Miten kotikurisuhteeseen päädytään? Onko ne miehet henkisesti ihan hirviöitä vai osaavatko aidosti välittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tuo menee, jos vaikka mies rajoittaa naisen herkkujen syömistä rankaisemalla. Tähän tilanteeseenhan on ajauduttu siksi, että naisen itsekuri on olematon. Sitten kun silmä välttää nainen mättää suuhunsa kaikki mahdolliset herkut. Miksi ihmeessä ei mättäisi, kun itsekuria ei ole eikä miestä ole vahtimassa? Sitten hetken kuluttua tajuaa, että jää kiinni, jos alkaa paisumaan. Ongelmahan ratkeaa oksentamalla. Ja kas, näin meillä on bulimikko, joka pelkää jäävänsä kiinni. Hänhän ei tietenkään voi lopettaa, koska ei ole itsekuria ja mies ei vartioi 24/7. 

Se ongelma on kaikissa rangaistuksissa, että kiellettyjä asioita voidaan yrittää tehdä salassa. Mutta silti se tilanne on huomattavasti parempi kuin se missä kaikki on vaan itsekontrollin varassa.

Mutta tuossahan piiskaamisen pelko synnyttää bulimian. Toinen vaihtoehto olisi tukea siihen laihduttamiseen positiivisen kautta, jolloin niitä pieniä repsahtamisia ei tarvitse pelätä ja niistä päästää yli käsittelemällä se tilanne toisella tavalla. 

Huomattavaa on, että jollekulle juurikin se kutkuttava tunne pikku piiskaleikeistä on juuri se paras motivaattori. Leikkiin saa mukavasti aitouden tuntua, kun valitaan rangaistuksen aiheeksi tällainen arkipäivän asia, kuin vaikka liika herkuttelu. Joku pelkkä "syö 1200 kcal päivässä ja laihdut" -ohjelma ei ole yhtään niin vetävä. Tylsää pakkopullaa ilman mitään kivaa. Mutta kun siitä saakin tehtyä kivan pikku valtaleikin ja kipinää parisuhteeseen, niin jopas alkaa onnistua. Luultavasti sitä laihtumista tapahtuu, ja jos välillä meinaa homma junnata, ei tulekaan "eiminustaoletähänolenluuseri"-mielialaa, vaan päästään toteuttamaan vähän fantasioita.  

Voi olla, ettei tuloksena ole langanlaiha laihduttaja, mutta eipä sitä takaa se 1200 kcal/päiväkään, kun siihen kyllästyy ja mässäilee kohta menemään entiseen malliin. Pieni hauskanpito matkan varrella piiskaleikkien parissa sen sijaan voi olla se ylläpitävä tekijä.

Jaa, minä en taas juuri tätä aspektia ymmärrä. Kun sanotaan, että keppi motivoi joitakin, mutta sitten sanotaan, että itse asiassa keppi kuitenkin kutkuttaa. No jos tekisi juuri, kuten käsketään, niin eihän koskaan saisi sitä keppiä. Käytännössähän tuo sitten meinaisi sitä, että "hihi, haluun laihduttaa, eikun en mä oikeestaan haluakaan" eikä kyseessä olisi minkään sortin ohjaus. 

Erilaisia tapoja on niin paljon kuin on tämän sukuisia juttuja harrastavia ihmisiäkin. Se selittää moninaisuuden.

No ei se kyllä selitä. Jos puhutaan yhdestä ainoasta ihmisestä ja hänen kannustimistaan, ei sitä hänen sisäistä ristiriitaa selitä se, että on olemassa muitakin ihmisiä. Tämä ketju on täynnä näitä ristiriitoja yksittäisten tapauksienkin sisällä. Yksikin kadotteli pyöriä jatkuvasti ja ratkaisu olikin se, että sai tarpeeksi piiskaa, niin johan oppi lukitsemaan pyöränsä paremmin. Ei kuitenkaan osannut selittää, johtuiko kadottelu siitä, ettei vain osannut lukita pyörää vai ettei piitannut pyörien katoamisesta ennen kuin mies "opetti". Ja piti kuitenkin itseään ihan fiksuna ihmisenä. Tätäkään ei millään voida selittää, että voi kun joku toinen voi ajatella eri tavalla. Ristiriita on vain tämän ihmisen kohdalla. 

