En usko että minä olisin yhtään fiksumpi vaikka olisin käynyt lukion ja mennyt korkeakouluun.

Vierailija kirjoitti:

Usein kouluttautuneen ja kouluttamattoman ero tulee esiin kysymyksessä "Miksi?" Kouluja vieroksuva kysyy: "Miksi pitäisi opiskella, miksi siitä olisi hyötyä, miksi lukisin kirjoja, miksi hankkisin yleissivistystä, miksi matkustaisin näkemään maailmaa, miksi miksi miksi?" Kun asiat eivät vain lähtökohtaisesti kiinnosta ja asenne on se, että "Haluan tietää ja oppia niin vähän kuin mahdollista, paitsi juuri omalla tavallani ja ainoastaan välittömästi omaan elämänpiiriini kuuluvista asioista, ja sitten olenkin ihan yhtä fiksu kuin ne jotka ovat opiskelleet". Yliopistokouluttautuvat kysyvät enemminkin, että "miksipä ei", ja ajattelevat että aina kannattaa tietää enemmän. Tällä tavalla ihmisistä tulee ihan perustavanlaatuisesti erilaisia.

Minä ja moni muu joka ei ole korkeakoulua käynyt ovat juuri näitä jälkimmäisiä. Tiedän että opiskelu kannattaa aina. Mutta sen kyseenalaistan että miksi monissa työtehtävissä edellytetään korkeakoulun käymistä? Esim. sillä alalla jolla minä nyt olen, olen käynyt siihen erikoisammattitutkinnon, ja osaan työni erittäin hyvin, kehityn siinä koko ajan, ja olen melko vaativassa esimiestyössä. Monesti muilla paikkakunnilla kun palkataan uutta väkeä on vaatimuksena korkeakoulututkinto, eli minä en voisi edes heidän mielestään hakea heille töihin vaikka oman työnantajani mielestä olen ihan huippu. Minä voisin olla käynyt korkeakoulun, mutta silti olisin työssäni ihan paska, mutta voisin hakea uutta työpaikkaa hyvillä mielin koska olisin muodollisesti pätevä.

Minun työssäni on tärkeitä moni sellainen asia mitä koulussa ei vaan opi, vaan pitää olla kokemusta erilaisista asioista ja myös tietynlainen luonne, työtehtävät ovat niin monipuolisia ja asiat vaihtuu nopeasti ja niihin pitää sopeutua nopeasti ja soveltaa jotta saa asiat hoitumaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeeni kun ap opettaa abstraktia algebraa maalaisjärjellä

No kyllä opettajat varmasti tarvitsevat  korkeakoulua tuolla tasolla. Ekaluokkalaisia osaisin minäkin opettaa ihan vaikka kylmiltään. Olen laskenut oman ja muiden kokemusten pohjalta kymmenien vuosien ajalta, että vain kolmannes opettajista osaa opettaa hyvin, kolmannes ovat sellaisia ettei heistä ole juuri hyötyä, mutta ei haittaakaan, ja kolmannes on niin helvetin huonoja että oppilaat suorastaan taantuu. Se on se juttu mitä siellä korkeakoulussa opettajille pitäisi opettaa; kuinka opetetaan. Moni osaa asiansa mutta ei osaa siirtää sitä muille. Jopa lapseni koulussa tätä on vaikka se on ammattikorkea, luulisi että edes siellä olisi hyviä opettajia kun niitä on ympäri maailman USAa myöden ties mitä guruja... mutta ei.

ap

Usein kun on koluttautunut, osaa erottaa oikean tutkitun tiedon omasta kokemuksestaan. Se on yksi korkeakoulutuksen ihan keskeisiä hyötyjä. Silloin ei ole myöskään höynäytettävissä mihin tahansa.

Toivon todella että joskus tuotakin aihetta joku tutkisi. Mutta jos nyt mulla on tämä kokemus niin enpä sitä kyseenalaista ennenkuin näen tutkittua tulosta joka todellakin todistaa minun olevan väärässä ja että mulla ja muilla tutuilla on ollut vaan tosi paska tuuri opettajien suhteen.

ap

Tätä on tutkittu paljonkin! Mihin tieteellisiin tietokantoihin sinulla on pääsy? Dataa kyllä löytyy ihan älyttömän paljon!

No anna tulla! Kuinka monta prosenttia opettajista ei osaa kunnolla opettaa? Ja miksi siihen ei oppilaitoksissa puututa? Miten opettajien palkkaaminen tapahtuu, miten heidän kykyään opettaa mitataan? Mistä esim. rehtori tietää kuka on hyvä opettaja ja kuka huono? Oppilaiden antamasta palautteesta varmaankin, mutta silläkään ei usein ole mitään vaikutusta opettajan työsuhteeseen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon farmaseutti koulutukseltani. Yliopistotutkinto, joka sisältää mm kemiaa, ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa, mikrobiologian perusteita, farmakologiaa, tautioppia..

