Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pääsen eroon liian pitkään viipyvistä vieraista?
Jotkut vieraat tulevat kylään, mutteivat haluaisi millään lähteä pois. Minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta koko päivän kestäville yllätysvierailuille. Miten pääsen liian pitkään viipyvistä kylävieraista eroon ajallaan ilman, että välit täysin menevät? En jaksa tätä!
Olen yrittänyt vaikka mitä, mutta aina on yhtä hankalaa päästä näistä tietyistä vieraista eroon. Päällimmäinen tunne vierailun jälkeen onkin yleensä pelkkä väsymys ja koulutus siitä, että kaikki omat suunnitelmat menevät ihan uusiksi, jos nämä ihmiset sattuvat kylään "poikkeamaan".
Ennakkoon sovituista lähtöajoistakaan he eivät haluaisi pitää kiinni, jos sellaisia yrittää asettaa kyläilyn ehdoksi.
Kommentit (1164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Huh 6tuntia??! 2-3 tuntia on hyvä aika, kerkii puhua tärkeimmät ja juoda kahvit.
Puhua tärkeimmät ja juoda kahvit?Kuulostaa siltä, että nämä 2 tunnin vierailut on niitä virallisia ”tuletteko lauantaina 15. päivä klo 15 käymään”. Tilaisuuteen pukeudutaan ja tuodaan emännälle kukka.
Omat vieraat ovat ystäviä, joiden kanssa voidaan pelata, saunoa, katsoo leffoja jne. ihan ex tempore tuntitolkulla. Meinasin laittaa, että onkohan tässä sukupolvierosta kysymys, mutta tajusin, että ajattelen ton ekan iäkkäämpien jutuksi, vaikka itse olen jo mummo 😂
Lapsiperheessä ei tuntikausia viipyviä ex tempore -vieraita kaivata. Elämässä on ihan tarpeeksi tekemistä nykyiselläänkin. Ette kuitenkaan viitsi osallistua lasten hoitamiseen tai auttaa kotitöissä, vaan istutte paikallanne odottamassa palvelua ja huomiota.
Kuka valtuutti sut puhumaan kaikkien lapsiperheiden puolesta?
Missä väitin edustavani kaikkia lapsiperheitä? Aivan, en missään. Kyse oli omasta perheestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten eräs aikaisempi kommentoija, olin myös tuollainen lapsi, joka kyläili vähän liiakseen kaverini perheessä. Meillä ala-asteen lopussa kotona tosi huono olla. Vanhemmat riitelivät jatkuvasti, oli todella sotkuista ja jaoin pientä huonetta kahden sisaruksen kanssa. Kotona ei välillä ollut ruokaa ja vanhempia ei oikein meidän lasten olemassaolo kiinnostanut.
Luokalle tuli uusi tyttö neljännellä luokalla ja meistä tuli parhaat ystävät. Vietin hänen luonaan paljon aikaa, ja jotenkin ihastuin heidän kotiinsa ja siihen lämpimään tunnelmaan joka siellä oli aina. Vanhemmat olivat sellaisia vastuuntuntoisia korkeakoulutettuja ja katsoivat aina että tehtiin läksyt ja kouluprojektit, ja he tykkäsivät muutenkin jutella kanssani. Olin siellä usein yökylässä viikonloppuisin ja he ottivat minutkin mukaan perheen lauantaipäivän tekemiseen aina. Mutta jotenkin se perhe oli minulle enemmän perhe kuin omani, ja vietin siellä niin paljon aikaa kuin sain.
Jossain vaiheessa kuudennalla luokalla tuli sellainen outo selkkaus, jossa toinen luokkalaiseni levitti minusta juoruja, jotka eivät pitäneet paikkaansa (mm että olisin alkanut polttamaan pilveä, vaikka en edes tuntenut silloin sellaisia piirejä). Hänen vanhempansa olivat kavereita tämän parhaan ystäväni kanssa, ja he uskoivat nämä juorut. He sanoivat ystävälleni etten saa enää tulla sinne ja että emme saa olla enää kavereita. Se oli kyllä aika kova kolaus silloin, ja sen jälkeen ajauduin huonoihin porukoihin. Pari vuotta myöhemmin selvisi, että se juoruillut luokkalaiseni oli yrittänyt suojella itseään ja kaveriaan, kun he olivat jääneet kiinni pilven poltosta ja juomisesta. Olin kai helppo uhri syyttää epämääräisten kotiolojeni takia.
