Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti 33 v täällä näppis sauhuten kirjottelee tuohtuneena itseään komppaavia kommentteja :D Sitten alapeukutellaan heti niitä jotka ovat eri mieltä ja omille kommenteille peukkua.
Minä ainakin komppaan täydestä sydämestäni tätä järkevää neljän lapsen äitiä! Hän on raikas tuulahdus näihin oman elämänsä kanssa täysin hukassa oleviin kommentoijiin verrattuna. Miksi täällä pidetään niin pahana sitä, että joku on aktiivinen, järjestää elämänsä parhaaksi katsomalla tavalla, palkkaa apua, jos katsoo sitä tarvitsevansa, ja toimii eikä valita?
Ei kai sitä kukaan pahalla katsokaan, mutta jos se asia tuodaan esille oman erinomaisuuden korostamiseksi niin harvempi jaksaa siinä kehua vielä että voi miten uskomattoman hyvä ihminen sinä olet (kun tuo kyseinen kirjoittaja sen tekee jo itse). Väkisinkin tulee mieleen että onkohan tällä äidillä oikeasti ihan superhuono itsetunto kun pitää jossain vauvapalstalla alleviivata omaa erinomaisuuttaan muihin nähden. Mutta jos se hänet tyytyväiseksi tekee niin suotakoon se hänelle.
Minusta taas hänellä vaikuttaa olevan erinomaisen hyvä itsetunto. Ne, jotka uskovat itseensä, toimivat ja ottavat vastuun omasta elämästään. Minusta se on esimerkillistä eikä mitään oman erinomaisuuden korostamista.
Hei äiti 33, perustapa oma ketju itsekehullesi jos niitä niin kovin kaipaat, itse en nyt jaksaisi lukea tätä jankkausta tämän enempää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Lopeta sitten se kotitöistä stressaaminen, keskity lepoosi ja vauvaan. Anna kodin olla.
Ei stressi auta sinua yhtään eikä vauvallekaan hyväksi ole.Se on sinun asiasi, jos et apua halua ulkopuolelta jos kerta miehesikään mitään tee. Ja aivan omaa tyhmyyttäsi.
Älä sitten valita koko ajan jos eivät neuvot ja vinkit kelpaa.
Itse maksoin 36€ kahdesta käynnistä, olipa paha hinta siitä mitä se teki meidän tilanteen parantamiseksi.
ÄLÄ RUIKUTA JOS APU EI KELPAA!!!
Ihme nillittäjä. Ei ihme ettei miehesikään sinua auta.
Peiliin katsomisen paikka nyt
Onkohan sulla sisälukutaidossa jotakin ongelmaa..? Apua nimenomaan on jouduttu hankkimaan ulkopuolelta mutta minusta näin ei olisi pitänyt olla koska mies olisi nämä hommat voinut ja hänen olisi ne kuulunut hoitaa. Ihan kaikkea on vaikea hankkia ulkopuoleltakaan vai kenet saan järjestämään vaatekaapin uusiksi että vauvan vaatteet mahtuisivat sinne?
Eikö joku kaverisi tai äitisi osaa kaappia järjestää?
Alat kuulostaa nyt enemmän siltä että keksimällä keksit itsellesi tekosyitä miksi et yksinkertaisesti saa mitään aikaan. Ja syyllistät miestäsi asioista.
Kohta sanot että vauvalta puuttuu sänky, hoitopöytä/alusta, turvakaukalo jne.
Kuten sanottu vuodelevossa on vaikea saada aikaan paljoakaan. Äiti ei tosiaan voi järjestää koska on jo sen ikäinen ettei pysty /jaksa / edes haluaisi vaikka pystyisi. Kavereilla ihan omatkin kaappinsa. Kumma, että sinun mielestäsi miehen ei tarvitse osallistua asioihin mitenkään ja se on aivan ok. Sinusta se on ok, minusta ei.
