Tällainen kutsu tuli yo-juhliin...

Lahjatoiveen esittäminen on minusta kauhean vaikeaa. Itselleni on tulossa bilesynttärit, 30-v. Tiedän, että porukka haluaa jotain tuoda, ja olen maininnut asian kutsussa, että muistamisia en odota, mutta jos haluaa muistaa, bilepaikalla on "astia" minne voi pudottaa matkakassaan kartuketta. On myös maininta, että kaikki, mikä mielestäsi sopii minulle, on tervetullutta, mutta tärkeintä on että itse tulet. 

Ja kyllä. Minusta on noloa pyytää aikuisen synttäreille mitään lahjaa. Mutta tiedän myös että lahjoja tulen saamaan. 

Tuntuuhan se tyhmältä, antaa vain rahaa tilille, ja mennä paikalle viemättä oikein mitään. Etta pitääkö sitten ostaa erikseen vielä kukkasia, mitä se teini nyt ei arvosta, mutta ehkä se sitten onkin enemmän lahja teinin äidille? Itse veisin varmaan kahvipaketin teinin äidille, kun sitähän nyt kuluu sitten.

Rahahyvitykset lahja mutta vie uusi i phone niin varmaan kelpaa.

Miten sen nyt sitten sanoiksi pyöritteleekään, mutta eikö tuo ole ihan itsestäänselvyys että rahaa lahjaksi koska ei ihmiset halua mitään roinaa nurkkiin pyörimään. Eri asia tietysti esim. joku oikeasti vanha ja arvokas suvussa kulkenut perintökoru vaikka. Mutta ne tusina-Aalto maljakot ym. saa kyllä unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja kuka lahjan antaja on niin urpo, että kehtaa antaa toiselle jotain sellaista mistä tietää ettei ole ollenkaan mieluinen tai ei ole lainkaan käyttöä? Ei ainakaan kukaan sellainen jolla on vähänkin sivistystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vanhuksia vaivaa? Minä haluan ainakin lahjani rahana, sillä tiedän itse parhaiten makuni ja voin ostaa mitä haluan. Mitä minä teen jollakin maljakoilla tai lakanoilla?? Ostan sitten JOS tarvitsen.

Kyse ei ole tästä vaan kutsussa käskyttämisestä.

Pakko se käskeä, muuten jotkut mummot kantavat vanhoja rojujaan mun nurkkiini pyörimään.

T. 6

Edellinen on täysin oikeassa. Rahalahja on lähes aina ainoa järkevä lahja ylioppilaalle, mutta sen voi ilmaista esimerkiksi näin:

"halutessasi voit muistaa ylioppilasta pienellä rahalahjoituksella tilille: ----"

Ja oikeasti, jos joku mummo kantaa sinulle vanhoja rojujaan, niin a) se ei ole maailmanloppu ja b) hymyile nätisti ja kiitä, ja vie sitten kirpputorille (tai jätä äitisi hoidettavaksi, ellet jaksa). Eikö sinulla ole minkäänlaista huomaavaisuutta tai ystävällisyyttä edes omia mummojasi kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuuhan se tyhmältä, antaa vain rahaa tilille, ja mennä paikalle viemättä oikein mitään. Etta pitääkö sitten ostaa erikseen vielä kukkasia, mitä se teini nyt ei arvosta, mutta ehkä se sitten onkin enemmän lahja teinin äidille? Itse veisin varmaan kahvipaketin teinin äidille, kun sitähän nyt kuluu sitten.

Minä laittaisin rahalahjoituksen ja veisin kukkia ja kortin. Siis yleisesti, tuo avauksen kutsu oli niin tyly, että en tiedä menisinkö paikalle.

No eikö helpointa ole just laittaa raha tilille ja kun on ylioppilasjuhlista kerran kyse ni ruusun ja kortin vie sitten juhliin..

Kutsu tietysti olis voinut olla paperikutsu mutta tänäpäivänä kun posti on niin epäluotettava ni laittaisin varmuuden vuoksi vielä viestillä kutsut..

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vanhuksia vaivaa? Minä haluan ainakin lahjani rahana, sillä tiedän itse parhaiten makuni ja voin ostaa mitä haluan. Mitä minä teen jollakin maljakoilla tai lakanoilla?? Ostan sitten JOS tarvitsen.

Jaa, olen vanhus 52v. mutta veisin rahaa koska sitähän ne teinit aina haluaa.

Kotona kaksi teiniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja kuka lahjan antaja on niin urpo, että kehtaa antaa toiselle jotain sellaista mistä tietää ettei ole ollenkaan mieluinen tai ei ole lainkaan käyttöä? Ei ainakaan kukaan sellainen jolla on vähänkin sivistystä.

Kai sitä saa vastata samalla mitalla takaisin? Jos on sivistymättömän kerjääjän juhliin menossa... Sitä paitsi kyllähän kaikki yhden maljakon tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Ahneus on hyvä ominaisuus, rahaa ja rikkaita aina tarvitaan. Köyhä voi kuvitella elävänsä rikasta elämää, jos käy kertan vuodessa Tallinnassa. Mutta minäpä kerron: You don’t know a thing.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Tosi ikävää että olet periaatteesi vuoksi kettuileva vieras. Mielummin jättäisit menemättä juhliin jos aidosti et pysty iloitsemaan toisen puolesta vaan tarvii kettuilla ..

