En usko että minä olisin yhtään fiksumpi vaikka olisin käynyt lukion ja mennyt korkeakouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeeni kun ap opettaa abstraktia algebraa maalaisjärjellä

No kyllä opettajat varmasti tarvitsevat  korkeakoulua tuolla tasolla. Ekaluokkalaisia osaisin minäkin opettaa ihan vaikka kylmiltään. Olen laskenut oman ja muiden kokemusten pohjalta kymmenien vuosien ajalta, että vain kolmannes opettajista osaa opettaa hyvin, kolmannes ovat sellaisia ettei heistä ole juuri hyötyä, mutta ei haittaakaan, ja kolmannes on niin helvetin huonoja että oppilaat suorastaan taantuu. Se on se juttu mitä siellä korkeakoulussa opettajille pitäisi opettaa; kuinka opetetaan. Moni osaa asiansa mutta ei osaa siirtää sitä muille. Jopa lapseni koulussa tätä on vaikka se on ammattikorkea, luulisi että edes siellä olisi hyviä opettajia kun niitä on ympäri maailman USAa myöden ties mitä guruja... mutta ei.

ap

Usein kun on koluttautunut, osaa erottaa oikean tutkitun tiedon omasta kokemuksestaan. Se on yksi korkeakoulutuksen ihan keskeisiä hyötyjä. Silloin ei ole myöskään höynäytettävissä mihin tahansa.

Toivon todella että joskus tuotakin aihetta joku tutkisi. Mutta jos nyt mulla on tämä kokemus niin enpä sitä kyseenalaista ennenkuin näen tutkittua tulosta joka todellakin todistaa minun olevan väärässä ja että mulla ja muilla tutuilla on ollut vaan tosi paska tuuri opettajien suhteen.

ap

Tätä on tutkittu paljonkin! Mihin tieteellisiin tietokantoihin sinulla on pääsy? Dataa kyllä löytyy ihan älyttömän paljon!

Vai odotatko ap, että aiheesta tulisi joku dokkari tv:stä :D :D

Kyllä ap:n sisko toimi fiksusti: osasi hyödyntää sisaruksensa juttupankkia eli haki tarvitsemansa asian sieltä mistä sen helposti tiesi saavansa.

Ap:n heittämistä aiheista hän kirjoitti sitten esseensä soveltaen niihin kulloinkin opiskelemaansa teoriaa. Jakaminen ja keskustelu systerin kanssa teki esseen kirjoittamisesta mielenkiintoisempaa, ja antoi pontta kirjoittamiseen. Eli systerin menettely oli myös osa hänen toimivaksi havaitsemaansa opiskelutekniikkaa.

Sivusta annettu aihe muistuttaa oikeata keissiä, koska nekin sitten sosionomille tulevat vastaan erilaisina ja yllättävinä.

Opiskelu oli mullekin peruskoulussa helppoa. Amiksessa se vasta helppoa olikin. Kaikkina kolmena vuotena sain stipendin luokan parhaasta keskiarvosta. Samaan aikaan kävin lukiota ja se sitten ei enää ollutkaan niin helppoa. Muuten kyllä sujui, mutta matemaattiset aineet aiheutti ongelmia. Pitkän matikan kuitenkin kävin loppuun ja kirjoitin, vaikka ajoittain oli ihan helvetin vaikeaa. Fysiikkaa en siihen rinnalle jaksanut, vaikka olisin alunperin halunnut. Se vähän jälkikäteen harmittaa, mutta hyvin oon pärjännyt silti.

Ja yliopistossa vasta vaikeaksi muuttuikin. Kun ei enää ollut millään mittapuulla paras. Sinne kun kerääntyi ne kaikki muutkin luokkiensa parhaat. Siinä on ainakin mun kohdalla se koulutuksen ydin. Kun joutuu tekemään sellaista, mikä on itselle vaikeaa, kehittyy paljon enemmän, kuin helppoja asioita tekemällä. Dokkareita tykkään katsoa ja tutkimuksia lukea, mutta ei ne haasta samalla tavalla kuin hankalat harjoitustehtävät ja kurssien laajat lopputyöt. Gradu vielä edessä. Sitä odotan kauhun ja innon sekaisin tuntein.

