Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöitä ovat:
- pyykkäys, vaatteet koneeseen ja koneesta pois, kuivatus, viikkaus
- astiahuolto koneella tai käsin (mulla ei ole konetta kun ei tuossa ole edes liitäntä mahdollisuutta)
- siivous (itse teen perussiivouksen kerran kk ja muutoin pidän vain järjestystä yllä ja imuroin kerran viikossa)
- petivaatteet vaihdan ja pesen kahden viikon välein.
- teen joka päivä ruuan josta mies ottaa vielä osansa töihin evääksi ja minä syön seuraavana päivänä lopun lounaaksi.Siis aivan normaaleja, perusasioita joista varmaan jokainen sinkkukin selviytyy ja osaa tehdä, ellei ole sitten uusavuton ja peukalo keskellä kämmentä.
Eikä noiden tekemiseen mene 10-12 tuntia mitenkään tai menee jos lorvii välillä eikä keskity.
Jää aikaa vielä vaunulenkille koiran kanssa aikaa ja illalla vietetään yhteistä aikaa perheen kesken.
Olen tullut siihen tulokseen että yksin teen paljon nopeammin siivouksen kuin että toinen on siinä jaloissa pyörimässä.
T. Ammatiltaan kokki ja siivooja + äiti ja ennen kaikkea nainen
Oletko sinä sattumoisin Mies-83:n vaimo? Kuulostaa kovin tutulta. Mikset sitten silitä miehesi paitoja, kun hän joutuu sen tekemään ja vielä valittaa siitä tällä palstalla?
En ole. Mieheni on syntynyt vuonna -80 eikä mekaanikko tarvitse silitettyjä paitoja kun säiliöautojen säiliöitä tekee työkseen sen liki 10 tuntia per päivä 😊
Joka päiväisin "työ" on tiskaaminen ja ruuan laitto. Pyykkiä pesen sitä mukaan kun kone on täynnä, se on parin kolmen päivän välein.
Olen äitiyslomalla ja osaan katsos jakaa kotityöt itselleni sopivaan rytmiin.
En minä osaa persiilläni vain istua, mässätä ja töllöä tuijottaa
Voi tyttökulta, maailmassa on muitakin värejä kuin musta ja valkoinen. Eli se että tekee vähemmän kuin sinä, ei välttämättä tarkoita automaattisesti "persiillään istumista, mässäämistä ja töllön tuijotusta!. Opit tämänkin jännän tosiasian elämästä ehkä iän myötä :) Joitakin auttaa myös yleissivistyksen hankkiminen sen ymmärtämiseksi tosiaan että maailma ei ole niin mustavalkoinen paikka. Suosittelen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae keittiöstä kaksi terävää veistä tunge ne nivusiisi ja lähde urheilemaan, siinä sinulle tunne miltä liitoskivut tuntuu, onko kivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöitä ovat:
- pyykkäys, vaatteet koneeseen ja koneesta pois, kuivatus, viikkaus
- astiahuolto koneella tai käsin (mulla ei ole konetta kun ei tuossa ole edes liitäntä mahdollisuutta)
- siivous (itse teen perussiivouksen kerran kk ja muutoin pidän vain järjestystä yllä ja imuroin kerran viikossa)
- petivaatteet vaihdan ja pesen kahden viikon välein.
- teen joka päivä ruuan josta mies ottaa vielä osansa töihin evääksi ja minä syön seuraavana päivänä lopun lounaaksi.Siis aivan normaaleja, perusasioita joista varmaan jokainen sinkkukin selviytyy ja osaa tehdä, ellei ole sitten uusavuton ja peukalo keskellä kämmentä.
Eikä noiden tekemiseen mene 10-12 tuntia mitenkään tai menee jos lorvii välillä eikä keskity.
Jää aikaa vielä vaunulenkille koiran kanssa aikaa ja illalla vietetään yhteistä aikaa perheen kesken.
Olen tullut siihen tulokseen että yksin teen paljon nopeammin siivouksen kuin että toinen on siinä jaloissa pyörimässä.
T. Ammatiltaan kokki ja siivooja + äiti ja ennen kaikkea nainen
Oletko sinä sattumoisin Mies-83:n vaimo? Kuulostaa kovin tutulta. Mikset sitten silitä miehesi paitoja, kun hän joutuu sen tekemään ja vielä valittaa siitä tällä palstalla?
En ole. Mieheni on syntynyt vuonna -80 eikä mekaanikko tarvitse silitettyjä paitoja kun säiliöautojen säiliöitä tekee työkseen sen liki 10 tuntia per päivä 😊
Joka päiväisin "työ" on tiskaaminen ja ruuan laitto. Pyykkiä pesen sitä mukaan kun kone on täynnä, se on parin kolmen päivän välein.
Olen äitiyslomalla ja osaan katsos jakaa kotityöt itselleni sopivaan rytmiin.
En minä osaa persiilläni vain istua, mässätä ja töllöä tuijottaaMiehesi työviikko on siis 50 tuntia, aika hurja. Ei taida monella alalla olla noin pitkät työviikot. Onko sinulla isommat lapset päiväkodissa vai hoidossa, kun et lasten ruokailusta mitään maininnut? Ai että sinä olet sitten hieno ja jaksava ihminen.
Vanhimmat ovat jo yläasteella koulussa. Pienimmän kanssa olen kotona tällä hetkellä.
Parhaimmillaan mies on tullut kotiin töistä puoliltakin öin jos on ollut kiire saada joku purkki jo aamusta ulos hallista.
Asioihin pitää vain suhtautua ja asennoitua sillä tavalla ettei elämää tarvitse suorittaa. Vähemmälläkin pääsee eikä kuluta omaa energiaansa turhaan vauhkoamiseen joka vain itseään väsyttää entisestään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöitä ovat:
- pyykkäys, vaatteet koneeseen ja koneesta pois, kuivatus, viikkaus
- astiahuolto koneella tai käsin (mulla ei ole konetta kun ei tuossa ole edes liitäntä mahdollisuutta)
- siivous (itse teen perussiivouksen kerran kk ja muutoin pidän vain järjestystä yllä ja imuroin kerran viikossa)
- petivaatteet vaihdan ja pesen kahden viikon välein.
