Lue keskustelun säännöt.
En usko että minä olisin yhtään fiksumpi vaikka olisin käynyt lukion ja mennyt korkeakouluun.
17.04.2018 |
Tunnen melko idiootteja korkeasti koulutettuja ihmisiä ja tosi fiksuja jotka eivät ole. Minua on sanottu älykkääksi ja fiksuksi, enkä ole käynyt edes lukiota koska se ei kiinnostanut, eikä kiinnosta vieläkään. Suurin osa ammateista joihin tarvitaan korkeakoulututkinto on mielestäni sellaisia jotka pystyy hoitamaan vallan mainiosti alemmallakin tutkinnolla ja maalaisjärjellä. Minulla on kolmea ammattia opiskeltuna, ja opiskelu on ollut minulle aina helppoa.
Mieheni väittää että kaikki jotka olisivat voineet mennä lukioon menivät. Kun minä olin siinä iässä, lukioon meni yksikin poika alle kuuden keskiarvolla, mulla oli yli 8 ja menin kauppikseen. Sain hyviä numeroita koulussa vaikka en juurikaan opiskellut, jos oli kokeet niin edellisenä iltana vähän luin pääkohtia kun arvasin mitä opettaja varmaan kysyy kokeessa, opettelin esim. litaniat ulkoa.
Mitä opetusta siellä korkeakouluissa saa mikä on jotenkin erikoista jota ei opi kun menee töihin? En nyt tarkoita esim. lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä joiden pitää vaan opetella ihan helvetisti kaikkea ensin kirjoista ennenkuin voi mennä töihin. Esim. Kelaan tai työkkäriin vaaditaan korkeakoulututkinto, sehän on aivan järjetöntä, työ on kuitenkin lähinnä asiakaspalvelua.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin voin myöntää, että nyt kun itselläni on pari vuotta takana yliopistoa, jo se pari vuotta on avartanut ymmärrystäni paljon.
Pystytkö sinä kertomaan tarkemmin miten? Mitä alaa opiskelet?
ap
Pohdin kuumeisesti, miten sen osaisin selittää. Mutta nyt katselen maailmaa jotenkin eri tavalla, näen isompia kokonaisuuksia, ja ymmärrän paremmin syy-seuraussuhteita. Ja tietysti olen saanut myös paljon lisää faktatietoa. Itselläni tässä ei ole työhön kouluttautuminen oikeastaan tärkeintä, vaan itseni ja ajatteluni kehittäminen. Tätä ennen olen käynyt lukion ja myös ammattikoulusta on paperit taskussa. Mutta tämä ei nyt ehkä ollut oikeastaan vastaus aloitukseesi, vaan ihan vaan yleisesti ajatuksiani yliopisto-opiskelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap rohmuaa amistutkintoja, ja koska ne on helppoja, vetää siitä yhtäläisyysmerkit miten yliopistokoulutus on turhaa. Kuule, ne amistutkinnot on sellaisia että ne voi läpäistä hyväksytysti huomattavasti keskimääräistä alhaisemmalla älykkyydella. Sellaisten suorittaminen helposti kertoo vain siitä, että et ole kovin paljoa keskimääräistä tyhmempi. Yhtään mitään ne eivät kerro siitä kuinka pärjäisit yliopistossa, tai etenkään siitä, mitä yliopistossa oppii. Ilmeisesti kuvittelet että tieto on vastaavaa kuin amiksessa, sitä on vain enemmän 😂.
Yhä siis moni varmaan ihmettelee, miksi et suorita sitä YLIOPISTOtutkintoa vuodessa vain tenttimällä, kun sen pitäisi olla sinulle ihan helppo juttu? Miksi keräät amistutkintoja kun noin fiksuna tyyppina saisit samassa ajassa ne maisterin paperit?
En ole sanonut että yliopistokoulutus on turhaa. Se vaan on turhaa joissain helpoissa töissä jotka pystyy tekemään alemmallakin tutkinnolla.
