Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Onko teille kaikille tosiaan tullut yllätyksenä se, että raskaana oleminen voi olla yhtä helvettiä sekä henkisesti että fyysisesti? Musta on ihan turha syyllistää Ap:ta ja miehiä yleensä heidän huonosta käytöksestään raskauden aikana, kun olette kuitenkin itse tehneet valinnan hankkiutua raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tää kuulostaa ihan jonkun velanaisen kirjoitukselta 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vaimo on hiljaa. Ei halua puhua. Enkä minä sitten jaksa painostaa vaan pysyn enimmäkseen pois kotoa, mutta sekin on huono. En ymmärrä miten vaimo olettaa että koska hän ei jaksa eikä kiinnosta elämä kodin ulkopuolella, minunkin pitäisi muuttua sellaiseksi. En minä pakota häntä kanssani salille, eikai hänkään voi pakottaa minua kotiin kanssaan?
M- 34
No ei varmaan halua puhua ja on mielummin hiljaa, kun suustasi tulee tuollaista kökköä, että hän saattaisi provosoitua väkivaltaiseksi väsymyksestään huolimatta.
Oma vaimo myös raskaana eikä tuollaista ole. En huomaa hänessä mitään eroa verrattuna aikaan ennen raskautta. Todella iloinen ja energinen ollut kokoajan. Laskettu aika on kuukauden sisään ja hyvin on mennyt tämä koko raskausaika.
Minulta lääkäri kielsi liikunnan puolivälissä raskautta koko loppuraskauden ajaksi. Samaten kiellettiin painavien asioiden nostelu, raskaammat kotityöt ym. Syynä oli ennenaikaisesti pehmentynyt kohdunkaula ja verenpaine. Jos mies olisi alkanut veetuilemaan, että miksi en harrasta liikuntaa ja "lähdeppäs akka nyt lenkille niin piristyt", niin olisin varmaan tintannut sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessa tulee mieleen, onko "raskausajan masennus" joskus diagnoosi joka annetaan naisille joilla on miehenä mulkku (kirjaimellisesti: siittäminen onnistuu mutta sen lisäksi kaikki muu on ylivoimaista).
Epäilen, että ap:n vaimo kärsii tällaisesta "raskausajan masennuksesta". Kun tarpeeksi vituttaa, ei veri kierrä ja silmissä sumenee niin että ensikertalainen voi kuvitella olevansa sairas. Tämä sairaus kuitenkin alkaa nopeasti ja tehokkaasti helpottamaan kun riippakiveksi muuttuneen mulkun potkaisee pihalle elämästään.
Olo kevenee jo siitä että peli on selvä: yksinhuoltajuus. Raskainta on kun on käytännössä yksinhuoltaja mutta teoriassa kuvioissa pyörii uliseva olento joka kuitenkin muistuttaa ulkoisesti siinä määrin aikusita miestä että sen voisi heikkoina hetkinä kuvitella tajuavan jotakin ja ehkä jopa tekevän jotakin järkevää. Esimerkiksi tajuamaan että "vaimon tukeminen" tarkoittaa tässä tapauksessa alkajaisiksi sitä että salilla ramppaaminen ja ystävien tapailu loppuu toistaiseksi ja vaihtuu kotitöiden tekemiseen. Ilman pienintäkään vinkaisua, vieläpä. Ap:n päässä ei ole niin montaa järjenhiventä että niiden hyvinvoinnista kannattaisi huolta kantaa, mutta ap:n vaimon raskaus kuulostaa sellaiselta mihin uupuisi jo ilmankin että töiden lisäksi pitää hoitaa kotityöt ja passata ap:ta.
Jos ap haluaa että hänellä on jatkossakin perhe, nyt on viimeinen hetki miehistyä.
Vierailija kirjoitti:
Oma vaimo myös raskaana eikä tuollaista ole. En huomaa hänessä mitään eroa verrattuna aikaan ennen raskautta. Todella iloinen ja energinen ollut kokoajan. Laskettu aika on kuukauden sisään ja hyvin on mennyt tämä koko raskausaika.
Itse olen ollut kaksi kertaa raskaana ja voinut molemmilla kerroilla erinomaisesti: syönyt terveellisesti, kävellyt paljon, joogannut jne. loppuun saakka. Pahoinvoinnista olen kärsinyt vain muutaman kerran.