Ulospäin duuni näyttää siltä että otan hyllystä paketin Buranaa ja perin siitä hinnan. Tosiasiassa sitä työtä tehdäkseen pitää ymmärtää aika paljon kaikenlaista, kuten lääkkeen farmakodynamiikkaa -ja kinetiikkaa, kontraindikaatiot, käyttöaiheet, annokset.. Lisäksi tehdään aika tiivistä yhteistyötä kelan kanssa ja huolehditaan lääkekorvausten asianmukaisuudesta.

Toivon että näitä asioita ei kukaan koskaan hoitaisi pelkällä "maalaisjärjellä". Sen käyttö on sallittua ja toivottua mutta kyllä tuo tutkinto kummasti helpottaa.

Kyllä varmasti farmaseutin pitää tietää, mutta eikös apteekissa ole niitäkin jotka eivät ole koulutukseltaan farmaseutteja?

ap

Onhan heitä, he eivät saa antaa esim lääkeneuvontaa. Istuvat kassalla ja rahastavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeeni kun ap opettaa abstraktia algebraa maalaisjärjellä

No kyllä opettajat varmasti tarvitsevat  korkeakoulua tuolla tasolla. Ekaluokkalaisia osaisin minäkin opettaa ihan vaikka kylmiltään. Olen laskenut oman ja muiden kokemusten pohjalta kymmenien vuosien ajalta, että vain kolmannes opettajista osaa opettaa hyvin, kolmannes ovat sellaisia ettei heistä ole juuri hyötyä, mutta ei haittaakaan, ja kolmannes on niin helvetin huonoja että oppilaat suorastaan taantuu. Se on se juttu mitä siellä korkeakoulussa opettajille pitäisi opettaa; kuinka opetetaan. Moni osaa asiansa mutta ei osaa siirtää sitä muille. Jopa lapseni koulussa tätä on vaikka se on ammattikorkea, luulisi että edes siellä olisi hyviä opettajia kun niitä on ympäri maailman USAa myöden ties mitä guruja... mutta ei.

ap

Usein kun on koluttautunut, osaa erottaa oikean tutkitun tiedon omasta kokemuksestaan. Se on yksi korkeakoulutuksen ihan keskeisiä hyötyjä. Silloin ei ole myöskään höynäytettävissä mihin tahansa.

Toivon todella että joskus tuotakin aihetta joku tutkisi. Mutta jos nyt mulla on tämä kokemus niin enpä sitä kyseenalaista ennenkuin näen tutkittua tulosta joka todellakin todistaa minun olevan väärässä ja että mulla ja muilla tutuilla on ollut vaan tosi paska tuuri opettajien suhteen.

ap

Tätä on tutkittu paljonkin! Mihin tieteellisiin tietokantoihin sinulla on pääsy? Dataa kyllä löytyy ihan älyttömän paljon!

Vai odotatko ap, että aiheesta tulisi joku dokkari tv:stä :D :D

Kyllä ihan varmasti katsoisin jos noin mielenkiintoinen aihe olisi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ap:n sisko toimi fiksusti: osasi hyödyntää sisaruksensa juttupankkia eli haki tarvitsemansa asian sieltä mistä sen helposti tiesi saavansa.

Ap:n heittämistä aiheista hän kirjoitti sitten esseensä soveltaen niihin kulloinkin opiskelemaansa teoriaa. Jakaminen ja keskustelu systerin kanssa teki esseen kirjoittamisesta mielenkiintoisempaa, ja antoi pontta kirjoittamiseen. Eli systerin menettely oli myös osa hänen toimivaksi havaitsemaansa opiskelutekniikkaa.

Sivusta annettu aihe muistuttaa oikeata keissiä, koska nekin sitten sosionomille tulevat vastaan erilaisina ja yllättävinä.

Kyllä, juuri näin. Hän sanoikin että helpottaa kummasti kun tietää että mulle voi soittaa ja kysyä aiheesta ja vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä, minä kun olen niitä asioita seurannut paljon enemmän kuin siskoni, hänen elämänsä on ollut paljon kiireisempää ja opiskelujen aikanakin pyörätti pari lasta lisää :) Olen erittäin ylpeä siskostani joka aikuisena vaihtoi täysin ammattia kun entinen alkoi olla tylsää. Merkonomi oli entiseltä koulutukseltaan, ei ollut  lukiota käynyt hänkään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu oli mullekin peruskoulussa helppoa. Amiksessa se vasta helppoa olikin. Kaikkina kolmena vuotena sain stipendin luokan parhaasta keskiarvosta. Samaan aikaan kävin lukiota ja se sitten ei enää ollutkaan niin helppoa. Muuten kyllä sujui, mutta matemaattiset aineet aiheutti ongelmia. Pitkän matikan kuitenkin kävin loppuun ja kirjoitin, vaikka ajoittain oli ihan helvetin vaikeaa. Fysiikkaa en siihen rinnalle jaksanut, vaikka olisin alunperin halunnut. Se vähän jälkikäteen harmittaa, mutta hyvin oon pärjännyt silti.

