En usko että minä olisin yhtään fiksumpi vaikka olisin käynyt lukion ja mennyt korkeakouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen mielipide. Ap, kun kerran maalaisjärjellä hoituu sossun, kelan ja työkkärin tätien hommat, miten sä niitä hoitaisit? Tiedätkö, mitä työtehtäviä he tekevät? Osaisitko vaikka tehdä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä huostaanottohakemuksen hallinto-oikeudelle, tehdä työkkärissä ja kelassa erilaisia selvityksiä ja tilastoja, kohdata vakavasti traumatisoituneen ihmisen psykiatrisella osastolla, jossa olet sossuna? Ihan maalaisjärjellä vaan, niinkö?

Varmasti minulla silloin olisi joku sosiaalipuolen koulutus jos olisin tekemisissä pahasti traumatisoituneiden ihmisten kanssa osastolla, se on ihan eri asia kuin olla asiakaspalvelussa ja myöntää ihmisille toimeentulotukea.

Selvitykset ja tilastot oppii tekemään kuka vaan kun joku työpaikalla vähän neuvoo tai on hyvät kirjalliset ohjeet. Kelan ja työkkärin töissä toimitaan lakien mukaan, katsotaan mitä laki sanoo ja sillä selvä, sitten se vaan yritetään selittää asiakkaalle niin että hänkin ymmärtää.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän työ on erittäin haastavaa työtä varmasti enimmäkseen henkisesti, en usko että paperitöiden tekeminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa ja että juuri sitä opetettaisiin korkeakoulussa. Luulen että mun luonne ei riittäisi siihen työhön, älykkyys varmasti riittäisikin lippulappujen täyttämiseen.

ap

Aivokirurgin työkin vaatii vain vakaata kättä ja lukutaitoa. Vai mitä? Koulutustasosi näkyy siinä ettet kunnioita muiden ihmisten ammatteja lainkaan vaan mutuilemalla teet oletuksia ilman parempaa tietoa.

Lainaan nyt omaa aloitustani jota sinä et vaivautunut lukemaan.

"En nyt tarkoita esim. lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä joiden pitää vaan opetella ihan helvetisti kaikkea ensin kirjoista ennenkuin voi mennä töihin. "

ap

No mikä ettei onnistu lääkärinäkin? Logiikallasi osaisit toimia myös lääkärinä pienellä perehdytyksellä.

Kun on silmät päässä osaa katsoa röntgenkuvasta, että juu luu on poikki. Ja sulla on flunssa, otapa buranaa ja lepää. Pelkkää maalaisjärkeä! Kuule, sulla vois olla syöpä, laitetaampa lähete kemoon. Tässä sulle lippulappunen saikkua 2 päivää. Sikahelppoo olla lääkäri!

Palaan vielä tähän ykkösluokka-asiaan... Ihan vilpittömästä mielenkiinnosta, jos et ole onnistunut (yrityksestä huolimatta?) opettamaan omia lapsiasi lukemaan kuudessa vuodessa, siitä huolimatta että olet heidän kanssaan tiiviisti tekemisissä ja tunnet heidät ja heidän vahvuutensa ja heikkoutensa erinomaisesti, mikä saa sinut kuvittelemaan että tuosta vain opettaisit lonkalta kokonaisen luokallisen vieraita lapsia lukemaan yhdessä vuodessa?

Ei, korkeakoulutus ei välttämättä ole ainut keino hankkia työhön tarvittavaa tietoa, ja ei, se ei tarkoita että ap pystyisi hyppäämään pystymetsästä opettajaksi.

up

Up

Mutta et voi tietää. Yleensä ajattelu kehittää älykkyyttä, ja kouluttautuessa joutuu ajattelemaan.

En jaksanut lukea jankutusketjua läpi, mutta on ammatteja joissa pärjää ilman korkeakoulutustakin, tai ilman mitään koulutusta. Esimerkiksi tietoteknisissä ammateissa (ohjelmointi, sovellusarkkitehti, tietokantasuunnittelija, jne.) on tärkeintä oma kiinnostuneisuus. Koulussa opetetut taidot vanhenevat kuitenkin viidessä vuodessa, joten ainoa tapa pysyä perässä on opetella itse.

Myös elektroniikkaa pystyy suunnittelemaan ilman koulutusta. Sielläkin yli kymmenen vuotta vanha teknologia on dinosaurustekniikkaa.

Koulutuksesta voi kuitenkin olla hyötyä. Esimerkiksi yliopistoissa opetetaan algoritmien optimointia, mitä on vaikea sisäistää itseopiskeluna. Samoin jos on kiinnostunut jostain spesifisimmistä aiheista, kuten vaikka kryptografiasta, niin sieltä saa helpommin kiinni.

