Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
En kyllä ymmärrä nykyajan naisia jotka raskaana ollessaan veltostuvat vuoteenomaksi. Eikö kannattaisi pitää huolta itsestään niin sitten raskauden jälkeen palautuminen olisi helpompaa. Tässä yksi esimerkki miten raskaus ei estä liikkumista mitenkään vaan kunnossa voi pysyä ilman että tekee asiasta numeroa, ks. http://www.dailymail.co.uk/femail/article-3595150/The-workout-life-Fitn…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on mies huomioinut minut ja lapsen, vaikka sallinkin hänen nähdä kavereitaan ja käydä harrastuksissaan odotusaikana. Olisin ollut vain idiootti jos olisin kahlinnut toisen väkisin kanssani kotiin, koska satuin nyt olemaan raskaana ja ne hormonit, kävin töissä ja töiden jälkeen valmistin ruuan. Juu. Pahoinvoinnista kärsin koko 9kk, mutta en minä tarvinnut kädestä kiinni pitelijää ja palvelijaa 24/7, olen aikuinen ihminen ja osaan huolehtia itsestäni. Asuin yksin 5 vuotta ennen miehen tapaamista.
Meillä menee hyvin ja mies hoitaa vauvaa sekä kotia siinä missä minäkin.
Ja tiskaa, enkä nipota jos lautanen on väärin kaapissa, pääasia on että homma on tehty. Käy töissä päivät, en nipota siitäkään ja itse aloitan harrastukseni uudelleen ja mies on vauvan kanssa sen aikaa.Olen järkyttynyt naisten kommenteista. Juuri tuollainen ajaakin parisuhteen eropisteeseen, kun "mies on vaan töissä eikä tee kotona mitään" ja vaaditaan toista palvelemaan vaikka omat jalat ja kädet varmaan toimii vielä.
Vaihtakaa sitten osia, mies kotiin lasten kanssa ja itse menette töihin, jos sitä tasa-arvoa haette.
Ei ne kotityöt lopu eroonkaan, on ne silloinkin tehtävä ja lapset hoidettava ja kasvatettava. Sekä elätettävä.
Ja muistakaa se KOMMUNIKAATIO, huutaminen ja kiukuttelu ei ole sitä, lapset tekee niin, eivät aikuiset ihmiset.
Kyllä tuo AP:n tilanne kuulostaa jo lähinnä siltä, ettei kyse ole enää pelkästään raskaudesta ja hormoneista, on tainnut rouva näyttää todellisen puolensa, jos ei aiemmin ole kiukutellut siippansa saliharrastuksesta ja tekemättömistä kotitöistä.
Jotain muuta siellä taustalla on.
Ja toi kun kieltää miestään auttamasta, heittäytyy marttyyriksi ja uhriutuu.Hirvittää todella paljon mitä tuo tulee olemaan vauvan kanssa. Jotain aivan hirveää.
Minäkin annan neuvon, naiset.
NE KOTITYÖT EIVÄT OLE PAKOLLISIA!!! HÖLLÄTKÄÄ PIPOJANNE JA OTTAKAA RENNOMMIN!!!Onko teillä paljon palvelusväkeä siellä kartanolla? Jännä juttu, miten näissä alemmissa sosiaalisissa luokissa on kotitöitä pakko tehdä silloinkin, kun asuu pelkästään itsekseen. Palvelijoiden puuttuminen tekee elämästä niin harmittavan työlästä!
Mä en tarvitse palvelijoita kun ei eletä kuin siat pellossa.
Mä en kuluta energiaa kiukuttelulle kotitöistä, ennemmin suuntaan sen energian sinne niiden tekemiseen.
Eikä niitäkään ole joka päivälle.Kuka on niin saakelin tyhmä että siivoaa kotona 10-12 tuntia? En minä ainakaan.
Ajankäyttöä tulisi joidenkin naisten opetella. Ja tavarat paikoilleen, eikä jätetä hujan hajan ;)
Tuota noin... mitä sinä pidät kotitöinä? Meillä esimerkiksi tiskiä kertyy joka päivä astianpesukoneen täydeltä, yleensä monta kertaa päivässä. Sellaisenakin tiskikonetta on tyhjennettävä, jolloin käydään jonkun kerran ulkona syömässä. Mutta jos asut hotellissa, jossa on täysihoito, niin eihän tämä toki sinua koske.
