Pilalle menneet hautajaiset?

Vierailija kirjoitti:

Minulta on kuollut kaksi aviomiestä, ja molempien hautajaisissa tapahtui jotain noloa. En oikein viitsisi sitä tässä kertoa, koska kohta joku kommentoi että wt. Vieraiden toilailut eivät olleet minun syytäni kuitenkaan. 

Päätin, että kerron nyt kuitenkin. Näistä on jo vuosia aikaa. Olen jo hiukan iäkkäämpi, ja niin olivat edesmenneet miehenikin. Kumpikin heistä kuoli sydäninfarktiin. Näistä sattumuksista ei menneet hautajaiset pilalle, koska meillä oli omanlaisemme huumorintaju, ja miehetkin olisivat ehkä saattaneet nauraa nämä tapahtumat nähdessään. Itse en tietenkään näistä nyt kovasti tykännytkään, mutta ajattelin että se on heidän tapansa surra.

Ensimmäisellä kerralla ei ollut varsinaisia hautajaisia, koska mieheni ei kuulunut kirkkoon. Oli vain uurnanlasku. Miehen parhaan kaverin vaimo tykkäsi kovasti tissutella viiniä, ja oli viettänyt edellisen yön valvoen viinipullon kanssa. Järkyttynyt kun oli. Uurnanlaskussa hän horjui ja oli monta kertaa vähällä, ettei hän kaatunut lähellä olleiden hautakivien päälle. Jouduin tukemaan häntä koko tilaisuuden ajan ja taluttamaan hänet miehensä avustuksella kotiin. 

Toisella kerralla oli hautajaiset kirkossa. Sinne ilmestyi blondattu, räikeästi meikattu n. 60-v nainen mieskavereineen. Hän ilmoitti minulle olleensa edesmenneen mieheni naisystävä 10 v aikaisemmin. Hän oli ottanut reippaat pohjat. Kun tuli hänen vuoronsa laskea arkulle kukkalaite, hän alkoi polkea arkun ääressä jalkaa ja kirkua:"Ei ei ei et saa mennä". Hänen miesystävänsä joutui puoliksi kantamaan hänet pois, ja korkokenkäkin tipahti matkalla kirkon lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Kerran vähän kaukaisemmat sukulaiset päättivät käyttää muistotilaisuuden hyväkseen ja ryhtyä käännyttämään muita vieraita omaan uskoonsa. Se oli aivan kauhean loukkaavaa.

Vähän vastaava juttu äitini hautajaisissa, paitsi että kyseessä ei ollut kovin kaukainen sukulainen. Vainajan lapsenlapsen aviomies alkoi julistaa omaa lahkouskontoaan muistotilaisuudessa, vaikka nimenomaan oli etukäteen pyydetty, että hän ei sitä tekisi. Osattiin näet pelätä, sillä hän on jo monet perhejuhlat pilannut tällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Onko jotkut hautajaiset, joissa olette olleet, menneet täysin pilalle? Mitä tapahtui? Olin kerran hautajaisissa, jossa vainajan serkku oli aivan umpihumalassa ja mölysi kunnes talutettiin pois paikalta. Ei se tilaisuutta täysin pilannut, mutta häiritsi paljon.

Appiukon arkussa oli ristit vaikka korostamme hautaustoimistossa ettei arkussa saa olla minkäänlaisia uskonnollisia symboleita koska vainaja oli vannoutunut ateisti. Mieheni totesi, että se ketuttaa meitä eläviä mutta vainajaa ei tainnut paljoa hetkauttaa moinen maallinen murhe.

Vierailija kirjoitti:

Harmitti kun väkinäisesti paikalle tulleet sukulaiset haukottelivat ja katselivat kännyköistä kellonaikaa minulle tärkeän omaisen hautajaisissa.

Mulla sama kokemus.

Osa oikein selitti, että kiva (!) että lapsetkin pääsee nyt kokemaan hautajaiset.

