En usko että minä olisin yhtään fiksumpi vaikka olisin käynyt lukion ja mennyt korkeakouluun.
Tunnen melko idiootteja korkeasti koulutettuja ihmisiä ja tosi fiksuja jotka eivät ole. Minua on sanottu älykkääksi ja fiksuksi, enkä ole käynyt edes lukiota koska se ei kiinnostanut, eikä kiinnosta vieläkään. Suurin osa ammateista joihin tarvitaan korkeakoulututkinto on mielestäni sellaisia jotka pystyy hoitamaan vallan mainiosti alemmallakin tutkinnolla ja maalaisjärjellä. Minulla on kolmea ammattia opiskeltuna, ja opiskelu on ollut minulle aina helppoa.
Mieheni väittää että kaikki jotka olisivat voineet mennä lukioon menivät. Kun minä olin siinä iässä, lukioon meni yksikin poika alle kuuden keskiarvolla, mulla oli yli 8 ja menin kauppikseen. Sain hyviä numeroita koulussa vaikka en juurikaan opiskellut, jos oli kokeet niin edellisenä iltana vähän luin pääkohtia kun arvasin mitä opettaja varmaan kysyy kokeessa, opettelin esim. litaniat ulkoa.
Mitä opetusta siellä korkeakouluissa saa mikä on jotenkin erikoista jota ei opi kun menee töihin? En nyt tarkoita esim. lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä joiden pitää vaan opetella ihan helvetisti kaikkea ensin kirjoista ennenkuin voi mennä töihin. Esim. Kelaan tai työkkäriin vaaditaan korkeakoulututkinto, sehän on aivan järjetöntä, työ on kuitenkin lähinnä asiakaspalvelua.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin voin myöntää, että nyt kun itselläni on pari vuotta takana yliopistoa, jo se pari vuotta on avartanut ymmärrystäni paljon.
Pystytkö sinä kertomaan tarkemmin miten? Mitä alaa opiskelet?
ap
Pohdin kuumeisesti, miten sen osaisin selittää. Mutta nyt katselen maailmaa jotenkin eri tavalla, näen isompia kokonaisuuksia, ja ymmärrän paremmin syy-seuraussuhteita. Ja tietysti olen saanut myös paljon lisää faktatietoa. Itselläni tässä ei ole työhön kouluttautuminen oikeastaan tärkeintä, vaan itseni ja ajatteluni kehittäminen. Tätä ennen olen käynyt lukion ja myös ammattikoulusta on paperit taskussa. Mutta tämä ei nyt ehkä ollut oikeastaan vastaus aloitukseesi, vaan ihan vaan yleisesti ajatuksiani yliopisto-opiskelusta.
Mielenkiintoista. Tuollaista isoa muutosta en osaa oikein kuvitella, kun omasta mielestäni olen aina ajatellut isoja kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita esim. maailmantaloudessa, politiikassa, luonnonsuojelussa... Mutta toki opiskellessa kuuluukin tulla tunne että olen saanut lisää faktatietoa ja ymmärrystä asioihin, en minäkään muuten olisi vaivautunut mitään koskaan opiskelemaan jos siitä ei saisi mitään irti.
Voitko antaa jonkun esimerkin että minkälainen isompi kokonaisuus tai syy-seuraussuhde sulle valkeni, ja mistä se tuli sinulle, oliko joku tietty luento tai kirja? Tämä ei nyt liity oikeastaan tähän mun aloitukseen, mutta kiinnostaa silti.
ap
En ole tuo lainaamasi, mutta voin kertoa ettei kyse ole välttämättä "ahaa"-elämyksestä. Enemmin kuvailisin sitä palapelin rakentamiseksi, jossa pala kerrallaan rakennetaan näkemystä jostain asiasta. Voi olla ettei tuo palapeli valmistu koskaan, vaan siihen tulee koko ajan uusia paloja.
Yritän jotenkin avata tätä eräällä esimerkillä. Olen kiinnostunut eriarvoisuudesta ja hyvinvoinnista ja näihin käsitteisiin olen keskittynyt opinnoissani. Olen opiskellut keskeisiä yhteiskuntateorioita Marxista lähtien, sosiaalihistoriaa, taloushistoriaa, spesifejä erikoiskursseja ym. Joku satunnainen näkemäni tapahtuma tai lehtiotsikko voi synnyttää pitkän ajatusketjun, jossa käytän opinnoistani saamiani tietoja ja teorioita. Tätä ajatteluprosessia on vaikea asettaa sanoiksi, koska kyse on loppujen lopuksi melko automaattisesta prosessista. Tämä ei siis vain liity työhöni vaan sellaiseen tietynlaiseen tapaan orientoitua ympäröivään maailmaan.