En minä halua suorittaa mitään yliopistokoulutusta. Olen suorittanut ne tutkinnot jotka olen tarvinnut sillä alalla jossa olen ollut töissä tai johon olen halunnut työllistyä. Vuosien varrella tilanteet muuttuu, ja tämä viimeisin ala on se millä uskon olevani lopun ikääni, mutta varmasti täydennän osaamistani esim. JET opinnoilla. Minulla on tavoitteet mihin haluan päästä, mutta en usko että tarvitsen siihen korkeampaa koulutusta vaikka se varmasti olisi helpompi tie, minä haluan edetä sitä kautta että se joka minut palkkaa tietää mitä osaan sen perusteella mitä näyttöjä minulla on työelämästä.
Olen toki joskus ajatellut että jos piruuttaan menisi avoimeen, voihan se olla että vanhoilla päivillä siihenkin innostuu.
ap
Eikös tuo ole jo aika tyhmää, ihan periaatteen vuoksi jättää käyttämättä se helpoin vaihtoehto? Sen kun hommaat sen helpon yliopistotutkinnon, niin voit helpommin hakea uusia töitä tai vaikka neuvotella palkankorotuksen nykyiseen! Kun kerran jo tiedät kaiken tarvittavan, onnistuu tutkinnon suorittaminen helposti tenttimällä töiden ohessa. Eihän se mitenkään sulje pois työelämän näyttöjä, vain vahvistaa niitä!
Jos et onnistunut opettamaan omia lapsiasi lukemaan, niin miten ihmeessä ihan lonkalta voisit opettaa koko luokallista ekaluokkalaisia?
Olen täysin samaa ap:n kanssa siitä, että monissa ammateissa, joissa ylempi korkeakoulututkinto on vähimmäisvaatimus, tarvittava osaamisen taso on paljon alempi. Itse olen elättänyt perheeni käännöstöillä n. 20 vuoden ajan. Työ vastaa nimellisesti koulutustani, mutta itse työn olen joutunut opettelemaan ihan itse. Yliopisto-opinnot sivusivat toki joitakin työssäkin satunnaisesti tarvitsemiani asioita, mutta koin yliopisto-opinnot ajanhukaksi.
Vierailija kirjoitti:
Gaudeamus kirjoitti:
Logiikassasi näkyy rakenne, jonka mukaan kouluja käydään, koska tähdätään työelämään: selkeään, usein taloudelliseksi hyödyksi muutettavaan tavoitteeseen. Se on myytti. Korkeakouluja käydään, koska siellä on mahdollisuus keskittyä muutaman vuoden ajan kehittymään, noh, fiksummaksi. Työelämä tukee tiettyjä taitoja ja kehittää niitä. Korkeakoulutus kehittää osin toisenlaisia taitoja ja ominaisuuksia. Olet tähdännyt nopeasti työelämään, ja se on aivan ok. Oman mielenrauhasi vuoksi voisit ehkä kuitenkin harkita korkeakoulututkinnon suorittamista, vaikka harrastuksen vuoksi. Tosin se täytyy sanoa, että kursseja etänä suorittaen jää jossain määrin vaille sitä epävirallista yhdessä oppimista ja kehittymistä, joka liittyy opintojen epävirallisiin yhteyksiin; keskusteluihin, väittelyihin, tapaamisiin ja tutustumisiin. Sekä lukiosta että korkeakoulusta haetaan sanalla sanoen sivistystä, joka paistaa ihmisestä ulospäin tietynlaisena maailmankatsomuksena, käytöksenä ja argumentointina. Toki poikkeuksiakin on, mutta sehän on itsestäänselvää.
Jaa-a. Varmasti kuitenkin pääasiassa kouluja käydään jotta päästäisiin sellaisiin työtehtäviin joita halutaan, jotka kiinnostaa, ja toki jotkut opiskelevat sitä alaa missä on parhaat palkat tai varmimmin töitä riittää. Osa on niitä elämäntapaopiskelijoita joille valmistuminen ei ole se tärkein päämäärä vaan matka sinänsä, ihan sama missä on töissä, vaikka kaupan kassalla samalla kun opiskelee sitä kehittävää juttua.
