Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. Raskaus ei ole syy olla ihmishirviö ja laiska. Naiset tykkäävät kovin uhriutua kun sattuvat olemaan paksuna. Ennen vanhaan tehtiin töitä pellolla viimeiseen asti, synnytettiin ja mentiin takaisin töihin. Nykynainen on täysin rampa, saamaton ja kykenemätön mihinkään siitä päivästä lähtien kun raskaustestiin viiva pärähtää.
Tämä menee ihan off topic, mutta salaa nauran näille "ennen vanhaan naiset synnytti pellon laitaan ja jatkoi siitä". Ensinnäkin, se kertoo kommentoijan tyhmyyden tasosta paljon, jos haikailee aikaa, jolloin oli aivan normaalia että kylältä kuoli nainen jos parikin vuoden sisään raskauteen, synnytykseen tai lapsivuodeaikana. Jos taas kokee sen mainiona tapana ojentaa nykyajan naista jaksamaan raskausaika paremmin, silloin vasta tyhmä ihminen onkin.
Ja sitten on vielä sellainen seikka, että ei ne kaikki naiset synnyttäneet saunaan tai pellon laidalle. Oli heitäkin, jotka synnyttivät puhtaassa kodissaan ja saivat levätä niin paljon kuin sielu sieti. Toki olivat vähemmistössä, mutta silti. Oma mummini meni molemmilla kerroilla papan autokyydillä Naistenklinikalle synnyttämään, ja kotona auttoi lastenhoitaja ja kodinhoitaja. Tämäkin on tietysti tyhmästä kommentoijasta väärin, mutta minkäs teet :)
Eikä toi muutenkaan pidä paikkaansa. Samalla tavalla ne naiset olivat väkisin vuodelevossa, jos oli niin huono olo. Jostain syystä vanhemmat naiset, jotka muistelevat noita aikoja, värittävät toisinaan noita juttuja miten piti heti mennä kun istukka pihalle pamahti, mutta sitten he samaan syssyyn seuraavaksi marisevat kun se Takavuoren Liisikin makasi vain kotona vaikka oli lapsi hoidettavana ja toinen tulossa.. Eikä kaikissa taloissa kohdeltu ihmisiä kuin orjia. Sitä paitsi pitää muistaa, että tuohon aikaan jos lapsi syntyi sairaalassa, niin äiti ja lapsi olivat siellä täysihoidossa useamman viikon eikä kolmea päivää kuten nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tuollaista se avioliitto naisen kanssa on
M45
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mikään puolustus mutta mulla on töissä todella stressaaava ja kiireinen tilanne. Joudun tällä hetkellä olemaan töissä 10 h päiviä, joten on itsestään selvää että vaimo hoitaa kotityöt + ruokahommat. Lisäksi liikunta on minulle henkireikä, ilman salillakäyntiä 3-4 kertaa viikossa ei pääni pysyisi kasassa. Tästä ollaan vaimon kanssa sovittu jo tutustuessa että mun on pakko pitää liikuntaharrastus voimissaan, jos haluan olla täysissä sielun ja ruumiin voimissa. En ehtisi mitenkään hoitaa kotitöitä työn lisäksi järjellisessä ajassa. Enkä siis sano että olisi mitenkään oikein olla näin paljon töissä mutta tilanne nyt vaan on tämä. En itsekään nauti tästä, tottakai tekisin mitä tahansa muuta kuin töitä mutta vaihtoehtoja ei ole.
M -34
Kuvittelepa, että hoidat nuo kaikki 24/7 krapulassa tai pahassa flunssassa, ja puolisosi jäkättäessä vieressä.
Niin alat lähestyä vaimosi tilaa.
Oliko tämä trolli vai oikea viesti?
Jos oikea niin: hormonit! Ja kyllä ikäkin vaikuttaa, minä olin 37 kun viimeisen kerran raskaana ja OLIN tosi väsynyt, paljon väsyneempi kun verrattun siihen kun olin ekan kerran, 29v. Koitapa itse kantaa ja kasvattaa uutta ihmiselämää sisälläsi, usko pois se ottaa ja vie energiaa.
