Tällainen kutsu tuli yo-juhliin...

Minuakin ärsyttää rahan kerjääminen. Anteeksi vaan mutta en ole kiinnostunut tukemaan esimerkiksi aikuisten työssäkäyvien ihmisten häämatkoja tmv. Olen itse valmistunut vasta vähän yli vuosi sitten ja makselemme isoa asuntolainaa pois. Me pyydettiin häälahjaksi kasvien siemeniä tai taimia ihan vain siksi, koska arvelimme ettei kaikista vieraista ole kiva tulla tyhjin käsin. Osa toi sitten 20 sentin siemenpussin ja osa oli ottanut esimerkiksi mummolasta jonkun upean perinnekasvin talteen meitä varten. Jokainen sai siis nähdä vaivaa sen verran kuin halusi ja rahaa ei tarvinnut kuluttaa paljoakaan. Mielestäni kaikki olivat tyytyväisiä. Itse olen ollut onnellinen kasveja istutellessani ja hoidellessani. Meillä tosin oli hyvin pienet häät, joten mitään suurta puutarhaa ei tarvinnut perustaa.

Ylioppilaat ovat kuitenkin mielestäni poikkeus. He ovat astumassa aikuisuuteen ja opiskelijaelämän aloittamiseen tarvitaan vähän pääomaa jota heillä ei luonnollisestikaan välttämättä ole. Olemme miehen kanssa antanut ylioppilaille (ei niin läheisiä) yleensä 40-50 euroa rahaa. Pidän sitä jo aika suurena summana. Sillä voi sitten ostaa omaan kotiin vaikka muutaman astian tai mitä kaipaakaan. Mielestäni ap:n saama kutsu oli kuitenkin aika ikävään sävyyn laadittu. Jotain hienovaraisuutta voisi harjoittaa...

Lahja saadaan - ei pyydetä. YO-lahjat perinteisesti aina olleet lahjashekkejä. Ei olisi taannoin tullut mieleenikään pyytää rahaa tai lahjoja kutsussa, se kuului ennen vanhaan ihan käytöstapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja kuka lahjan antaja on niin urpo, että kehtaa antaa toiselle jotain sellaista mistä tietää ettei ole ollenkaan mieluinen tai ei ole lainkaan käyttöä? Ei ainakaan kukaan sellainen jolla on vähänkin sivistystä.

Kai sitä saa vastata samalla mitalla takaisin? Jos on sivistymättömän kerjääjän juhliin menossa... Sitä paitsi kyllähän kaikki yhden maljakon tarvitsee.

Hahhahhaa :D:D:D Ihan miten vaan, jos kerran noin pikkumainen on. Mutta itsehän siinä vain heität rahaa roskiin, jos annat jotain sellaista mille lahjan saajalla ei ole minkään valtakunnan käyttöä.

Ihan yhtä lailla se on rahan roskiin heittämistä, että laittaisin jonkun hemmotellun huonokäytöksisen ihmisen pankkitilille rahaa. Eihän sellainen ihminen osaa arvostaa mitään ja se rahakin meinisin kuitenkin johonkin turhaan ulkomaanmatkaan.

Mun mielestä myös on paras antaa kyllä rahaa ylioppilaalle, nuo "persoonalliset lahjat" on aina vähän riski, kun ei voi toisen makua aina tietää. Itsekin sain jotain mielestäni melko tanttamaisia Kalevala-koruja, ja käyttämättähän ne ovat jääneet. Harmittaa lahjan antajien puolesta, että niihin rahansa tuhlasivat. Mutta kun eivät vaan miellytä niin eivät miellytä. Tosin vähän moukkamaistahan sesitoutunut oli noin suoraan ilmoittaa kutsussa, siitä olen kyllä samaa mieltä. Ja kyllä ne rahat tilille saa ilman, että pankki vetää välistä. Tai ainakin täällä meillä päin on talletusautomaatteja ja sillä kun laittaa tilille niin ei vie pankki mitään.

0 / 5. Todella huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Tosi ikävää että olet periaatteesi vuoksi kettuileva vieras. Mielummin jättäisit menemättä juhliin jos aidosti et pysty iloitsemaan toisen puolesta vaan tarvii kettuilla ..

Kyllä mä voin aidosti iloita toisen puolesta ihan sen maljakonkin kanssa. :)

Koska viimeksi on ollut sellainen aika, että ylioppilas on halunnut mitään muuta kuin rahaa? Ihmisillä on kaapit täynnä tavaraa ja kukin haluaa itse valita astiastonsa ja korunsa. Pahimmillaan teini saa sitten kymmeniä hopealusikoita, joilla ei tee mitään.

WhatsApp-viesti on aivan passeli tapa esittää kutsu. Miksi painaa jotain kutsukortteja ja maksaa postimerkkejä? Eihän ne nyt mitkään Linnan juhlat ole! WhatsAppissa näkee myös heti, kuka on kutsun avannut.

Ja on aivan asiallista ja tavallista, että nuoren vanhempi esittää kutsun, koska ylioppilas asunee vielä kotona ja siellä emännöi äiti, ei hän itse. On myös tapojen mukaista sekin, että morsiamen vanhemmat esittävät hääkutsun, joten eiköhän tämäkin sallita.