Onpa rankkaa kun on tiskikone. Mulla ei tuollaista hienoutta ole. Tiskaan käsin.
Etkö osaa vastata kysymykseeni? Mitä sinä lasket kotitöiksi?
Ei vielä vastausta? Et yksinkertaisesti tiedä mitä kotityöt ovat? Sinulle outo juttu satunnaista sukusi perintöastioiden kösinpesua lukuunottamatta? Piikahan voisi ne pesun aikana huolimattomuuttaan hajottaa...
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä nykyajan naisia jotka raskaana ollessaan veltostuvat vuoteenomaksi. Eikö kannattaisi pitää huolta itsestään niin sitten raskauden jälkeen palautuminen olisi helpompaa. Tässä yksi esimerkki miten raskaus ei estä liikkumista mitenkään vaan kunnossa voi pysyä ilman että tekee asiasta numeroa, ks. http://www.dailymail.co.uk/femail/article-3595150/The-workout-life-Fitn…
Jokaiselle odottajalle neuvotaan, että liikuntaa sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Itselläni jäi kuntosali jo ekalla kolmanneksella, sillä liian monta läheltä piti -tilannetta kävi etten oksentanut laitteen päälle. Kevytkn treeni alkoi huimata ja oksettaa, eli ei todellakaan enää tuntunut hyvältä.
Eka kolmannes menikin siinä, että sai käytyä töissä sen oksentelun, väsymyksen ja 24/7 pahoinvoinnin kanssa. Seuraavan kerran kun olet vatsataudissa, niin kokeilepa lepäilyn sijaan harrastaa reipasta liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä nykyajan naisia jotka raskaana ollessaan veltostuvat vuoteenomaksi. Eikö kannattaisi pitää huolta itsestään niin sitten raskauden jälkeen palautuminen olisi helpompaa. Tässä yksi esimerkki miten raskaus ei estä liikkumista mitenkään vaan kunnossa voi pysyä ilman että tekee asiasta numeroa, ks. http://www.dailymail.co.uk/femail/article-3595150/The-workout-life-Fitn…
Ymmärrätkö sinä sitä, ettei se raskaus itsessään ole se ongelma vaan se, että joillekin tulee sen mukana liitännäissairauksia ja ongelmia. Tämän päivän terveydenhuoltokin on sellaista, että osa kärsii raskauden laukaisemasta raudanpuutteesta vuosikaudet, vaikka vaiva olisi hoidettavissa tosi näppärästi ja vähällä vaivalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ollut ongelmallista käydä töissä, tehdä kotihommiakin ja lenkkeillä raskausaikana. Pukkas päälle issiaksen, raskausajan diabeteksen, pahoinvoinnin.
Enpä jäänyt sänkyyn surkuttelemaan, liikunta helpotti issiasta ja pahoinvointia, raitis ilma tekee hyvän olon, ja sokeriarvot pysyivät kurissa.Kai ne kaikki paheneekin, kun lakataan liikkumasta ja ollaan kuin mitään ei voisi tehdä, koska sitä ollaan niin raskaana jo plussapäivänä. Ja syödään epäterveellisesti.
Tätä minäkin olen näitä kommentteja lukiessani miettinyt: eikö mikään todellakaan helpota sitä oloa! Itsestänikin tuntuisi paremmalta saada raitista ilmaa ja liikkua sen verran kuin pystyn ja etsiä netistä ohjeita siitä, miten pahoinvointia voi helpottaa luonnollisin keinoin. Niitäkin keinoja kyllä on, ja niitä voisi ainakin kokeilla. Tuntuu kuitenkin siltä, että täällä kaikki käytännön ratkaisut teilataan, mutta sohvalla itkeskelyä ja kiukuttelua pidetään ihan ok:na, koska on ne hormonit. Miehet ovat kautta aikojen vedonneet siihen, että naiset eivät voi hormoniensa vuoksi tehdä sitä eikä tätä eikä tuota, ja kun näitä kommentteja lukee, alkaa tuntua siltä, että tottahan se onkin:-(.