Ja jos kaukalo puuttuisi, olisiko se 100% vuodelevossa olevan äidin vastuulla se(kin) hankkia? Toivottavasti et ole tosissasi.
Ei sua kukaan pysty auttamaan ennen kuin muutat asennettasi.
Ja ihan itse olet miehesi valinnut, emme me.
Olet saanut todella paljon neuvoja ja jatkat ja jatkat tuota itsesäälissä rypemistä kommentista toiseen.
Toivon että olet vain huono provoilija tai trollaaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti 33 v täällä näppis sauhuten kirjottelee tuohtuneena itseään komppaavia kommentteja :D Sitten alapeukutellaan heti niitä jotka ovat eri mieltä ja omille kommenteille peukkua.
Minä ainakin komppaan täydestä sydämestäni tätä järkevää neljän lapsen äitiä! Hän on raikas tuulahdus näihin oman elämänsä kanssa täysin hukassa oleviin kommentoijiin verrattuna. Miksi täällä pidetään niin pahana sitä, että joku on aktiivinen, järjestää elämänsä parhaaksi katsomalla tavalla, palkkaa apua, jos katsoo sitä tarvitsevansa, ja toimii eikä valita?
Ei kai sitä kukaan pahalla katsokaan, mutta jos se asia tuodaan esille oman erinomaisuuden korostamiseksi niin harvempi jaksaa siinä kehua vielä että voi miten uskomattoman hyvä ihminen sinä olet (kun tuo kyseinen kirjoittaja sen tekee jo itse). Väkisinkin tulee mieleen että onkohan tällä äidillä oikeasti ihan superhuono itsetunto kun pitää jossain vauvapalstalla alleviivata omaa erinomaisuuttaan muihin nähden. Mutta jos se hänet tyytyväiseksi tekee niin suotakoon se hänelle.
Minusta taas hänellä vaikuttaa olevan erinomaisen hyvä itsetunto. Ne, jotka uskovat itseensä, toimivat ja ottavat vastuun omasta elämästään. Minusta se on esimerkillistä eikä mitään oman erinomaisuuden korostamista.
Hei äiti 33, perustapa oma ketju itsekehullesi jos niitä niin kovin kaipaat, itse en nyt jaksaisi lukea tätä jankkausta tämän enempää?
Minä en tuota kirjoittanut 😂
T. Äiti 33
P.s. voit itse poistua täältä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Lopeta sitten se kotitöistä stressaaminen, keskity lepoosi ja vauvaan. Anna kodin olla.
Ei stressi auta sinua yhtään eikä vauvallekaan hyväksi ole.Se on sinun asiasi, jos et apua halua ulkopuolelta jos kerta miehesikään mitään tee. Ja aivan omaa tyhmyyttäsi.
Älä sitten valita koko ajan jos eivät neuvot ja vinkit kelpaa.
Itse maksoin 36€ kahdesta käynnistä, olipa paha hinta siitä mitä se teki meidän tilanteen parantamiseksi.
ÄLÄ RUIKUTA JOS APU EI KELPAA!!!
Ihme nillittäjä. Ei ihme ettei miehesikään sinua auta.
Peiliin katsomisen paikka nyt
Onkohan sulla sisälukutaidossa jotakin ongelmaa..? Apua nimenomaan on jouduttu hankkimaan ulkopuolelta mutta minusta näin ei olisi pitänyt olla koska mies olisi nämä hommat voinut ja hänen olisi ne kuulunut hoitaa. Ihan kaikkea on vaikea hankkia ulkopuoleltakaan vai kenet saan järjestämään vaatekaapin uusiksi että vauvan vaatteet mahtuisivat sinne?
Eikö joku kaverisi tai äitisi osaa kaappia järjestää?
Alat kuulostaa nyt enemmän siltä että keksimällä keksit itsellesi tekosyitä miksi et yksinkertaisesti saa mitään aikaan. Ja syyllistät miestäsi asioista.
Kohta sanot että vauvalta puuttuu sänky, hoitopöytä/alusta, turvakaukalo jne.