Minä olisin ilahtunut, kun voisin hoitaa lahja-asian noin yksinkertaisesti ja ilman mitään sen kummempia availuseremonioita. Jos ei halua mennä tyhjin käsin, eihän kukaan kiellä viemästä vaikka yhtä kukkaa tai vaikka suklaarasiaa tai kuoharipulloa lisäksi.

Tämä palsta kyllä kuhisee ihan ihmeellisiä mielensäpahoittajia. Tuntuu, että oikein etsitään syytä valittaa ja pahoittaa mieli ihan normaaleista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Lahjojen kohdalla nenänsä nyrpistely on todella noloa, joten se otetaan vastaan, mitä saadaan jos saadaan. Ja kukaan muu ei ole velvollinen rahoittamaan kenenkään toisen opintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja kuka lahjan antaja on niin urpo, että kehtaa antaa toiselle jotain sellaista mistä tietää ettei ole ollenkaan mieluinen tai ei ole lainkaan käyttöä? Ei ainakaan kukaan sellainen jolla on vähänkin sivistystä.

Kai sitä saa vastata samalla mitalla takaisin? Jos on sivistymättömän kerjääjän juhliin menossa... Sitä paitsi kyllähän kaikki yhden maljakon tarvitsee.

Hahhahhaa :D:D:D Ihan miten vaan, jos kerran noin pikkumainen on. Mutta itsehän siinä vain heität rahaa roskiin, jos annat jotain sellaista mille lahjan saajalla ei ole minkään valtakunnan käyttöä.

Ihan yhtä lailla se on rahan roskiin heittämistä, että laittaisin jonkun hemmotellun huonokäytöksisen ihmisen pankkitilille rahaa. Eihän sellainen ihminen osaa arvostaa mitään ja se rahakin meinisin kuitenkin johonkin turhaan ulkomaanmatkaan.

Purnaa sinä vaan ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Lahjojen kohdalla nenänsä nyrpistely on todella noloa, joten se otetaan vastaan, mitä saadaan jos saadaan. Ja kukaan muu ei ole velvollinen rahoittamaan kenenkään toisen opintoja.

No ei tietenkään ole VELVOLLINEN. Mutta eiköhän jokainen järkevä ja sivistynyt ihminen halua antaa jotain sellaista, joka ilahduttaa lahjansaajaa ja jolle hänellä on käyttöä. Raha on siinä mielessä hyvä, että sen käyttökohteen saaja voi itse päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Tosi ikävää että olet periaatteesi vuoksi kettuileva vieras. Mielummin jättäisit menemättä juhliin jos aidosti et pysty iloitsemaan toisen puolesta vaan tarvii kettuilla ..

Kyllä mä voin aidosti iloita toisen puolesta ihan sen maljakonkin kanssa. :)

Niin siis sen maljakon jonka viet ihan vaan kettuillaakses..

Katse peiliin.. mitä on aidosti iloinen toisen puolesta ja mitä tarkoittaa vaan kettuillaakses ja jos et huomaa ristiriitaa niin olen pahoillani sun puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Tosi ikävää että olet periaatteesi vuoksi kettuileva vieras. Mielummin jättäisit menemättä juhliin jos aidosti et pysty iloitsemaan toisen puolesta vaan tarvii kettuilla ..

Kyllä mä voin aidosti iloita toisen puolesta ihan sen maljakonkin kanssa. :)

Jos tiedät että maljakko ei ole toivottu lahja ja silti sellaisen viet, tuskin kovin aidosti välität ylioppilaasta tai iloitset hänen puolestaan.

Moukkamaista. Vielä tuommoinen kutsu. Ihan ilmaista perheelle whatsupilla, ei mitään vaivaa ole nähty. Olisivat edes soittaneet.

Lisäksi vielä rahapyyntö kirjallisesti. Olisivatpa sen suoraan ja ääneen puhelimessa sanoneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Lahjojen kohdalla nenänsä nyrpistely on todella noloa, joten se otetaan vastaan, mitä saadaan jos saadaan. Ja kukaan muu ei ole velvollinen rahoittamaan kenenkään toisen opintoja.

No ei tietenkään ole VELVOLLINEN. Mutta eiköhän jokainen järkevä ja sivistynyt ihminen halua antaa jotain sellaista, joka ilahduttaa lahjansaajaa ja jolle hänellä on käyttöä. Raha on siinä mielessä hyvä, että sen käyttökohteen saaja voi itse päättää.

Ja lahja on sellainen, jonka lahjan antaja saa aivan itse valita. Eiköhän jokainen järkevä ja sivistynyt ihminen ymmärrä, että rahan toivominen on erittäin moukkamaista ja noloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Lahjojen kohdalla nenänsä nyrpistely on todella noloa, joten se otetaan vastaan, mitä saadaan jos saadaan. Ja kukaan muu ei ole velvollinen rahoittamaan kenenkään toisen opintoja.