Olen rankan oksentelun jälkeen monesti ollut lähellä pyörtyä. Ei silloin todellakaan tee mieli ainakaan kovin pian lähteä yhtään mihinkään. Kaupungilla liikkuessa ympäriinsä oksenteleva kerää myös runsaasti pahoja katseita.
Jep. Muistan ikuisesti kun raskaana ollessa olin menossa töihin, ja pahoinvointi iski kesken bussimatkan. Nieleskellen kestin aikani, kunnes oli pakko jäädä pois. Syöksyin suoraan pysäkin viereiseen pusikkoon, sillä kauemmas en ehtinyt kun oksennus ryöppysi täydellä voimalla. Ja se vaan jatkui ja jatkui, sivusilmällä näin ihmisten inhoavat katseet ja yritin vain osoittaa vatsaani, sillä olin tuolloin jo n. rv 22 (kyllä, osalla se pahoinvointi jatkuu loppuun asti, kuten minulle kävi).
Pari täyttä bussiakin ajoi ohi, matkustajien katsoessa tyrmistyneenä julkioksentamistani.
Hävetti aivan helvetisti. Joten en pahemmin ylimääräisiä julkisilla paikoilla liikkunut, kuin ne mitä oli aivan pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vaan ne hormoonit, jotka hyrrää. Ei syytä huoleen.
Tuo naisten ikuinen pirun huono tekosyy käyttäytyä huonosti <3
Huoleen on tosiaankin aihetta. Tuollainen ei missään nimessä ole tulevan lapsen etu. Ylenpalttinen väsymys yms ei kuulu normaaliin raskauteen.
Juu, nainen joka käyttäytyy noin raskaana ollessaan on takuulla melkoinen pirttihirmu kun se lapsi syntyy!!
Makasin alkuraskaudesta 5 kk sairaalassa tipassa ja ravintoletkuissa.
Ei hitsi, miks en käyny lenkillä? Tai tapaamassa kavereita?
Lievempiäkään tautimuotoja ei ole. Eiku, eihän se ollutkaan sairautta, olen kuvitellut kaiken ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasaisin väliajoin tää sama provo 0/5
Vierailija kirjoitti:
Makasin alkuraskaudesta 5 kk sairaalassa tipassa ja ravintoletkuissa.
Ei hitsi, miks en käyny lenkillä? Tai tapaamassa kavereita?
Lievempiäkään tautimuotoja ei ole. Eiku, eihän se ollutkaan sairautta, olen kuvitellut kaiken ;)
Voi kuule, kyllä kohta joku helpon raskauden läpikäynyt tulee suu vaahdossa selittämään, miten "minä kyllä jaksoin juosta maratonin päivässä, vaikka kahvin tuoksu vähän kuvotti!!"
Jos vielä olen joskus raskaana, niin taidanpa ihan kiusallaan mennä salille oksentelemaan, ilmoitan valittajille, että näin sitä harrastetaan raskausajan liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pelottavan moni nainen täällä on sitä mieltä, että raskaana oleva voi käyttäytyä ihan miten vaan, mitta tosi asia on, että raskaana olevaltakin vaaditaan kuitenkin tiettyä peruskäytöstä. Odottavat äiditkin käyvät usein töissä/opiskelemassa/kaupassa ja osaavat käyttäytyä myös ihmissuhteissaan normaalisti.
Auta muuten armias, jos naisten hormoonitoimintaa käytettäisiin töissä perusteena estää raskaana olevan työnteko! Nyt ap:n (ja muiden miesten) on kestettävä ihan mitä tahansa, koska raskaus ja hormonit!
Eiköhän ihan jokainen, olipa raskaana tai ei, sano töissä kovaankin ääneen, jos työkaveri jättää omat työnsä tekemättä ja ne kaatuu omaan niskaan. Saati, jos se luisteleva työkaveri kehtaisi vielä arvostella, miten toinen on väsynyt eikä jaksa aloittaa uusia harrastuksia. Mutta onhan niitä kaltaisiasi marttyyreitä, jotka nurkumatta tekevät kaiken, mitä muut eivät laiskuuttaan viitsi. Kuule, ei siitä palkita ketään töissäkään.