Ja yliopistossa vasta vaikeaksi muuttuikin. Kun ei enää ollut millään mittapuulla paras. Sinne kun kerääntyi ne kaikki muutkin luokkiensa parhaat. Siinä on ainakin mun kohdalla se koulutuksen ydin. Kun joutuu tekemään sellaista, mikä on itselle vaikeaa, kehittyy paljon enemmän, kuin helppoja asioita tekemällä. Dokkareita tykkään katsoa ja tutkimuksia lukea, mutta ei ne haasta samalla tavalla kuin hankalat harjoitustehtävät ja kurssien laajat lopputyöt. Gradu vielä edessä. Sitä odotan kauhun ja innon sekaisin tuntein.

Joo näinhän se on. Mun tytär kävi ammattilukion ja sen jälkeen meni englanninkieliselle luokalle ammattikorkeaan, ja se oli hänelle todella helppo kun tuli samat asiat kuin lukiossa ja kauppiksessa (hän kirjoitti pitkän matikan). Ammattikorkea oli kouluna pettymys siinä mielessä että kuinka kevyttä se opiskelu siellä oli ja siellä oli niitä huonoja opettajia myös luvattoman paljon. Tytär pystyi suorittamaan kahta luokkaa samaan aikaan, olisi voinut valmistua käytännössä 2-2,5 vuodessa. Opparin teki muutamassa viikossa työharjoittelun ohessa ja sai siitä viitosen. Jokaisesta koulusta on hänelle ollut hyötyä ja muutakin kokemusta hän on kerännyt. Hän on nyt ulkomailla töissä, hänellä kun on kunnianhimoa ihan eri tavalla kuin minulla, ja varmasti hän tulee etenemään urallaan nopeasti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista kouluttamattomien uhmaa esiintyy myös työpaikoilla. Työntekijät ovat sitä mieltä, että tietävät enemmän ja paremmin asioista kuin esim "insinöörinplantut". Ei ymmärretä mitkä tekijät vaikuttavat siihen miksi niin toimitaan kuin määrätään. Esimiehillä on tiedossa suuret linjat ja mikä vaikuttaa mihinkin. Mikään ei ole niin vain suoraviivaista, vaan ensin asioita pitää pohtia monelta eri kantilta.

Muistan olleeni lukiossa, kun minulle valkeni miten paljon tietoa mahtuu maailmaan. Kun sen tajusin, niin tuntui etten ymmärrä vielä mitään. Ikää on nyt lähemmäs 50 vuotta, mutta siltikin tuntuu, että olen oppinut kaikesta vain pintaraapaisun. Tämä silti, vaikka olen korkeakoulutettu, opiskellut koko ajan työn ohessa lisää ja muutenkin luen paljon.

Joo, kyllä minäkin olen tämän asian ymmärtänyt kun murrosiästä pääsin, luulin yläasteella olevani täysin aikuinen, mutta kyllä se siperia sitten opetti. Kyllä minä ymmärrän vallan mainiosti että pitää tietää suuremmat kuviot pitkälle tulevaisuuteen kun tekee päätöksiä ja pitää ottaa paljon erilaisia asioita huomioon. Minä pohdin asioita nimenomaan monelta kantilta, ja joskus tuntuu todellakin että jotkut korkeakoulut käyneet eivät niin tee. Esim. meillä töissä ei mielestäni ole varauduttu tarpeeksi hyvin soteen ja maakuntahallintoon, toki voi olla toimitusjohtajalla päässä suunnitelmia, mutta kilpailijat tekevät muutoksia jo nyt, meillä edetään usein päätöksissä joko liian hitaasti tai hätiköiden.

ap

Oppia voi kaikissa ympäristöissä, mutta vain typerykset kuvittelevat olevansa kaikkitietäviä. Useimmiten fiksut tuntevat olevansa melko tyhmiä, koska tietävät, mitä kaikkea eivät tiedä tai ymmärrä. Monissa tehtävissä tosin pärjää silläkin, että luulee tietävänsä.

Vierailija kirjoitti:

En usko että minä olisin yhtään fiksumpi vaikka olisin käynyt lukion ja mennyt korkeakouluun.

Jo tästä otsikosta huomaa, ettet ole fiksu. Uskon, että lukion jälkeen olisit osannut ainakin kirjoittaa noinkin helpon lauseen oikein.

Yleensä tuo ajatusmaailma on juuri niillä, jotka eivät ole sitä korkeakoulua käyneet.