Miksiköhän tuntuu että monilla vähän kouluja käyneellä on tosi ikävä asenne enemmän kouluttautuneita kohtaan. Kauhea uho päällä koko ajan: "Minä tiedän enemmän kuin sinä, minä olen lukenut enemmän kuin sinä, koulutus on turhaa, työsi on turhaa, minä osaisin tehdä kaiken kouluja käymättäkin ja oikeastaan paremmin kuin sinä!" Hirveän ikävää tuommonen. Jospa nyt vain koitettaisiin käyttäytyä. Ollaan erilaisia kaikki, ja kaikkia meitä täällä tarvitaan.

Tuollaista kouluttamattomien uhmaa esiintyy myös työpaikoilla. Työntekijät ovat sitä mieltä, että tietävät enemmän ja paremmin asioista kuin esim "insinöörinplantut". Ei ymmärretä mitkä tekijät vaikuttavat siihen miksi niin toimitaan kuin määrätään. Esimiehillä on tiedossa suuret linjat ja mikä vaikuttaa mihinkin. Mikään ei ole niin vain suoraviivaista, vaan ensin asioita pitää pohtia monelta eri kantilta.

Muistan olleeni lukiossa, kun minulle valkeni miten paljon tietoa mahtuu maailmaan. Kun sen tajusin, niin tuntui etten ymmärrä vielä mitään. Ikää on nyt lähemmäs 50 vuotta, mutta siltikin tuntuu, että olen oppinut kaikesta vain pintaraapaisun. Tämä silti, vaikka olen korkeakoulutettu, opiskellut koko ajan työn ohessa lisää ja muutenkin luen paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeeni kun ap opettaa abstraktia algebraa maalaisjärjellä

No kyllä opettajat varmasti tarvitsevat  korkeakoulua tuolla tasolla. Ekaluokkalaisia osaisin minäkin opettaa ihan vaikka kylmiltään. Olen laskenut oman ja muiden kokemusten pohjalta kymmenien vuosien ajalta, että vain kolmannes opettajista osaa opettaa hyvin, kolmannes ovat sellaisia ettei heistä ole juuri hyötyä, mutta ei haittaakaan, ja kolmannes on niin helvetin huonoja että oppilaat suorastaan taantuu. Se on se juttu mitä siellä korkeakoulussa opettajille pitäisi opettaa; kuinka opetetaan. Moni osaa asiansa mutta ei osaa siirtää sitä muille. Jopa lapseni koulussa tätä on vaikka se on ammattikorkea, luulisi että edes siellä olisi hyviä opettajia kun niitä on ympäri maailman USAa myöden ties mitä guruja... mutta ei.

ap

Tasan niin kauan on helppo huudella, kun istuu itse takapenkillä. 

Matkailu ei oikeasti avarra. On ihan tutkittu juttu, että matkailu päin vastoin tekee nurkkakuntaisemmaksi. Eikä matkailu edes kuulu tähän koulutuskeskusteluun. Jo muinaiset votkaturistit keksivät, että meillä Suomessa kaikki on paremmin. Se ei ole avartumista. Aasian muovinhaaskaus ja roskaus ovat yleisesti tiedossa, niistä ei tarvitse matkailemalla hankkia tietoa. Maailman kulttuureista ja alueiden historiasta saa tietoa lukemalla, myös paikan päälle matkustavat joutuvat opiskelemaan näitä asioita lukemalla.

En usko että minä olisin yhtään fiksumpi vaikka olisin käynyt lukion ja mennyt korkeakouluun.

Jo tästä otsikosta huomaa, ettet ole fiksu. Uskon, että lukion jälkeen olisit osannut ainakin kirjoittaa noinkin helpon lauseen oikein.