Muistan kun olin pienenä kaverin luona yötä.

Kaverin äiti hinkkasi lattiaa pikkumekossa ja isä seisoi äidin takana kuin työnvalvoja. Pidin tätä pienenä tosi outona.

Kävivät myös aitassa kesken päivän ja äiti tuli sieltä usein hiukset pörrässä, js isä laittoi vyötään kiinni.

Kaveri kertoi että isä piiskasi heitä.

Nyt kun ajattelen, niin heillä olo varmaan kk. Äiti oli aina kauhean kiltti ja hinkkasi paikkoja ennen kuin isä tuli.

Joskus isä tivasi kuka on tiputtanut kylppärin pyyhkeen. Pelkäsin, että se olin minä mutta en uskaltanut sanoa mitään. Näin kun tukisti perheen äitiä yläkerran rapuissa. Tuli ihan hirveä olo.

Meillä on bdms-juttuja ja lapsia, mutta ne on tosi erillään ja harvinaista herkkua. Harmittaa, mutta en halua lapsille tällaisia muistoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko bdsm sitten tutumpaa? Siinä voidaan leikkiä vaikka ja mitä. Ja ihan ilman, että muut vaikuttaisivat olevan yhtään huolissaan, tuleeko alistuva osapuoli oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Kk taas houkuttaa paljon väkeä epäilemään keskenkasvuisten puuhiksi tai kotiväkivallaksi.

Saahan se bdsm-osapuolikin kiksit siitä alistus_leikistä_. Ilman, että jonkun täytyisi mielivaltaisesti häntä hyväksikäyttää. Pääseehän siitäkin roolista ja tilanteesta pois, ihan vain turvasanalla. Eikö se sitten olekaan tarpeeksi aitoa, kun ei tarvitse pelätä tulevansa vaikka ihan oikeasti raiskatuksi, jos on kyseisen aihepiirin _leikkejä_ toivonut?

Miksi kk otetaan niin hirveän tosissaan? Saako sitä harrastaa vaikka vain reksi-koulutyttö -asetelmassa, että kaikki varmasti ymmärtävät "roolit" oikein?

Tässä on nyt aika moneen kertaan mielestäni selitetty, että tästä kotikurijutusta tekee omituisen se, että ne roolit ovat päällä ihan koko ajan. Elämä on yhtä teatteria. Se, mitä tapahtuu makuuhuoneessa parin tunnin ajan on ymmärrettävää, koska siinä jää valtaosa ajasta sille muulle elämälle ja rajat ovat selkeät eikä sitä piiskaa viuhutella tuolla turuilla ja toreilla. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa ymmärtää? 

Jos harrastat niitä bdsm-touhuja ja haluat sen lopettaa, voit siitä puhua vaikka aamupalapöydässä, joka on selkeästi erillään siitä sessiosta ja sinut otetaan vakavasti. Mutta miten puhut kotikurisuhteen lopettamisesta aamupalapöydässä, kun siinäkin ollaan jonkin näytelmän keskellä lausumassa vuorosanoja ja mitä tahansa sanot, voidaan ottaa leikkiin kuuluvana vastusteluna, joka vain lisää kierroksia? Tässä se olennainen ero. Missä menee raja sen todellisen minän ja roolin välillä? Bdsm-sessioissa käsittääkseni se rooli loppuu, kun sessiokin loppuu ja raja on selkeä. 

