Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Lopeta sitten se kotitöistä stressaaminen, keskity lepoosi ja vauvaan. Anna kodin olla.
Ei stressi auta sinua yhtään eikä vauvallekaan hyväksi ole.
Se on sinun asiasi, jos et apua halua ulkopuolelta jos kerta miehesikään mitään tee. Ja aivan omaa tyhmyyttäsi.
Älä sitten valita koko ajan jos eivät neuvot ja vinkit kelpaa.
Itse maksoin 36€ kahdesta käynnistä, olipa paha hinta siitä mitä se teki meidän tilanteen parantamiseksi.
ÄLÄ RUIKUTA JOS APU EI KELPAA!!!
Ihme nillittäjä. Ei ihme ettei miehesikään sinua auta.
Peiliin katsomisen paikka nyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Kyllä se ärsytti munkin miestä mutta olin lujana että joko hän auttaa tai sitten auttaa joku muu.
Taidat olla nössö
Äiti 33 v täällä näppis sauhuten kirjottelee tuohtuneena itseään komppaavia kommentteja :D Sitten alapeukutellaan heti niitä jotka ovat eri mieltä ja omille kommenteille peukkua.
"Miestä ärsyttää kun olen apua pyytänyt ulkopuolelta ja tilaan ruokaa kotiin"
Tuon on pakko olla joku provoilija tai trolli 😂😂
Onko se mies jotenkin vammainen sitten kun ei mitään tajua? Ja tuollaisen kanssa vielä lisääntyä pitää? 😂😂
Taivas kun on tyhmä nainen
Vierailija kirjoitti:
Äiti 33 v täällä näppis sauhuten kirjottelee tuohtuneena itseään komppaavia kommentteja :D Sitten alapeukutellaan heti niitä jotka ovat eri mieltä ja omille kommenteille peukkua.
Mä alapeukutan typeryydelle
T. Eri joka jakaa alapeukkuja pätijöille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minne meni AP vai pakkasiko jo kamppeensa ja jätti vaimon kiukuttelemaan moppi kädessään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Lopeta sitten se kotitöistä stressaaminen, keskity lepoosi ja vauvaan. Anna kodin olla.
Ei stressi auta sinua yhtään eikä vauvallekaan hyväksi ole.Se on sinun asiasi, jos et apua halua ulkopuolelta jos kerta miehesikään mitään tee. Ja aivan omaa tyhmyyttäsi.
Älä sitten valita koko ajan jos eivät neuvot ja vinkit kelpaa.
Itse maksoin 36€ kahdesta käynnistä, olipa paha hinta siitä mitä se teki meidän tilanteen parantamiseksi.
ÄLÄ RUIKUTA JOS APU EI KELPAA!!!
Ihme nillittäjä. Ei ihme ettei miehesikään sinua auta.
Peiliin katsomisen paikka nyt
Onkohan sulla sisälukutaidossa jotakin ongelmaa..? Apua nimenomaan on jouduttu hankkimaan ulkopuolelta mutta minusta näin ei olisi pitänyt olla koska mies olisi nämä hommat voinut ja hänen olisi ne kuulunut hoitaa. Ihan kaikkea on vaikea hankkia ulkopuoleltakaan vai kenet saan järjestämään vaatekaapin uusiksi että vauvan vaatteet mahtuisivat sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti 33 v täällä näppis sauhuten kirjottelee tuohtuneena itseään komppaavia kommentteja :D Sitten alapeukutellaan heti niitä jotka ovat eri mieltä ja omille kommenteille peukkua.
Taidat itse harrastaa tuota. Säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Kyllä se ärsytti munkin miestä mutta olin lujana että joko hän auttaa tai sitten auttaa joku muu.
Taidat olla nössö
En voi tehdä miehen valintoja hänen puolestaan. Kun hän ei ole omaa osuuttaan hoitanut, olen hankkinut apua ulkopuolelta. Aikuista ihmistä ei kuitenkaan voine pakottaa vai kuinka näet asian?