Yleensä tuo ajatusmaailma on juuri niillä, jotka eivät ole sitä korkeakoulua käyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni väittää että kaikki jotka olisivat voineet mennä lukioon menivät. Kun minä olin siinä iässä, lukioon meni yksikin poika alle kuuden keskiarvolla, mulla oli yli 8 ja menin kauppikseen. Sain hyviä numeroita koulussa vaikka en juurikaan opiskellut, jos oli kokeet niin edellisenä iltana vähän luin pääkohtia kun arvasin mitä opettaja varmaan kysyy kokeessa, opettelin esim. litaniat ulkoa.

Mitä opetusta siellä korkeakouluissa saa mikä on jotenkin erikoista jota ei opi kun menee töihin? En nyt tarkoita esim. lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä joiden pitää vaan opetella ihan helvetisti kaikkea ensin kirjoista ennenkuin voi mennä töihin. Esim. Kelaan tai työkkäriin vaaditaan korkeakoulututkinto, sehän on aivan järjetöntä, työ on kuitenkin lähinnä asiakaspalvelua.

Siinäpä se juuri onkin. Olet mennyt sieltä, missä aita matalin ja se yleensä tarkoittaa, että aivojesi kehitys ei ole laukannut samalla tavalla kuin niiden, jotka on joutuneet pinnistelemään. Katsos, aivotkin on kuin lihas: niitä pitää rasittaa ja jumpata, jotta ne paranevat. Voit olla perusnokkela ja hoksaava, mutta käsityksesi siitä, että haastavampien asioiden opiskelu olisi vaan jotain ulkoaopettelua on väärä. Ulkoaopettelulla on toki roolinsa, mutta suurin osa siitä syntyy ihmisen lisääntyneestä kyvystä jäsennellä tietoa sinne kalloonsa. Ns. kapasiteetti paranee.

Jos mennään korkeakouluopintoihin, niin niiden parasta antia on, että opit käsittelemään isoja tietomassoja. Ajattele sitä, että sinä siellä kauppiksessa luit ehkä 10 tai 20 sivua kokeisiin. Tuskin edes sitä. Lukiolaiset luki 150 sivua ja yliopistossa 1000 tai 2000 sivua. Ajatteletko tosiaan, että isompia sivumäärien lukeminen/kahlaaminen ei kehitä ihmistä mitenkään?

Siis oletteko te koulutususkovaiset noin tavattoman yksiulotteisia? Jeesus sentään!!!

Niitä kirjojahan ei voi lukea muualla kuin jossain yliopiston lukusalissa? Kerrnpa faktan: minä en ole käynyt korkeakouluja, mutta olen TAKUULLA lukenut enemmän ammatillista, tieteellistä tesktiä kuin YKSIKÄÄN suomalainen ns. korkeakoulutettu. Tuo teidän täydellinen yksioikoisuus ja papukaijamaisuus on jotain mykistävää...

Olet lukenut tekstiä, wau. Kaikki osaavat lukea ala-asteesta lähtien, osa jo ennen sitä. Lukeminen ja ymmärtäminen on ihan eri asioita. Sitten on vielä soveltaminen siihen päälle.

Korkeakouluissa lukeminen on se alin lähtötaso. Lisäksi pitää ymmärtää lukemansa ja osata soveltaa sitä eteen asetettujen haasteiden ratkomisessa.

Korkeakouluissa näitä asioita ei myöskään tehdä yksin omassa kaikukammiossa ja oleteta, että luettuasi jonkin asian kerran olet hanskannut sen. Ymmärrystäsi testataan ja sinua haastetaan jatkuvasti luennoijan, opiskelukavereiden, harjoitusten ja tenttien kautta.

Ihminen on olentona yhtä fiksu nyt kuin 10 000 vuotta sitten. Erona on, että noiden vuosien aikana on ajateltu ja keksitty paljon, ja se on opetettu eteenpäin sukupolvelta toiselle, ettei aina tarvitse ajatella ja keksiä kaikkea alusta uudelleen vaan sen vanhan tiedon päälle voi rakentaa uutta.

