Mitä nyt eli kun keinoja oman tason nostamiseen ei enää ole

Tässäpä aplle opasvideo YTsta. Täyttä hömppää, mutta kai siitä jotain vinkkejä saa. How to fall in love

Here are seven simple things you can do that instantly make you more attractive:

https://www.independent.co.uk/life-style/love-sex/attractive-how-to-loo…

Vierailija kirjoitti:

"Etsin kumppaniksi tavallista, kolmekymppistä, mukavaa ja liikkuvaa naista, kaveriksi lenkkipolulle ja kotia rakentamaan. Haaveissani on myös perhe. Haluaisin jakaa kanssasi urheiluharrastuksia ja terveellisiä elämäntapoja."

”Haluaisin, että et ole ylipainoinen.”

Kakusta viedään kirsikat ensin, joten tuossa iässä jos on sinkku niin kakusta jäljellä rippeet tai lautasella vain kirsikan siemenet.

Nuorena avioitumisen etuna on ettei tulevalla kumppanilla todennäköisesti ole vielä lapsia tai monta suhdetta takana jos ollenkaan.

Nuorena myös ihmiset ovat sopeutuvaisempia eikä olla juurruttu vielä omiin tapoihinsa joista vaikea taipua toisen tahtoon.

Eräs sukulaiseni oli 40v. ja täysin kokematon sinkku vielä. Mikään ei kelvannut ja aina löyty vikaa jostain. Sanoin hänelle että älä kuvittelekaan että itse olet täydellinen(niinkuin me kaikki yleensä kuvittelemme), vaan ota se joka sinut huolii ja sopeudu kumppaniisi. Otti sitten ensimmäisen kosijansa joka vastaan tuli, nyt naimisissa jo 15v ja kaksi lasta.

Oletko harkinnut, että ottaisit miehen? Sellaisen treenavan hottiksen, 170cm, 59kg, jolla on muodikas kampaus ja hittikuteet? Käyttää kalliita hajuvesiä ja on hyvässä duunissa, omistaa vaikka kampaamon?

Oisitte yhtä tiukkoja ja kuumia molemmat, varmasti päät kääntyisi kun Espalla keikaroisitte kaulahuivejanne olan yli trendikkäästi heilautellen?

Hän luultavasti ymmärtäisi sinua.

Neiti35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen minulla alkavat keinot loppua. En yksinkertaisesti enää keksi, miten voisin sitä omaa tasoani lisää nostaa, ja miten voisin vielä enemmän asettaa itseäni tarjolle. Omaa ”rimaani” en puolestaan enää haluaisi laskea, koska ei ole enää kauheasti mitä laskea.

"Paperilla" paketti kuulostaa hyvältä. Oletko pyytänyt kavereita esittelemään kiinnostavia naisia? Kavereiden rouvien kauttahan uudet naistuttavuudet syntyvät helpoiten.

Minulla on yksi kaveri, joka olisi voinut kirjoittaa tämän kuvauksesi (on nuorempi kylläkin). On todella herttainen tyyppi, ihan mukiinmenevän näköinen ja kropankin on ruvennut treenaamaan minttiin, kun on ajatellut sen olevan esteenä. Meidän ystävystymisen esteenä ei aikanaan ollut se, että hän oli "kynäniska", kuten hän itse itseään kutsui. Työpaikka löytyy, ei mitään kummempaa vikaa. Hän sitten kerran kysyi, että miksi me olemme pysyneet kavereina, vaikka hän on kaikkensa tehnyt iskeäkseen minut (olen tyhmä, en tajua että minua yritetään iskeä), mutta jouduin ihan oikeasti miettimään. Hän ei ole seksikäs, ei tippaakaan. Siis, hän on ihan mahtava tyyppi, mutta en tunne grammaakaan fyysistä vetoa siihen suuntaan. Hän on todella fiksu ja hitusen nörtti, eli hänen jutut uppoavat minuun, mutta veikkaan, että noin puolet naissukupuolesta poistuu henkisesti paikalta, kun hän alkaa vaahdota mielenkiinnon kohteistaan. Lisäksi hänen huumorintajunsa on hieman karkea ja sarkastinen, joten naiselta täytyy löytyä samantasoinen huumori, ettei heittoja oteta loukkauksena. Löytyisikö sinultakin, vaikka tapa piikitellä?

Eli oikeastaan sinulla ei ole ongelmaa, muuta, kuin ettet ole tavannut vaan "sitä oikeaa", tai edes "sitä melkein oikeaa". Oletko katsonut kauempaa? Itselleni ei meinannut löytyä mieleistä miestä samasta tai edes naapurikaupungista, joten rupesin katsomaan 300 kilometrin päästä. Sieltä löytyi ja muuttokin onnistui...

Ei sitä rimaa tarvitse loputtomiin laskea, varsinkaan, jos itse olet jo tehnyt töitä oman tasosi nostaaksesi...

Mutta, jos naisen ylipaino on sinulle se viimeinen niitti, valitettavasti se karsii todella paljon fiksuja, ihania naisia pois. Ja tulee jatkossa karsimaankin, koska lihavuus lisääntyy koko ajan.

Tunnen muuten pari nuorta naista; lapsettomia, fiksuja, koulutettuja, työssäkäyviä, sieviä, kilttejä... heillä on sama ongelma kuin sinulla. Ei tunnu löytyvän sitä toista puolikasta... mutta arvaapa miksi? Molemmilla elopainoa pari vaatekokoa liikaa (ei kuitenkaan niin, että olisivat hirveitä laardiläjiä, ovatpahan vain pyöreitä). He ovat alistuneet jäämään vanhoiksipiioiksi, koska heidän mielestään "kaikki miehet etsivät fitnesspimuja". Saan melkein joka viikko kuulla heidän nettitreffeistään, että mies ei halunnut jatkaa tuttavuutta ensitapaamisen jälkeen. Koska nämä naiset ovat todella ihania, ulosanniltaan raikkaita ja kauniita, en keksi muuta syytä, kuin että ne 10-15 kg ovat liikaa.