En nyt oikein ymmärrä että missä kohtaa olen antanut ymmärtää että ajattelisin että opiskelu on vain työtä varten. Minähän olen puhunut koko ajan siitä että miksi niin monissa "helpoissa" työtehtävissä vaaditaan korkeakoulututkintoa, siinä menee mielestäni sen ihmisen potentiaalia hukkaan. Nykyään koulutetaan ihmisiä suurella volyymilla korkealle asteelle asti, ja kuten moni on todennut siinä kärsii jo laatukin. Työpaikoilla ei katsota välttämättä sopivimpaa työntekijää työhön, vaan se jolla on siihen sopivat paperit, vaikka työn tekemisen kannalta papereilla ihan oikeasti ei ole mitään käyttöä. Oikea ihminen oikeaan tehtävään niin tulee hommat hoidettua ja porukka on tyytyväisiä työhönsä. Monesti törmää ihmisiin joista ajattelee että miksi ihmeessä tuo ihminen on tuossa työssä, ei luonne sovi yhtään.
ap
Viesteistäsi tulee sellainen vaikutelma, että kaiken uuden oppimisen pitäisi olla jotenkin merkityksellistä ja tiedon pitäisi johtaa johonkin. Toisaalta vähättelet mielestäsi helppojen työtehtävien koulutusvaatimuksia. Työtehtävät voivat näyttää mekaanisilta, mutta vaativat teoriatietoa.
Omat opiskelukaverini yliopistossa suunnittelevat opintojaan sen mukaan mikä heitä kiinnostaa. Työllistymistä myös pohditaan, mutta se on toissijaista. Pääaineen rinnalle pohditaan erilaisia sivuainevaihtoehtoja ja pohditaan millainen paketti niistä tulisi. Mietitään millaista maailmankuvaa niillä voidaan rakentaa ja miten ne tukevat toisiaan tiedollisesti. Kaikki kurssit eivät varmastikaan ole hyödyllisiä. Olisihan se hieman ihmeellistä, jos viiden vuoden opintoihin ei yhtään turhaa kurssia mahtuisi, mutta sen hyödyttömänkin kurssin tieto voi osoittautua myöhemmin tarpeelliseksi.
Dokumenttien katsominen on viihdettä. Ne usein näyttävät vain pintaraapaisun jostakin ilmiöstä, voivat olla puolueellisia tai jopa virheellisiä. Olen opintojeni aikana huomannut, miten vähän oikeastaan tiedän mistään mitään. Kun alan perehtymään johonkin ilmiöön, huomaan kaivautuvani yhä syvemmälle. Yhdistelen asioita, törmään vanhentuneeseen, ristiriitaiseen tai väärään tietoon yms. Minulle ei riitä jonkun toisen valmiiksi pureskelema tieto, varsinkin, jos aihepiiri on lähellä sydäntäni.
Millä perusteella palkkaisit tuntemattoman ihmisen, jos tutkintopaperi ei mielestäsi kerro mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ompa ollut näytös. Ap todistelee, ettei korkeakoulutuksella ole väliä tai ylipäätään koulutuksella.
Oma taustani on lukio ja 2 opistotasoista tutkintoa.
Lukio antaa yleissivistystä ja paremmat valmiudet opiskella korkeakoulussa, tuottaa omia pitkiä tekstejä, uutta tietoa ja omaksua tietoa, kun pohjatiedot ovat kunnossa.
Lukio oli mulle helppo, yo-merkonominkin tutkinto tosi helppo, jopa sen 20-sivuinen opinnäytetyö. Sen sijaan datanomintutkinnossa 90-luvun alussa opiskeltiin useita ohjelmointikieliä, ohjelmointitekniikkaa, tietokantoja, käyttöjärjestelmiä, matikkaa mm binääri- ja heksadesimaaliluvuilla, todennäköisyyslaskentaa. Siinä joutui jo tekemään töitäkin.