Totta on, että koulutus ei takaa tyhmälle älyä, eikä sen puute tee fiksusta tyhmää. Koulutus kuitenkin antaa sen verran ymmärrystä että tajuaa oman tietonsa rajallisuuden, ja sen verran nöyryyttä ettei kuvittele tuosta vain osaavansa hypätä kenen tahansa kenkiin. Sen ykkösluokan opettajan esimerkiksi pitää osata paljon muutakin kuin ne asiat miyä ykkösluokkalainen kouluvuotensa aikana oppii.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista kouluttamattomien uhmaa esiintyy myös työpaikoilla. Työntekijät ovat sitä mieltä, että tietävät enemmän ja paremmin asioista kuin esim "insinöörinplantut". Ei ymmärretä mitkä tekijät vaikuttavat siihen miksi niin toimitaan kuin määrätään. Esimiehillä on tiedossa suuret linjat ja mikä vaikuttaa mihinkin. Mikään ei ole niin vain suoraviivaista, vaan ensin asioita pitää pohtia monelta eri kantilta.

Muistan olleeni lukiossa, kun minulle valkeni miten paljon tietoa mahtuu maailmaan. Kun sen tajusin, niin tuntui etten ymmärrä vielä mitään. Ikää on nyt lähemmäs 50 vuotta, mutta siltikin tuntuu, että olen oppinut kaikesta vain pintaraapaisun. Tämä silti, vaikka olen korkeakoulutettu, opiskellut koko ajan työn ohessa lisää ja muutenkin luen paljon.

Erittäin hyvä provo tämä siksi onkin. Nimittäin kaikki sanomasi on totta, mutta asiassa on toinenkin puoli. Olen itse lopulta joutunut niin simppelille alalle kaiken yliopistokoulutukseni jälkeen, että siellä työntekijät ovat ihan oikeassakin. Nimenomaan heillä on tieto siitä, mikä toimii käytännössä ja mikä ei, ja joskus heillä on myös yllättävän toimiva teoria siitä, miksi. Ja heidän yläpuolelleen suolletaan kouluista porukkaa, joiden egolle ja ansaitsemattomalle ammattiylpeydelle rivityöläisen kuunteleminen ei istu.

Näitä broilereita ei edes ole valikoitu kouluun harrastuneisuuden ja taipumusten perusteella. Joten suunnittelija ei oikeasti tunne materiaaleja, vaan pelkästään teoriassa, ja häneltä voi puuttua esim. se luontainen silmä kokonaan, joka mahdollistaisi hänen kehityksensä edes kohtuulliseksi ammattilaiseksi. Suomalaisen koulutusjärjestelmän pyhä usko papereihin on mennyt järjettömäksi viimeistään silloin, kun määrä korvasi laadun joka asiassa. Opettajien tehtäväksi on tullut päästää kaikki läpi. Ja vastavalmistunut ei ymmärrä työpaikalle saapuessaan edes teoriassa, että nyt se todellinen opiskelu vasta alkaa, ja siihen sisältyy muiden ammattiryhmien kanssa keskusteleminen. Hyvä koulutus olisi teroittanut tätä hänen päähänsä alusta loppuun.

Työskentelen siis sinällään yksinkertaisella alalla, jossa kuitenkin tarvitaan valtavasti tietoa, vaikka joka tasolla ei tarvitse ymmärtää tieteellisestä pohjasta paljoakaan. Alalla on eri ammattiryhmiä, joiden jyrkät rajat ja keskinäisen vuorovaikutuksen puuttuminen aiheuttaa valtavasti turhaa työtä, kiirettä, ylikireitä budjetteja ja burnoutteja. Kokonaisvastuuta homman kehittämisestä ei ole kenelläkään. Tähän yhtälöön sitten amk-laitos suoltaa suhteettoman itsevarmaa ja siksi jopa haitallista porukkaa, joiden pettymys kertyy nopeammin kuin ymmärrys. Joten pudokkaita on paljon, ja sekin tulee aivan liian kalliiksi kaikille osapuolille.

