Tällainen kutsu tuli yo-juhliin...

Ylioppilaslahjaksi raha on ok. Tekee asiasta myös helpon. Olisi aika vaikeaa ostaa jotain oikeaa lahjaa. Kukan voi viedä lisäksi myös tai on varmaan hyvä viedä, yksi ruusu vaikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa mikä olisi se sun persoonallinen lahja?

Puoli tusinaa käsinkirjailtua käsipyyhettä.

Eh, ei nuoret arvosta tällaista lahjaa. Anna ne mummollesi/äidillesi lahjaksi, ovat varmasti haltioissaan.

Anna joku keräilyraha.

Ylioppilaskokeiden tulokset tulevat vasta toukokuun puolella. Jo se, että lähettää kutsut ennen kuin on tietoa siitä, järjestetäänkö koko juhlia, on etikettivirhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa mikä olisi se sun persoonallinen lahja?

Tilkuista ommeltu esiliina, jossa ylioppilaan kuva edessä.

Oikeasti? Minäkään en haluaisi tuota!

N40

Tottakai lahja rahana.

Aivan turhaan joku tuo yksittäisen kupin, kipon tai taulun. Ne jäävät vain nurkkiin keräämään pölyä kun eivät sovi muiden astioiden kanssa tai ovat väärää tyyliä yms.

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä hienopieruja riittää, joiden armojen pyhää ylhäyttä on nyt vakavasti loukattu kun on noin moukkamaisesti kehdattu toivoa rahaa lahjaksi?

Selväähän tuo on ettei ylioppilaalle ruveta kantamaan mitään "persoonallisia lahjoja" tai tusina-maljakoita ja seinäryijyjä ym. Raha on kaikkein käytännöllisin lahja niin saajalle kuin antajallekin. Ei tarvitse kierrellä kauppoja ja miettiä mikä olisi hyvä, ja saaja taas saa sillä juuri sitä mitä haluaa.

Kyllä se on minustakin ihan selvää, ja on järkevää ja normaalia toivoa rahaa. Mun mielestä vaan täällä on ollut aika lailla sellaista asennetta tulevien ylioppilaiden puolelta, että heille on hirveä loukkaus ja järkytys jos joku (esimerkiksi se 70+ mummoraukka) kantaa heille jonkun vaasin. Minusta se on "hienopieruutta" myöskin.

Meiltä lähti kahdenlaisia kutsuja eli kaikki ne hääparit, jotka on viimeisen 20 vuoden aikana halunneet rahaa, saivat kutakuin samanlaisen kutsun mitä ap esitti. Loput saivat kutsun, jossa ei ollut mainintaa rahasta. Näin siksi, että jos on itse asettanut rahalahjan etusijalle, niin haluaa varmasti sellaisen myös antaa.

Junttimaista noin suoraan pyytää lahjoja ollenkaan, suorastaan käskeä sitä rahaa antaamaan. Olisi tuon voinut muotoilla toisellakin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vanhuksia vaivaa? Minä haluan ainakin lahjani rahana, sillä tiedän itse parhaiten makuni ja voin ostaa mitä haluan. Mitä minä teen jollakin maljakoilla tai lakanoilla?? Ostan sitten JOS tarvitsen.

Kyse ei ole tästä vaan kutsussa käskyttämisestä.

Pakko se käskeä, muuten jotkut mummot kantavat vanhoja rojujaan mun nurkkiini pyörimään.

T. 6

Ja jotkut kantavat niitä, vaikka kieltäisikin... ihan kuin uhmatakseen. Sitten tulee niitä rakkaudella tehtyjä revinnäisiä ja 2 x 2 m2 seinälle ripustettavia ristipistotöitä, joiden paras ja ainoa paikka on tekijänsä luona.

Vierailija kirjoitti:

Junttimaista noin suoraan pyytää lahjoja ollenkaan, suorastaan käskeä sitä rahaa antaamaan. Olisi tuon voinut muotoilla toisellakin tavalla.

Muotoilla kohteliaaseen muotoon, joo. Mutta siinä, että toivoo muistamisen rahana, ei ole mitään väärää, leuhkaa tai muuten huonoa. Ylioppilas tarvitsee elämiseen rahaa eikä kymmentä eriparimukia ja 50 eripariruusua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jo 80-luvulla YO-lahjat oli käytännössä vaan rahaa. Minä en ainakaan muuta saanut, vaikka en ollut mitään erityisesti pyytänyt. Että eikö sen nyt voi sanoa ihan ääneenkin? Ja mieluummin tilille, kun käteisenä, kun ei niitä saa sinne tilille vietyä oikein mitenkään ilman, että pankki vie siitä oman siivunsa. Plus kun sen laittaa suoraan tilille, niin ei joudu minkäänlaisten katseiden kohteeksi: "ai kauheeta toi antoi vaan 20e"...

