Tällainen kutsu tuli yo-juhliin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Tosi ikävää että olet periaatteesi vuoksi kettuileva vieras. Mielummin jättäisit menemättä juhliin jos aidosti et pysty iloitsemaan toisen puolesta vaan tarvii kettuilla ..

Kyllä mä voin aidosti iloita toisen puolesta ihan sen maljakonkin kanssa. :)

Niin siis sen maljakon jonka viet ihan vaan kettuillaakses..

Katse peiliin.. mitä on aidosti iloinen toisen puolesta ja mitä tarkoittaa vaan kettuillaakses ja jos et huomaa ristiriitaa niin olen pahoillani sun puolesta.

Ai vain lahjojenko takia sinä juhlit? Olen aidosti pahoillani vieraittesi puolesta, koska haluat heiltä vain lahjat=rahaa ja et anna mitään arvoa sille, että osallistuvat juhliisi. Arvotat ihmisiä heiltä saamiesi lahjojen perusteella ja lahja on ainoa asia, jonka vuoksi heidät haluat nähdä.

Höpö höpö. Sanon aina että läsnäolo on lahjaa tärkeämpi. Kritisoin sinua siittä että et ymmärrä mikä ero on mennä juhliin kettuilevalla asenteella vs. Aidosti iloinen juhlittavan puolesta asenteella..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Lahjojen kohdalla nenänsä nyrpistely on todella noloa, joten se otetaan vastaan, mitä saadaan jos saadaan. Ja kukaan muu ei ole velvollinen rahoittamaan kenenkään toisen opintoja.

Aika outoa puhua velvollisuudesta tässä yhteydessä. Yleensä kai ylioppilas on vieraille jotenkin tuttu ja tärkeä henkilö (tosin ilmeisesti jossakin maalla koko kylä saattaa ilman kutsua saapua juhliin, joten siellä ehkä eri tilanne), joten luulisi että toisen avustaminen niinkin tärkeässä asiassa kuin opinnoissa tuntuisi ilolta ja etuoikeudelta.

Ylioppilasjuhlien tarkoitus on juhlia ylioppilaaksi pääsyä. Ne eivät ole minkäänlaiset varainkeruujuhlat opiskeluvuosien vuoksi. Ihan vaan tiedoksesi.

Ok, olet toivoton tapaus.

En kestä. Olit siis oikeasti ollut siinä uskossa, että ylioppilasjuhlat järjestetään varainkeruutarkoituksessa. :D

Ei. Vaan olin siinä uskossa, että jokainen haluaisi parhaansa mukaan avustaa ylioppilasta, itselleen tärkeää ihmistä, uuteen elämänvaiheeseen. Mutta jos ei hyvää tahtoa ja käytännöllistä otetta elämään löydy, niin aika toivotonta sitä on yrittää palstalla opettaa.

Toihan on yksi suuremmista opetuksista, jonka voi antaa. Opettaa pois röyhkeydestä ja kiittämättömyydestä. Samat rahatoiveet tulevat muuten tulevaisuudessa toistumaan hääkutsuissa ja synttärikutsuissa.

Pointtinahan tässä on koko ajan ollut se, että sitä rahaa saa lahjaksi toivomattakin. Vain tyhmät kirjoittavat sen toiveen kutsuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Lahjojen kohdalla nenänsä nyrpistely on todella noloa, joten se otetaan vastaan, mitä saadaan jos saadaan. Ja kukaan muu ei ole velvollinen rahoittamaan kenenkään toisen opintoja.

No ei tietenkään ole VELVOLLINEN. Mutta eiköhän jokainen järkevä ja sivistynyt ihminen halua antaa jotain sellaista, joka ilahduttaa lahjansaajaa ja jolle hänellä on käyttöä. Raha on siinä mielessä hyvä, että sen käyttökohteen saaja voi itse päättää.

Ja lahja on sellainen, jonka lahjan antaja saa aivan itse valita. Eiköhän jokainen järkevä ja sivistynyt ihminen ymmärrä, että rahan toivominen on erittäin moukkamaista ja noloa.

