Miten pääsen eroon liian pitkään viipyvistä vieraista?
Jotkut vieraat tulevat kylään, mutteivat haluaisi millään lähteä pois. Minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta koko päivän kestäville yllätysvierailuille. Miten pääsen liian pitkään viipyvistä kylävieraista eroon ajallaan ilman, että välit täysin menevät? En jaksa tätä!
Olen yrittänyt vaikka mitä, mutta aina on yhtä hankalaa päästä näistä tietyistä vieraista eroon. Päällimmäinen tunne vierailun jälkeen onkin yleensä pelkkä väsymys ja koulutus siitä, että kaikki omat suunnitelmat menevät ihan uusiksi, jos nämä ihmiset sattuvat kylään "poikkeamaan".
Ennakkoon sovituista lähtöajoistakaan he eivät haluaisi pitää kiinni, jos sellaisia yrittää asettaa kyläilyn ehdoksi.
Kommentit (1164)
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä toisenlainen näkökanta vierasongelmaan, ei ihan ap:n tilanteeseen liittyen.
Vieraat 1: Vanhempi sukulaispariskunta kutsui itsensä luokseni yökylään. Ihan okei, olivat tervetulleita. Ilmoittivat heti, että on tarjottava alkajaisiksi voileipiä ja sitten aamiaiseksi puuroa.
Herra kävi tunnustelemassa sänkyäni ja ilmoitti että eiköhän se kelpaa vuoteeksi. Ja nukkuivat sängyssäni yön, minä sohvalla.
Vieraat 2: Sukulaisaviopari, joilla on pieni lapsi, tulevat luokseni mielellään yökylään. Lapsi menee nukkumaan klo 20 ja silloin vieraat sammuttavat telkkarin ja valot ja ilmoittavat että on oltava hiljaisuus
jotta lapsen uni ei häiriinny. Arvatkaas, kuinka pitkä ilta minulla on valvoa pimeässä, kun olen tottunut menemään nukkumaan vasta puolilta öin.
Kun tossu alkaa hotelliksi, tuollaista se on.
Kaiva esiin perheen neljä tuntia kestävä VHS-lomavideo
Jos alkaa selittää näitä salaliittoteorioita ja foliohattuilemaan niin pääsee eroon tasapainoisista ystävistä kokonaan.
Mun mutsi aina pyysi lähtemään; kuolinvuoteellaankin.
Kerran tein näin:
Lasten juhlaan kutsuin lapsia. Kutsussa mainitsin alkamis- ja loppumisajankohdan.
Yhden kutsutun lapsen äiti työntyi kutsuille, vaikka kutsu koski vain lapsia.
Tämä äiti tuli lapsensa kanssa, kun muut bilehileet lähti jo kotiinsa.
No bileet venyi tämän takia kaksi tuntia.
Sanoin siinä vaiheessa, että lähden nyt ravintolaan syömään lasteni kanssa. Lähdin ja nämä vip vieraat samalla ovenavauksella.
Ravintolakäynti ei ollut suunnitelmissa, mutta tiedän, että olisivat jääneet iltaan saakka muutoin.
Lastenkutsut järkätään yleensä 13-15, jolloin ei ole ruoka-aika.
Kello 17 on jo päivällisen aika. Vip vieraat oletti, että rupeen kokkailemaan heille, kun kerran sen erehdyin tekemään.
On se vaan kumma kun palvelu ei pelaa enää kaks tuntia kutsujen loppumisen jälkeen. Eiks oo?
Pieraise äänekkäästi ja kaiva lohari laatikosta, varmasti ymmärtävät poistua
Sytytä pieni tulipalo vaikka makkariin.
Mulla ei ole montaa sukulaista, miehen sisko perheineen ” poikkee” usein, syömässä ja kahvilla
ja jotain hakemas. Ovat niin pihejä, mummo menehtyi, hänen ruokaansa kävivät syömässä.
Siis tämä sisko on ihan vakityössä, samoin kuin miehensä.
Kuukausittaiset säästö- ja sijoitustavoitteet ei muuten toteudu.
Huoh!!
Mielenkiintoinen avaus.
