Miten kotikurisuhteeseen päädytään? Onko ne miehet henkisesti ihan hirviöitä vai osaavatko aidosti välittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tuo menee, jos vaikka mies rajoittaa naisen herkkujen syömistä rankaisemalla. Tähän tilanteeseenhan on ajauduttu siksi, että naisen itsekuri on olematon. Sitten kun silmä välttää nainen mättää suuhunsa kaikki mahdolliset herkut. Miksi ihmeessä ei mättäisi, kun itsekuria ei ole eikä miestä ole vahtimassa? Sitten hetken kuluttua tajuaa, että jää kiinni, jos alkaa paisumaan. Ongelmahan ratkeaa oksentamalla. Ja kas, näin meillä on bulimikko, joka pelkää jäävänsä kiinni. Hänhän ei tietenkään voi lopettaa, koska ei ole itsekuria ja mies ei vartioi 24/7. 

Se ongelma on kaikissa rangaistuksissa, että kiellettyjä asioita voidaan yrittää tehdä salassa. Mutta silti se tilanne on huomattavasti parempi kuin se missä kaikki on vaan itsekontrollin varassa.

Mutta tuossahan piiskaamisen pelko synnyttää bulimian. Toinen vaihtoehto olisi tukea siihen laihduttamiseen positiivisen kautta, jolloin niitä pieniä repsahtamisia ei tarvitse pelätä ja niistä päästää yli käsittelemällä se tilanne toisella tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Alistamisleikit saattavat olla aika mutkikkaita. Tapasin kerran eräällä deittisivustolla varatun miehen, joka ei halunnut kotikuritusta vaan kodin ulkopuolista kuritusta - siis minulta. Kotona hän oli alistaja, mutta nyt hän halusi tulla alistetuksi ja yritti saada minut kohtelemaan itseään kuin kulkukoiraa, potkimaan itseään yms. Kummallista tässä oli se, että hän itse asiassa yritti manipuloimalla saada minut tekemään sellaista, mitä en itse halunnut. Eli kumpi olisi loppujen lopuksi ollut alistaja ja kumpi alistettu?

Vastaavanlaista, mutta kahden naisen välistä suhdetta on kuvattu elokuvassa "The Duke of Burgundy".

En kyllä tiedä, esiintykö tällaista "alistettu, joka onkin alistaja" -kuviota kk-suhteissakin.

Joo, topping from bottom on periaattessa aina mahdollista, jos mennään ns. valtapeleihin.

Toisaalta, kk:ssa voidaan sopia vaikka juurikin se koivuniemenherra seurauksesksi tupakoinnista. Mutta jos saajanosapuolen alkaa jostain syystä oikein tehdä mieli koivuniemeläistä, sitä on ehkä fiksumpaa pyytää kuin polttaa tahallaan se rööki jäädäkseen kiinni. Antajalla kun on yleensä myös valta muuttaa rangaistusta. Ellei risu tehonnut, saattaa olla tiedossa jotain ihan muuta välinettä - joka ei sitten tälle toiveikkaalle saajalle ehkä ollutkaan niin mieluinen asia. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikurisuhteen voi lopettaa keskustelemalla. Jos saajaosapuoli ilmaisee, ettei missään tapauksessa tahdo/pysty jatkamaan, mutta saa silti rangaistuksen, se on väärin, koska tapauksessa ei toteudu se "consensual". Mutta kotikurin luonteeseen kuuluu se, että jos olet suhteeseen lupautunut ja edelleen olet sitä mieltä, että järjestely on hyvä, mutta silti ihan just nyt ei huvittaisi sitä piiskaa saada, ei siitä pääse millään livistämään, jos on itselleen piiskauksen onnistunut hankkimaan. Siinä kohtaa on hetki, kun antaja käyttää sitä "viimeistä sanaansa". On ihan eri keskustelu, pidetäänkö kotikuria jatkossa osana suhdetta vai ei.

Tuli varmaan ilmaistua tämä epäselvästi. Yritän vielä toisin: Jos haluaisin kk-suhteeni loppuvan kokonaan, tai haluaisin suhteestani kokonaan pois kk-elementin, mutta jättää parisuhteen jäljelle, tämä on tietysti neuvoteltava asia. Ja se keskustelu on varsin järkevää hoitaa jonain muuna hetkenä kuin silloin, kun on juuri saamassa sitä piiskaa. Ettei kumppani luule, että kyseessä on vain "leikkiin" kuuluva vastustelu.

Ai siihen leikkiin kuuluu vielä vastustelukin? Yhä enemmän ihmettelen, miten kukaan jaksaa tuollaista teatteria. Koskaan et voi tietää, mitä se kumppani oikeasti ajattelee, kun pitää vetää jotain rooleja.

Tuli tuosta mieleen, hämärtyykö tuossa sitten myös se, mitkä asiat oikeasti ovat rankaisemisen arvoisia. Voiko se mies esim rankaista myös sellaisesta asiasta, mitä ei oikeasti pidä vääränä? Ihan vain, koska se on jännää? 

Monilla, etenkin niillä, jotka pitävät kotikurikuviota vain (seksi)leikkinä, ideana on juurikin saada se piiskaus, vaikkei haluaisikaan. Eli siihen kuuluu vastustelu. On mm. miehiä, jotka etsivät miestä tai vahvaa naista kurittajaksi, koska haluavat kokea sen, etteivät pääse fyysisellä voimalla ns. niskan päälle piiskaustilanteessa.

Tottakai hyvin tuntevien kumppanien kesken tiedetään tarkkaan, mikä kuuluu rooliin, jos sellainen on, ja mikä on toisen aitoa itseä. Miksi ihmeessä kk-suhde olisi poikkeus muista suhteista, ettei siinä olisi avoimuutta, oppimista ja keskustelua? Ja jos joku tykkää siitä roolileikkinä, niin mitä sitten? Rooleja ja fetissejä on maailma pullollaan. Jos se toimii, antaa palaa!