Itse asiassa ystäväpiirissä on aivan yleistä että miehet hermostuvat kun nainen hankkii esim. remonttimiehen tai isänsä kiinnittämään taulut, joita mies ei ole puoleen vuoteen ole saanut kiinnitettyä seinälle. Olihan täällä juuri ketju, jossa mies suuttui kun nainen tilasi pesukoneen asennuspalvelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa kuluttaisitte kaiken tuon energian niihin kotitöihin kuin valittamiseen.
Ketä tuo valitus oikein hyödyttää? Ei ketään.
Aivan totta. Minä keskityin valittamisen sijaan nostamaan omaa sotkunsietotasoani ja kas, heti helpotti. Aikaa ja energiaa riittää kaikkeen kivaan, kun siivoukseen ei mene aikaa. Ainoa haittapuoli on satunnainen miehen marina, mutta siinäpä jupiskoon itsekseen, en vain kuuntele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Lopeta sitten se kotitöistä stressaaminen, keskity lepoosi ja vauvaan. Anna kodin olla.
Ei stressi auta sinua yhtään eikä vauvallekaan hyväksi ole.Se on sinun asiasi, jos et apua halua ulkopuolelta jos kerta miehesikään mitään tee. Ja aivan omaa tyhmyyttäsi.
Älä sitten valita koko ajan jos eivät neuvot ja vinkit kelpaa.
Itse maksoin 36€ kahdesta käynnistä, olipa paha hinta siitä mitä se teki meidän tilanteen parantamiseksi.
ÄLÄ RUIKUTA JOS APU EI KELPAA!!!
Ihme nillittäjä. Ei ihme ettei miehesikään sinua auta.
Peiliin katsomisen paikka nyt
Onkohan sulla sisälukutaidossa jotakin ongelmaa..? Apua nimenomaan on jouduttu hankkimaan ulkopuolelta mutta minusta näin ei olisi pitänyt olla koska mies olisi nämä hommat voinut ja hänen olisi ne kuulunut hoitaa. Ihan kaikkea on vaikea hankkia ulkopuoleltakaan vai kenet saan järjestämään vaatekaapin uusiksi että vauvan vaatteet mahtuisivat sinne?
Eikö joku kaverisi tai äitisi osaa kaappia järjestää?
Alat kuulostaa nyt enemmän siltä että keksimällä keksit itsellesi tekosyitä miksi et yksinkertaisesti saa mitään aikaan. Ja syyllistät miestäsi asioista.
Kohta sanot että vauvalta puuttuu sänky, hoitopöytä/alusta, turvakaukalo jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti 33 v täällä näppis sauhuten kirjottelee tuohtuneena itseään komppaavia kommentteja :D Sitten alapeukutellaan heti niitä jotka ovat eri mieltä ja omille kommenteille peukkua.
Minä ainakin komppaan täydestä sydämestäni tätä järkevää neljän lapsen äitiä! Hän on raikas tuulahdus näihin oman elämänsä kanssa täysin hukassa oleviin kommentoijiin verrattuna. Miksi täällä pidetään niin pahana sitä, että joku on aktiivinen, järjestää elämänsä parhaaksi katsomalla tavalla, palkkaa apua, jos katsoo sitä tarvitsevansa, ja toimii eikä valita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti 33 v täällä näppis sauhuten kirjottelee tuohtuneena itseään komppaavia kommentteja :D Sitten alapeukutellaan heti niitä jotka ovat eri mieltä ja omille kommenteille peukkua.
Minä ainakin komppaan täydestä sydämestäni tätä järkevää neljän lapsen äitiä! Hän on raikas tuulahdus näihin oman elämänsä kanssa täysin hukassa oleviin kommentoijiin verrattuna. Miksi täällä pidetään niin pahana sitä, että joku on aktiivinen, järjestää elämänsä parhaaksi katsomalla tavalla, palkkaa apua, jos katsoo sitä tarvitsevansa, ja toimii eikä valita?
Ei kai sitä kukaan pahalla katsokaan, mutta jos se asia tuodaan esille oman erinomaisuuden korostamiseksi niin harvempi jaksaa siinä kehua vielä että voi miten uskomattoman hyvä ihminen sinä olet (kun tuo kyseinen kirjoittaja sen tekee jo itse). Väkisinkin tulee mieleen että onkohan tällä äidillä oikeasti ihan superhuono itsetunto kun pitää jossain vauvapalstalla alleviivata omaa erinomaisuuttaan muihin nähden. Mutta jos se hänet tyytyväiseksi tekee niin suotakoon se hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Lopeta sitten se kotitöistä stressaaminen, keskity lepoosi ja vauvaan. Anna kodin olla.