Sitten jakoivat kahvia ja pullaa kuin olisivat olleet päättämässä tarjoiluista.

Vierailija kirjoitti:

Kerran vähän kaukaisemmat sukulaiset päättivät käyttää muistotilaisuuden hyväkseen ja ryhtyä käännyttämään muita vieraita omaan uskoonsa. Se oli aivan kauhean loukkaavaa.

Ollaankohan oltu samoissa hautajaisissa? Vaimo puhui pitkän höpinän maailmanlopusta ja helvetin tulesta, mies nyökytteli vieressä. Oli todella ikävä tilanne kaikille! Jälkeen päin olen harmitellut, että en keskeyttänyt naisen höpinöitä.

Vierailija kirjoitti:

Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.

Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(

Se jengi oli varmaan ollut vainajan kanssa läheisemmissä väleissä kuin viinaan meneville nenäänsä nyrpistelevät sukulaiset. Miksi eivät olisi saaneet tulla hyvästelemään ystäväänsä?

Meillä mummon hautajaisissa kokoonnuimme sellaiseen pieneen kirkon osaan hyvästelemään hänet, arkku oli avattuna. Mummon ystävä pörähti paikalle sellaisella mummojen invamopolla, alkoi vimmatusti pyrkiä pään puolelle arkkua, peruutteli ja ajeli pahki arkkua. Me serkut katselimme toisiamme tyyninä mutta epäuskoisina. Toinen mummon ystävä tuli paikalle joka itki valtoimenaan. Emme oikeen tienneet mitä tehdä näitten kummankaan kanssa. Onneksi äitini tuli ja sanoi tälle mopomummolle että nyt on tällä toisella ystävällä niin paha mieli että täytyy kaikkien rauhoittua.

Jatkot menivät odotellessa, että uskovaiset sukulaiset lähtisivät kotiin ja sittenhän ne hanat aukesivat! Mummo oli meille kaikille tosi läheinen, mutta emme osanneet ottaa näitä hautajaisia kauhean vakavasti.

Tämä ei varsinaisesti ollut mitään pilalle mennyttä, mutta kamalan raskasta ja surullista ata yhdelle päivälle kestää. Pappani siis kuoli mummoni hautajaisissa. Sinnitteli siunauksen ja hautaanlaskun ajan, muistotilaisuudessa terveydentilansa romahti, eikä enää elvytettäessä toipunut. Sai vaimonsa saateltua hautaan, ja viimein sai itsekin päästää irti, kun kaikki läheiset olivat ympärillä. Hyvin sairas ja heikko kyllä olikin, ehkä raskas hautajaispäivä oli viimeinen niitti.

Lestadiolaispapit pitävät joskus melkko synkkiä saarnoja pelkille luterilaisille heidän hautajaisissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.

Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(

Se jengi oli varmaan ollut vainajan kanssa läheisemmissä väleissä kuin viinaan meneville nenäänsä nyrpistelevät sukulaiset. Miksi eivät olisi saaneet tulla hyvästelemään ystäväänsä?

Tuumin samaa... Saattaahan tuo joitakin muistuttaa ikävästi kuolemaa edesauttaneesta syystä, mutta heidän kanssaan vainaja oli varmasti ollut läheisissä väleissä, kun halusivat kutsumattominakin muistoaan kunnioittaa. Jos pahinta hautajaisissa on tunnelman latteus, ei liene kyse tyystin pilatusta tapahtumasta?

Äitini ei noudattanut isäni toivetta hautaamisestaan. Minusta se oli todella törkeää, äitini vaan väkisin piti päänsä. Äitini on koko ikänsä jyrännyt kaikkien muiden mielipiteiden yli, hänellä on aina paras idea, paras maku ja hänen tapansa tehdä on paras ja ainoa oikea. Olen vieläkin pahalla mielellä tästä, isäni olisi hyvänä ihmisenä ansainnut edes viimeisen leposijansa sieltä mistä toivoi. Mutta ei sopinut äidilleni.