Muistelen kuitenkin tuota perhettä aina välillä lämmöllä, ja tuntuu että sain sen kahden vuoden aikana kokea enemmän rakkautta ja hyviä roolimalleja kuin muun lapsuuteni. Hänen vanhempansa ehkä vähän alitajuisestikin vaikuttivat ammatinvalintaanikin.
Meni ehkä vähän aiheen vierestä, mutta tarkoitukseni oli valaista asiaa sellaisen runsaasti kylässä viihtyneen lapsen näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Huh 6tuntia??! 2-3 tuntia on hyvä aika, kerkii puhua tärkeimmät ja juoda kahvit.
Puhua tärkeimmät ja juoda kahvit?Kuulostaa siltä, että nämä 2 tunnin vierailut on niitä virallisia ”tuletteko lauantaina 15. päivä klo 15 käymään”. Tilaisuuteen pukeudutaan ja tuodaan emännälle kukka.
Omat vieraat ovat ystäviä, joiden kanssa voidaan pelata, saunoa, katsoo leffoja jne. ihan ex tempore tuntitolkulla. Meinasin laittaa, että onkohan tässä sukupolvierosta kysymys, mutta tajusin, että ajattelen ton ekan iäkkäämpien jutuksi, vaikka itse olen jo mummo 😂
Lapsiperheessä ei tuntikausia viipyviä ex tempore -vieraita kaivata. Elämässä on ihan tarpeeksi tekemistä nykyiselläänkin. Ette kuitenkaan viitsi osallistua lasten hoitamiseen tai auttaa kotitöissä, vaan istutte paikallanne odottamassa palvelua ja huomiota.
Kuka valtuutti sut puhumaan kaikkien lapsiperheiden puolesta?
Missä väitin edustavani kaikkia lapsiperheitä? Aivan, en missään. Kyse oli omasta perheestäni.
”Lapsiperheessä ei...”
Jos haluat sanoa, että omassa perheessäsi, niin sano niin.
En jaksanut lukea koko ketjua mutta vieraat saa lähtemään kysymällä että milloin olisitte kotona jos nyt lähtisitte. Siinä pienellä vitsillä vinkataan vieraille että voisi jo lähteä.
Joskus ratkaisu on todella yksinkertainen, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Huh 6tuntia??! 2-3 tuntia on hyvä aika, kerkii puhua tärkeimmät ja juoda kahvit.
Puhua tärkeimmät ja juoda kahvit?Kuulostaa siltä, että nämä 2 tunnin vierailut on niitä virallisia ”tuletteko lauantaina 15. päivä klo 15 käymään”. Tilaisuuteen pukeudutaan ja tuodaan emännälle kukka.
Omat vieraat ovat ystäviä, joiden kanssa voidaan pelata, saunoa, katsoo leffoja jne. ihan ex tempore tuntitolkulla. Meinasin laittaa, että onkohan tässä sukupolvierosta kysymys, mutta tajusin, että ajattelen ton ekan iäkkäämpien jutuksi, vaikka itse olen jo mummo 😂
Lapsiperheessä ei tuntikausia viipyviä ex tempore -vieraita kaivata. Elämässä on ihan tarpeeksi tekemistä nykyiselläänkin. Ette kuitenkaan viitsi osallistua lasten hoitamiseen tai auttaa kotitöissä, vaan istutte paikallanne odottamassa palvelua ja huomiota.
Kuka valtuutti sut puhumaan kaikkien lapsiperheiden puolesta?
Missä väitin edustavani kaikkia lapsiperheitä? Aivan, en missään. Kyse oli omasta perheestäni.
”Lapsiperheessä ei...”
Jos haluat sanoa, että omassa perheessäsi, niin sano niin.
Mitäpä jos kertoisit miten itse tämän asian koet sen sijaan, että jankutat sanamuodoista? Se olisi rakentavampi asenne keskusteluun ja voisi tuoda tähän uutta. Tuo huomauttelusi sen sijaan antaa vain sinusta mielikuvan kielipoliisina. Ei sellaisista kovinkaan moni pidä. Vai loppuiko asia ja siksi takerrut joutavuuksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Huh 6tuntia??! 2-3 tuntia on hyvä aika, kerkii puhua tärkeimmät ja juoda kahvit.
Puhua tärkeimmät ja juoda kahvit?Kuulostaa siltä, että nämä 2 tunnin vierailut on niitä virallisia ”tuletteko lauantaina 15. päivä klo 15 käymään”. Tilaisuuteen pukeudutaan ja tuodaan emännälle kukka.
