Tällainen kutsu tuli yo-juhliin...

Onhan se lahja lahjanantajankin juttu. Lahjanantajallekin pitää tulla hyvä mieli.

Rahahan on ihan normi lahja valmistuvalle! Edessä on muutto omaan kotiin ja sinne on sitten hyvä ostaa oman mielenmukaisia kippoja ja kuppeja. Tai mitä ikinä ostaakaan. Ja suoraan tilille, kätevämpi kuin sekki tai käteinen.

Kuka kutsuu jo yo-juhliin? Eihän tulokset ole vielä tulleet.

Maljakon voi sentään laittaa kiertoon mutta mitä tekee seinäraanulla, jota sukulaistäti on väkertänyt viikkokaupalla. Siinä sun nimi ja juhlan päivämäärä. Argh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Lahjojen kohdalla nenänsä nyrpistely on todella noloa, joten se otetaan vastaan, mitä saadaan jos saadaan. Ja kukaan muu ei ole velvollinen rahoittamaan kenenkään toisen opintoja.

Aika outoa puhua velvollisuudesta tässä yhteydessä. Yleensä kai ylioppilas on vieraille jotenkin tuttu ja tärkeä henkilö (tosin ilmeisesti jossakin maalla koko kylä saattaa ilman kutsua saapua juhliin, joten siellä ehkä eri tilanne), joten luulisi että toisen avustaminen niinkin tärkeässä asiassa kuin opinnoissa tuntuisi ilolta ja etuoikeudelta.

Ylioppilasjuhlien tarkoitus on juhlia ylioppilaaksi pääsyä. Ne eivät ole minkäänlaiset varainkeruujuhlat opiskeluvuosien vuoksi. Ihan vaan tiedoksesi.

Yleensä yo-lahja on rahakuori.

Mutta mielestäni on tökeröä käskyttää vieraita maksamaan lahjan tilille kuten jonkun laskun.

Kas kun ei eräpäivää laittanut.

Rahalahjat ovat ihan parhaita yo- tai häälahjaksi. Säästää vaivaa ja aikaa muun lahjan hankinnalta ja monesti tulee vielä edullisemmaksi kuin sen Aalto-maljakon hankkiminen lahjaksi. Lahjansaajakin varmasti arvostaa, jos välttyy ei toivotuilta tavaralahjoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Tosi ikävää että olet periaatteesi vuoksi kettuileva vieras. Mielummin jättäisit menemättä juhliin jos aidosti et pysty iloitsemaan toisen puolesta vaan tarvii kettuilla ..

Kyllä mä voin aidosti iloita toisen puolesta ihan sen maljakonkin kanssa. :)

Jos tiedät että maljakko ei ole toivottu lahja ja silti sellaisen viet, tuskin kovin aidosti välität ylioppilaasta tai iloitset hänen puolestaan.

Ei missään ole sanottu, että ethän tuo maljakkoa. On vain esitetty toive. Toive on jotain mitä ihminen haluaisi saada, ei jotain mitä hänelle on pakko antaa. Lahjan antaja saa joko toimia toiveen mukaisesti tai olla toimimatta.

Kyllä, mutta itse ainakin pyrin mahdollisuuksien mukaan noudattamaan itselleni läheisten ihmisten toiveita, koska välitän heistä. Kaikkia toiveita ei ole mahdollisuutta noudattaa, mutta en huvikseni tuo vaikka tuliaisiksi punaviinipulloa, jos tiedän, että isäntäväki tykkää valkoviinistä.

Kai se on yo-lakin saajan oma tilinumero? Tilinumeroa ei muuten pitäisi koskaan lähettää whatsupin tai sähköpostin kautta. Laittaisin kortin ja siihen tiedon rahalahjasta, jos äiti on holisti tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Lahjojen kohdalla nenänsä nyrpistely on todella noloa, joten se otetaan vastaan, mitä saadaan jos saadaan. Ja kukaan muu ei ole velvollinen rahoittamaan kenenkään toisen opintoja.

Aika outoa puhua velvollisuudesta tässä yhteydessä. Yleensä kai ylioppilas on vieraille jotenkin tuttu ja tärkeä henkilö (tosin ilmeisesti jossakin maalla koko kylä saattaa ilman kutsua saapua juhliin, joten siellä ehkä eri tilanne), joten luulisi että toisen avustaminen niinkin tärkeässä asiassa kuin opinnoissa tuntuisi ilolta ja etuoikeudelta.

Ylioppilasjuhlien tarkoitus on juhlia ylioppilaaksi pääsyä. Ne eivät ole minkäänlaiset varainkeruujuhlat opiskeluvuosien vuoksi. Ihan vaan tiedoksesi.

Ok, olet toivoton tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Kuka kutsuu jo yo-juhliin? Eihän tulokset ole vielä tulleet.

Tulokset tulevat jotain 1-2vko ennen juhlia, joka ei ole oikein riittävä aika. Useimmille kuitenkin ylioppilaaksi pääsy on varmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Lahjojen kohdalla nenänsä nyrpistely on todella noloa, joten se otetaan vastaan, mitä saadaan jos saadaan. Ja kukaan muu ei ole velvollinen rahoittamaan kenenkään toisen opintoja.

Aika outoa puhua velvollisuudesta tässä yhteydessä. Yleensä kai ylioppilas on vieraille jotenkin tuttu ja tärkeä henkilö (tosin ilmeisesti jossakin maalla koko kylä saattaa ilman kutsua saapua juhliin, joten siellä ehkä eri tilanne), joten luulisi että toisen avustaminen niinkin tärkeässä asiassa kuin opinnoissa tuntuisi ilolta ja etuoikeudelta.