Joo pystyn kyllä tunnistamaan tuon, vaikka en varmaan ihan niin hienoja juttuja oivalla, kun ei ole niitä kouluja tullut käytyä. Mutta se että sitä kuvaa rakentaa kuin palapeliä, reunoja ja nurkkia ja sitten löytyy joku pala joka yhdistää kaksi puolta toisiinsa. Mulla ne on vähän sellaisia "köyhän miehen" oivalluksia, ja mulla tosiaan on tapana vetää aika suoria viivoja asioiden välille koska aika usein ihmisen käyttäytyminen on melko ennalta arvattavaa tietyissä tilanteissa. Tässä keskustelussakin on mun höpinöistä monet tehneet kaikenlaisia päätelmiä mun persoonasta, sekin on mielenkiintoista.
Tämä nyt ei enää myöskään kuulu aiheeseen mutta tulipa mieleen;
Kävin katsomassa elokuvissa Maria Magdaleenan ja se kyllä antoi paljon aihetta tietyille ajatuksille jatkumona sille että jokin aika sitten katsoin samasta aiheesta dokumentin (telkkarista!) ja myös Jeesuksesta että oliko hän aikansa kapinallinen (oli tottakai). Mietin kristinuskon kehittymistä ja sitä että miten siitä on voinut tulla näin iso tuhansia vuosia kestänyt systeemi, ja alunperin ne oli muutama ukko ja akka jotka vaelsi jossain aavikolla. Miksi juuri siellä aavikolla, miksi juuri silloin, miksi juuri Jeesuksesta tuli kestojulkkis, kuin nykypäivän rocklegenda, miksi 591 joku ukko sai päähänsä että leimaa Marian prostituoiduksi, ja miten se vaikutti naisten asemaan yhteiskunnassa, mitä jos Jeesus ja Maria olikin naimisissa ja heillä oli lapsia jne. Mun yks ystävä on mormooni ja hänen kanssaan on ollut aika mielenkiintoisia keskusteluja, heillä on aika radikaalejakin ajatuksia ja osa ihan älyttömiä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se "korkeampi ajattelu" on?
Ilmaus "korkeampi ajattelu" kuulostaa minun korvaani vähän hassulta. Ehkä sitä sen tyyppistä ajattelua ilmentää jokin sellainen, että ihminen kykenee liikkumaan myös abstraktien käsitteiden tasolla. Semmoisella tasolla, missä mietitään esimerkiksi, mitkä rakenteelliset syyt vaikuttavat jonkin yhteiskunnallisen ilmiön taustalla. Ei siis pelkästään niin, että kyetään nimeämään kyseinen ilmiö ja ymmärretään, mitä sillä tarkoitetaan.
Minä en esimerkiksi ymmärrä tietokonetta, siis tiedän miten se toimii, periaatteessa, mutta en oikein ymmärrä että miten se voi toimia, siis kun katsoo sinne sisälle miten yksinkertaisen näköisiä ne osat on, niin tuntuu uskomattomalta miten tämä voi toimia ja miten se on jollain tullut alunperin mieleenkään. En tiedä mahtaako ne jotka esitietokoneet keksi aikoinaan osata kuvitella mihin on nyt päädytty, ja mihin vielä voidaan päätyä. Jos ymmärtäisin täysin miten tietokone tai joku muu vastaava laite oikeasti toimii, olisin tosi viisas ja se mun mielestä olisi sitä korkeampaa ajattelua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telkkarista ei tule mitään mikä yhtään rinnastuu yliopistotutkintoon, ei vaikka katsoisi dokkareita 24/7 .
En ole niin väittänytkään. Mutta kyllä se silti lisää tietoa kaikenlaisista asioista mitä maailmalla tapahtuu. Kaikki tieto on aina hyväksi, ihminen on kehittyvä eläin.
Eikö yliopiston käynyt katso koskaan dokkareita?
ap
Tästä vastauksestasi käy hyvin selville miten yksioikoista ja epäakateemista ajattelusi on.
Argumentaatiovirhe:
Akateminen mielestä dokkarit eivät vastaa yliopistossa opiskeltavia asioita = akateeminen ei katso dokkareita.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ehkä olisit oppinut lukiossa kielioppia.
Kiitos huomiosta, taas. Mistä tiedät vaikka minulla olisi lukihäiriö?
Mun mielestä on aika köyhää osallistua keskusteluun jostain aiheesta ja keskittyä siihen että en ole tuon kanssa samaa mieltä, huomautanpa sen kieliopista. Nyt ei olla Aristoteleen kantapäässä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telkkarista ei tule mitään mikä yhtään rinnastuu yliopistotutkintoon, ei vaikka katsoisi dokkareita 24/7 .
