Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pääsen eroon liian pitkään viipyvistä vieraista?
Jotkut vieraat tulevat kylään, mutteivat haluaisi millään lähteä pois. Minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta koko päivän kestäville yllätysvierailuille. Miten pääsen liian pitkään viipyvistä kylävieraista eroon ajallaan ilman, että välit täysin menevät? En jaksa tätä!
Olen yrittänyt vaikka mitä, mutta aina on yhtä hankalaa päästä näistä tietyistä vieraista eroon. Päällimmäinen tunne vierailun jälkeen onkin yleensä pelkkä väsymys ja koulutus siitä, että kaikki omat suunnitelmat menevät ihan uusiksi, jos nämä ihmiset sattuvat kylään "poikkeamaan".
Ennakkoon sovituista lähtöajoistakaan he eivät haluaisi pitää kiinni, jos sellaisia yrittää asettaa kyläilyn ehdoksi.
Kommentit (1164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Huh 6tuntia??! 2-3 tuntia on hyvä aika, kerkii puhua tärkeimmät ja juoda kahvit.
Puhua tärkeimmät ja juoda kahvit?Kuulostaa siltä, että nämä 2 tunnin vierailut on niitä virallisia ”tuletteko lauantaina 15. päivä klo 15 käymään”. Tilaisuuteen pukeudutaan ja tuodaan emännälle kukka.
Omat vieraat ovat ystäviä, joiden kanssa voidaan pelata, saunoa, katsoo leffoja jne. ihan ex tempore tuntitolkulla. Meinasin laittaa, että onkohan tässä sukupolvierosta kysymys, mutta tajusin, että ajattelen ton ekan iäkkäämpien jutuksi, vaikka itse olen jo mummo 😂
Lapsiperheessä ei tuntikausia viipyviä ex tempore -vieraita kaivata. Elämässä on ihan tarpeeksi tekemistä nykyiselläänkin. Ette kuitenkaan viitsi osallistua lasten hoitamiseen tai auttaa kotitöissä, vaan istutte paikallanne odottamassa palvelua ja huomiota.
Juuri tuon takia lapsettomat katkaisevat yhteydet lapsellisiin ihmisiin.
Et voi olettaa että muut ihmiset elävät sinun perheesi mukaan.
Älkää nyt kaikki edellisen kirjoittajan viestien takia jättäkö tulematta! Meille saa tulla ja saa viipyä pitkään, ja lapsille riittää silti huomiota. Ei kai seurallinen perhe niin suuri harvinaisuus ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Huh 6tuntia??! 2-3 tuntia on hyvä aika, kerkii puhua tärkeimmät ja juoda kahvit.
Puhua tärkeimmät ja juoda kahvit?Kuulostaa siltä, että nämä 2 tunnin vierailut on niitä virallisia ”tuletteko lauantaina 15. päivä klo 15 käymään”. Tilaisuuteen pukeudutaan ja tuodaan emännälle kukka.
Omat vieraat ovat ystäviä, joiden kanssa voidaan pelata, saunoa, katsoo leffoja jne. ihan ex tempore tuntitolkulla. Meinasin laittaa, että onkohan tässä sukupolvierosta kysymys, mutta tajusin, että ajattelen ton ekan iäkkäämpien jutuksi, vaikka itse olen jo mummo 😂
Lapsiperheessä ei tuntikausia viipyviä ex tempore -vieraita kaivata. Elämässä on ihan tarpeeksi tekemistä nykyiselläänkin. Ette kuitenkaan viitsi osallistua lasten hoitamiseen tai auttaa kotitöissä, vaan istutte paikallanne odottamassa palvelua ja huomiota.
Kuka valtuutti sut puhumaan kaikkien lapsiperheiden puolesta?
Missä väitin edustavani kaikkia lapsiperheitä? Aivan, en missään. Kyse oli omasta perheestäni.
”Lapsiperheessä ei...”