Juuri kirjoitin, että rangaistavat asiat ovat yhdessä sovittavia. Tarkoitus ei välttämättä ole, että antajalla on jännää ja hän saa piiskata aina, kun tahtoo. Vaikka kyllä, on sitten niitäkin ihmisiä, joista on jännä saada piiskaa "yllättäen", eli koska toinen haluaa antaa. Mutta siihen leikkiin ei ehkä kuulu varsinainen rangaistuselementti, tai se on ihan hatusta vedetty - jotta päästäisiin siihen roolileikkiin. Silloin kyse on ehkä enemmän seksuaalisesta leikistä kuin "oikeasta" (mitä se kenellekin tarkoittaakin) kotikurista. 

Tämä on kyllä niin sekavaa. Toisaalta on kyse roolista, mutta toisaalta se on ihan oikeaa elämää ja toisaalta halutaan piiskausta, mutta toisaalta juuri se piiskaamisen välttäminen on se iloa tuottava asia. Juu kaikki varmaankin ajattelevat asiaa eri tavalla, mutta ei tämä kuvio muutu sillä yhtään sen loogisemmaksi. Tuntuu, että se näkökulma vaihtuu sitä mukaa, kun esitetään kysymyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tuo menee, jos vaikka mies rajoittaa naisen herkkujen syömistä rankaisemalla. Tähän tilanteeseenhan on ajauduttu siksi, että naisen itsekuri on olematon. Sitten kun silmä välttää nainen mättää suuhunsa kaikki mahdolliset herkut. Miksi ihmeessä ei mättäisi, kun itsekuria ei ole eikä miestä ole vahtimassa? Sitten hetken kuluttua tajuaa, että jää kiinni, jos alkaa paisumaan. Ongelmahan ratkeaa oksentamalla. Ja kas, näin meillä on bulimikko, joka pelkää jäävänsä kiinni. Hänhän ei tietenkään voi lopettaa, koska ei ole itsekuria ja mies ei vartioi 24/7. 

Se ongelma on kaikissa rangaistuksissa, että kiellettyjä asioita voidaan yrittää tehdä salassa. Mutta silti se tilanne on huomattavasti parempi kuin se missä kaikki on vaan itsekontrollin varassa.

Mutta tuossahan piiskaamisen pelko synnyttää bulimian. Toinen vaihtoehto olisi tukea siihen laihduttamiseen positiivisen kautta, jolloin niitä pieniä repsahtamisia ei tarvitse pelätä ja niistä päästää yli käsittelemällä se tilanne toisella tavalla. 

Huomattavaa on, että jollekulle juurikin se kutkuttava tunne pikku piiskaleikeistä on juuri se paras motivaattori. Leikkiin saa mukavasti aitouden tuntua, kun valitaan rangaistuksen aiheeksi tällainen arkipäivän asia, kuin vaikka liika herkuttelu. Joku pelkkä "syö 1200 kcal päivässä ja laihdut" -ohjelma ei ole yhtään niin vetävä. Tylsää pakkopullaa ilman mitään kivaa. Mutta kun siitä saakin tehtyä kivan pikku valtaleikin ja kipinää parisuhteeseen, niin jopas alkaa onnistua. Luultavasti sitä laihtumista tapahtuu, ja jos välillä meinaa homma junnata, ei tulekaan "eiminustaoletähänolenluuseri"-mielialaa, vaan päästään toteuttamaan vähän fantasioita.  

Voi olla, ettei tuloksena ole langanlaiha laihduttaja, mutta eipä sitä takaa se 1200 kcal/päiväkään, kun siihen kyllästyy ja mässäilee kohta menemään entiseen malliin. Pieni hauskanpito matkan varrella piiskaleikkien parissa sen sijaan voi olla se ylläpitävä tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tuo menee, jos vaikka mies rajoittaa naisen herkkujen syömistä rankaisemalla. Tähän tilanteeseenhan on ajauduttu siksi, että naisen itsekuri on olematon. Sitten kun silmä välttää nainen mättää suuhunsa kaikki mahdolliset herkut. Miksi ihmeessä ei mättäisi, kun itsekuria ei ole eikä miestä ole vahtimassa? Sitten hetken kuluttua tajuaa, että jää kiinni, jos alkaa paisumaan. Ongelmahan ratkeaa oksentamalla. Ja kas, näin meillä on bulimikko, joka pelkää jäävänsä kiinni. Hänhän ei tietenkään voi lopettaa, koska ei ole itsekuria ja mies ei vartioi 24/7. 

Se ongelma on kaikissa rangaistuksissa, että kiellettyjä asioita voidaan yrittää tehdä salassa. Mutta silti se tilanne on huomattavasti parempi kuin se missä kaikki on vaan itsekontrollin varassa.

Mutta tuossahan piiskaamisen pelko synnyttää bulimian. Toinen vaihtoehto olisi tukea siihen laihduttamiseen positiivisen kautta, jolloin niitä pieniä repsahtamisia ei tarvitse pelätä ja niistä päästää yli käsittelemällä se tilanne toisella tavalla. 

Huomattavaa on, että jollekulle juurikin se kutkuttava tunne pikku piiskaleikeistä on juuri se paras motivaattori. Leikkiin saa mukavasti aitouden tuntua, kun valitaan rangaistuksen aiheeksi tällainen arkipäivän asia, kuin vaikka liika herkuttelu. Joku pelkkä "syö 1200 kcal päivässä ja laihdut" -ohjelma ei ole yhtään niin vetävä. Tylsää pakkopullaa ilman mitään kivaa. Mutta kun siitä saakin tehtyä kivan pikku valtaleikin ja kipinää parisuhteeseen, niin jopas alkaa onnistua. Luultavasti sitä laihtumista tapahtuu, ja jos välillä meinaa homma junnata, ei tulekaan "eiminustaoletähänolenluuseri"-mielialaa, vaan päästään toteuttamaan vähän fantasioita.  

