Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pääsen eroon liian pitkään viipyvistä vieraista?
Jotkut vieraat tulevat kylään, mutteivat haluaisi millään lähteä pois. Minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta koko päivän kestäville yllätysvierailuille. Miten pääsen liian pitkään viipyvistä kylävieraista eroon ajallaan ilman, että välit täysin menevät? En jaksa tätä!
Olen yrittänyt vaikka mitä, mutta aina on yhtä hankalaa päästä näistä tietyistä vieraista eroon. Päällimmäinen tunne vierailun jälkeen onkin yleensä pelkkä väsymys ja koulutus siitä, että kaikki omat suunnitelmat menevät ihan uusiksi, jos nämä ihmiset sattuvat kylään "poikkeamaan".
Ennakkoon sovituista lähtöajoistakaan he eivät haluaisi pitää kiinni, jos sellaisia yrittää asettaa kyläilyn ehdoksi.
Kommentit (1164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lapsena tuollainen ihminen. Kotona oli aina hiljaista, hämärää, yksinäistä ja kalseaa. Mulla oli aika vähän leluja eikä yleensä mitään uusinta. Vanhemmat tissutteli töiden jälkeen ja nukahti alkuillasta sohvaan, ruokaa kyllä oli mutta sen maukkaudesta ei mitään takeita. Koiranpaskat ja -kuset usein vastassa lattialla kun kotiin tuli. Kavereilla taas oli aina niin kodikasta, lämmintä, valoisaa, hyvä ruoan tuoksu, puhdasta, kivoja leluja ja elokuvia, koko perhe valveilla ja puuhailemassa jotain. Kotiin lähteminen tuntui tosi vaikealta, ja vitkuttelin usein oikeasti siihen asti, että kaverin vanhemmat tuli sanomaan, että nyt sun täytyy lähteä ja suunnilleen talutti ovelle. Varsinkin vanhempana tajusin kyllä ne vihjailutkin, mutta... lähteminen tuntui vaan niin pahalta.
Sit mun yhdellä tuttavaperheellä on nykyään riesanaan tuollainen mökkinaapuri. Se on yksinäinen siellä mökillään, ja voi olla että sitä ahdistaa/pelottaa olla öitä yksin metsän keskellä. Sen ratkaisu on tulla alkuillasta naapurimökille ja sit se ei lähde kulumallakaan. Tän tyypin huippuihin kuuluu esim. se, että se tuli yhdeltä yöllä pihaan, havaitsi että mökki on pimeenä ja ovet lukossa, lapsiperhe jo nukkumassa. Joten mitä tekee hän? No alkaa tietenkin koputella vanhempien makkarin ikkunaan ja jatkaa niin kauan että joku sieltä herää ja tulee istumaan sen kanssa kuistille yötä viettämään... Toin lihoja, nyt hei grilli kuumenemaan!
Hyi mimmone naapuri 😬😬 vaikka miten yksinäistä on niin ei siklo ruveta öisin häiritsemään muita.
Miksi kaverisi vanhemmat ei tehneet lasua susta jos noin huonot kotiolot? Surullista luettavaa vaikka luulen että jos minun luokse olisit tullu moneks tuntia niin olisin ärsyyntynyt ,rajoittanut vierailuita ja taluttanut hyvissä ajoin ulos
En nyt voi tietenkään tuon tyypin puolesta sanoa, mutta itse olen alkoholistien lapsi ja pelkäsin eniten just sitä, että joku tekis lasun joten piilottelin vanhempieni alkoholismia. Mulla oli paljon koulussa tuttuja ja puolituttuja jotka lasun piirissä ja useimmilla ei ollut siellä lastenkodissa yhtään parempi -- koulun jälkeen ei saanut jäädä kavereiden kanssa hengailemaan (ala-asteesta kyse), puhelin oli aina lukkojen takana lastenkodissa ja pakotettiin viettämään aikaa lastenkodin muiden lasten kanssa. Kaverini oli huostaanotettuna sen takia että hänen omat vanhempansa oli väkivaltaisia, hänellä itsellään ei mitään ongelmakäyttäytymistä ikinä ollut ja koki hyvin epäreiluksi sen, että häntä kohdeltiin kun niitä lapsia jotka on siellä ongelmakäyttäytymisen takia.