Jos haluat sanoa, että omassa perheessäsi, niin sano niin.
Mitäpä jos kertoisit miten itse tämän asian koet sen sijaan, että jankutat sanamuodoista? Se olisi rakentavampi asenne keskusteluun ja voisi tuoda tähän uutta. Tuo huomauttelusi sen sijaan antaa vain sinusta mielikuvan kielipoliisina. Ei sellaisista kovinkaan moni pidä. Vai loppuiko asia ja siksi takerrut joutavuuksiin?
Meidän perhe suhtautuu vieraisiin aika erilailla kuin hänen, ja omista kuvioista olenkin muualla kertonut. Hän torppasi sen kertomalla, kuinka asiat lapsiperheissä koetaan. Hänen ei pitäisi yleistää - mitäs me sitten ollaan?
Pieni vinkki: käytä jotain muuta nimimerkkiä kuin vierailija, jos haluat viitata aiempiin kommentteihisi.
Eikö lainaus ole ymmärrettävä tapa?
Jos olet tuo mummo, niin aika on kullannut muistosi siitä, kun viimeksi elite yhdessä pienten lasten kanssa.
Milloin olisitte kotona jos nyt lähtisitte.
-Näin meillä-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Huh 6tuntia??! 2-3 tuntia on hyvä aika, kerkii puhua tärkeimmät ja juoda kahvit.
Puhua tärkeimmät ja juoda kahvit?Kuulostaa siltä, että nämä 2 tunnin vierailut on niitä virallisia ”tuletteko lauantaina 15. päivä klo 15 käymään”. Tilaisuuteen pukeudutaan ja tuodaan emännälle kukka.
Omat vieraat ovat ystäviä, joiden kanssa voidaan pelata, saunoa, katsoo leffoja jne. ihan ex tempore tuntitolkulla. Meinasin laittaa, että onkohan tässä sukupolvierosta kysymys, mutta tajusin, että ajattelen ton ekan iäkkäämpien jutuksi, vaikka itse olen jo mummo 😂
Lapsiperheessä ei tuntikausia viipyviä ex tempore -vieraita kaivata. Elämässä on ihan tarpeeksi tekemistä nykyiselläänkin. Ette kuitenkaan viitsi osallistua lasten hoitamiseen tai auttaa kotitöissä, vaan istutte paikallanne odottamassa palvelua ja huomiota.
Juuri tuon takia lapsettomat katkaisevat yhteydet lapsellisiin ihmisiin.
Et voi olettaa että muut ihmiset elävät sinun perheesi mukaan.
Älkää nyt kaikki edellisen kirjoittajan viestien takia jättäkö tulematta! Meille saa tulla ja saa viipyä pitkään, ja lapsille riittää silti huomiota. Ei kai seurallinen perhe niin suuri harvinaisuus ole?
Avaa oma ketjusi ja kutsu siinä ihmisiä teille kyläilemään toivomasi pituiseksi ajaksi. Tässä ketjussa käsitellään liian pitkään kylässä viipyviä vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Milloin olisitte kotona jos nyt lähtisitte.
-Näin meillä-
Onneksi olkoon, olet yksi tämän ketjun virallisista imbesilleistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeen yllätysvierailuista täällä puhutaan. 80-luvulla tehtiin sellaisia kun ei ollut puhelimia. Nykyään tottakai ilmoitetaan etukäteen että oltais tulossa kylään jos sopii. Sanokaa nyt vielä että joku ei uskalla vastata viestiin tai puheluun että ei meille nyt voi tulla ja taas ihmetellään kun ne viipyy liian kauan.