Veikkaan, että 2/3 sinkkumiehistä saisi naisen, jos laskisi rimaa painon suhteen, eli kestäisi läskiä. Mutta valitettavasti sitä fyysistä vetovoimaa ei voi mieskään pakottaa sen enempää kuin itse pystyn, joten en usko, että tilanne tulee koskaan parantumaan, ellei keksitä nopeasti jotain lääkettä, joka laihduttaa varmasti, helposti ja halvalla. Niin kauan, kun ulkonäkö kävelee kaiken muun yli, ollaan pattitilanteessa. Ja tämä koskee molempia osapuolia.

Valitettavasti biologiaakaan ei voi potkia pois. Yhä edelleen etsitään sitä parasta geeniä lisääntymistä varten ja se vaan ei ole se geeni, joka tekee miehestä kynäniskan vätyksen, jonka elämä pyörii kaljan ja sossumassien ympärillä...

"Veikkaan, että 2/3 sinkkumiehistä saisi naisen, jos laskisi rimaa painon suhteen, eli kestäisi läskiä."

Myös itselleni mormaalipainoisen naisen löytäminen on ollut vaikeaa. Totta kai luonteella on myös todella suuri merkitys ja mikäli se on epäsopiva, niin ei siinä mitkään fitnessmissin mitatkaan tietenkään auta.

Voiko jollain tavoin 'oppia' viehättymään jostain sellaisesta mitä ei pidä viehättävänä? Tässä tapauksessa siis ylipainosta. Tiedän monia todella kivoja, älykkäitä ja kaikinpuolin hienoja naisia joihin en vaan onnistu tuntemaan minkäänlaista fyysistä vetoa yrityksistä huolimatta ja kaverisuhteiksi ne ovatkin lopulta jääneet.

Ja en todellakaan etsi mitään nuorta ja näyttävää näyttelyesinettä, eikä minua kiinnosta mitä muut ihmiset minusta ajattelevat - voisin hyvin ottaa puolisokseni vaikka 50 vuotta vanhemman ja 50 kiloa painavemman ihmisen, jos vain jotenkin onnistuisin tuntemaan intohimoa häntä kohtaan.. Onko kukaan täällä onnistunut muuttamaan mieltymyksiään? Jos on, niin millä tavoin?

Ohessa vielä omat strategiset mitat, kun ne kuitenkin tuntuvat usein olevan mielenkiinnon kohteena :)

35v/186cm/79kg

Olet vähän ruipelo pituuteesi nähden , vaikka käyt salilla?

Sinulla taitaa olla hieman vääristynyt kuva normaalipainosta.. Painoindeksini on 22,8 (normaalipainon raja 19-24,9 ja kiloissa sama pituiselleni ihmiselle on 64-87kg). Urheilen aktiivisesti päivittäin joten rasvaprosenttini vaan nyt sattuu olemaan aika matala.

En vertaa pituuttasi ja painoasi normaalipainoon ja bmihin. Ajattelisin vaan, että jos treenaa aktiivisesti salilla olisi massaa paremmin. Mun 17 v. tytär on sinua pari senttiä lyhyempi ja paino on 84 kg. Treenaa ja urheilee aktiivisesti ja on lihaksikas ja bmit paukkuu yli. Mieheni on urheileva 190/96 ja ei hänelläkään löysiä ole. Varmaan jotkut tykkää tommosesta kuivakammastakin maratoonarityypistä, en sitä sano.

No ei tuo kyllä mikään ruipelo ole, aika normaali urheileva mies, joita salilla näkyy harva se päivä.

Sun tyttärelläs on varmasti sitä rasvaa siellä kropassa hieman enemmän, kun meillä naisilla sitä tuppaa olla. Olen itsekin lihaksikas ja BMI paukkuu yli (ja painavempi ku toi mies), mutta olenkin oikeasti keskivertoa lihaksikkaampi nainen.

Tosi transistorin olonen tyttö, oisko sp-vaihdos tulossa..

No osa meistä ei ole keskiarvoja.

Hulluuden määritelmä on toistaa samaa toimintatapaa mutta odottaa erilaista lopputulosta.

Mutta jatka sinä vaan kuten ennenkin, ihan naisten kannalta niin on parempi.

Ja tuossa viittauksessa että haet itsesi kloonia eikä elävää näistä, on vissi perä.

Erehdyin kerran hengailemaan tällaisen mielestään tasokkaan tyypin kanssa. Oli kyllä erottuvat vatsalihakset ja niitä piti esitellä esimerkiksi kulkemalla paita auki kaupungilla kesällä. Aikuinen mies. Oli koukussa naisten iskemiseen ja yhdenillan suhteita oli lukematon määrä, seurusteluja myös muutamasta kuukaudesta 5 vuoteen vaikka kuinka monta. Näyttää taas pyörivän tuolla baarissa kuuskymppisenä, mitään muuta ei oo saanu elämässään aikaan. Onneksi tai enhän tiedä, hän ei tiedä lempinimeään naisten keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Hulluuden määritelmä on toistaa samaa toimintatapaa mutta odottaa erilaista lopputulosta.

Mutta jatka sinä vaan kuten ennenkin, ihan naisten kannalta niin on parempi.

Ja tuossa viittauksessa että haet itsesi kloonia eikä elävää näistä, on vissi perä.

Viisas kun olet niin sinulla varmaan on kerrottavanasi ratkaisu aloittajan ongelmaan? Ja nimenomaan sellainen salattu ilmestys, jota ei ole ketjussa vielä sanottu?

Kerro se siis meille muillekin?

No muuta ajattelutapaa, itseä VOI muuttaa jos oikeasti haluaa. Ei ole nopeaa eikä helppoa, mutta ainoa tie. Maailmaa et saa muutettua, naiset eivät tykkää gramma- ja kalorikyttääjästä, vaikka miten tahtoisit niin.