Höpöhöpö :D Tuo kuulee löytyy Kultaisen käytöksen kirjasta jo vuosikymmenten takaa, että lahjasekki on oiva lahja nuorelle ylioppilaalle tai tuoreelle hääparille. Myös nykyajan etikettioppaat sanovat, että lahjatoiveen vinkkaaminen tai tilinumeron liittäminen kutsuun on ihan korrektia ja helpottaa vieraita paljon.

Oliko siinä myös jotain siitä, että mikä ero toiveella ja vaatimuksella on? Ja ohjeita siitä miten sivistyneet ihmiset suhtauvat sellaiseen lahjaa, joka ei toivetta vastaa?  Kuuluuko pettymys näyttää?

Vierailija kirjoitti:

Kuka kutsuu jo yo-juhliin? Eihän tulokset ole vielä tulleet.

En tiedä, onko prosessi radikaalisti muuttunut, mutta kirjoitusten jälkeen kokeet tarkistettiin hyvinkin sukkelaan ja omalta opettajalta sai pyytää tiedon, millä arvosanalla hän on kokeen lautakuntaan lähettänyt. Jos kaikki kokeet on lähetetty lautakuntaan lubenter approbaturina tai korkeammalla arvosanalla, voi olla melko varma, että läpi menee ja lakin saa. Pakollisen aineen iinkin voi vielä kompensaatiomenetelmällä korjata ja saada yo-tutkinnon, vapaaehtoisen aineen i ei estä tutkinnon saamista.

Mistä näitä hienopieruja riittää, joiden armojen pyhää ylhäyttä on nyt vakavasti loukattu kun on noin moukkamaisesti kehdattu toivoa rahaa lahjaksi?

Selväähän tuo on ettei ylioppilaalle ruveta kantamaan mitään "persoonallisia lahjoja" tai tusina-maljakoita ja seinäryijyjä ym. Raha on kaikkein käytännöllisin lahja niin saajalle kuin antajallekin. Ei tarvitse kierrellä kauppoja ja miettiä mikä olisi hyvä, ja saaja taas saa sillä juuri sitä mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Tosi ikävää että olet periaatteesi vuoksi kettuileva vieras. Mielummin jättäisit menemättä juhliin jos aidosti et pysty iloitsemaan toisen puolesta vaan tarvii kettuilla ..

Kyllä mä voin aidosti iloita toisen puolesta ihan sen maljakonkin kanssa. :)

Niin siis sen maljakon jonka viet ihan vaan kettuillaakses..

Katse peiliin.. mitä on aidosti iloinen toisen puolesta ja mitä tarkoittaa vaan kettuillaakses ja jos et huomaa ristiriitaa niin olen pahoillani sun puolesta.

Ai vain lahjojenko takia sinä juhlit? Olen aidosti pahoillani vieraittesi puolesta, koska haluat heiltä vain lahjat=rahaa ja et anna mitään arvoa sille, että osallistuvat juhliisi. Arvotat ihmisiä heiltä saamiesi lahjojen perusteella ja lahja on ainoa asia, jonka vuoksi heidät haluat nähdä.

Höpö höpö. Sanon aina että läsnäolo on lahjaa tärkeämpi. Kritisoin sinua siittä että et ymmärrä mikä ero on mennä juhliin kettuilevalla asenteella vs. Aidosti iloinen juhlittavan puolesta asenteella..

Sanoinko jossain kohtaa meneväni juhliin kettuilevalla asenteella? En sanonut. Se on omaa väärää tulkintaasi. 

En tiedä olenko sitten jotenkin outo, kun nimenomaan olisi kiva saada kaunis väritön aaltomaljakko tai mariskooli. Kumpaakaan ei ole. Meillä ainakin aina jos on ollut synttärit, rippijuhlat tms. niin vieraat etukäteen ovat kysyneet keräänkö jotain astiastoa ja kummi kysyy aina onko jotain erityistä lahjatoivetta. Koskaan ei ole tarvinnut pettyä lahjoihin.

En sitten tiedä onko täällä porukalla niin tyypillistä että on 5 aaltomaljakkoa että se on tylsää. Minä ainakin olisin kiitollinen aaltomaljakosta.