En ole niin väittänytkään. Mutta kyllä se silti lisää tietoa kaikenlaisista asioista mitä maailmalla tapahtuu. Kaikki tieto on aina hyväksi, ihminen on kehittyvä eläin.
Eikö yliopiston käynyt katso koskaan dokkareita?
ap
Tästä vastauksestasi käy hyvin selville miten yksioikoista ja epäakateemista ajattelusi on.
Argumentaatiovirhe:
Akateminen mielestä dokkarit eivät vastaa yliopistossa opiskeltavia asioita = akateeminen ei katso dokkareita.
Alkuperäinen väite oli että minä luulen että dokumentteja katsomalla voi korvata korkeakoulun.
Minä sanoin etten tarkoittanut niin, ja kysyin että eivätkö akateemiset katso koskaan dokkareita, koska dokumenttien katsominen oli minun kohdallani yhdistetty tyhmyyteen ja kouluttamattomuuteen. Sinä yhdistit nyt väärät asiat keskenään, en minä.
ap
Kerron esimerkin.
Lapseni totesi neljännellä luokalla, että hänen ei tarvitsisi opetella enää matematiikkaa, koska osaa jo kaiken: yhteen-, vähennys, kerto- ja jakolaskut. Mitä muuta enää on opeteltavaa??
Nyt hän opiskelee lukiossa pitkää matematiikkaa. Ja nauraa nelosluokkalaiselle kommentilleen, että miten silloin luuli osaavansa kaiken, koska ei tiennyt mitä ei osaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa kuin lapsi.
Kirjoita sinä kuin aikuinen ja perustele kantasi. Tuo kommentti oli on samaa luokkaa kuin; äitis oli kun sua teki.
ap
Mielenkiintoinen mielipide. Ap, kun kerran maalaisjärjellä hoituu sossun, kelan ja työkkärin tätien hommat, miten sä niitä hoitaisit? Tiedätkö, mitä työtehtäviä he tekevät? Osaisitko vaikka tehdä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä huostaanottohakemuksen hallinto-oikeudelle, tehdä työkkärissä ja kelassa erilaisia selvityksiä ja tilastoja, kohdata vakavasti traumatisoituneen ihmisen psykiatrisella osastolla, jossa olet sossuna? Ihan maalaisjärjellä vaan, niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se "korkeampi ajattelu" on?
Ilmaus "korkeampi ajattelu" kuulostaa minun korvaani vähän hassulta. Ehkä sitä sen tyyppistä ajattelua ilmentää jokin sellainen, että ihminen kykenee liikkumaan myös abstraktien käsitteiden tasolla. Semmoisella tasolla, missä mietitään esimerkiksi, mitkä rakenteelliset syyt vaikuttavat jonkin yhteiskunnallisen ilmiön taustalla. Ei siis pelkästään niin, että kyetään nimeämään kyseinen ilmiö ja ymmärretään, mitä sillä tarkoitetaan.
Minä en esimerkiksi ymmärrä tietokonetta, siis tiedän miten se toimii, periaatteessa, mutta en oikein ymmärrä että miten se voi toimia, siis kun katsoo sinne sisälle miten yksinkertaisen näköisiä ne osat on, niin tuntuu uskomattomalta miten tämä voi toimia ja miten se on jollain tullut alunperin mieleenkään. En tiedä mahtaako ne jotka esitietokoneet keksi aikoinaan osata kuvitella mihin on nyt päädytty, ja mihin vielä voidaan päätyä. Jos ymmärtäisin täysin miten tietokone tai joku muu vastaava laite oikeasti toimii, olisin tosi viisas ja se mun mielestä olisi sitä korkeampaa ajattelua.
ap
Tämä on taas teknistä osaamista ja teknistä tietoutta, ei viisautta.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa edes aloittaa tähän, mutta koulutus kyllä auttaa ymmärtämään kuinka vähän sitä otseasiassa tietää ja kuinka paljon osaamista, ponnistelua vaatii että voi pitää itseään edes tavisasiamtuntijana. Kouluttamattomilta puuttuu usein juuri Tämä tärkeä kokonaiskuva ja suhteellisuudentaju. Aloitus on tästä itselleen sokeasta kaikkien alojen osaamisesta hyvä esimerkki.
Haluun myös nähdä mitä nämä kauppaheput aikovat myydä sitten kun kukaan ei kehitä sitä uutta mistä voidaan joskus kehittää tuotteita. Todennäköisesti kauppaheput eivät tajunneet edes mistä nyt puhuin.