Niin. Ehkä olisin voinut vähän tarkemmin miettiä lausetta, mutta tämän keskustelupalstan tason tietäen sillä ei ole mitään merkitystä. Aika monissa aloitukissa on jopa isoja kirjoitusvirheitä mitä ihmiset eivät vaan viitsi korjata ennenkuin lähettää eteenpäin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista kouluttamattomien uhmaa esiintyy myös työpaikoilla. Työntekijät ovat sitä mieltä, että tietävät enemmän ja paremmin asioista kuin esim "insinöörinplantut". Ei ymmärretä mitkä tekijät vaikuttavat siihen miksi niin toimitaan kuin määrätään. Esimiehillä on tiedossa suuret linjat ja mikä vaikuttaa mihinkin. Mikään ei ole niin vain suoraviivaista, vaan ensin asioita pitää pohtia monelta eri kantilta.

Muistan olleeni lukiossa, kun minulle valkeni miten paljon tietoa mahtuu maailmaan. Kun sen tajusin, niin tuntui etten ymmärrä vielä mitään. Ikää on nyt lähemmäs 50 vuotta, mutta siltikin tuntuu, että olen oppinut kaikesta vain pintaraapaisun. Tämä silti, vaikka olen korkeakoulutettu, opiskellut koko ajan työn ohessa lisää ja muutenkin luen paljon.

Erittäin hyvä provo tämä siksi onkin. Nimittäin kaikki sanomasi on totta, mutta asiassa on toinenkin puoli. Olen itse lopulta joutunut niin simppelille alalle kaiken yliopistokoulutukseni jälkeen, että siellä työntekijät ovat ihan oikeassakin. Nimenomaan heillä on tieto siitä, mikä toimii käytännössä ja mikä ei, ja joskus heillä on myös yllättävän toimiva teoria siitä, miksi. Ja heidän yläpuolelleen suolletaan kouluista porukkaa, joiden egolle ja ansaitsemattomalle ammattiylpeydelle rivityöläisen kuunteleminen ei istu.

Näitä broilereita ei edes ole valikoitu kouluun harrastuneisuuden ja taipumusten perusteella. Joten suunnittelija ei oikeasti tunne materiaaleja, vaan pelkästään teoriassa, ja häneltä voi puuttua esim. se luontainen silmä kokonaan, joka mahdollistaisi hänen kehityksensä edes kohtuulliseksi ammattilaiseksi. Suomalaisen koulutusjärjestelmän pyhä usko papereihin on mennyt järjettömäksi viimeistään silloin, kun määrä korvasi laadun joka asiassa. Opettajien tehtäväksi on tullut päästää kaikki läpi. Ja vastavalmistunut ei ymmärrä työpaikalle saapuessaan edes teoriassa, että nyt se todellinen opiskelu vasta alkaa, ja siihen sisältyy muiden ammattiryhmien kanssa keskusteleminen. Hyvä koulutus olisi teroittanut tätä hänen päähänsä alusta loppuun.

Työskentelen siis sinällään yksinkertaisella alalla, jossa kuitenkin tarvitaan valtavasti tietoa, vaikka joka tasolla ei tarvitse ymmärtää tieteellisestä pohjasta paljoakaan. Alalla on eri ammattiryhmiä, joiden jyrkät rajat ja keskinäisen vuorovaikutuksen puuttuminen aiheuttaa valtavasti turhaa työtä, kiirettä, ylikireitä budjetteja ja burnoutteja. Kokonaisvastuuta homman kehittämisestä ei ole kenelläkään. Tähän yhtälöön sitten amk-laitos suoltaa suhteettoman itsevarmaa ja siksi jopa haitallista porukkaa, joiden pettymys kertyy nopeammin kuin ymmärrys. Joten pudokkaita on paljon, ja sekin tulee aivan liian kalliiksi kaikille osapuolille.

Ammattikorkeakoululaitoksen hirmuinen pyrky statuksen nostoon johtaa aapeen halveksunnan peilikuvana ihan yhtä hölmöön akateemisen maailman matkimiseen. Ei sillä, olen lukenut oikein hyviäkin amk-tutkielmia. Mutta ne käyvät kalliiksi kun mietitään, mitä ne tulevat maksamaan. Ja epäilemättä ne ovat omalle alalleen hiukan ylilahjakkaiden yliyrittämisen tuotosta.

Monessa hommassa mestari-kisälli -muotoinen opetus hakkaisi mennen tullen loputtoman yleissivistävän massakoulutuksen. Koska siinä päästään arjen hermeneutiikkaan. Itse tekeminen ja taitavamman matkiminen vuorottelee tältä saadun välittömän, perustellun palautteen kanssa. Lisäksi josssain Rembrandtin pajassa ilmeisesti oli sen verran monta harjoittelijaa, että nämä myös kirittivät toisiaan. Massakoulutus tekee päinvastoin. Se pitää opiskelijan pakkosyötetyn lapsen roolissa ja antaa ymmärtää, että tentittävät asiat sisältävät kaiken tarpeellisen.