Omat vieraat ovat ystäviä, joiden kanssa voidaan pelata, saunoa, katsoo leffoja jne. ihan ex tempore tuntitolkulla. Meinasin laittaa, että onkohan tässä sukupolvierosta kysymys, mutta tajusin, että ajattelen ton ekan iäkkäämpien jutuksi, vaikka itse olen jo mummo 😂
Lapsiperheessä ei tuntikausia viipyviä ex tempore -vieraita kaivata. Elämässä on ihan tarpeeksi tekemistä nykyiselläänkin. Ette kuitenkaan viitsi osallistua lasten hoitamiseen tai auttaa kotitöissä, vaan istutte paikallanne odottamassa palvelua ja huomiota.
Kuka valtuutti sut puhumaan kaikkien lapsiperheiden puolesta?
Missä väitin edustavani kaikkia lapsiperheitä? Aivan, en missään. Kyse oli omasta perheestäni.
”Lapsiperheessä ei...”
Jos haluat sanoa, että omassa perheessäsi, niin sano niin.
Mitäpä jos kertoisit miten itse tämän asian koet sen sijaan, että jankutat sanamuodoista? Se olisi rakentavampi asenne keskusteluun ja voisi tuoda tähän uutta. Tuo huomauttelusi sen sijaan antaa vain sinusta mielikuvan kielipoliisina. Ei sellaisista kovinkaan moni pidä. Vai loppuiko asia ja siksi takerrut joutavuuksiin?
Meidän perhe suhtautuu vieraisiin aika erilailla kuin hänen, ja omista kuvioista olenkin muualla kertonut. Hän torppasi sen kertomalla, kuinka asiat lapsiperheissä koetaan. Hänen ei pitäisi yleistää - mitäs me sitten ollaan?
Seuraavalla kerralla kun yrittävät kylään: "ette valitettavasti voi tänään tulla, kun teistä ei meinaa päästä millään eroon". Jos yllätysvieras on oven takana, voi aivan hyvin sanoa, ettei tänään sovi, ja paukauttaa oven kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten eräs aikaisempi kommentoija, olin myös tuollainen lapsi, joka kyläili vähän liiakseen kaverini perheessä. Meillä ala-asteen lopussa kotona tosi huono olla. Vanhemmat riitelivät jatkuvasti, oli todella sotkuista ja jaoin pientä huonetta kahden sisaruksen kanssa. Kotona ei välillä ollut ruokaa ja vanhempia ei oikein meidän lasten olemassaolo kiinnostanut.
Luokalle tuli uusi tyttö neljännellä luokalla ja meistä tuli parhaat ystävät. Vietin hänen luonaan paljon aikaa, ja jotenkin ihastuin heidän kotiinsa ja siihen lämpimään tunnelmaan joka siellä oli aina. Vanhemmat olivat sellaisia vastuuntuntoisia korkeakoulutettuja ja katsoivat aina että tehtiin läksyt ja kouluprojektit, ja he tykkäsivät muutenkin jutella kanssani. Olin siellä usein yökylässä viikonloppuisin ja he ottivat minutkin mukaan perheen lauantaipäivän tekemiseen aina. Mutta jotenkin se perhe oli minulle enemmän perhe kuin omani, ja vietin siellä niin paljon aikaa kuin sain.
Jossain vaiheessa kuudennalla luokalla tuli sellainen outo selkkaus, jossa toinen luokkalaiseni levitti minusta juoruja, jotka eivät pitäneet paikkaansa (mm että olisin alkanut polttamaan pilveä, vaikka en edes tuntenut silloin sellaisia piirejä). Hänen vanhempansa olivat kavereita tämän parhaan ystäväni kanssa, ja he uskoivat nämä juorut. He sanoivat ystävälleni etten saa enää tulla sinne ja että emme saa olla enää kavereita. Se oli kyllä aika kova kolaus silloin, ja sen jälkeen ajauduin huonoihin porukoihin. Pari vuotta myöhemmin selvisi, että se juoruillut luokkalaiseni oli yrittänyt suojella itseään ja kaveriaan, kun he olivat jääneet kiinni pilven poltosta ja juomisesta. Olin kai helppo uhri syyttää epämääräisten kotiolojeni takia.
Muistelen kuitenkin tuota perhettä aina välillä lämmöllä, ja tuntuu että sain sen kahden vuoden aikana kokea enemmän rakkautta ja hyviä roolimalleja kuin muun lapsuuteni. Hänen vanhempansa ehkä vähän alitajuisestikin vaikuttivat ammatinvalintaanikin.