Minä pyysin tiettyjä astioita, pyyhkeitä ja lakanoita, aterimia jne. Muutin omilleni ja minulla oli ihania ja laadukkaita tuotteita. Iittalaa, Pentikiä, Marimekkoa, Hackmania ja Finlaysonia. Serkkuni pyysi vain rahaa ja meni niillä Thaimaahan. Myöhemmin muutti omilleen ja joutui ostamaan itse kaiken. Sanoi, että kadehti päätöstäni, koska hän joutui ostamaan kaikki Ikeasta halvalla, koska oli jo törsännyt rahat. Raha on niin helppo tuhlata turhuuksiin, kun on nuori. Moni ystäväni meni rahoilla juuri ulkomaille.

Sanomattakin selvää että rahaa . Ei nuoret arvosta kippoja ja kuppeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jo 80-luvulla YO-lahjat oli käytännössä vaan rahaa. Minä en ainakaan muuta saanut, vaikka en ollut mitään erityisesti pyytänyt. Että eikö sen nyt voi sanoa ihan ääneenkin? Ja mieluummin tilille, kun käteisenä, kun ei niitä saa sinne tilille vietyä oikein mitenkään ilman, että pankki vie siitä oman siivunsa. Plus kun sen laittaa suoraan tilille, niin ei joudu minkäänlaisten katseiden kohteeksi: "ai kauheeta toi antoi vaan 20e"...

Minä pyysin tiettyjä astioita, pyyhkeitä ja lakanoita, aterimia jne. Muutin omilleni ja minulla oli ihania ja laadukkaita tuotteita. Iittalaa, Pentikiä, Marimekkoa, Hackmania ja Finlaysonia. Serkkuni pyysi vain rahaa ja meni niillä Thaimaahan. Myöhemmin muutti omilleen ja joutui ostamaan itse kaiken. Sanoi, että kadehti päätöstäni, koska hän joutui ostamaan kaikki Ikeasta halvalla, koska oli jo törsännyt rahat. Raha on niin helppo tuhlata turhuuksiin, kun on nuori. Moni ystäväni meni rahoilla juuri ulkomaille.

Se, mitä sinä kutsut turhuudeksi, kuten tuota matkaa voi olla jollekulle elämys, joka antaa voimia jatkamaan eteenpäin arjessa vähintään yhtä paljon kuin "vääränaiset" laadukkaat tuotteet ellei enemmänkin. Jos lahjaksi saatu  ei tunnu lainkaan omanlaiselta ja muistuttavat vain antajastaan, eikä aina mitenkään mairittelevasti, niin keheytyy helposti taakka. Mitä niille pitäsi tehdä? Saako ne heti myydä? Vai pitääkö ne säästää ja jos niiden antaja sattuu, joskus käymään, niin pitääkö osoittaa, että ne on löytäneet hyvän paikan kodista: ovat vielä kun uudet kun niitä ei ole n. vuoteen koskaan käytetty.

Elämme Suomessa paljossa niin rikasta aikaa, että enää ei ole pula tavarasta, vaan vaikeudesta tehdä niitä oikeita päätöksiä, mitä haluaa (kotiinsa) ja mitä ei.

Toki tavara lahjakin voi olla hyvä ja erinomaisen mieleinen. Mutta on harha luulo, että pelkästään tavaran yleisesti tunnustettu laadukkuus tai sen kallis hinta tekisi siitä automaattisesti saajalleen mieluisan ja rakkaan. Enemmän tuollaisesta saattaa tulla ahdistava olo; ikäänkuin tavaran antaja haluaisi osoittaa omaa paremmuuttaan ja "hyvää makuaan" ellei halua kuunnella tai välittää mahdollisista lahjatoiveista lainkaan.

Toisaalta liian suoraviivainen toteamus kutsun yhteydessä, että "lahjat, sitten rahana" saattaa tuntua osasta loukkaavalta; kun tulee tunne, että aijaa onko ymmärtänyt oikein, että kyse on juhlista johon mahd. täytyisi laittautua, johon mennä ja jossa viettää aikaa. Vai pääsisikö kaiki vähemmällä, jos vain laitettaisiin tilinumero, että rahat tuonne. Juhlia ei järjestetä.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa mikä olisi se sun persoonallinen lahja?

