En usko että minä olisin yhtään fiksumpi vaikka olisin käynyt lukion ja mennyt korkeakouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeeni kun ap opettaa abstraktia algebraa maalaisjärjellä

No kyllä opettajat varmasti tarvitsevat  korkeakoulua tuolla tasolla. Ekaluokkalaisia osaisin minäkin opettaa ihan vaikka kylmiltään. Olen laskenut oman ja muiden kokemusten pohjalta kymmenien vuosien ajalta, että vain kolmannes opettajista osaa opettaa hyvin, kolmannes ovat sellaisia ettei heistä ole juuri hyötyä, mutta ei haittaakaan, ja kolmannes on niin helvetin huonoja että oppilaat suorastaan taantuu. Se on se juttu mitä siellä korkeakoulussa opettajille pitäisi opettaa; kuinka opetetaan. Moni osaa asiansa mutta ei osaa siirtää sitä muille. Jopa lapseni koulussa tätä on vaikka se on ammattikorkea, luulisi että edes siellä olisi hyviä opettajia kun niitä on ympäri maailman USAa myöden ties mitä guruja... mutta ei.

ap

Olen myös ihan fiksu ihminen ja lisäksi ammatiltani yläkoulun äikänope. Olisin todella paniikissa, jos pitäisi kylmiltään lähteä tästä opettamaan ekaluokkalaisia, mihin sinä katsot olevasi pätevä kauppis- ja amispohjalta. Tässä onkin yksi tärkeimmistä asioista, joita koulutus aiheuttaa: tajuaa, miten vähän oikeasti tietää. Koulutuksen myötä lisääntyy kunnioitus toisten osaamista kohtaan ja ylipäänsä omaa alaa kohtaan. Olen opiskellut yliopistossa suomea, kirjallisuutta, viestintää ja kasvatustiedettä vuosia enkä ole kuin pintaa päässyt raapaisemaan.

Pääsääntö on, että mitä vähemmän ihminen tietää, sitä itsevarmempi hän on osaamisestaan. Kaikkihan näyttää helpolta sivusta katsottuna.

Mitenkäs kotiopetuksessa olevat lapset? Miten se oikein onnistuu jos sinäkään et osaisi edes ekaluokkalaisia opettaa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen mielipide. Ap, kun kerran maalaisjärjellä hoituu sossun, kelan ja työkkärin tätien hommat, miten sä niitä hoitaisit? Tiedätkö, mitä työtehtäviä he tekevät? Osaisitko vaikka tehdä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä huostaanottohakemuksen hallinto-oikeudelle, tehdä työkkärissä ja kelassa erilaisia selvityksiä ja tilastoja, kohdata vakavasti traumatisoituneen ihmisen psykiatrisella osastolla, jossa olet sossuna? Ihan maalaisjärjellä vaan, niinkö?

En ole ap, mutta ehdottomasti. Nimenomaan maalaisjärjellä pitäisi kohdata traumatisoituneet ihmiset ja tehdä mahdolliset huostaanottohakemukset. Monet noita hommia työkseen tekevät piileskelevät ammattinaamioidensa takana,kohtaamatta asiakastaan ihmisenä lainkaan. Nähty on, ja turhia ihmisiä monessa mielessä. Tyhjän saa pyytämättäkin eikä asiakaspalvelijan korkea koulutus lohduta yhtään siinä vaiheessa kun tajuat, että mitään apua ei saa ja päätökset perustuvat väärinymmärryksiin ja soveltumattomiin teorioihin.

Eli esimerkiksi sosiaalijuridiikan opiskelu on ihan turhaa, juridiset päätökset pystyy tekemään maalaisjärjelläkin? Ja vakavasti traumatisoituneen asiakkaan kanssa keskusteleminen ja hänelle sopivimman palvelukokonaisuuden räätälöiminen luonnistuu ihan maalaisjärjellä? Ei luoja.