Toki jos ei halua mitään sellaisia niin sen voi mainita kutsussa. Minusta kuitenkin tuolla tavalla ilmaistu kutsu ja toive (lue: käsky) on epäkohteliasta. Lisäksi minusta on sen verran arvokas juhla kyseessä että lähetetään perinteinen kutsu eikä mitään tekstiviestiä (eri asia jos ei tiedä osoitetta tms.) ja jos on yo-juhlat niin kyllä se ylioppilas on se joka kutsuu eikä mami.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Lahjojen kohdalla nenänsä nyrpistely on todella noloa, joten se otetaan vastaan, mitä saadaan jos saadaan. Ja kukaan muu ei ole velvollinen rahoittamaan kenenkään toisen opintoja.

Aika outoa puhua velvollisuudesta tässä yhteydessä. Yleensä kai ylioppilas on vieraille jotenkin tuttu ja tärkeä henkilö (tosin ilmeisesti jossakin maalla koko kylä saattaa ilman kutsua saapua juhliin, joten siellä ehkä eri tilanne), joten luulisi että toisen avustaminen niinkin tärkeässä asiassa kuin opinnoissa tuntuisi ilolta ja etuoikeudelta.

Ylioppilasjuhlien tarkoitus on juhlia ylioppilaaksi pääsyä. Ne eivät ole minkäänlaiset varainkeruujuhlat opiskeluvuosien vuoksi. Ihan vaan tiedoksesi.

Ok, olet toivoton tapaus.

En kestä. Olit siis oikeasti ollut siinä uskossa, että ylioppilasjuhlat järjestetään varainkeruutarkoituksessa. :D

Ei. Vaan olin siinä uskossa, että jokainen haluaisi parhaansa mukaan avustaa ylioppilasta, itselleen tärkeää ihmistä, uuteen elämänvaiheeseen. Mutta jos ei hyvää tahtoa ja käytännöllistä otetta elämään löydy, niin aika toivotonta sitä on yrittää palstalla opettaa.

Toihan on yksi suuremmista opetuksista, jonka voi antaa. Opettaa pois röyhkeydestä ja kiittämättömyydestä. Samat rahatoiveet tulevat muuten tulevaisuudessa toistumaan hääkutsuissa ja synttärikutsuissa.

Pointtinahan tässä on koko ajan ollut se, että sitä rahaa saa lahjaksi toivomattakin. Vain tyhmät kirjoittavat sen toiveen kutsuun.

Kuten arvelinkin, loppujen lopuksi tässä on kyse siitä, että toiset arvostavat suoruutta ja toiset kursailua. Varmasti etenkin vanhemmille ihmisille kursailu on vielä tärkeää, joka on varmaan se syy, miksi sinäkin niin kovasti asiasta hikeennyit. Nuoremmilla ihmisillä näkökulma on yleisemmin suoruutta arvostava :)

Vierailija kirjoitti:

En sitten tiedä onko täällä porukalla niin tyypillistä että on 5 aaltomaljakkoa että se on tylsää. Minä ainakin olisin kiitollinen aaltomaljakosta.

Varmaan kysymys on enemmän siitä, että aaltomaljakolla ei tee mitään.

Aika tökerösti esitetty kutsu. Sanat olisi voinut asetella vähän kivemminkin. Paitsi, onko teidän suvussa ollut tapana kaikissa aiemmissa juhlissa kantaa teinille Kermansaven kuppeja ja Kalevala koruja, joita ei oikeasti yksikään nuori halua? Eri asia viedä lahjaksi esim. jotain sarjaa, jota tietää nuoren keräävän omaa kotia varten.

Kamala ajatella, että kukaan ylpistyisi, luulisi jotain ansaitsevansa tai saavansa. Pannaanpa nuori paikalleen, näpäytetään vuohella tai aaltomaljakolla, ettei vaan jatkossa enää kukkoile. Jos ei muuta keksitä, niin maristaan siitä, että kutsun esittäjä tai kanava oli väärä. Eikä varmaan edes huomata, mitkä tunteet ovat oman mielenpahoituksen taustalla. Ne ovat oman osattomuuden tunteet, kauna, kateus ja katkeruus, jotka saavat silmään sellaisen sörön, että näkee pahaa viattomassa juhlakutsussakin.