Puoli tusinaa käsinkirjailtua käsipyyhettä.

Eh, ei nuoret arvosta tällaista lahjaa. Anna ne mummollesi/äidillesi lahjaksi, ovat varmasti haltioissaan.

Ja sä otit ton tosissasi? :D Huomaa miten maailma on muuttunut. Ei kelpaa käyttökelpoinen tavara vaan täytyy olla itse valittua ja viimeistä huutoa kaikki. Nirppanokkainen nuoriso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Junttimaista noin suoraan pyytää lahjoja ollenkaan, suorastaan käskeä sitä rahaa antaamaan. Olisi tuon voinut muotoilla toisellakin tavalla.

Muotoilla kohteliaaseen muotoon, joo. Mutta siinä, että toivoo muistamisen rahana, ei ole mitään väärää, leuhkaa tai muuten huonoa. Ylioppilas tarvitsee elämiseen rahaa eikä kymmentä eriparimukia ja 50 eripariruusua.

Eripariruusua :D Emmä kestä! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä vanhuksia vaivaa? Minä haluan ainakin lahjani rahana, sillä tiedän itse parhaiten makuni ja voin ostaa mitä haluan. Mitä minä teen jollakin maljakoilla tai lakanoilla?? Ostan sitten JOS tarvitsen.

Kyse ei ole tästä vaan kutsussa käskyttämisestä.

Pakko se käskeä, muuten jotkut mummot kantavat vanhoja rojujaan mun nurkkiini pyörimään.

T. 6

Ja jotkut kantavat niitä, vaikka kieltäisikin... ihan kuin uhmatakseen. Sitten tulee niitä rakkaudella tehtyjä revinnäisiä ja 2 x 2 m2 seinälle ripustettavia ristipistotöitä, joiden paras ja ainoa paikka on tekijänsä luona.

Aika kylmää suhtautuminen. Joku on vuoden kirjonut ajatuksella ja toinen suhtautuu noin.

Rahalahjassa ei mielestäni ole mitään vikaa, varsinkin kun ylioppilailla sitä tuskin on kauheasti muutenkaan. Mutta tuo kutsun sanamuoto on kyllä tosi luotaantyöntävä. Ihan pikkumuutoksilla, esimerkiksi konditionaalia käyttämällä ja parilla kohteliaalla fraasilla siitä olisi saanut huomattavasti paremman eikä aikaa olisi kirjoittamiseen mennyt kuin korkeintaan minuutti pidempään.

Tuossa nyt yksi esimerkki, jos haluaa helpolla ja lyhyellä Whatsapp viestillä selvitä sekä sisällyttää lahjatoiveen kutsuun:

"Tervetuloa viettämään X:n ylioppilasjuhlia paikkaan Y, ajankohtana N. Mikäli haluatte muistaa ylioppilasta, olisi pieni rahalahjoitus kaikkein mieluisin.

Ystävällisin terveisin A ja Z" (ylioppilaan äiti ja ylioppilas itse)

Jättäisin juhlat väliin.

Tarkoitus on perinteisesti juhlia lakitusta.

Ei kerjätä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä hienopieruja riittää, joiden armojen pyhää ylhäyttä on nyt vakavasti loukattu kun on noin moukkamaisesti kehdattu toivoa rahaa lahjaksi?

Selväähän tuo on ettei ylioppilaalle ruveta kantamaan mitään "persoonallisia lahjoja" tai tusina-maljakoita ja seinäryijyjä ym. Raha on kaikkein käytännöllisin lahja niin saajalle kuin antajallekin. Ei tarvitse kierrellä kauppoja ja miettiä mikä olisi hyvä, ja saaja taas saa sillä juuri sitä mitä haluaa.

Kyllä se on minustakin ihan selvää, ja on järkevää ja normaalia toivoa rahaa. Mun mielestä vaan täällä on ollut aika lailla sellaista asennetta tulevien ylioppilaiden puolelta, että heille on hirveä loukkaus ja järkytys jos joku (esimerkiksi se 70+ mummoraukka) kantaa heille jonkun vaasin. Minusta se on "hienopieruutta" myöskin.

Montako tulevaa ylioppilasta täällä kirjoittelee? Ainakin minä olen tuosta kippojen ja kuppien turhuudesta kirjoittanut ja olen kirjoittanut ylioppilaaksi 30 vuotta sitten