Olen tehnyt oman alani töitä yli 20 vuotta ja mut palkataan ihan samoihin tehtäviin kuin korkeakoulututkinnon suorittanut. Silti koen, että osaamisessani on edelleen puutteita, joita korkeakoulututkinto voisi paikata. Toisaalta osaan asioita, joita mikään koulu ei opeta.
Se, että ap kokee olevansa pätevä opettamaan ekaluokkalaisia on suorastaan farssi. Tietämättä opettamisesta yhtään mitään. Lapset eivät ole mitään koekaniineja joilla asioita kokeillaan.
Lisäksi on ihan älytöntä kuvitella, että näkemällä työstä jonkun pienen osa-alueen, kuvittelee, ettei siihen mitään koulutusta tarvita.
On varmasti töitä, joihin sitä koulutusta ei tarvita, jota vaaditaan, mutta se koulutus antaa valmiudet laajempaan työntekoon.
Ja ap voi olla hyvinkin niin, että omassa firmassa olet työssäsi hyvä, mutta kun vaihtaisit työpaikkaa, et sitä enää olisikaan.
Itse olen jo 5-kymppinen, silti melkein hain vielä opiskelemaan - korkeakoulututkintoa. Koen, että se vieläkin avaisi ovia.
Ja muutes, kaikki ei pääse lukioon, eikä niitä korkeakoulututkintoja suorittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap rohmuaa amistutkintoja, ja koska ne on helppoja, vetää siitä yhtäläisyysmerkit miten yliopistokoulutus on turhaa. Kuule, ne amistutkinnot on sellaisia että ne voi läpäistä hyväksytysti huomattavasti keskimääräistä alhaisemmalla älykkyydella. Sellaisten suorittaminen helposti kertoo vain siitä, että et ole kovin paljoa keskimääräistä tyhmempi. Yhtään mitään ne eivät kerro siitä kuinka pärjäisit yliopistossa, tai etenkään siitä, mitä yliopistossa oppii. Ilmeisesti kuvittelet että tieto on vastaavaa kuin amiksessa, sitä on vain enemmän 😂.
Yhä siis moni varmaan ihmettelee, miksi et suorita sitä YLIOPISTOtutkintoa vuodessa vain tenttimällä, kun sen pitäisi olla sinulle ihan helppo juttu? Miksi keräät amistutkintoja kun noin fiksuna tyyppina saisit samassa ajassa ne maisterin paperit?
En ole sanonut että yliopistokoulutus on turhaa. Se vaan on turhaa joissain helpoissa töissä jotka pystyy tekemään alemmallakin tutkinnolla.
En minä halua suorittaa mitään yliopistokoulutusta. Olen suorittanut ne tutkinnot jotka olen tarvinnut sillä alalla jossa olen ollut töissä tai johon olen halunnut työllistyä. Vuosien varrella tilanteet muuttuu, ja tämä viimeisin ala on se millä uskon olevani lopun ikääni, mutta varmasti täydennän osaamistani esim. JET opinnoilla. Minulla on tavoitteet mihin haluan päästä, mutta en usko että tarvitsen siihen korkeampaa koulutusta vaikka se varmasti olisi helpompi tie, minä haluan edetä sitä kautta että se joka minut palkkaa tietää mitä osaan sen perusteella mitä näyttöjä minulla on työelämästä.
Olen toki joskus ajatellut että jos piruuttaan menisi avoimeen, voihan se olla että vanhoilla päivillä siihenkin innostuu.
ap
Eikös tuo ole jo aika tyhmää, ihan periaatteen vuoksi jättää käyttämättä se helpoin vaihtoehto? Sen kun hommaat sen helpon yliopistotutkinnon, niin voit helpommin hakea uusia töitä tai vaikka neuvotella palkankorotuksen nykyiseen! Kun kerran jo tiedät kaiken tarvittavan, onnistuu tutkinnon suorittaminen helposti tenttimällä töiden ohessa. Eihän se mitenkään sulje pois työelämän näyttöjä, vain vahvistaa niitä!