Poikkeuksena tietysti jotkut - yleensä siskokset - jotka varmaan tekevätkin yllätysvierailuita toistensa ihaniin perheisiin ja viipyvät tuntikaupalla vaikkei ketään muuta kiinnostaisikaan kuin näitä toisistaan irti pääsemättömiä siskoksia. Onhan tietysti myös eri asia puhua ruuhkavuosia viettävien perheiden vierailuista kuin mennä kaverilleen 6 tunniksi hengaileen. Ensinnäkään 6 tuntia ei ole mikään kahvitteluvierailu ja toisekseen aivan eri asia kuin aikuisten ihmisten kylässä käynti. Kyllähän varmasti jotkut sinkut voi vanhempanakin mennä viettään aikaa toisten nurkkiin mutta jotkut aikuistuvat normaalisti. Nää hipit on erikseen jotka voi vaikka muuttaa kaverinsa luokse ihan tuosta vaan erikseen sopimatta.
Mitä toopeja sun ystäviisi kuuluu, jos eivät lähde vaikka sanotaan?
Seuraavan kerran kun ovat tulossa kylään, sano että ette tule kun viimeksi meni liian myöhään.
Tai mielummin hankkiudu moisista tuttavuuksista kokonaan eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Huh 6tuntia??! 2-3 tuntia on hyvä aika, kerkii puhua tärkeimmät ja juoda kahvit.
Puhua tärkeimmät ja juoda kahvit?Kuulostaa siltä, että nämä 2 tunnin vierailut on niitä virallisia ”tuletteko lauantaina 15. päivä klo 15 käymään”. Tilaisuuteen pukeudutaan ja tuodaan emännälle kukka.
Omat vieraat ovat ystäviä, joiden kanssa voidaan pelata, saunoa, katsoo leffoja jne. ihan ex tempore tuntitolkulla. Meinasin laittaa, että onkohan tässä sukupolvierosta kysymys, mutta tajusin, että ajattelen ton ekan iäkkäämpien jutuksi, vaikka itse olen jo mummo 😂
Lapsiperheessä ei tuntikausia viipyviä ex tempore -vieraita kaivata. Elämässä on ihan tarpeeksi tekemistä nykyiselläänkin. Ette kuitenkaan viitsi osallistua lasten hoitamiseen tai auttaa kotitöissä, vaan istutte paikallanne odottamassa palvelua ja huomiota.
Kuka valtuutti sut puhumaan kaikkien lapsiperheiden puolesta?
Missä väitin edustavani kaikkia lapsiperheitä? Aivan, en missään. Kyse oli omasta perheestäni.
”Lapsiperheessä ei...”
Jos haluat sanoa, että omassa perheessäsi, niin sano niin.
En ole se jolle jankutat, mutta eiköhän voida sanoa, että suurimmassa osassa lapsiperheitä on omat iltarutiinit ja niihin ei tuntitolkulla viipyviä ex tempore vieraita kaivata. Meillä ei onneksi ole sellaisia ystäviä jotka eivät ymmärtäisi, että milloin ollaan häiriöksi ja milloin ei :)
Minulla on yksi ystävä, jolla oli ennen aina tapana tulla kutsumatta oven taakse pimpottelemaan vähän väliä, vaikka kuinka sanoin, etten tykkää jos tullaan kutsumatta kylään. Lampsi vain kaljapussin kanssa sohvalle istumaan ja alkoi tenuta siinä. Mikä sinänsä toisinaan oli ihan ookoo, koska kiva kaveri kenen kanssa juttu lensi aina, mutta ajankohta saattoi olla aamuseitsemältä viikonloppuna tai iltamyöhällä arkena kun olisi itsellä työaamu edessä. Jos oli huono aika sanoin vain suoraan että nyt ei passaa, niin siitähän alkoi tinkaus että "no miksen voi tulla, tän yhen kaljan vaa juon siinä, ei mua haittaa jos sulla pitää just lähtä töihin, voin olla sen aikaa tässä ko puet ja syöt aamupalan". Ja sitten taas jos oli ollut muuten kiva vierailu mutta aloin jo sanomaan että nyt pitäis lähteä, kun minun pitää laittaa nukkumaan niin aina sama tinka " mie tän yhen vielä juon, oon vielä vähä aikaa". Varsinki jos oli humaltunut niin ei mitään käryä enää normaali käytöstavoista.
