Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen eroon liian pitkään viipyvistä vieraista?
Jotkut vieraat tulevat kylään, mutteivat haluaisi millään lähteä pois. Minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta koko päivän kestäville yllätysvierailuille. Miten pääsen liian pitkään viipyvistä kylävieraista eroon ajallaan ilman, että välit täysin menevät? En jaksa tätä!
Olen yrittänyt vaikka mitä, mutta aina on yhtä hankalaa päästä näistä tietyistä vieraista eroon. Päällimmäinen tunne vierailun jälkeen onkin yleensä pelkkä väsymys ja koulutus siitä, että kaikki omat suunnitelmat menevät ihan uusiksi, jos nämä ihmiset sattuvat kylään "poikkeamaan".
Ennakkoon sovituista lähtöajoistakaan he eivät haluaisi pitää kiinni, jos sellaisia yrittää asettaa kyläilyn ehdoksi.
Kommentit (1164)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama viipyily koskee ihan uussukulaisiakin. Varsinkin uusperheessä puolison aikuiset lapset tulevat syömään ja odottavat täyttä palvelua 4-6 tunnin ajan, mitä aiemmin on tietysti jo hoidettu siivoamiset ja kaupassakäynnit ja ruoanvalmistus ja ehkä leivottukin kahville. Ei hirveästi ole ymmärrystä näille käynneille. Omalle jo aikuistuneelle lapselleni annoin neuvoksi, että kun menee vaikka kavereille, ei olisi kuin kaksi tuntia. Silloin on itsenkin helpompi lähteä. Jos taas jää paikoilleen, alkaa kummasti sohvan pohjalla laiskottaa ja tuntuu työläältä lähteä kotiin.
Eikö sun puoliso osaa puhua lapsilleen? Tosin minusta tuntuu että miehesi ihan tykkää kun lapsensa viettää aikaa teillä, mutta teettää passaamisen, leipomisen ja siivousen sinulla. Jospa ohjeustat ukkosi tekemään nuo, niin vierailut voi sinustakin olla mukavia kun voi keskittyä seurusteluun.
Mun ex-poikaystävä oli tuommoinen vieras. Hän oli muutenkin hyvin kömpelö sosiaalisesti eikä oikein pidetty tyyppi, mutta oli hänellä kuitenkin sellainen vanha poikaporukka, joka piti yhteyttä vielä aikuisena ja vakiintuneenakin.
Monet kerrat sain hävetä silmät päästäni, kun mentiin istumaan iltaa jonkun pariskunnan luo, kutsuttuna tai kutsumatta. Minä ryhdyin hyvissä ajoin puhumaan että pitäsköhän meidän jatkaa matkaa/kaartaa kotia kohti tms. Mutta tämä aina oikein innostui että eihän meillä ole mihinkään kiirettä, vasta tultiin.
Isäntäväki ei muuten hevillä heitä vierasta ulos, vaikka täällä sitä ehdotellaan. Se ei kerta kaikkiaan kuulu hyviin tapoihin.
Kotona tietysti puhuttiin aiheesta, mutta ei tämä sulho nähnyt mitään vikaa itsessään. Päinvastoin suuttui ja sanoi että tottakai hän on tervetullut vanhojen kavereiden luo. Ja esim. häitten jälkeisenä aamuna hänestä oli kiva mennä hengailemaan hääparin luo (!) kuulemma on mukava tunne kuulua sisäpiiriin.
Oli se muutenkin aika puusilmä, ero siitä tuli sitten. Mutta tiedän siis että tämmöisiä ihmisiä todella on.
Kysy vierailta, että monen aikaan olisitte kotona jos nyt lähtisitte!