YMMV.

Vierailija kirjoitti:

Palaan vielä tähän ykkösluokka-asiaan... Ihan vilpittömästä mielenkiinnosta, jos et ole onnistunut (yrityksestä huolimatta?) opettamaan omia lapsiasi lukemaan kuudessa vuodessa, siitä huolimatta että olet heidän kanssaan tiiviisti tekemisissä ja tunnet heidät ja heidän vahvuutensa ja heikkoutensa erinomaisesti, mikä saa sinut kuvittelemaan että tuosta vain opettaisit lonkalta kokonaisen luokallisen vieraita lapsia lukemaan yhdessä vuodessa?

Ap? Vastaisitko tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän älykkyys tosiaankaan ole koulutuksesta kiinni. Yleensä kuitenkin fiksummat päätyvät opiskelemaan ja toisaalta opiskelu sitten taas lisää tietämystä maailmasta ja yleissivistystä yleensäkin. Keskusteluissa se usein sitten tulee ilmi aika nopeasti, että kuka on kouluttautunut pidemmälle ja kuka ei. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, jos ihminen on muuten vaan laajasti kiinnostunut asioista ja lukenut tai vaikkapa matkustellut paljon.

Monelle esim. sossun asiakkaalle sosiaalityöntekijän työ näyttäytyy täysin palikka-asiakaspalveluna, mutta se ei ole sitä. Siinä on taustalla tosi laaja ymmärrys erilaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä ja trendeistä. Sitä ymmärrystä ei ole tapana asiakkaalle korostaa, koska semmoisella ei ole siinä nimenomaisessa kohtaamistilanteessa minkään valtakunnan väliä. Ja käytän tässä nyt sossua vain ihan esimerkkinä monista aloista, joissa asiakkaan kohtaaminen sujuu aika peruskaavalla, mutta työhön kuuluu ihan hirveästi muutakin sellaista korkeampaa ajattelua vaativaa.

Mutta siis tosiaan: Ei koulutus sinänsä tee kenestäkään fiksua eikä sen puute tyhmää. Saa olla fiksu vaikkei olekaan kouluttautunut. Joskus vaan kun koittaa selittää kouluttautumattomalle, mitä hyötyä koulutuksesta on, se tuntuu vähän samalta kuin koittaisi selittää onnelliselle lukutaidottomalle että mitä hyötyä lukutaidosta on. Tai ihmiselle joka ei ole koskaan nähnyt maailmaa, että miksi kannattaisi poistua Suomesta ja mieluusti muuallekin kuin perus turistikohteisiin.

Mitä se "korkeampi ajattelu" on? Se mulle on täysi mysteeri, ja miten se putkahtaa ihmisen päähän lukemalla kirjoja ja kuuntelemalla luentoja? Minä olen ikäni lukenut paljon, ja seurannut maailman menoa, katsonut dokumentteja ja lukenut tiedelehdistä uusimpia juttuja. Minua kiinnostaa monet asiat ja tiedän paljon kaikenlaista, mutta en toki mistään aiheesta kaikkea. Kun olen käynyt kursseja ja opiskellut olen aina oppinut uutta, toki olen oppinut myös töissä. Minä olen 100% varma että osaisin tehdä töitä kelassa, sossussa ja työkkärissä näillä mun koulutuksilla. Systeri opiskeli sosionomiksi ja minä autoin häntä todella paljon esseiden laatimisessa, hän aina soitti minulle että kun pitäisi olla tälläinen ja kun en keksi aihetta, tai että mitä kun on tälläinen aihe niin mitä laittaisin, minä keksin hänelle niitä juttuja välittömästi ilman mitään ongelmaa.

ap

Naurattaa niin etten oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Ensinnäkin: Mikähän siinä on, että vähän kouluttautuneet haluavat aina kertoa katsovansa telkkarista dokumentteja ja lukevansa lehtiä osoittaakseen että ovat hyvinkin sivistyneitä? Tämä aiheuttaa tieteellisen koulutuksen saaneessa ihmisessä lähinnä tukahdutettuja naurunpyrskähdyksiä ja ehkä joskus myötähäpeääkin. Ei ole ihan sama asia se telkkarin katsominen kuin esimerkiksi kuuden vuoden tieteellinen koulutus yliopistossa.

En kommentoi tuota sosionomiasiaa kummemmin. Se on sen verran palikkatutkinto, että siitä pitäisi todella jokaisen suomalaisen selvitä, jos on peruskoulustakin selvinnyt.