- teen joka päivä ruuan josta mies ottaa vielä osansa töihin evääksi ja minä syön seuraavana päivänä lopun lounaaksi.Siis aivan normaaleja, perusasioita joista varmaan jokainen sinkkukin selviytyy ja osaa tehdä, ellei ole sitten uusavuton ja peukalo keskellä kämmentä.
Eikä noiden tekemiseen mene 10-12 tuntia mitenkään tai menee jos lorvii välillä eikä keskity.
Jää aikaa vielä vaunulenkille koiran kanssa aikaa ja illalla vietetään yhteistä aikaa perheen kesken.
Olen tullut siihen tulokseen että yksin teen paljon nopeammin siivouksen kuin että toinen on siinä jaloissa pyörimässä.
T. Ammatiltaan kokki ja siivooja + äiti ja ennen kaikkea nainen
Oletko sinä sattumoisin Mies-83:n vaimo? Kuulostaa kovin tutulta. Mikset sitten silitä miehesi paitoja, kun hän joutuu sen tekemään ja vielä valittaa siitä tällä palstalla?
En ole. Mieheni on syntynyt vuonna -80 eikä mekaanikko tarvitse silitettyjä paitoja kun säiliöautojen säiliöitä tekee työkseen sen liki 10 tuntia per päivä 😊
Joka päiväisin "työ" on tiskaaminen ja ruuan laitto. Pyykkiä pesen sitä mukaan kun kone on täynnä, se on parin kolmen päivän välein.
Olen äitiyslomalla ja osaan katsos jakaa kotityöt itselleni sopivaan rytmiin.
En minä osaa persiilläni vain istua, mässätä ja töllöä tuijottaaVoi tyttökulta, maailmassa on muitakin värejä kuin musta ja valkoinen. Eli se että tekee vähemmän kuin sinä, ei välttämättä tarkoita automaattisesti "persiillään istumista, mässäämistä ja töllön tuijotusta!. Opit tämänkin jännän tosiasian elämästä ehkä iän myötä :) Joitakin auttaa myös yleissivistyksen hankkiminen sen ymmärtämiseksi tosiaan että maailma ei ole niin mustavalkoinen paikka. Suosittelen <3
Juu kyllä tässä 14 vuoden aikana on tullut hankittua kaksi ammattia, töissä oltua ja lapset pukattu maailmaan siinä ohella 😂
Lapsia on neljä ja itsellä ikää 33 vuotta.
Jospa kuluttaisitte kaiken tuon energian niihin kotitöihin kuin valittamiseen.
Ketä tuo valitus oikein hyödyttää? Ei ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ollut ongelmallista käydä töissä, tehdä kotihommiakin ja lenkkeillä raskausaikana. Pukkas päälle issiaksen, raskausajan diabeteksen, pahoinvoinnin.
Enpä jäänyt sänkyyn surkuttelemaan, liikunta helpotti issiasta ja pahoinvointia, raitis ilma tekee hyvän olon, ja sokeriarvot pysyivät kurissa.Kai ne kaikki paheneekin, kun lakataan liikkumasta ja ollaan kuin mitään ei voisi tehdä, koska sitä ollaan niin raskaana jo plussapäivänä. Ja syödään epäterveellisesti.
Tätä minäkin olen näitä kommentteja lukiessani miettinyt: eikö mikään todellakaan helpota sitä oloa! Itsestänikin tuntuisi paremmalta saada raitista ilmaa ja liikkua sen verran kuin pystyn ja etsiä netistä ohjeita siitä, miten pahoinvointia voi helpottaa luonnollisin keinoin. Niitäkin keinoja kyllä on, ja niitä voisi ainakin kokeilla. Tuntuu kuitenkin siltä, että täällä kaikki käytännön ratkaisut teilataan, mutta sohvalla itkeskelyä ja kiukuttelua pidetään ihan ok:na, koska on ne hormonit. Miehet ovat kautta aikojen vedonneet siihen, että naiset eivät voi hormoniensa vuoksi tehdä sitä eikä tätä eikä tuota, ja kun näitä kommentteja lukee, alkaa tuntua siltä, että tottahan se onkin:-(.
Olen rankan oksentelun jälkeen monesti ollut lähellä pyörtyä. Ei silloin todellakaan tee mieli ainakaan kovin pian lähteä yhtään mihinkään. Kaupungilla liikkuessa ympäriinsä oksenteleva kerää myös runsaasti pahoja katseita.
Jep. Muistan ikuisesti kun raskaana ollessa olin menossa töihin, ja pahoinvointi iski kesken bussimatkan. Nieleskellen kestin aikani, kunnes oli pakko jäädä pois. Syöksyin suoraan pysäkin viereiseen pusikkoon, sillä kauemmas en ehtinyt kun oksennus ryöppysi täydellä voimalla. Ja se vaan jatkui ja jatkui, sivusilmällä näin ihmisten inhoavat katseet ja yritin vain osoittaa vatsaani, sillä olin tuolloin jo n. rv 22 (kyllä, osalla se pahoinvointi jatkuu loppuun asti, kuten minulle kävi).
Pari täyttä bussiakin ajoi ohi, matkustajien katsoessa tyrmistyneenä julkioksentamistani.Hävetti aivan helvetisti. Joten en pahemmin ylimääräisiä julkisilla paikoilla liikkunut, kuin ne mitä oli aivan pakko.
Voi. Monetkohan kerrat pysähdyin työmatkalla oksentamaan ja töissä rekkahallin siivoojana olin pää roskiksessa kun vessaan en ehtinyt 😂
Kyllä ne mekaanikot naureskelivat kun siivooja voi hieman huonosti tai kun oli pakko istahtaa johonkin välillä kun meinasi taju lähteä tai selkään pisti kuin olisi veitsellä lyöty. Mutta ei mua kukaan pahasti katsonut koskaan. Vaikka se olikin melkoista lyllerrystä ja kyykkyyn pääsin vain vaivoin ja siitä ylös kun laikkoja vaihdoin koneeseen.Tai sitten olen vain jääräpää joka menee ja tekee vaikka pää kainalossa hommansa 😂
Nyt nautin vauvan kanssa touhuilusta ja aloitan saliharrastuksen ensi viikolla 😊
Vain yksi sana tämän kommentin kirjoittajalle: miksi? Miksi toimit näin? Eihän tällainen toiminta äidiltä ole kenenkään etu, kaikkein vähiten siellä vatsassa kasvavan lapsen. Huonovointisena on järkevää levätä eikä huhkia hiki hatussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ollut ongelmallista käydä töissä, tehdä kotihommiakin ja lenkkeillä raskausaikana. Pukkas päälle issiaksen, raskausajan diabeteksen, pahoinvoinnin.