Ja kyllä varmasti (tai 99%:lla varmuudella, täyttä takuuta ei koskaan ole) saat vaimosi takaisin! Nyt on sun tehtävä tukea ja ymmärtää, kasvaa aikuiseksi mieheksi ja rakastaa puolisoasi <3
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mikään puolustus mutta mulla on töissä todella stressaaava ja kiireinen tilanne. Joudun tällä hetkellä olemaan töissä 10 h päiviä, joten on itsestään selvää että vaimo hoitaa kotityöt + ruokahommat. Lisäksi liikunta on minulle henkireikä, ilman salillakäyntiä 3-4 kertaa viikossa ei pääni pysyisi kasassa. Tästä ollaan vaimon kanssa sovittu jo tutustuessa että mun on pakko pitää liikuntaharrastus voimissaan, jos haluan olla täysissä sielun ja ruumiin voimissa. En ehtisi mitenkään hoitaa kotitöitä työn lisäksi järjellisessä ajassa. Enkä siis sano että olisi mitenkään oikein olla näin paljon töissä mutta tilanne nyt vaan on tämä. En itsekään nauti tästä, tottakai tekisin mitä tahansa muuta kuin töitä mutta vaihtoehtoja ei ole.
M -34
Lakkaa nyt jo olemasta täysi idiootti ja katso mitä sä kirjotat. Miksi lähdit parisuhteeseen ja pykäämään perhettä jos se oma napa on noin tärkeä? Olen kaikenlaisia tekosyitä kuullut, mutta tämä on jo huippu. Mieti miten vaimosi jaksaa, koska hänen kroppansahan siinä kärsii eikä hän mahda asialle mitään ellei hän tee jotain jälkiaborttia tai odota synnytykseen. Parisuhteissa tulee myötä- ja vastoinkäymisiä, ja nämä ovat niitä vastoinkäymisiä, jolloin pitää hiukan miettiä omia arvojaan ja valintojaan uusiksi. Nyt pois sieltä salilta, mene kotiin, käy kaupassa ja hiero vaimon selkää.
Toisekseen onko neuvolasta ohjeistettu ottamaan raskaudenaikaiset vitamiinit ja hivenaineet sekä ottamaan lisärautaa? Se jo auttaa siihen pistävään väsymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti aloittaja vain trollaa, vaimoparka jos on tosissaan.
Kuitenkin on olemassa "miehiä", joiden empaattisuus on pyöreä nolla, samoin tuki ja mukana eläminen raskauden aikana. Omani ikävä kyllä esimerkki tällaisesta. Enpä olisi arvannut, mutta miehen raskausajan *ittuilut ovat kyllä syöneet pohjan suhteelta lopullisesti. Selittänyt, kuinka toiset nauttivat raskaudesta, minä taas ruikutan kun itken liitoskipuja ja muutenkin herkästi. Kuulemma empaattisuuskin on turhaa kun en voisi yhtään paremmin jos hän sanoisi että sattuuko taas jonnekin. Kyllä sattuu.. Lisäksi ongelmana ollut paha anemia, johon mikään ei ole tuntunut tehoavan, pahoinvointi ja nyt lopussa myös verenpaine. Miehen mielestä sairaalan käsky levätä on kai jokin vitsi, koska pystyn puhumaan normaalisti niin en kuulosta siltä että verenpaineessa olisi mitään ongelmia. Saan siis edelleen kanniskella kissanhiekkasäkkejä, vaihtaa hiekkoja ym. vaikka synnytykseen pari viikkoa. :( Mies ei muutenkaan ole osoittanut joustavuutta ja tukea minkään vertaa eli kyllä tämä raskausaika teki minuun ihan lähtemättömän vaikutuksen. Jos aloittaja on tosissaan niin todella viikonloppuisyys on jo ovella.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mikään puolustus mutta mulla on töissä todella stressaaava ja kiireinen tilanne. Joudun tällä hetkellä olemaan töissä 10 h päiviä, joten on itsestään selvää että vaimo hoitaa kotityöt + ruokahommat. Lisäksi liikunta on minulle henkireikä, ilman salillakäyntiä 3-4 kertaa viikossa ei pääni pysyisi kasassa. Tästä ollaan vaimon kanssa sovittu jo tutustuessa että mun on pakko pitää liikuntaharrastus voimissaan, jos haluan olla täysissä sielun ja ruumiin voimissa. En ehtisi mitenkään hoitaa kotitöitä työn lisäksi järjellisessä ajassa. Enkä siis sano että olisi mitenkään oikein olla näin paljon töissä mutta tilanne nyt vaan on tämä. En itsekään nauti tästä, tottakai tekisin mitä tahansa muuta kuin töitä mutta vaihtoehtoja ei ole.