Jos sinä noin kovasti loukkaannut kutsusta, etkä selvästikään halua ilahduttaa ison työn tehnyttä ylioppilasta ja menet paikalle vain etsimään lisää virheitä isäntäväestä, tarjoilusta ynnä muusta, älä osallistu. Ei sinua siellä kukaan kaipaa, senkin hapannaama.

Älä luule, että vuohesi satuttaa nuorta, hän varmaan pitää sitä hyvänä ideana. Se olet sinä, joka harmistuisi hyväntekeväisyydestä kustannuksellasi; siksihän luulet, että se olisi toimiva näpäytys.

Vierailija kirjoitti:

Kai se on yo-lakin saajan oma tilinumero? Tilinumeroa ei muuten pitäisi koskaan lähettää whatsupin tai sähköpostin kautta. Laittaisin kortin ja siihen tiedon rahalahjasta, jos äiti on holisti tms.

Tilinumeron voi lähettää aivan mitä kautta vain, ja vaikka kailottaa megafonilla pitkin kaupunkia. Pahinta mitä voi sattua, on että joku laittaa tilille rahaa.

Mauton kutsu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Lahjojen kohdalla nenänsä nyrpistely on todella noloa, joten se otetaan vastaan, mitä saadaan jos saadaan. Ja kukaan muu ei ole velvollinen rahoittamaan kenenkään toisen opintoja.

Aika outoa puhua velvollisuudesta tässä yhteydessä. Yleensä kai ylioppilas on vieraille jotenkin tuttu ja tärkeä henkilö (tosin ilmeisesti jossakin maalla koko kylä saattaa ilman kutsua saapua juhliin, joten siellä ehkä eri tilanne), joten luulisi että toisen avustaminen niinkin tärkeässä asiassa kuin opinnoissa tuntuisi ilolta ja etuoikeudelta.

Ylioppilasjuhlien tarkoitus on juhlia ylioppilaaksi pääsyä. Ne eivät ole minkäänlaiset varainkeruujuhlat opiskeluvuosien vuoksi. Ihan vaan tiedoksesi.

Ok, olet toivoton tapaus.

En kestä. Olit siis oikeasti ollut siinä uskossa, että ylioppilasjuhlat järjestetään varainkeruutarkoituksessa. :D

Ei. Vaan olin siinä uskossa, että jokainen haluaisi parhaansa mukaan avustaa ylioppilasta, itselleen tärkeää ihmistä, uuteen elämänvaiheeseen. Mutta jos ei hyvää tahtoa ja käytännöllistä otetta elämään löydy, niin aika toivotonta sitä on yrittää palstalla opettaa.

Toihan on yksi suuremmista opetuksista, jonka voi antaa. Opettaa pois röyhkeydestä ja kiittämättömyydestä. Samat rahatoiveet tulevat muuten tulevaisuudessa toistumaan hääkutsuissa ja synttärikutsuissa.

Pointtinahan tässä on koko ajan ollut se, että sitä rahaa saa lahjaksi toivomattakin. Vain tyhmät kirjoittavat sen toiveen kutsuun.

Kuten arvelinkin, loppujen lopuksi tässä on kyse siitä, että toiset arvostavat suoruutta ja toiset kursailua. Varmasti etenkin vanhemmille ihmisille kursailu on vielä tärkeää, joka on varmaan se syy, miksi sinäkin niin kovasti asiasta hikeennyit. Nuoremmilla ihmisillä näkökulma on yleisemmin suoruutta arvostava :)

Kursailu ja käytöstavat ovat kaksi eri asiaa. Nuoret ovat röyhkeämpiä kuin aiemmat ikäluokat. Suoruus on ihan eri asia kuin röyhkeä vaatimus ja mielenosoittaminen väärän lahjan vuoksi. Ennen ihmisillä oli käytöstapoja ja olivat kiitollisempia kaikesta. Nyt tarvitsee olla uusin Iphone ja sitten ehkä ollaan viikko tyytyväisiä. 