Pinnallinen ihminen tarvitsee usein aika rajun herätyksen tajutakseen että elämässä on tärkeää ihan muu kuin BMI ja että vatsalihakset näkyvät. Kaikille sitä heräämisen hetkeä ei koskaan tule.

Vierailija kirjoitti:

dfgsdfsdfgsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole pitkään aikaan hakenut miestä, koska mulla on jo erittäin hyvä. On silti ihan selvä, että jos mulla olis haku päällä, ei aapeellä olisi silti mitään saumaa. Tämä johtuu pääsääntöisesti siitä, että hän ei edes puhu siitä asiasta, joka on minun tasonmäärityslistallani korkeimmalla, eli onko on mukava ja kiva ihminen, ajatteleeko hän ystävällisesti ja käyttäytyykö luotettavasti. Enkä tosiaan tarkoita pelkkiä käytöstapoj, vaan sitä ONKO ihminen oikeasti mukava vai ei. Monista aapee, oman kuvauksensa perusteella, vaikuttaa lähinnä pinnalliselta ja ikäänsä nähden lapselliselta k-päältä.

Tätä aapee voisi yrittää parantaa ja nostaa tasoaan realistisella tavalla, mutta ei taida ymmärtää sen arvoa.

Lisäksi minusta aapee tekee virhee hakiessaan itsään huomattavasti nuorempaa naista ja pitäessään ulkonäkökriteereitä pääosassa sekä ”kelpuuttamiensa” naisten kohdalla että siinä millä perusteella luulee itse tulevansa halutuksi. Ulkonäöln perusteella haetaan lyhyttä suhdetta. HYVÄÄ suhdetta haetaan ensisijaisesti ihan muilla perusteilla ja ulkonäkö on lähinnä bonus jos sekin sattuu olemaan jotenkin keskimääräisestä poikkeava.

Juuri samaa olin tulossa sanomaan. Olen itse nainen, jolla on aina ollut paljon vientiä, ja parisuhteeni ovat onnistuneet hyvin. En koskaan ole valinnut kumppania ulkonäkö edellä. Jonkin verran se ehkä vaikuttaa, mutta miehet joihin olen ihastunut elämäni aikana, ovat kyllä ulkoisesti niin eri muotista, että kovin suuri tuo vaikutus ei kohdallani voi olla.

Ap vaikuttaa minusta niin heikkotasoiselta, että en jäisi Tinderissä häneen sen kummemmin tutustumaan. Heikkotasoisuuden merkki on juuri tuo, että ei pidä persoonallisuutta ja arvoja minään - ei itsensä eikä etsityn naisen osalta. Fiksut miehet ovat tässä iässä jo kauan sitten jättäneet ulkonäkökeskeisyyden taakseen, jos sellaista asennetta heillä on koskaan ollutkaan. Itse löysin jo 25-vuotiaana miehen, jolla oli kehittynyt naismaku, joka ei perustunut ensisijaisesti ulkonäköön vaan persoonallisuuden piirteisiin, ja joka myös ymmärsi miten ihmisten aitoon persoonallisuuteen tutustutaan.

Ap:n kaltainen yli-ikäinen teini voi todellakin kehittää "tasoaan" paljonkin, jos vain ymmärtää mistä se oikeasti on kiinni, sen sijaan että ottaa vauva-palstan lassukoiden ulkonäkökeskeiset kategorisoinnit tasoista totuutena.

N40

Vai olisiko niin, että persoonan ja arvojen yhteensopivuus on itsestäänselvyys, niitä piirteitä on siis turha alkaa luetella ja kemian muodostavia asioita on muutenkin mahdoton laittaa peprille. Ulkonäkö sen sijaan on helpommin rajattavissa omien mieltymysten mukaan ja sen persoonankin on kuitenkin tultava itseä miellyttävässä paketissa, siitä ei pääse mihinkään. Sinäkään et ottaisi unelmiesi persoonaa Klonkun ruumiissa ja piste.

Kyllä se ulkonäkö monelle on aika yhdentekevä. Ja ihminen, joka liikaa keskittyy ulkonäön kuvaamiseen, turn off. Jos siis puhutaan naisista. Ehkä miehille ulkonäkö kumppanissa on tärkeämpi asia.

Ihan hyvä vinkki muuten aloittajalle, joku täällä joskus sanoi naisille, että ei pidä miettiä, mitä itse arvostaisi naisissa (=ulkonäkö) vaan miettiä, mitä naiset oikeasti arvostavat miehissä, ja ne ovat henkisiä ominaisuuksia. Ja sitten kertoa niistä ja keskittyä niihin. Huumorintaju ja äly esim ovat naisista kiinnostavia.

Ulkonäkö ei ole kenellekään yhdentekevä, vaikka mieltymyksissä voi olla eroja. Jotkut vain haluavat avoimesti ilmoittaa joitakin reunaehtoja ja se tuntuu taas joitakin suututtavan. En ymmärrä, miksi. Miksi kaikesta muusta saa avoimesti tehdä rajauksia kumppania miettiessä, mutta ulkonäkö olisi jotenkin pyhä lehmä? Ja edelleen, ulkonäkö on vai yksi osa pakettia, mutta osa silti ja sen täytyy miellyttää sen verran, että voi kuvitella pariutuvansa toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

dfgsdfgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfgfhfggfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen minulla alkavat keinot loppua. En yksinkertaisesti enää keksi, miten voisin sitä omaa tasoani lisää nostaa, ja miten voisin vielä enemmän asettaa itseäni tarjolle. Omaa ”rimaani” en puolestaan enää haluaisi laskea, koska ei ole enää kauheasti mitä laskea.

"Paperilla" paketti kuulostaa hyvältä. Oletko pyytänyt kavereita esittelemään kiinnostavia naisia? Kavereiden rouvien kauttahan uudet naistuttavuudet syntyvät helpoiten.