Yliopistomaailmakin hyötyisi näiden asioiden pohtimisesta. Sielläkin voitaisiin korostaa toiminnan kurssisisältöihin tallentumatonta luonnetta. Ap kun tekee sinänsä hassun mutta ymmärrettävän oletuksen, että jotta akateemista koulutusta voisi arvostaa, pelkät tenttikirjat lukenut maisteri olisi valmis ammattilainen. Ilman omatoimista lukemista tai keskusteluja muiden kiinnostuneiden kanssa, olivat nämä ohjaajia tai opiskelijoita. Jostain kumman syystä minun opiskelukaverini ovat päätyneet tutkijoiksi. Ehkä syynä oli se, että pidimme keskustelupiiriä, joka haali parhaimmistoa muistakin aineista.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi, olet asian ytimessä. Nykyään korkeakoulun käy todella suuri prosentti ihmisistä, niin meillä kuin muuallakin (tosin taso vaihtelee maiden välillä). Minä en usko että niin korkeasti koulutettuja oikeasti tarvitaan niin paljon, pitäisi satsata laatuun eikä määrään.

Minä olen todella huolissani opetuksen tasosta kaikilla opintoasteilla. Mun nuorimmaiset ovat alaluokilla koulussa ja uusi opetussuunnitelma korostaa itseohjautuvuutta ja ryhmätyöskentelyä, minä olen sitä mieltä että tämä ei ole oikea suunta. Myös ammattikoulujen uusi reformi on myös kokonaisuutena huono asia, joillekin opisekelijoille se sopii, mutta niille joille se ei sovi se tulee olemaan varmasti lannistava ja porukkaa putoaa pois opiskelulusta.

Minä en missään nimessä halveksi mitään opiskelua, päinvastoin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:ta jäänyt jotenkin harmittamaan se, että korkeakoulututkinto puuttuu? Kaipaatko sen tuomaa statusta tai jotakin? En oikein muuten ymmärrä miksi tällainen aloitus ja noin laaja oman osaamisen esittely kommenteissa.

Ei. Ei harmita koska olisin voinut itsekin opiskella mihin asti vaan jos olisin halunnut. Minulle ei merkitse ihmisten statukset yhtään mitään, ei raha, valta tai titteli, minä teen jokaisesta ihmisestä oman arvioni sen mukaan miten ihminen toimii, oli kyseessä alaiseni jolla on joku diagnoosi tai joku kaupungin iso pamppu tai vaikka oman firman toimitusjohtaja, minun kunnioitukseni pitää ansaita henkilökohtaisesti. Laaja oman osaamisen esittely kommenteissa? No anteeksi. Yritän vain osallistua aloittamaani keskusteluun. Minä nautin hyvistä keskusteluista, ja juuri keskustelun takia tein aloituksen.

Kirjoitan liian pitkiä lauseita, tiedän sen, sori siitä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Voihan se noinkin olla. Ehkä olisit kuitenkin vaikkapa lukiossa oppinut kirjoittamaan suomea paremmin?

Jos olet niin kovin älykäs, miksi et osaa kirjoittaa oikeakielistä tekstiä?

Kyllä minä osaan melko hyvin. Ihan tarpeeksi tälle palstalle ja muutenkin minun elämääni, en kirjoita niin virallisia tekstejä työkseni että kukaan minun kielioppiani juurikaan arvostelisi. Pääasia että asia tulee jotenkin ymmärretyksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeeni kun ap opettaa abstraktia algebraa maalaisjärjellä

No kyllä opettajat varmasti tarvitsevat  korkeakoulua tuolla tasolla. Ekaluokkalaisia osaisin minäkin opettaa ihan vaikka kylmiltään. Olen laskenut oman ja muiden kokemusten pohjalta kymmenien vuosien ajalta, että vain kolmannes opettajista osaa opettaa hyvin, kolmannes ovat sellaisia ettei heistä ole juuri hyötyä, mutta ei haittaakaan, ja kolmannes on niin helvetin huonoja että oppilaat suorastaan taantuu. Se on se juttu mitä siellä korkeakoulussa opettajille pitäisi opettaa; kuinka opetetaan. Moni osaa asiansa mutta ei osaa siirtää sitä muille. Jopa lapseni koulussa tätä on vaikka se on ammattikorkea, luulisi että edes siellä olisi hyviä opettajia kun niitä on ympäri maailman USAa myöden ties mitä guruja... mutta ei.

ap

Usein kun on koluttautunut, osaa erottaa oikean tutkitun tiedon omasta kokemuksestaan. Se on yksi korkeakoulutuksen ihan keskeisiä hyötyjä. Silloin ei ole myöskään höynäytettävissä mihin tahansa.

Toivon todella että joskus tuotakin aihetta joku tutkisi. Mutta jos nyt mulla on tämä kokemus niin enpä sitä kyseenalaista ennenkuin näen tutkittua tulosta joka todellakin todistaa minun olevan väärässä ja että mulla ja muilla tutuilla on ollut vaan tosi paska tuuri opettajien suhteen.

ap

Tätä on tutkittu paljonkin! Mihin tieteellisiin tietokantoihin sinulla on pääsy? Dataa kyllä löytyy ihan älyttömän paljon!