Kuten joku jo tuolla sanoikin, että yleensä kouluttautuneen ja kouluttamattoman ihmisen ero näkyy viimeistään siinä, että koulutettu tietää, mitä ei tiedä. Vain perustason koulut käynyt ihminen uskoo usein pystyvänsä mihin tahansa ja halveksii muiden työtä ja koulutusta. Kun opintoja on takana vain vähän, on vaikeaa nähdä asioita muuten kuin hyvin konkreettisella tasolla: "Minä näen mitä tuo Kelan ihminen tuossa tekee ja koska osaisin suorittaa samat konkreettiset toimenpiteet kuin juuri nyt näen, joten osaisin tehdä tuon ihmisen työn." Tästä seuraa sitten sellainen käsitys, että osaa ja pystyy mihin tahansa. Jos siitä käsityksestä tulee sinulle hyvä mieli, sen saa kaikin mokomin. Ei se ketään haittaa, että luulet osaavasi yhtä sun toista ilman koulutusta. Todellisuus on kuitenkin toinen.

Koulutuksen hyödyn selittäminen kouluttamattomalle ihmiselle on sama kuin yrittäisi selittää sokealle mitä näkeminen on. Aika turha keskustelu tämä siis. Jokainen saa kouluttautua (ainakin vielä, ainakin periaatteessa) juuri sen verran kuin haluaa. Koitetaan vaan elellä täällä kivasti ja arvostaa toisiamme. Ihmisen hyvyys ei kuitenkaan varmasti ole koulutuksesta kiinni.

Olenko väittänyt että katsomalla dokumentteja korvaa kuuden vuoden opiskelun? En, vaan sanoin että tietoa tulee asioista muualtakin kuin koulusta vaikka se ei mitään tutkintoa korvaa jos pitää jostain aiheesta tietää "kaiken". Yleissivistystä se lisää että katsoo vaikka tiededokumenttisarjan aivoista, taas tavallinen pulliainen pääsee osalliseksi huippututkijoiden tekemistä oivalluksista, ilman että itse on niitä kouluja käynyt.

Kovin tuntuu olevan vaikeaa selittää sitä mihin niin monissa ammateissa tarvitaan korkeakoulututkintoa. Luulisi että jos on käynyt korkeakoulun, pystyisi sen selittämään koska käsityskyky on niin paljon korkeammalla kuin meillä muilla. Ihan oikeasti, en vittuile yhtään. Opettaminenhan on sitä, että sinä itse tiedät asiat, ja sitten sinun pitäisi saada siirrettyä se tieto muiden aivoihin, miten kykenee opettamaan ketään jos ei tälläistä asiaakaan osaa minulle tyhmemmälle selittää?

ap

Tämä ap on niin perustavan laatuisesti pihalla aiheista tieteellinen ajattelu, lähdekritiikki, oppiminen ja opettaminen, älykkyys, tiedon soveltaminen jne, että en edes tiedä mistä aloittaa keskustelu hänen kanssaan. Vähän sama kuin minä ajokortiton väittäisin tietäväni hyvin paljon autoista ja ajamisesta, koska olen ollut taksin kyydissä ja sitten esittäisin ihan kummallisia ufo-väitteitä vaihteiston toiminnasta ja vaatisin ihmisiä kommentoimaan niitä, kun väitteistäni paljastuu jo alussa, että en edes tiedä mikä vaihteisto on kun luulen sen olevan moottori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et onnistunut opettamaan omia lapsiasi lukemaan, niin miten ihmeessä ihan lonkalta voisit opettaa koko luokallista ekaluokkalaisia?

No kuten jo aiemmin selitin että miten. Yleensäkin se on nyt sivuseikka takertua tuohon ekaluokkaisten opettamiseen, se liittyi siihen että varmasti ekaluokkalaisia pystyisin opettamaan mutta en luultavasti enää ylempiä luokkia koska opettajan työssä tarvitsee varmasti korkeakouluopintoja. 

Sitä en toki tiedä miten nykyajan opettajankoulutuksessa opetetaan sitä käytännön opettamista, musta tuntuu että ennen sitä ei opetettu mitenkään. Mulla on peruskoulussa varsinkin ollut todella vanhanajan opettajia, he olivat aika paljon erilaisia kuin lasteni opettajat. Ensimmäisten luokkien opettaja jäi eläkkeelle samana vuonna kun minä lähdin yläasteelle, hän oli ollut opettajana yli neljäkymmentä vuotta, ja siinä oli paljon ehtinyt vesi virtaamaan Vantaanjoessa ja kaikissa muissakin. Kolmos-nelosluokan opettaja oli aika kauhea, huusi meille lapsille kuin palosireeni, suosi rikkaiden lapsia jne. Sellaista ei varmaan enää peruskoulussa ole. Varmasti nykyajan opettajilla on paremmat eväät opettajan tehtäviin kun tieto lasten kehityksestä jne. on kasvanut. Viitosen ja kuutosen meitä opettu myös vanha opettaja joka haiskahti välillä alkoholilta aika pahastikin ja unohteli asioita...

ap

Ap ajattelusi menee pieleen jo siinä, että kuvittelet opettajan työn nykyään olevan opettamista. Ei se ole. On ollut joskus vuosikymmeniä sitten, mutta nykyään ei enää ole.