Meni ehkä vähän aiheen vierestä, mutta tarkoitukseni oli valaista asiaa sellaisen runsaasti kylässä viihtyneen lapsen näkökulmasta.
Itse taas luuhasin mielelläni kaverilla, koska siellä ei ollut sääntöjä, koko yön sai pelata pleikkaria, ruoaks oli aina ranskalaisia, eikä jälkiään tarvinnut koskaan siivota. Kotona oli tyhmä kuri, läksyt ja perunaa ja nakkikastiketta.
Muistuu mieleen yksi elokuva, menneinä aikoina oli tapana, naiset menivät päiväunille että jaksaisivat juhlia myöhään, miehet ottivat konjakkia.
Juhlien isäntä kehotti vaimoaan: ohjaa rouvat yläkertaan.
Vaimo vastasi, isot korvarenkaat heilahtivat hiukan: minkä ihmeen takia?
Mies nolona: sellainen on tapa.
Heti ajattelin sanoa kotona samoin, minkä ihmeen takia on kestettävä vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Huh 6tuntia??! 2-3 tuntia on hyvä aika, kerkii puhua tärkeimmät ja juoda kahvit.
Puhua tärkeimmät ja juoda kahvit?Kuulostaa siltä, että nämä 2 tunnin vierailut on niitä virallisia ”tuletteko lauantaina 15. päivä klo 15 käymään”. Tilaisuuteen pukeudutaan ja tuodaan emännälle kukka.
Omat vieraat ovat ystäviä, joiden kanssa voidaan pelata, saunoa, katsoo leffoja jne. ihan ex tempore tuntitolkulla. Meinasin laittaa, että onkohan tässä sukupolvierosta kysymys, mutta tajusin, että ajattelen ton ekan iäkkäämpien jutuksi, vaikka itse olen jo mummo 😂
Lapsiperheessä ei tuntikausia viipyviä ex tempore -vieraita kaivata. Elämässä on ihan tarpeeksi tekemistä nykyiselläänkin. Ette kuitenkaan viitsi osallistua lasten hoitamiseen tai auttaa kotitöissä, vaan istutte paikallanne odottamassa palvelua ja huomiota.
Kuka valtuutti sut puhumaan kaikkien lapsiperheiden puolesta?
Missä väitin edustavani kaikkia lapsiperheitä? Aivan, en missään. Kyse oli omasta perheestäni.
”Lapsiperheessä ei...”
Jos haluat sanoa, että omassa perheessäsi, niin sano niin.
Mitäpä jos kertoisit miten itse tämän asian koet sen sijaan, että jankutat sanamuodoista? Se olisi rakentavampi asenne keskusteluun ja voisi tuoda tähän uutta. Tuo huomauttelusi sen sijaan antaa vain sinusta mielikuvan kielipoliisina. Ei sellaisista kovinkaan moni pidä. Vai loppuiko asia ja siksi takerrut joutavuuksiin?
Meidän perhe suhtautuu vieraisiin aika erilailla kuin hänen, ja omista kuvioista olenkin muualla kertonut. Hän torppasi sen kertomalla, kuinka asiat lapsiperheissä koetaan. Hänen ei pitäisi yleistää - mitäs me sitten ollaan?
Pieni vinkki: käytä jotain muuta nimimerkkiä kuin vierailija, jos haluat viitata aiempiin kommentteihisi.
Muistan lapsuudestani, että ihan kaikki sukulaiset käyttäytyivät niin, että kun olivat lähdössä, eteisessä ulkovaatteet jo päällä, ja meidät lapset oli pyydetty sinne hyvästelemään, niin sitten riitti juttua ihan loputtomasti. Valehtelematta ainakin puoli tuntia meni siinä eteisessä seisten jaarittelemassa ennen kuin todella lähtivät. Tämä nyt ei ole ihan sama asia, mutta vähän samaa sarjaa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun käyn erään ystävän luona kylässä menee keskustelu näin:
Minä: Taidankin ruveta tästä lähtemään.
Ystävä: Joo minun täytyykin käydä/tehdä vielä...
Eli aina jää tunne, että olin liian kauan. Ollaan vanhoja ystäviä ja nähdään muutaman kerran vuodessa, joten asiaa riittää kyllä puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Huh 6tuntia??! 2-3 tuntia on hyvä aika, kerkii puhua tärkeimmät ja juoda kahvit.