Ihan jo tämä ap:n opettaja-heitto kertoo hänen tavastaan ja kyvystään käsitellä tietoa. Mulla ja mun tutuilla -argumentoinnin pätevyyteen liittyen voisit käydä vaikka jonkun avoimen yo:n menetelmäkurssin.

Suomalaiset opettajat (pätevät) ovat maistereita, kasvatustieteiden. Pääosaminen ei siis keskity aineenhallintaan, jota yrität vajavaisesti kuvata liittyen kykyysi "opettaa" ekaluokkalaisia. Mitenhän sinä "opettaisit" lukemista 25 eritasoiselle oppilaalle tai "opettaisit" sellaiselle porukalle ryhmässä toimimista? Miten tunnistaisit erityisen tuen tarpeen? Tai miten tekisit yhteistyötä vanhempien kanssa?

Kasvatustieteilijöitä työskentelee paljon myös muualla kuin opettajina kouluissa, koska korkeakoulutus antaa siihen valmiudet.

Opettajuutta on tutkittu todella paljon. Suomi on myös sijoittunut pitkään oppimistuloksissa maailman kärkeen. Tälläkin hetkellä Suomessa ramppaa väkeä tutustumassa suomalaiseen koulutukseen, jota pidetään maailmalla huipputasoisena. Tosin kouluissa on myös ongelmia ja opettajuuteen ne vaikuttavat kovasti. Mutta se ei tee kahta kolmasosaa opettajista huonoiksi tai sinua erityisen päteväksi arvioimaan suomalaista koulua.

Sanoisin, että korkeakoulutason osaaminen opettaa kykyä oppia sekä etsiä ja käsitellä (yhdistellä, arvioda, arvottaa) tietoa. Ei se ole kaikki kaikessa eikä sovi kaikille, mutta ilman sitä liikutaan keskustelussa juuri "kyllä mä hallitsen mitä vaan" -tasolla. Viisas ihminen haluaa koko ajan oppia lisää ja ymmärtää, että sitä mitä ei tiedä, ei voi myöskään ymmärtää. Kun ei voi ymmärtää, ettei tiedä, ei osaa kehittää toimintaansa.

Mutta kiva provo.

Opettaisin ekaluokkalaisille lukemista varmaankin sen mukaan mitä opetussuunnitelmassa ja muissa ohjeistuksissa sanotaan että miten pitää opettaa, siinähän on se aapinenkin joka luultavasti on se mitä pitää vähän niinkuin seurata. Minä muistan sen miten oma opettajani aikoinaan opetti lukemaan, ja toki mielelläni opettaisin samalla tavalla, tosin omille lapsille en osannut opettaa lukemista, kaikki ovat oppineet vasta koulussa. Se tapa millä minä opin oli minulle hyvä ja helppo juttu, kaikki ei sovi kaikille. Varmasti keksisin keinot opettaa niille kaikille, varsinkin kun nykyään suuri osa ekaluokkalaisista osaa jo lukea tullessaan kouluun.

Ryhmässä olemista opettaisin ihan normaaleilla kasvatusmenetelmillä kuten opetan omia lapsianikin ja jopa töissä toimiessani esimiehenä. Varmasti huomaisin aikaa myöden kuka oppilaista tarvitsee erityistä tukea, ja nykyään kun on erityisopettaja hyvinkin kätevästi käytettävissä, ei olisi suurikaan ongelma. Mun lapsetkin pääsevät tarvittaessa aina joustoon tai tukiopetukseen jos joku asia ei mene heti jakeluun. Kyllä varmasti opettajanakin oppisi ja kehittyisi koko ajan kun sitä tekee työkseen.

Yhteistyö vanhempien kanssa ei ole mitään muuta kuin kommunikointia toisten ihmisten kanssa. Olen ollut vanhempana vuosia yhteistyössä opettajan kanssa, eikä opettajat ole tarvinneet mitään ylimaallisia taitoja tullakseen minun kanssani toimeen. Toki minä olen ollut "helppo" tapaus, mutta minä joudun työssäni olemaan ihan kaikenlaisten "hankalien" ihmisten kanssa toimeen, enkä ole saanut siihen mitään koulutusta, se tulee minulla luonnostaan. Kuvittelisin että opettajallakin oma luonne ja elämänkokemus vaikuttaa todella paljon siihen miten sujuu vanhempien kanssa kommunikointi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on olentona yhtä fiksu nyt kuin 10 000 vuotta sitten. Erona on, että noiden vuosien aikana on ajateltu ja keksitty paljon, ja se on opetettu eteenpäin sukupolvelta toiselle, ettei aina tarvitse ajatella ja keksiä kaikkea alusta uudelleen vaan sen vanhan tiedon päälle voi rakentaa uutta.

