Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Kotitöitä ovat:
- pyykkäys, vaatteet koneeseen ja koneesta pois, kuivatus, viikkaus
- astiahuolto koneella tai käsin (mulla ei ole konetta kun ei tuossa ole edes liitäntä mahdollisuutta)
- siivous (itse teen perussiivouksen kerran kk ja muutoin pidän vain järjestystä yllä ja imuroin kerran viikossa)
- petivaatteet vaihdan ja pesen kahden viikon välein.
- teen joka päivä ruuan josta mies ottaa vielä osansa töihin evääksi ja minä syön seuraavana päivänä lopun lounaaksi.
Siis aivan normaaleja, perusasioita joista varmaan jokainen sinkkukin selviytyy ja osaa tehdä, ellei ole sitten uusavuton ja peukalo keskellä kämmentä.
Eikä noiden tekemiseen mene 10-12 tuntia mitenkään tai menee jos lorvii välillä eikä keskity.
Jää aikaa vielä vaunulenkille koiran kanssa aikaa ja illalla vietetään yhteistä aikaa perheen kesken.
Olen tullut siihen tulokseen että yksin teen paljon nopeammin siivouksen kuin että toinen on siinä jaloissa pyörimässä.
T. Ammatiltaan kokki ja siivooja + äiti ja ennen kaikkea nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako sivukaupalla ruokkia jonkun keskenkasvuisen trollia?
Maraton ja salitreeni ovat vähän eri asia kuin rauhallinen kävely raikkaassa ilmassa luonnon keskellä, jossa sinne puskaankin voi oksentaa ihan vapaasti. Erilaisten ruokien ja ruokatapojen testaaminen voi myös auttaa löytämään jonkinlaista helpotusta. Lääkäreitäkin voisi konsultoida. Eikö jotain kuitenkin kannattaisi kokeilla sen sijaan, että hyväksytään yhdeksän kuukautta kestävä kurja olo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maraton ja salitreeni ovat vähän eri asia kuin rauhallinen kävely raikkaassa ilmassa luonnon keskellä, jossa sinne puskaankin voi oksentaa ihan vapaasti. Erilaisten ruokien ja ruokatapojen testaaminen voi myös auttaa löytämään jonkinlaista helpotusta. Lääkäreitäkin voisi konsultoida. Eikö jotain kuitenkin kannattaisi kokeilla sen sijaan, että hyväksytään yhdeksän kuukautta kestävä kurja olo?
Tämä.
Ei kukaan rehkimään käske kun rauhallisesti kävelee pieniä lenkkejä. Sitä paitsi ei väsytäkään niin paljoa kun aivot saavat happea.
Toinen on kun huolehtii raudan ja vitamiinien riittävästä saannista.
T. Puskassa oksennellut koiran ulkoiluttaja 😁
Vierailija kirjoitti:
Kotitöitä ovat:
- pyykkäys, vaatteet koneeseen ja koneesta pois, kuivatus, viikkaus
- astiahuolto koneella tai käsin (mulla ei ole konetta kun ei tuossa ole edes liitäntä mahdollisuutta)
- siivous (itse teen perussiivouksen kerran kk ja muutoin pidän vain järjestystä yllä ja imuroin kerran viikossa)
- petivaatteet vaihdan ja pesen kahden viikon välein.
- teen joka päivä ruuan josta mies ottaa vielä osansa töihin evääksi ja minä syön seuraavana päivänä lopun lounaaksi.Siis aivan normaaleja, perusasioita joista varmaan jokainen sinkkukin selviytyy ja osaa tehdä, ellei ole sitten uusavuton ja peukalo keskellä kämmentä.
Eikä noiden tekemiseen mene 10-12 tuntia mitenkään tai menee jos lorvii välillä eikä keskity.
Jää aikaa vielä vaunulenkille koiran kanssa aikaa ja illalla vietetään yhteistä aikaa perheen kesken.
Olen tullut siihen tulokseen että yksin teen paljon nopeammin siivouksen kuin että toinen on siinä jaloissa pyörimässä.