Voi olla, ettei tuloksena ole langanlaiha laihduttaja, mutta eipä sitä takaa se 1200 kcal/päiväkään, kun siihen kyllästyy ja mässäilee kohta menemään entiseen malliin. Pieni hauskanpito matkan varrella piiskaleikkien parissa sen sijaan voi olla se ylläpitävä tekijä.

Tuolla joku jo kysyikin, mikä ihme se kutkutus on, jos se motivaatio riittää siihen laihtumiseen ja on varmaa, ettei piiskaa tule? Joko sitä piiskaamista halutaan tai ei haluta. Jos ei haluta, piiskaamisen välttäminen on ainoa, mikä motivoi eikä mitkään kutkuttelut. Jos taas halutaan piiskaamista, eihän tyypillä ole mitään motivaatiota laihtua. Eli missä oli se yhdistelmä, jossa saatiin sekä laihtuminen että ihana kutkutus? Ei missään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikurisuhteen voi lopettaa keskustelemalla. Jos saajaosapuoli ilmaisee, ettei missään tapauksessa tahdo/pysty jatkamaan, mutta saa silti rangaistuksen, se on väärin, koska tapauksessa ei toteudu se "consensual". Mutta kotikurin luonteeseen kuuluu se, että jos olet suhteeseen lupautunut ja edelleen olet sitä mieltä, että järjestely on hyvä, mutta silti ihan just nyt ei huvittaisi sitä piiskaa saada, ei siitä pääse millään livistämään, jos on itselleen piiskauksen onnistunut hankkimaan. Siinä kohtaa on hetki, kun antaja käyttää sitä "viimeistä sanaansa". On ihan eri keskustelu, pidetäänkö kotikuria jatkossa osana suhdetta vai ei.

Tuli varmaan ilmaistua tämä epäselvästi. Yritän vielä toisin: Jos haluaisin kk-suhteeni loppuvan kokonaan, tai haluaisin suhteestani kokonaan pois kk-elementin, mutta jättää parisuhteen jäljelle, tämä on tietysti neuvoteltava asia. Ja se keskustelu on varsin järkevää hoitaa jonain muuna hetkenä kuin silloin, kun on juuri saamassa sitä piiskaa. Ettei kumppani luule, että kyseessä on vain "leikkiin" kuuluva vastustelu.

Ai siihen leikkiin kuuluu vielä vastustelukin? Yhä enemmän ihmettelen, miten kukaan jaksaa tuollaista teatteria. Koskaan et voi tietää, mitä se kumppani oikeasti ajattelee, kun pitää vetää jotain rooleja.

Tuli tuosta mieleen, hämärtyykö tuossa sitten myös se, mitkä asiat oikeasti ovat rankaisemisen arvoisia. Voiko se mies esim rankaista myös sellaisesta asiasta, mitä ei oikeasti pidä vääränä? Ihan vain, koska se on jännää? 

Monilla, etenkin niillä, jotka pitävät kotikurikuviota vain (seksi)leikkinä, ideana on juurikin saada se piiskaus, vaikkei haluaisikaan. Eli siihen kuuluu vastustelu. On mm. miehiä, jotka etsivät miestä tai vahvaa naista kurittajaksi, koska haluavat kokea sen, etteivät pääse fyysisellä voimalla ns. niskan päälle piiskaustilanteessa.

Tottakai hyvin tuntevien kumppanien kesken tiedetään tarkkaan, mikä kuuluu rooliin, jos sellainen on, ja mikä on toisen aitoa itseä. Miksi ihmeessä kk-suhde olisi poikkeus muista suhteista, ettei siinä olisi avoimuutta, oppimista ja keskustelua? Ja jos joku tykkää siitä roolileikkinä, niin mitä sitten? Rooleja ja fetissejä on maailma pullollaan. Jos se toimii, antaa palaa!

Juuri kirjoitin, että rangaistavat asiat ovat yhdessä sovittavia. Tarkoitus ei välttämättä ole, että antajalla on jännää ja hän saa piiskata aina, kun tahtoo. Vaikka kyllä, on sitten niitäkin ihmisiä, joista on jännä saada piiskaa "yllättäen", eli koska toinen haluaa antaa. Mutta siihen leikkiin ei ehkä kuulu varsinainen rangaistuselementti, tai se on ihan hatusta vedetty - jotta päästäisiin siihen roolileikkiin. Silloin kyse on ehkä enemmän seksuaalisesta leikistä kuin "oikeasta" (mitä se kenellekin tarkoittaakin) kotikurista. 

Tämä on kyllä niin sekavaa. Toisaalta on kyse roolista, mutta toisaalta se on ihan oikeaa elämää ja toisaalta halutaan piiskausta, mutta toisaalta juuri se piiskaamisen välttäminen on se iloa tuottava asia. Juu kaikki varmaankin ajattelevat asiaa eri tavalla, mutta ei tämä kuvio muutu sillä yhtään sen loogisemmaksi. Tuntuu, että se näkökulma vaihtuu sitä mukaa, kun esitetään kysymyksiä. 

Arvelen näkökulmavaihtojen syyksi sitä, että kk-arkea ei elä monikaan. Suurimmalle osalle kiinnostuneistahan se on aika lailla fantasiaa. Eikä se fantasia välttämättä seuraa mitään tiettyä logiikkaa, vaan otetaan vain rusinat eri puolilta pullaa.