Kelasin että mielummin oon kotona yksin ja syön makaronia kun äiti on baarissa, sen sijaan että joutuisin jakamaan joidenkin ongelmalapsien kanssa huoneen eikä ois omia tavaroita tai yksityisyyttä. Kuitenkin aika monella (ei tietenkään kaikilla) lapsella on se, että vaikka kotona ois kurjaa niin oma koti ja vanhemmat on tärkeitä ja rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit tosi rasittava vieras. Kuka jaksaa tuntien vierailuja?
Itsellä riippuu tosi paljon siitä, millainen vierailija on. Jos vierailijalle sopii se, että röhnötetään ja katellaan leffoja tai telkkaria ja rupatellaan samalla jonninjoutavia, niin silloin sopii helpostikin monta tuntia, vaikka oonkin introvertti. Toki riippuu myös vierailutiheydestä. Jos olisi sellainen viikko, että joka päivä puskisi joku kyläilemään niin aivan varmasti jaksaisin maksimissaan 2h.
Meillä kotona oli tapana sanoa liian pitkään oleville vieraille että mihin aikaan olisitte kotona jos nyt lähtisitte. Toimi aina.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotona oli tapana sanoa liian pitkään oleville vieraille että mihin aikaan olisitte kotona jos nyt lähtisitte. Toimi aina.
Oliskohan ehkä jo 175. kerta kun tämä sanotaan tässä ketjussa? Oikeasti lopettakaa jo.
"Hän pistäytyi 5 minuutiksi ja on asunut meillä kaksi viikkoa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on toiminut kun alkaa hinaamaan paljasta hanuria doggystylellä olkkarin mattoon.
Alkaa sammuttelemaan valoja ja kertoo, että on menossa hampaiden pesulle ja nukkumaan - eiköhän ne silloin tajua lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessa tulee mieleen, että ei tässä enää uskalla kenenkään luokse mennä kylään, koska ei sitä tiedä, että tuleeko sieltä oltua liian lyhyen aikaa jolloin ajatellaan, että siellä on niin kamalaa että en viihdy siellä mutta että ei vahingossa myöskään ole liian pitkään.
Olen sanonut tällaisen vierailun jälkeen kahden kesken perheen luomu-lällyäidille että jollei osata kunnioittaa meidän rytmiä niin ei tarvitse tulla. Meni kerrasta perille.
Ei näkynyt enää. Heidän Kuunsäde voi nukkua päivälläkin ja valvoa kun valvottaa. Lapsi viedään vuoropäiväkotiin kun äiti haluaa valvoa yöllä ja nukkua päivällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kutsut ihmisiä kylään jos niiden vierailu tuntuu epämiellyttävältä?
laitoin googlehaun lauseelle "mihin aikaan olisitte kotona jos nyt lähtisitte" ja kaksi ensimmäistä tulosta oli tänne vauvapalstalle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama viipyily koskee ihan uussukulaisiakin. Varsinkin uusperheessä puolison aikuiset lapset tulevat syömään ja odottavat täyttä palvelua 4-6 tunnin ajan, mitä aiemmin on tietysti jo hoidettu siivoamiset ja kaupassakäynnit ja ruoanvalmistus ja ehkä leivottukin kahville. Ei hirveästi ole ymmärrystä näille käynneille. Omalle jo aikuistuneelle lapselleni annoin neuvoksi, että kun menee vaikka kavereille, ei olisi kuin kaksi tuntia. Silloin on itsenkin helpompi lähteä. Jos taas jää paikoilleen, alkaa kummasti sohvan pohjalla laiskottaa ja tuntuu työläältä lähteä kotiin.
Fiksu ohje! Tuolla tavalla kutsutaan myös jatkossa helpommin uudelleen kyläilemään, kuin jos heittäytyisi tuntikausiksi passattavaksi.
Pari tuntia. Silloin en menisi itse ollenkaan enkä ottaisi ketään edes kylään.