Oikeasti älykäs olisi ymmärtänyt hoitaa sen yliopistotutkinnon, ihan vaan käytännön syistä, eikä hukkaisi aikaa amiksessa. Toi että arvelee telkkarista oikeasti oppivansa kuten yliopistossa on vähän noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan face täynnä näitä joiden ainoa sivistys on "elämän kova koulu". Töitä ei ole tehty pätkääkään. Sossu tai äiti on ruokkinut. Kaljaa on kulunut. Lätkämatsin seuraaminen on viikon kohokohta. Ainoa matka, joka on tehty kotiseudun ulkopuolelle on suuntautunut naapurikunnan putkatiloihin. Kyllä se elämä vaan on joillekin niin kovaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin voin myöntää, että nyt kun itselläni on pari vuotta takana yliopistoa, jo se pari vuotta on avartanut ymmärrystäni paljon.
Pystytkö sinä kertomaan tarkemmin miten? Mitä alaa opiskelet?
ap
Pohdin kuumeisesti, miten sen osaisin selittää. Mutta nyt katselen maailmaa jotenkin eri tavalla, näen isompia kokonaisuuksia, ja ymmärrän paremmin syy-seuraussuhteita. Ja tietysti olen saanut myös paljon lisää faktatietoa. Itselläni tässä ei ole työhön kouluttautuminen oikeastaan tärkeintä, vaan itseni ja ajatteluni kehittäminen. Tätä ennen olen käynyt lukion ja myös ammattikoulusta on paperit taskussa. Mutta tämä ei nyt ehkä ollut oikeastaan vastaus aloitukseesi, vaan ihan vaan yleisesti ajatuksiani yliopisto-opiskelusta.
Mielenkiintoista. Tuollaista isoa muutosta en osaa oikein kuvitella, kun omasta mielestäni olen aina ajatellut isoja kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita esim. maailmantaloudessa, politiikassa, luonnonsuojelussa... Mutta toki opiskellessa kuuluukin tulla tunne että olen saanut lisää faktatietoa ja ymmärrystä asioihin, en minäkään muuten olisi vaivautunut mitään koskaan opiskelemaan jos siitä ei saisi mitään irti.
Voitko antaa jonkun esimerkin että minkälainen isompi kokonaisuus tai syy-seuraussuhde sulle valkeni, ja mistä se tuli sinulle, oliko joku tietty luento tai kirja? Tämä ei nyt liity oikeastaan tähän mun aloitukseen, mutta kiinnostaa silti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan face täynnä näitä joiden ainoa sivistys on "elämän kova koulu". Töitä ei ole tehty pätkääkään. Sossu tai äiti on ruokkinut. Kaljaa on kulunut. Lätkämatsin seuraaminen on viikon kohokohta. Ainoa matka, joka on tehty kotiseudun ulkopuolelle on suuntautunut naapurikunnan putkatiloihin. Kyllä se elämä vaan on joillekin niin kovaa!
Miten tämä liittyy nyt mitenkään mihinkään?
ap
En jaksa edes aloittaa tähän, mutta koulutus kyllä auttaa ymmärtämään kuinka vähän sitä otseasiassa tietää ja kuinka paljon osaamista, ponnistelua vaatii että voi pitää itseään edes tavisasiamtuntijana. Kouluttamattomilta puuttuu usein juuri Tämä tärkeä kokonaiskuva ja suhteellisuudentaju. Aloitus on tästä itselleen sokeasta kaikkien alojen osaamisesta hyvä esimerkki.