Puhua tärkeimmät ja juoda kahvit?Kuulostaa siltä, että nämä 2 tunnin vierailut on niitä virallisia ”tuletteko lauantaina 15. päivä klo 15 käymään”. Tilaisuuteen pukeudutaan ja tuodaan emännälle kukka.
Omat vieraat ovat ystäviä, joiden kanssa voidaan pelata, saunoa, katsoo leffoja jne. ihan ex tempore tuntitolkulla. Meinasin laittaa, että onkohan tässä sukupolvierosta kysymys, mutta tajusin, että ajattelen ton ekan iäkkäämpien jutuksi, vaikka itse olen jo mummo 😂
Lapsiperheessä ei tuntikausia viipyviä ex tempore -vieraita kaivata. Elämässä on ihan tarpeeksi tekemistä nykyiselläänkin. Ette kuitenkaan viitsi osallistua lasten hoitamiseen tai auttaa kotitöissä, vaan istutte paikallanne odottamassa palvelua ja huomiota.
Juuri tuon takia lapsettomat katkaisevat yhteydet lapsellisiin ihmisiin.
Et voi olettaa että muut ihmiset elävät sinun perheesi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua mutta vieraat saa lähtemään kysymällä että milloin olisitte kotona jos nyt lähtisitte. Siinä pienellä vitsillä vinkataan vieraille että voisi jo lähteä.
Joskus ratkaisu on todella yksinkertainen, vai mitä?
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua mutta vieraat saa lähtemään kysymällä että milloin olisitte kotona jos nyt lähtisitte. Siinä pienellä vitsillä vinkataan vieraille että voisi jo lähteä.
Joskus ratkaisu on todella yksinkertainen, vai mitä?
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua mutta vieraat saa lähtemään kysymällä että milloin olisitte kotona jos nyt lähtisitte. Siinä pienellä vitsillä vinkataan vieraille että voisi jo lähteä.
Joskus ratkaisu on todella yksinkertainen, vai mitä?
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Huh 6tuntia??! 2-3 tuntia on hyvä aika, kerkii puhua tärkeimmät ja juoda kahvit.
Puhua tärkeimmät ja juoda kahvit?Kuulostaa siltä, että nämä 2 tunnin vierailut on niitä virallisia ”tuletteko lauantaina 15. päivä klo 15 käymään”. Tilaisuuteen pukeudutaan ja tuodaan emännälle kukka.
Omat vieraat ovat ystäviä, joiden kanssa voidaan pelata, saunoa, katsoo leffoja jne. ihan ex tempore tuntitolkulla. Meinasin laittaa, että onkohan tässä sukupolvierosta kysymys, mutta tajusin, että ajattelen ton ekan iäkkäämpien jutuksi, vaikka itse olen jo mummo 😂
Lapsiperheessä ei tuntikausia viipyviä ex tempore -vieraita kaivata. Elämässä on ihan tarpeeksi tekemistä nykyiselläänkin. Ette kuitenkaan viitsi osallistua lasten hoitamiseen tai auttaa kotitöissä, vaan istutte paikallanne odottamassa palvelua ja huomiota.
Juuri tuon takia lapsettomat katkaisevat yhteydet lapsellisiin ihmisiin.
Et voi olettaa että muut ihmiset elävät sinun perheesi mukaan.
Siitä vain. Jos haluat luuhata kylässä koko päivän, niin joku muu paikka on varmasti siihen parempi kuin perhe, jossa huomiota kaipaavat sinun lisäksesi ne perheen lapsetkin.
Sano.
MInä olen vieras, joka jossain kohtaa hoksaa, että on viipynyt jo tosi kauan. Nolompaa se on, kuin jos isäntäväki sanoisi kun on aika lähteä. Jollei millään kehtaa sanoa suoraan, niin voihan sen sanoa, että "on aika alkaa iltatoimiin/puutarhahommiin/valmistelemaan huomista" ja että "kiva kun tulit kylään, me tullaan sitten ensi kerralla teille". Jollei vieras tuosta ymmärrä lähteä niin sitten ainakin voit jo löytää sen kehtaamisesi sanoa suoraan ;)
" Oletteko kuulleet herrastamme Jeesuksesta? Minulla on tässä lehtisiä missä kerrotaan herrastamme Jeesuksesta, me voisimme keskustella. Keitänpä kahvia vielä pannullisen ja keksejä on myös. Mitä onko teillä kiire lähteä!? Jo NYT?!.... "
Alue: Aihe vapaa
Kuka valtuutti sut puhumaan kaikkien lapsiperheiden puolesta?