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama ongelma meillä! Meillä ”piipahtaa” jatkuvasti kaveriperheitä ja serkkuja ja muita, joille on varmaan kymmeniä kertoja painotettu, että ovat kyllä lämpimästi tervetulleita käymään esim arkisin, mutta meillä lapset menevät nukkumaan klo 20 ja ihan viimeistään siihen mennessä on lähdettävä kotiin. Mutta kun ei. Nämä samat ihmiset pitää melkeinpä heittää ulos talosta kun ystävälliset vihjailut ja muistutukset eivät mene perille. Juuri pari päivää sitten sanoin vieraille klo 19.30, että nyt meidän lapsilla on aika mennä kylpyyn ja iltapalalle ja nukkumaan. Että nähdään sitten taas vaikka ensi viikolla joku päivä. Vein lapset pesulle ja sieltä tultuamme nämä vieraat olivat antaneet omien lastensa aloittaa legonrakennuksen lasten huoneessa. Kun ”ei heillä ole niin kiire kotiin kun heidän lapsensa eivät ole päiväkodissa eikä tarvitse aamulla herättää - laita ihan rauhassa vaan teidän lapset sänkyyn”. No milläs laitat kun toiset samanikäiset lapset leikkivät samassa huoneessa. Aika harva lapsi malttaa rauhoittua nukkumaan kun on leikkikaverit paikalla. Vasta kun kolmannen kerran sanoin että tämän päivän vierailut on nyt vierailtu, alkoivat pikkuhiljaa tehdä lähtöä, silti siinä kesti vielä lähemmäs tunnin kun piti tehdä sitä ja tätä. Ja asuvat siis parin kilometrin päässä.
Miksi et avaa suutasi?
Sano suoraan: En halua teitä kylään menkää pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-poikaystävä oli tuommoinen vieras. Hän oli muutenkin hyvin kömpelö sosiaalisesti eikä oikein pidetty tyyppi, mutta oli hänellä kuitenkin sellainen vanha poikaporukka, joka piti yhteyttä vielä aikuisena ja vakiintuneenakin.
Monet kerrat sain hävetä silmät päästäni, kun mentiin istumaan iltaa jonkun pariskunnan luo, kutsuttuna tai kutsumatta. Minä ryhdyin hyvissä ajoin puhumaan että pitäsköhän meidän jatkaa matkaa/kaartaa kotia kohti tms. Mutta tämä aina oikein innostui että eihän meillä ole mihinkään kiirettä, vasta tultiin.
Isäntäväki ei muuten hevillä heitä vierasta ulos, vaikka täällä sitä ehdotellaan. Se ei kerta kaikkiaan kuulu hyviin tapoihin.
Kotona tietysti puhuttiin aiheesta, mutta ei tämä sulho nähnyt mitään vikaa itsessään. Päinvastoin suuttui ja sanoi että tottakai hän on tervetullut vanhojen kavereiden luo. Ja esim. häitten jälkeisenä aamuna hänestä oli kiva mennä hengailemaan hääparin luo (!) kuulemma on mukava tunne kuulua sisäpiiriin.
Oli se muutenkin aika puusilmä, ero siitä tuli sitten. Mutta tiedän siis että tämmöisiä ihmisiä todella on.
Vanha totuus: ÄLÄ ikinä mene kylään, älä ikinä ota ketään kylään, älä ikinä mene tapaamisiin JOS sinulla on jotakin muutakin sinä päivänä.
Minä olen katkaissut yhteyksiä ihmisiin jotka toimivat kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama viipyily koskee ihan uussukulaisiakin. Varsinkin uusperheessä puolison aikuiset lapset tulevat syömään ja odottavat täyttä palvelua 4-6 tunnin ajan, mitä aiemmin on tietysti jo hoidettu siivoamiset ja kaupassakäynnit ja ruoanvalmistus ja ehkä leivottukin kahville. Ei hirveästi ole ymmärrystä näille käynneille. Omalle jo aikuistuneelle lapselleni annoin neuvoksi, että kun menee vaikka kavereille, ei olisi kuin kaksi tuntia. Silloin on itsenkin helpompi lähteä. Jos taas jää paikoilleen, alkaa kummasti sohvan pohjalla laiskottaa ja tuntuu työläältä lähteä kotiin.
Fiksu ohje! Tuolla tavalla kutsutaan myös jatkossa helpommin uudelleen kyläilemään, kuin jos heittäytyisi tuntikausiksi passattavaksi.
Pari tuntia. Silloin en menisi itse ollenkaan enkä ottaisi ketään edes kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on jotain tuollaisia vieraita, vaikka he tietävät, että minulla on paniikkihäiriö ja minun pitää saada olla yksinään sosiaalisten tilanteiden jälkeen Osa kyläilijöistä zingahtaa taipaleelle melko mukavasti kahvia saatuaan. Toiset jäisivät raatailemaan pitempäänkin mutta silloin olen joutunut sanomaan kohteliaasti ja jämäkästi, että nyt minun pitää päästä kyllä lepäämään ja olemaan yksin ja alan kerätä tarjoiluja pois.