Ap:n pointista on nyt vähän vaikea saada kiinni... Onko siis argumentti se että koulutusta ei tarvita vaan maalaisjärjellä pärjää kaikessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän älykkyys tosiaankaan ole koulutuksesta kiinni. Yleensä kuitenkin fiksummat päätyvät opiskelemaan ja toisaalta opiskelu sitten taas lisää tietämystä maailmasta ja yleissivistystä yleensäkin. Keskusteluissa se usein sitten tulee ilmi aika nopeasti, että kuka on kouluttautunut pidemmälle ja kuka ei. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, jos ihminen on muuten vaan laajasti kiinnostunut asioista ja lukenut tai vaikkapa matkustellut paljon.

Monelle esim. sossun asiakkaalle sosiaalityöntekijän työ näyttäytyy täysin palikka-asiakaspalveluna, mutta se ei ole sitä. Siinä on taustalla tosi laaja ymmärrys erilaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä ja trendeistä. Sitä ymmärrystä ei ole tapana asiakkaalle korostaa, koska semmoisella ei ole siinä nimenomaisessa kohtaamistilanteessa minkään valtakunnan väliä. Ja käytän tässä nyt sossua vain ihan esimerkkinä monista aloista, joissa asiakkaan kohtaaminen sujuu aika peruskaavalla, mutta työhön kuuluu ihan hirveästi muutakin sellaista korkeampaa ajattelua vaativaa.

Mutta siis tosiaan: Ei koulutus sinänsä tee kenestäkään fiksua eikä sen puute tyhmää. Saa olla fiksu vaikkei olekaan kouluttautunut. Joskus vaan kun koittaa selittää kouluttautumattomalle, mitä hyötyä koulutuksesta on, se tuntuu vähän samalta kuin koittaisi selittää onnelliselle lukutaidottomalle että mitä hyötyä lukutaidosta on. Tai ihmiselle joka ei ole koskaan nähnyt maailmaa, että miksi kannattaisi poistua Suomesta ja mieluusti muuallekin kuin perus turistikohteisiin.

Mitä se "korkeampi ajattelu" on? Se mulle on täysi mysteeri, ja miten se putkahtaa ihmisen päähän lukemalla kirjoja ja kuuntelemalla luentoja? Minä olen ikäni lukenut paljon, ja seurannut maailman menoa, katsonut dokumentteja ja lukenut tiedelehdistä uusimpia juttuja. Minua kiinnostaa monet asiat ja tiedän paljon kaikenlaista, mutta en toki mistään aiheesta kaikkea. Kun olen käynyt kursseja ja opiskellut olen aina oppinut uutta, toki olen oppinut myös töissä. Minä olen 100% varma että osaisin tehdä töitä kelassa, sossussa ja työkkärissä näillä mun koulutuksilla. Systeri opiskeli sosionomiksi ja minä autoin häntä todella paljon esseiden laatimisessa, hän aina soitti minulle että kun pitäisi olla tälläinen ja kun en keksi aihetta, tai että mitä kun on tälläinen aihe niin mitä laittaisin, minä keksin hänelle niitä juttuja välittömästi ilman mitään ongelmaa.

ap

Naurattaa niin etten oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Ensinnäkin: Mikähän siinä on, että vähän kouluttautuneet haluavat aina kertoa katsovansa telkkarista dokumentteja ja lukevansa lehtiä osoittaakseen että ovat hyvinkin sivistyneitä? Tämä aiheuttaa tieteellisen koulutuksen saaneessa ihmisessä lähinnä tukahdutettuja naurunpyrskähdyksiä ja ehkä joskus myötähäpeääkin. Ei ole ihan sama asia se telkkarin katsominen kuin esimerkiksi kuuden vuoden tieteellinen koulutus yliopistossa.

En kommentoi tuota sosionomiasiaa kummemmin. Se on sen verran palikkatutkinto, että siitä pitäisi todella jokaisen suomalaisen selvitä, jos on peruskoulustakin selvinnyt.

