Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on annettu niin monelle niin paljon neuvoja ja vinkkejä, mutta ei kelpaa minäminäminä-mammoille ollenkaan.
Itse aiheutettua paskaa on turha itkeä.
Apuahan ei tässä ketjussa ole pyytänyt raskaana oleva nainen vaan hänen minäminäminä-miehensä, jolle raskausaika tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa ja pelkään pahenevan vauvan myötä. Onneksi miehellä on sali, jonne hän voi paeta kurjaa elämäänsä.
Tai miehen elämä paranee ja vaimon huononee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aikoinaan kokosin pinnasänkyä itku kurkussa ja oksennusämpäri vieressä, en siksi että olisin tahtonut vaan koska oli pakko. Äityspakkauksen hain pyörällä ja neuvolaankin pyöräilin niin kauan kuin maha antoi myöten. Vauvan isä ei ollut kuvioissa ja vanhemmat asuivat toisella puolella suomea, joten piti vain kestää.
Itkeä, oksentaa ja kestää.
Ja siksi muidenkin pitää vain kestää?
Mitenkäs muuten kuljetit ison äitiyspakkauksen polkupyörällä?
Pointti oli lähinnä että kun minulla ei ollut sitä miestä, edes ap:n kaltaista nurisijaa. Ja mustekaloilla köytin kiinni tarakkaan.
Jos sinulla olisi ollut ap:n kaltainen mies, niin se ei olisi tilannettasi muuttanut yhtään mihinkään. Ihan samalla tavalla olisit itse saanut tehdä kaiken kuten teit. Plus lisänä olisi ollut hoivattava mieslapsi.
AP:han voisi kirjoittaa kirjeen vaimolleen ja kertoa miltä hänestä tuntuu ja mitä hän ajattelee jos vaimo ei suostu kuuntelemaan, mikä on väärin tehty vaimolta.
Vierailija kirjoitti:
Miten te kitisijät olette taloutemme hoitaneet ennen miestä ja lapsia?
Kun kaikki on niin vaikeaa ja hankalaa koko ajan.
Mitä hoitamista sinkkutaloudessa on? Ei juuri mitään, pitäisihän sinun se tietää.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä viesti ei pitkässä ketjussa ole vanhan toistamista:
On ihan tutkittua, että mikä tahansa vaikea tilanne on kokijalleen raskaampi ja vaikeammin kestettävissä, jos hän joutuu kohtaamaan sen yksin kuin silloin, kun hän saa rakkautta, tukea ja ymmärrystä ympäristöstään. Edes sen konkreettisen avun määrä ei ole niin tärkeä kuin se, että saa olla henkisesti tuettu.
Jos raskausvaikeuksien päälle tulee vielä tunne yksinäisyydestä ja hylätyksitulemisesta, kokonaisuus alkaa olla erittäin raskas koettelemus.
Mulle tuli vasta vauvan synnyttyä kamalan yksinäinen olo :(
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä viesti ei pitkässä ketjussa ole vanhan toistamista:
On ihan tutkittua, että mikä tahansa vaikea tilanne on kokijalleen raskaampi ja vaikeammin kestettävissä, jos hän joutuu kohtaamaan sen yksin kuin silloin, kun hän saa rakkautta, tukea ja ymmärrystä ympäristöstään. Edes sen konkreettisen avun määrä ei ole niin tärkeä kuin se, että saa olla henkisesti tuettu.
Jos raskausvaikeuksien päälle tulee vielä tunne yksinäisyydestä ja hylätyksitulemisesta, kokonaisuus alkaa olla erittäin raskas koettelemus.
Näinhän se menee. Aloittaja ja moni muu, joka on jättänyt puolisonsa yksin hankalan raskauden ja vastasyntyneen kanssa, saa vastaavan kohtelun puolisoltaan sairastaessaan syöpää. Jos sytostaattihoidon aikana oksettaa eikä jaksa mitään, niin sehän on vaan asenteesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä viesti ei pitkässä ketjussa ole vanhan toistamista:
On ihan tutkittua, että mikä tahansa vaikea tilanne on kokijalleen raskaampi ja vaikeammin kestettävissä, jos hän joutuu kohtaamaan sen yksin kuin silloin, kun hän saa rakkautta, tukea ja ymmärrystä ympäristöstään. Edes sen konkreettisen avun määrä ei ole niin tärkeä kuin se, että saa olla henkisesti tuettu.