Toisaalta täällä on yksi aika johdonmukainenkin kirjoittelija, joka kuitenkin saa kuraa niskaansa, kun ilmeisesti elää sitten elämäänsä muiden mielestä ihan väärin.

Eri kumppanien kanssakin kuvio voi olla ihan erilainen. Riippuen siitä, mitä kukin siitä tilanteesta hakee. Plus että sama henkilö varmaan kehittyy johonkin suuntaan ajattelussaan. En minäkään ole asioista enää samaa mieltä kuin vaikka 15 v sitten. Tiedän nyt tarkemmin, mistä pidän. Ihan keltanokkanahan kaikki aiheeseen liittyvähän oli tosi uutta, kivaa, jännää ja kiinnostavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tuo menee, jos vaikka mies rajoittaa naisen herkkujen syömistä rankaisemalla. Tähän tilanteeseenhan on ajauduttu siksi, että naisen itsekuri on olematon. Sitten kun silmä välttää nainen mättää suuhunsa kaikki mahdolliset herkut. Miksi ihmeessä ei mättäisi, kun itsekuria ei ole eikä miestä ole vahtimassa? Sitten hetken kuluttua tajuaa, että jää kiinni, jos alkaa paisumaan. Ongelmahan ratkeaa oksentamalla. Ja kas, näin meillä on bulimikko, joka pelkää jäävänsä kiinni. Hänhän ei tietenkään voi lopettaa, koska ei ole itsekuria ja mies ei vartioi 24/7. 

Se ongelma on kaikissa rangaistuksissa, että kiellettyjä asioita voidaan yrittää tehdä salassa. Mutta silti se tilanne on huomattavasti parempi kuin se missä kaikki on vaan itsekontrollin varassa.

Mutta tuossahan piiskaamisen pelko synnyttää bulimian. Toinen vaihtoehto olisi tukea siihen laihduttamiseen positiivisen kautta, jolloin niitä pieniä repsahtamisia ei tarvitse pelätä ja niistä päästää yli käsittelemällä se tilanne toisella tavalla. 

Huomattavaa on, että jollekulle juurikin se kutkuttava tunne pikku piiskaleikeistä on juuri se paras motivaattori. Leikkiin saa mukavasti aitouden tuntua, kun valitaan rangaistuksen aiheeksi tällainen arkipäivän asia, kuin vaikka liika herkuttelu. Joku pelkkä "syö 1200 kcal päivässä ja laihdut" -ohjelma ei ole yhtään niin vetävä. Tylsää pakkopullaa ilman mitään kivaa. Mutta kun siitä saakin tehtyä kivan pikku valtaleikin ja kipinää parisuhteeseen, niin jopas alkaa onnistua. Luultavasti sitä laihtumista tapahtuu, ja jos välillä meinaa homma junnata, ei tulekaan "eiminustaoletähänolenluuseri"-mielialaa, vaan päästään toteuttamaan vähän fantasioita.  

Voi olla, ettei tuloksena ole langanlaiha laihduttaja, mutta eipä sitä takaa se 1200 kcal/päiväkään, kun siihen kyllästyy ja mässäilee kohta menemään entiseen malliin. Pieni hauskanpito matkan varrella piiskaleikkien parissa sen sijaan voi olla se ylläpitävä tekijä.

Tuolla joku jo kysyikin, mikä ihme se kutkutus on, jos se motivaatio riittää siihen laihtumiseen ja on varmaa, ettei piiskaa tule? Joko sitä piiskaamista halutaan tai ei haluta. Jos ei haluta, piiskaamisen välttäminen on ainoa, mikä motivoi eikä mitkään kutkuttelut. Jos taas halutaan piiskaamista, eihän tyypillä ole mitään motivaatiota laihtua. Eli missä oli se yhdistelmä, jossa saatiin sekä laihtuminen että ihana kutkutus? Ei missään.  

Motivaattori on se koko leikki! Ei pelkkä piiskan saanti tai saamatta jättäminen.

Otetaan vaikika se aiempi tenttiesimerkki. Jos et lue, et läpäise. Jos sinulle riittää kikseiksi pelkkä uhka piiskan saannista, niin ok, tulee luettua ja luultavasti koekin menee läpi. Jos ei riitä, ja koet tarvetta kokeilla rajoja niin siitä vaan. Sitten tulee se sovittu rangaistus, ja siinä sitten jälkeenpäin kirja kädessä istuessasi muistat kannattaako jatkossa lukea vai lähteä haahuilemaan muita hommia.

On tosi vaikea selittää, mikä tuossa kuviossa viehättää. Varsinkin, jos kuulijakuntaa ei kiinnostakaan ymmärtää, vaan haluavat vain päästä perustelemaan sen kerrotun kokemuksen nurin.

Loppuviimein aika harva on kk:ssa mukana täysin tosissaan, eli että oikein pelätä pitäisi. Olen minäkin eräänkin kipeän piiskauksen elämässäni saanut, mutta ei se kyllä hetkeäkään pelottanut ole. Jännittää kyllä, mutta ei pelota. Hulluhan olisin, jos jäisin suhteeseen, jossa täytyy aidosti pelätä, että minulle tapahtuu jotain pahaa ja että olen jonkun pimeän tyypin armoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikurisuhteen voi lopettaa keskustelemalla. Jos saajaosapuoli ilmaisee, ettei missään tapauksessa tahdo/pysty jatkamaan, mutta saa silti rangaistuksen, se on väärin, koska tapauksessa ei toteudu se "consensual". Mutta kotikurin luonteeseen kuuluu se, että jos olet suhteeseen lupautunut ja edelleen olet sitä mieltä, että järjestely on hyvä, mutta silti ihan just nyt ei huvittaisi sitä piiskaa saada, ei siitä pääse millään livistämään, jos on itselleen piiskauksen onnistunut hankkimaan. Siinä kohtaa on hetki, kun antaja käyttää sitä "viimeistä sanaansa". On ihan eri keskustelu, pidetäänkö kotikuria jatkossa osana suhdetta vai ei.