Kuten joku jo tuolla sanoikin, että yleensä kouluttautuneen ja kouluttamattoman ihmisen ero näkyy viimeistään siinä, että koulutettu tietää, mitä ei tiedä. Vain perustason koulut käynyt ihminen uskoo usein pystyvänsä mihin tahansa ja halveksii muiden työtä ja koulutusta. Kun opintoja on takana vain vähän, on vaikeaa nähdä asioita muuten kuin hyvin konkreettisella tasolla: "Minä näen mitä tuo Kelan ihminen tuossa tekee ja koska osaisin suorittaa samat konkreettiset toimenpiteet kuin juuri nyt näen, joten osaisin tehdä tuon ihmisen työn." Tästä seuraa sitten sellainen käsitys, että osaa ja pystyy mihin tahansa. Jos siitä käsityksestä tulee sinulle hyvä mieli, sen saa kaikin mokomin. Ei se ketään haittaa, että luulet osaavasi yhtä sun toista ilman koulutusta. Todellisuus on kuitenkin toinen.

Koulutuksen hyödyn selittäminen kouluttamattomalle ihmiselle on sama kuin yrittäisi selittää sokealle mitä näkeminen on. Aika turha keskustelu tämä siis. Jokainen saa kouluttautua (ainakin vielä, ainakin periaatteessa) juuri sen verran kuin haluaa. Koitetaan vaan elellä täällä kivasti ja arvostaa toisiamme. Ihmisen hyvyys ei kuitenkaan varmasti ole koulutuksesta kiinni.

Olenko väittänyt että katsomalla dokumentteja korvaa kuuden vuoden opiskelun? En, vaan sanoin että tietoa tulee asioista muualtakin kuin koulusta vaikka se ei mitään tutkintoa korvaa jos pitää jostain aiheesta tietää "kaiken". Yleissivistystä se lisää että katsoo vaikka tiededokumenttisarjan aivoista, taas tavallinen pulliainen pääsee osalliseksi huippututkijoiden tekemistä oivalluksista, ilman että itse on niitä kouluja käynyt.

Kovin tuntuu olevan vaikeaa selittää sitä mihin niin monissa ammateissa tarvitaan korkeakoulututkintoa. Luulisi että jos on käynyt korkeakoulun, pystyisi sen selittämään koska käsityskyky on niin paljon korkeammalla kuin meillä muilla. Ihan oikeasti, en vittuile yhtään. Opettaminenhan on sitä, että sinä itse tiedät asiat, ja sitten sinun pitäisi saada siirrettyä se tieto muiden aivoihin, miten kykenee opettamaan ketään jos ei tälläistä asiaakaan osaa minulle tyhmemmälle selittää?

ap

Tämä ap on niin perustavan laatuisesti pihalla aiheista tieteellinen ajattelu, lähdekritiikki, oppiminen ja opettaminen, älykkyys, tiedon soveltaminen jne, että en edes tiedä mistä aloittaa keskustelu hänen kanssaan. Vähän sama kuin minä ajokortiton väittäisin tietäväni hyvin paljon autoista ja ajamisesta, koska olen ollut taksin kyydissä ja sitten esittäisin ihan kummallisia ufo-väitteitä vaihteiston toiminnasta ja vaatisin ihmisiä kommentoimaan niitä, kun väitteistäni paljastuu jo alussa, että en edes tiedä mikä vaihteisto on kun luulen sen olevan moottori.

Tämä! Ja sitten jos joku sanoo että auton ajaminen vaatii harjoittelua että oppii hahmottamaan auton rajat ja ajotuntuman, niin ap vastaa että "Mikä tuntuma? Miltä se tuntuu? Kyllähän mä osaan autoa koskea, niin kyllä se sitten siinä sormenpäissä tuntuu. Olen nähnyt ihmisten ajavan ja sehän on vaan ohjaamista ja vaihteita, kyllä sen osaa harjoittelematta jos on ohjeet, kyllähän mä lukea osaan"

Vierailija kirjoitti:

Tunnen melko idiootteja korkeasti koulutettuja ihmisiä ja tosi fiksuja jotka eivät ole. Minua on sanottu älykkääksi ja fiksuksi, enkä ole käynyt edes lukiota koska se ei kiinnostanut, eikä kiinnosta vieläkään. Suurin osa ammateista joihin tarvitaan korkeakoulututkinto on mielestäni sellaisia jotka pystyy hoitamaan vallan mainiosti alemmallakin tutkinnolla ja maalaisjärjellä. Minulla on kolmea ammattia opiskeltuna, ja opiskelu on ollut minulle aina helppoa.