Minä en marttyroi, sille ei ole tarvetta. Pidän huolen, että asiat menevät reilusti ja tasapuolisesti jokaisella elämän osa-alueella. Tämä tarkoittaa myös sitä, etten tarvitse (enkä edellytä) kukkapuskaa tai muuta erityishuomiota sen takia että kannan lasta, jonka olen itse halunnut. Marttyroijat ovat muualla. Ne ovat näitä rusinoita pullista poimivia mammoja. "Mies ei saa mennä minnekään sillä aikaa, kun minä nukun kotona". Oikeesti?!
Tarkoittaako tämä kuitenkin sitä, että miehesi ei tee mitään kotona, ei käy edes kaupassa tai laita ruokaa? Jos teillä mies tekee osansa, niin teidän tilanne on täysin erilainen mitä ap:n tapauksessa. Puhut siis ihan eri tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vaan ne hormoonit, jotka hyrrää. Ei syytä huoleen.
Tuo naisten ikuinen pirun huono tekosyy käyttäytyä huonosti <3
Huoleen on tosiaankin aihetta. Tuollainen ei missään nimessä ole tulevan lapsen etu. Ylenpalttinen väsymys yms ei kuulu normaaliin raskauteen.
Saat sanoa mielipiteesi siitä, miltä tuntuu olla raskaana, siinä vaiheessa, kun olet itse ollut raskaana. Ylenpalttinen väsymys kuuluu ihan normaaliin raskauteen, mikä selviää sulle esim. googlaamalla.
Ap ja sinä olettekin en ainoat naiset jotka on raskauden läpi käyneet. :D Muuthan ei nyt tiedä mitään.
Raskaus ei ole sairaus, eikä sen pitäisi olla noin raskas ponnitus. Jos näin on syyt pitää selvittää, eikä jäädä sinne sohvalle uhriutumaan ja syyttää hormooneja.
Anemia, kilpirauhaset?
Ja näin kirjoittaa vain mies, lapseton nainen tai nainen, jolla on itsellään ollut helppo raskaus. Itselläni oli todella vaikeat raskaudet, vaikkei mitään hoidettavaa "vikaa" ollutkaan. Katsopas kun jokainen raskaus on erilainen. Se voi olla yllättävänkin rankka ponnistus kasvattaa uusi ihminen sisällään. Onko tuo nyt ihme, jos väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ollut ongelmallista käydä töissä, tehdä kotihommiakin ja lenkkeillä raskausaikana. Pukkas päälle issiaksen, raskausajan diabeteksen, pahoinvoinnin.
Enpä jäänyt sänkyyn surkuttelemaan, liikunta helpotti issiasta ja pahoinvointia, raitis ilma tekee hyvän olon, ja sokeriarvot pysyivät kurissa.Kai ne kaikki paheneekin, kun lakataan liikkumasta ja ollaan kuin mitään ei voisi tehdä, koska sitä ollaan niin raskaana jo plussapäivänä. Ja syödään epäterveellisesti.
Tätä minäkin olen näitä kommentteja lukiessani miettinyt: eikö mikään todellakaan helpota sitä oloa! Itsestänikin tuntuisi paremmalta saada raitista ilmaa ja liikkua sen verran kuin pystyn ja etsiä netistä ohjeita siitä, miten pahoinvointia voi helpottaa luonnollisin keinoin. Niitäkin keinoja kyllä on, ja niitä voisi ainakin kokeilla. Tuntuu kuitenkin siltä, että täällä kaikki käytännön ratkaisut teilataan, mutta sohvalla itkeskelyä ja kiukuttelua pidetään ihan ok:na, koska on ne hormonit. Miehet ovat kautta aikojen vedonneet siihen, että naiset eivät voi hormoniensa vuoksi tehdä sitä eikä tätä eikä tuota, ja kun näitä kommentteja lukee, alkaa tuntua siltä, että tottahan se onkin:-(.
Olen rankan oksentelun jälkeen monesti ollut lähellä pyörtyä. Ei silloin todellakaan tee mieli ainakaan kovin pian lähteä yhtään mihinkään. Kaupungilla liikkuessa ympäriinsä oksenteleva kerää myös runsaasti pahoja katseita.