Tähän oikaisen sen verran, että bdsm ei ole läheskään aina sessioluonteista. Dom/sub rooli voi olla päällä joka hetki molempien osapuolien sitä halutessa. Esim. sub elää ihan normaalia elämäänsä, mutta dom on silti joka hetki läsnä (puhunut nyt ei parisuhteessa olevasta dom/sub parista). Subilla saattaa olla domin käskemät asusteet, välineet yllään, hän tekee normaalien askareiden ohessa domin antamia tehtäviä. Dom voi soittaa, tekstata milloin tahansa ja käskeä tekemään jotain ja sub tottelee. Eli vaikka eläisit yksin, dom on elämässä valtansa kanssa jatkuvasti läsnä.

Jaahas. No mitenkäs tämä sitten taas eroaa kotikuri suhteesta? Siinä ei vain ole sitä kotia? 

Oikeastiko tuolla väki kulkee kahleet kaulassa ja tapit suolessa? Voi luoja, en vain voi ymmärää. 

Bdsm perustuu puhtaasti nöyryyttämiseen alistamiseen ja kipuun. Dom kohtelee subia mielivaltaisesti, eikä rangaistuksia tarvitse mitenkään perustella, eli ne eivät tavallaan ole edes rangaistuksia. Bdsm on myös pääsääntöisesti jollain tapaa seksuaalista.

Kotikurissa taas ei käytetä sadistista mielivaltaa. Joku täällä esitti kotikuri esimerkkinä kuvion jossa nainen vaihtaa miehen mielivaltaisesta käskystä vaatteita uudestaan ja uudestaan ja lopulta saa piiskaa rangaistukseksi. Tämä ei ole kotikuria, vaan enemmänkin sitä bdsm-osastoa. Kotikuri on kokonaisvaltainen elämäntapa, johon sisältyy aina toisen kunnioitus ja rangaistusten järkevät perustelut.

Ja kyllä, yllättävän monet kulkevat julkisesti anaalitapin, kauko-ohjattavan vibran tai geisha-kuulien kanssa, eivätkä he suinkaan aina ole bdsm-porukkaa :)

Eli kotikuri on kiltimpi versio tuosta. Nyt taas meni kyllä pasmat sekaisin, kun koko ketjun ajan on puhuttu siitä, että kotikurissa nimenomaan alistetaan ja piiskataan ja että siitä saadaan seksuaalisia kiksejä. Ja nyt se ei sitten pädekään taas ollenkaan. Olen ymmärtänyt, että kotikuri on kuitenkin jotain vähän rankempaa kuin "hei kulta, sovitaan niin, että jos sorrun taas tupakkaan, tuon sinulle vuoden ajan aamupalan sänkyn" -osastoa. Mutta tämäkö nyt sitten onkin tätä kohuttua kotikuria myös? 

Ymmärtämättömyytesi syy voi olla se, että vetelet mutkat vähän turhan suoraksi ja ajattelet, että kotikuria on vain yhdenlaista. Jokainen pari toteuttaa kotikuria omalla tavallaan. Kotikurissa kyllä piiskataan ja toinen on hallitsevassa roolissa, mutta kyse ei ole missään nimessä bdsm-tyylisestä alistamisesta. Rangaistuksen päätarkoitus ei ole tuottaa seksuaalisia kiksejä, mutta monillehan se kuitenkin niitä tuottaan. Tämä on lisämauste :) Keskityt kovin paljon tuohon piiskaamiseen, se on kuitenkin vain pieni osa kotikuria. Joissain tapauksissa taas kotikurin ja bdsm:n raja on kovin häilyvä, tällöin on taas kyse erilaisesta suhteesta. Kotikuri voi myös joillain olla juuri esittämääsi aamupala sänkyyn-osastoa. Jokainen pari/yksilö löytää itselleen ominaisen tavan toteuttaa mieltymyksiään.