Ylioppilasjuhlien tarkoitus on juhlia ylioppilaaksi pääsyä. Ne eivät ole minkäänlaiset varainkeruujuhlat opiskeluvuosien vuoksi. Ihan vaan tiedoksesi.

Ok, olet toivoton tapaus.

En kestä. Olit siis oikeasti ollut siinä uskossa, että ylioppilasjuhlat järjestetään varainkeruutarkoituksessa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka kutsuu jo yo-juhliin? Eihän tulokset ole vielä tulleet.

Tulokset tulevat jotain 1-2vko ennen juhlia, joka ei ole oikein riittävä aika. Useimmille kuitenkin ylioppilaaksi pääsy on varmaa.

Niin, ja vähän noloa sitten kun ei pääsekään läpi ja vieraat jo kutsuttu...

Vierailija kirjoitti:

Tällaisten tyyppien nimissä vois aina vaan lahjottaa jonkun vuohen kehitysmaahan tms. Ihan vaan, koska ovat niin moukkia.

Tämä on loistava idea!

Mä antaisin rahaa joka tapauksessa, mutta kyllä ärsyttää nykyään nuo kerjuukutsut.

Laitan hyväntekeväisyyteen ja kirjekuoreen kuitti siitä.

Ensi kesänä tulossa erittäin nirsojen veljen lasten yo-juhla ja rippijuhla.

Esim poika, joka nyt pääsee ripille, soitti äidille ( mummolleen ), viimeistään vuonna, että missä synttärilahja viipyy. Mummo oli laittanut rahan vahingossa veljeni tilille, ei pojan.

Olin ihan pöyristynyt ja äiti oli tosi pahoillaan.

Kiitos ideasta!

En näe tuossa kutsussa pahempaa virhettä. Minusta on vain hyvä, että ilmaistaan selkeästi mitä toivotaan lahjaksi. Ei tarvitse vieraan miettiä sen kummemmin. Helppoa! Kukkakimpun voi viedä vielä lisäksi juhliin. Mitä sitä turhaa romua kuskaamaan, mukavampi antaa jotain mieluista.

*viime vuonna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Lahjojen kohdalla nenänsä nyrpistely on todella noloa, joten se otetaan vastaan, mitä saadaan jos saadaan. Ja kukaan muu ei ole velvollinen rahoittamaan kenenkään toisen opintoja.

Aika outoa puhua velvollisuudesta tässä yhteydessä. Yleensä kai ylioppilas on vieraille jotenkin tuttu ja tärkeä henkilö (tosin ilmeisesti jossakin maalla koko kylä saattaa ilman kutsua saapua juhliin, joten siellä ehkä eri tilanne), joten luulisi että toisen avustaminen niinkin tärkeässä asiassa kuin opinnoissa tuntuisi ilolta ja etuoikeudelta.

Ylioppilasjuhlien tarkoitus on juhlia ylioppilaaksi pääsyä. Ne eivät ole minkäänlaiset varainkeruujuhlat opiskeluvuosien vuoksi. Ihan vaan tiedoksesi.

Ok, olet toivoton tapaus.

En kestä. Olit siis oikeasti ollut siinä uskossa, että ylioppilasjuhlat järjestetään varainkeruutarkoituksessa. :D

Ei. Vaan olin siinä uskossa, että jokainen haluaisi parhaansa mukaan avustaa ylioppilasta, itselleen tärkeää ihmistä, uuteen elämänvaiheeseen. Mutta jos ei hyvää tahtoa ja käytännöllistä otetta elämään löydy, niin aika toivotonta sitä on yrittää palstalla opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Lahjojen kohdalla nenänsä nyrpistely on todella noloa, joten se otetaan vastaan, mitä saadaan jos saadaan. Ja kukaan muu ei ole velvollinen rahoittamaan kenenkään toisen opintoja.

No ei tietenkään ole VELVOLLINEN. Mutta eiköhän jokainen järkevä ja sivistynyt ihminen halua antaa jotain sellaista, joka ilahduttaa lahjansaajaa ja jolle hänellä on käyttöä. Raha on siinä mielessä hyvä, että sen käyttökohteen saaja voi itse päättää.

Ja lahja on sellainen, jonka lahjan antaja saa aivan itse valita. Eiköhän jokainen järkevä ja sivistynyt ihminen ymmärrä, että rahan toivominen on erittäin moukkamaista ja noloa.

Höpöhöpö :D Tuo kuulee löytyy Kultaisen käytöksen kirjasta jo vuosikymmenten takaa, että lahjasekki on oiva lahja nuorelle ylioppilaalle tai tuoreelle hääparille. Myös nykyajan etikettioppaat sanovat, että lahjatoiveen vinkkaaminen tai tilinumeron liittäminen kutsuun on ihan korrektia ja helpottaa vieraita paljon.

Raha lahjatoiveena ei haittaa, mutta jos se on esitetty noin niin aika moukkamaista. Omassa kutsussani ei ollut mitään lahjapyyntöä, ja vanhempieni lähettäminä ne menivät "tervetuloa tyttäremme plääpläää".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka kutsuu jo yo-juhliin? Eihän tulokset ole vielä tulleet.

Tulokset tulevat jotain 1-2vko ennen juhlia, joka ei ole oikein riittävä aika. Useimmille kuitenkin ylioppilaaksi pääsy on varmaa.

Niin, ja vähän noloa sitten kun ei pääsekään läpi ja vieraat jo kutsuttu...

Ylioppilaskokeiden mallivastaukset löytyvät netistä, ja äidinkielenkin tuloksista voi paljon päätellä kurssikokeiden pisteistä. Tosi harvalle on mitenkään epäselvää, että arvosanat ovat hyväksyttyjä. Niin vähän siihen A:hankin vaaditaan aineessa kuin aineessa.