Mä olen muuten kolmekymppinen, että en kovin vanhana itseäni pidä. :D Ja mä en ole hikeentynyt asiasta mua vaan surettaa tämä rahan ympärillä pyörivä maailma ja sen ahneet, kiittämättömät ja pinnalliset kasvatit. 

Sä meinasit viedä jonku v...n maljakon, jonka olet saanut itse ja se ei sovi sun sisustukseen

Vierailija kirjoitti:

Kamala ajatella, että kukaan ylpistyisi, luulisi jotain ansaitsevansa tai saavansa. Pannaanpa nuori paikalleen, näpäytetään vuohella tai aaltomaljakolla, ettei vaan jatkossa enää kukkoile. Jos ei muuta keksitä, niin maristaan siitä, että kutsun esittäjä tai kanava oli väärä. Eikä varmaan edes huomata, mitkä tunteet ovat oman mielenpahoituksen taustalla. Ne ovat oman osattomuuden tunteet, kauna, kateus ja katkeruus, jotka saavat silmään sellaisen sörön, että näkee pahaa viattomassa juhlakutsussakin.

Jos sinä noin kovasti loukkaannut kutsusta, etkä selvästikään halua ilahduttaa ison työn tehnyttä ylioppilasta ja menet paikalle vain etsimään lisää virheitä isäntäväestä, tarjoilusta ynnä muusta, älä osallistu. Ei sinua siellä kukaan kaipaa, senkin hapannaama.

Älä luule, että vuohesi satuttaa nuorta, hän varmaan pitää sitä hyvänä ideana. Se olet sinä, joka harmistuisi hyväntekeväisyydestä kustannuksellasi; siksihän luulet, että se olisi toimiva näpäytys.

Ylioppilaaksi pääseminen ei ole nykyisin mikään erityisen suuri työ.

Vierailija kirjoitti:

Kerropa mikä olisi se sun persoonallinen lahja?

Tilkuista ommeltu esiliina, jossa ylioppilaan kuva edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Lahjojen kohdalla nenänsä nyrpistely on todella noloa, joten se otetaan vastaan, mitä saadaan jos saadaan. Ja kukaan muu ei ole velvollinen rahoittamaan kenenkään toisen opintoja.

Aika outoa puhua velvollisuudesta tässä yhteydessä. Yleensä kai ylioppilas on vieraille jotenkin tuttu ja tärkeä henkilö (tosin ilmeisesti jossakin maalla koko kylä saattaa ilman kutsua saapua juhliin, joten siellä ehkä eri tilanne), joten luulisi että toisen avustaminen niinkin tärkeässä asiassa kuin opinnoissa tuntuisi ilolta ja etuoikeudelta.

Ylioppilasjuhlien tarkoitus on juhlia ylioppilaaksi pääsyä. Ne eivät ole minkäänlaiset varainkeruujuhlat opiskeluvuosien vuoksi. Ihan vaan tiedoksesi.

Ok, olet toivoton tapaus.

En kestä. Olit siis oikeasti ollut siinä uskossa, että ylioppilasjuhlat järjestetään varainkeruutarkoituksessa. :D

Ei. Vaan olin siinä uskossa, että jokainen haluaisi parhaansa mukaan avustaa ylioppilasta, itselleen tärkeää ihmistä, uuteen elämänvaiheeseen. Mutta jos ei hyvää tahtoa ja käytännöllistä otetta elämään löydy, niin aika toivotonta sitä on yrittää palstalla opettaa.

Toihan on yksi suuremmista opetuksista, jonka voi antaa. Opettaa pois röyhkeydestä ja kiittämättömyydestä. Samat rahatoiveet tulevat muuten tulevaisuudessa toistumaan hääkutsuissa ja synttärikutsuissa.

Pointtinahan tässä on koko ajan ollut se, että sitä rahaa saa lahjaksi toivomattakin. Vain tyhmät kirjoittavat sen toiveen kutsuun.