Ei pelkästään tietoa. Vaan harjaantumaan opettamista, asennetta, kulttuuria. Ymmärrystä, vuorovaikutustaitoja. Kaikki ne joko kehittyvät tai taantuvat. Ja massakoulutuksen perusongelma on väkisinkin tiedon ylikorostaminen ja palikointi, koska se on halvinta. Kuten ap myös tekee haastaessaan toiset tietokilpailuun, ikään kuin siinä olisi kaikki.

Tuloksena sellaiset asiat kehittyvät, jotka alistuvat vähimmin vaurioin pilputtavaksi. Mutta monessa asiassa hillitön erikoistuminen johtaa sitten tason laskuun ja yksipuolisuuden ihannointiin. Paha yhtälö pitkälleviedyssä imurikapitalimissa, jossa koulutuksen ohetessa kapea-alaisuuteen pakotettu erikoistuntija jää työttömäksi, koska laajentuva tiedemaailma ei enää nauti luottamusta eikä rahoitusta yhteiskunnissa, joista pääomat karkaavat.

Ja aloittajan kaltaiset kiukkuiset moukat saavat mellastaa muiden ihaillessa.

Mistä päättelet että olen kiukkuinen? Todella omituinen päätelmä, olisi mielenkiintoista tietää mihin perustat sen. Moukka voin olla joo, siitä saat pitää kiinni jos siltä tuntuu.

Mitähän hittoa minä olen kirjoittanut kun olen haastanut toiset tietokilpailuun? Olen omasta mielestäni kyseenalaistanut korkeakoulututkinnon tarpeellisuuden niin suuressa osassa ammatteja ja työtehtäviä ja sen että tekeekö korkeakoulu ihmisestä viisaan ja älykkään vai onko hän mahdollisesti sitä jo mennessään kouluun.

ap

Siitä asiasta olen eri mieltä, että kouluttamaton osaisi läheskään yhtä hyvin ja kattavasti toteuttaa asioita, kuin koulutettu henkilö. Kyllähän tietoa voi itsekin opiskella ja lukea netistä mutta on ihan eri asia saada koulusta tietoa asiasta, käytännön kokemuksia ja sovelluksia, kuin lukea pelkkää teoriaa ja caseja. Olisin kiinnostunut näkemään, millä tavalla Lean Six Sigmaa kouluttamaton lähtisi toteuttamaan tai miten kouluttamaton lähtisi opettelemaan ohjelmointia. Esimerkiksi ohjelmointia on ihan mahdollista opetella kotioloissa, mutta stoppi tulee soveltavammissa asioissa vastaan, kun niihin ei saa apua oikein muualta, kuin kokeneemmilta ihmisiltä.

Korkeakoulu tai tietty tutkinto takaa sen, että henkilöllä on riittävän kattava asiantuntemus asiasta. Jos koulutusta ei ole, ihan mahdollista on henkilökohtaisella portfoliolla näyttää olevansa yhtä pätevä tehtävään, kuin tutkinnon omaava. Miksi kukaan työnantaja haluaisi työntekijän, jonka osaamisesta ei ole käytännössä mitään takeita? Opiskelen itse "helppoa" alaa, eli kauppakorkeassa rahoitusta. En kyllä silti voisi kuvitellakaan, että joku, jolla ei ole alan tutkintoa voisi mitenkään olla yhtä pätevä kuin tutkinnon käynyt. Asiat ei ole vain sitä, että opetellaan yksittäinen osakokonaisuus, vaan laajoja kokonaisuuksien hallintaa ja syy-seuraussuhteita, joita ei oikein kotioloissa ole mahdollista opiskella. Kyseisellä alalla on työpaikoistakin kilpailua, niin totta kai työnantaja haluaa ammattitaitoisemman työntekijän. Sillä ei oikein pääse pitkälle, että lukee vain sen, mitä kiinnostaa. Vaativammissa (=korkeakoulutusta vaativissa) tehtävissä on pakko tietää myös asioista, jotka ei itseä niin kiinnosta. Itseä ei jaksa oikein kiinnostaa verotusasiat, mutta tällä alalla on vain pakko osata sitä. Samoin esimerkiksi lääkäriopiskelijaa ei välttämättä kiinnosta lääketieteen tekniikka, mutta alaa varten on pakko asiasta jotain tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Se että sä arvioit kykyäsi tehdä muiden työt ilman koulutusta sen perusteella mitä työstä ulospäin näkyy kertoo aika paljon susta. "Osaan laskea ekaluokan matikkaa, osaan siis opettaa ekaluokkaa!" Moneen ammattiin kuuluu paljon muutakin kuin se mitä sä asiakkaan ominaisuudessa pääset näkemään.

