Pilalle menneet hautajaiset?
Onko jotkut hautajaiset, joissa olette olleet, menneet täysin pilalle? Mitä tapahtui? Olin kerran hautajaisissa, jossa vainajan serkku oli aivan umpihumalassa ja mölysi kunnes talutettiin pois paikalta. Ei se tilaisuutta täysin pilannut, mutta häiritsi paljon.
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.
Olen ollut myös tällaisissa hautajaisissa.
Vainaja oli ollut lämpimässä järvivedessä viikon (heinäkuun helteillä) ennen kuin löydettiin. Joten arkku haisi, koko kirkko haisi (hautajaispäivä oli kuuma kesäpäivä). Eipä tuolle mitään voinut.
Eikö tuollaisissa tapauksissa kannattaisi laittaa vainaja johonkin biohajoavaan pussiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.
Olen ollut myös tällaisissa hautajaisissa.
Vainaja oli ollut lämpimässä järvivedessä viikon (heinäkuun helteillä) ennen kuin löydettiin. Joten arkku haisi, koko kirkko haisi (hautajaispäivä oli kuuma kesäpäivä). Eipä tuolle mitään voinut.
Olisi voitu tuhkata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.
Olen ollut myös tällaisissa hautajaisissa.
Vainaja oli ollut lämpimässä järvivedessä viikon (heinäkuun helteillä) ennen kuin löydettiin. Joten arkku haisi, koko kirkko haisi (hautajaispäivä oli kuuma kesäpäivä). Eipä tuolle mitään voinut.
Ihan terveen järjen käyttö on sallittua. Hautajaiset voidaan toimittaa kirkon sijaan suoraan haudalla.
Kyllä vainaja pitäisi pystyä jäädyttämään niin umpijäähän ettei kerkiä alkaa haisemaan puolessa tunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vainaja pitäisi pystyä jäädyttämään niin umpijäähän ettei kerkiä alkaa haisemaan puolessa tunnissa.
Joo, vaikka nestemäisellä typellä tjmst.
Äitini hautajaiset. Sisareni aikaistivat tuhkien siunaustilaisuutta haudalla (jota vastaan olin, halusin äidilleni siunaustilaisuuden ennen tuhkaamista) tunnilla, siten että kun saavuin paikalle tajusin, että kaikki oli jo pidetty. Oli aika järkyttävä kokemus.
En ole puhunut sisaruksilleni sen koommin, enkä tule puhumaan enää ikinä.
Mä en uskalla tarkentaa, kun tunnistetaan. Mutta hautajaisiin tuotiin ihminen, vainajan ystäviä, jota ei terveydetilan vuoksi olisi pitänyt tuoda, kyse siis fyysisestä sairaudesta. Oli aika isot hautajaiset ja tää äänteli koko ajan, kun hengitys oli vaikeaa ja omaiset saivat pelätä, että tuleeko vielä vainaja hautajaisten aikana. Kaiken lisäksi vainajan tytär hautajaisten loputtua laittoi ruokia omaisille pitopalvelun kaverina ja hänelle sattui pieni vahinko, tää sama tyyppi ei tuntenut tätä vainajan tytärtä joka oli asunut jo vuosia muualla. Luuli pitopalvelun henkilökunnaksi, kun ei ollut seurannut kirkossa (pieni paikkakunta, joten siunaukset aina kirkossa, kappelia ei ole) ja alkoi huutaa suureen äännen tälle tyttärelle ettei osaa hommiaan...Tää seurueineen oli siis vielä jäänyt siihen odottamaan kyytiä, kun suurin osa oli lähtenyt pois. Itse olin loppuun asti myös koska olin auttamassa järjestelyissä. Se vainajan tytär on kyllä melkoinen viilipytty eikä välittänyt ja se on sellainen, että tarttee sitä touhua että pysyy kasassa.
Yksi pappi oli koko tilaisuuden uskonnollisessa hurmoksessa, eikä sanonut juuri mitään vainajaan liittyvää, mistään lohdullisesta puhumattakaan. Toinen veti eläytymisen surijoiden tunteisiin överiksi ja itki koko tilaisuuden ajan, vaikka ei tuntemut vainajaa. Tuli sellainen olo, että feikkaa.
Körttiläispappi ei ymmärtänyt mustaa huumoria.
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli ollut joskus omassa nuoruudessaan hautajaisissa, joissa arkunkantajana toiminut mies oli kuollut kesken arkun viemisen kirkosta hautaan.
Hiiop! Argh! Kaivakaa se viereinenkin kuoppa?
Pahimpia ovat sellaiset, joissa vainajan muistelu on jäänyt riitelyn jalkoihin.
Isäni hautajaisissa kirkossa ei toiminut äänentoisto. Töissä oli suntion sijainen jota ei oltu perehdytetty töihin kunnolla.
Minulta on kuollut kaksi aviomiestä, ja molempien hautajaisissa tapahtui jotain noloa. En oikein viitsisi sitä tässä kertoa, koska kohta joku kommentoi että wt. Vieraiden toilailut eivät olleet minun syytäni kuitenkaan.
Ei mitään pahoja katastrofeja, mutta pari kiusallista juttua kuitenkin.
Pappi puhui koko hautajaisten ajan vainajasta väärällä nimellä.
Toisissa hautajaisissa leski vilkuili vähän väliä kelloa haukotellen ja lesken lapsi kuunteli musiikkia niin että se pauhasi kuulokkeista läpi.
Kolmansissa perhetuttava toi mukanaan joukon omia tuttaviaan syömään. Siis muille tuntemattomia ihmisiä. Lopputuloksena tarjoilut eivät riittäneet kaikille.
Neljänsissä arkun ympärillä pörräsi kärpäsiä. En tiedä miksi mutta tämä tuntui jotenkin erityisen ahdistavalta.
On ikävää jos jotain tällaista sattuu. Mutta ihmeellistä on jos muut sukulaiset eivät kiinnittäneet asiaan suurempaa huomiota ja ohjanneet humalaista sivummalle. En oikein usko, että tällainen tapaus niin kovin voisi häiritä. Sensijaan jos vainajasta joku menee sanomaan pahaa hautajaistilaisuudessa niin sen voi ottaa jo vakavasti.
Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.
Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.
Joku päästi suhupierun.
No ei.
Kyllä se oli ruumiin haju. Tunnen kyllä sen, valitettavasti.
Entinen appiukko siunattiin tosta syystä ulkona.
Pappi alkoi lukea väärän vainajan tekstiä ja kesti tovin ennen kuin asia korjattiin ja alettiin laskea oikea ihminen hautaan.
Arkkua laskiessa vainajan isältä tippui silmälasit kuoppaan. Pihinä miehenä nehän piti sieltä hakea, joten vainajan poika laskettiin käsistä roikottaen kuoppaan arkun päälle laseja etsimään. Sieltähän ne arkun vierestä löytyivät pienen etsinnän jälkeen. Poika nostettiin pois kuopasta ja tilaisuus jatkui.
Meinasin kuolla myötähäpeään, eli oli lähellä ettei tullu tuplakuoppajaisia.
Miksi on niin vaikea uskoa, että ihminen kuollessaan alkaa haiseen.... viikkoja mädäntynyt ruumis etenkin.