Kuten sanottu vuodelevossa on vaikea saada aikaan paljoakaan. Äiti ei tosiaan voi järjestää koska on jo sen ikäinen ettei pysty /jaksa / edes haluaisi vaikka pystyisi. Kavereilla ihan omatkin kaappinsa. Kumma, että sinun mielestäsi miehen ei tarvitse osallistua asioihin mitenkään ja se on aivan ok. Sinusta se on ok, minusta ei.
Ja jos kaukalo puuttuisi, olisiko se 100% vuodelevossa olevan äidin vastuulla se(kin) hankkia? Toivottavasti et ole tosissasi.
No voi hellanlettas. Et voinut tehdä sitä ENNEN vuodelepoa?
Miehen kanssa hommattiin kaikki yhdessä ja laitoin kaapin kuntoon jo RV 20.
Taidat olla ammattivalittaja.
Harmi. Sinua ei voi kukaan auttaa kun et oikeasti edes apua halua ottaa vastaan.
Ehkä kaverisi ovat huomanneet tämän ja hekin siirtyneet taka-alalle kuten miehesi.
Oma mies vitkutteli kaiken vauvan tarvikkeiden kanssa, hänestä ne ehtii laittaa valmiiksi just ennen vauvan syntymää. Vaikka selitin, että lapsi voi syntyä viikkoja ennen tai minä voin joutua vuodelepoon, niin ei mennyt perille. Jouduin sitten hankkimaan kaiken yksin, miehestä en saanut apua. Mielessä ehti pyöriä kaikenlaista, kun makuuhuoneen huonekalut laitoin uuteen järjestykseen parisänkyä myöten ison vatsani kanssa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti 33 v täällä näppis sauhuten kirjottelee tuohtuneena itseään komppaavia kommentteja :D Sitten alapeukutellaan heti niitä jotka ovat eri mieltä ja omille kommenteille peukkua.
Minä ainakin komppaan täydestä sydämestäni tätä järkevää neljän lapsen äitiä! Hän on raikas tuulahdus näihin oman elämänsä kanssa täysin hukassa oleviin kommentoijiin verrattuna. Miksi täällä pidetään niin pahana sitä, että joku on aktiivinen, järjestää elämänsä parhaaksi katsomalla tavalla, palkkaa apua, jos katsoo sitä tarvitsevansa, ja toimii eikä valita?
Ei kai sitä kukaan pahalla katsokaan, mutta jos se asia tuodaan esille oman erinomaisuuden korostamiseksi niin harvempi jaksaa siinä kehua vielä että voi miten uskomattoman hyvä ihminen sinä olet (kun tuo kyseinen kirjoittaja sen tekee jo itse). Väkisinkin tulee mieleen että onkohan tällä äidillä oikeasti ihan superhuono itsetunto kun pitää jossain vauvapalstalla alleviivata omaa erinomaisuuttaan muihin nähden. Mutta jos se hänet tyytyväiseksi tekee niin suotakoon se hänelle.
Minusta taas hänellä vaikuttaa olevan erinomaisen hyvä itsetunto. Ne, jotka uskovat itseensä, toimivat ja ottavat vastuun omasta elämästään. Minusta se on esimerkillistä eikä mitään oman erinomaisuuden korostamista.
Hei äiti 33, perustapa oma ketju itsekehullesi jos niitä niin kovin kaipaat, itse en nyt jaksaisi lukea tätä jankkausta tämän enempää?
Minä en tuota kirjoittanut 😂
T. Äiti 33P.s. voit itse poistua täältä
Olisi mukava lukea tähän aiheeseen liittyviä kirjoituksia, eikä joka toista viestiä missä kerrot kuinka erinomainen olet tai sitten joku toinen kertoo miten se neljän lapsen äiti onkaan mahtava. Jospa sinäkin keskittyisit vaikka ketjun aiheeseen etkä itseesi? Minäkin yritän keskittyä tähän jos vain lopetat sen jankkaamisen :) Jokatapauksessa oikein iloista kevättä sinulle ahkera ja pirteä neljän lapsen äiti <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne on vaan ne hormoonit, jotka hyrrää. Ei syytä huoleen.