Tiedän sen. Mutta tarvitaanko ihan kaikkeen korkeakoulututkinto jotta sen työn voisi oppia? Ennen tehtiin paljon töitä niin että työ opittiin tekemällä ja työn ohessa lisää opiskelemalla.

Mun omassa työssäkin on paljon sellaisia juttuja joita edes pomot tunnu ymmärtävän, sen tietää vain ne jotka itse on tätä työtä tehneet, eikä siihen ole olemassa sellaista koulutusta jonka käymällä osaa kaiken. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, pomot ei aina tajua että jos he tekevät jostain syystä tälläisen päätöksen, niin se vaikuttaa alemmalla tasolla niin että tulos onkin päinvastainen kuin piti. Siinä ei auta koulutus, pitää tietää miten ihmiset toimii missäkin tilanteessa juuri siinä paikassa. Ja mikä tärkeintä, työpaikalla pitäisi aina kuunnella myös niitä jotka tekee sitä nimenomaista työtä joihin päätös vaikuttaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Usko ei ole tiedon väärti, vai miten se meni?

Taitaa mennä niin että luulo ei ole tiedon väärti. Ja se on kyllä erittäin paikkansapitävä sanonta. Kyllä vanha kansaki tietää...

ap

Ap kuulostaa katkeralta. Ja vähän yksinkertaiselta.

retwerert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen melko idiootteja korkeasti koulutettuja ihmisiä ja tosi fiksuja jotka eivät ole. Minua on sanottu älykkääksi ja fiksuksi, enkä ole käynyt edes lukiota koska se ei kiinnostanut, eikä kiinnosta vieläkään. Suurin osa ammateista joihin tarvitaan korkeakoulututkinto on mielestäni sellaisia jotka pystyy hoitamaan vallan mainiosti alemmallakin tutkinnolla ja maalaisjärjellä. Minulla on kolmea ammattia opiskeltuna, ja opiskelu on ollut minulle aina helppoa.

Mieheni väittää että kaikki jotka olisivat voineet mennä lukioon menivät. Kun minä olin siinä iässä, lukioon meni yksikin poika alle kuuden keskiarvolla, mulla oli yli 8 ja menin kauppikseen. Sain hyviä numeroita koulussa vaikka en juurikaan opiskellut, jos oli kokeet niin edellisenä iltana vähän luin pääkohtia kun arvasin mitä opettaja varmaan kysyy kokeessa, opettelin esim. litaniat ulkoa.

Mitä opetusta siellä korkeakouluissa saa mikä on jotenkin erikoista jota ei opi kun menee töihin? En nyt tarkoita esim. lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä joiden pitää vaan opetella ihan helvetisti kaikkea ensin kirjoista ennenkuin voi mennä töihin. Esim. Kelaan tai työkkäriin vaaditaan korkeakoulututkinto, sehän on aivan järjetöntä, työ on kuitenkin lähinnä asiakaspalvelua.

Näinhän se on. Koulut eivät pysty fiksuutta kaatamaan päähän, ainoastaan tietoa ja taitoa. Korkeakoulussa saa syventävät tiedot johonkin tiettyyn asiaan ja tieteellisen ajattelun avaamista jos sitä ei ennestään ole, ei sen kummempaa. Ei Kelassa ja työkkärissäkään tosiaan mitään neroja istu, siihen vain vaaditaan koulutusta että saa tietoa ammattiin liittyvien asioiden taustoista ja laajemmasta merkityksestä. Eli käytännössä että miten niitä papereita pyöritellään ja miksi ja mitkä vastuut ovat kenelläkin.

Onko ihan oikeasti niin, että tarvitaan korkeakouluopinnot siihen että ymmärtää taustoja ja laajenpia merkityksiä? Minä pyörittelen työssäni monenlaisia papereita ja käytän erilaisia tietokoneohjelmia, pitää tehdä raportteja sinne ja tänne, ja seurata sitä ja tätä, ja vallan mainiosti ymmärrän miksi näitä tehdään ja mitkä vastuut on kenelläkin. Työssäni olen tekemisissä työkkärin, kelan, typin ja sossun kanssa, enkä usko että heidän työnsä on juurikaan vaativampaa kuin minun, heillä on ehkä enemmän sitä paperien pyörittelyä ja ihmisten kanssa työskentely on vielä monipuolisempaa.

ap

Selityksiä, selityksiä. Jos oikeasti omaa vastaavat tiedot ja taidot, äkkiä hakemaan vuodessa se maisterin tutkinto ihan siltä alalta kun kiinnostaa. Helpottaa elämää meinaan aika paljon, kun nykyaikana ilman koulutusta voi menestyä tasan yksityisyrittäjänä. Ja ne harvat niin menestyjät ei notku täällä tekemässä aloituksia miten koulutus on turhaa. Kun rahaa tarvitaan mielekkääseen elämään, jotta elämän sisältö olisi enemmän kuin katsoa telkkarista, miten muut elävät.

Voisi tie tyssätä jo ylioppilaskirjoituksiin.