Kotikuri ja  pitkäkestoinen bdsm ovat kokonaisvaltisia elämäntyylejä ja molemmille on oma "yleisönsä". Ihmiset viehättyvät erilaisista asioista ja joskus erilaisuutta on vaikea ymmärtää. Sekä kotikurille ja bdsm:lle yhteistä on kuitenkin se, että kaikki jutussa mukana olevat osapuolet ovat hommassa täysin vapaasta tahdostaan. Toki harrastajissa on oikeita vikapäitä, mutta niinhän niitä on ihan joikaisessa muussakin ihmisryhmässä.

Eli jälleen kerran olemme siinä pisteessä, että kuka tahansa voi sanoa olevansa kotikurisuhteessa, eikä kukaan saa siitä mitään kysellä, koska "eihän näitä voi määritellä". Miksi sitä sanaa sitten pitää käyttää? Jos kotikurisuhde on sitä, että haluan lopettaa tupakanpolton ja miehelle heitin tällaisen itseäni kannustavan lupauksen, niin eiköhän suurin osa ihmisistä sitten elä kotikurisuhteessa. 

Ei liity kotikuriin, mutta jos katsotte TI:tä, niin tuo Vilma on selkeä BDSM-raasu. Tasapainoinen ja mieleltään vahva, no ei. Eikä taida hänen kumppaninsakaan olla ihan terveimmästä päästä.

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut tätä keskustelua ihan mielenkiinnolla. Keskustelu on äitinyt melkoiseksi jankkaamiseksi, joten nyt on pakko lisätä vähän kierroksia.

Kotikuri ei ole pelkästään pariskuntien juttu, myös sinkuilla saattaa olla kotikuri käytössä, silloin toinen osapuoli on vain haettava muuta reittiä. Ilmiö tuntuu olevan yllättävän yleinen (sori sille Prisma-mielensäpahoittajalle) ja toteutustavat vaihtelevat laajalla skaalalla. Siksi sitä on täällä varmasti niin vaikea monien selittää. Yksi pariskunta toteuttaa kotikuria yhdellä tavalla ja toinen toisella. Koko kuvio on niin kokonaisvaltainen kk-ihmiselle, ettei sitä voi nähdä pelkkänä rike-rangaistus-asiana. Oman kirjonsa tuovat sinkut ja ne joiden puoliso ei lähde juttuun mukaan.

Nimim. Juuri eilen sinkulle opiskelijatytölle lukumotiavaatiota piiskannut :)

Juuri tälläiset heitot sekoittavat pakkaa. Jos siis käyt jonkun sinkun luona piiskaamassa vaikka kerran kuussa, et sinä mikään kotikurittaja ole, vaan harrastat varmaan jotain vaniljaSM:ää. Jos olen näitä selostuksia nyt yhtään ymmärtänyt.

Et ole sinkun kotona valvomassa 24/7 lukeeko hän vai ei. Joudut tyytymään sanaansa, että luvut ei suju, tulepas (setä?) piiskan kanssa. Kävit siis ihan normipanopuuhissa piiskan kanssa, mikä on kevyttä kamaa täällä luetun perusteella.

No niin tai näin, nyt tulee se tuomio: en voi mitään sille, että mua todella ällöttää nuo kuvaukset siitä, miten orgasmi ei saa tulla ja sitten vihdoin saa itkun kanssa tulla, miten lapset ovat tajunneet jotain kaverin äidin ja iskän puuhasteluista, jne. En yksinkertaisesti ikinä pysty ymmärtämään, mitä iloa joku voi saada siitä, että ihminen, jonka pitäisi rakastaa minua kaikkein eniten, haluaa hallita - tai edes "auttaa" minua itsekurin kanssa - mitenkään painostaen, pakottaen tai saatana sentään rankaisten.

En ole varma, onko tuo yksi (tai vaikka kaksikin) vastarannankiiski vain hidas ymmärtämään vai provosoiko vain. Mitä sitten, jos jonkun sisäisessä maailmassa on ristiriitoja? Kaikilla on jossain asiassa.