Mielenkiintoista, miksi jotkut raskaana olevat menevät täysin rapakuntoon, kun taas toiset tuntevat kukoistavansa. Mistä lienee johtuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnitti huomion tuo että vaimosi syy liikunnasta kieltäytymiseen on hermosärky jalassa nesteenkertymisen takia. Ilmaisit asian kuten se olisi vähänniinkuin tekosyy. Minulla oli raskaanaollessa hermopinne vasemmassa jalassa sekä kädessä. Kehoon kertyneen nesteen takia hermo meni puristuksiin. Jalalla ei voinut astua. Sitä piti pitää ylhäällä ja täydessä levossa. Kättä särki ja se puutui kokoajan. Ei ollut liikunta eka asia mikä siinä tuli mieleen, kun vessaan menokin piti hoitaa yhdellä jalalla hyppiessä. Mutta syyllistä toki vaimoasi, hän on varmaan vaan aivan pirun laiska eikä siksi halua liikkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vaimo myös raskaana eikä tuollaista ole. En huomaa hänessä mitään eroa verrattuna aikaan ennen raskautta. Todella iloinen ja energinen ollut kokoajan. Laskettu aika on kuukauden sisään ja hyvin on mennyt tämä koko raskausaika.
Itse olen ollut kaksi kertaa raskaana ja voinut molemmilla kerroilla erinomaisesti: syönyt terveellisesti, kävellyt paljon, joogannut jne. loppuun saakka. Pahoinvoinnista olen kärsinyt vain muutaman kerran.
Mielenkiintoista, miksi jotkut raskaana olevat menevät täysin rapakuntoon, kun taas toiset tuntevat kukoistavansa. Mistä lienee johtuu...
Ajatella, ihmisiä on erilaisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vaimo myös raskaana eikä tuollaista ole. En huomaa hänessä mitään eroa verrattuna aikaan ennen raskautta. Todella iloinen ja energinen ollut kokoajan. Laskettu aika on kuukauden sisään ja hyvin on mennyt tämä koko raskausaika.
Itse olen ollut kaksi kertaa raskaana ja voinut molemmilla kerroilla erinomaisesti: syönyt terveellisesti, kävellyt paljon, joogannut jne. loppuun saakka. Pahoinvoinnista olen kärsinyt vain muutaman kerran.
Mielenkiintoista, miksi jotkut raskaana olevat menevät täysin rapakuntoon, kun taas toiset tuntevat kukoistavansa. Mistä lienee johtuu...
Eikö olekin mielenkiintoista? Minä, joka olen aina ollut hyväkuntoinen, liikunnallinen ja syönyt terveellisesti eikä ole koskaan ollut mitään masennusta tms, niin vietin raskausaikani hyperemeesin ja sen jälkeen raskausmyrkytyksen kourissa. Mistä lie johtui... Ja mistä lie johtui se, että hyperemeeri vei mielialani vähän alas ja väsytti aika paljon ja esti urheilun? Erittäin mielenkiintoista jopa, että miksi joillekin käy näin ja joillekin ei. Varmaan syynä oli joku ilkeyteni tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vaan ne hormoonit, jotka hyrrää. Ei syytä huoleen.
Tuo naisten ikuinen pirun huono tekosyy käyttäytyä huonosti <3
Huoleen on tosiaankin aihetta. Tuollainen ei missään nimessä ole tulevan lapsen etu. Ylenpalttinen väsymys yms ei kuulu normaaliin raskauteen.
Jaa minulla oli normaali raskaus mutta olin todellä väsynyt raskauden aikana. Muita "oireita" ei ollutkaan. Mutta siis se väsymys oli sitä luokkaa että töissä oli pakko nukkua hetki ruokatunnilla ja yöunille kävin viimeistään klo 19.00.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vaimo myös raskaana eikä tuollaista ole. En huomaa hänessä mitään eroa verrattuna aikaan ennen raskautta. Todella iloinen ja energinen ollut kokoajan. Laskettu aika on kuukauden sisään ja hyvin on mennyt tämä koko raskausaika.
Itse olen ollut kaksi kertaa raskaana ja voinut molemmilla kerroilla erinomaisesti: syönyt terveellisesti, kävellyt paljon, joogannut jne. loppuun saakka. Pahoinvoinnista olen kärsinyt vain muutaman kerran.
Mielenkiintoista, miksi jotkut raskaana olevat menevät täysin rapakuntoon, kun taas toiset tuntevat kukoistavansa. Mistä lienee johtuu...
Jos nyt meinaat vierittää syyn naisen niskoille niin laitetaanpa se miehen niskoille mielummin. Hänen puolisonsa ja lapsensa kantaja on sairaana ja mies keskittyy kiukutteluun sen sijaan, että hoitaisi naisen kuntoon. Miehellähän tässä on enemmän voimavaroja käytettävissä kuin naisella.
Toisilla on parempi peruskunto, paremmat elintavat ja parempi tuuri. Nainen ei kuulosta roskaruokaa mättävältä sohvaperunalta, joten se siiitä.
Vierailija kirjoitti:
Onko teille kaikille tosiaan tullut yllätyksenä se, että raskaana oleminen voi olla yhtä helvettiä sekä henkisesti että fyysisesti? Musta on ihan turha syyllistää Ap:ta ja miehiä yleensä heidän huonosta käytöksestään raskauden aikana, kun olette kuitenkin itse tehneet valinnan hankkiutua raskaaksi.
Siis...miesten huono käytös on täysin ok, koska...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kymmenen sivua tuli aika nopeesti.