Et ehkä ole ollut mukana työelämässä, mutta lähes kaikissa työpaikoissa järjestetään perehdytys. Uudelle työntekijälle kyllä kerrotaan mitä pitää ottaa huomioon eri päätöksiä tehdessä. Asiat ovat hyvin yksinkertaisia, eikä vaihtoehtoja ole todellakaan paljon. 'Räätälöintikin' kuulostaa jo suurelta liioittelulta.

Mitä ap teet työksesi? Jotenkin paistaa, että olet tyytymätön.

Ap osasi varmasti toimia aivokirurgina katsottuaan pari aivoleikkausta youtubesta.

Mihin tarvitaan enää lääkistä kun on youtube.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen mielipide. Ap, kun kerran maalaisjärjellä hoituu sossun, kelan ja työkkärin tätien hommat, miten sä niitä hoitaisit? Tiedätkö, mitä työtehtäviä he tekevät? Osaisitko vaikka tehdä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä huostaanottohakemuksen hallinto-oikeudelle, tehdä työkkärissä ja kelassa erilaisia selvityksiä ja tilastoja, kohdata vakavasti traumatisoituneen ihmisen psykiatrisella osastolla, jossa olet sossuna? Ihan maalaisjärjellä vaan, niinkö?

Varmasti minulla silloin olisi joku sosiaalipuolen koulutus jos olisin tekemisissä pahasti traumatisoituneiden ihmisten kanssa osastolla, se on ihan eri asia kuin olla asiakaspalvelussa ja myöntää ihmisille toimeentulotukea.

Selvitykset ja tilastot oppii tekemään kuka vaan kun joku työpaikalla vähän neuvoo tai on hyvät kirjalliset ohjeet. Kelan ja työkkärin töissä toimitaan lakien mukaan, katsotaan mitä laki sanoo ja sillä selvä, sitten se vaan yritetään selittää asiakkaalle niin että hänkin ymmärtää.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän työ on erittäin haastavaa työtä varmasti enimmäkseen henkisesti, en usko että paperitöiden tekeminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa ja että juuri sitä opetettaisiin korkeakoulussa. Luulen että mun luonne ei riittäisi siihen työhön, älykkyys varmasti riittäisikin lippulappujen täyttämiseen.

ap

Surullista, että moni luulee edelleen sosiaalityön olevan ainoastaan lippulappujen täyttämistä ja toimeentulotuen antamista. Se on paljon muutakin, kuten esim. keskustelua, tukemista, motivoimista, asioiden selvittelyä, sekä tarkoin säänneltyjen kirjausten tekemistä. Myös asiakkaiden kotona tehdään käyntejä. Jos teet paperit väärin, voidaan sut viedä hallinto-oikeuteen. Eli niihin lippulappusiin on erittäin tarkat lainsäädännössäkin näkyvät ohjeet ja vaatimukset, joiden laiminlyömisestä joutuu vastuuseen. Nämä asiat opetetaan yliopistossa.

Minä en ole sanonut että sosiaalityöntekijän työ olisi vain sitä, minä puhuin esimerkkinä kelan, työkkärin tai vaikka typin työntekijöiden työstä. Minä teen omassa työssäni myös noita asioita, keskustelen, tuen, motivoin, selvittelen asioita ja teen kirjauksia. Tottakai kirjaukset pitää tehdä oikein, eiköhän siihenkin pysty kun tietää mitä pitää tehdä ja sitten tekee ne niin. Myös toisessa ammatissani olen laatinut asiakirjoja joiden laillisuudesta olen henkilökohtaisesti vastuussa, ne olen oppinut tekemään esimerkin kautta ja ihan ammattitutkinnolla. Enkä usko sitä että ihminen ei pysty hyvin keskustelemaan, tukemaan tai motivoimaan vähän alemmallakin tutkinnolla jos luonne on siihen sopiva ja se maalaisjärki päässä, pitää osata olla empaattinen jne.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen mielipide. Ap, kun kerran maalaisjärjellä hoituu sossun, kelan ja työkkärin tätien hommat, miten sä niitä hoitaisit? Tiedätkö, mitä työtehtäviä he tekevät? Osaisitko vaikka tehdä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä huostaanottohakemuksen hallinto-oikeudelle, tehdä työkkärissä ja kelassa erilaisia selvityksiä ja tilastoja, kohdata vakavasti traumatisoituneen ihmisen psykiatrisella osastolla, jossa olet sossuna? Ihan maalaisjärjellä vaan, niinkö?