Minulla on yksi kaveri, joka olisi voinut kirjoittaa tämän kuvauksesi (on nuorempi kylläkin). On todella herttainen tyyppi, ihan mukiinmenevän näköinen ja kropankin on ruvennut treenaamaan minttiin, kun on ajatellut sen olevan esteenä. Meidän ystävystymisen esteenä ei aikanaan ollut se, että hän oli "kynäniska", kuten hän itse itseään kutsui. Työpaikka löytyy, ei mitään kummempaa vikaa. Hän sitten kerran kysyi, että miksi me olemme pysyneet kavereina, vaikka hän on kaikkensa tehnyt iskeäkseen minut (olen tyhmä, en tajua että minua yritetään iskeä), mutta jouduin ihan oikeasti miettimään. Hän ei ole seksikäs, ei tippaakaan. Siis, hän on ihan mahtava tyyppi, mutta en tunne grammaakaan fyysistä vetoa siihen suuntaan. Hän on todella fiksu ja hitusen nörtti, eli hänen jutut uppoavat minuun, mutta veikkaan, että noin puolet naissukupuolesta poistuu henkisesti paikalta, kun hän alkaa vaahdota mielenkiinnon kohteistaan. Lisäksi hänen huumorintajunsa on hieman karkea ja sarkastinen, joten naiselta täytyy löytyä samantasoinen huumori, ettei heittoja oteta loukkauksena. Löytyisikö sinultakin, vaikka tapa piikitellä?

Eli oikeastaan sinulla ei ole ongelmaa, muuta, kuin ettet ole tavannut vaan "sitä oikeaa", tai edes "sitä melkein oikeaa". Oletko katsonut kauempaa? Itselleni ei meinannut löytyä mieleistä miestä samasta tai edes naapurikaupungista, joten rupesin katsomaan 300 kilometrin päästä. Sieltä löytyi ja muuttokin onnistui...

Ei sitä rimaa tarvitse loputtomiin laskea, varsinkaan, jos itse olet jo tehnyt töitä oman tasosi nostaaksesi...

Mutta, jos naisen ylipaino on sinulle se viimeinen niitti, valitettavasti se karsii todella paljon fiksuja, ihania naisia pois. Ja tulee jatkossa karsimaankin, koska lihavuus lisääntyy koko ajan.

Tunnen muuten pari nuorta naista; lapsettomia, fiksuja, koulutettuja, työssäkäyviä, sieviä, kilttejä... heillä on sama ongelma kuin sinulla. Ei tunnu löytyvän sitä toista puolikasta... mutta arvaapa miksi? Molemmilla elopainoa pari vaatekokoa liikaa (ei kuitenkaan niin, että olisivat hirveitä laardiläjiä, ovatpahan vain pyöreitä). He ovat alistuneet jäämään vanhoiksipiioiksi, koska heidän mielestään "kaikki miehet etsivät fitnesspimuja". Saan melkein joka viikko kuulla heidän nettitreffeistään, että mies ei halunnut jatkaa tuttavuutta ensitapaamisen jälkeen. Koska nämä naiset ovat todella ihania, ulosanniltaan raikkaita ja kauniita, en keksi muuta syytä, kuin että ne 10-15 kg ovat liikaa.

Veikkaan, että 2/3 sinkkumiehistä saisi naisen, jos laskisi rimaa painon suhteen, eli kestäisi läskiä. Mutta valitettavasti sitä fyysistä vetovoimaa ei voi mieskään pakottaa sen enempää kuin itse pystyn, joten en usko, että tilanne tulee koskaan parantumaan, ellei keksitä nopeasti jotain lääkettä, joka laihduttaa varmasti, helposti ja halvalla. Niin kauan, kun ulkonäkö kävelee kaiken muun yli, ollaan pattitilanteessa. Ja tämä koskee molempia osapuolia.

Valitettavasti biologiaakaan ei voi potkia pois. Yhä edelleen etsitään sitä parasta geeniä lisääntymistä varten ja se vaan ei ole se geeni, joka tekee miehestä kynäniskan vätyksen, jonka elämä pyörii kaljan ja sossumassien ympärillä...

Sekö on sitten ihan mahdoton ajatus, että laihduttaisi sen 10-15 kiloa pois? Olisi rehellinen syömistensä kanssa ja suhteuttaisi sen energiantarpeeseen, ei mitään ihmepillereitä tarvittaisi. Vähän kärsimystähän se vaatii, se on kauneuden hinta kenellä tahansa. Jostain syystä useimmat naiset eivät ole valmiita näkemään sitä vaivaa, vaan haluavat päästä helpolla ja ovat mieluummin vaikka ilman miestä. Vähän surullista, ennemmin maapallo alkaa pyöriä väärään suuntaan kuin nainen laittaa itsensä kuntoon.

Miesten on helppo sanoa koska heidän on niin paljon helpompi laihduttaa. Omalla miehellä laihdutus alkaa siitä että jättää päivittäisen suklaalevyn syömättä. Tuttu nainen oli juuri Jutan dietillä kuusi viikkoa (kun tavattiin) ja oli saanut puolitoista kiloa pois, ja siitäkin osa luultavasti nesteitä.

Kerron salaisuuden. Myös naisen laihtuminen alkaa siitä, että jättää päivittäisen suklaalevyn syömättä.

En enää ees muista milloin olen ostanut suklaalevyn. Tai mitään muutakaan karkkia. Olen syönyt liikaa ihan tavallista ruokaa. Ruisleipä päivässä liikaa kerryttää ylimääärisiä kiloja viisi vuodessa. Tuohon nähden en ole syönyt edes ruisleivällistä liikaa nyt kun on 10 kg ylipainoa ja ikää 40+.

Mutta ymmärsit varmaan pointin ja vaikutat olevan hyvinkin tietoinen siitä, missä omalla kohdallasi ne ylimääräiset kalorit tulevat. Aika moni ei tajua miten paljon leivän mukana tulee energiaa, etenkin kun lasketaan kaikki mitä sen päälle laitetaan. Suomalaiset ovat kyllä aikamoisia leivänmussuttajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dfgsdfgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfgfhfggfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen minulla alkavat keinot loppua. En yksinkertaisesti enää keksi, miten voisin sitä omaa tasoani lisää nostaa, ja miten voisin vielä enemmän asettaa itseäni tarjolle. Omaa ”rimaani” en puolestaan enää haluaisi laskea, koska ei ole enää kauheasti mitä laskea.