Omat ystävät eivät tee noin mutta tunnen muutamia sukulaisia, jotka eivät *koskaan * lopeta puhumista. Olen alkanut varoittaa pari kertaa ennen kuin alan vetämään takin päälle kesken lauseen ja kävelemään pois. Introverttina tämä on keinoni vetää rajat. Toinen tyyli on huutaa puhetulvaan äkkiä väliin "kuuntele", ja sanoa mitä halusi. Rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli täti, jolla oli tapana kysyä:
”Moneltakohan vieraat ovat kotona, jos nyt lähtevät!”Tämä toimi aina ja kukaan ei koskaan suuttunut, jokainen otti huumorilla.
Tämä ääliömäinen sutkautus on mainittu tässä ketjussa ainakin 50 kertaa, eikä se ole kenenkään mielestä hyvä neuvo.
Tästä huomaa miten tottumattomia suomalaiset ovat sosiaaliseen kanssakäymiseen,eikö?
Asuin vuosia etelässä ja siellä oli mukavaa ja yleistä vierailla muiden luona, ylipäätään viettää aikaa muiden seurassa. Harva möllötti yksin.
(Ärsyttävää suomalaiselle oli toki, että ihmiset eivät ikinä tulleet kylään silloin kun sanovat, vaan 2 h myöhässä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyt niiltä: "Pitäiskö teidän lähteä kotiin?"/"Oiskohan nyt aika lähteä kotiin?". Harva siitä suuttuu.
Olen kysynyt, mutta saan vastaukseksi vain ettei asiaa ole mietitty. Jos sanon, että olisi muutakin tekemistä, niin silloin vastataan, että alkavat nyt miettiä sitä, koska hän olisivat lähdössä / mitä aikovat tehdä. Tuumailu voi kestää pitkään ja lähtö myös.
Miksi kutsut vieraita? Jos tulevat yllättäen, miksi päästät sisälle?
Meille ei kukaan tule ilmoittamatta - ovi ei avaudu, vaikka mitenkä koputtelet :D
Ala imuroimaan. Varmaan alkaa vähän ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama ongelma meillä! Meillä ”piipahtaa” jatkuvasti kaveriperheitä ja serkkuja ja muita, joille on varmaan kymmeniä kertoja painotettu, että ovat kyllä lämpimästi tervetulleita käymään esim arkisin, mutta meillä lapset menevät nukkumaan klo 20 ja ihan viimeistään siihen mennessä on lähdettävä kotiin. Mutta kun ei. Nämä samat ihmiset pitää melkeinpä heittää ulos talosta kun ystävälliset vihjailut ja muistutukset eivät mene perille. Juuri pari päivää sitten sanoin vieraille klo 19.30, että nyt meidän lapsilla on aika mennä kylpyyn ja iltapalalle ja nukkumaan. Että nähdään sitten taas vaikka ensi viikolla joku päivä. Vein lapset pesulle ja sieltä tultuamme nämä vieraat olivat antaneet omien lastensa aloittaa legonrakennuksen lasten huoneessa. Kun ”ei heillä ole niin kiire kotiin kun heidän lapsensa eivät ole päiväkodissa eikä tarvitse aamulla herättää - laita ihan rauhassa vaan teidän lapset sänkyyn”. No milläs laitat kun toiset samanikäiset lapset leikkivät samassa huoneessa. Aika harva lapsi malttaa rauhoittua nukkumaan kun on leikkikaverit paikalla. Vasta kun kolmannen kerran sanoin että tämän päivän vierailut on nyt vierailtu, alkoivat pikkuhiljaa tehdä lähtöä, silti siinä kesti vielä lähemmäs tunnin kun piti tehdä sitä ja tätä. Ja asuvat siis parin kilometrin päässä.
Älä pyydä/päästä sisälle? Ihan helppoa. Jos suuttuvat, pääset heistä vielä helpommin eroon,
etkä varmasti kadu asiaa, kun rauha talossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on muuta tekemistä, tee sitä muuta. Ota vieraat vaikka avuksi siivoukseen "sinä peset ikkunat, sinä tamppaat matot...". Jos sinulla on lähtö jonnekin, sanot että nyt pitää mennä.
Ovat sellaisia, että toteavat, että haluaisivat istua rauhassa: "puuhaa sinä vain, minä voin tässä lukea vaikka uutisia".