Ammattikorkeakoululaitoksen hirmuinen pyrky statuksen nostoon johtaa aapeen halveksunnan peilikuvana ihan yhtä hölmöön akateemisen maailman matkimiseen. Ei sillä, olen lukenut oikein hyviäkin amk-tutkielmia. Mutta ne käyvät kalliiksi kun mietitään, mitä ne tulevat maksamaan. Ja epäilemättä ne ovat omalle alalleen hiukan ylilahjakkaiden yliyrittämisen tuotosta.

Monessa hommassa mestari-kisälli -muotoinen opetus hakkaisi mennen tullen loputtoman yleissivistävän massakoulutuksen. Koska siinä päästään arjen hermeneutiikkaan. Itse tekeminen ja taitavamman matkiminen vuorottelee tältä saadun välittömän, perustellun palautteen kanssa. Lisäksi josssain Rembrandtin pajassa ilmeisesti oli sen verran monta harjoittelijaa, että nämä myös kirittivät toisiaan. Massakoulutus tekee päinvastoin. Se pitää opiskelijan pakkosyötetyn lapsen roolissa ja antaa ymmärtää, että tentittävät asiat sisältävät kaiken tarpeellisen.

Yliopistomaailmakin hyötyisi näiden asioiden pohtimisesta. Sielläkin voitaisiin korostaa toiminnan kurssisisältöihin tallentumatonta luonnetta. Ap kun tekee sinänsä hassun mutta ymmärrettävän oletuksen, että jotta akateemista koulutusta voisi arvostaa, pelkät tenttikirjat lukenut maisteri olisi valmis ammattilainen. Ilman omatoimista lukemista tai keskusteluja muiden kiinnostuneiden kanssa, olivat nämä ohjaajia tai opiskelijoita. Jostain kumman syystä minun opiskelukaverini ovat päätyneet tutkijoiksi. Ehkä syynä oli se, että pidimme keskustelupiiriä, joka haali parhaimmistoa muistakin aineista.

Onko ap:ta jäänyt jotenkin harmittamaan se, että korkeakoulututkinto puuttuu? Kaipaatko sen tuomaa statusta tai jotakin? En oikein muuten ymmärrä miksi tällainen aloitus ja noin laaja oman osaamisen esittely kommenteissa.

Kaikki joilla on 27 euroa rahaa, voivat suorittaa ainakin yhden yliopiston kurssin avoimessa. Ainoastaan tutkintoa varten pitää "päästä" opiskelemaan.

Voihan se noinkin olla. Ehkä olisit kuitenkin vaikkapa lukiossa oppinut kirjoittamaan suomea paremmin?

Jos olet niin kovin älykäs, miksi et osaa kirjoittaa oikeakielistä tekstiä?

Vierailija kirjoitti:

Voihan se noinkin olla. Ehkä olisit kuitenkin vaikkapa lukiossa oppinut kirjoittamaan suomea paremmin?

Jos olet niin kovin älykäs, miksi et osaa kirjoittaa oikeakielistä tekstiä?

Oikeinkirjoituksesta nipottaminen ei ainakaan osoita korkeaa sosiaalista älykkyyttä. Kukaan ei tykkää kielinatseista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni väittää että kaikki jotka olisivat voineet mennä lukioon menivät. Kun minä olin siinä iässä, lukioon meni yksikin poika alle kuuden keskiarvolla, mulla oli yli 8 ja menin kauppikseen. Sain hyviä numeroita koulussa vaikka en juurikaan opiskellut, jos oli kokeet niin edellisenä iltana vähän luin pääkohtia kun arvasin mitä opettaja varmaan kysyy kokeessa, opettelin esim. litaniat ulkoa.

Mitä opetusta siellä korkeakouluissa saa mikä on jotenkin erikoista jota ei opi kun menee töihin? En nyt tarkoita esim. lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä joiden pitää vaan opetella ihan helvetisti kaikkea ensin kirjoista ennenkuin voi mennä töihin. Esim. Kelaan tai työkkäriin vaaditaan korkeakoulututkinto, sehän on aivan järjetöntä, työ on kuitenkin lähinnä asiakaspalvelua.