"Paperilla" paketti kuulostaa hyvältä. Oletko pyytänyt kavereita esittelemään kiinnostavia naisia? Kavereiden rouvien kauttahan uudet naistuttavuudet syntyvät helpoiten.

Minulla on yksi kaveri, joka olisi voinut kirjoittaa tämän kuvauksesi (on nuorempi kylläkin). On todella herttainen tyyppi, ihan mukiinmenevän näköinen ja kropankin on ruvennut treenaamaan minttiin, kun on ajatellut sen olevan esteenä. Meidän ystävystymisen esteenä ei aikanaan ollut se, että hän oli "kynäniska", kuten hän itse itseään kutsui. Työpaikka löytyy, ei mitään kummempaa vikaa. Hän sitten kerran kysyi, että miksi me olemme pysyneet kavereina, vaikka hän on kaikkensa tehnyt iskeäkseen minut (olen tyhmä, en tajua että minua yritetään iskeä), mutta jouduin ihan oikeasti miettimään. Hän ei ole seksikäs, ei tippaakaan. Siis, hän on ihan mahtava tyyppi, mutta en tunne grammaakaan fyysistä vetoa siihen suuntaan. Hän on todella fiksu ja hitusen nörtti, eli hänen jutut uppoavat minuun, mutta veikkaan, että noin puolet naissukupuolesta poistuu henkisesti paikalta, kun hän alkaa vaahdota mielenkiinnon kohteistaan. Lisäksi hänen huumorintajunsa on hieman karkea ja sarkastinen, joten naiselta täytyy löytyä samantasoinen huumori, ettei heittoja oteta loukkauksena. Löytyisikö sinultakin, vaikka tapa piikitellä?

Eli oikeastaan sinulla ei ole ongelmaa, muuta, kuin ettet ole tavannut vaan "sitä oikeaa", tai edes "sitä melkein oikeaa". Oletko katsonut kauempaa? Itselleni ei meinannut löytyä mieleistä miestä samasta tai edes naapurikaupungista, joten rupesin katsomaan 300 kilometrin päästä. Sieltä löytyi ja muuttokin onnistui...

Ei sitä rimaa tarvitse loputtomiin laskea, varsinkaan, jos itse olet jo tehnyt töitä oman tasosi nostaaksesi...

Mutta, jos naisen ylipaino on sinulle se viimeinen niitti, valitettavasti se karsii todella paljon fiksuja, ihania naisia pois. Ja tulee jatkossa karsimaankin, koska lihavuus lisääntyy koko ajan.

Tunnen muuten pari nuorta naista; lapsettomia, fiksuja, koulutettuja, työssäkäyviä, sieviä, kilttejä... heillä on sama ongelma kuin sinulla. Ei tunnu löytyvän sitä toista puolikasta... mutta arvaapa miksi? Molemmilla elopainoa pari vaatekokoa liikaa (ei kuitenkaan niin, että olisivat hirveitä laardiläjiä, ovatpahan vain pyöreitä). He ovat alistuneet jäämään vanhoiksipiioiksi, koska heidän mielestään "kaikki miehet etsivät fitnesspimuja". Saan melkein joka viikko kuulla heidän nettitreffeistään, että mies ei halunnut jatkaa tuttavuutta ensitapaamisen jälkeen. Koska nämä naiset ovat todella ihania, ulosanniltaan raikkaita ja kauniita, en keksi muuta syytä, kuin että ne 10-15 kg ovat liikaa.

Veikkaan, että 2/3 sinkkumiehistä saisi naisen, jos laskisi rimaa painon suhteen, eli kestäisi läskiä. Mutta valitettavasti sitä fyysistä vetovoimaa ei voi mieskään pakottaa sen enempää kuin itse pystyn, joten en usko, että tilanne tulee koskaan parantumaan, ellei keksitä nopeasti jotain lääkettä, joka laihduttaa varmasti, helposti ja halvalla. Niin kauan, kun ulkonäkö kävelee kaiken muun yli, ollaan pattitilanteessa. Ja tämä koskee molempia osapuolia.

Valitettavasti biologiaakaan ei voi potkia pois. Yhä edelleen etsitään sitä parasta geeniä lisääntymistä varten ja se vaan ei ole se geeni, joka tekee miehestä kynäniskan vätyksen, jonka elämä pyörii kaljan ja sossumassien ympärillä...

Sekö on sitten ihan mahdoton ajatus, että laihduttaisi sen 10-15 kiloa pois? Olisi rehellinen syömistensä kanssa ja suhteuttaisi sen energiantarpeeseen, ei mitään ihmepillereitä tarvittaisi. Vähän kärsimystähän se vaatii, se on kauneuden hinta kenellä tahansa. Jostain syystä useimmat naiset eivät ole valmiita näkemään sitä vaivaa, vaan haluavat päästä helpolla ja ovat mieluummin vaikka ilman miestä. Vähän surullista, ennemmin maapallo alkaa pyöriä väärään suuntaan kuin nainen laittaa itsensä kuntoon.

Miesten on helppo sanoa koska heidän on niin paljon helpompi laihduttaa. Omalla miehellä laihdutus alkaa siitä että jättää päivittäisen suklaalevyn syömättä. Tuttu nainen oli juuri Jutan dietillä kuusi viikkoa (kun tavattiin) ja oli saanut puolitoista kiloa pois, ja siitäkin osa luultavasti nesteitä.

Kerron salaisuuden. Myös naisen laihtuminen alkaa siitä, että jättää päivittäisen suklaalevyn syömättä.

En enää ees muista milloin olen ostanut suklaalevyn. Tai mitään muutakaan karkkia. Olen syönyt liikaa ihan tavallista ruokaa. Ruisleipä päivässä liikaa kerryttää ylimääärisiä kiloja viisi vuodessa. Tuohon nähden en ole syönyt edes ruisleivällistä liikaa nyt kun on 10 kg ylipainoa ja ikää 40+.