Mieheni väittää että kaikki jotka olisivat voineet mennä lukioon menivät. Kun minä olin siinä iässä, lukioon meni yksikin poika alle kuuden keskiarvolla, mulla oli yli 8 ja menin kauppikseen. Sain hyviä numeroita koulussa vaikka en juurikaan opiskellut, jos oli kokeet niin edellisenä iltana vähän luin pääkohtia kun arvasin mitä opettaja varmaan kysyy kokeessa, opettelin esim. litaniat ulkoa.

Mitä opetusta siellä korkeakouluissa saa mikä on jotenkin erikoista jota ei opi kun menee töihin? En nyt tarkoita esim. lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä joiden pitää vaan opetella ihan helvetisti kaikkea ensin kirjoista ennenkuin voi mennä töihin. Esim. Kelaan tai työkkäriin vaaditaan korkeakoulututkinto, sehän on aivan järjetöntä, työ on kuitenkin lähinnä asiakaspalvelua.

Kelaan ja työkkäriin ei aina vaadita korkeakoulututkintoa, riippuu työtehtävästä. Esim. ammatinvalintapsykologilta toki vaaditaan, mutta etuuskäsittelijältä ei, eikä kelan "ratkaisuasiantuntijoilta", merkonomeja ovat.

Aloittajan tapauksessa pitäisi tietää, mitä fiksuudella tarkoitetaan. Voi olla, että on valinnut olla menemättä korkeakouluun vaikka olisi siellä pärjännyt. Harva koulutus nykypäivänä vaatii niinkään paljon tavallista korkeampaa älyä, ennemmin istumalihaksia. Hyvin moni pystyy rämpimään koulutukset läpi, ellei ole selviä rajoituksia älyssä. Toki tieto kasautuu, mutta kiinnostuneelle ihmiselle harva asia tulee yliopistossakaan täysin puskista. Jos äo:n perusteella seulottaisiin ja raja olisi vaikkapa mensan tasoa, olisivat koulutusmäärät toki pienempiä. Fiksut osaavat valita itselleen sopivimman elämänpolun ja ajatella itsenäisesti tavoitteistaan.

Täällä mainittu kyseenalaistamisen taito on siitä hauska, että jos ihminen ei tätä taitoa omaa ns. luonnostaan, on hänen mahdotonta arvioida itseäänkään tässä suhteessa, koska ei osaa kyseenalaistaa itseään ja ajatuksiensa subjektiivisuutta. Se on vähän kuin sokealle selittäisi maisemaa, jokin kuva päähän syntyy, illuusio siitä, että tietää mistä puhutaan. Mutta hän ei näe sitä, eikä pysty näkemään. Nämä ovat sitten niitä, jotka koulutus tekee "älykkäiksi", mutta oikeasti jutut on menneet vähän ohi.

Lukiossa saa valtavan paljon yleissivistystä suhteessa amikseen.

Siis vaikka maailman ymmärtämistä historian, yhteiskuntaopin, filosofian ja psykologian kautta. Ja oikeinkirjoitusta ja lukemisen ymmärtämistä äidinkielessä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän älykkyys tosiaankaan ole koulutuksesta kiinni. Yleensä kuitenkin fiksummat päätyvät opiskelemaan ja toisaalta opiskelu sitten taas lisää tietämystä maailmasta ja yleissivistystä yleensäkin. Keskusteluissa se usein sitten tulee ilmi aika nopeasti, että kuka on kouluttautunut pidemmälle ja kuka ei. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, jos ihminen on muuten vaan laajasti kiinnostunut asioista ja lukenut tai vaikkapa matkustellut paljon.

Monelle esim. sossun asiakkaalle sosiaalityöntekijän työ näyttäytyy täysin palikka-asiakaspalveluna, mutta se ei ole sitä. Siinä on taustalla tosi laaja ymmärrys erilaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä ja trendeistä. Sitä ymmärrystä ei ole tapana asiakkaalle korostaa, koska semmoisella ei ole siinä nimenomaisessa kohtaamistilanteessa minkään valtakunnan väliä. Ja käytän tässä nyt sossua vain ihan esimerkkinä monista aloista, joissa asiakkaan kohtaaminen sujuu aika peruskaavalla, mutta työhön kuuluu ihan hirveästi muutakin sellaista korkeampaa ajattelua vaativaa.

Mutta siis tosiaan: Ei koulutus sinänsä tee kenestäkään fiksua eikä sen puute tyhmää. Saa olla fiksu vaikkei olekaan kouluttautunut. Joskus vaan kun koittaa selittää kouluttautumattomalle, mitä hyötyä koulutuksesta on, se tuntuu vähän samalta kuin koittaisi selittää onnelliselle lukutaidottomalle että mitä hyötyä lukutaidosta on. Tai ihmiselle joka ei ole koskaan nähnyt maailmaa, että miksi kannattaisi poistua Suomesta ja mieluusti muuallekin kuin perus turistikohteisiin.