Enpä jäänyt sänkyyn surkuttelemaan, liikunta helpotti issiasta ja pahoinvointia, raitis ilma tekee hyvän olon, ja sokeriarvot pysyivät kurissa.Kai ne kaikki paheneekin, kun lakataan liikkumasta ja ollaan kuin mitään ei voisi tehdä, koska sitä ollaan niin raskaana jo plussapäivänä. Ja syödään epäterveellisesti.
Tätä minäkin olen näitä kommentteja lukiessani miettinyt: eikö mikään todellakaan helpota sitä oloa! Itsestänikin tuntuisi paremmalta saada raitista ilmaa ja liikkua sen verran kuin pystyn ja etsiä netistä ohjeita siitä, miten pahoinvointia voi helpottaa luonnollisin keinoin. Niitäkin keinoja kyllä on, ja niitä voisi ainakin kokeilla. Tuntuu kuitenkin siltä, että täällä kaikki käytännön ratkaisut teilataan, mutta sohvalla itkeskelyä ja kiukuttelua pidetään ihan ok:na, koska on ne hormonit. Miehet ovat kautta aikojen vedonneet siihen, että naiset eivät voi hormoniensa vuoksi tehdä sitä eikä tätä eikä tuota, ja kun näitä kommentteja lukee, alkaa tuntua siltä, että tottahan se onkin:-(.
Ei, joskus mikään ei todellakaan helpota sitä oloa. Kokeiltu raitis ilma ja liikunta, kokeiltu pahoinvointilääkkeet, kokeiltu eri ruuat ja helpotuskeinot, kokeiltu tipassa oleminen. Ainoa mikä helpotti "sitä oloa" oli että lapsi synty.
Hyvä, että ainakin kokeilit! Nämä oksentajatkin kertovat eräänlaista pärskeistä sankaritarinaansa, kuten raskaudesta helpolla selvinneet omaansa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi täytyä vannoa kivenkovaan, että "mikään ei taatusti auta", jollei ole edes kokeillut. Kyllä hormoneihinkin voi vaikuttaa omilla elintavoillaan jopa raskaana ollessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ollut ongelmallista käydä töissä, tehdä kotihommiakin ja lenkkeillä raskausaikana. Pukkas päälle issiaksen, raskausajan diabeteksen, pahoinvoinnin.
Enpä jäänyt sänkyyn surkuttelemaan, liikunta helpotti issiasta ja pahoinvointia, raitis ilma tekee hyvän olon, ja sokeriarvot pysyivät kurissa.Kai ne kaikki paheneekin, kun lakataan liikkumasta ja ollaan kuin mitään ei voisi tehdä, koska sitä ollaan niin raskaana jo plussapäivänä. Ja syödään epäterveellisesti.
Tätä minäkin olen näitä kommentteja lukiessani miettinyt: eikö mikään todellakaan helpota sitä oloa! Itsestänikin tuntuisi paremmalta saada raitista ilmaa ja liikkua sen verran kuin pystyn ja etsiä netistä ohjeita siitä, miten pahoinvointia voi helpottaa luonnollisin keinoin. Niitäkin keinoja kyllä on, ja niitä voisi ainakin kokeilla. Tuntuu kuitenkin siltä, että täällä kaikki käytännön ratkaisut teilataan, mutta sohvalla itkeskelyä ja kiukuttelua pidetään ihan ok:na, koska on ne hormonit. Miehet ovat kautta aikojen vedonneet siihen, että naiset eivät voi hormoniensa vuoksi tehdä sitä eikä tätä eikä tuota, ja kun näitä kommentteja lukee, alkaa tuntua siltä, että tottahan se onkin:-(.
Ei, joskus mikään ei todellakaan helpota sitä oloa. Kokeiltu raitis ilma ja liikunta, kokeiltu pahoinvointilääkkeet, kokeiltu eri ruuat ja helpotuskeinot, kokeiltu tipassa oleminen. Ainoa mikä helpotti "sitä oloa" oli että lapsi synty.
Hyvä, että ainakin kokeilit! Nämä oksentajatkin kertovat eräänlaista pärskeistä sankaritarinaansa, kuten raskaudesta helpolla selvinneet omaansa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi täytyä vannoa kivenkovaan, että "mikään ei taatusti auta", jollei ole edes kokeillut. Kyllä hormoneihinkin voi vaikuttaa omilla elintavoillaan jopa raskaana ollessaan.
Kukaan ei ole niin tyhmä, ettei yrittäisi helpottaa huonoa oloaan kaikin mahdollisin keinoin. Huono provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ollut ongelmallista käydä töissä, tehdä kotihommiakin ja lenkkeillä raskausaikana. Pukkas päälle issiaksen, raskausajan diabeteksen, pahoinvoinnin.
Enpä jäänyt sänkyyn surkuttelemaan, liikunta helpotti issiasta ja pahoinvointia, raitis ilma tekee hyvän olon, ja sokeriarvot pysyivät kurissa.Kai ne kaikki paheneekin, kun lakataan liikkumasta ja ollaan kuin mitään ei voisi tehdä, koska sitä ollaan niin raskaana jo plussapäivänä. Ja syödään epäterveellisesti.
Tätä minäkin olen näitä kommentteja lukiessani miettinyt: eikö mikään todellakaan helpota sitä oloa! Itsestänikin tuntuisi paremmalta saada raitista ilmaa ja liikkua sen verran kuin pystyn ja etsiä netistä ohjeita siitä, miten pahoinvointia voi helpottaa luonnollisin keinoin. Niitäkin keinoja kyllä on, ja niitä voisi ainakin kokeilla. Tuntuu kuitenkin siltä, että täällä kaikki käytännön ratkaisut teilataan, mutta sohvalla itkeskelyä ja kiukuttelua pidetään ihan ok:na, koska on ne hormonit. Miehet ovat kautta aikojen vedonneet siihen, että naiset eivät voi hormoniensa vuoksi tehdä sitä eikä tätä eikä tuota, ja kun näitä kommentteja lukee, alkaa tuntua siltä, että tottahan se onkin:-(.