Vinkki: Sinun ei tarvitse puolustella itseäsi aloittajalle. Hän on se, jonka on vaikea löytää kumppania. Ja miehistä ylipainoisia on 2/3, naisista 1/2.

Jep. Minulla on jo kumppani. Hän on lihonut enemmän kuin minä meidän 20v parisuhteen aikana, ja hän on se joka oikeasti niitä suklaalevyjä tässä perheessä vetää. Kaikki suklaa mitä syön, silloin harvoin kun osallistun tai edes ehdin vaatia osaa, on peräisin niistä suklaalevyistä ja murto-osa siitä mitä mies syö.

En ole alkuperäinen, eikä tässä mitään syyllisiä haeta, vaan sitä että on kyse ihan yksinkertaisista asioista ja rehellisyydestä itselleen, ei mistään taikapillereistä. Suklaa lihottaa ihan yhtä paljon, vaikka se olisi peräisin toisen ostamasta levystä. Mutta jokainen saa elää kuten haluaa minun puolestani ja teidän suhteessanne asiassa ei ilmeisesti ole ongelmaa joten ei kai siinä mitään. Silloin kun ollaan sinkkuja ja etsitään sitä paria niin etenkin naisella ylipainon pudottaminen on selkeästi parasta, mitä voi tehdä omien mahdollisuuksien parantamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rentoudu vähän, äläkä mieti "miten voisin nostaa tasoani". Ole oma itsesi.

Tämä. Tasopuhe on mulle niin iso turn off. Tulee olo että mies ei ajattele yhtään minua tai meitä vaan on päähänpinttymä yhteiskunnan odotuksista (pakko vaan olla joku nainen) ja muiden mielipiteistä ja nyhvää netissä valittamassa näistä tasoista.

Ei siinä yhteiskunnan kanssa ole mitään tekemistä, vaan siitä että kumppanilla on sellaisia ominaisuuksia joita etsii, eli hän ei siis ole liian kaukana siitä, mikä vetää puoleensa. Eihän käytännön elämässä kukaan puhu tasoista, vaan se prosessi jyllää korvien välissä ja siihen ei hirveästi voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta en ihmettele ettei nykyään tunnu löytyvän partnereita kauniimmillekaan luomuksille, kun se huomio pidetään pelkässä ulkokuoressa... Ymmärrän että nykyajan ihmiselle on tärkeä aihe ulkonäkö ja perusarvoista työ ja auto esimerkiksi, mutta eikö ihminen enää todella ymmärrä näiden pinnallisten arvojen aikoina miten ylipäätään ihmissuhde kuin ihmissuhde toimii ja mistä se koostuu?  

Eihän se sitä tarkoita, etteivätkö ne sisäiset asiat olisi ratkaisevia, vaikka profiilissa puhutaan pelkästä ulkonäöstä. Kaikki meistä haluavat ihmisen, jolla on itselle sopiva sisäinen maailma ja tietyt perusedellytykset kunnossa sillä puolella, mutta niistä on oikeastaan turha jauhaa profiilissa koska vasta tutustuessa näkee että toimiiko se puoli hyvin yhteen. Ulkoiset asiat taas ovat hyvinkin kiistattomia ja objektiivisia, joten niiden pohjalta on mahdollista tehdä esirajausta. Esimerkiksi jos lihavuus ei viehätä niin miksi ei voisi säästää kaikkien aikaa ja ilmoittaa sen heti alkuunsa?

Vierailija kirjoitti:

dfgsdfgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfgfhfggfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen minulla alkavat keinot loppua. En yksinkertaisesti enää keksi, miten voisin sitä omaa tasoani lisää nostaa, ja miten voisin vielä enemmän asettaa itseäni tarjolle. Omaa ”rimaani” en puolestaan enää haluaisi laskea, koska ei ole enää kauheasti mitä laskea.

"Paperilla" paketti kuulostaa hyvältä. Oletko pyytänyt kavereita esittelemään kiinnostavia naisia? Kavereiden rouvien kauttahan uudet naistuttavuudet syntyvät helpoiten.

Minulla on yksi kaveri, joka olisi voinut kirjoittaa tämän kuvauksesi (on nuorempi kylläkin). On todella herttainen tyyppi, ihan mukiinmenevän näköinen ja kropankin on ruvennut treenaamaan minttiin, kun on ajatellut sen olevan esteenä. Meidän ystävystymisen esteenä ei aikanaan ollut se, että hän oli "kynäniska", kuten hän itse itseään kutsui. Työpaikka löytyy, ei mitään kummempaa vikaa. Hän sitten kerran kysyi, että miksi me olemme pysyneet kavereina, vaikka hän on kaikkensa tehnyt iskeäkseen minut (olen tyhmä, en tajua että minua yritetään iskeä), mutta jouduin ihan oikeasti miettimään. Hän ei ole seksikäs, ei tippaakaan. Siis, hän on ihan mahtava tyyppi, mutta en tunne grammaakaan fyysistä vetoa siihen suuntaan. Hän on todella fiksu ja hitusen nörtti, eli hänen jutut uppoavat minuun, mutta veikkaan, että noin puolet naissukupuolesta poistuu henkisesti paikalta, kun hän alkaa vaahdota mielenkiinnon kohteistaan. Lisäksi hänen huumorintajunsa on hieman karkea ja sarkastinen, joten naiselta täytyy löytyä samantasoinen huumori, ettei heittoja oteta loukkauksena. Löytyisikö sinultakin, vaikka tapa piikitellä?

Eli oikeastaan sinulla ei ole ongelmaa, muuta, kuin ettet ole tavannut vaan "sitä oikeaa", tai edes "sitä melkein oikeaa". Oletko katsonut kauempaa? Itselleni ei meinannut löytyä mieleistä miestä samasta tai edes naapurikaupungista, joten rupesin katsomaan 300 kilometrin päästä. Sieltä löytyi ja muuttokin onnistui...