Miehille varsinkin tärkeämpää on se että kykenet ilmaisemaan asiasi mielenkiintoisemmalla tavalla, nianen taas vaikka ei ymmärtäisi asiasta sen ihmeempiä jää ihmetteemään ihmettelemään asiaa, tahtoo tarttua asiaan, haastaa sinut ja jos se ei häntä miellytä niin siitä riidellään niin pitkään että nainen on oiikeassa.

Samaa mieltä olen. Itselläni jäi lukio kesken, kun veri veti aikanaan ulkomaille. 2-vuotisen kauppaopiston sitten kävin ja työelämässä olen menestynyt ihan hyvin, matkailualan esimiestehtäviin päädyin. Puhun sujuvasti 4 kieltä ja kahta muuta välttävästi. Olen aina lukenut ja matkustanut paljon, kolunnut maailman museot ja luontokohteet. Mielestäni yleissivistykseni on paljon parempi, kuin monilla akateemisilla ystävilläni. En arvota ihmisiä koulutuksen perusteella, ennemmin uteliaisuus ja havainnointikyky ja näkemiensä ja kokemiensa asioiden ymmärtäminen on älykkyyttä kuin tutkinnot ja tittelit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja juuri tuollainen kirjoitus paljastaa, että se koulutus luultavasti muuttaisi aloittajaakin. Ei se mitenkään absoluuttisesti älykkäämmäksi tee eikä sillä ole hirveästi väliä kuinka paljon muistaa asioita ulkoa. Kyse on siitä, että se muuttaa ajattelutapaa ja suhtautumista moneen asiaan. Oppii huomaamaan yhteyksiä, kyseinalaistamaan jne. Nyt joku tietysti sanoo, että osaa kyseinalaistaa muutenkin ja varmasti osaakin. Sitä on vain todella vaikea koittaa selittää ihmiselle, joka ei ole kokeillut.

En minä koe, että olisin älykkäämpi lukion tai korkeakoulun takia. Ne vaan antavat aina lisää pohjatietoa ja kun sitä pohjatietoa kertyy tarpeeksi hoksaa aina jotain uutta ja kyllä siinä vähän koko elämänkatsomus kehittyy.

Olipa hyvin sanottu! Älykäs ihminen on älykäs ilman koulutustakin ja tyhmä ei tule koulutuksen kautta älykkäämmäksi vaikka oppii uusia asioita. Opiskelussa älykkyydestä on se hyöty että asiat oppii helpommalla. Koulutuksen hyöty on (sen oman alan tietojen ja taitojen oppimisen ja omaksumisen lisäksi) juuri tuo että saa valjastettua sen älyllisen jo olemassa olevan kapasiteetin käyttöönsä. Kuten sanottu tätä on todella vaikea kuvailla ihmiselle joka ei ole opiskellut keskiastetta pidemmälle. Ja tietysti on aina poikkeuksia suuntaan ja toiseen.

Ei pitäisi olla mitään vaikeutta kuvailla esimerkillä, älykäs tajuaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea jankutusketjua läpi, mutta on ammatteja joissa pärjää ilman korkeakoulutustakin, tai ilman mitään koulutusta. Esimerkiksi tietoteknisissä ammateissa (ohjelmointi, sovellusarkkitehti, tietokantasuunnittelija, jne.) on tärkeintä oma kiinnostuneisuus. Koulussa opetetut taidot vanhenevat kuitenkin viidessä vuodessa, joten ainoa tapa pysyä perässä on opetella itse.

Myös elektroniikkaa pystyy suunnittelemaan ilman koulutusta. Sielläkin yli kymmenen vuotta vanha teknologia on dinosaurustekniikkaa.

Koulutuksesta voi kuitenkin olla hyötyä. Esimerkiksi yliopistoissa opetetaan algoritmien optimointia, mitä on vaikea sisäistää itseopiskeluna. Samoin jos on kiinnostunut jostain spesifisimmistä aiheista, kuten vaikka kryptografiasta, niin sieltä saa helpommin kiinni.

YMMV.