Olen rankan oksentelun jälkeen monesti ollut lähellä pyörtyä. Ei silloin todellakaan tee mieli ainakaan kovin pian lähteä yhtään mihinkään. Kaupungilla liikkuessa ympäriinsä oksenteleva kerää myös runsaasti pahoja katseita.
Jep. Muistan ikuisesti kun raskaana ollessa olin menossa töihin, ja pahoinvointi iski kesken bussimatkan. Nieleskellen kestin aikani, kunnes oli pakko jäädä pois. Syöksyin suoraan pysäkin viereiseen pusikkoon, sillä kauemmas en ehtinyt kun oksennus ryöppysi täydellä voimalla. Ja se vaan jatkui ja jatkui, sivusilmällä näin ihmisten inhoavat katseet ja yritin vain osoittaa vatsaani, sillä olin tuolloin jo n. rv 22 (kyllä, osalla se pahoinvointi jatkuu loppuun asti, kuten minulle kävi).
Pari täyttä bussiakin ajoi ohi, matkustajien katsoessa tyrmistyneenä julkioksentamistani.Hävetti aivan helvetisti. Joten en pahemmin ylimääräisiä julkisilla paikoilla liikkunut, kuin ne mitä oli aivan pakko.
Voi. Monetkohan kerrat pysähdyin työmatkalla oksentamaan ja töissä rekkahallin siivoojana olin pää roskiksessa kun vessaan en ehtinyt 😂
Kyllä ne mekaanikot naureskelivat kun siivooja voi hieman huonosti tai kun oli pakko istahtaa johonkin välillä kun meinasi taju lähteä tai selkään pisti kuin olisi veitsellä lyöty. Mutta ei mua kukaan pahasti katsonut koskaan. Vaikka se olikin melkoista lyllerrystä ja kyykkyyn pääsin vain vaivoin ja siitä ylös kun laikkoja vaihdoin koneeseen.Tai sitten olen vain jääräpää joka menee ja tekee vaikka pää kainalossa hommansa 😂
Nyt nautin vauvan kanssa touhuilusta ja aloitan saliharrastuksen ensi viikolla 😊Vain yksi sana tämän kommentin kirjoittajalle: miksi? Miksi toimit näin? Eihän tällainen toiminta äidiltä ole kenenkään etu, kaikkein vähiten siellä vatsassa kasvavan lapsen. Huonovointisena on järkevää levätä eikä huhkia hiki hatussa.
Terve lapsi syntyi. Ja itse palauduin nopiaan entisiin mittoihini. Lepäsin iltaisin ja viikonloppuisin.
Olin kuolla lähinnä tylsyyteen loppuraskaudesta. Lepäsin juu, mutta ärsytti kyllä jäädä kotiin. Sitten kun vauva syntyi vasta RV 41 ja olin jo RV 38 valmis synnyttämään.
Meitä on monenlaisia. Nyt kun vauva on tuossa niin on ihanaa tehdä ja touhuta kotona kaikenlaista ja siinä kuluu päiväkin mukavasti kun on tekemistä.
Kaipaan tekemistä, en vain ole sellainen löhöäjä ja paikallaan jaksa olla 😁
Kai se sitten väärin on olla tekevä luonne kuin passiivinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöitä ovat:
- pyykkäys, vaatteet koneeseen ja koneesta pois, kuivatus, viikkaus
- astiahuolto koneella tai käsin (mulla ei ole konetta kun ei tuossa ole edes liitäntä mahdollisuutta)
- siivous (itse teen perussiivouksen kerran kk ja muutoin pidän vain järjestystä yllä ja imuroin kerran viikossa)
- petivaatteet vaihdan ja pesen kahden viikon välein.
- teen joka päivä ruuan josta mies ottaa vielä osansa töihin evääksi ja minä syön seuraavana päivänä lopun lounaaksi.Siis aivan normaaleja, perusasioita joista varmaan jokainen sinkkukin selviytyy ja osaa tehdä, ellei ole sitten uusavuton ja peukalo keskellä kämmentä.
Eikä noiden tekemiseen mene 10-12 tuntia mitenkään tai menee jos lorvii välillä eikä keskity.
Jää aikaa vielä vaunulenkille koiran kanssa aikaa ja illalla vietetään yhteistä aikaa perheen kesken.
Olen tullut siihen tulokseen että yksin teen paljon nopeammin siivouksen kuin että toinen on siinä jaloissa pyörimässä.
T. Ammatiltaan kokki ja siivooja + äiti ja ennen kaikkea nainen
Oletko sinä sattumoisin Mies-83:n vaimo? Kuulostaa kovin tutulta. Mikset sitten silitä miehesi paitoja, kun hän joutuu sen tekemään ja vielä valittaa siitä tällä palstalla?
En ole. Mieheni on syntynyt vuonna -80 eikä mekaanikko tarvitse silitettyjä paitoja kun säiliöautojen säiliöitä tekee työkseen sen liki 10 tuntia per päivä 😊
Joka päiväisin "työ" on tiskaaminen ja ruuan laitto. Pyykkiä pesen sitä mukaan kun kone on täynnä, se on parin kolmen päivän välein.
Olen äitiyslomalla ja osaan katsos jakaa kotityöt itselleni sopivaan rytmiin.
En minä osaa persiilläni vain istua, mässätä ja töllöä tuijottaaVoi tyttökulta, maailmassa on muitakin värejä kuin musta ja valkoinen. Eli se että tekee vähemmän kuin sinä, ei välttämättä tarkoita automaattisesti "persiillään istumista, mässäämistä ja töllön tuijotusta!. Opit tämänkin jännän tosiasian elämästä ehkä iän myötä :) Joitakin auttaa myös yleissivistyksen hankkiminen sen ymmärtämiseksi tosiaan että maailma ei ole niin mustavalkoinen paikka. Suosittelen <3
Juu kyllä tässä 14 vuoden aikana on tullut hankittua kaksi ammattia, töissä oltua ja lapset pukattu maailmaan siinä ohella 😂
Lapsia on neljä ja itsellä ikää 33 vuotta.