Ei sitä rimaa tarvitse loputtomiin laskea, varsinkaan, jos itse olet jo tehnyt töitä oman tasosi nostaaksesi...

Mutta, jos naisen ylipaino on sinulle se viimeinen niitti, valitettavasti se karsii todella paljon fiksuja, ihania naisia pois. Ja tulee jatkossa karsimaankin, koska lihavuus lisääntyy koko ajan.

Tunnen muuten pari nuorta naista; lapsettomia, fiksuja, koulutettuja, työssäkäyviä, sieviä, kilttejä... heillä on sama ongelma kuin sinulla. Ei tunnu löytyvän sitä toista puolikasta... mutta arvaapa miksi? Molemmilla elopainoa pari vaatekokoa liikaa (ei kuitenkaan niin, että olisivat hirveitä laardiläjiä, ovatpahan vain pyöreitä). He ovat alistuneet jäämään vanhoiksipiioiksi, koska heidän mielestään "kaikki miehet etsivät fitnesspimuja". Saan melkein joka viikko kuulla heidän nettitreffeistään, että mies ei halunnut jatkaa tuttavuutta ensitapaamisen jälkeen. Koska nämä naiset ovat todella ihania, ulosanniltaan raikkaita ja kauniita, en keksi muuta syytä, kuin että ne 10-15 kg ovat liikaa.

Veikkaan, että 2/3 sinkkumiehistä saisi naisen, jos laskisi rimaa painon suhteen, eli kestäisi läskiä. Mutta valitettavasti sitä fyysistä vetovoimaa ei voi mieskään pakottaa sen enempää kuin itse pystyn, joten en usko, että tilanne tulee koskaan parantumaan, ellei keksitä nopeasti jotain lääkettä, joka laihduttaa varmasti, helposti ja halvalla. Niin kauan, kun ulkonäkö kävelee kaiken muun yli, ollaan pattitilanteessa. Ja tämä koskee molempia osapuolia.

Valitettavasti biologiaakaan ei voi potkia pois. Yhä edelleen etsitään sitä parasta geeniä lisääntymistä varten ja se vaan ei ole se geeni, joka tekee miehestä kynäniskan vätyksen, jonka elämä pyörii kaljan ja sossumassien ympärillä...

Sekö on sitten ihan mahdoton ajatus, että laihduttaisi sen 10-15 kiloa pois? Olisi rehellinen syömistensä kanssa ja suhteuttaisi sen energiantarpeeseen, ei mitään ihmepillereitä tarvittaisi. Vähän kärsimystähän se vaatii, se on kauneuden hinta kenellä tahansa. Jostain syystä useimmat naiset eivät ole valmiita näkemään sitä vaivaa, vaan haluavat päästä helpolla ja ovat mieluummin vaikka ilman miestä. Vähän surullista, ennemmin maapallo alkaa pyöriä väärään suuntaan kuin nainen laittaa itsensä kuntoon.

Miesten on helppo sanoa koska heidän on niin paljon helpompi laihduttaa. Omalla miehellä laihdutus alkaa siitä että jättää päivittäisen suklaalevyn syömättä. Tuttu nainen oli juuri Jutan dietillä kuusi viikkoa (kun tavattiin) ja oli saanut puolitoista kiloa pois, ja siitäkin osa luultavasti nesteitä.

Kerron salaisuuden. Myös naisen laihtuminen alkaa siitä, että jättää päivittäisen suklaalevyn syömättä.

Minäkin kerron sinulle jotain. Kenenkään naisen laihtuminen ei nyt auta ap:n ongelmaan.

En vastannutkaan ap:lle, vaan lainaamaani keskusteluun.

dfgsdfgsdfgdgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta en ihmettele ettei nykyään tunnu löytyvän partnereita kauniimmillekaan luomuksille, kun se huomio pidetään pelkässä ulkokuoressa... Ymmärrän että nykyajan ihmiselle on tärkeä aihe ulkonäkö ja perusarvoista työ ja auto esimerkiksi, mutta eikö ihminen enää todella ymmärrä näiden pinnallisten arvojen aikoina miten ylipäätään ihmissuhde kuin ihmissuhde toimii ja mistä se koostuu?  

Eihän se sitä tarkoita, etteivätkö ne sisäiset asiat olisi ratkaisevia, vaikka profiilissa puhutaan pelkästä ulkonäöstä. Kaikki meistä haluavat ihmisen, jolla on itselle sopiva sisäinen maailma ja tietyt perusedellytykset kunnossa sillä puolella, mutta niistä on oikeastaan turha jauhaa profiilissa koska vasta tutustuessa näkee että toimiiko se puoli hyvin yhteen. Ulkoiset asiat taas ovat hyvinkin kiistattomia ja objektiivisia, joten niiden pohjalta on mahdollista tehdä esirajausta. Esimerkiksi jos lihavuus ei viehätä niin miksi ei voisi säästää kaikkien aikaa ja ilmoittaa sen heti alkuunsa?

Jos profiilissa puhutaan pelkästään ulkonäöstä, en lähde treffeille, vaikka olisi millainen adonis tahansa. Jotain muutakin profiilissa täytyy olla, jotta kiinnostus tapaamiseen tai edes ilmoitukseen vastaamiseen heräisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus oikeastaan paljastaa, että mies ei koe olevansa riittävä saadakseen kumppanin.

No onko mikään ihme? Onhan täälläkin tehty suorastaan kristallin kirkkaaksi, ettei ole riittävän hyvä.

Ei, itse asiassa ei. Ei miehessä mitään vikaa varmaan ole, vaan tuossa fiksoitumisessa siihen että tietyn "tasoiset" "ansaitsevat" jotain tietyn "tasoista". Ikinä ei ole rakentava lähtökohta että maailma on sinulle jotain velkaa, että sinä ansaitset jotain.