Jep. Muistan ikuisesti kun raskaana ollessa olin menossa töihin, ja pahoinvointi iski kesken bussimatkan. Nieleskellen kestin aikani, kunnes oli pakko jäädä pois. Syöksyin suoraan pysäkin viereiseen pusikkoon, sillä kauemmas en ehtinyt kun oksennus ryöppysi täydellä voimalla. Ja se vaan jatkui ja jatkui, sivusilmällä näin ihmisten inhoavat katseet ja yritin vain osoittaa vatsaani, sillä olin tuolloin jo n. rv 22 (kyllä, osalla se pahoinvointi jatkuu loppuun asti, kuten minulle kävi).
Pari täyttä bussiakin ajoi ohi, matkustajien katsoessa tyrmistyneenä julkioksentamistani.Hävetti aivan helvetisti. Joten en pahemmin ylimääräisiä julkisilla paikoilla liikkunut, kuin ne mitä oli aivan pakko.
Voi. Monetkohan kerrat pysähdyin työmatkalla oksentamaan ja töissä rekkahallin siivoojana olin pää roskiksessa kun vessaan en ehtinyt 😂
Kyllä ne mekaanikot naureskelivat kun siivooja voi hieman huonosti tai kun oli pakko istahtaa johonkin välillä kun meinasi taju lähteä tai selkään pisti kuin olisi veitsellä lyöty. Mutta ei mua kukaan pahasti katsonut koskaan. Vaikka se olikin melkoista lyllerrystä ja kyykkyyn pääsin vain vaivoin ja siitä ylös kun laikkoja vaihdoin koneeseen.
Tai sitten olen vain jääräpää joka menee ja tekee vaikka pää kainalossa hommansa 😂
Nyt nautin vauvan kanssa touhuilusta ja aloitan saliharrastuksen ensi viikolla 😊
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaista se avioliitto naisen kanssa on
M45
Joo, se Sinikin vie suomineidon kuvaa hyvin siellä pääalaspäin maassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole muuta tekemistä kun täällä valittaa?
Mitähän mieltä esimiehet ovat kun työntekijät lorvivat aaveella?
Eikä ole maailman ihme kun kotityöt kasaantuvat kun täällä vetelehditään pitkin päivää 😂
Ei ole miesten vika eikä esimiesten vika kun itse ette saa aikaan mitään muuta kuin lapsellisia kommentteja kirjoitella tänne.
Mitä itse teet? Valitat AV:lla. Paraskin sanomaan! Ota malka pois omasta silmästäsi jne.
Huomautin naiset että eikö teillä ole niin perkeleesti töitä tehtävänä mutta hyvin on aikaa täällä narista niistä töistä 😂
Ja sinulla narista naisista sen sijaan, että tulisit tekemään niitä kotitöitä. Varsinainen järjen jättiläinen olet.
Asun yksin. Minulla ei ole lapsia eikä naislasta sotkemassa koko ajan asuntoani. Siivosin viikonloppuna.
*huutonaurua*
Ja tällainen on antamassa neuvoja lapsiperheellisten parisuhteeseen, oikea joka alan asiantuntija. Ei s**tana.
Kauhean vihamielisesti suhtaudutaan heihin joilla ollut helppo raskaus. Miksi?
Silkkaa kateuttako vai puhdasta ilmeyttäkö?
Nainen on naiselle 🐺
Itsellä kolme raskautta, ekat kaksi helppoja ja kolmas kaikkea muuta. Kolmas jouduttiin käynnistämään ja käynnistys päivänä vielä käännytettiin kotiin kun ei ollut tilaa synnyttää, seuraavaan päivään vielä piti odottaa ja kyllä vitutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on mies huomioinut minut ja lapsen, vaikka sallinkin hänen nähdä kavereitaan ja käydä harrastuksissaan odotusaikana. Olisin ollut vain idiootti jos olisin kahlinnut toisen väkisin kanssani kotiin, koska satuin nyt olemaan raskaana ja ne hormonit, kävin töissä ja töiden jälkeen valmistin ruuan. Juu. Pahoinvoinnista kärsin koko 9kk, mutta en minä tarvinnut kädestä kiinni pitelijää ja palvelijaa 24/7, olen aikuinen ihminen ja osaan huolehtia itsestäni. Asuin yksin 5 vuotta ennen miehen tapaamista.