Ymmärtääkseni transistorit ovat edelleen aka keskeisessä osassa elektroniikkaa. Ja se on keksitty 1940-luvun lopulla. Ebers-Moll -malli on 1950-luvulta ja pätee edelleen. Eipä sillä, kyllä sitä elektroniikkaa voi suunnitella, vaikka ei kaikkea ymmärtäisikään. Perusteet ovat silti olleet pitkään samat. Ei ole järkeä yliopistossa uusimpia ja vaihtuvia tekniikoita opettaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja juuri tuollainen kirjoitus paljastaa, että se koulutus luultavasti muuttaisi aloittajaakin. Ei se mitenkään absoluuttisesti älykkäämmäksi tee eikä sillä ole hirveästi väliä kuinka paljon muistaa asioita ulkoa. Kyse on siitä, että se muuttaa ajattelutapaa ja suhtautumista moneen asiaan. Oppii huomaamaan yhteyksiä, kyseinalaistamaan jne. Nyt joku tietysti sanoo, että osaa kyseinalaistaa muutenkin ja varmasti osaakin. Sitä on vain todella vaikea koittaa selittää ihmiselle, joka ei ole kokeillut.

En minä koe, että olisin älykkäämpi lukion tai korkeakoulun takia. Ne vaan antavat aina lisää pohjatietoa ja kun sitä pohjatietoa kertyy tarpeeksi hoksaa aina jotain uutta ja kyllä siinä vähän koko elämänkatsomus kehittyy.

Laajemmalta tietopohjalta on varmasti helpompi huomata yhteyksiä, mutta kyseenalaistaminen ei todellakaan ole korkeakoulutettujen juttu. Päinvastoin, maisterit ovat pahimpia puupäitä. Kaikkea sovelletaan dogmaattisesti vanhoja oletuksia myätäillen. Eikä tunnu mieli muutu, vaikka kuinka loogisesti yrittäisit perustella heille, miksi heidän näkemyksensä on väärin. Silti ei osata vasta-argumentoida, vaikka tietoa pitäisi pohjalla olla enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron esimerkin.

Lapseni totesi neljännellä luokalla, että hänen ei tarvitsisi opetella enää matematiikkaa, koska osaa jo kaiken: yhteen-, vähennys, kerto- ja jakolaskut. Mitä muuta enää on opeteltavaa??

Nyt hän opiskelee lukiossa pitkää matematiikkaa. Ja nauraa nelosluokkalaiselle kommentilleen, että miten silloin luuli osaavansa kaiken, koska ei tiennyt mitä ei osaa.

Niin, korkeakoulun käynyt varmasti tietää enemmän kaikenlaisia asioita, mutta onko hän fiksumpi kuin aloittaessaan opiskelut? Varmasti jonkin verran jo sen takia että on kehittynyt ja kypsynyt ihmisenä, mutta sitä tapahtuu ilman korkeakouluakin. Älykkyys ja viisaus on eri asioita.

ap

Hän voi olla fiksumpi, mutta todennäköisemmin hän on viisaampi. Hän ymmärtää pohtia sanomaansa monelta eri kantilta ennen suunsa avaamista. Tämän opettaa yliopiston kurssien suorittamistapa, jossa jokainen väitteesi tulee perustella tutkitun tiedon ja teorioiden pohjalta, useita eri näkökulmia samanaikaisesti esiin tuoden, analysoiden ja vertaillen.

Omaa ajattelua avartava tapa ajatella jää pankkiin loppuelämäksi, mutta sitä on hyvin vaikeaa kehittää ellei ole tehnyt niitä satoja ja taas satoja tunteja töitä sen eteen, ja että ymmärtää kyseenalaistaa myös oman ajattelunsa rajallisuuden ja samanaikaisesti kehittää sitä.

Palapeliesimerkkiin lisäisin vielä, että ainakin omassa opiskeluissani näin kypsemmällä iällä(teen toista tutkintoa töiden ohella) palapelistä muodostuva kuva saattaa muuttua kootessa radikaalisti oletetusta tai jopa muuttua aivan toiseksi. Kuvaa muuttaa sekä kaikki luettu ja omaksuttu tieto, teoriat että asioiden yhdistely tieteellisessä kontekstissa.

Se että luen kirjan x(1000 sivua) mutta en tuota siitä näkemystäni tieteellisine perusteluineen ei kerro mitään muuta, kuin että luen kirjan x(1000 sivua). Kirjan lukeminen itsessään ei kerro ajattelustani yhtään mitään.

Moneen työhön liittyy hyvin paljon asioita, joita ei pinnalle näy. Yliopisto-opinnot ovat ainakin itselläni avanneet hyvin vahvasti tämän näkökulman. Kannattaa kokea itse. Avoimessa pystyt ottamaan käytännössä minkä tahansa tiedekunnan johdantokurssin. Valitse sieltä itseäsi eniten kiinnostava ja/tai hyödyttävä, ja palaa keskusteluun kokemuksinesi. Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteesi sitten uudestaan.