Mitä se muilta on pois, jos joku elää ihan itse määrittelemässään kk-suhteessa? Yritetäänkö tässä saada ihmiset luopumaan siitä sanasta, koko suhteesta vai elämään sitä jotenkin oikeammalla tavalla? Ja tämän tavan sitten määritteleekin joku tuntematon palstalainen, joka ei sanojensa mukaan juurikaan tiedä, mitä kk on, mutta haluaa silti päättää muiden puolesta? Erikoista.

Kallistun arviossani provon puolelle.

Yllättävän pitkä ketju tästä on joka tapauksessa tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut tätä keskustelua ihan mielenkiinnolla. Keskustelu on äitinyt melkoiseksi jankkaamiseksi, joten nyt on pakko lisätä vähän kierroksia.

Kotikuri ei ole pelkästään pariskuntien juttu, myös sinkuilla saattaa olla kotikuri käytössä, silloin toinen osapuoli on vain haettava muuta reittiä. Ilmiö tuntuu olevan yllättävän yleinen (sori sille Prisma-mielensäpahoittajalle) ja toteutustavat vaihtelevat laajalla skaalalla. Siksi sitä on täällä varmasti niin vaikea monien selittää. Yksi pariskunta toteuttaa kotikuria yhdellä tavalla ja toinen toisella. Koko kuvio on niin kokonaisvaltainen kk-ihmiselle, ettei sitä voi nähdä pelkkänä rike-rangaistus-asiana. Oman kirjonsa tuovat sinkut ja ne joiden puoliso ei lähde juttuun mukaan.

Nimim. Juuri eilen sinkulle opiskelijatytölle lukumotiavaatiota piiskannut :)

Juuri tälläiset heitot sekoittavat pakkaa. Jos siis käyt jonkun sinkun luona piiskaamassa vaikka kerran kuussa, et sinä mikään kotikurittaja ole, vaan harrastat varmaan jotain vaniljaSM:ää. Jos olen näitä selostuksia nyt yhtään ymmärtänyt.

Et ole sinkun kotona valvomassa 24/7 lukeeko hän vai ei. Joudut tyytymään sanaansa, että luvut ei suju, tulepas (setä?) piiskan kanssa. Kävit siis ihan normipanopuuhissa piiskan kanssa, mikä on kevyttä kamaa täällä luetun perusteella.

No niin tai näin, nyt tulee se tuomio: en voi mitään sille, että mua todella ällöttää nuo kuvaukset siitä, miten orgasmi ei saa tulla ja sitten vihdoin saa itkun kanssa tulla, miten lapset ovat tajunneet jotain kaverin äidin ja iskän puuhasteluista, jne. En yksinkertaisesti ikinä pysty ymmärtämään, mitä iloa joku voi saada siitä, että ihminen, jonka pitäisi rakastaa minua kaikkein eniten, haluaa hallita - tai edes "auttaa" minua itsekurin kanssa - mitenkään painostaen, pakottaen tai saatana sentään rankaisten.

Meillä ei ole kyseisen tytön kanssa seksiä, hänelle ei kotikurissa ole kyse lainkaan seksistä. Enkä minä käy koskaan hänen luonaan, vaan hän tulee luokseni kun kokee tarvitsevansa kuritusta. Viimeksi oli siis luistanut opiskeluista bilettämisen takia. Hän tulee luokseni, koska ei ole löytänyt itselleen miestä kotikurisuhteeseen. Moni sinkku kaipaa suhdetta, vaikka ei sellaisessa ole, suhteita on vain kovin erilaisia.

Ja täti, ei setä ☺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko bdsm sitten tutumpaa? Siinä voidaan leikkiä vaikka ja mitä. Ja ihan ilman, että muut vaikuttaisivat olevan yhtään huolissaan, tuleeko alistuva osapuoli oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Kk taas houkuttaa paljon väkeä epäilemään keskenkasvuisten puuhiksi tai kotiväkivallaksi.