En ole ap, mutta ehdottomasti. Nimenomaan maalaisjärjellä pitäisi kohdata traumatisoituneet ihmiset ja tehdä mahdolliset huostaanottohakemukset. Monet noita hommia työkseen tekevät piileskelevät ammattinaamioidensa takana,kohtaamatta asiakastaan ihmisenä lainkaan. Nähty on, ja turhia ihmisiä monessa mielessä. Tyhjän saa pyytämättäkin eikä asiakaspalvelijan korkea koulutus lohduta yhtään siinä vaiheessa kun tajuat, että mitään apua ei saa ja päätökset perustuvat väärinymmärryksiin ja soveltumattomiin teorioihin.

Eli esimerkiksi sosiaalijuridiikan opiskelu on ihan turhaa, juridiset päätökset pystyy tekemään maalaisjärjelläkin? Ja vakavasti traumatisoituneen asiakkaan kanssa keskusteleminen ja hänelle sopivimman palvelukokonaisuuden räätälöiminen luonnistuu ihan maalaisjärjellä? Ei luoja.

Et ehkä ole ollut mukana työelämässä, mutta lähes kaikissa työpaikoissa järjestetään perehdytys. Uudelle työntekijälle kyllä kerrotaan mitä pitää ottaa huomioon eri päätöksiä tehdessä. Asiat ovat hyvin yksinkertaisia, eikä vaihtoehtoja ole todellakaan paljon. 'Räätälöintikin' kuulostaa jo suurelta liioittelulta.

Olen ollut työelämässä ja olen nytkin, ja myös minua on perehdytetty. Tottakai uusi työntekijä perehdytetään aina, jokaisessa työpaikassa. Oppiminen jatkuu myös läpi iän ja työuran. Mutta perusasiat opetellaan koulussa, tässä tapauksessa yliopistossa. Jos itse opiskelisit yliopistossa, saattaisit huomata, ettei kaikkia asioita opita nopeasti työn ohella, vaan ne vaativat useita opintojaksoja ja opinnäytteitä, sekä pitkäjänteisyyttä. Pitkät opinnot takaavat suuremman tietomäärän kuin lyhyemmät.

Vierailija kirjoitti:

Ap osasi varmasti toimia aivokirurgina katsottuaan pari aivoleikkausta youtubesta.

Mihin tarvitaan enää lääkistä kun on youtube.

Oletko lukenut mitään mitä minä olen kirjoittanut? Ihme höpinää. 

ap

Huvittava ketju. Ap on sitä mieltä, että opiskella voi omatoimisestikin. Nyt täällä moni jauhaa siitä miten älykäs ihminen tietää ettei tiedä mitään jne. Vähän pistää kyseenalaistamaan näiden jankkaajien omaa älykkyyttä, kun eivät ymmärrä edes ap:n ydinajatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeeni kun ap opettaa abstraktia algebraa maalaisjärjellä

No kyllä opettajat varmasti tarvitsevat  korkeakoulua tuolla tasolla. Ekaluokkalaisia osaisin minäkin opettaa ihan vaikka kylmiltään. Olen laskenut oman ja muiden kokemusten pohjalta kymmenien vuosien ajalta, että vain kolmannes opettajista osaa opettaa hyvin, kolmannes ovat sellaisia ettei heistä ole juuri hyötyä, mutta ei haittaakaan, ja kolmannes on niin helvetin huonoja että oppilaat suorastaan taantuu. Se on se juttu mitä siellä korkeakoulussa opettajille pitäisi opettaa; kuinka opetetaan. Moni osaa asiansa mutta ei osaa siirtää sitä muille. Jopa lapseni koulussa tätä on vaikka se on ammattikorkea, luulisi että edes siellä olisi hyviä opettajia kun niitä on ympäri maailman USAa myöden ties mitä guruja... mutta ei.