Niin, tämäkin on todettu jo moneen kertaan. Minä ymmärrän tällä vähäisellä alkeellisella koulutustaustallani kyllä kuinka vähän tiedän, enkä todellakaan kuvittele osaavani kaikkia aloja. Tässä vaan joskus tulee näiden korkakouluopintojen kanssa sellainen "keisarin uudet vaatteet" fiilis, kun katsoo jonkun työn vaatimustasoja. Aika perusjuttuja tekemään halutaan korkeakoulutettu, sehän on vain haaskausta.
Täällä oli joskus juttua siitä kuinka monet tienaa viisi tuhatta euroa kuussa tekemättä töissä juuri mitään, kunhan tappavat aikaa vaikka rahkeita olisi paljoonkin. Mun mielestä se on ihan hullua. Ja myös siitä on täällä ollut monesti juttua että kuinka palikkatutkintoja jotkut tutkinnot on, siitäkin pitäisi olla hys hys.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kerron esimerkin.
Lapseni totesi neljännellä luokalla, että hänen ei tarvitsisi opetella enää matematiikkaa, koska osaa jo kaiken: yhteen-, vähennys, kerto- ja jakolaskut. Mitä muuta enää on opeteltavaa??
Nyt hän opiskelee lukiossa pitkää matematiikkaa. Ja nauraa nelosluokkalaiselle kommentilleen, että miten silloin luuli osaavansa kaiken, koska ei tiennyt mitä ei osaa.
Niin, korkeakoulun käynyt varmasti tietää enemmän kaikenlaisia asioita, mutta onko hän fiksumpi kuin aloittaessaan opiskelut? Varmasti jonkin verran jo sen takia että on kehittynyt ja kypsynyt ihmisenä, mutta sitä tapahtuu ilman korkeakouluakin. Älykkyys ja viisaus on eri asioita.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen mielipide. Ap, kun kerran maalaisjärjellä hoituu sossun, kelan ja työkkärin tätien hommat, miten sä niitä hoitaisit? Tiedätkö, mitä työtehtäviä he tekevät? Osaisitko vaikka tehdä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä huostaanottohakemuksen hallinto-oikeudelle, tehdä työkkärissä ja kelassa erilaisia selvityksiä ja tilastoja, kohdata vakavasti traumatisoituneen ihmisen psykiatrisella osastolla, jossa olet sossuna? Ihan maalaisjärjellä vaan, niinkö?
En ole ap, mutta ehdottomasti. Nimenomaan maalaisjärjellä pitäisi kohdata traumatisoituneet ihmiset ja tehdä mahdolliset huostaanottohakemukset. Monet noita hommia työkseen tekevät piileskelevät ammattinaamioidensa takana,kohtaamatta asiakastaan ihmisenä lainkaan. Nähty on, ja turhia ihmisiä monessa mielessä. Tyhjän saa pyytämättäkin eikä asiakaspalvelijan korkea koulutus lohduta yhtään siinä vaiheessa kun tajuat, että mitään apua ei saa ja päätökset perustuvat väärinymmärryksiin ja soveltumattomiin teorioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin voin myöntää, että nyt kun itselläni on pari vuotta takana yliopistoa, jo se pari vuotta on avartanut ymmärrystäni paljon.
Pystytkö sinä kertomaan tarkemmin miten? Mitä alaa opiskelet?
ap
Pohdin kuumeisesti, miten sen osaisin selittää. Mutta nyt katselen maailmaa jotenkin eri tavalla, näen isompia kokonaisuuksia, ja ymmärrän paremmin syy-seuraussuhteita. Ja tietysti olen saanut myös paljon lisää faktatietoa. Itselläni tässä ei ole työhön kouluttautuminen oikeastaan tärkeintä, vaan itseni ja ajatteluni kehittäminen. Tätä ennen olen käynyt lukion ja myös ammattikoulusta on paperit taskussa. Mutta tämä ei nyt ehkä ollut oikeastaan vastaus aloitukseesi, vaan ihan vaan yleisesti ajatuksiani yliopisto-opiskelusta.
Mielenkiintoista. Tuollaista isoa muutosta en osaa oikein kuvitella, kun omasta mielestäni olen aina ajatellut isoja kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita esim. maailmantaloudessa, politiikassa, luonnonsuojelussa... Mutta toki opiskellessa kuuluukin tulla tunne että olen saanut lisää faktatietoa ja ymmärrystä asioihin, en minäkään muuten olisi vaivautunut mitään koskaan opiskelemaan jos siitä ei saisi mitään irti.