Ei stressi auta sinua yhtään eikä vauvallekaan hyväksi ole.Se on sinun asiasi, jos et apua halua ulkopuolelta jos kerta miehesikään mitään tee. Ja aivan omaa tyhmyyttäsi.
Älä sitten valita koko ajan jos eivät neuvot ja vinkit kelpaa.
Itse maksoin 36€ kahdesta käynnistä, olipa paha hinta siitä mitä se teki meidän tilanteen parantamiseksi.
ÄLÄ RUIKUTA JOS APU EI KELPAA!!!
Ihme nillittäjä. Ei ihme ettei miehesikään sinua auta.
Peiliin katsomisen paikka nyt
Onkohan sulla sisälukutaidossa jotakin ongelmaa..? Apua nimenomaan on jouduttu hankkimaan ulkopuolelta mutta minusta näin ei olisi pitänyt olla koska mies olisi nämä hommat voinut ja hänen olisi ne kuulunut hoitaa. Ihan kaikkea on vaikea hankkia ulkopuoleltakaan vai kenet saan järjestämään vaatekaapin uusiksi että vauvan vaatteet mahtuisivat sinne?
Vauvan vaatteille saat helposti tilaa, kun raivaat miehen vaatekaapista muutaman hyllyn tyhjäksi. Tunget ne miehen vaatteet jonnekin, ei niitä tarvitse järjestellä. Itse laitan miehen lojuvat vaatteet hänen henkarikaappinsa, sinne sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Kyllä se ärsytti munkin miestä mutta olin lujana että joko hän auttaa tai sitten auttaa joku muu.
Taidat olla nössö
En voi tehdä miehen valintoja hänen puolestaan. Kun hän ei ole omaa osuuttaan hoitanut, olen hankkinut apua ulkopuolelta. Aikuista ihmistä ei kuitenkaan voine pakottaa vai kuinka näet asian?
Itse asiassa ystäväpiirissä on aivan yleistä että miehet hermostuvat kun nainen hankkii esim. remonttimiehen tai isänsä kiinnittämään taulut, joita mies ei ole puoleen vuoteen ole saanut kiinnitettyä seinälle. Olihan täällä juuri ketju, jossa mies suuttui kun nainen tilasi pesukoneen asennuspalvelun.
Miehetkin tarvitsevat aikaa tottua ajatukseen perheenlisäyksestä. Toisilta enemmän ja toisilta vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Lopeta sitten se kotitöistä stressaaminen, keskity lepoosi ja vauvaan. Anna kodin olla.
Ei stressi auta sinua yhtään eikä vauvallekaan hyväksi ole.Se on sinun asiasi, jos et apua halua ulkopuolelta jos kerta miehesikään mitään tee. Ja aivan omaa tyhmyyttäsi.
Älä sitten valita koko ajan jos eivät neuvot ja vinkit kelpaa.
Itse maksoin 36€ kahdesta käynnistä, olipa paha hinta siitä mitä se teki meidän tilanteen parantamiseksi.
ÄLÄ RUIKUTA JOS APU EI KELPAA!!!
Ihme nillittäjä. Ei ihme ettei miehesikään sinua auta.
Peiliin katsomisen paikka nyt
Onkohan sulla sisälukutaidossa jotakin ongelmaa..? Apua nimenomaan on jouduttu hankkimaan ulkopuolelta mutta minusta näin ei olisi pitänyt olla koska mies olisi nämä hommat voinut ja hänen olisi ne kuulunut hoitaa. Ihan kaikkea on vaikea hankkia ulkopuoleltakaan vai kenet saan järjestämään vaatekaapin uusiksi että vauvan vaatteet mahtuisivat sinne?
Eikö joku kaverisi tai äitisi osaa kaappia järjestää?
Alat kuulostaa nyt enemmän siltä että keksimällä keksit itsellesi tekosyitä miksi et yksinkertaisesti saa mitään aikaan. Ja syyllistät miestäsi asioista.