ap

Olen myös ihan fiksu ihminen ja lisäksi ammatiltani yläkoulun äikänope. Olisin todella paniikissa, jos pitäisi kylmiltään lähteä tästä opettamaan ekaluokkalaisia, mihin sinä katsot olevasi pätevä kauppis- ja amispohjalta. Tässä onkin yksi tärkeimmistä asioista, joita koulutus aiheuttaa: tajuaa, miten vähän oikeasti tietää. Koulutuksen myötä lisääntyy kunnioitus toisten osaamista kohtaan ja ylipäänsä omaa alaa kohtaan. Olen opiskellut yliopistossa suomea, kirjallisuutta, viestintää ja kasvatustiedettä vuosia enkä ole kuin pintaa päässyt raapaisemaan.

Pääsääntö on, että mitä vähemmän ihminen tietää, sitä itsevarmempi hän on osaamisestaan. Kaikkihan näyttää helpolta sivusta katsottuna.

Mitenkäs kotiopetuksessa olevat lapset? Miten se oikein onnistuu jos sinäkään et osaisi edes ekaluokkalaisia opettaa?

ap

Ohiksena tähän sanon, että minulla on korkeakoulututkinto. Eikä minulle tulisi mieleenkään lähteä opettamaan itse omia lapsiani. Ei edes ekaa luokkaa tai varsinkaan sitä. Jätän sen työn ammattilaisille, jotka ovat opiskelleet vuosia yliopistossa tätä tehtävää varten. Näin tekee suurin osa vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap teet työksesi? Jotenkin paistaa, että olet tyytymätön.

Mistä sellainen paistaa? Minä olen sanonut että pidän työstäni erittäin paljon, saan auttaa ihmisiä elämässä eteenpäin ja se on erittäin palkitsevaa, myös siitä nautin että työ on erittäin vaihtelevaa, siitä saa hyvän mielen kun ratkoo asioita. En nyt kerro sen tarkemmin ettei aleta puhua jostain mikä ei tähän keskusteluun liity.

ap

Itse olin lukioaikana vielä ihan kakara. Nyt kauppakorkeakoulun gradua viimeistellessäni huomaan miten paljon ajatteluni on kehittynyt erityisesti nyt yliopistoaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeeni kun ap opettaa abstraktia algebraa maalaisjärjellä

No kyllä opettajat varmasti tarvitsevat  korkeakoulua tuolla tasolla. Ekaluokkalaisia osaisin minäkin opettaa ihan vaikka kylmiltään. Olen laskenut oman ja muiden kokemusten pohjalta kymmenien vuosien ajalta, että vain kolmannes opettajista osaa opettaa hyvin, kolmannes ovat sellaisia ettei heistä ole juuri hyötyä, mutta ei haittaakaan, ja kolmannes on niin helvetin huonoja että oppilaat suorastaan taantuu. Se on se juttu mitä siellä korkeakoulussa opettajille pitäisi opettaa; kuinka opetetaan. Moni osaa asiansa mutta ei osaa siirtää sitä muille. Jopa lapseni koulussa tätä on vaikka se on ammattikorkea, luulisi että edes siellä olisi hyviä opettajia kun niitä on ympäri maailman USAa myöden ties mitä guruja... mutta ei.

ap

Olen myös ihan fiksu ihminen ja lisäksi ammatiltani yläkoulun äikänope. Olisin todella paniikissa, jos pitäisi kylmiltään lähteä tästä opettamaan ekaluokkalaisia, mihin sinä katsot olevasi pätevä kauppis- ja amispohjalta. Tässä onkin yksi tärkeimmistä asioista, joita koulutus aiheuttaa: tajuaa, miten vähän oikeasti tietää. Koulutuksen myötä lisääntyy kunnioitus toisten osaamista kohtaan ja ylipäänsä omaa alaa kohtaan. Olen opiskellut yliopistossa suomea, kirjallisuutta, viestintää ja kasvatustiedettä vuosia enkä ole kuin pintaa päässyt raapaisemaan.