Voitko antaa jonkun esimerkin että minkälainen isompi kokonaisuus tai syy-seuraussuhde sulle valkeni, ja mistä se tuli sinulle, oliko joku tietty luento tai kirja? Tämä ei nyt liity oikeastaan tähän mun aloitukseen, mutta kiinnostaa silti.
ap
En ole tuo lainaamasi, mutta voin kertoa ettei kyse ole välttämättä "ahaa"-elämyksestä. Enemmin kuvailisin sitä palapelin rakentamiseksi, jossa pala kerrallaan rakennetaan näkemystä jostain asiasta. Voi olla ettei tuo palapeli valmistu koskaan, vaan siihen tulee koko ajan uusia paloja.
Yritän jotenkin avata tätä eräällä esimerkillä. Olen kiinnostunut eriarvoisuudesta ja hyvinvoinnista ja näihin käsitteisiin olen keskittynyt opinnoissani. Olen opiskellut keskeisiä yhteiskuntateorioita Marxista lähtien, sosiaalihistoriaa, taloushistoriaa, spesifejä erikoiskursseja ym. Joku satunnainen näkemäni tapahtuma tai lehtiotsikko voi synnyttää pitkän ajatusketjun, jossa käytän opinnoistani saamiani tietoja ja teorioita. Tätä ajatteluprosessia on vaikea asettaa sanoiksi, koska kyse on loppujen lopuksi melko automaattisesta prosessista. Tämä ei siis vain liity työhöni vaan sellaiseen tietynlaiseen tapaan orientoitua ympäröivään maailmaan.
Joo pystyn kyllä tunnistamaan tuon, vaikka en varmaan ihan niin hienoja juttuja oivalla, kun ei ole niitä kouluja tullut käytyä. Mutta se että sitä kuvaa rakentaa kuin palapeliä, reunoja ja nurkkia ja sitten löytyy joku pala joka yhdistää kaksi puolta toisiinsa. Mulla ne on vähän sellaisia "köyhän miehen" oivalluksia, ja mulla tosiaan on tapana vetää aika suoria viivoja asioiden välille koska aika usein ihmisen käyttäytyminen on melko ennalta arvattavaa tietyissä tilanteissa. Tässä keskustelussakin on mun höpinöistä monet tehneet kaikenlaisia päätelmiä mun persoonasta, sekin on mielenkiintoista.
Tämä nyt ei enää myöskään kuulu aiheeseen mutta tulipa mieleen;
Kävin katsomassa elokuvissa Maria Magdaleenan ja se kyllä antoi paljon aihetta tietyille ajatuksille jatkumona sille että jokin aika sitten katsoin samasta aiheesta dokumentin (telkkarista!) ja myös Jeesuksesta että oliko hän aikansa kapinallinen (oli tottakai). Mietin kristinuskon kehittymistä ja sitä että miten siitä on voinut tulla näin iso tuhansia vuosia kestänyt systeemi, ja alunperin ne oli muutama ukko ja akka jotka vaelsi jossain aavikolla. Miksi juuri siellä aavikolla, miksi juuri silloin, miksi juuri Jeesuksesta tuli kestojulkkis, kuin nykypäivän rocklegenda, miksi 591 joku ukko sai päähänsä että leimaa Marian prostituoiduksi, ja miten se vaikutti naisten asemaan yhteiskunnassa, mitä jos Jeesus ja Maria olikin naimisissa ja heillä oli lapsia jne. Mun yks ystävä on mormooni ja hänen kanssaan on ollut aika mielenkiintoisia keskusteluja, heillä on aika radikaalejakin ajatuksia ja osa ihan älyttömiä.
ap
Nuo "lähteet" perustuvat fiktioon, ei tieteelliseen tietoon. Vetämällä mutkat suoraksi ja käyttämällä lähteenä elokuvia munaa itsensä akateemisissa piireissä. Siinä se ero.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen mielipide. Ap, kun kerran maalaisjärjellä hoituu sossun, kelan ja työkkärin tätien hommat, miten sä niitä hoitaisit? Tiedätkö, mitä työtehtäviä he tekevät? Osaisitko vaikka tehdä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä huostaanottohakemuksen hallinto-oikeudelle, tehdä työkkärissä ja kelassa erilaisia selvityksiä ja tilastoja, kohdata vakavasti traumatisoituneen ihmisen psykiatrisella osastolla, jossa olet sossuna? Ihan maalaisjärjellä vaan, niinkö?
Varmasti minulla silloin olisi joku sosiaalipuolen koulutus jos olisin tekemisissä pahasti traumatisoituneiden ihmisten kanssa osastolla, se on ihan eri asia kuin olla asiakaspalvelussa ja myöntää ihmisille toimeentulotukea.