Kuten arvelinkin, loppujen lopuksi tässä on kyse siitä, että toiset arvostavat suoruutta ja toiset kursailua. Varmasti etenkin vanhemmille ihmisille kursailu on vielä tärkeää, joka on varmaan se syy, miksi sinäkin niin kovasti asiasta hikeennyit. Nuoremmilla ihmisillä näkökulma on yleisemmin suoruutta arvostava :)

Kursailu ja käytöstavat ovat kaksi eri asiaa. Nuoret ovat röyhkeämpiä kuin aiemmat ikäluokat. Suoruus on ihan eri asia kuin röyhkeä vaatimus ja mielenosoittaminen väärän lahjan vuoksi. Ennen ihmisillä oli käytöstapoja ja olivat kiitollisempia kaikesta. Nyt tarvitsee olla uusin Iphone ja sitten ehkä ollaan viikko tyytyväisiä. 

Mä olen muuten kolmekymppinen, että en kovin vanhana itseäni pidä. :D Ja mä en ole hikeentynyt asiasta mua vaan surettaa tämä rahan ympärillä pyörivä maailma ja sen ahneet, kiittämättömät ja pinnalliset kasvatit. 

Minä en nähnyt kutsun tekstissä mitään todisteita röyhkeydestä tai kiittämättömyydestä, ainoastaan kutsun kirjoittajan eli äidin huonoista viestintätaidoista. Kaikki eivät kuitenkaan voi olla viestinnän mestareita, joten kutsun vastaanottajana olisin armollinen, enkä alkaisi tahallani miettimään jotain maljakkoa tai vuohta "kostolahjaksi".

Eihän YO-juhliin etiketin mukaan edes kutsuta! Siellä on avoimet ovet ja kuka tahansa tuttu voi poiketa tuomaan ruusun (ja lahjan, joka on rahaa tai lahjakortti.)

Aika moukkamaista toivoa suoraan rahaa tilille. Eiköhän sitä ilman eri pyyntöä olisi tullut muutenkin.

Huomaa, että ylioppilaiksi pääsee nykyään kaikenkarvaiset moukat, joille se on elämän suurin ja ihmeellisin juhla. On kyllä aikamoinen idiootti, jos yo-kokeessa reputtaa. Lakin saavat kaikki, mutta arvosana on se, joka lakin arvon määrää, sanoi isoisä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamala ajatella, että kukaan ylpistyisi, luulisi jotain ansaitsevansa tai saavansa. Pannaanpa nuori paikalleen, näpäytetään vuohella tai aaltomaljakolla, ettei vaan jatkossa enää kukkoile. Jos ei muuta keksitä, niin maristaan siitä, että kutsun esittäjä tai kanava oli väärä. Eikä varmaan edes huomata, mitkä tunteet ovat oman mielenpahoituksen taustalla. Ne ovat oman osattomuuden tunteet, kauna, kateus ja katkeruus, jotka saavat silmään sellaisen sörön, että näkee pahaa viattomassa juhlakutsussakin.

Jos sinä noin kovasti loukkaannut kutsusta, etkä selvästikään halua ilahduttaa ison työn tehnyttä ylioppilasta ja menet paikalle vain etsimään lisää virheitä isäntäväestä, tarjoilusta ynnä muusta, älä osallistu. Ei sinua siellä kukaan kaipaa, senkin hapannaama.

Älä luule, että vuohesi satuttaa nuorta, hän varmaan pitää sitä hyvänä ideana. Se olet sinä, joka harmistuisi hyväntekeväisyydestä kustannuksellasi; siksihän luulet, että se olisi toimiva näpäytys.

Ylioppilaaksi pääseminen ei ole nykyisin mikään erityisen suuri työ.

Hahahah, I rest my case. Olette juuri sellaisia hiekkap*mppejä kuin arvelinkin. Kolme vuotta 19-vuotiaan elämästä on todella iso juttu ja siinä vaiheessa elämää yo-lakki on saavutus.

Kertoo todella paljon teistä "aikuisista", että haluatte vähätellä nuoren elämän tärkeää käännekohtaa.

Ei voi muuta kuin toivoa, että kutsutuissa olisi sellaisiakin hyviä ihmisiä, jotka arvostavat saamaansa kutsua ja haluavat auttaa ja kannustaa. Tässä ketjussa on lähinnä niitä katkeria ämmiä, jotka haluavat painaa nuorta ihmistä alas, näpäytellä ja vähätellä.