Yleensä käyn nykyään itse kylässä, tempasen kahvit tulensuojaan, istun ja kysyn oikeasti tärkeät asiat, (en jää jaarikoittelemaan uudestä tv:sta tai auton väristä) vaihdamme mielipiteitä niistä tärkeistä ja sitten lähden. En roiku ovenraossa, tulee kylmää tai itikoita.
Onko kukaan laskenut kuinka monta kertaa täällä on sanottu "monenkohan aikaan vieraat olisivat kotona , jos nyt lähtisivät?"- neronleimaus?
Itsellä meni luku sekaisin tossa 34 paikkeilla.
Mutta! Tämähän kertookin siitä että palstailijat haluavat uuden ketjun. Se voisi olla: Mikä vitsi tai möläys on sellainen, jonka olet kuullut n. 74 kertaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiks voi vaan sanoa: "Kiitos kun kävitte, oli mukava nähdä! Nyt mun täytyy valitettavasti olla vähän huono emäntä ja pyytää teitä lähtemään, koska mulla on muuta suunniteltua tekemistä." Sit suunnaks eteinen ja alat aukoa kaappeja ja kaivella vieraiden takkeja ja kenkiä esille. Jos ei mitään tapahdu, niin uudestaan: "Mulla on oikeasti menoa, mut täytyy lähteä nyt. Eiköhän lähdetä kaikki samalla ovenavauksella." Harva kieltäytyy kahdesti.
Kiva sinulle. Omat vieraani ilmoittaisivat jäävänsä meille ja lähtevänsä pois omia aikojaan, sitten kun sopiva bussi tulee yms.
Tuohon on ratkaisuna: "Ette te oikein voi jäädä, koska ulko-ovi laitetaan lukkoon avaimella, eikä mulla ole ylimääräistä vara-avainta, minkä voisin teille jättää. Siellon kiva ilma, tossa on lähellä puisto, missä kannattaa käydä kävelyllä bussia odotellessa."
Tuo selitys ei toimi kerrostalossa asuvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama viipyily koskee ihan uussukulaisiakin. Varsinkin uusperheessä puolison aikuiset lapset tulevat syömään ja odottavat täyttä palvelua 4-6 tunnin ajan, mitä aiemmin on tietysti jo hoidettu siivoamiset ja kaupassakäynnit ja ruoanvalmistus ja ehkä leivottukin kahville. Ei hirveästi ole ymmärrystä näille käynneille. Omalle jo aikuistuneelle lapselleni annoin neuvoksi, että kun menee vaikka kavereille, ei olisi kuin kaksi tuntia. Silloin on itsenkin helpompi lähteä. Jos taas jää paikoilleen, alkaa kummasti sohvan pohjalla laiskottaa ja tuntuu työläältä lähteä kotiin.
Fiksu ohje! Tuolla tavalla kutsutaan myös jatkossa helpommin uudelleen kyläilemään, kuin jos heittäytyisi tuntikausiksi passattavaksi.
Pari tuntia. Silloin en menisi itse ollenkaan enkä ottaisi ketään edes kylään.
Hienoa! Jos olet sukulaiseni, niin jatkossa treffataan sitten kahvilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumalauta liikutte oudossa seurassa kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on muuta tekemistä, tee sitä muuta. Ota vieraat vaikka avuksi siivoukseen "sinä peset ikkunat, sinä tamppaat matot...". Jos sinulla on lähtö jonnekin, sanot että nyt pitää mennä.
Toimii vaan aika heikosti suomenruotsalaisten sukulaisten kaa :D
Toteavatkin vain että joo, onhan tää kämppä aika likainen ja eiku hommiin. Samalla heittävävät pois kaiken jonka pitävät roskana jne. Hyvin raskasta. Sinne menee samalla kaikki omat viritelmät.
Toisaalta se kämppä onkin sitten sen jälkeen imuroitu ja tavarat melkein paikoillaan jne. Jos joku hylly on rikki niin eikun vanha kaatikselle ja ostamaan uutta. Maksavat niin mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.
En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Olisit tosi rasittava vieras. Kuka jaksaa tuntien vierailuja?