En tiedä onko AP trolli vai ei, mutta minusta on hieman kyseenalaista vedota joka käänteessä tuohon sinun selitykseen. Toki kropassa tapahtuu paljon, ja hormonitoiminta menee uusiksi, mutta silti ei minun mielestä ole kovinkaan mukavaa, että tulee 9kk p*skaa niskaa kaikesta mitä teet tai et tee. Kyllä siinä alkaa hermo olla aika kireänä itselläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Lopeta sitten se kotitöistä stressaaminen, keskity lepoosi ja vauvaan. Anna kodin olla.
Ei stressi auta sinua yhtään eikä vauvallekaan hyväksi ole.Se on sinun asiasi, jos et apua halua ulkopuolelta jos kerta miehesikään mitään tee. Ja aivan omaa tyhmyyttäsi.
Älä sitten valita koko ajan jos eivät neuvot ja vinkit kelpaa.
Itse maksoin 36€ kahdesta käynnistä, olipa paha hinta siitä mitä se teki meidän tilanteen parantamiseksi.
ÄLÄ RUIKUTA JOS APU EI KELPAA!!!
Ihme nillittäjä. Ei ihme ettei miehesikään sinua auta.
Peiliin katsomisen paikka nyt
Onkohan sulla sisälukutaidossa jotakin ongelmaa..? Apua nimenomaan on jouduttu hankkimaan ulkopuolelta mutta minusta näin ei olisi pitänyt olla koska mies olisi nämä hommat voinut ja hänen olisi ne kuulunut hoitaa. Ihan kaikkea on vaikea hankkia ulkopuoleltakaan vai kenet saan järjestämään vaatekaapin uusiksi että vauvan vaatteet mahtuisivat sinne?
Eikö joku kaverisi tai äitisi osaa kaappia järjestää?
Alat kuulostaa nyt enemmän siltä että keksimällä keksit itsellesi tekosyitä miksi et yksinkertaisesti saa mitään aikaan. Ja syyllistät miestäsi asioista.
Kohta sanot että vauvalta puuttuu sänky, hoitopöytä/alusta, turvakaukalo jne.
Kuten sanottu vuodelevossa on vaikea saada aikaan paljoakaan. Äiti ei tosiaan voi järjestää koska on jo sen ikäinen ettei pysty /jaksa / edes haluaisi vaikka pystyisi. Kavereilla ihan omatkin kaappinsa. Kumma, että sinun mielestäsi miehen ei tarvitse osallistua asioihin mitenkään ja se on aivan ok. Sinusta se on ok, minusta ei.
Ja jos kaukalo puuttuisi, olisiko se 100% vuodelevossa olevan äidin vastuulla se(kin) hankkia? Toivottavasti et ole tosissasi.
Miten autat tilannettasi täällä kiukuttelemalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin ei kelpaa sitten mikään. *huoh*
Laittakaa ukot pihalle, kun noin paljon harmittaa.
AP. Nosta kytkintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Lopeta sitten se kotitöistä stressaaminen, keskity lepoosi ja vauvaan. Anna kodin olla.
Ei stressi auta sinua yhtään eikä vauvallekaan hyväksi ole.Se on sinun asiasi, jos et apua halua ulkopuolelta jos kerta miehesikään mitään tee. Ja aivan omaa tyhmyyttäsi.
Älä sitten valita koko ajan jos eivät neuvot ja vinkit kelpaa.
Itse maksoin 36€ kahdesta käynnistä, olipa paha hinta siitä mitä se teki meidän tilanteen parantamiseksi.
ÄLÄ RUIKUTA JOS APU EI KELPAA!!!
Ihme nillittäjä. Ei ihme ettei miehesikään sinua auta.