M -34
Totta kai on vaihtoehtoja. Olet nyt vain laiska ja puolustelet velttoiluasi. Työpäivät ovat 10 tuntia, siihen päälle urheilua 1 tunti ja noin 1 tunti siirtymiäkin. Jäljelle jää 12 tuntia, joista noin 8 käytät nukkumiseen eli 4 tuntia tehokasta aikaa kotitöihin ja ruuanlaittoon. Viikonloppuisin aikaa on vielä huimasti enemmän. Lopeta selittely ja laiskottelu ja ryhdy hommiin. T: viimeiset 6 kk 12 h työpäiviä tehnyt ja silti koti kunnossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vaihtoehtoja on aina, mutta se riippuu ihan itsestä miten niiden kanssa elää.
Sun on aivan pakko olla trolli. Ei noin itsekästi ihmistä voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis täh? Teurastetaan tämän aloituksen vuoksi? Miksi? Olen aidosti hädissäni siitä onko vaimoni lopullisesti menetetty kiukuttelulle ja nukkumiselle? Kotona ei itseäni huvita olla enää lainkaan kun tuntuu ettei ole mitään puhuttavaakaan vaimon kanssa enää.
M- 34
Oletko jotenkin yksinkertainen? Montako vuotta luulet ihmisellä raskauden kestävän?
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti aloittaja vain trollaa, vaimoparka jos on tosissaan.
Kuitenkin on olemassa "miehiä", joiden empaattisuus on pyöreä nolla, samoin tuki ja mukana eläminen raskauden aikana. Omani ikävä kyllä esimerkki tällaisesta. Enpä olisi arvannut, mutta miehen raskausajan *ittuilut ovat kyllä syöneet pohjan suhteelta lopullisesti. Selittänyt, kuinka toiset nauttivat raskaudesta, minä taas ruikutan kun itken liitoskipuja ja muutenkin herkästi. Kuulemma empaattisuuskin on turhaa kun en voisi yhtään paremmin jos hän sanoisi että sattuuko taas jonnekin. Kyllä sattuu.. Lisäksi ongelmana ollut paha anemia, johon mikään ei ole tuntunut tehoavan, pahoinvointi ja nyt lopussa myös verenpaine. Miehen mielestä sairaalan käsky levätä on kai jokin vitsi, koska pystyn puhumaan normaalisti niin en kuulosta siltä että verenpaineessa olisi mitään ongelmia. Saan siis edelleen kanniskella kissanhiekkasäkkejä, vaihtaa hiekkoja ym. vaikka synnytykseen pari viikkoa. :( Mies ei muutenkaan ole osoittanut joustavuutta ja tukea minkään vertaa eli kyllä tämä raskausaika teki minuun ihan lähtemättömän vaikutuksen. Jos aloittaja on tosissaan niin todella viikonloppuisyys on jo ovella.
Ei herraisä! Lopeta nyt se hiekkasäkkien kantaminen ja laita kissat siksi aikaa jonnekin muualle hoitoon tai laita kova kovaa vastaan tollaselle äijälle! Nyt se oma jaksaminen etusijalle, ei toi ole enää tervettä. Siinäpä mies ihmettelee kun ei enää palvelu pelaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mikään puolustus mutta mulla on töissä todella stressaaava ja kiireinen tilanne. Joudun tällä hetkellä olemaan töissä 10 h päiviä, joten on itsestään selvää että vaimo hoitaa kotityöt + ruokahommat. Lisäksi liikunta on minulle henkireikä, ilman salillakäyntiä 3-4 kertaa viikossa ei pääni pysyisi kasassa. Tästä ollaan vaimon kanssa sovittu jo tutustuessa että mun on pakko pitää liikuntaharrastus voimissaan, jos haluan olla täysissä sielun ja ruumiin voimissa. En ehtisi mitenkään hoitaa kotitöitä työn lisäksi järjellisessä ajassa. Enkä siis sano että olisi mitenkään oikein olla näin paljon töissä mutta tilanne nyt vaan on tämä. En itsekään nauti tästä, tottakai tekisin mitä tahansa muuta kuin töitä mutta vaihtoehtoja ei ole.