No mitäs kehumista tuossa on? Eikö tuo ole itsestäänselvyys että kukaan järkevä äiti ei jätä kouluttautumatta? Jotain kiitostako nyt sitten odotat? Pitäisikö verottajankin kädestäpitäen kiittää että hoidat velvollisuutesi ja maksat verot. Hellyyttävää että pitää leijua tällaisilla itsestäänselvyyksillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöitä ovat:
- pyykkäys, vaatteet koneeseen ja koneesta pois, kuivatus, viikkaus
- astiahuolto koneella tai käsin (mulla ei ole konetta kun ei tuossa ole edes liitäntä mahdollisuutta)
- siivous (itse teen perussiivouksen kerran kk ja muutoin pidän vain järjestystä yllä ja imuroin kerran viikossa)
- petivaatteet vaihdan ja pesen kahden viikon välein.
- teen joka päivä ruuan josta mies ottaa vielä osansa töihin evääksi ja minä syön seuraavana päivänä lopun lounaaksi.Siis aivan normaaleja, perusasioita joista varmaan jokainen sinkkukin selviytyy ja osaa tehdä, ellei ole sitten uusavuton ja peukalo keskellä kämmentä.
Eikä noiden tekemiseen mene 10-12 tuntia mitenkään tai menee jos lorvii välillä eikä keskity.
Jää aikaa vielä vaunulenkille koiran kanssa aikaa ja illalla vietetään yhteistä aikaa perheen kesken.
Olen tullut siihen tulokseen että yksin teen paljon nopeammin siivouksen kuin että toinen on siinä jaloissa pyörimässä.
T. Ammatiltaan kokki ja siivooja + äiti ja ennen kaikkea nainen
Oletko sinä sattumoisin Mies-83:n vaimo? Kuulostaa kovin tutulta. Mikset sitten silitä miehesi paitoja, kun hän joutuu sen tekemään ja vielä valittaa siitä tällä palstalla?
En ole. Mieheni on syntynyt vuonna -80 eikä mekaanikko tarvitse silitettyjä paitoja kun säiliöautojen säiliöitä tekee työkseen sen liki 10 tuntia per päivä 😊
Joka päiväisin "työ" on tiskaaminen ja ruuan laitto. Pyykkiä pesen sitä mukaan kun kone on täynnä, se on parin kolmen päivän välein.
Olen äitiyslomalla ja osaan katsos jakaa kotityöt itselleni sopivaan rytmiin.
En minä osaa persiilläni vain istua, mässätä ja töllöä tuijottaaVoi tyttökulta, maailmassa on muitakin värejä kuin musta ja valkoinen. Eli se että tekee vähemmän kuin sinä, ei välttämättä tarkoita automaattisesti "persiillään istumista, mässäämistä ja töllön tuijotusta!. Opit tämänkin jännän tosiasian elämästä ehkä iän myötä :) Joitakin auttaa myös yleissivistyksen hankkiminen sen ymmärtämiseksi tosiaan että maailma ei ole niin mustavalkoinen paikka. Suosittelen <3
Juu kyllä tässä 14 vuoden aikana on tullut hankittua kaksi ammattia, töissä oltua ja lapset pukattu maailmaan siinä ohella 😂
Lapsia on neljä ja itsellä ikää 33 vuotta.No mitäs kehumista tuossa on? Eikö tuo ole itsestäänselvyys että kukaan järkevä äiti ei jätä kouluttautumatta? Jotain kiitostako nyt sitten odotat? Pitäisikö verottajankin kädestäpitäen kiittää että hoidat velvollisuutesi ja maksat verot. Hellyyttävää että pitää leijua tällaisilla itsestäänselvyyksillä.
Miksi suutuit?
Ensin kommentoit ettenkö ole sivistänyt itseäni jne ja kun vastaan niin otat itseesi siitäkin ja onko mulla muuta elämää kuin lapset ja koti. Kun vastaan että on, vedät peltokaupalla palkokasveja persiiseesi nenän kautta.
Voi luoja. Mene nyt sinne koloosi mököttämään ja lopeta sitten tyhmien kyseleminen.
Tyhmään kysymykseen saat tyhmän vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöitä ovat:
- pyykkäys, vaatteet koneeseen ja koneesta pois, kuivatus, viikkaus
- astiahuolto koneella tai käsin (mulla ei ole konetta kun ei tuossa ole edes liitäntä mahdollisuutta)
- siivous (itse teen perussiivouksen kerran kk ja muutoin pidän vain järjestystä yllä ja imuroin kerran viikossa)
- petivaatteet vaihdan ja pesen kahden viikon välein.
- teen joka päivä ruuan josta mies ottaa vielä osansa töihin evääksi ja minä syön seuraavana päivänä lopun lounaaksi.Siis aivan normaaleja, perusasioita joista varmaan jokainen sinkkukin selviytyy ja osaa tehdä, ellei ole sitten uusavuton ja peukalo keskellä kämmentä.
Eikä noiden tekemiseen mene 10-12 tuntia mitenkään tai menee jos lorvii välillä eikä keskity.
Jää aikaa vielä vaunulenkille koiran kanssa aikaa ja illalla vietetään yhteistä aikaa perheen kesken.
Olen tullut siihen tulokseen että yksin teen paljon nopeammin siivouksen kuin että toinen on siinä jaloissa pyörimässä.
T. Ammatiltaan kokki ja siivooja + äiti ja ennen kaikkea nainen
Oletko sinä sattumoisin Mies-83:n vaimo? Kuulostaa kovin tutulta. Mikset sitten silitä miehesi paitoja, kun hän joutuu sen tekemään ja vielä valittaa siitä tällä palstalla?
En ole. Mieheni on syntynyt vuonna -80 eikä mekaanikko tarvitse silitettyjä paitoja kun säiliöautojen säiliöitä tekee työkseen sen liki 10 tuntia per päivä 😊
Joka päiväisin "työ" on tiskaaminen ja ruuan laitto. Pyykkiä pesen sitä mukaan kun kone on täynnä, se on parin kolmen päivän välein.
Olen äitiyslomalla ja osaan katsos jakaa kotityöt itselleni sopivaan rytmiin.