Saahan se bdsm-osapuolikin kiksit siitä alistus_leikistä_. Ilman, että jonkun täytyisi mielivaltaisesti häntä hyväksikäyttää. Pääseehän siitäkin roolista ja tilanteesta pois, ihan vain turvasanalla. Eikö se sitten olekaan tarpeeksi aitoa, kun ei tarvitse pelätä tulevansa vaikka ihan oikeasti raiskatuksi, jos on kyseisen aihepiirin _leikkejä_ toivonut?

Miksi kk otetaan niin hirveän tosissaan? Saako sitä harrastaa vaikka vain reksi-koulutyttö -asetelmassa, että kaikki varmasti ymmärtävät "roolit" oikein?

Tässä on nyt aika moneen kertaan mielestäni selitetty, että tästä kotikurijutusta tekee omituisen se, että ne roolit ovat päällä ihan koko ajan. Elämä on yhtä teatteria. Se, mitä tapahtuu makuuhuoneessa parin tunnin ajan on ymmärrettävää, koska siinä jää valtaosa ajasta sille muulle elämälle ja rajat ovat selkeät eikä sitä piiskaa viuhutella tuolla turuilla ja toreilla. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa ymmärtää? 

Jos harrastat niitä bdsm-touhuja ja haluat sen lopettaa, voit siitä puhua vaikka aamupalapöydässä, joka on selkeästi erillään siitä sessiosta ja sinut otetaan vakavasti. Mutta miten puhut kotikurisuhteen lopettamisesta aamupalapöydässä, kun siinäkin ollaan jonkin näytelmän keskellä lausumassa vuorosanoja ja mitä tahansa sanot, voidaan ottaa leikkiin kuuluvana vastusteluna, joka vain lisää kierroksia? Tässä se olennainen ero. Missä menee raja sen todellisen minän ja roolin välillä? Bdsm-sessioissa käsittääkseni se rooli loppuu, kun sessiokin loppuu ja raja on selkeä. 

Tähän oikaisen sen verran, että bdsm ei ole läheskään aina sessioluonteista. Dom/sub rooli voi olla päällä joka hetki molempien osapuolien sitä halutessa. Esim. sub elää ihan normaalia elämäänsä, mutta dom on silti joka hetki läsnä (puhunut nyt ei parisuhteessa olevasta dom/sub parista). Subilla saattaa olla domin käskemät asusteet, välineet yllään, hän tekee normaalien askareiden ohessa domin antamia tehtäviä. Dom voi soittaa, tekstata milloin tahansa ja käskeä tekemään jotain ja sub tottelee. Eli vaikka eläisit yksin, dom on elämässä valtansa kanssa jatkuvasti läsnä.

Jaahas. No mitenkäs tämä sitten taas eroaa kotikuri suhteesta? Siinä ei vain ole sitä kotia? 

Oikeastiko tuolla väki kulkee kahleet kaulassa ja tapit suolessa? Voi luoja, en vain voi ymmärää. 

Bdsm perustuu puhtaasti nöyryyttämiseen alistamiseen ja kipuun. Dom kohtelee subia mielivaltaisesti, eikä rangaistuksia tarvitse mitenkään perustella, eli ne eivät tavallaan ole edes rangaistuksia. Bdsm on myös pääsääntöisesti jollain tapaa seksuaalista.

Kotikurissa taas ei käytetä sadistista mielivaltaa. Joku täällä esitti kotikuri esimerkkinä kuvion jossa nainen vaihtaa miehen mielivaltaisesta käskystä vaatteita uudestaan ja uudestaan ja lopulta saa piiskaa rangaistukseksi. Tämä ei ole kotikuria, vaan enemmänkin sitä bdsm-osastoa. Kotikuri on kokonaisvaltainen elämäntapa, johon sisältyy aina toisen kunnioitus ja rangaistusten järkevät perustelut.