M -34
No, työ ei jousta, siispä tingit siitä harrastuksestasi ja teet siihen kuluneena aikana osasi kotona. Palaat sinne harrastukseen sitten kun joskus ehdit (kuten vaimosikin), sitä odotellessa opettelet pitämään pääsi kunnossa muuten. Sinusta on tulossa perheellinen, ja perhe tulee ensin. Siis jos tavoitteesi on pitää se kasassa.
Kannattaa vaan tottua siihen. Äitiys se vasta naisesta rasittavan tekeekin. Ihminen muuttuu todella paljon kun saa lapsen ja se suunta ei vaan ole positiivinen. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua syyllistää vaimoani, mutta jotenkin tuntuu että kaikki pitäisi pyöriä hänen ympärillään nyt kun hän on raskaana. Ennen raskautta puhuttiin että koitetaan elää mahdollisimman normaalia elämää raskaudesta huolimatta, vaimo oikein painotti ettei häntä haittaa se jos käyn ulkona jne. Nyt yhtäkkiä kaikki nuo puheet tuntuu merkityksettömiltä, ainoa mihin vaimo ollisi tyytyväinen olisi se että jumitan kotona hänen kanssaan.
Haluan painottaa ettei vaimoni ole todellakaan laiska, käy kokopäivä työssä + hoitaa yksin kodin ja ruoanlaiton ja kaupassakäymisen. Mutta mitään muuta ei elämään mahdu. Hän siivosi viikonloppuna lauantaina muutaman tunnin kotia, ja joutui nukkumaan 3 tunnin päiväunet tämän jälkeen. Ei taida olla ihan normaalia että kunto laskee raskauden takia noin alas?
M - 34
Nyt kuule ota opiksi näistä kommenteista. Tuossa ei ole kyse kunnon laskemisesta vaan siitä, että uuden elämän kasvattaminen oman ruumiin sisällä vie energiaa, samoin progesteroniarvot ovat taivaissa, ja progesteroni aiheuttaa väsymystä suoraan. Pahoinvointi aiheuttaa myös väsymystä, ja tuo 3kk oksentaminen on varmasti heikentänyt häntä myös. Lisäksi ensimmäinen raskaus on naiselle myös henkisesti tosi iso juttu, useimmat käyvät läpi ristiriitaisia tunteita lapsen saamista kohtaan. Myös raskauden tuomat rajoitukset ovat oikeasti iso juttu (itse odotan toivotusti kolmatta, ja kyllä minua rehellisesti sanottuna vituttaa välillä se, miten paljon joudun uhraamaan lapsen saamisen eteen verrattuna mieheen, vaikka rationaalisesti ymmärrän, että näin se on tehtävä, kun kolmannen haluan).
Raskaus ja pikkuvauva-aika ovat poikkeustiloja ja menevät ohi, mutta juuri tällä hetkellä ymmärrä vaimoasi ja kunnioita sitä, että hän käy läpi valtavaa fyysistä ja henkistä myllerrystä synnyttääkseen SINUUN LAPSESI. Sinun ei tarvitse palvella häntä eikä istua vuoteen vierellä 24/7, mutta lopeta tuo lapsellinen ja itsekäs marina siitä, että vaimosi on muuttunut, ja keskity siihen, miten voisi parantaa hänen oloaan.
Miksi muuten vaimosi tekee kaikki kotityöt?
t. Nainen, jolla on ollut helpot ja mukavat raskaudet, ymmärrän silti, että kaikilla näin ei ole.
Ai, eli raskaus on täysi tekosyy olla täysi perse reikä puolisoa kohtaan? Ei tarvitse ottaa muita enää huomioon? En kyllä allekirjoita.
N23
Enpä minäkään osaa kuin voimia toivottaa, koska raskaus ei tosiaan ole lopullinen olotila.
Kaikki raskaudet ovat erilaisia samallakin ihmisellä, ja ihmiset ovat erilaisia.
Itsestäänselvyyksiä, mutta pakkohan nuo on nyt mainita.
Joku on elämänsä kunnossa koko raskauden ajan, toinen oksentaa, itkee ja kärsii.
Kolmas on jotakin edellä mainittujen väliltä.