Selvitykset ja tilastot oppii tekemään kuka vaan kun joku työpaikalla vähän neuvoo tai on hyvät kirjalliset ohjeet. Kelan ja työkkärin töissä toimitaan lakien mukaan, katsotaan mitä laki sanoo ja sillä selvä, sitten se vaan yritetään selittää asiakkaalle niin että hänkin ymmärtää.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän työ on erittäin haastavaa työtä varmasti enimmäkseen henkisesti, en usko että paperitöiden tekeminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa ja että juuri sitä opetettaisiin korkeakoulussa. Luulen että mun luonne ei riittäisi siihen työhön, älykkyys varmasti riittäisikin lippulappujen täyttämiseen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen mielipide. Ap, kun kerran maalaisjärjellä hoituu sossun, kelan ja työkkärin tätien hommat, miten sä niitä hoitaisit? Tiedätkö, mitä työtehtäviä he tekevät? Osaisitko vaikka tehdä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä huostaanottohakemuksen hallinto-oikeudelle, tehdä työkkärissä ja kelassa erilaisia selvityksiä ja tilastoja, kohdata vakavasti traumatisoituneen ihmisen psykiatrisella osastolla, jossa olet sossuna? Ihan maalaisjärjellä vaan, niinkö?
En ole ap, mutta ehdottomasti. Nimenomaan maalaisjärjellä pitäisi kohdata traumatisoituneet ihmiset ja tehdä mahdolliset huostaanottohakemukset. Monet noita hommia työkseen tekevät piileskelevät ammattinaamioidensa takana,kohtaamatta asiakastaan ihmisenä lainkaan. Nähty on, ja turhia ihmisiä monessa mielessä. Tyhjän saa pyytämättäkin eikä asiakaspalvelijan korkea koulutus lohduta yhtään siinä vaiheessa kun tajuat, että mitään apua ei saa ja päätökset perustuvat väärinymmärryksiin ja soveltumattomiin teorioihin.
Eli esimerkiksi sosiaalijuridiikan opiskelu on ihan turhaa, juridiset päätökset pystyy tekemään maalaisjärjelläkin? Ja vakavasti traumatisoituneen asiakkaan kanssa keskusteleminen ja hänelle sopivimman palvelukokonaisuuden räätälöiminen luonnistuu ihan maalaisjärjellä? Ei luoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeeni kun ap opettaa abstraktia algebraa maalaisjärjellä
No kyllä opettajat varmasti tarvitsevat korkeakoulua tuolla tasolla. Ekaluokkalaisia osaisin minäkin opettaa ihan vaikka kylmiltään. Olen laskenut oman ja muiden kokemusten pohjalta kymmenien vuosien ajalta, että vain kolmannes opettajista osaa opettaa hyvin, kolmannes ovat sellaisia ettei heistä ole juuri hyötyä, mutta ei haittaakaan, ja kolmannes on niin helvetin huonoja että oppilaat suorastaan taantuu. Se on se juttu mitä siellä korkeakoulussa opettajille pitäisi opettaa; kuinka opetetaan. Moni osaa asiansa mutta ei osaa siirtää sitä muille. Jopa lapseni koulussa tätä on vaikka se on ammattikorkea, luulisi että edes siellä olisi hyviä opettajia kun niitä on ympäri maailman USAa myöden ties mitä guruja... mutta ei.
ap
Olen myös ihan fiksu ihminen ja lisäksi ammatiltani yläkoulun äikänope. Olisin todella paniikissa, jos pitäisi kylmiltään lähteä tästä opettamaan ekaluokkalaisia, mihin sinä katsot olevasi pätevä kauppis- ja amispohjalta. Tässä onkin yksi tärkeimmistä asioista, joita koulutus aiheuttaa: tajuaa, miten vähän oikeasti tietää. Koulutuksen myötä lisääntyy kunnioitus toisten osaamista kohtaan ja ylipäänsä omaa alaa kohtaan. Olen opiskellut yliopistossa suomea, kirjallisuutta, viestintää ja kasvatustiedettä vuosia enkä ole kuin pintaa päässyt raapaisemaan.
Pääsääntö on, että mitä vähemmän ihminen tietää, sitä itsevarmempi hän on osaamisestaan. Kaikkihan näyttää helpolta sivusta katsottuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin voin myöntää, että nyt kun itselläni on pari vuotta takana yliopistoa, jo se pari vuotta on avartanut ymmärrystäni paljon.