En minä osaa persiilläni vain istua, mässätä ja töllöä tuijottaaVoi tyttökulta, maailmassa on muitakin värejä kuin musta ja valkoinen. Eli se että tekee vähemmän kuin sinä, ei välttämättä tarkoita automaattisesti "persiillään istumista, mässäämistä ja töllön tuijotusta!. Opit tämänkin jännän tosiasian elämästä ehkä iän myötä :) Joitakin auttaa myös yleissivistyksen hankkiminen sen ymmärtämiseksi tosiaan että maailma ei ole niin mustavalkoinen paikka. Suosittelen <3
Juu kyllä tässä 14 vuoden aikana on tullut hankittua kaksi ammattia, töissä oltua ja lapset pukattu maailmaan siinä ohella 😂
Lapsia on neljä ja itsellä ikää 33 vuotta.No mitäs kehumista tuossa on? Eikö tuo ole itsestäänselvyys että kukaan järkevä äiti ei jätä kouluttautumatta? Jotain kiitostako nyt sitten odotat? Pitäisikö verottajankin kädestäpitäen kiittää että hoidat velvollisuutesi ja maksat verot. Hellyyttävää että pitää leijua tällaisilla itsestäänselvyyksillä.
Miksi suutuit?
Ensin kommentoit ettenkö ole sivistänyt itseäni jne ja kun vastaan niin otat itseesi siitäkin ja onko mulla muuta elämää kuin lapset ja koti. Kun vastaan että on, vedät peltokaupalla palkokasveja persiiseesi nenän kautta.
Voi luoja. Mene nyt sinne koloosi mököttämään ja lopeta sitten tyhmien kyseleminen.
Tyhmään kysymykseen saat tyhmän vastauksen.
Sinä tulit tänne pätemään ja leijumaan itsestäänselvyyksillä sekä osoitit oman sivistymättömyytesi paljastamalla mustavalkoisen ajattelusi. En todellakaan vedä herneitä nenään jonkun huonoitsetuntoisen äidin epätoivoisista itsensä ylentämisyrityksistä. Ainoastaan siitä vedän herneet nenään kun yritetään niin kovasti olla parempia kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä
Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys parisuhteesta. Minun näkemykseni on, että jos toinen on tilapäisesti määrätty n. kuukaudeksi lepoon, terve puoliso silloin tekee enemmän asioita. Ei niin, että toinen joutuu maksamaan ulkopuoliset palvelut ja hoitamaan kaiken miten parhaaksi näkee. Ja kyllä, näen että vauvan terveenä säilyminen on miehenkin etu. Lepo on määrätty istukan toiminnan ja hapensaannin varmistamiseksi. Tietysti myös minun terveyden, etten saa kouristuskohtausta tms. Jos mies joskus sattuu sairastumaan tai mitä tahansa, pidän tämän raskausajan kohtelun mielessä jos jaksan häntä sinne asti katsella. Parisuhde on parisuhde ja asiat ovat molempien vastuulla, ei vain naisen. En todellakaan ymmärrä, millä oikeudella mies sluibailee kaikesta vastuusta milloin milläkin tekosyyllä. Olen yrittänyt asioista muutaman kerran aivan rauhassa keskustella, ei mennyt miehelle jakeluun. En jaksa riidellä tai nalkuttaa. Mies on kyllä todella ärsyyntynyt, kun olen pyytänyt muita auttamaan, tilannut ruoat kotiin jne. Ei silti ole vaikuttanut siihen, että hän mitään tekisi. Ainoa syy miksi en ole jo jättänyt miestä on että lapsi syntyy parin viikon sisällä. Jos tilanne ei edelleenkään muutu niin olkoon muuttumatta. Olen jo täysin kypsä mieheen. Mieshän halusi kuvitella että olen hänestä riippuvainen nyt kun vauva syntyy mutta en aio olla. Vaikka nämä lepoviikot ovat olleet hankalia olen tähän saakkakin saanut asiat järjestettyä. Oikeastaan olen lähinnä todennut etten todellakaan tarvitse miestä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä jotain kismittää kovasti tuo 33 vee neljän lapsen äiti.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ollut ongelmallista käydä töissä, tehdä kotihommiakin ja lenkkeillä raskausaikana. Pukkas päälle issiaksen, raskausajan diabeteksen, pahoinvoinnin.
Enpä jäänyt sänkyyn surkuttelemaan, liikunta helpotti issiasta ja pahoinvointia, raitis ilma tekee hyvän olon, ja sokeriarvot pysyivät kurissa.Kai ne kaikki paheneekin, kun lakataan liikkumasta ja ollaan kuin mitään ei voisi tehdä, koska sitä ollaan niin raskaana jo plussapäivänä. Ja syödään epäterveellisesti.
Tätä minäkin olen näitä kommentteja lukiessani miettinyt: eikö mikään todellakaan helpota sitä oloa! Itsestänikin tuntuisi paremmalta saada raitista ilmaa ja liikkua sen verran kuin pystyn ja etsiä netistä ohjeita siitä, miten pahoinvointia voi helpottaa luonnollisin keinoin. Niitäkin keinoja kyllä on, ja niitä voisi ainakin kokeilla. Tuntuu kuitenkin siltä, että täällä kaikki käytännön ratkaisut teilataan, mutta sohvalla itkeskelyä ja kiukuttelua pidetään ihan ok:na, koska on ne hormonit. Miehet ovat kautta aikojen vedonneet siihen, että naiset eivät voi hormoniensa vuoksi tehdä sitä eikä tätä eikä tuota, ja kun näitä kommentteja lukee, alkaa tuntua siltä, että tottahan se onkin:-(.
Ei, joskus mikään ei todellakaan helpota sitä oloa. Kokeiltu raitis ilma ja liikunta, kokeiltu pahoinvointilääkkeet, kokeiltu eri ruuat ja helpotuskeinot, kokeiltu tipassa oleminen. Ainoa mikä helpotti "sitä oloa" oli että lapsi synty.
Hyvä, että ainakin kokeilit! Nämä oksentajatkin kertovat eräänlaista pärskeistä sankaritarinaansa, kuten raskaudesta helpolla selvinneet omaansa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi täytyä vannoa kivenkovaan, että "mikään ei taatusti auta", jollei ole edes kokeillut. Kyllä hormoneihinkin voi vaikuttaa omilla elintavoillaan jopa raskaana ollessaan.