Tuli varmaan ilmaistua tämä epäselvästi. Yritän vielä toisin: Jos haluaisin kk-suhteeni loppuvan kokonaan, tai haluaisin suhteestani kokonaan pois kk-elementin, mutta jättää parisuhteen jäljelle, tämä on tietysti neuvoteltava asia. Ja se keskustelu on varsin järkevää hoitaa jonain muuna hetkenä kuin silloin, kun on juuri saamassa sitä piiskaa. Ettei kumppani luule, että kyseessä on vain "leikkiin" kuuluva vastustelu.

Ai siihen leikkiin kuuluu vielä vastustelukin? Yhä enemmän ihmettelen, miten kukaan jaksaa tuollaista teatteria. Koskaan et voi tietää, mitä se kumppani oikeasti ajattelee, kun pitää vetää jotain rooleja.

Tuli tuosta mieleen, hämärtyykö tuossa sitten myös se, mitkä asiat oikeasti ovat rankaisemisen arvoisia. Voiko se mies esim rankaista myös sellaisesta asiasta, mitä ei oikeasti pidä vääränä? Ihan vain, koska se on jännää? 

Monilla, etenkin niillä, jotka pitävät kotikurikuviota vain (seksi)leikkinä, ideana on juurikin saada se piiskaus, vaikkei haluaisikaan. Eli siihen kuuluu vastustelu. On mm. miehiä, jotka etsivät miestä tai vahvaa naista kurittajaksi, koska haluavat kokea sen, etteivät pääse fyysisellä voimalla ns. niskan päälle piiskaustilanteessa.

Tottakai hyvin tuntevien kumppanien kesken tiedetään tarkkaan, mikä kuuluu rooliin, jos sellainen on, ja mikä on toisen aitoa itseä. Miksi ihmeessä kk-suhde olisi poikkeus muista suhteista, ettei siinä olisi avoimuutta, oppimista ja keskustelua? Ja jos joku tykkää siitä roolileikkinä, niin mitä sitten? Rooleja ja fetissejä on maailma pullollaan. Jos se toimii, antaa palaa!

Juuri kirjoitin, että rangaistavat asiat ovat yhdessä sovittavia. Tarkoitus ei välttämättä ole, että antajalla on jännää ja hän saa piiskata aina, kun tahtoo. Vaikka kyllä, on sitten niitäkin ihmisiä, joista on jännä saada piiskaa "yllättäen", eli koska toinen haluaa antaa. Mutta siihen leikkiin ei ehkä kuulu varsinainen rangaistuselementti, tai se on ihan hatusta vedetty - jotta päästäisiin siihen roolileikkiin. Silloin kyse on ehkä enemmän seksuaalisesta leikistä kuin "oikeasta" (mitä se kenellekin tarkoittaakin) kotikurista. 

Tämä on kyllä niin sekavaa. Toisaalta on kyse roolista, mutta toisaalta se on ihan oikeaa elämää ja toisaalta halutaan piiskausta, mutta toisaalta juuri se piiskaamisen välttäminen on se iloa tuottava asia. Juu kaikki varmaankin ajattelevat asiaa eri tavalla, mutta ei tämä kuvio muutu sillä yhtään sen loogisemmaksi. Tuntuu, että se näkökulma vaihtuu sitä mukaa, kun esitetään kysymyksiä. 

Arvelen näkökulmavaihtojen syyksi sitä, että kk-arkea ei elä monikaan. Suurimmalle osalle kiinnostuneistahan se on aika lailla fantasiaa. Eikä se fantasia välttämättä seuraa mitään tiettyä logiikkaa, vaan otetaan vain rusinat eri puolilta pullaa.

Toisaalta täällä on yksi aika johdonmukainenkin kirjoittelija, joka kuitenkin saa kuraa niskaansa, kun ilmeisesti elää sitten elämäänsä muiden mielestä ihan väärin.

Eri kumppanien kanssakin kuvio voi olla ihan erilainen. Riippuen siitä, mitä kukin siitä tilanteesta hakee. Plus että sama henkilö varmaan kehittyy johonkin suuntaan ajattelussaan. En minäkään ole asioista enää samaa mieltä kuin vaikka 15 v sitten. Tiedän nyt tarkemmin, mistä pidän. Ihan keltanokkanahan kaikki aiheeseen liittyvähän oli tosi uutta, kivaa, jännää ja kiinnostavaa. 

Minä olen näistä kaikista ihan eri mieltä. Ensinnäkin arvelen näkökulmavaihtojen syyksi sitä, että se silloinen näkökulma ei tarjoa järkevää selitystä siihen kysymykseen, joten on pakko vaihtaa näkökulmaksi sellainen, josta saadaan irti jotain vähän järkevämpää. 

Toiseksi tässä on nyt ollut käsittääkseni useampi omakohtaisten kokemusten kirjoittaja.

Ja kolmanneksi, itse en ainakaan ole laittanut kuraa kenenkään niskaan siitä, että he elävät väärin, vaan siksi, että heidän kertomuksissaan on suuria ristiriitoja. Suuri ristiriita on esimerkiksi siinä, että ilman tällaista kurittamista ei ole minkäänlaista itsekuria, mutta kuitenkin tuolla joku kertoi, että rangaistuksen kohdalla sitä itsekuria löytyy kyllä (se, joka kertoi, ettei uhmaa miehensä orgasmikieltoa masturboimalla). Ja toinen suuri ristiriita on se, että tykätään siitä kurittamisesta, mutta silti sen pelko on niin suuri kannuste, että se itsekurikin jostain tupsahtaa. 