Siinäpä se juuri onkin. Olet mennyt sieltä, missä aita matalin ja se yleensä tarkoittaa, että aivojesi kehitys ei ole laukannut samalla tavalla kuin niiden, jotka on joutuneet pinnistelemään. Katsos, aivotkin on kuin lihas: niitä pitää rasittaa ja jumpata, jotta ne paranevat. Voit olla perusnokkela ja hoksaava, mutta käsityksesi siitä, että haastavampien asioiden opiskelu olisi vaan jotain ulkoaopettelua on väärä. Ulkoaopettelulla on toki roolinsa, mutta suurin osa siitä syntyy ihmisen lisääntyneestä kyvystä jäsennellä tietoa sinne kalloonsa. Ns. kapasiteetti paranee.

Jos mennään korkeakouluopintoihin, niin niiden parasta antia on, että opit käsittelemään isoja tietomassoja. Ajattele sitä, että sinä siellä kauppiksessa luit ehkä 10 tai 20 sivua kokeisiin. Tuskin edes sitä. Lukiolaiset luki 150 sivua ja yliopistossa 1000 tai 2000 sivua. Ajatteletko tosiaan, että isompia sivumäärien lukeminen/kahlaaminen ei kehitä ihmistä mitenkään?

Siis oletteko te koulutususkovaiset noin tavattoman yksiulotteisia? Jeesus sentään!!!

Niitä kirjojahan ei voi lukea muualla kuin jossain yliopiston lukusalissa? Kerrnpa faktan: minä en ole käynyt korkeakouluja, mutta olen TAKUULLA lukenut enemmän ammatillista, tieteellistä tesktiä kuin YKSIKÄÄN suomalainen ns. korkeakoulutettu. Tuo teidän täydellinen yksioikoisuus ja papukaijamaisuus on jotain mykistävää...

Mutta tuohan on aika tyhmää. Suomessa kun on todella helppoa suorittaa yliopistokoulutus ja teille itseoppineille guruille sen pitäisi olla lastenleikkiä. Miksi siis opiskelette vastaavat taidot itse, joita ette pysty käytännössä mitenkään todistamana kellekkään. Toisaalta kun voisi ottaa sen tutkintotodistuksen josta näkee heti että osaa ainakin perusasiat ja luultavasti paljon enemmänkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeeni kun ap opettaa abstraktia algebraa maalaisjärjellä

No kyllä opettajat varmasti tarvitsevat  korkeakoulua tuolla tasolla. Ekaluokkalaisia osaisin minäkin opettaa ihan vaikka kylmiltään. Olen laskenut oman ja muiden kokemusten pohjalta kymmenien vuosien ajalta, että vain kolmannes opettajista osaa opettaa hyvin, kolmannes ovat sellaisia ettei heistä ole juuri hyötyä, mutta ei haittaakaan, ja kolmannes on niin helvetin huonoja että oppilaat suorastaan taantuu. Se on se juttu mitä siellä korkeakoulussa opettajille pitäisi opettaa; kuinka opetetaan. Moni osaa asiansa mutta ei osaa siirtää sitä muille. Jopa lapseni koulussa tätä on vaikka se on ammattikorkea, luulisi että edes siellä olisi hyviä opettajia kun niitä on ympäri maailman USAa myöden ties mitä guruja... mutta ei.

ap

Usein kun on koluttautunut, osaa erottaa oikean tutkitun tiedon omasta kokemuksestaan. Se on yksi korkeakoulutuksen ihan keskeisiä hyötyjä. Silloin ei ole myöskään höynäytettävissä mihin tahansa.

Toivon todella että joskus tuotakin aihetta joku tutkisi. Mutta jos nyt mulla on tämä kokemus niin enpä sitä kyseenalaista ennenkuin näen tutkittua tulosta joka todellakin todistaa minun olevan väärässä ja että mulla ja muilla tutuilla on ollut vaan tosi paska tuuri opettajien suhteen.

ap

Tätä on tutkittu paljonkin! Mihin tieteellisiin tietokantoihin sinulla on pääsy? Dataa kyllä löytyy ihan älyttömän paljon!