Minä taas en ymmärrä, miksi pitää olettaa, ettei kaikkea ole kokeiltu. Minä ainakin kokeilin, olisin tehnyt mitä tahansa, jotta se helvetillinen olotila olisi helpottanut. Jopa raskauden keskeytys kävi mielessä, vaikka lasta oli yritetty jo vuosia. Et selvästikään tajua ongelman laatua. Suurimman osan ajasta makasin lattialla ja yritin olla tärisemättä. Selkäranka tärisi, mikä sai koko muun kehon tärisemään. Tärinä sai oksennuksen nousemaan kurkkuun. Korvissa jyskytti oma ylinopea pulssi. Ihoa särki ja niveliä vihloi. Vatsa kääntyili joka sisään hengityksellä kuvottavasti ympäri, ympäri. Kuin jatkuvassa vuoristoradassa. Krapulassa. Jos ei syönyt, alkoi silmissä mustua. Syöminen ei onnistunut, koska kaikki haisi sairaalta ja pilaantuneelta. Vesi haisi härskiltä kalalta.
Tohon tapaan. En urheillut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöitä ovat:
- pyykkäys, vaatteet koneeseen ja koneesta pois, kuivatus, viikkaus
- astiahuolto koneella tai käsin (mulla ei ole konetta kun ei tuossa ole edes liitäntä mahdollisuutta)
- siivous (itse teen perussiivouksen kerran kk ja muutoin pidän vain järjestystä yllä ja imuroin kerran viikossa)
- petivaatteet vaihdan ja pesen kahden viikon välein.
- teen joka päivä ruuan josta mies ottaa vielä osansa töihin evääksi ja minä syön seuraavana päivänä lopun lounaaksi.Siis aivan normaaleja, perusasioita joista varmaan jokainen sinkkukin selviytyy ja osaa tehdä, ellei ole sitten uusavuton ja peukalo keskellä kämmentä.
Eikä noiden tekemiseen mene 10-12 tuntia mitenkään tai menee jos lorvii välillä eikä keskity.
Jää aikaa vielä vaunulenkille koiran kanssa aikaa ja illalla vietetään yhteistä aikaa perheen kesken.
Olen tullut siihen tulokseen että yksin teen paljon nopeammin siivouksen kuin että toinen on siinä jaloissa pyörimässä.
T. Ammatiltaan kokki ja siivooja + äiti ja ennen kaikkea nainen
Oletko sinä sattumoisin Mies-83:n vaimo? Kuulostaa kovin tutulta. Mikset sitten silitä miehesi paitoja, kun hän joutuu sen tekemään ja vielä valittaa siitä tällä palstalla?
En ole. Mieheni on syntynyt vuonna -80 eikä mekaanikko tarvitse silitettyjä paitoja kun säiliöautojen säiliöitä tekee työkseen sen liki 10 tuntia per päivä 😊
Joka päiväisin "työ" on tiskaaminen ja ruuan laitto. Pyykkiä pesen sitä mukaan kun kone on täynnä, se on parin kolmen päivän välein.
Olen äitiyslomalla ja osaan katsos jakaa kotityöt itselleni sopivaan rytmiin.
En minä osaa persiilläni vain istua, mässätä ja töllöä tuijottaaVoi tyttökulta, maailmassa on muitakin värejä kuin musta ja valkoinen. Eli se että tekee vähemmän kuin sinä, ei välttämättä tarkoita automaattisesti "persiillään istumista, mässäämistä ja töllön tuijotusta!. Opit tämänkin jännän tosiasian elämästä ehkä iän myötä :) Joitakin auttaa myös yleissivistyksen hankkiminen sen ymmärtämiseksi tosiaan että maailma ei ole niin mustavalkoinen paikka. Suosittelen <3
Juu kyllä tässä 14 vuoden aikana on tullut hankittua kaksi ammattia, töissä oltua ja lapset pukattu maailmaan siinä ohella 😂
Lapsia on neljä ja itsellä ikää 33 vuotta.No mitäs kehumista tuossa on? Eikö tuo ole itsestäänselvyys että kukaan järkevä äiti ei jätä kouluttautumatta? Jotain kiitostako nyt sitten odotat? Pitäisikö verottajankin kädestäpitäen kiittää että hoidat velvollisuutesi ja maksat verot. Hellyyttävää että pitää leijua tällaisilla itsestäänselvyyksillä.
Miksi suutuit?
Ensin kommentoit ettenkö ole sivistänyt itseäni jne ja kun vastaan niin otat itseesi siitäkin ja onko mulla muuta elämää kuin lapset ja koti. Kun vastaan että on, vedät peltokaupalla palkokasveja persiiseesi nenän kautta.
Voi luoja. Mene nyt sinne koloosi mököttämään ja lopeta sitten tyhmien kyseleminen.
Tyhmään kysymykseen saat tyhmän vastauksen.
Sinä tulit tänne pätemään ja leijumaan itsestäänselvyyksillä sekä osoitit oman sivistymättömyytesi paljastamalla mustavalkoisen ajattelusi. En todellakaan vedä herneitä nenään jonkun huonoitsetuntoisen äidin epätoivoisista itsensä ylentämisyrityksistä. Ainoastaan siitä vedän herneet nenään kun yritetään niin kovasti olla parempia kuin muut.
Tuntuu että tuolla äidillä on enemmän jalat maassa kuin sinulla. Eikä hän minusta mitenkään leiju eikä päde asioillaan.
Itse kyselet ja hän vastaa, sitten otat itseesi kumminkin kun vastaukset eivät sinua miellytä.
Lopeta jo. Oletko mieleltäsi jotenkin sairas? Toisten elämä on erilaista kuin sinun ja eikä mustavalkoinen ajattelutapa ole sivistymätöntä eikä kuvaa huonoa itsetuntoa.
Lähinnä tuo sinun kommentointisi kertoo sinulla tässä ongelmia olevan itsetuntosi ja ajattelutapasi kanssa.
Hyväksy se että me ollaan kaikki erilaisia.
Sinä et ole miellyttävä ihminen millään tavalla. Päällepäsmäri jolla itsellään on jotain ongelmia muita ihmisiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ollut ongelmallista käydä töissä, tehdä kotihommiakin ja lenkkeillä raskausaikana. Pukkas päälle issiaksen, raskausajan diabeteksen, pahoinvoinnin.
Enpä jäänyt sänkyyn surkuttelemaan, liikunta helpotti issiasta ja pahoinvointia, raitis ilma tekee hyvän olon, ja sokeriarvot pysyivät kurissa.Kai ne kaikki paheneekin, kun lakataan liikkumasta ja ollaan kuin mitään ei voisi tehdä, koska sitä ollaan niin raskaana jo plussapäivänä. Ja syödään epäterveellisesti.