Mustavalkoiset asiat olisivat kivoja ja simppeleitä ymmärtää. Mutta tämä ei ole kovin mustavalkoinen asia, vaikka miten tahtoisitte.

Enkä tarkoittanut tuota pahalla, yritin vain ilmaista, ettei tätä ole välttämättä kenenkään helppo, jos edes mahdollistakaan ymmärtää, ellei itse ole kk-henkinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tuo menee, jos vaikka mies rajoittaa naisen herkkujen syömistä rankaisemalla. Tähän tilanteeseenhan on ajauduttu siksi, että naisen itsekuri on olematon. Sitten kun silmä välttää nainen mättää suuhunsa kaikki mahdolliset herkut. Miksi ihmeessä ei mättäisi, kun itsekuria ei ole eikä miestä ole vahtimassa? Sitten hetken kuluttua tajuaa, että jää kiinni, jos alkaa paisumaan. Ongelmahan ratkeaa oksentamalla. Ja kas, näin meillä on bulimikko, joka pelkää jäävänsä kiinni. Hänhän ei tietenkään voi lopettaa, koska ei ole itsekuria ja mies ei vartioi 24/7. 

Se ongelma on kaikissa rangaistuksissa, että kiellettyjä asioita voidaan yrittää tehdä salassa. Mutta silti se tilanne on huomattavasti parempi kuin se missä kaikki on vaan itsekontrollin varassa.

Mutta tuossahan piiskaamisen pelko synnyttää bulimian. Toinen vaihtoehto olisi tukea siihen laihduttamiseen positiivisen kautta, jolloin niitä pieniä repsahtamisia ei tarvitse pelätä ja niistä päästää yli käsittelemällä se tilanne toisella tavalla. 

Huomattavaa on, että jollekulle juurikin se kutkuttava tunne pikku piiskaleikeistä on juuri se paras motivaattori. Leikkiin saa mukavasti aitouden tuntua, kun valitaan rangaistuksen aiheeksi tällainen arkipäivän asia, kuin vaikka liika herkuttelu. Joku pelkkä "syö 1200 kcal päivässä ja laihdut" -ohjelma ei ole yhtään niin vetävä. Tylsää pakkopullaa ilman mitään kivaa. Mutta kun siitä saakin tehtyä kivan pikku valtaleikin ja kipinää parisuhteeseen, niin jopas alkaa onnistua. Luultavasti sitä laihtumista tapahtuu, ja jos välillä meinaa homma junnata, ei tulekaan "eiminustaoletähänolenluuseri"-mielialaa, vaan päästään toteuttamaan vähän fantasioita.  

Voi olla, ettei tuloksena ole langanlaiha laihduttaja, mutta eipä sitä takaa se 1200 kcal/päiväkään, kun siihen kyllästyy ja mässäilee kohta menemään entiseen malliin. Pieni hauskanpito matkan varrella piiskaleikkien parissa sen sijaan voi olla se ylläpitävä tekijä.

Tuolla joku jo kysyikin, mikä ihme se kutkutus on, jos se motivaatio riittää siihen laihtumiseen ja on varmaa, ettei piiskaa tule? Joko sitä piiskaamista halutaan tai ei haluta. Jos ei haluta, piiskaamisen välttäminen on ainoa, mikä motivoi eikä mitkään kutkuttelut. Jos taas halutaan piiskaamista, eihän tyypillä ole mitään motivaatiota laihtua. Eli missä oli se yhdistelmä, jossa saatiin sekä laihtuminen että ihana kutkutus? Ei missään.  

Motivaattori on se koko leikki! Ei pelkkä piiskan saanti tai saamatta jättäminen.

Otetaan vaikika se aiempi tenttiesimerkki. Jos et lue, et läpäise. Jos sinulle riittää kikseiksi pelkkä uhka piiskan saannista, niin ok, tulee luettua ja luultavasti koekin menee läpi. Jos ei riitä, ja koet tarvetta kokeilla rajoja niin siitä vaan. Sitten tulee se sovittu rangaistus, ja siinä sitten jälkeenpäin kirja kädessä istuessasi muistat kannattaako jatkossa lukea vai lähteä haahuilemaan muita hommia.

On tosi vaikea selittää, mikä tuossa kuviossa viehättää. Varsinkin, jos kuulijakuntaa ei kiinnostakaan ymmärtää, vaan haluavat vain päästä perustelemaan sen kerrotun kokemuksen nurin.

Loppuviimein aika harva on kk:ssa mukana täysin tosissaan, eli että oikein pelätä pitäisi. Olen minäkin eräänkin kipeän piiskauksen elämässäni saanut, mutta ei se kyllä hetkeäkään pelottanut ole. Jännittää kyllä, mutta ei pelota. Hulluhan olisin, jos jäisin suhteeseen, jossa täytyy aidosti pelätä, että minulle tapahtuu jotain pahaa ja että olen jonkun pimeän tyypin armoilla.

No sitähän minä tässä ihmettelenkin, miten se voisi riittää kikseihin, jos se uhka ei missään vaiheessa ole todellinen. Tuossa ei ole missään nyt sitä vaihtoehtoa, että saisin kiksejä siitä, etten saanut piiskaa. Se tentti vain meni läpi ja that's it. Voihan sitä tietysti tehdä elämästään jännittävämpää, jos aamuisin aina ajattelee, kuolenko tänään työmatkalla vai ei. Mutta onhan se nyt vähän kaukaa haettua, jos on melko varma siitä, että elävänä sieltä tänäänkin selvitään. 

Vierailija kirjoitti:

Enkä tarkoittanut tuota pahalla, yritin vain ilmaista, ettei tätä ole välttämättä kenenkään helppo, jos edes mahdollistakaan ymmärtää, ellei itse ole kk-henkinen.