Meillä menee hyvin ja mies hoitaa vauvaa sekä kotia siinä missä minäkin.
Ja tiskaa, enkä nipota jos lautanen on väärin kaapissa, pääasia on että homma on tehty. Käy töissä päivät, en nipota siitäkään ja itse aloitan harrastukseni uudelleen ja mies on vauvan kanssa sen aikaa.Olen järkyttynyt naisten kommenteista. Juuri tuollainen ajaakin parisuhteen eropisteeseen, kun "mies on vaan töissä eikä tee kotona mitään" ja vaaditaan toista palvelemaan vaikka omat jalat ja kädet varmaan toimii vielä.
Vaihtakaa sitten osia, mies kotiin lasten kanssa ja itse menette töihin, jos sitä tasa-arvoa haette.
Ei ne kotityöt lopu eroonkaan, on ne silloinkin tehtävä ja lapset hoidettava ja kasvatettava. Sekä elätettävä.
Ja muistakaa se KOMMUNIKAATIO, huutaminen ja kiukuttelu ei ole sitä, lapset tekee niin, eivät aikuiset ihmiset.
Kyllä tuo AP:n tilanne kuulostaa jo lähinnä siltä, ettei kyse ole enää pelkästään raskaudesta ja hormoneista, on tainnut rouva näyttää todellisen puolensa, jos ei aiemmin ole kiukutellut siippansa saliharrastuksesta ja tekemättömistä kotitöistä.
Jotain muuta siellä taustalla on.
Ja toi kun kieltää miestään auttamasta, heittäytyy marttyyriksi ja uhriutuu.Hirvittää todella paljon mitä tuo tulee olemaan vauvan kanssa. Jotain aivan hirveää.
Minäkin annan neuvon, naiset.
NE KOTITYÖT EIVÄT OLE PAKOLLISIA!!! HÖLLÄTKÄÄ PIPOJANNE JA OTTAKAA RENNOMMIN!!!Onko teillä paljon palvelusväkeä siellä kartanolla? Jännä juttu, miten näissä alemmissa sosiaalisissa luokissa on kotitöitä pakko tehdä silloinkin, kun asuu pelkästään itsekseen. Palvelijoiden puuttuminen tekee elämästä niin harmittavan työlästä!
Mä en tarvitse palvelijoita kun ei eletä kuin siat pellossa.
Mä en kuluta energiaa kiukuttelulle kotitöistä, ennemmin suuntaan sen energian sinne niiden tekemiseen.
Eikä niitäkään ole joka päivälle.Kuka on niin saakelin tyhmä että siivoaa kotona 10-12 tuntia? En minä ainakaan.
Ajankäyttöä tulisi joidenkin naisten opetella. Ja tavarat paikoilleen, eikä jätetä hujan hajan ;)
Tuota noin... mitä sinä pidät kotitöinä? Meillä esimerkiksi tiskiä kertyy joka päivä astianpesukoneen täydeltä, yleensä monta kertaa päivässä. Sellaisenakin tiskikonetta on tyhjennettävä, jolloin käydään jonkun kerran ulkona syömässä. Mutta jos asut hotellissa, jossa on täysihoito, niin eihän tämä toki sinua koske.
Voi hellanlettas. Saisitkohan Kelalta astianpesukoneentyhjennys ja -täyttökoneen?
Raskaus ei ole sairaus. Juu eihän se ole ei. Mutta tuon hokeminen ei lohduta tosiaan siinä vaiheessa kun olet oksentanut työllä ja tuskanna syödyt aamupalat junassa vastapäätä istuvan kengille. Tai töissä vetänyt laatat työhuoneen kokolattiamatolle niin että huoneessa leijuu muiden työkavereiden riemuksi hapan oksennuksen haju seuraava päivät. Kyllä se kovasti vaan näissä tilanteissa tuntui sairaudelta eikä suureltakaan siunaukselta. Varsinkin kun tämä pahoinvointi jatkui aina sinne synnytyssairaalaan asti.