Ei nyt varsinaisesti menneet koko hautajaiset pilalle, mutta eräs nainen saapui läheiseni hautajaisiin todella mauttomassa asussa. Erittäin lyhyt ja kireä minihame, ei sukkahousuja (jaloissa isot tatuoinnit), kamalasti meikkiä ja kaiken kruunasi järkyttävän korkeat stripparikorkkarit. Ja kyseessä keski-ikäinen nainen, ei edes mikään teini. Oli kyllä meidän lähiomaisten mielestä todella epäkunniottavaa.

Luin lehdestä, että pokemonien metsästäjät ovat häirinneet hautajaisia hautausmaalla Lappeenrannassa. Eivät olleet poistuneet edes suntion ja papin kehotuksien jälkeen.

Arkku lipesi otteesta ja paiskautui hautaan.

Ei varsinaisesti hautajaisiin liittyen, mutta eräs sukulaismies otti kuvan ruumisarkussa makaavasta kuolleesta äidistään. Vuosia myöhemmin näin tämän kuvan perhealbumissa lomamatkakuvien yms. seassa. Tuntui jotenkin karmivalta ja väärältä.

Vierailija kirjoitti:

Harmitti kun väkinäisesti paikalle tulleet sukulaiset haukottelivat ja katselivat kännyköistä kellonaikaa minulle tärkeän omaisen hautajaisissa.

Puhelin on meille tärkeä työväline! t. M. Männistö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmitti kun väkinäisesti paikalle tulleet sukulaiset haukottelivat ja katselivat kännyköistä kellonaikaa minulle tärkeän omaisen hautajaisissa.

Puhelin on meille tärkeä työväline! t. M. Männistö

Mitä?

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinaisesti hautajaisiin liittyen, mutta eräs sukulaismies otti kuvan ruumisarkussa makaavasta kuolleesta äidistään. Vuosia myöhemmin näin tämän kuvan perhealbumissa lomamatkakuvien yms. seassa. Tuntui jotenkin karmivalta ja väärältä.

Lisään vielä, että ei tämä olisi muuten niin karminut, mutta vainaja oli ehtinyt jo jonkin aikaa olla kuolleena ja oli ehtinyt alkaa maatua, kun kuva otettiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mummon hautajaisissa kokoonnuimme sellaiseen pieneen kirkon osaan hyvästelemään hänet, arkku oli avattuna. Mummon ystävä pörähti paikalle sellaisella mummojen invamopolla, alkoi vimmatusti pyrkiä pään puolelle arkkua, peruutteli ja ajeli pahki arkkua. Me serkut katselimme toisiamme tyyninä mutta epäuskoisina. Toinen mummon ystävä tuli paikalle joka itki valtoimenaan. Emme oikeen tienneet mitä tehdä näitten kummankaan kanssa. Onneksi äitini tuli ja sanoi tälle mopomummolle että nyt on tällä toisella ystävällä niin paha mieli että täytyy kaikkien rauhoittua.

Jatkot menivät odotellessa, että uskovaiset sukulaiset lähtisivät kotiin ja sittenhän ne hanat aukesivat! Mummo oli meille kaikille tosi läheinen, mutta emme osanneet ottaa näitä hautajaisia kauhean vakavasti.

Voi apua😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varsinaisesti ollut mitään pilalle mennyttä, mutta kamalan raskasta ja surullista ata yhdelle päivälle kestää. Pappani siis kuoli mummoni hautajaisissa. Sinnitteli siunauksen ja hautaanlaskun ajan, muistotilaisuudessa terveydentilansa romahti, eikä enää elvytettäessä toipunut. Sai vaimonsa saateltua hautaan, ja viimein sai itsekin päästää irti, kun kaikki läheiset olivat ympärillä. Hyvin sairas ja heikko kyllä olikin, ehkä raskas hautajaispäivä oli viimeinen niitti.

Voi että, kamalaa mutta niin lohdullista. Siinä on todella oltu yhdessä loppuun asti niin myötä- kuin vastamäessä.