Ihan jo tämä ap:n opettaja-heitto kertoo hänen tavastaan ja kyvystään käsitellä tietoa. Mulla ja mun tutuilla -argumentoinnin pätevyyteen liittyen voisit käydä vaikka jonkun avoimen yo:n menetelmäkurssin.

Suomalaiset opettajat (pätevät) ovat maistereita, kasvatustieteiden. Pääosaminen ei siis keskity aineenhallintaan, jota yrität vajavaisesti kuvata liittyen kykyysi "opettaa" ekaluokkalaisia. Mitenhän sinä "opettaisit" lukemista 25 eritasoiselle oppilaalle tai "opettaisit" sellaiselle porukalle ryhmässä toimimista? Miten tunnistaisit erityisen tuen tarpeen? Tai miten tekisit yhteistyötä vanhempien kanssa?

Kasvatustieteilijöitä työskentelee paljon myös muualla kuin opettajina kouluissa, koska korkeakoulutus antaa siihen valmiudet.

Opettajuutta on tutkittu todella paljon. Suomi on myös sijoittunut pitkään oppimistuloksissa maailman kärkeen. Tälläkin hetkellä Suomessa ramppaa väkeä tutustumassa suomalaiseen koulutukseen, jota pidetään maailmalla huipputasoisena. Tosin kouluissa on myös ongelmia ja opettajuuteen ne vaikuttavat kovasti. Mutta se ei tee kahta kolmasosaa opettajista huonoiksi tai sinua erityisen päteväksi arvioimaan suomalaista koulua.

Sanoisin, että korkeakoulutason osaaminen opettaa kykyä oppia sekä etsiä ja käsitellä (yhdistellä, arvioda, arvottaa) tietoa. Ei se ole kaikki kaikessa eikä sovi kaikille, mutta ilman sitä liikutaan keskustelussa juuri "kyllä mä hallitsen mitä vaan" -tasolla. Viisas ihminen haluaa koko ajan oppia lisää ja ymmärtää, että sitä mitä ei tiedä, ei voi myöskään ymmärtää. Kun ei voi ymmärtää, ettei tiedä, ei osaa kehittää toimintaansa.

Mutta kiva provo.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on olentona yhtä fiksu nyt kuin 10 000 vuotta sitten. Erona on, että noiden vuosien aikana on ajateltu ja keksitty paljon, ja se on opetettu eteenpäin sukupolvelta toiselle, ettei aina tarvitse ajatella ja keksiä kaikkea alusta uudelleen vaan sen vanhan tiedon päälle voi rakentaa uutta.

Ei pelkästään tietoa. Vaan harjaantumaan opettamista, asennetta, kulttuuria. Ymmärrystä, vuorovaikutustaitoja. Kaikki ne joko kehittyvät tai taantuvat. Ja massakoulutuksen perusongelma on väkisinkin tiedon ylikorostaminen ja palikointi, koska se on halvinta. Kuten ap myös tekee haastaessaan toiset tietokilpailuun, ikään kuin siinä olisi kaikki.

Tuloksena sellaiset asiat kehittyvät, jotka alistuvat vähimmin vaurioin pilputtavaksi. Mutta monessa asiassa hillitön erikoistuminen johtaa sitten tason laskuun ja yksipuolisuuden ihannointiin. Paha yhtälö pitkälleviedyssä imurikapitalimissa, jossa koulutuksen ohetessa kapea-alaisuuteen pakotettu erikoistuntija jää työttömäksi, koska laajentuva tiedemaailma ei enää nauti luottamusta eikä rahoitusta yhteiskunnissa, joista pääomat karkaavat.

Ja aloittajan kaltaiset kiukkuiset moukat saavat mellastaa muiden ihaillessa.

Se että sä arvioit kykyäsi tehdä muiden työt ilman koulutusta sen perusteella mitä työstä ulospäin näkyy kertoo aika paljon susta. "Osaan laskea ekaluokan matikkaa, osaan siis opettaa ekaluokkaa!" Moneen ammattiin kuuluu paljon muutakin kuin se mitä sä asiakkaan ominaisuudessa pääset näkemään.