Peiliin katsomisen paikka nyt
Onkohan sulla sisälukutaidossa jotakin ongelmaa..? Apua nimenomaan on jouduttu hankkimaan ulkopuolelta mutta minusta näin ei olisi pitänyt olla koska mies olisi nämä hommat voinut ja hänen olisi ne kuulunut hoitaa. Ihan kaikkea on vaikea hankkia ulkopuoleltakaan vai kenet saan järjestämään vaatekaapin uusiksi että vauvan vaatteet mahtuisivat sinne?
Eikö joku kaverisi tai äitisi osaa kaappia järjestää?
Alat kuulostaa nyt enemmän siltä että keksimällä keksit itsellesi tekosyitä miksi et yksinkertaisesti saa mitään aikaan. Ja syyllistät miestäsi asioista.
Kohta sanot että vauvalta puuttuu sänky, hoitopöytä/alusta, turvakaukalo jne.
Kuten sanottu vuodelevossa on vaikea saada aikaan paljoakaan. Äiti ei tosiaan voi järjestää koska on jo sen ikäinen ettei pysty /jaksa / edes haluaisi vaikka pystyisi. Kavereilla ihan omatkin kaappinsa. Kumma, että sinun mielestäsi miehen ei tarvitse osallistua asioihin mitenkään ja se on aivan ok. Sinusta se on ok, minusta ei.
Ja jos kaukalo puuttuisi, olisiko se 100% vuodelevossa olevan äidin vastuulla se(kin) hankkia? Toivottavasti et ole tosissasi.
No voi hellanlettas. Et voinut tehdä sitä ENNEN vuodelepoa?
Miehen kanssa hommattiin kaikki yhdessä ja laitoin kaapin kuntoon jo RV 20.
Taidat olla ammattivalittaja.
Harmi. Sinua ei voi kukaan auttaa kun et oikeasti edes apua halua ottaa vastaan.
Ehkä kaverisi ovat huomanneet tämän ja hekin siirtyneet taka-alalle kuten miehesi.
Puutun sivusta keskusteluun, että meillä tavaroiden hommaaminen alkoi vasta pitkälti vikalla kolmanneksella. Vain odotusvakuutus hommattiin aikaisemmin.
Syy: pitkä lapsettomuus ja epävarmuus siitä, tuleeko lapsi elävänä maailmaan. Vasta rv 30 alkoi todellinen luottamus siihen, että vauva tässä tosiasn on tulossa.
Ja tuli onneksi terveenä poikana, kaiken ollessa valmiina. Mies itse asiassa lähti myös itsekseen ostelemaan juttuja (vauvan sänkytarvikkeita, nokkamukit, ensilusikat, patjan kosteussuojat jne. ja extrana pieni pehmolelu vauvan ensileluksi).
Ja nämä osasi ostaa, vaikkei koko elämänsä aikana ollut ollut pahemmin tekemisissä vauvojen kanssa.
Isommat jutut katsottiin ja neuvoteltiin yhdessä, mutta sairaalalepoon joutuessa olisin hyvin voinut luottaa, että mies hoitaa ne.
Eli kyllä mies voi niitä kamoja ostaa, eri asia sitten jos ei viitsi. Ennustaa vaan todella huonoa, jos jo raskausaikana vauva on naisen yksinäinen projekti, josta mies ei ole pätkääkään kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teette lapsia noin huonojen miesten kanssa?
Omat ovat valintanne, elätkää niiden kanssa tai olette elämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Lopeta sitten se kotitöistä stressaaminen, keskity lepoosi ja vauvaan. Anna kodin olla.
Ei stressi auta sinua yhtään eikä vauvallekaan hyväksi ole.Se on sinun asiasi, jos et apua halua ulkopuolelta jos kerta miehesikään mitään tee. Ja aivan omaa tyhmyyttäsi.
Älä sitten valita koko ajan jos eivät neuvot ja vinkit kelpaa.
Itse maksoin 36€ kahdesta käynnistä, olipa paha hinta siitä mitä se teki meidän tilanteen parantamiseksi.