Jos raskausvaikeuksien päälle tulee vielä tunne yksinäisyydestä ja hylätyksitulemisesta, kokonaisuus alkaa olla erittäin raskas koettelemus.
Näinhän se menee. Aloittaja ja moni muu, joka on jättänyt puolisonsa yksin hankalan raskauden ja vastasyntyneen kanssa, saa vastaavan kohtelun puolisoltaan sairastaessaan syöpää. Jos sytostaattihoidon aikana oksettaa eikä jaksa mitään, niin sehän on vaan asenteesta kiinni.
Vertaat vauvan hoitoa ja raskautta syöpään?? Älä viitsi olla lapsellinen!!!
Hoitaako vaimo sitten miestään kun tämä sairastuu? Ei. Vaan jättää. Myös ne vaimot joita ovat miehensä vaalineet vaikeina aikoina ja vauva-aikana tukeneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te kitisijät olette taloutemme hoitaneet ennen miestä ja lapsia?
Kun kaikki on niin vaikeaa ja hankalaa koko ajan.Mitä hoitamista sinkkutaloudessa on? Ei juuri mitään, pitäisihän sinun se tietää.
Jos sitä mielii siisteydestä oleilla ja puhtaita vaatteita päällensä laittaa. Tai nukkua puhtaissa lakanoissa.
T. Sinkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te kitisijät olette taloutemme hoitaneet ennen miestä ja lapsia?
Kun kaikki on niin vaikeaa ja hankalaa koko ajan.Mitä hoitamista sinkkutaloudessa on? Ei juuri mitään, pitäisihän sinun se tietää.
Jos sitä mielii siisteydestä oleilla ja puhtaita vaatteita päällensä laittaa. Tai nukkua puhtaissa lakanoissa.
T. Sinkku
Jatkan että jos meinaa ruoka tehdä ja syödä, niin myös ne tiskitkin on hoidettava :)
Moni kaiketi sinkkuina elävät siivottomasti.
T. Sinkku
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Onpa tuo perhe-elämä vaikeaa. Tappelua, kiukuttelua, toisen alistamista, henkistä väkivaltaa, seksillä kiristämistä, lapsilla kiristämistä, erolla kiristämistä, uhkailua, toisen itsetunnon nujertamista, harrastusten kieltämistä, orjuuttamista ja mitä lie vielä näitä onkaan, ja että vielä naiset tätä harrastavat miehiä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te kitisijät olette taloutemme hoitaneet ennen miestä ja lapsia?
Kun kaikki on niin vaikeaa ja hankalaa koko ajan.Mitä hoitamista sinkkutaloudessa on? Ei juuri mitään, pitäisihän sinun se tietää.
Jos sitä mielii siisteydestä oleilla ja puhtaita vaatteita päällensä laittaa. Tai nukkua puhtaissa lakanoissa.
T. Sinkku
Jatkan että jos meinaa ruoka tehdä ja syödä, niin myös ne tiskitkin on hoidettava :)
Moni kaiketi sinkkuina elävät siivottomasti.
T. Sinkku
Noihin meni sinkkuna noin tunti viikossa. Ehkä sinä et vain osaa?
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ap katosi jo alkusivuilla, kuten trolleilla on tapana tehdä. Sinänsä sillä ei ole merkitystä, keskustelusta voi silti tulla antoisa - paitsi niistä, joista tulee jankkausta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Taisi vaimo uuvuttaa miesparan täysin.
Tai sitten AP on siivoamassa kun vaimolla on todettu epek :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä viesti ei pitkässä ketjussa ole vanhan toistamista:
On ihan tutkittua, että mikä tahansa vaikea tilanne on kokijalleen raskaampi ja vaikeammin kestettävissä, jos hän joutuu kohtaamaan sen yksin kuin silloin, kun hän saa rakkautta, tukea ja ymmärrystä ympäristöstään. Edes sen konkreettisen avun määrä ei ole niin tärkeä kuin se, että saa olla henkisesti tuettu.