Pystytkö sinä kertomaan tarkemmin miten? Mitä alaa opiskelet?
ap
Pohdin kuumeisesti, miten sen osaisin selittää. Mutta nyt katselen maailmaa jotenkin eri tavalla, näen isompia kokonaisuuksia, ja ymmärrän paremmin syy-seuraussuhteita. Ja tietysti olen saanut myös paljon lisää faktatietoa. Itselläni tässä ei ole työhön kouluttautuminen oikeastaan tärkeintä, vaan itseni ja ajatteluni kehittäminen. Tätä ennen olen käynyt lukion ja myös ammattikoulusta on paperit taskussa. Mutta tämä ei nyt ehkä ollut oikeastaan vastaus aloitukseesi, vaan ihan vaan yleisesti ajatuksiani yliopisto-opiskelusta.
Mielenkiintoista. Tuollaista isoa muutosta en osaa oikein kuvitella, kun omasta mielestäni olen aina ajatellut isoja kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita esim. maailmantaloudessa, politiikassa, luonnonsuojelussa... Mutta toki opiskellessa kuuluukin tulla tunne että olen saanut lisää faktatietoa ja ymmärrystä asioihin, en minäkään muuten olisi vaivautunut mitään koskaan opiskelemaan jos siitä ei saisi mitään irti.
Voitko antaa jonkun esimerkin että minkälainen isompi kokonaisuus tai syy-seuraussuhde sulle valkeni, ja mistä se tuli sinulle, oliko joku tietty luento tai kirja? Tämä ei nyt liity oikeastaan tähän mun aloitukseen, mutta kiinnostaa silti.
ap
En ole tuo lainaamasi, mutta voin kertoa ettei kyse ole välttämättä "ahaa"-elämyksestä. Enemmin kuvailisin sitä palapelin rakentamiseksi, jossa pala kerrallaan rakennetaan näkemystä jostain asiasta. Voi olla ettei tuo palapeli valmistu koskaan, vaan siihen tulee koko ajan uusia paloja.
Yritän jotenkin avata tätä eräällä esimerkillä. Olen kiinnostunut eriarvoisuudesta ja hyvinvoinnista ja näihin käsitteisiin olen keskittynyt opinnoissani. Olen opiskellut keskeisiä yhteiskuntateorioita Marxista lähtien, sosiaalihistoriaa, taloushistoriaa, spesifejä erikoiskursseja ym. Joku satunnainen näkemäni tapahtuma tai lehtiotsikko voi synnyttää pitkän ajatusketjun, jossa käytän opinnoistani saamiani tietoja ja teorioita. Tätä ajatteluprosessia on vaikea asettaa sanoiksi, koska kyse on loppujen lopuksi melko automaattisesta prosessista. Tämä ei siis vain liity työhöni vaan sellaiseen tietynlaiseen tapaan orientoitua ympäröivään maailmaan.
Joo pystyn kyllä tunnistamaan tuon, vaikka en varmaan ihan niin hienoja juttuja oivalla, kun ei ole niitä kouluja tullut käytyä. Mutta se että sitä kuvaa rakentaa kuin palapeliä, reunoja ja nurkkia ja sitten löytyy joku pala joka yhdistää kaksi puolta toisiinsa. Mulla ne on vähän sellaisia "köyhän miehen" oivalluksia, ja mulla tosiaan on tapana vetää aika suoria viivoja asioiden välille koska aika usein ihmisen käyttäytyminen on melko ennalta arvattavaa tietyissä tilanteissa. Tässä keskustelussakin on mun höpinöistä monet tehneet kaikenlaisia päätelmiä mun persoonasta, sekin on mielenkiintoista.
Tämä nyt ei enää myöskään kuulu aiheeseen mutta tulipa mieleen;
Kävin katsomassa elokuvissa Maria Magdaleenan ja se kyllä antoi paljon aihetta tietyille ajatuksille jatkumona sille että jokin aika sitten katsoin samasta aiheesta dokumentin (telkkarista!) ja myös Jeesuksesta että oliko hän aikansa kapinallinen (oli tottakai). Mietin kristinuskon kehittymistä ja sitä että miten siitä on voinut tulla näin iso tuhansia vuosia kestänyt systeemi, ja alunperin ne oli muutama ukko ja akka jotka vaelsi jossain aavikolla. Miksi juuri siellä aavikolla, miksi juuri silloin, miksi juuri Jeesuksesta tuli kestojulkkis, kuin nykypäivän rocklegenda, miksi 591 joku ukko sai päähänsä että leimaa Marian prostituoiduksi, ja miten se vaikutti naisten asemaan yhteiskunnassa, mitä jos Jeesus ja Maria olikin naimisissa ja heillä oli lapsia jne. Mun yks ystävä on mormooni ja hänen kanssaan on ollut aika mielenkiintoisia keskusteluja, heillä on aika radikaalejakin ajatuksia ja osa ihan älyttömiä.
ap
Nuo "lähteet" perustuvat fiktioon, ei tieteelliseen tietoon. Vetämällä mutkat suoraksi ja käyttämällä lähteenä elokuvia munaa itsensä akateemisissa piireissä. Siinä se ero.