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Hyvä juttu, että ymmärrät ihmisten olevan tässä suhteessa erilaisia. Monelta introvertilta noin pitkä vierailu saa täysin kovalevyn jumiin. Usein parin tunnin jälkeen seurassa olo alkaa enemmän väsyttää kuin antaa hyvää mieltä. Silloin seurustelusta kaipaisi jo taukoa ja aikaa omassa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen itsekin sellainen ihminen, että tykkään olla vierailulla useita tunteja usein jopa yli 6 tuntia. Mutta lähden kyllä mukisematta pois jos minua pyydetään poistumaan, eikä haittaa vaikka sanottaisiin suoraan, "Lähdeppäs pois ja tule jonain toisena päivänä uudelleen" koska olen sellainen ihminen joka kyllä kestää suoraa puhetta ilman ylimääräistä hienostelua. Tajuan poistua itsekin jos näen että toinen näyttää väsyneeltä/haukottelee yms. merkkejä.
Yleensä syön jo kotona riittävästi ennen vierailulle lähtöä.
Silloin kuin olen vierailulla niin en odota mitään erityistä palvelua, enkä myöskään odota että minulle tarjotaan yhtään mitään muutamaa leipää tai leivosta enempää. Yleisemmin tämä menee niin, että minulle aina tarjotaan jotain vaikka en ole edes pyytänyt yhtään mitään, koska en yleensä pyydä silloin kuin ei todellista tarvetta ole. Jos minulle todella tulee nälkä niin yleensä painun kotia syömään. Repussa joka minulla usein mukana on yleensä pullo vettä ja 1-2 välipalapatukkaa joiden voimin kyllä yleensä jaksan matkan edes takaisin.En myöskään odota vierailuni aikana asunnon olevan kiiltävän puhdas, koska arvostan enemmän sitä aikaa tuttavien kanssa kuin mitään muita turhia yksityiskohtia. Saa olla melkoisen sotkuinen asunto ennen kuin koen sen ongelmaksi ja harva ihminen päästää asuntoaan niin likaiseksi.
2 tuntia tuntuu omituisen lyhyeltä. Mutta kyllä hyväksyn erot itseni ja muiden ihmisten välillä.
Huh 6tuntia??! 2-3 tuntia on hyvä aika, kerkii puhua tärkeimmät ja juoda kahvit.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lapsena tuollainen ihminen. Kotona oli aina hiljaista, hämärää, yksinäistä ja kalseaa. Mulla oli aika vähän leluja eikä yleensä mitään uusinta. Vanhemmat tissutteli töiden jälkeen ja nukahti alkuillasta sohvaan, ruokaa kyllä oli mutta sen maukkaudesta ei mitään takeita. Koiranpaskat ja -kuset usein vastassa lattialla kun kotiin tuli. Kavereilla taas oli aina niin kodikasta, lämmintä, valoisaa, hyvä ruoan tuoksu, puhdasta, kivoja leluja ja elokuvia, koko perhe valveilla ja puuhailemassa jotain. Kotiin lähteminen tuntui tosi vaikealta, ja vitkuttelin usein oikeasti siihen asti, että kaverin vanhemmat tuli sanomaan, että nyt sun täytyy lähteä ja suunnilleen talutti ovelle. Varsinkin vanhempana tajusin kyllä ne vihjailutkin, mutta... lähteminen tuntui vaan niin pahalta.
Sit mun yhdellä tuttavaperheellä on nykyään riesanaan tuollainen mökkinaapuri. Se on yksinäinen siellä mökillään, ja voi olla että sitä ahdistaa/pelottaa olla öitä yksin metsän keskellä. Sen ratkaisu on tulla alkuillasta naapurimökille ja sit se ei lähde kulumallakaan. Tän tyypin huippuihin kuuluu esim. se, että se tuli yhdeltä yöllä pihaan, havaitsi että mökki on pimeenä ja ovet lukossa, lapsiperhe jo nukkumassa. Joten mitä tekee hän? No alkaa tietenkin koputella vanhempien makkarin ikkunaan ja jatkaa niin kauan että joku sieltä herää ja tulee istumaan sen kanssa kuistille yötä viettämään... Toin lihoja, nyt hei grilli kuumenemaan!
Hyi mimmone naapuri 😬😬 vaikka miten yksinäistä on niin ei siklo ruveta öisin häiritsemään muita.
Miksi kaverisi vanhemmat ei tehneet lasua susta jos noin huonot kotiolot? Surullista luettavaa vaikka luulen että jos minun luokse olisit tullu moneks tuntia niin olisin ärsyyntynyt ,rajoittanut vierailuita ja taluttanut hyvissä ajoin ulos
saunan taakse ja nappi takaraivoon.
Fiksu ohje! Tuolla tavalla kutsutaan myös jatkossa helpommin uudelleen kyläilemään, kuin jos heittäytyisi tuntikausiksi passattavaksi.