Haluun myös nähdä mitä nämä kauppaheput aikovat myydä sitten kun kukaan ei kehitä sitä uutta mistä voidaan joskus kehittää tuotteita. Todennäköisesti kauppaheput eivät tajunneet edes mistä nyt puhuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap rohmuaa amistutkintoja, ja koska ne on helppoja, vetää siitä yhtäläisyysmerkit miten yliopistokoulutus on turhaa. Kuule, ne amistutkinnot on sellaisia että ne voi läpäistä hyväksytysti huomattavasti keskimääräistä alhaisemmalla älykkyydella. Sellaisten suorittaminen helposti kertoo vain siitä, että et ole kovin paljoa keskimääräistä tyhmempi. Yhtään mitään ne eivät kerro siitä kuinka pärjäisit yliopistossa, tai etenkään siitä, mitä yliopistossa oppii. Ilmeisesti kuvittelet että tieto on vastaavaa kuin amiksessa, sitä on vain enemmän 😂.
Yhä siis moni varmaan ihmettelee, miksi et suorita sitä YLIOPISTOtutkintoa vuodessa vain tenttimällä, kun sen pitäisi olla sinulle ihan helppo juttu? Miksi keräät amistutkintoja kun noin fiksuna tyyppina saisit samassa ajassa ne maisterin paperit?
En ole sanonut että yliopistokoulutus on turhaa. Se vaan on turhaa joissain helpoissa töissä jotka pystyy tekemään alemmallakin tutkinnolla.
En minä halua suorittaa mitään yliopistokoulutusta. Olen suorittanut ne tutkinnot jotka olen tarvinnut sillä alalla jossa olen ollut töissä tai johon olen halunnut työllistyä. Vuosien varrella tilanteet muuttuu, ja tämä viimeisin ala on se millä uskon olevani lopun ikääni, mutta varmasti täydennän osaamistani esim. JET opinnoilla. Minulla on tavoitteet mihin haluan päästä, mutta en usko että tarvitsen siihen korkeampaa koulutusta vaikka se varmasti olisi helpompi tie, minä haluan edetä sitä kautta että se joka minut palkkaa tietää mitä osaan sen perusteella mitä näyttöjä minulla on työelämästä.
Olen toki joskus ajatellut että jos piruuttaan menisi avoimeen, voihan se olla että vanhoilla päivillä siihenkin innostuu.
ap
Eikös tuo ole jo aika tyhmää, ihan periaatteen vuoksi jättää käyttämättä se helpoin vaihtoehto? Sen kun hommaat sen helpon yliopistotutkinnon, niin voit helpommin hakea uusia töitä tai vaikka neuvotella palkankorotuksen nykyiseen! Kun kerran jo tiedät kaiken tarvittavan, onnistuu tutkinnon suorittaminen helposti tenttimällä töiden ohessa. Eihän se mitenkään sulje pois työelämän näyttöjä, vain vahvistaa niitä!
Tarkoitin että jos mulla olisi se korkeakoulu käytynä pääsisin nyt helpommin etenemään kuin nyt kun olen suorittanut vain erikoisammattitutkinnon, mutta en jaksa alkaa suurempia opiskeluja suorittamaan enää tässä iässä työn ohella vaikka sekin mahdollisuus toki on olemassa. Tähän työhön ei ole kuitenkaan olemassa suoraa korkeakoulututkintoa vaan siinä pitäisi opiskella kaikkea tässä työssä "turhaa" koska ne on kohdennettu niin laajalle alueelle. Jos tuohon erikoisammattitutkintoon olisi joku vielä korkeampi vaihtoehto olemassa niin toki sitä lähtisin suorittamaan koska se olisi suoraan hyödyksi työssäni.
Tässä on kuitenkin eläkeikään vielä aikaa, joten luotan siihen että löydän työn kautta väyläni sinne mihin haluan, ei se ole kuitenkaan missään valovuosien takana.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:ta jäänyt jotenkin harmittamaan se, että korkeakoulututkinto puuttuu? Kaipaatko sen tuomaa statusta tai jotakin? En oikein muuten ymmärrä miksi tällainen aloitus ja noin laaja oman osaamisen esittely kommenteissa.