Hienoa! Jos olet sukulaiseni, niin jatkossa treffataan sitten kahvilassa.
Jos olet sukulaiseni, luojan kiitos ei ole mikään pakko tavata. Yksinäistä eloa valitsemallasi tiellä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Olisit tosi rasittava vieras. Kuka jaksaa tuntien vierailuja?
Minä! Meillä saa olla niin kauan kuin tahtoo. Joskus jäädään yöksikin, jos huomaamatta menee pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Huh 6tuntia??! 2-3 tuntia on hyvä aika, kerkii puhua tärkeimmät ja juoda kahvit.
Puhua tärkeimmät ja juoda kahvit?Kuulostaa siltä, että nämä 2 tunnin vierailut on niitä virallisia ”tuletteko lauantaina 15. päivä klo 15 käymään”. Tilaisuuteen pukeudutaan ja tuodaan emännälle kukka.
Omat vieraat ovat ystäviä, joiden kanssa voidaan pelata, saunoa, katsoo leffoja jne. ihan ex tempore tuntitolkulla. Meinasin laittaa, että onkohan tässä sukupolvierosta kysymys, mutta tajusin, että ajattelen ton ekan iäkkäämpien jutuksi, vaikka itse olen jo mummo 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama viipyily koskee ihan uussukulaisiakin. Varsinkin uusperheessä puolison aikuiset lapset tulevat syömään ja odottavat täyttä palvelua 4-6 tunnin ajan, mitä aiemmin on tietysti jo hoidettu siivoamiset ja kaupassakäynnit ja ruoanvalmistus ja ehkä leivottukin kahville. Ei hirveästi ole ymmärrystä näille käynneille. Omalle jo aikuistuneelle lapselleni annoin neuvoksi, että kun menee vaikka kavereille, ei olisi kuin kaksi tuntia. Silloin on itsenkin helpompi lähteä. Jos taas jää paikoilleen, alkaa kummasti sohvan pohjalla laiskottaa ja tuntuu työläältä lähteä kotiin.
Fiksu ohje! Tuolla tavalla kutsutaan myös jatkossa helpommin uudelleen kyläilemään, kuin jos heittäytyisi tuntikausiksi passattavaksi.
Pari tuntia. Silloin en menisi itse ollenkaan enkä ottaisi ketään edes kylään.
Hienoa! Jos olet sukulaiseni, niin jatkossa treffataan sitten kahvilassa.
Jos olet sukulaiseni, luojan kiitos ei ole mikään pakko tavata. Yksinäistä eloa valitsemallasi tiellä!
Tämähän järjestyikin helpommin kuin luulin! 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Huh 6tuntia??! 2-3 tuntia on hyvä aika, kerkii puhua tärkeimmät ja juoda kahvit.
Puhua tärkeimmät ja juoda kahvit?Kuulostaa siltä, että nämä 2 tunnin vierailut on niitä virallisia ”tuletteko lauantaina 15. päivä klo 15 käymään”. Tilaisuuteen pukeudutaan ja tuodaan emännälle kukka.
Omat vieraat ovat ystäviä, joiden kanssa voidaan pelata, saunoa, katsoo leffoja jne. ihan ex tempore tuntitolkulla. Meinasin laittaa, että onkohan tässä sukupolvierosta kysymys, mutta tajusin, että ajattelen ton ekan iäkkäämpien jutuksi, vaikka itse olen jo mummo 😂
Lapsiperheessä ei tuntikausia viipyviä ex tempore -vieraita kaivata. Elämässä on ihan tarpeeksi tekemistä nykyiselläänkin. Ette kuitenkaan viitsi osallistua lasten hoitamiseen tai auttaa kotitöissä, vaan istutte paikallanne odottamassa palvelua ja huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Huh 6tuntia??! 2-3 tuntia on hyvä aika, kerkii puhua tärkeimmät ja juoda kahvit.
Puhua tärkeimmät ja juoda kahvit?Kuulostaa siltä, että nämä 2 tunnin vierailut on niitä virallisia ”tuletteko lauantaina 15. päivä klo 15 käymään”. Tilaisuuteen pukeudutaan ja tuodaan emännälle kukka.