Lisäksi usein saa vain sitä mitä etsii. Jos oikein kovasti luokittelee ihmisiä tasoihin, tulee luokitelleeksi myös itsensä. Huono itsetunto syö ihmistä ja estää häntä itse uskomasta itseensä. Tässä vain ap itse on määritellyt mikä on "hyvä taso" ja mikä " huono". Tämä ansa on hänellä omassa päässään.

Pöh, kyseessä on harvinaisen rationaalisesti asiaa lähestyvä ihminen. Hän ymmärtää, että omia mahdollisuuksia pariutumismarkkinoilla voi tiettyyn rajaan asti parantaa ja on valmis myös tekemään asialle jotain. Harvinaisen ihailtava asenne sen sijaan, että jäisi vain uikuttamaan nurkkaan kuin joku lihava nainen että tällainen minä nyt vain olen, ei mahda mitään ja en saa sitä unelmamiestäni. Kyllä, tasot ovat meillä kaikilla päässämme eikä niistä pääse eroon. Sinullakin on minimikriteerit olemassa kumppanille, usko tai älä.

On se niinkin, että parhaat menevät ensin. Ehkä nyt pitää vain odottaa, että tuurilla kohtaat sellaisen a-luokan henkilön, joka on juuri sinkkuuntunut.  Mutta sitten tämä sinkkuuntunut yleensä tarvitsee aikaa erostaan toipumiseen. Paljon onneakin tarvitaan, että sopivat ovat vapaina samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

dfgsdfsdfgsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole pitkään aikaan hakenut miestä, koska mulla on jo erittäin hyvä. On silti ihan selvä, että jos mulla olis haku päällä, ei aapeellä olisi silti mitään saumaa. Tämä johtuu pääsääntöisesti siitä, että hän ei edes puhu siitä asiasta, joka on minun tasonmäärityslistallani korkeimmalla, eli onko on mukava ja kiva ihminen, ajatteleeko hän ystävällisesti ja käyttäytyykö luotettavasti. Enkä tosiaan tarkoita pelkkiä käytöstapoj, vaan sitä ONKO ihminen oikeasti mukava vai ei. Monista aapee, oman kuvauksensa perusteella, vaikuttaa lähinnä pinnalliselta ja ikäänsä nähden lapselliselta k-päältä.

Tätä aapee voisi yrittää parantaa ja nostaa tasoaan realistisella tavalla, mutta ei taida ymmärtää sen arvoa.

Lisäksi minusta aapee tekee virhee hakiessaan itsään huomattavasti nuorempaa naista ja pitäessään ulkonäkökriteereitä pääosassa sekä ”kelpuuttamiensa” naisten kohdalla että siinä millä perusteella luulee itse tulevansa halutuksi. Ulkonäöln perusteella haetaan lyhyttä suhdetta. HYVÄÄ suhdetta haetaan ensisijaisesti ihan muilla perusteilla ja ulkonäkö on lähinnä bonus jos sekin sattuu olemaan jotenkin keskimääräisestä poikkeava.

Juuri samaa olin tulossa sanomaan. Olen itse nainen, jolla on aina ollut paljon vientiä, ja parisuhteeni ovat onnistuneet hyvin. En koskaan ole valinnut kumppania ulkonäkö edellä. Jonkin verran se ehkä vaikuttaa, mutta miehet joihin olen ihastunut elämäni aikana, ovat kyllä ulkoisesti niin eri muotista, että kovin suuri tuo vaikutus ei kohdallani voi olla.

Ap vaikuttaa minusta niin heikkotasoiselta, että en jäisi Tinderissä häneen sen kummemmin tutustumaan. Heikkotasoisuuden merkki on juuri tuo, että ei pidä persoonallisuutta ja arvoja minään - ei itsensä eikä etsityn naisen osalta. Fiksut miehet ovat tässä iässä jo kauan sitten jättäneet ulkonäkökeskeisyyden taakseen, jos sellaista asennetta heillä on koskaan ollutkaan. Itse löysin jo 25-vuotiaana miehen, jolla oli kehittynyt naismaku, joka ei perustunut ensisijaisesti ulkonäköön vaan persoonallisuuden piirteisiin, ja joka myös ymmärsi miten ihmisten aitoon persoonallisuuteen tutustutaan.

Ap:n kaltainen yli-ikäinen teini voi todellakin kehittää "tasoaan" paljonkin, jos vain ymmärtää mistä se oikeasti on kiinni, sen sijaan että ottaa vauva-palstan lassukoiden ulkonäkökeskeiset kategorisoinnit tasoista totuutena.

N40

Vai olisiko niin, että persoonan ja arvojen yhteensopivuus on itsestäänselvyys, niitä piirteitä on siis turha alkaa luetella ja kemian muodostavia asioita on muutenkin mahdoton laittaa peprille. Ulkonäkö sen sijaan on helpommin rajattavissa omien mieltymysten mukaan ja sen persoonankin on kuitenkin tultava itseä miellyttävässä paketissa, siitä ei pääse mihinkään. Sinäkään et ottaisi unelmiesi persoonaa Klonkun ruumiissa ja piste.

Mulle käy yleensä niin päin, että ihastun johonkin, mitä mies sanoo ja sen jälkeen ala tykätä tämän ulkomuodostakin. Tämä on tapahtunut aika monen näköisten miesten kanssa enkä menisi vanomaan, ettei joukossa voisi olla Klonkun näköinenkin. Mutta ei Klonkun luonteinen.

Tuokin on ihan todellinen ilmiö kyllä, että ihastuessa toisen olemuskin näyttää yhtäkkiä kummallisen hyvältä. Mutta se lähtötaso pitää olla kuitenkin riittävä, ei tuokaan ilmiö ihmeisiin pysty. Jos olet kasi, niin kutonen voi hyvillä puheilla nostaa itsensä seiskaksi ja sitten olettekin jo tarpeeksi lähellä että ihastuminen tekee tehtävänsä ja riittää viemään asioita eteenpäin. Mutta sen kolmosen hyvätkään jutut eivät nosta häntä seurustelumateriaaliksi sinun silmissäsi.