Minäkään en nyt tarkoita pahalla, mutta kyllä tässä ketjussa tuntuvat nämä kk-henkiset olevan itsekin ihan pihalla. 

Onko bdsm sitten tutumpaa? Siinä voidaan leikkiä vaikka ja mitä. Ja ihan ilman, että muut vaikuttaisivat olevan yhtään huolissaan, tuleeko alistuva osapuoli oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Kk taas houkuttaa paljon väkeä epäilemään keskenkasvuisten puuhiksi tai kotiväkivallaksi.

Saahan se bdsm-osapuolikin kiksit siitä alistus_leikistä_. Ilman, että jonkun täytyisi mielivaltaisesti häntä hyväksikäyttää. Pääseehän siitäkin roolista ja tilanteesta pois, ihan vain turvasanalla. Eikö se sitten olekaan tarpeeksi aitoa, kun ei tarvitse pelätä tulevansa vaikka ihan oikeasti raiskatuksi, jos on kyseisen aihepiirin _leikkejä_ toivonut?

Miksi kk otetaan niin hirveän tosissaan? Saako sitä harrastaa vaikka vain reksi-koulutyttö -asetelmassa, että kaikki varmasti ymmärtävät "roolit" oikein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voisiko tämä kk rouva tulla kertomaan, että mitä hän näkee tuossa lasten kasvatuksessa. Ihan uteliasuutta kyselen, miten se toimii kun on lapsia suhteessa?

Yhdeltä googlettemaltani keskustelusta oli muutama esimerkki.

Kun mies piiskasi naista makuuhuoneessa, naisen suuhun laitettiin sukka etteivät lapse kuule.

Toisessa perheessä, kun oli rangaistustulossa, mies laittpi tietyn mekon sängylle, jota naisen tuli käyttää. Ihan kuin lapset olis niin idareita etteivät osaa asioita yhdistellä.

Yhdessä perheessä iskä laittoi naiselle lukittavat korkokengät. Nainen kertoi miten kätsy rangaistus, hän voi olla lasten kanssa, eivätkä nämä huomaa mitään . :)

No yksi pariskunta lpetti, koska oli vaikeata harrastaa lasten kanssa ja lisäksi vaimon oli vaikea keksittyä työhönsä, kun takamus niin kipeä.

Ihania, s&m ja lapsiperheen arjen yhdistäminen voi vaatia luovuutta. Ainakin makkarin ovessa pitää olla lukko.

Vierailija kirjoitti:

Onko bdsm sitten tutumpaa? Siinä voidaan leikkiä vaikka ja mitä. Ja ihan ilman, että muut vaikuttaisivat olevan yhtään huolissaan, tuleeko alistuva osapuoli oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Kk taas houkuttaa paljon väkeä epäilemään keskenkasvuisten puuhiksi tai kotiväkivallaksi.

Saahan se bdsm-osapuolikin kiksit siitä alistus_leikistä_. Ilman, että jonkun täytyisi mielivaltaisesti häntä hyväksikäyttää. Pääseehän siitäkin roolista ja tilanteesta pois, ihan vain turvasanalla. Eikö se sitten olekaan tarpeeksi aitoa, kun ei tarvitse pelätä tulevansa vaikka ihan oikeasti raiskatuksi, jos on kyseisen aihepiirin _leikkejä_ toivonut?

Miksi kk otetaan niin hirveän tosissaan? Saako sitä harrastaa vaikka vain reksi-koulutyttö -asetelmassa, että kaikki varmasti ymmärtävät "roolit" oikein?

Tämä koko ihmettelyhän alkoi siitä, että tuo kotikuri on fantasiaa, joka kuitenkin on päällä 24/7.

On ihan normaalia harrastaa bdsm seksiä, tai vaikka jotain lapsivaippajuttuja, mutta ei kukaan muukaan pidä fetissiä päällä 24/7.

Tuo kotikuri eroaa tuon takia erittäin paljon bdsm seksistä ja suhteista, eikä juuri kukaan tuollainen ulota sitä fetissiä arkeen niin kuin kotikurilaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Onko bdsm sitten tutumpaa? Siinä voidaan leikkiä vaikka ja mitä. Ja ihan ilman, että muut vaikuttaisivat olevan yhtään huolissaan, tuleeko alistuva osapuoli oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Kk taas houkuttaa paljon väkeä epäilemään keskenkasvuisten puuhiksi tai kotiväkivallaksi.

Saahan se bdsm-osapuolikin kiksit siitä alistus_leikistä_. Ilman, että jonkun täytyisi mielivaltaisesti häntä hyväksikäyttää. Pääseehän siitäkin roolista ja tilanteesta pois, ihan vain turvasanalla. Eikö se sitten olekaan tarpeeksi aitoa, kun ei tarvitse pelätä tulevansa vaikka ihan oikeasti raiskatuksi, jos on kyseisen aihepiirin _leikkejä_ toivonut?

Miksi kk otetaan niin hirveän tosissaan? Saako sitä harrastaa vaikka vain reksi-koulutyttö -asetelmassa, että kaikki varmasti ymmärtävät "roolit" oikein?

Tässä on nyt aika moneen kertaan mielestäni selitetty, että tästä kotikurijutusta tekee omituisen se, että ne roolit ovat päällä ihan koko ajan. Elämä on yhtä teatteria. Se, mitä tapahtuu makuuhuoneessa parin tunnin ajan on ymmärrettävää, koska siinä jää valtaosa ajasta sille muulle elämälle ja rajat ovat selkeät eikä sitä piiskaa viuhutella tuolla turuilla ja toreilla. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa ymmärtää? 