Pääsääntö on, että mitä vähemmän ihminen tietää, sitä itsevarmempi hän on osaamisestaan. Kaikkihan näyttää helpolta sivusta katsottuna.

Mitenkäs kotiopetuksessa olevat lapset? Miten se oikein onnistuu jos sinäkään et osaisi edes ekaluokkalaisia opettaa?

ap

Ohiksena tähän sanon, että minulla on korkeakoulututkinto. Eikä minulle tulisi mieleenkään lähteä opettamaan itse omia lapsiani. Ei edes ekaa luokkaa tai varsinkaan sitä. Jätän sen työn ammattilaisille, jotka ovat opiskelleet vuosia yliopistossa tätä tehtävää varten. Näin tekee suurin osa vanhemmista.

Joo, en minäkään itse opeta lapsiani. Kuten sanottu, suutarit pysykööt lesteissään :) 

ap

Vierailija kirjoitti:

Itse olin lukioaikana vielä ihan kakara. Nyt kauppakorkeakoulun gradua viimeistellessäni huomaan miten paljon ajatteluni on kehittynyt erityisesti nyt yliopistoaikana.

Tottakai. Sehän kuuluu jo normaaliin aikuistumiseen, ja muutenkin ihmisen ajattelu muuttuu koko eliniän kun tieto ja kokemus lisääntyy. 

ap

En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta kävi ilmi, että ap ei tykkää nykyisestä työstään. Mieleinen työ vaatisi kuitenkin enemmän opiskelua.

Nyt sitten harmittaa, ettei nuorempana tullut käytyä koulua, vaikka kykyjä olisi ollut. Eikö näin, ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron esimerkin.

Lapseni totesi neljännellä luokalla, että hänen ei tarvitsisi opetella enää matematiikkaa, koska osaa jo kaiken: yhteen-, vähennys, kerto- ja jakolaskut. Mitä muuta enää on opeteltavaa??

Nyt hän opiskelee lukiossa pitkää matematiikkaa. Ja nauraa nelosluokkalaiselle kommentilleen, että miten silloin luuli osaavansa kaiken, koska ei tiennyt mitä ei osaa.

Niin, korkeakoulun käynyt varmasti tietää enemmän kaikenlaisia asioita, mutta onko hän fiksumpi kuin aloittaessaan opiskelut? Varmasti jonkin verran jo sen takia että on kehittynyt ja kypsynyt ihmisenä, mutta sitä tapahtuu ilman korkeakouluakin. Älykkyys ja viisaus on eri asioita.

ap

Tämä fiksuus asia ei ole ollut pointtini esimerkissä. Pointtini oli se, että aina opiskellessaan pidemmälle ymmärtää, miten paljon kaikkea on ja miten vähän itse asiassa asioista tietää.

Niin, se on itsestäänselvyys. Mutta se ei selitä sitä miksi vaaditaan sitä korkeakoulutusta töihin jotka pystyy tekemään alemmallakin tutkinnolla.

ap

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta kävi ilmi, että ap ei tykkää nykyisestä työstään. Mieleinen työ vaatisi kuitenkin enemmän opiskelua.

Nyt sitten harmittaa, ettei nuorempana tullut käytyä koulua, vaikka kykyjä olisi ollut. Eikö näin, ap?

Kuule, olis kandenu vaan lukea vähän pidemmälle, tai lue tästä vähän taaksepäin. Mistä olet vetänyt sen että en tykkäisi nykyisestä työstäni? Minä sanoin vain että minulla on tavoitteita edetä vielä tästä ylöspäin koska on vielä yli 20 vuotta eläkkeeseen (jos satun elämään niin kauan) tottakai haluan uusia haasteita joskus. Ja aion edetä ilman yliopistoa. Ja senkin olen kertonut että ei harmita yhtään, minua ei lukio kiinnostanut silloin eikä kiinnosta edelleenkään.

ap

Ap, koulutuksen dissaaminen ei muuta sitä, että oma koulutuksesi ei riitä siihen, mitä haluaisit tehdä. Jospa käyttäisit energiasi opiskeluun?