Kun oli onnistunut päivän olemaan oksentamatta jonnekkin julkiseen paikkaan tai kenenkään päälle, ja raahautui melko väsyneenä kotiin ruokakaupan kautta tekemään perheelle ruokaa, ei se saliurheilu päivän päätteeksi ollut se houkuttelevin vaihtoehto. Kyllä se raskausaika oli yhtä selviytymistä päivästä toiseen, ja koska olin nuori ja tyhmä, vakuuttelin itselleni "ettei raskaus ole sairaus" ja kävin oksentelevana ja huonokuntoisena töissä. Olisipa joku älynnyt tulla sanomaan että hei, voit ihan hyvin ottaa lepoa pahimman yli ja olla sairauslomalla. Mutta sehän se vasta olisikin saanut paskamyrskyn aikaan ainakin täällä kilvan "RASKAUS EI OLE SAIRAUS" huutajien keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Kauhean vihamielisesti suhtaudutaan heihin joilla ollut helppo raskaus. Miksi?
Silkkaa kateuttako vai puhdasta ilmeyttäkö?Nainen on naiselle 🐺
Itsellä kolme raskautta, ekat kaksi helppoja ja kolmas kaikkea muuta. Kolmas jouduttiin käynnistämään ja käynnistys päivänä vielä käännytettiin kotiin kun ei ollut tilaa synnyttää, seuraavaan päivään vielä piti odottaa ja kyllä vitutti.
Johtuukohan siitä, että helpon raskauden kokeneet tulevat tänne pätemään, että lenkille vaan vaikka vähän kuvottaakin? Voisin minäkin mennä migreenipalstalla antamaan neuvoksi, että sillä se päänsärky lähtee, kun juo vettä ja käy ulkona. Voisin vielä päivitellä, että miten huonoja te olette, kun parikin päivää vietätte pimeässä oksennellen, en minä vaan ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh. Käyn töissä ja teen kotityöt, hoidan lapset. Yksin.
Kenelle saan tehdä valituksen?
Töissä käynyt raskaanakin ja kodin hoitanut. Olisi jäänyt paljon tekemättä jos olisin vaan valittanut asiasta 24/7
Sulta puuttui se isoin rasite eli sotkevat ja valittava mies. Eiköhän ihan jokainen mamma täälläkin saa itsensä hoidettua. Se kiukku tulee epäreilusta ja rakkaudettomasta kohtelusta tulevan isän taholta (kuten ap malliesimerkkinä).
Niinpä. Mäkin olen tässä raskauden aikana oppinut käyttämään kaiken maailman ruoan keräys- ja kuljetuspalveluita. Mikäs siinä, mutta ihmetyttää miksi joudun niin tekemään kun lapsella on ihan isäkin. Tämä ikävä kyllä keskittyy itseensä, kaikista ennakkopuheista huolimatta ja hommaa jotakin roskaruokaa itselleen. Aivan kuten Ap. Lisäksi olen huomannut, että hänelle esim itkeminen on kiukuttelua. En näe asiaa aivan niin, raskaana tai muutenkaan itkemistä ei vain voi valita. Mies ei hahmota mitä tarkoittaa sairaalan käsky levätä. Ehdottelee ostosreissuja vaikken pysty kunnolla kävelemään ja verenpaine taivaissa jos lähden ovesta ulos. Lääkäri käskikin olla lähtemättä. Kyllä se kummasti hankaloittaa asioiden hoitamista kun ei voi poistua sohvalta. Ja luo katkeruutta kun se jolla mitään rajoitteita ei ole touhuaa mitä lystää.
Etkö osaa kävellä sinne kauppaan tai käyttää linja-autoa? Soittaa taksia?
Uusavuttomuutta tuo on eikä ole miehesi vika jos et älyä persettäsi sohvalta nostaa
Kas kun lääkäri kielsi nostamasta. Toinen vaihtoehto on kirjautua sisään sairaalaan.
Alue: Aihe vapaa
Eli et tiedä perhe-elämästä mitään, mutta tulit silti tänne soittamaan suuntasi?