Joko se AP lynkattiin ja ripustettiin lyhtypylvääseen?
En jaksa lukea kikkia.
Ennen esikoista olin himourheilija, juoksin viikoittain 15-20 km lenkin ja pari lyhyempää päälle, vuosittain muutaman marathonin ja pelasin sulkapalloa, treenasin salilla ja joogasin. Olin hoikka ja lihaksikas ja kuntoni oli todella hyvä.
Ajattelin että jatkan urheilua koko raskauden ajan, syön terveellisesti ja olen energinen. No, ei mennyt aivan niinkuin kuvittelin. Oksensin/ olo oli hirveä yötä päivää koko raskauden ajan. Lihoin kuitenkin 15 kiloa, koska söin kokoajan jotain pientä, se oli ainoa keino olla voimatta pahoin. Nestettä kertyi niin ettei sormet taipuneet. Liikkumaan en tainnut jotain satunnaista kävelyä lukuunottamatta päästä kertaakaan. Nukuin jatkuvasti, liitoskivut alkoivat jo rv 19 ja koko tuo 9 kk oli yhtä helvettiä. Lapsi kun syntyi, olo parani ja liikunta alkoi maistua kuten ennen. Kilot lähti parissa kk ja olin taas energinen oma itseni.
Vierailija kirjoitti:
Ennen esikoista olin himourheilija, juoksin viikoittain 15-20 km lenkin ja pari lyhyempää päälle, vuosittain muutaman marathonin ja pelasin sulkapalloa, treenasin salilla ja joogasin. Olin hoikka ja lihaksikas ja kuntoni oli todella hyvä.
Ajattelin että jatkan urheilua koko raskauden ajan, syön terveellisesti ja olen energinen. No, ei mennyt aivan niinkuin kuvittelin. Oksensin/ olo oli hirveä yötä päivää koko raskauden ajan. Lihoin kuitenkin 15 kiloa, koska söin kokoajan jotain pientä, se oli ainoa keino olla voimatta pahoin. Nestettä kertyi niin ettei sormet taipuneet. Liikkumaan en tainnut jotain satunnaista kävelyä lukuunottamatta päästä kertaakaan. Nukuin jatkuvasti, liitoskivut alkoivat jo rv 19 ja koko tuo 9 kk oli yhtä helvettiä. Lapsi kun syntyi, olo parani ja liikunta alkoi maistua kuten ennen. Kilot lähti parissa kk ja olin taas energinen oma itseni.
Miten miehesi suhtautui sinuun ja onko hän edelleen miehesi?
Minusta on edesvastuutonta edes hankkiutua raskaaksi, ellei nainen ole henkisesti valmistautunut kantamaan vastuuta valinnastaan yksin. Täällä joku sanoi, että raskaus on vanhempien yhteinen projekti, mutta käytännössä se ei sitä kuitenkaan ole. Ei milloinkaan. Naisella on kaikki päätösvalta päättää raskaus tai jatkaa sitä, ja oletan kyllä kaikkien älykkäiden naisten pohtivan raskaaksi tullessaan siihen liittyviä riskejä, mahdollisia ja väistämättömiä kipuja ja kehossa tapahtuvia muutoksia. Mikäli nainen näistä riskeistä huolimatta päättää jatkaa raskautta, vastuu on viime kädessä yksin hänen ja vastuusta turha valittaa. Aina voi myös jättää lapset tekemättä ja kivut kärsimättä.
Jostakin voisi päätellä että kyseessä on ensimmäinen raskaus.
No ei nuo normaaleilta oireilta kuulosta vaikka täällä mammat kuinka nillittäisi kuuluvan oireisiin ja hormonit sitä, hormonit tätä.
Monilla on sitten hormoniongelmaa kun aina väsyttää ja on sitä tätä ja tuota.
Luulisi aikuisen miehen ottaneen edes jonkun verran selvää raskausoireista ja raskauden aiheuttamista mahdollisista muutoksista, kun nettikin on pullollaan infoa.
Raskausoireet vaihtelevat, mutta kyllä, on täysin normaalia että raskaana oleva nainen ei jaksa tehdä työpäivän jälkeen mitään. Myös nuo mielialan muutokset ovat normaaleja. Tajuatko millaisen työn puolisosi keho tekee kasvattamalla sisällään uutta ihmisalkua?
Sinun olisi myös hyvä varautua siihen, että vauvavuosi ja pikkulapsiaika ei välttämättä ole pelkkää ruusuilla tanssimista, mikäli niin olit ajatellut? Parempi varautua siihen jo nyt, eikä sitten lähteä karkuun, kun ei asiat mene niinkuin ajattelit.
Kyllä se vaimo tuosta vielä normalisoituu, mutta sinun tehtäväsi on hyväksyä asia sellaisena kuin se on nyt, eikä jankuttaa puolisolle jostain liikkumisesta ja kavereiden treffaamisesta.