Kerroit opiskelleesi itsenäisesti. Miksi et tekisi sitä sitten tutkintoa suorittaen? Mistä tämä vastenmielisyys opiskeluun?

Vierailija kirjoitti:

Ap, koulutuksen dissaaminen ei muuta sitä, että oma koulutuksesi ei riitä siihen, mitä haluaisit tehdä. Jospa käyttäisit energiasi opiskeluun?

Kerroit opiskelleesi itsenäisesti. Miksi et tekisi sitä sitten tutkintoa suorittaen? Mistä tämä vastenmielisyys opiskeluun?

En ole dissannut koulutusta. Enkä ole kertonut opiskelleeni itsenäisesti.

Juuri syksyllä sain yhden tutkinnon suoritettua työn ohessa. Ja olen kertonut senkin että harkitsen opiskella lisää työn ohessa ja jossain vaiheessa varmaan sen teenkin. Olen opiskellut elämäni aikana useamman kerran.

Jospa sä vähän lukisit tätä ketjua ennenkuin kommentoit?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron esimerkin.

Lapseni totesi neljännellä luokalla, että hänen ei tarvitsisi opetella enää matematiikkaa, koska osaa jo kaiken: yhteen-, vähennys, kerto- ja jakolaskut. Mitä muuta enää on opeteltavaa??

Nyt hän opiskelee lukiossa pitkää matematiikkaa. Ja nauraa nelosluokkalaiselle kommentilleen, että miten silloin luuli osaavansa kaiken, koska ei tiennyt mitä ei osaa.

Niin, korkeakoulun käynyt varmasti tietää enemmän kaikenlaisia asioita, mutta onko hän fiksumpi kuin aloittaessaan opiskelut? Varmasti jonkin verran jo sen takia että on kehittynyt ja kypsynyt ihmisenä, mutta sitä tapahtuu ilman korkeakouluakin. Älykkyys ja viisaus on eri asioita.

ap

Tämä fiksuus asia ei ole ollut pointtini esimerkissä. Pointtini oli se, että aina opiskellessaan pidemmälle ymmärtää, miten paljon kaikkea on ja miten vähän itse asiassa asioista tietää.

Niin, se on itsestäänselvyys. Mutta se ei selitä sitä miksi vaaditaan sitä korkeakoulutusta töihin jotka pystyy tekemään alemmallakin tutkinnolla.

ap

On paljon töitä, joissa perusjutut oppii nopeasti käytännössä, mutta se ei silti pidemmän päälle nykymaailmassa riitä. Omassa työpaikassa huomaan kyllä suuren eron vanhojen, ihan näppärien kansakoulun tai kauppaopiston käyneiden työntekijöiden ja nuorempien korkeakoulutettujen välillä, joita vähitellen tulee heidän tilalleen. Ero ei tule iästä vaan koulutuksen tuomasta asenteesta, johon kuuluu halu oppia uutta ja ymmärtää asioita laajemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin lukioaikana vielä ihan kakara. Nyt kauppakorkeakoulun gradua viimeistellessäni huomaan miten paljon ajatteluni on kehittynyt erityisesti nyt yliopistoaikana.

Tottakai. Sehän kuuluu jo normaaliin aikuistumiseen, ja muutenkin ihmisen ajattelu muuttuu koko eliniän kun tieto ja kokemus lisääntyy. 

ap

Näinhän se on! Sanoisin kuitenkin että koulutus on ollut itselleni hyödyllinen ensinnäkin siksi että oon päässyt tutustumaan tieteeseen ja tieteen tekemiseen, silmäni ovat avautuneet ihan uudella tavalla näin maisterivaiheessa. Ja sanoisin mm. että analyyttisuus ja asioiden hahmottaminen laajemmassa kontekstissa on nimenomaan koulutuksen myötä parantunut, kun on pitänyt analysoida niin paljon kaikkea :D