Sanoisin tuohon, että hyvä, mutta istu jossain muualla kuin meillä.
Varsinkin tuossa tapauksessa, jos "vieraalla" olisi kaukosäädin kädessään, näkisin punaista.
Menis omaan kotiinsa katsomaan telkkaa *kele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot tietysti että voi kuinka mukava kun tulitte käymään, keretään kyllä kahvit juoda, mutta klo 17 minulla on meno paikkaan x, ja pitää käydä vielä sitä ennen suihkussa. Vaikka menoa ei siis olisikaan. Jos taas tulevat niin myöhään että iltatoimet jo uhkaavat, niin sanot ihan suoraan että kiva kun poikkesitte nopeasti, mutta nyt alkaa teidän iltatoimet, joten katsotaan sitten paremmalla ajalla niitä kahveja.
Suostuvat lähtemään vasta samalla ovenavauksella pois, vaikka miten olisi etukäteen kertonut, että on menoa ja haluaisi ehtiä rauhassa valmistautua ennen sitä. Ei auta, toteavat vain että voivat katsoa vaikka TV:tä sillä aikaa, kun käyt suihkussa yms.
Ei saa*ana. Meillä ei vieraat katsele telkkaa. Tuokoon omansa, niin hajottavat omat kaukosäätimensä.
Miksi kaukosäätimessä on usein se patteriluukku rikki? Nii-i. Just siksi, kun sitä käyttää muut.
Ei ole yhdestäkään laitteesta ollut koskaan patteriluukku rikki - koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ongelma teillä on oikeasti sanoa suoraan, että nyt vieraiden on aika lähteä? Luovutatteko lastenkin kanssa heti kun ne vähän väittää vastaan?
Ei siinä tarvitse ilkeä olla ja jos joku sellaisesta loukkaantuu, niin sittenpähän loukkaantuu
En luovuta. Ongelma on se, että kyläilyt ovat epämiellyttäviä, kun niiden loppuosa on pelkkää jankuttamista vieraan kanssa siitä, että pois kylästä on oikeasti lähdettävä.
M-i-k-s-i otat tällaisia vieraita vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen avaus.
Omat ystävät eivät tee noin mutta tunnen muutamia sukulaisia, jotka eivät *koskaan * lopeta puhumista. Olen alkanut varoittaa pari kertaa ennen kuin alan vetämään takin päälle kesken lauseen ja kävelemään pois. Introverttina tämä on keinoni vetää rajat. Toinen tyyli on huutaa puhetulvaan äkkiä väliin "kuuntele", ja sanoa mitä halusi. Rasittavaa.
Voi miten pystyn samaistumaan. Eräs "ystävä" teki samaa ja kun aloin sanomaan vastaan, tuli juuri tuo "kuun-te-le!".
Tilanne oli sellainen että olin ajamassa autolla ja yhtäkkiä alkoi satamaan kissankokoisia räntähiutaleita ja kesken puhelun pyyhkijät lakkasivat toimimasta. Lopetin puhelun lyhyeen ja en enää koskaan vastannut hänen soittoihinsa.
Ja syyllistäjille: tämä tapahtui ennenkuin laki puhelimenkäytöstä oli olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Tästä huomaa miten tottumattomia suomalaiset ovat sosiaaliseen kanssakäymiseen,eikö?
Asuin vuosia etelässä ja siellä oli mukavaa ja yleistä vierailla muiden luona, ylipäätään viettää aikaa muiden seurassa. Harva möllötti yksin.
(Ärsyttävää suomalaiselle oli toki, että ihmiset eivät ikinä tulleet kylään silloin kun sanovat, vaan 2 h myöhässä.)
Se kanssakäyminen on tyyliltään hiukan erilaista kuin Suomessa! Harvoin he kotiinsa kutsuvat, vaan tapaavat kuppiloissa ja kaikki yleensä maksavat itse juomisensa ja syömisensä.
Hauskaa on eikä tuppisuut mahdu rinkiin.
Se on sun koti,siellä menetellään sun sääntöjen mukaan.Ei sinne vieraat,ja varsinkaan niiden lapsien nukkumistottumuksien mukaan eletä. Itse olisin heittäny vieraat ja muksun pihalle,menkööt kotiinsa olemaan pimeässä.