Jos raskausvaikeuksien päälle tulee vielä tunne yksinäisyydestä ja hylätyksitulemisesta, kokonaisuus alkaa olla erittäin raskas koettelemus.
Näinhän se menee. Aloittaja ja moni muu, joka on jättänyt puolisonsa yksin hankalan raskauden ja vastasyntyneen kanssa, saa vastaavan kohtelun puolisoltaan sairastaessaan syöpää. Jos sytostaattihoidon aikana oksettaa eikä jaksa mitään, niin sehän on vaan asenteesta kiinni.
Vertaat vauvan hoitoa ja raskautta syöpään?? Älä viitsi olla lapsellinen!!!
Hoitaako vaimo sitten miestään kun tämä sairastuu? Ei. Vaan jättää. Myös ne vaimot joita ovat miehensä vaalineet vaikeina aikoina ja vauva-aikana tukeneet.
Olen kokenut hankalan raskauden ja raskaan vauva-ajan pahan synnytysmasennuksen kanssa, mieheltä en juuri tukea saanut. Puolisolla on ollut syöpä, olin koko ajan mukana myös hoitojen ajan. Hoidin ja tsemppasin miestä sairausajan ja tein kaiken, jotta mies pystyi keskittymään paranemiseen. Tämä oli siis minun ratkaisuni, joku toinen voi tehdä toisin enkä siitä syyttele.
Terveydenhoitohenkilökunta sanoi, että miehet jättävät helpommin syöpää sairastavan vaimon kuin toisinpäin. Heillä taitaa olle enemmän tietoa asiasta mitä sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te kitisijät olette taloutemme hoitaneet ennen miestä ja lapsia?
Kun kaikki on niin vaikeaa ja hankalaa koko ajan.Mitä hoitamista sinkkutaloudessa on? Ei juuri mitään, pitäisihän sinun se tietää.
Jos sitä mielii siisteydestä oleilla ja puhtaita vaatteita päällensä laittaa. Tai nukkua puhtaissa lakanoissa.
T. Sinkku
Jatkan että jos meinaa ruoka tehdä ja syödä, niin myös ne tiskitkin on hoidettava :)
Moni kaiketi sinkkuina elävät siivottomasti.
T. Sinkku
Noihin meni sinkkuna noin tunti viikossa. Ehkä sinä et vain osaa?
Teen ruuan itse päivittäin. Ehkä sinä et osaa vaan elät eineksillä. Ja teen perusteellisen siivouksen kerran viikossa. Menee siihen enemmän aikaa kuin tunti.
T. Sinkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Taisi vaimo uuvuttaa miesparan täysin.
Tai sitten AP on siivoamassa kun vaimolla on todettu epek :D
Ei ap siivoa, hän kun tarvitsee päivittäisen saliaikansa. Ei silloin siivoamaan ehdi.
Onneksi aloitus on trolli eikä totta.
Olen usein miettinyt että onko miesten käsitys ajasta jotenkin erilainen kuin naisten?
Jos toinen on raskaana joka on määritelmällisesti on rajallinen prosessi ajassa, mies on jo yleistämässä muutaman kuukauden (omaa) kurjuuttaan ikuisuuteen. Onko se joillain joku alitajuinen strategia että heti voi olla vilkuilemassa aidan yli? En todellakaan usko että jokainen mies on noin kypsymätön, mutta monet tuntuvat tekevän käsittämättömän pitkälle vieviä johtopäätöksiä heti kun oma mukavuustaso kärsii, kuten case Minkkinen- ja toisin päin olettavat että kun on aluksi intohimoista se on aina samanlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Taisi vaimo uuvuttaa miesparan täysin.
Tai sitten AP on siivoamassa kun vaimolla on todettu epek :DEi ap siivoa, hän kun tarvitsee päivittäisen saliaikansa. Ei silloin siivoamaan ehdi.
Onneksi aloitus on trolli eikä totta.
No jos tunti salilla on suhteen tuho, niin ei kannata suhteessa olla alkuunkaan :D
Tekevässä luonteessa ei ole mitään vikaa. Narsistisen oloinen taipumus ylettömään itsensä kehumiseen ja muiden moittimiseen sen sijaan on tyylitöntä toimintaa keneltä vain.