T. Ammatiltaan kokki ja siivooja + äiti ja ennen kaikkea nainen
Oletko sinä sattumoisin Mies-83:n vaimo? Kuulostaa kovin tutulta. Mikset sitten silitä miehesi paitoja, kun hän joutuu sen tekemään ja vielä valittaa siitä tällä palstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kipeytyneen iskiashermon takia lähes konttaa eteenpäin ja oksentelee aamusta iltaan , tekee mieli tirvaista näitä "Raskaus ei ole sairaus" ja "Voi kuule, minä kiipesin Mount Everstille vaikka vähän oksetti"- huutelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Maraton ja salitreeni ovat vähän eri asia kuin rauhallinen kävely raikkaassa ilmassa luonnon keskellä, jossa sinne puskaankin voi oksentaa ihan vapaasti. Erilaisten ruokien ja ruokatapojen testaaminen voi myös auttaa löytämään jonkinlaista helpotusta. Lääkäreitäkin voisi konsultoida. Eikö jotain kuitenkin kannattaisi kokeilla sen sijaan, että hyväksytään yhdeksän kuukautta kestävä kurja olo?
Ei. Mammat haluaa mieluummin maata sängyssä/sohvalla ämpäri vieressä ja valittaa kaikille kuinka kaikki on paskaa ja mieskin on paska. Ehkä se vauvakin on paska. Naapurikin on paska. Kummin koiran kaima on paska.
Mieluummin itkuvirsivalitetaan kuin otetaan neuvoja vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ollut ongelmallista käydä töissä, tehdä kotihommiakin ja lenkkeillä raskausaikana. Pukkas päälle issiaksen, raskausajan diabeteksen, pahoinvoinnin.
Enpä jäänyt sänkyyn surkuttelemaan, liikunta helpotti issiasta ja pahoinvointia, raitis ilma tekee hyvän olon, ja sokeriarvot pysyivät kurissa.Kai ne kaikki paheneekin, kun lakataan liikkumasta ja ollaan kuin mitään ei voisi tehdä, koska sitä ollaan niin raskaana jo plussapäivänä. Ja syödään epäterveellisesti.
Taas näitä "koska mulla autto niin auttaa muillakin"
Toisilla joo liikunta ja raitis ilma tekee hyvän olon ja toisilla ne on just ne asiat mitkä pahentaa oloa. Ei ne lääkärit turhaan määrää tiputukseen ja vuodelepoon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ollut ongelmallista käydä töissä, tehdä kotihommiakin ja lenkkeillä raskausaikana. Pukkas päälle issiaksen, raskausajan diabeteksen, pahoinvoinnin.
Enpä jäänyt sänkyyn surkuttelemaan, liikunta helpotti issiasta ja pahoinvointia, raitis ilma tekee hyvän olon, ja sokeriarvot pysyivät kurissa.Kai ne kaikki paheneekin, kun lakataan liikkumasta ja ollaan kuin mitään ei voisi tehdä, koska sitä ollaan niin raskaana jo plussapäivänä. Ja syödään epäterveellisesti.
Tätä minäkin olen näitä kommentteja lukiessani miettinyt: eikö mikään todellakaan helpota sitä oloa! Itsestänikin tuntuisi paremmalta saada raitista ilmaa ja liikkua sen verran kuin pystyn ja etsiä netistä ohjeita siitä, miten pahoinvointia voi helpottaa luonnollisin keinoin. Niitäkin keinoja kyllä on, ja niitä voisi ainakin kokeilla. Tuntuu kuitenkin siltä, että täällä kaikki käytännön ratkaisut teilataan, mutta sohvalla itkeskelyä ja kiukuttelua pidetään ihan ok:na, koska on ne hormonit. Miehet ovat kautta aikojen vedonneet siihen, että naiset eivät voi hormoniensa vuoksi tehdä sitä eikä tätä eikä tuota, ja kun näitä kommentteja lukee, alkaa tuntua siltä, että tottahan se onkin:-(.