Omat vieraat ovat ystäviä, joiden kanssa voidaan pelata, saunoa, katsoo leffoja jne. ihan ex tempore tuntitolkulla. Meinasin laittaa, että onkohan tässä sukupolvierosta kysymys, mutta tajusin, että ajattelen ton ekan iäkkäämpien jutuksi, vaikka itse olen jo mummo 😂
Lapsiperheessä ei tuntikausia viipyviä ex tempore -vieraita kaivata. Elämässä on ihan tarpeeksi tekemistä nykyiselläänkin. Ette kuitenkaan viitsi osallistua lasten hoitamiseen tai auttaa kotitöissä, vaan istutte paikallanne odottamassa palvelua ja huomiota.
Edellinen kirjoittaja oli emäntä, ei vieras. Harvemmin emäntä istuu vierailun ajan odottamassa palvelua :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama viipyily koskee ihan uussukulaisiakin. Varsinkin uusperheessä puolison aikuiset lapset tulevat syömään ja odottavat täyttä palvelua 4-6 tunnin ajan, mitä aiemmin on tietysti jo hoidettu siivoamiset ja kaupassakäynnit ja ruoanvalmistus ja ehkä leivottukin kahville. Ei hirveästi ole ymmärrystä näille käynneille. Omalle jo aikuistuneelle lapselleni annoin neuvoksi, että kun menee vaikka kavereille, ei olisi kuin kaksi tuntia. Silloin on itsenkin helpompi lähteä. Jos taas jää paikoilleen, alkaa kummasti sohvan pohjalla laiskottaa ja tuntuu työläältä lähteä kotiin.
Fiksu ohje! Tuolla tavalla kutsutaan myös jatkossa helpommin uudelleen kyläilemään, kuin jos heittäytyisi tuntikausiksi passattavaksi.
Pari tuntia. Silloin en menisi itse ollenkaan enkä ottaisi ketään edes kylään.
Hienoa! Jos olet sukulaiseni, niin jatkossa treffataan sitten kahvilassa.
Jos olet sukulaiseni, luojan kiitos ei ole mikään pakko tavata. Yksinäistä eloa valitsemallasi tiellä!
Tämähän järjestyikin helpommin kuin luulin! 😁
Jep, molemmat ollaan tyytyväisiä ja todellisessa elämässä tuskin oltaisiin edes tutustuttu kuin korkeintaan pinnallisesti. Niin erilainen arvomaailma. Eläköön erilaisuuden rikkaus!
No ei niistä pääse. Niille pitää antaa vierassänky ja iltapalaa, ja aamulla aamiainen. Sitten voi ite lähteä pois, muuta ei oikein voi.
Alue: Aihe vapaa
Täysin yksilöstä riippuvainen asia. Kyllä monet ihmiset itseasiassa jaksavat tuntien vierailuja ainakin nuoremmasta väestöstä ja sinkuista.
Tuo 2-3 tunnin aikaraja on enimmäkseen vanhempien(yli 40v) ihmisten tai perheellisten ihmisten suosima tapa. Vaihtoehtoisesti ihmisillä jotka paiskovat yli 8 tunnin työpäiviä.
Tietysti introverteissä ja ekstroverteissä on tässäkin aika iso ero.
Itse otan kaiken ilon irti siitä ajasta joita kavereiden luona vietän. Koska tiedän että elän vain kerran, sitten vanhana ihmisenä kun joskus päädyn vanhustentaloon, niin silloin tapaan pääasiassa vain hoitajiani. Tapaamiskerrat kavereihini/ystäviini katkeavat lähes kokonaan loppuelämäkseni koska he eivät joko ehdi vierailemaan luonani tai sitten he ovat jo niin huonossa kunnossa etteivät enää jaksa vierailla, ehkä jopa kuolevat pois ennen minua. Elämä kun ei ole reilua ja omaksi epä-onnekseni järjestys menee juurikin niin päin, että parhaat tuntemani ihmiset ovat yleensä juuri niitä jotka yleensä kuolevat pois muita aiemmin.