Aika outoa puhua velvollisuudesta tässä yhteydessä. Yleensä kai ylioppilas on vieraille jotenkin tuttu ja tärkeä henkilö (tosin ilmeisesti jossakin maalla koko kylä saattaa ilman kutsua saapua juhliin, joten siellä ehkä eri tilanne), joten luulisi että toisen avustaminen niinkin tärkeässä asiassa kuin opinnoissa tuntuisi ilolta ja etuoikeudelta.

Tuo on vanha tapa, että vanhemmat kutsuvat yo-juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Tosi ikävää että olet periaatteesi vuoksi kettuileva vieras. Mielummin jättäisit menemättä juhliin jos aidosti et pysty iloitsemaan toisen puolesta vaan tarvii kettuilla ..

Kyllä mä voin aidosti iloita toisen puolesta ihan sen maljakonkin kanssa. :)

Niin siis sen maljakon jonka viet ihan vaan kettuillaakses..

Katse peiliin.. mitä on aidosti iloinen toisen puolesta ja mitä tarkoittaa vaan kettuillaakses ja jos et huomaa ristiriitaa niin olen pahoillani sun puolesta.

Ai vain lahjojenko takia sinä juhlit? Olen aidosti pahoillani vieraittesi puolesta, koska haluat heiltä vain lahjat=rahaa ja et anna mitään arvoa sille, että osallistuvat juhliisi. Arvotat ihmisiä heiltä saamiesi lahjojen perusteella ja lahja on ainoa asia, jonka vuoksi heidät haluat nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Ja lahjan saaja saa tehdä lahjalla mitä huvittaa.

Ei tuo kutsun teksti ollut kauhean hyvin muotoiltu, mutta toisaalta minusta ei ole oikein tuomita ihmistä kovin raskaasti siitä, että hän sanoo sen, mitä kaikki kuitenkin ajattelevat. Raha on ylivertaisesti käytännöllisin ja helpoin lahja, ja käytännöllisyys on tuossa elämänvaiheessa kaiken a ja o, ellei ole sattunut syntymään harvinaisen rikkaaseen perheeseen. Persoonallinen lahja voi tuntua lahjanantajasta hyvältä idealta, mutta ehkä sellaiset on parempi säästää niihin hetkiin, kun lahjansaaja pärjää jo omillaan, eikä hänellä ole pulaa kaikesta.

Kyllä minä ainakin tuomitsen rahan kerjääjät röyhkeiksi ja kiittämättömiksi. Eikä ylioppilaslahjojen tarkoitus ole rahoittaa nuoren tulevaa elämää, vaan niiden kanssa onnitellaan ylioppilaaksi pääsystä.

Ahneita ovat nykymukulat.

Minusta olisi nimenomaan ahneutta haluta lahjoja vaan niiden itsensä vuoksi, eikä rahoittamaan tulevia opintoja ja oman kodin perustamista. Luulisi lahjanantajankin haluavan, että lahjasta on pitkäaikaista iloa ja hyötyä.

Lahjojen kohdalla nenänsä nyrpistely on todella noloa, joten se otetaan vastaan, mitä saadaan jos saadaan. Ja kukaan muu ei ole velvollinen rahoittamaan kenenkään toisen opintoja.

No ei tietenkään ole VELVOLLINEN. Mutta eiköhän jokainen järkevä ja sivistynyt ihminen halua antaa jotain sellaista, joka ilahduttaa lahjansaajaa ja jolle hänellä on käyttöä. Raha on siinä mielessä hyvä, että sen käyttökohteen saaja voi itse päättää.

Ja lahja on sellainen, jonka lahjan antaja saa aivan itse valita. Eiköhän jokainen järkevä ja sivistynyt ihminen ymmärrä, että rahan toivominen on erittäin moukkamaista ja noloa.

Onko vain ääneen (tai kirjaimin) toivominen moukkamaista ja noloa, vai myös ajatuksissa toivominen? Onko tämä tätä suomalaista kiertely- ja kursailukulttuuria, ettei saisi rehellisyydellä tehdä asiaa kaikille helpommaksi.

Miksi joku haluaisi antaa lahjaksi jotain arvotonta krääsää? Kontista nuori voi ostaa lasimaljakon eurolla, jos hän on sellaisen tarpeessa.

On erittäin asiallista antaa rahalahja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

Tosi ikävää että olet periaatteesi vuoksi kettuileva vieras. Mielummin jättäisit menemättä juhliin jos aidosti et pysty iloitsemaan toisen puolesta vaan tarvii kettuilla ..

Kyllä mä voin aidosti iloita toisen puolesta ihan sen maljakonkin kanssa. :)

Jos tiedät että maljakko ei ole toivottu lahja ja silti sellaisen viet, tuskin kovin aidosti välität ylioppilaasta tai iloitset hänen puolestaan.

Ei missään ole sanottu, että ethän tuo maljakkoa. On vain esitetty toive. Toive on jotain mitä ihminen haluaisi saada, ei jotain mitä hänelle on pakko antaa. Lahjan antaja saa joko toimia toiveen mukaisesti tai olla toimimatta.