Ei, joskus mikään ei todellakaan helpota sitä oloa. Kokeiltu raitis ilma ja liikunta, kokeiltu pahoinvointilääkkeet, kokeiltu eri ruuat ja helpotuskeinot, kokeiltu tipassa oleminen. Ainoa mikä helpotti "sitä oloa" oli että lapsi synty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöitä ovat:
- pyykkäys, vaatteet koneeseen ja koneesta pois, kuivatus, viikkaus
- astiahuolto koneella tai käsin (mulla ei ole konetta kun ei tuossa ole edes liitäntä mahdollisuutta)
- siivous (itse teen perussiivouksen kerran kk ja muutoin pidän vain järjestystä yllä ja imuroin kerran viikossa)
- petivaatteet vaihdan ja pesen kahden viikon välein.
- teen joka päivä ruuan josta mies ottaa vielä osansa töihin evääksi ja minä syön seuraavana päivänä lopun lounaaksi.Siis aivan normaaleja, perusasioita joista varmaan jokainen sinkkukin selviytyy ja osaa tehdä, ellei ole sitten uusavuton ja peukalo keskellä kämmentä.
Eikä noiden tekemiseen mene 10-12 tuntia mitenkään tai menee jos lorvii välillä eikä keskity.
Jää aikaa vielä vaunulenkille koiran kanssa aikaa ja illalla vietetään yhteistä aikaa perheen kesken.
Olen tullut siihen tulokseen että yksin teen paljon nopeammin siivouksen kuin että toinen on siinä jaloissa pyörimässä.
T. Ammatiltaan kokki ja siivooja + äiti ja ennen kaikkea nainen
Oletko sinä sattumoisin Mies-83:n vaimo? Kuulostaa kovin tutulta. Mikset sitten silitä miehesi paitoja, kun hän joutuu sen tekemään ja vielä valittaa siitä tällä palstalla?
En ole. Mieheni on syntynyt vuonna -80 eikä mekaanikko tarvitse silitettyjä paitoja kun säiliöautojen säiliöitä tekee työkseen sen liki 10 tuntia per päivä 😊
Joka päiväisin "työ" on tiskaaminen ja ruuan laitto. Pyykkiä pesen sitä mukaan kun kone on täynnä, se on parin kolmen päivän välein.
Olen äitiyslomalla ja osaan katsos jakaa kotityöt itselleni sopivaan rytmiin.
En minä osaa persiilläni vain istua, mässätä ja töllöä tuijottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oksensin pyykkikoneeseen. Oksensin jääkaappiin. Oksensin eteiseen kenkien päälle, rappukäytävään, hissiin, autoon, bussiin, Prisman maitohyllylle, Sokoksen meikkiosastolle ja keskelle keskustan kävelykatua. Välillä tuli oksentaessa pissa housuun ja kerran kakat, kun vauva täräytti suolenmutkaan.
Hehku kasvoissani oli tuskanhikeä . Vatsani oli jo kolmannella kuulla niin iso, että kuulin kyllästymiseen asti "monta siellä on"-heittoja. Jalkani turposivat, enkä voinut käyttää kuin miehen crocseja.
Ja mies kärsivällisesti siivosi oksennuksia , haki minulle euron juustoja ja suklaapirtelöitä kun en muuta kyennyt syömään ja hoki hikiselle, oksennuksen hajuiselle zombielle " kulta mie rakastan sinnuu". Ei ole sanoja ilmaisemaan, miten paljon miehen tuki ja ymmärtäminen tuolloin merkitsi !<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Mene sairaalaan. Luulenpa silloin miehesi tekevän kotona kotitöitä kun et ole "neuvomassa" ja hoitaa lapsenkin. Ja lapsen voi laittaa päiväkotiin, ei se sinne kuole.
Myös kotiapua saa kotitöihin jos ei itse jaksa.
T. Siivooja joka on myös kotiapuna siivouksia tehnyt
Ei tässä ole tarvinnut neuvoa kun mies ei ole hommia tehnyt. Enkä viitsi aikuista ihmistä neuvoa. Jos ei yhteinen etu ja vauva kiinnosta, vedän siitä kyllä johtopäätökset. Etkö todella näe mitään omituista siinä, että nainen pyörittää kotityöt itse maksaen ulkopuolisilla palveluilla kun täysin terve mies ei viitsi hoitaa asioita edes siinä vaiheessa kun lääkäri määrää lepoon? Meitä on moneksi.
Mun mies havahtui tekemään nimenomaan sillä että tänne tuli pari kertaa ulkopuolelta apua siivoukseen.