Jos harrastat niitä bdsm-touhuja ja haluat sen lopettaa, voit siitä puhua vaikka aamupalapöydässä, joka on selkeästi erillään siitä sessiosta ja sinut otetaan vakavasti. Mutta miten puhut kotikurisuhteen lopettamisesta aamupalapöydässä, kun siinäkin ollaan jonkin näytelmän keskellä lausumassa vuorosanoja ja mitä tahansa sanot, voidaan ottaa leikkiin kuuluvana vastusteluna, joka vain lisää kierroksia? Tässä se olennainen ero. Missä menee raja sen todellisen minän ja roolin välillä? Bdsm-sessioissa käsittääkseni se rooli loppuu, kun sessiokin loppuu ja raja on selkeä. 

Sivusta olen seurannut tätä keskustelua ihan mielenkiinnolla. Keskustelu on äitinyt melkoiseksi jankkaamiseksi, joten nyt on pakko lisätä vähän kierroksia.

Kotikuri ei ole pelkästään pariskuntien juttu, myös sinkuilla saattaa olla kotikuri käytössä, silloin toinen osapuoli on vain haettava muuta reittiä. Ilmiö tuntuu olevan yllättävän yleinen (sori sille Prisma-mielensäpahoittajalle) ja toteutustavat vaihtelevat laajalla skaalalla. Siksi sitä on täällä varmasti niin vaikea monien selittää. Yksi pariskunta toteuttaa kotikuria yhdellä tavalla ja toinen toisella. Koko kuvio on niin kokonaisvaltainen kk-ihmiselle, ettei sitä voi nähdä pelkkänä rike-rangaistus-asiana. Oman kirjonsa tuovat sinkut ja ne joiden puoliso ei lähde juttuun mukaan.

Nimim. Juuri eilen sinkulle opiskelijatytölle lukumotiavaatiota piiskannut :)

Ajattelepas mikä ero on ihmisellä, joka käy pari kertaa viikossa näytelmäkerhossa esittämässä Uuno Turhapuroa ja ihmisellä, joka kertoo kaupan kassalla, töissä, virastoissa jne olevansa Uuno Turhapuro. Aukeaisiko tätä kautta tämä arvoitus yhtään paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko bdsm sitten tutumpaa? Siinä voidaan leikkiä vaikka ja mitä. Ja ihan ilman, että muut vaikuttaisivat olevan yhtään huolissaan, tuleeko alistuva osapuoli oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Kk taas houkuttaa paljon väkeä epäilemään keskenkasvuisten puuhiksi tai kotiväkivallaksi.

Saahan se bdsm-osapuolikin kiksit siitä alistus_leikistä_. Ilman, että jonkun täytyisi mielivaltaisesti häntä hyväksikäyttää. Pääseehän siitäkin roolista ja tilanteesta pois, ihan vain turvasanalla. Eikö se sitten olekaan tarpeeksi aitoa, kun ei tarvitse pelätä tulevansa vaikka ihan oikeasti raiskatuksi, jos on kyseisen aihepiirin _leikkejä_ toivonut?

Miksi kk otetaan niin hirveän tosissaan? Saako sitä harrastaa vaikka vain reksi-koulutyttö -asetelmassa, että kaikki varmasti ymmärtävät "roolit" oikein?

Tässä on nyt aika moneen kertaan mielestäni selitetty, että tästä kotikurijutusta tekee omituisen se, että ne roolit ovat päällä ihan koko ajan. Elämä on yhtä teatteria. Se, mitä tapahtuu makuuhuoneessa parin tunnin ajan on ymmärrettävää, koska siinä jää valtaosa ajasta sille muulle elämälle ja rajat ovat selkeät eikä sitä piiskaa viuhutella tuolla turuilla ja toreilla. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa ymmärtää? 

Jos harrastat niitä bdsm-touhuja ja haluat sen lopettaa, voit siitä puhua vaikka aamupalapöydässä, joka on selkeästi erillään siitä sessiosta ja sinut otetaan vakavasti. Mutta miten puhut kotikurisuhteen lopettamisesta aamupalapöydässä, kun siinäkin ollaan jonkin näytelmän keskellä lausumassa vuorosanoja ja mitä tahansa sanot, voidaan ottaa leikkiin kuuluvana vastusteluna, joka vain lisää kierroksia? Tässä se olennainen ero. Missä menee raja sen todellisen minän ja roolin välillä? Bdsm-sessioissa käsittääkseni se rooli loppuu, kun sessiokin loppuu ja raja on selkeä. 

Tähän oikaisen sen verran, että bdsm ei ole läheskään aina sessioluonteista. Dom/sub rooli voi olla päällä joka hetki molempien osapuolien sitä halutessa. Esim. sub elää ihan normaalia elämäänsä, mutta dom on silti joka hetki läsnä (puhunut nyt ei parisuhteessa olevasta dom/sub parista). Subilla saattaa olla domin käskemät asusteet, välineet yllään, hän tekee normaalien askareiden ohessa domin antamia tehtäviä. Dom voi soittaa, tekstata milloin tahansa ja käskeä tekemään jotain ja sub tottelee. Eli vaikka eläisit yksin, dom on elämässä valtansa kanssa jatkuvasti läsnä.

Puolisoni on hyvin bdsm-orientoitunut ja haluaisi elää rooliaan 24/7. Haluaisi vaatteiden alle vaikka lateksiasun tai nipistimiä ym. Paljon muutakin. Meillä minä olen kk:ni kanssa paljon realistisempi! Mutta en halua yleistää, että muilla olisi näin. Ja koen vaikeana/mahdottomana/ällöttävänä ajatella, että olisi sessio päällä lasten läsnäollessa, vaikka eivät mitään huomaisikaan. Eli on meitä kk-väessäkin ihan "normaaleja"