Tätä minäkin olen näitä kommentteja lukiessani miettinyt: eikö mikään todellakaan helpota sitä oloa! Itsestänikin tuntuisi paremmalta saada raitista ilmaa ja liikkua sen verran kuin pystyn ja etsiä netistä ohjeita siitä, miten pahoinvointia voi helpottaa luonnollisin keinoin. Niitäkin keinoja kyllä on, ja niitä voisi ainakin kokeilla. Tuntuu kuitenkin siltä, että täällä kaikki käytännön ratkaisut teilataan, mutta sohvalla itkeskelyä ja kiukuttelua pidetään ihan ok:na, koska on ne hormonit. Miehet ovat kautta aikojen vedonneet siihen, että naiset eivät voi hormoniensa vuoksi tehdä sitä eikä tätä eikä tuota, ja kun näitä kommentteja lukee, alkaa tuntua siltä, että tottahan se onkin:-(.
Ei, joskus mikään ei todellakaan helpota sitä oloa. Kokeiltu raitis ilma ja liikunta, kokeiltu pahoinvointilääkkeet, kokeiltu eri ruuat ja helpotuskeinot, kokeiltu tipassa oleminen. Ainoa mikä helpotti "sitä oloa" oli että lapsi synty.
Hyvä, että ainakin kokeilit! Nämä oksentajatkin kertovat eräänlaista pärskeistä sankaritarinaansa, kuten raskaudesta helpolla selvinneet omaansa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi täytyä vannoa kivenkovaan, että "mikään ei taatusti auta", jollei ole edes kokeillut. Kyllä hormoneihinkin voi vaikuttaa omilla elintavoillaan jopa raskaana ollessaan.
Minä taas en ymmärrä, miksi pitää olettaa, ettei kaikkea ole kokeiltu. Minä ainakin kokeilin, olisin tehnyt mitä tahansa, jotta se helvetillinen olotila olisi helpottanut. Jopa raskauden keskeytys kävi mielessä, vaikka lasta oli yritetty jo vuosia. Et selvästikään tajua ongelman laatua. Suurimman osan ajasta makasin lattialla ja yritin olla tärisemättä. Selkäranka tärisi, mikä sai koko muun kehon tärisemään. Tärinä sai oksennuksen nousemaan kurkkuun. Korvissa jyskytti oma ylinopea pulssi. Ihoa särki ja niveliä vihloi. Vatsa kääntyili joka sisään hengityksellä kuvottavasti ympäri, ympäri. Kuin jatkuvassa vuoristoradassa. Krapulassa. Jos ei syönyt, alkoi silmissä mustua. Syöminen ei onnistunut, koska kaikki haisi sairaalta ja pilaantuneelta. Vesi haisi härskiltä kalalta.
Tohon tapaan. En urheillut.
Mulla kävi myös raskauden keskeytys mielessä kun mikään ei auttanut pahoinvointiin. Sanoin jopa lääkärille etten enää halua olla raskaana jos se tarkottaa tätä jatkuvaa pahoinvointia eikä voi muuta tehdä kun maata sängyssä.
Jollain on kyllä pahoja ongelmia itsensä kanssa tai muita ihmisiä kohtaan.
En tarkoita tuota äitiä, jonka kimppuun yhtenään käy todella agre kommentoija :(
Vierailija kirjoitti:
Kauhean vihamielisesti suhtaudutaan heihin joilla ollut helppo raskaus. Miksi?
Silkkaa kateuttako vai puhdasta ilmeyttäkö?Nainen on naiselle 🐺
Itsellä kolme raskautta, ekat kaksi helppoja ja kolmas kaikkea muuta. Kolmas jouduttiin käynnistämään ja käynnistys päivänä vielä käännytettiin kotiin kun ei ollut tilaa synnyttää, seuraavaan päivään vielä piti odottaa ja kyllä vitutti.
Täh? Täällähän nimeomaan ne helpon raskauden kokeneet haukkuvat vaikean raskauden kokeneet patalaiskoiksi draamailijoiksi, jotka vain esittävät maatessaan sairaalaletkuissa, kun "minä kyllä pystyin toimimaan ihan normaalisti!"'
Vähän sama kuin teininä minulla oli halvaannuttavat kuukautiskivut, jossa vain huusin kivusta, oksensin ja pyörryin. Siskollani oli olemattomat kivut, joten tuskanhiessä pyöriessäni hän tuli säksättämään viereeni, miten olen vain p*ska esittäjä, koska ei hänelläkään mitään kovia kipuja ole.
No, sittemmin hänkin alkoi kärsiä kovista kk -kivuista, niin ei ollutkaan enää esittämistä.
Alue: Aihe vapaa
Yhteinen etu vaiko vain vaimon etu?
Yhteinen etu on se, että hakee apua, jos itse ei jaksa. Ei ole kenenkään etu, että itse polttaa itsensä piippuun ja vielä stressaa miehen tekemättä jättämisiä ja onko kotona vai ei.
Minusta avun hakemisessa ei ole mitään outoa. Itse olet aivan outo kun noin ajattelet.
Minulla oli tilanne, kun tuntui ettei miestä kiinnosta vauva yhtään ja piti minua jotenkin itsestään selvyytenä.
Nostin kissan pöydälle.
Kysyin, mitä hän haluaa meidän suhteelta ja haluaako olla lapsen elämässä, meidän elämässä, mukana vai ei? Vastaus oli, että haluaa olla mukana mutta ei tiedä miten ja sanoi että minä hoidan vauvaa paljon paremmin kuin hän. Sitten sovittiin kotityöt puoliksi.
On se kumma kun aikuiset ihmiset eivät osaa puhua riehumatta, huutamatta ja riitelemättä, syyttelemättä ja syyllistämättä toisiaan asioista jotka kaihertavat mieltä.
Ja kyllä. Meillä kävi kaksi kertaa kotiapu auttamassa, koska olin aivan puhki sekä diagnoosi synnytyksen jälkeinen masennus. Tämäkin auttoi miestä näkemään asiat minun kannaltani ja myös keskustelu auttoi. Nyt tilanne on parempi, jaksan vauvan kanssa paremmin kun hain apua tilanteeseemme.
Ei se teidänkään tilanne parane jos ainoastaan jatkat nalkutusta ja odotat ihmettä