Ei. Ei harmita koska olisin voinut itsekin opiskella mihin asti vaan jos olisin halunnut. Minulle ei merkitse ihmisten statukset yhtään mitään, ei raha, valta tai titteli, minä teen jokaisesta ihmisestä oman arvioni sen mukaan miten ihminen toimii, oli kyseessä alaiseni jolla on joku diagnoosi tai joku kaupungin iso pamppu tai vaikka oman firman toimitusjohtaja, minun kunnioitukseni pitää ansaita henkilökohtaisesti. Laaja oman osaamisen esittely kommenteissa? No anteeksi. Yritän vain osallistua aloittamaani keskusteluun. Minä nautin hyvistä keskusteluista, ja juuri keskustelun takia tein aloituksen.
Kirjoitan liian pitkiä lauseita, tiedän sen, sori siitä.
ap
Selvä juttu! Tuli vain aloituksesta mieleen eräs tuttava, jota vanhemmiten on hirveästi harmittanut oma alavalinta. Hän on myös paljon miettinyt, että elämä olisi ollut erilaista, jos olisi nuorena valinnut toisin ja nyt suorittanut vaikka mitä kursseja osoittaakseen, että kykyjä eräälle toiselle alalle olisi ollut runsaasti.
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa kuin lapsi.
Eikä kirjoita. Ihan loogisen ja älykkään oloinen tyyppi vaikuttaa olevan kyseessä. Tätä mieltä olen, vaikken samaa mieltä hänen kanssaan kaikesta olekaan.
T: korkeakoulutettu
Vierailija kirjoitti:
Jos et onnistunut opettamaan omia lapsiasi lukemaan, niin miten ihmeessä ihan lonkalta voisit opettaa koko luokallista ekaluokkalaisia?
No kuten jo aiemmin selitin että miten. Yleensäkin se on nyt sivuseikka takertua tuohon ekaluokkaisten opettamiseen, se liittyi siihen että varmasti ekaluokkalaisia pystyisin opettamaan mutta en luultavasti enää ylempiä luokkia koska opettajan työssä tarvitsee varmasti korkeakouluopintoja.
Sitä en toki tiedä miten nykyajan opettajankoulutuksessa opetetaan sitä käytännön opettamista, musta tuntuu että ennen sitä ei opetettu mitenkään. Mulla on peruskoulussa varsinkin ollut todella vanhanajan opettajia, he olivat aika paljon erilaisia kuin lasteni opettajat. Ensimmäisten luokkien opettaja jäi eläkkeelle samana vuonna kun minä lähdin yläasteelle, hän oli ollut opettajana yli neljäkymmentä vuotta, ja siinä oli paljon ehtinyt vesi virtaamaan Vantaanjoessa ja kaikissa muissakin. Kolmos-nelosluokan opettaja oli aika kauhea, huusi meille lapsille kuin palosireeni, suosi rikkaiden lapsia jne. Sellaista ei varmaan enää peruskoulussa ole. Varmasti nykyajan opettajilla on paremmat eväät opettajan tehtäviin kun tieto lasten kehityksestä jne. on kasvanut. Viitosen ja kuutosen meitä opettu myös vanha opettaja joka haiskahti välillä alkoholilta aika pahastikin ja unohteli asioita...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin voin myöntää, että nyt kun itselläni on pari vuotta takana yliopistoa, jo se pari vuotta on avartanut ymmärrystäni paljon.
Pystytkö sinä kertomaan tarkemmin miten? Mitä alaa opiskelet?
ap
Pohdin kuumeisesti, miten sen osaisin selittää. Mutta nyt katselen maailmaa jotenkin eri tavalla, näen isompia kokonaisuuksia, ja ymmärrän paremmin syy-seuraussuhteita. Ja tietysti olen saanut myös paljon lisää faktatietoa. Itselläni tässä ei ole työhön kouluttautuminen oikeastaan tärkeintä, vaan itseni ja ajatteluni kehittäminen. Tätä ennen olen käynyt lukion ja myös ammattikoulusta on paperit taskussa. Mutta tämä ei nyt ehkä ollut oikeastaan vastaus aloitukseesi, vaan ihan vaan yleisesti ajatuksiani yliopisto-opiskelusta.