En ole mies enkä ole raskautta seurannut saman katon alla vierestä, joten en tiedä, miten raskaana olevaa puolisoa pitäisi tukea.
Vierailija kirjoitti:
Ai, eli raskaus on täysi tekosyy olla täysi perse reikä puolisoa kohtaan? Ei tarvitse ottaa muita enää huomioon? En kyllä allekirjoita.
N23
Eihän ap sanonut, että vaimo on täysi p#reikä vaan että vaimo on pahoinvoiva ja väsynyt. Väsymystä selittää myös täysi päivätyö ja se että kaikki kotityöt ovat vaimon vastuulla. Herää kysymys, että kukahan tuossa suhteessa se täysi p#reikä on.
Juuri tuollaisten yleistäjien takia "Raskaus ei ole sairaus" viivyttelin tosi pitkään tunnustamasta ääneen, etten ole työkykyinen ja välttelin menemästä sairaanhoitoon ja hakemasta sairaslomaa, vaikka kaikki näki etten voi kovin hyvin. Jossain vaiheessa olin siinä kunnossa, että olisin tarvinnut päästä tiputukseen, mutta arkana en uskaltanut hakeutua sairaanhoidon piiriin. Ensimmäinen raskaus tuli raakuudessaan täydellisenä järkytyksenä. Pyörtyilin, oksentelin, nukuin ensimmäiset kolme kuukautta, kärvistelin ihan hirveissä pahoinvoinneissa. Sen aikaa mitä en nukkunut, yritin sietää jatkuvaa krapulamaista olotilaa. Liitoskipuja ja sellaisia minulla ei ollut, mutta laihduin raskauden aikana entisiin teiniajan mittoihini, koska mikään ei pysynyt sisällä.
Se väsymys oli jotain niin infernaalista, etten pystynyt olemaan hereillä. Tämä kavensi elinpiiriä, koska en pystynyt osallistumaan illanistujaisiin tai mihinkään, koska unet vei voiton. Tämän lisäksi todella harva ymmärsi raskautta. Yksikin ihminen vittuili minulle ääneen, miksi minulla kestää tulla aamupalaveriin VAIKKA tiesi, että oksentelin aamulla meikit poskilla eikä sitä voinut hallita mitenkään.
Luojan kiitos mieheni oli alusta lähtien osallistuva isä. Hän kävi kaupassa, imuroi ja tiskasi sen aikaa kun makasin puolikuolleena sängyssä. Hän huolehti siitä, että saan ruokaa ja vettä kun jossain vaiheessa olin niin tieto pois etten ymmärtänyt itse hakeutua hanan ja hellan ääreen. Nyt jälkiviisaana sanottakoon, että olisin tarvinnut sitä sairaalahoitoa tuossa vaiheessa, muttemme kumpikaan osanneet hakeutua sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ai, eli raskaus on täysi tekosyy olla täysi perse reikä puolisoa kohtaan? Ei tarvitse ottaa muita enää huomioon? En kyllä allekirjoita.
N23
Joo. Ap:n vaimo kuulostaakin aivan karmealta.
Palkkatyön lisäksi hoitaa kaikki kotityöt, jotta ap saa juostua harrasteissaan. Lopun aikaa lepää väsymystään, ja toivoo että mies olisi edes joskus kotona.
Siis ihan karmeaa käytöstä !!
Tämä ei ole mikään puolustus mutta mulla on töissä todella stressaaava ja kiireinen tilanne. Joudun tällä hetkellä olemaan töissä 10 h päiviä, joten on itsestään selvää että vaimo hoitaa kotityöt + ruokahommat. Lisäksi liikunta on minulle henkireikä, ilman salillakäyntiä 3-4 kertaa viikossa ei pääni pysyisi kasassa. Tästä ollaan vaimon kanssa sovittu jo tutustuessa että mun on pakko pitää liikuntaharrastus voimissaan, jos haluan olla täysissä sielun ja ruumiin voimissa. En ehtisi mitenkään hoitaa kotitöitä työn lisäksi järjellisessä ajassa. Enkä siis sano että olisi mitenkään oikein olla näin paljon töissä mutta tilanne nyt vaan on tämä. En itsekään nauti tästä, tottakai tekisin mitä tahansa muuta kuin töitä mutta vaihtoehtoja ei ole.
M -34