Kannatti kokeilla. Ja se toimi.
Tuskin teidän miehet haluaa ulkopuolisia siivoamaan kotiinne :D
Minunkin vaimolla on jalka poikki ja istuu vaan sohvalla. Ei lähde lenkille mukaan,valittaa että sattuu?! Sitten itkee kun Patistan että nyt liikkumaan! Koska tämä loppuu??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöitä ovat:
- pyykkäys, vaatteet koneeseen ja koneesta pois, kuivatus, viikkaus
- astiahuolto koneella tai käsin (mulla ei ole konetta kun ei tuossa ole edes liitäntä mahdollisuutta)
- siivous (itse teen perussiivouksen kerran kk ja muutoin pidän vain järjestystä yllä ja imuroin kerran viikossa)
- petivaatteet vaihdan ja pesen kahden viikon välein.
- teen joka päivä ruuan josta mies ottaa vielä osansa töihin evääksi ja minä syön seuraavana päivänä lopun lounaaksi.Siis aivan normaaleja, perusasioita joista varmaan jokainen sinkkukin selviytyy ja osaa tehdä, ellei ole sitten uusavuton ja peukalo keskellä kämmentä.
Eikä noiden tekemiseen mene 10-12 tuntia mitenkään tai menee jos lorvii välillä eikä keskity.
Jää aikaa vielä vaunulenkille koiran kanssa aikaa ja illalla vietetään yhteistä aikaa perheen kesken.
Olen tullut siihen tulokseen että yksin teen paljon nopeammin siivouksen kuin että toinen on siinä jaloissa pyörimässä.
T. Ammatiltaan kokki ja siivooja + äiti ja ennen kaikkea nainen
Oletko sinä sattumoisin Mies-83:n vaimo? Kuulostaa kovin tutulta. Mikset sitten silitä miehesi paitoja, kun hän joutuu sen tekemään ja vielä valittaa siitä tällä palstalla?
En ole. Mieheni on syntynyt vuonna -80 eikä mekaanikko tarvitse silitettyjä paitoja kun säiliöautojen säiliöitä tekee työkseen sen liki 10 tuntia per päivä 😊
Joka päiväisin "työ" on tiskaaminen ja ruuan laitto. Pyykkiä pesen sitä mukaan kun kone on täynnä, se on parin kolmen päivän välein.
Olen äitiyslomalla ja osaan katsos jakaa kotityöt itselleni sopivaan rytmiin.
En minä osaa persiilläni vain istua, mässätä ja töllöä tuijottaa
Miehesi työviikko on siis 50 tuntia, aika hurja. Ei taida monella alalla olla noin pitkät työviikot. Onko sinulla isommat lapset päiväkodissa vai hoidossa, kun et lasten ruokailusta mitään maininnut? Ai että sinä olet sitten hieno ja jaksava ihminen.
Siis, ei vaimo ole miehensä armoilla. Vai mikä tässä se pointti on?
Hän saa tuntea itsensä miten väsyneeksi kuin haluaa, ja löytää selviytymiskeinon kyllä.
Sä voit häipyä jos se ei sinulle sovi? Todennäköisempää on kuitenkin se että hän häipyy kun löytää voimia, ja vie lapsen mukanaan. Siinähän sitten uikutat.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vaimolla on jalka poikki ja istuu vaan sohvalla. Ei lähde lenkille mukaan,valittaa että sattuu?! Sitten itkee kun Patistan että nyt liikkumaan! Koska tämä loppuu??
Ei se lopu! Olet menettänyt ihanan vaimosi lopullisesti.
Alue: Aihe vapaa
Itselläni oli helppo raskaus, mutta ei tulisi kyllä pieneen mieleenkään tulla ääneen ihmettelemään että miten jollain muulla on voinut olla vaikea raskaus kun mulla oli helppo (osoittaisin vain pohjatonta tyhmyyttä) kuten täällä nyt nämä ylevät koko raskauden ajan hyvinvoineet naiset tuntuvat tekevän.
Kaikki sympatiani teille äideille jotka selvisitte hirveän raskausajan läpi kunnialla tai vähän vähemmällä kunnialla. <3