Mielenkiintoista. Tuollaista isoa muutosta en osaa oikein kuvitella, kun omasta mielestäni olen aina ajatellut isoja kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita esim. maailmantaloudessa, politiikassa, luonnonsuojelussa... Mutta toki opiskellessa kuuluukin tulla tunne että olen saanut lisää faktatietoa ja ymmärrystä asioihin, en minäkään muuten olisi vaivautunut mitään koskaan opiskelemaan jos siitä ei saisi mitään irti.
Voitko antaa jonkun esimerkin että minkälainen isompi kokonaisuus tai syy-seuraussuhde sulle valkeni, ja mistä se tuli sinulle, oliko joku tietty luento tai kirja? Tämä ei nyt liity oikeastaan tähän mun aloitukseen, mutta kiinnostaa silti.
ap
En ole tuo lainaamasi, mutta voin kertoa ettei kyse ole välttämättä "ahaa"-elämyksestä. Enemmin kuvailisin sitä palapelin rakentamiseksi, jossa pala kerrallaan rakennetaan näkemystä jostain asiasta. Voi olla ettei tuo palapeli valmistu koskaan, vaan siihen tulee koko ajan uusia paloja.
Yritän jotenkin avata tätä eräällä esimerkillä. Olen kiinnostunut eriarvoisuudesta ja hyvinvoinnista ja näihin käsitteisiin olen keskittynyt opinnoissani. Olen opiskellut keskeisiä yhteiskuntateorioita Marxista lähtien, sosiaalihistoriaa, taloushistoriaa, spesifejä erikoiskursseja ym. Joku satunnainen näkemäni tapahtuma tai lehtiotsikko voi synnyttää pitkän ajatusketjun, jossa käytän opinnoistani saamiani tietoja ja teorioita. Tätä ajatteluprosessia on vaikea asettaa sanoiksi, koska kyse on loppujen lopuksi melko automaattisesta prosessista. Tämä ei siis vain liity työhöni vaan sellaiseen tietynlaiseen tapaan orientoitua ympäröivään maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa kuin lapsi.
Eikä kirjoita. Ihan loogisen ja älykkään oloinen tyyppi vaikuttaa olevan kyseessä. Tätä mieltä olen, vaikken samaa mieltä hänen kanssaan kaikesta olekaan.
T: korkeakoulutettu
Kiitos! Tämä mun kirjoittelu tahtoo usein olla sellaista "tajunnan virtaa" kuten tytär sen nätisti ilmaisi, joitain varmasti ärsyttää pitkät liirumlaarumit. Mutta tämähän on keskustelupalsta ja olen kyllä täällä nähnyt paljon huonompiakin keskustelun aiheita :)
ap
Ap, ehkä olisit oppinut lukiossa kielioppia.
En ole sanonut että yliopistokoulutus on turhaa. Se vaan on turhaa joissain helpoissa töissä jotka pystyy tekemään alemmallakin tutkinnolla.
En minä halua suorittaa mitään yliopistokoulutusta. Olen suorittanut ne tutkinnot jotka olen tarvinnut sillä alalla jossa olen ollut töissä tai johon olen halunnut työllistyä. Vuosien varrella tilanteet muuttuu, ja tämä viimeisin ala on se millä uskon olevani lopun ikääni, mutta varmasti täydennän osaamistani esim. JET opinnoilla. Minulla on tavoitteet mihin haluan päästä, mutta en usko että tarvitsen siihen korkeampaa koulutusta vaikka se varmasti olisi helpompi tie, minä haluan edetä sitä kautta että se joka minut palkkaa tietää mitä osaan sen perusteella mitä näyttöjä minulla on työelämästä.
Olen toki joskus ajatellut että jos piruuttaan menisi avoimeen, voihan se olla että vanhoilla päivillä siihenkin innostuu.
ap