Jos itselleni tulisi kutsu, joka ei ole ylioppilaan itsensä allekirjoittama ja sanamuodot olisivat nuo, en menisi juhliin. Ihan sama, mitä sanoisivat jälkeenpäin, ei kiinnostaisi. Vaikka yleisesti tiedetään, että rahalahja on mieluisin, kyllä hyvät käytöstavat täytyy osata ja käskymuodoiksi rinnastettavat sanamuodot pois kutsuista. Kukin tavallaan, mutta minä en menisi enkä "lahjaa" antaisi ihmisille, joilla ei tuohon ikään mennessä ole parempia käytöstapoja siunaantunut.  Toisaalta, omassa lähipiirissäni ei ole onneksi tarvinnut miettiä tuollaisia asioita, koska homma hoidetaan fiksusti enkä usko, että tarvinnee jatkossakaan. En syytä sinua, ap, mitenkään huonosta käytöksestä, vain tuttavaasi. Ihan aiheesta olet ihmeissäsi. Rahalahjan annan mielelläni, mutta en tuollaisella tyylillä esitettyyn kutsuun".

Minun yo-juhlien kutsussa oli toive että jos haluaa muistaa, niin tekee sen kortilla tai rahalla koska en tarvitse mitään. Tästä huolimatta minulle tuotiin sisustustaulu, lakanoita, astioita, iso kristallimaljakko, 12 setti lautasia, pyyheliinoja ja vaikka sun mitä.

Olen asunut omillani 15-vuotiaasta, lukiosta valmistuin 20-vuotiaana ja siinä viidessä vuodessa kertyy tavaraa paljon. Ostin ihan itse töissä käymällä sen mitä tarvitsen. Neljä kappaletta lakanoita, jotka kaikki ovat tietyn värisiä, oikeaa materiaalia ja muutenkin omaa tyyliä. Aluslakana on myös sopiva sänkyyn. Astioita kaikkea kuusi kappaletta, samaa sarjaa ja minulle mieluisaa väriä. Samoin aterimia. Pyyhkeitä myös oli, kaikki samaa sarjaa ja sen verran mitä tarvitsen. Kaikkea mitä arjessa tarvitsin, minulla oli. Tarvitsin ainoastaan rahaa asp-tilille.

Sitten minulle kannetaan kirkkaanpunaisia polyesterilakanoita, astiasarja joka ei sovi mihinkään ja kaikkea mitä en yksinkertaisesti tarvitse. Olisin ilahtunut jos minulle olisi tuotu pelkkä kortti, mutta ahdistunut kun tuodaan isoja astiastoja ja muuta mitä en tarvitse. Enkä todellakaan maksa ylimääräisistä neliöistä siksi että voin säilöä paljon tarpeetonta tavaraa. Sitten kun myyt tarpeettomat, siitä loukkaannutaan. Eli ainoa oikea tapa olisi se että myyn omat huolella valitut tavarat ja otan lahjat vastaan. Mitä väliä vaikka olen kutsuun ystävällisesti kertonut että läsnäolo on paras lahja, jos välttämättä haluaa muistaa niin toivon että se tapahtuu vain kortilla tai rahana.

Nykyisin en enää välttämättä olisi yhtä ystävällinen heidän kohdalla joiden tiedän ohittavan kaikki ystävälliset kehoitukset. Ei, en tarvitse sohvapöytää, lakanoita tai mikroa. Kaikkea on minulle kannettu vaikka minulla on oma asunto, vakituinen työpaikka ja olen asunut pitkään yksin. Enkä halua puolta tusinaa käsinkirjailtuja pyyhkeitä koska minulla on jo niin paljon pyyhkeitä kuin tarvitsen. Viisi senttiä on parempi lahja kuin 12 kappaleen astiasto sarjasta josta en pidä, en tarvitse eikä se mahdu minnekään. Itseasiassa voisin maksaa vieraille siitä että eivät tuo tarpeetonta tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja kuka lahjan antaja on niin urpo, että kehtaa antaa toiselle jotain sellaista mistä tietää ettei ole ollenkaan mieluinen tai ei ole lainkaan käyttöä? Ei ainakaan kukaan sellainen jolla on vähänkin sivistystä.

Kai sitä saa vastata samalla mitalla takaisin? Jos on sivistymättömän kerjääjän juhliin menossa... Sitä paitsi kyllähän kaikki yhden maljakon tarvitsee.

Hahhahhaa :D:D:D Ihan miten vaan, jos kerran noin pikkumainen on. Mutta itsehän siinä vain heität rahaa roskiin, jos annat jotain sellaista mille lahjan saajalla ei ole minkään valtakunnan käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Yleensäkin kutsuihin laitetut liian tarkat toiveet lahjan arvosta ja tuomisten laadusta ovat mielestäni moukkamaisia, poikkeuksena tietysti hautajaisiin toivottava yksi kukka.

Asian voi esittää myös vähän sivistyneemmin kuin suoraan paukuttamalla tarkat toiveet hinnasta ja laadusta. Vieras vie mitä sopivaksi katsoo, ärsyttää kyllä häälistatkin satojen euron arvoisina tuotteineen.

Yo kutsussa voisi vaikka Ilmoittaa mahdollisen lahjan valitsemisen helpottamiseksi asian, mihin nuori kerää rahaa ja kertoa mahdollisuuden osallistua mukaan sopivalla summalla. Jotain on kuitenkin pielessä jos pelkkä kutsu saa aikaan ärsytyksen tunteen.