Olenko minä väittänyt että elokuva on faktaa? Sehän on vain yksi näkemys mitä on ehkä ollut, totuutta meistä ei tiedä kukaan, eikä se ainakaan raamatusta löydy. Kyllähän raamatun ihmisiä on tutkittu paljon myös historiallisina henkilöinä. Minä vaan kerroin että elokuva ja dokumentit saa mussa aikaan sen että ajattelen asioita joita muuten en välttämättä ajattelisi, en ole ollut tekemässä mitään väittelyä akateemisissa piireissä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen mielipide. Ap, kun kerran maalaisjärjellä hoituu sossun, kelan ja työkkärin tätien hommat, miten sä niitä hoitaisit? Tiedätkö, mitä työtehtäviä he tekevät? Osaisitko vaikka tehdä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä huostaanottohakemuksen hallinto-oikeudelle, tehdä työkkärissä ja kelassa erilaisia selvityksiä ja tilastoja, kohdata vakavasti traumatisoituneen ihmisen psykiatrisella osastolla, jossa olet sossuna? Ihan maalaisjärjellä vaan, niinkö?
Varmasti minulla silloin olisi joku sosiaalipuolen koulutus jos olisin tekemisissä pahasti traumatisoituneiden ihmisten kanssa osastolla, se on ihan eri asia kuin olla asiakaspalvelussa ja myöntää ihmisille toimeentulotukea.
Selvitykset ja tilastot oppii tekemään kuka vaan kun joku työpaikalla vähän neuvoo tai on hyvät kirjalliset ohjeet. Kelan ja työkkärin töissä toimitaan lakien mukaan, katsotaan mitä laki sanoo ja sillä selvä, sitten se vaan yritetään selittää asiakkaalle niin että hänkin ymmärtää.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän työ on erittäin haastavaa työtä varmasti enimmäkseen henkisesti, en usko että paperitöiden tekeminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa ja että juuri sitä opetettaisiin korkeakoulussa. Luulen että mun luonne ei riittäisi siihen työhön, älykkyys varmasti riittäisikin lippulappujen täyttämiseen.
ap
Surullista, että moni luulee edelleen sosiaalityön olevan ainoastaan lippulappujen täyttämistä ja toimeentulotuen antamista. Se on paljon muutakin, kuten esim. keskustelua, tukemista, motivoimista, asioiden selvittelyä, sekä tarkoin säänneltyjen kirjausten tekemistä. Myös asiakkaiden kotona tehdään käyntejä. Jos teet paperit väärin, voidaan sut viedä hallinto-oikeuteen. Eli niihin lippulappusiin on erittäin tarkat lainsäädännössäkin näkyvät ohjeet ja vaatimukset, joiden laiminlyömisestä joutuu vastuuseen. Nämä asiat opetetaan yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron esimerkin.
Lapseni totesi neljännellä luokalla, että hänen ei tarvitsisi opetella enää matematiikkaa, koska osaa jo kaiken: yhteen-, vähennys, kerto- ja jakolaskut. Mitä muuta enää on opeteltavaa??
Nyt hän opiskelee lukiossa pitkää matematiikkaa. Ja nauraa nelosluokkalaiselle kommentilleen, että miten silloin luuli osaavansa kaiken, koska ei tiennyt mitä ei osaa.
Niin, korkeakoulun käynyt varmasti tietää enemmän kaikenlaisia asioita, mutta onko hän fiksumpi kuin aloittaessaan opiskelut? Varmasti jonkin verran jo sen takia että on kehittynyt ja kypsynyt ihmisenä, mutta sitä tapahtuu ilman korkeakouluakin. Älykkyys ja viisaus on eri asioita.
ap
Tämä fiksuus asia ei ole ollut pointtini esimerkissä. Pointtini oli se, että aina opiskellessaan pidemmälle ymmärtää, miten paljon kaikkea on ja miten vähän itse asiassa asioista tietää.
Ilmaus "korkeampi ajattelu" kuulostaa minun korvaani vähän hassulta. Ehkä sitä sen tyyppistä ajattelua ilmentää jokin sellainen, että ihminen kykenee liikkumaan myös abstraktien käsitteiden tasolla. Semmoisella tasolla, missä mietitään esimerkiksi, mitkä rakenteelliset syyt vaikuttavat jonkin yhteiskunnallisen ilmiön taustalla. Ei siis pelkästään niin, että kyetään nimeämään kyseinen ilmiö ja ymmärretään, mitä sillä tarkoitetaan.