ÄLÄ RUIKUTA JOS APU EI KELPAA!!!
Ihme nillittäjä. Ei ihme ettei miehesikään sinua auta.
Peiliin katsomisen paikka nyt
Onkohan sulla sisälukutaidossa jotakin ongelmaa..? Apua nimenomaan on jouduttu hankkimaan ulkopuolelta mutta minusta näin ei olisi pitänyt olla koska mies olisi nämä hommat voinut ja hänen olisi ne kuulunut hoitaa. Ihan kaikkea on vaikea hankkia ulkopuoleltakaan vai kenet saan järjestämään vaatekaapin uusiksi että vauvan vaatteet mahtuisivat sinne?
Eikö joku kaverisi tai äitisi osaa kaappia järjestää?
Alat kuulostaa nyt enemmän siltä että keksimällä keksit itsellesi tekosyitä miksi et yksinkertaisesti saa mitään aikaan. Ja syyllistät miestäsi asioista.
Kohta sanot että vauvalta puuttuu sänky, hoitopöytä/alusta, turvakaukalo jne.
Kuten sanottu vuodelevossa on vaikea saada aikaan paljoakaan. Äiti ei tosiaan voi järjestää koska on jo sen ikäinen ettei pysty /jaksa / edes haluaisi vaikka pystyisi. Kavereilla ihan omatkin kaappinsa. Kumma, että sinun mielestäsi miehen ei tarvitse osallistua asioihin mitenkään ja se on aivan ok. Sinusta se on ok, minusta ei.
Ja jos kaukalo puuttuisi, olisiko se 100% vuodelevossa olevan äidin vastuulla se(kin) hankkia? Toivottavasti et ole tosissasi.
No voi hellanlettas. Et voinut tehdä sitä ENNEN vuodelepoa?
Miehen kanssa hommattiin kaikki yhdessä ja laitoin kaapin kuntoon jo RV 20.
Taidat olla ammattivalittaja.
Harmi. Sinua ei voi kukaan auttaa kun et oikeasti edes apua halua ottaa vastaan.
Ehkä kaverisi ovat huomanneet tämän ja hekin siirtyneet taka-alalle kuten miehesi.
Oma mies vitkutteli kaiken vauvan tarvikkeiden kanssa, hänestä ne ehtii laittaa valmiiksi just ennen vauvan syntymää. Vaikka selitin, että lapsi voi syntyä viikkoja ennen tai minä voin joutua vuodelepoon, niin ei mennyt perille. Jouduin sitten hankkimaan kaiken yksin, miehestä en saanut apua. Mielessä ehti pyöriä kaikenlaista, kun makuuhuoneen huonekalut laitoin uuteen järjestykseen parisänkyä myöten ison vatsani kanssa.
-eri
Niinpä. Lisäksi työn ohessa on oma vaivansa yrittää hoitaa valtavasti asioita, kun liitoskivut, väsymys ym. vaivaavat. Suurimman osan olen kuitenkin aivan onnistuneesti hoitanutkin. Miehen hankala hahmottaa, etten voi lähteä edes ostoksille. Ihmetellen kysyi, enkö pysty lähtemään edes Itikseen. Totesin että ihan totta, en pysty. Kun näytän normaalille niin miehen on vaikea ymmärtää, etten silti saa tehdä mitään. Tottakai olisi ollut hienoa, että kaikki olisi ollut valmiina jo pitkään mutta erinäisistä syistä johtuen niin ei nyt ole. Miehet eivät myöskään osaa aina hahmottaa, mitä vauvalle tarvitsee hankkia eikä se ensikertalaisena ole ollut minullekaan itsestään selvää. Kuitenkin; naisen joutuessa tilapäiseen vuodelepoon on mielestäni täysin kohtuullista odottaa miehen hoitavan muutamat viimeiset asiat kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aikoinaan kokosin pinnasänkyä itku kurkussa ja oksennusämpäri vieressä, en siksi että olisin tahtonut vaan koska oli pakko. Äityspakkauksen hain pyörällä ja neuvolaankin pyöräilin niin kauan kuin maha antoi myöten. Vauvan isä ei ollut kuvioissa ja vanhemmat asuivat toisella puolella suomea, joten piti vain kestää.