Kohta sanot että vauvalta puuttuu sänky, hoitopöytä/alusta, turvakaukalo jne.
Kuten sanottu vuodelevossa on vaikea saada aikaan paljoakaan. Äiti ei tosiaan voi järjestää koska on jo sen ikäinen ettei pysty /jaksa / edes haluaisi vaikka pystyisi. Kavereilla ihan omatkin kaappinsa. Kumma, että sinun mielestäsi miehen ei tarvitse osallistua asioihin mitenkään ja se on aivan ok. Sinusta se on ok, minusta ei.
Ja jos kaukalo puuttuisi, olisiko se 100% vuodelevossa olevan äidin vastuulla se(kin) hankkia? Toivottavasti et ole tosissasi.
Odota kun se saa sen nyytin niin vaimostasi tulee suojeleva emo.
Se on biologiaa ja nähnyt kuinka eläimetkin muuttuu, kun ne on tiineenä ja sitten kun ne saa eläinvauvan niin muuttuvat taas.
Kaikella on tarkoitus suojella äitiä ja vauvaa ja myöhemmin vauvaa.
Näin toimii luonto niin ihmisen kuin eläimenkin kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Lopeta sitten se kotitöistä stressaaminen, keskity lepoosi ja vauvaan. Anna kodin olla.
Ei stressi auta sinua yhtään eikä vauvallekaan hyväksi ole.Se on sinun asiasi, jos et apua halua ulkopuolelta jos kerta miehesikään mitään tee. Ja aivan omaa tyhmyyttäsi.
Älä sitten valita koko ajan jos eivät neuvot ja vinkit kelpaa.
Itse maksoin 36€ kahdesta käynnistä, olipa paha hinta siitä mitä se teki meidän tilanteen parantamiseksi.
ÄLÄ RUIKUTA JOS APU EI KELPAA!!!
Ihme nillittäjä. Ei ihme ettei miehesikään sinua auta.
Peiliin katsomisen paikka nyt
Onkohan sulla sisälukutaidossa jotakin ongelmaa..? Apua nimenomaan on jouduttu hankkimaan ulkopuolelta mutta minusta näin ei olisi pitänyt olla koska mies olisi nämä hommat voinut ja hänen olisi ne kuulunut hoitaa. Ihan kaikkea on vaikea hankkia ulkopuoleltakaan vai kenet saan järjestämään vaatekaapin uusiksi että vauvan vaatteet mahtuisivat sinne?
Eikö joku kaverisi tai äitisi osaa kaappia järjestää?
Alat kuulostaa nyt enemmän siltä että keksimällä keksit itsellesi tekosyitä miksi et yksinkertaisesti saa mitään aikaan. Ja syyllistät miestäsi asioista.
Kohta sanot että vauvalta puuttuu sänky, hoitopöytä/alusta, turvakaukalo jne.
Kuten sanottu vuodelevossa on vaikea saada aikaan paljoakaan. Äiti ei tosiaan voi järjestää koska on jo sen ikäinen ettei pysty /jaksa / edes haluaisi vaikka pystyisi. Kavereilla ihan omatkin kaappinsa. Kumma, että sinun mielestäsi miehen ei tarvitse osallistua asioihin mitenkään ja se on aivan ok. Sinusta se on ok, minusta ei.
Ja jos kaukalo puuttuisi, olisiko se 100% vuodelevossa olevan äidin vastuulla se(kin) hankkia? Toivottavasti et ole tosissasi.
No voi hellanlettas. Et voinut tehdä sitä ENNEN vuodelepoa?
Miehen kanssa hommattiin kaikki yhdessä ja laitoin kaapin kuntoon jo RV 20.
Taidat olla ammattivalittaja.
Harmi. Sinua ei voi kukaan auttaa kun et oikeasti edes apua halua ottaa vastaan.
Ehkä kaverisi ovat huomanneet tämän ja hekin siirtyneet taka-alalle kuten miehesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Kyllä se ärsytti munkin miestä mutta olin lujana että joko hän auttaa tai sitten auttaa joku muu.
Taidat olla nössö
Mihin viesteistäsi oikein jäävät loppupisteet? Kirjoitustyylisi on hyvin tunnistettava.
Menikö tunteisiin :D