Useamman kerran jouduin tunkemaan kaikki hänen tavaransa takintaskuihinsa ja fyysisesti työntämään hänet eteiseen ja huutamaan viime kädessä ihan törkeästi kurkku suorana että "painu jo v*ttuun nyt oikeasti, tämä on minun koti ja mulla on oikeus olla yksin täällä jos haluan!" Siitähän sitte otettiin kunnolla nokkiin ja lähdettiin ovet paukkuen, (mikä oli vain helpotus) vaikka ei muuta vaihtoehtoa mulle enää jätettykään kuin sanoa rumasti.
Tosin seuraavana päivänä kaikki oli taas ok, oltiin kuitenkin niin läheisiä kavereita että kumpikin tiesi ettei tappelu vaikuta väleihin kuin sen hetken. Muutenkin olen aina inhonnut ylijäykkiä kursailutapoja, mitkä omassa lapsuudenkodissa ja suvussa ollut tapana. Omassa kaveripiirissä pidän siitä, että kaikille voi sanoa suoraan ja välittömästi asiat, eikä tarvi kiusaantuneena hienostella ja arvailla, mutta tämä kaveri oli kyllä ainoa jolle joutui noin rumasti sanomaan että meni perille. Silti pidin kiinni siitä, että minun koti on minun ja jos loukkaantuu siitä että ei voi olla kylässä, niin sittenpä loukkaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ongelma teillä on oikeasti sanoa suoraan, että nyt vieraiden on aika lähteä? Luovutatteko lastenkin kanssa heti kun ne vähän väittää vastaan?
Ei siinä tarvitse ilkeä olla ja jos joku sellaisesta loukkaantuu, niin sittenpähän loukkaantuu
Äiti ja me tytöt palvelimme vieraita kolkyt vuotta. Kuuntelimme, laitoimme kahvipöytää, meillä ei ollut omaa perhettä. Kävimme kotona siis viikonloppuisin.
Kerran sitten minä olin sairaslomalla ja äiti oli menossa leikkaukseen - veli ja hänen vaimo istuivat kahvipöydässä. Veljenvaimo puhui tauotta, äiti oli enimmäkseen hiljaa, mietiskeli tulevaa.
Pyysin ystävällisesti vieraita 'voisittako te lähteä' ja selostin tilanteen.
Veljen vaimo rääkyi pitkin maakuntaa 'enh ikinä hyy mene sinne enhääh'.
Opin tästä sen, että koska talo ei ollut minun, parasta olla hiljaa. Äiti ei moittinut, totesi vain hiljaa 'Kerttu taisi loukkaantua'.
Silti olen sitä mieltä, että 'mielummin sinä vihainen kuin minä'. Jos vieraat jää asumaan, kehittyy vihaa 'miks nuo ei tajua lähteä '. Kun aikansa on sisällään kihissyt, alkaakin tuntea syyllisyyttä ja siten tilanne jatkuu oudosti kun emäntä ehdottaakin 'nyt paistetaan joukolla makkaraa'. Mikä on vieraille viesti siitä, että kiva kun tulitte.
Oon sitä mieltä, että on pakko sanoa suoraan, ajoissa, ystävällisesti.
Tuo, että vierailevan familyn lapset leikkivät huoneessa jossa talon lapset laittautuvat yöpuulle - on hirveää alistamista vieraitten kantilta. Ja että vierailijavanhemmat sallivat sen selittämällä, että omilla lapsella ei ole aikaista ylösnousua. Se on aliarviointia oman perheen lasten tarpeita kohtaan, jos lasten vanhemmat sallivat sen.
Tästä voi seurata, että lapset tulevaisuudessakin tuntevat, ettei heidän elämä ole yhtä arvokasta.
Mutta uskon, että tämä on tapahtunut.