Itkeä, oksentaa ja kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Lopeta sitten se kotitöistä stressaaminen, keskity lepoosi ja vauvaan. Anna kodin olla.
Ei stressi auta sinua yhtään eikä vauvallekaan hyväksi ole.Se on sinun asiasi, jos et apua halua ulkopuolelta jos kerta miehesikään mitään tee. Ja aivan omaa tyhmyyttäsi.
Älä sitten valita koko ajan jos eivät neuvot ja vinkit kelpaa.
Itse maksoin 36€ kahdesta käynnistä, olipa paha hinta siitä mitä se teki meidän tilanteen parantamiseksi.
ÄLÄ RUIKUTA JOS APU EI KELPAA!!!
Ihme nillittäjä. Ei ihme ettei miehesikään sinua auta.
Peiliin katsomisen paikka nyt
Onkohan sulla sisälukutaidossa jotakin ongelmaa..? Apua nimenomaan on jouduttu hankkimaan ulkopuolelta mutta minusta näin ei olisi pitänyt olla koska mies olisi nämä hommat voinut ja hänen olisi ne kuulunut hoitaa. Ihan kaikkea on vaikea hankkia ulkopuoleltakaan vai kenet saan järjestämään vaatekaapin uusiksi että vauvan vaatteet mahtuisivat sinne?
Vauvan vaatteille saat helposti tilaa, kun raivaat miehen vaatekaapista muutaman hyllyn tyhjäksi. Tunget ne miehen vaatteet jonnekin, ei niitä tarvitse järjestellä. Itse laitan miehen lojuvat vaatteet hänen henkarikaappinsa, sinne sopii.
Ei hän voi kun on sidottu sänkyynsä valittamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä aikoinaan kokosin pinnasänkyä itku kurkussa ja oksennusämpäri vieressä, en siksi että olisin tahtonut vaan koska oli pakko. Äityspakkauksen hain pyörällä ja neuvolaankin pyöräilin niin kauan kuin maha antoi myöten. Vauvan isä ei ollut kuvioissa ja vanhemmat asuivat toisella puolella suomea, joten piti vain kestää.
Itkeä, oksentaa ja kestää.
Ja siksi muidenkin pitää vain kestää?
Mitenkäs muuten kuljetit ison äitiyspakkauksen polkupyörällä?
Edelleen ihmettelen minne se AP katosi?
Vierailija kirjoitti:
Minä aikoinaan kokosin pinnasänkyä itku kurkussa ja oksennusämpäri vieressä, en siksi että olisin tahtonut vaan koska oli pakko. Äityspakkauksen hain pyörällä ja neuvolaankin pyöräilin niin kauan kuin maha antoi myöten. Vauvan isä ei ollut kuvioissa ja vanhemmat asuivat toisella puolella suomea, joten piti vain kestää.
Itkeä, oksentaa ja kestää.
Minä olen onneksi saanut apua aivan ventovierailta. Kaupassa myyjä pakkasi ostokset autoon, postissa paketteja on kannettu kyytiin jne. Tottakai oman ja vauvansa terveyden riskeeraten asioista selviytyy jos on aivan pakko. Kuitenkin jos se puoliso on, ilman muuta hänen tulee kantaa vastuunsa lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti 33 v täällä näppis sauhuten kirjottelee tuohtuneena itseään komppaavia kommentteja :D Sitten alapeukutellaan heti niitä jotka ovat eri mieltä ja omille kommenteille peukkua.