Milloin olisitte kotona jos nyt lähtisitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ongelma teillä on oikeasti sanoa suoraan, että nyt vieraiden on aika lähteä? Luovutatteko lastenkin kanssa heti kun ne vähän väittää vastaan?
Ei siinä tarvitse ilkeä olla ja jos joku sellaisesta loukkaantuu, niin sittenpähän loukkaantuu
Äiti ja me tytöt palvelimme vieraita kolkyt vuotta. Kuuntelimme, laitoimme kahvipöytää, meillä ei ollut omaa perhettä. Kävimme kotona siis viikonloppuisin.
Kerran sitten minä olin sairaslomalla ja äiti oli menossa leikkaukseen - veli ja hänen vaimo istuivat kahvipöydässä. Veljenvaimo puhui tauotta, äiti oli enimmäkseen hiljaa, mietiskeli tulevaa.
Pyysin ystävällisesti vieraita 'voisittako te lähteä' ja selostin tilanteen.
Veljen vaimo rääkyi pitkin maakuntaa 'enh ikinä hyy mene sinne enhääh'.
Opin tästä sen, että koska talo ei ollut minun, parasta olla hiljaa. Äiti ei moittinut, totesi vain hiljaa 'Kerttu taisi loukkaantua'.Silti olen sitä mieltä, että 'mielummin sinä vihainen kuin minä'. Jos vieraat jää asumaan, kehittyy vihaa 'miks nuo ei tajua lähteä '. Kun aikansa on sisällään kihissyt, alkaakin tuntea syyllisyyttä ja siten tilanne jatkuu oudosti kun emäntä ehdottaakin 'nyt paistetaan joukolla makkaraa'. Mikä on vieraille viesti siitä, että kiva kun tulitte.
Oon sitä mieltä, että on pakko sanoa suoraan, ajoissa, ystävällisesti.
Tuo, että vierailevan familyn lapset leikkivät huoneessa jossa talon lapset laittautuvat yöpuulle - on hirveää alistamista vieraitten kantilta. Ja että vierailijavanhemmat sallivat sen selittämällä, että omilla lapsella ei ole aikaista ylösnousua. Se on aliarviointia oman perheen lasten tarpeita kohtaan, jos lasten vanhemmat sallivat sen.
Tästä voi seurata, että lapset tulevaisuudessakin tuntevat, ettei heidän elämä ole yhtä arvokasta.
Mutta uskon, että tämä on tapahtunut.
Ihan hyviä ajatuksia. Täytyy jatkossa vielä selvemmin vedota lasten etuun, kun vieraita toimittaa matkoihinsa. Ei niitä vieraita nimittäin oikein kehtaa heittää ulos vedoten suoraan siihen, että kyseinen seura alkaa jo monen tunnin jälkeen tympiä.
Vierailija kirjoitti:
Milloin olisitte kotona jos nyt lähtisitte?
Luin ketjun alusta loppuun, ja laskin että tämä oli 32. kerta, kun tämä sama idioottimaisuus toistettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen toivonut viikkokaupalla, että jompikumpi iltapäivälehti nostaisi tästä jutun ja se osuisi ystäväni silmiin ja tämä tajuaisi viimein kuinka riipiviä sellaiset kuuden tunnin vierailumaratonit on.
Tää on niitä tyyppejä, jotka lähtee vasta sitten kun olen itse sängyssä, valot on sammutettu enkä enää vastaa mihinkään.
T. tossukka
Mene esittäväs nukkumaan... meet vaa sänkyy kyllä ne sit lähtee
"Sitten ois viis sekunttia aikaa painua helvettiin täältä. Koirat päästetään irti kuudennen sekunnin jälkeen. Älkääkä tulko takaisin".
Kuvittelee kuuluvansa keskiluokkaan alle 100 000 € vuosituloilla.
Ap voisi kysyä "milloinkahan vieraat olisivat kotona, jos nyt lähtisitte?"
Alue: Aihe vapaa
Eikö lainaus ole ymmärrettävä tapa?