Minä ainakin komppaan täydestä sydämestäni tätä järkevää neljän lapsen äitiä! Hän on raikas tuulahdus näihin oman elämänsä kanssa täysin hukassa oleviin kommentoijiin verrattuna. Miksi täällä pidetään niin pahana sitä, että joku on aktiivinen, järjestää elämänsä parhaaksi katsomalla tavalla, palkkaa apua, jos katsoo sitä tarvitsevansa, ja toimii eikä valita?
Ei kai sitä kukaan pahalla katsokaan, mutta jos se asia tuodaan esille oman erinomaisuuden korostamiseksi niin harvempi jaksaa siinä kehua vielä että voi miten uskomattoman hyvä ihminen sinä olet (kun tuo kyseinen kirjoittaja sen tekee jo itse). Väkisinkin tulee mieleen että onkohan tällä äidillä oikeasti ihan superhuono itsetunto kun pitää jossain vauvapalstalla alleviivata omaa erinomaisuuttaan muihin nähden. Mutta jos se hänet tyytyväiseksi tekee niin suotakoon se hänelle.
Minusta taas hänellä vaikuttaa olevan erinomaisen hyvä itsetunto. Ne, jotka uskovat itseensä, toimivat ja ottavat vastuun omasta elämästään. Minusta se on esimerkillistä eikä mitään oman erinomaisuuden korostamista.
Hei äiti 33, perustapa oma ketju itsekehullesi jos niitä niin kovin kaipaat, itse en nyt jaksaisi lukea tätä jankkausta tämän enempää?
Minä en tuota kirjoittanut 😂
T. Äiti 33P.s. voit itse poistua täältä
Olisi mukava lukea tähän aiheeseen liittyviä kirjoituksia, eikä joka toista viestiä missä kerrot kuinka erinomainen olet tai sitten joku toinen kertoo miten se neljän lapsen äiti onkaan mahtava. Jospa sinäkin keskittyisit vaikka ketjun aiheeseen etkä itseesi? Minäkin yritän keskittyä tähän jos vain lopetat sen jankkaamisen :) Jokatapauksessa oikein iloista kevättä sinulle ahkera ja pirteä neljän lapsen äiti <3
Tässähän yritetään löytää toimivia ratkaisuja Ap:n tilanteeseen, mutta yleisimmät kommentit täällä ovat "Ap, olet kamala kusipää" ja "mäkin oksensin ihan hirveesti kun olin raskaana". Jos joku on selvinnyt raskaudestaan ja äitiydestään ihan hyvin, hänkin on sitten "kamala kusipää, mitä helvettiä tuut tänne kerskailemaan!" Ja yleisin ehdotus tuntuu olevan, että Ap jättää vaimonsa tai vaimo Ap:n. Niin, ei täällä ilmeisesti tarvita sellaisia, jotka toteavat, että ehkä tilanteesta voi selvitä jollain myönteisemmälläkin tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aikoinaan kokosin pinnasänkyä itku kurkussa ja oksennusämpäri vieressä, en siksi että olisin tahtonut vaan koska oli pakko. Äityspakkauksen hain pyörällä ja neuvolaankin pyöräilin niin kauan kuin maha antoi myöten. Vauvan isä ei ollut kuvioissa ja vanhemmat asuivat toisella puolella suomea, joten piti vain kestää.
Itkeä, oksentaa ja kestää.
Ja siksi muidenkin pitää vain kestää?
Mitenkäs muuten kuljetit ison äitiyspakkauksen polkupyörällä?
Saahan sen kiinni mustekaloilla tarakkaan jos ei ole peukalo keskellä kämmentä ja luovuutta löytyy
Täällä on annettu niin monelle niin paljon neuvoja ja vinkkejä, mutta ei kelpaa minäminäminä-mammoille ollenkaan.
Itse aiheutettua paskaa on turha itkeä.
Minusta taas hänellä vaikuttaa olevan erinomaisen hyvä itsetunto. Ne, jotka uskovat itseensä, toimivat ja ottavat vastuun omasta elämästään. Minusta se on esimerkillistä eikä mitään oman erinomaisuuden korostamista.