Ja kyllä, yllättävän monet kulkevat julkisesti anaalitapin, kauko-ohjattavan vibran tai geisha-kuulien kanssa, eivätkä he suinkaan aina ole bdsm-porukkaa :)

Eli kotikuri on kiltimpi versio tuosta. Nyt taas meni kyllä pasmat sekaisin, kun koko ketjun ajan on puhuttu siitä, että kotikurissa nimenomaan alistetaan ja piiskataan ja että siitä saadaan seksuaalisia kiksejä. Ja nyt se ei sitten pädekään taas ollenkaan. Olen ymmärtänyt, että kotikuri on kuitenkin jotain vähän rankempaa kuin "hei kulta, sovitaan niin, että jos sorrun taas tupakkaan, tuon sinulle vuoden ajan aamupalan sänkyn" -osastoa. Mutta tämäkö nyt sitten onkin tätä kohuttua kotikuria myös? 

Ymmärtämättömyytesi syy voi olla se, että vetelet mutkat vähän turhan suoraksi ja ajattelet, että kotikuria on vain yhdenlaista. Jokainen pari toteuttaa kotikuria omalla tavallaan. Kotikurissa kyllä piiskataan ja toinen on hallitsevassa roolissa, mutta kyse ei ole missään nimessä bdsm-tyylisestä alistamisesta. Rangaistuksen päätarkoitus ei ole tuottaa seksuaalisia kiksejä, mutta monillehan se kuitenkin niitä tuottaan. Tämä on lisämauste :) Keskityt kovin paljon tuohon piiskaamiseen, se on kuitenkin vain pieni osa kotikuria. Joissain tapauksissa taas kotikurin ja bdsm:n raja on kovin häilyvä, tällöin on taas kyse erilaisesta suhteesta. Kotikuri voi myös joillain olla juuri esittämääsi aamupala sänkyyn-osastoa. Jokainen pari/yksilö löytää itselleen ominaisen tavan toteuttaa mieltymyksiään.

Kotikuri ja  pitkäkestoinen bdsm ovat kokonaisvaltisia elämäntyylejä ja molemmille on oma "yleisönsä". Ihmiset viehättyvät erilaisista asioista ja joskus erilaisuutta on vaikea ymmärtää. Sekä kotikurille ja bdsm:lle yhteistä on kuitenkin se, että kaikki jutussa mukana olevat osapuolet ovat hommassa täysin vapaasta tahdostaan. Toki harrastajissa on oikeita vikapäitä, mutta niinhän niitä on ihan joikaisessa muussakin ihmisryhmässä.

Eli jälleen kerran olemme siinä pisteessä, että kuka tahansa voi sanoa olevansa kotikurisuhteessa, eikä kukaan saa siitä mitään kysellä, koska "eihän näitä voi määritellä". Miksi sitä sanaa sitten pitää käyttää? Jos kotikurisuhde on sitä, että haluan lopettaa tupakanpolton ja miehelle heitin tällaisen itseäni kannustavan lupauksen, niin eiköhän suurin osa ihmisistä sitten elä kotikurisuhteessa. 

Tottakai saa kysellä, mutta täytyy ymmärtää, että jokainen toteuttaa suhdettaan omalla tavalla. Eihän kattotermi parisuhteenkaan alle sijoitu yhtä homogeenista joukkoa, joista jokainen elää samanlaisessa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, onko tuo yksi (tai vaikka kaksikin) vastarannankiiski vain hidas ymmärtämään vai provosoiko vain. Mitä sitten, jos jonkun sisäisessä maailmassa on ristiriitoja? Kaikilla on jossain asiassa.

Mitä se muilta on pois, jos joku elää ihan itse määrittelemässään kk-suhteessa? Yritetäänkö tässä saada ihmiset luopumaan siitä sanasta, koko suhteesta vai elämään sitä jotenkin oikeammalla tavalla? Ja tämän tavan sitten määritteleekin joku tuntematon palstalainen, joka ei sanojensa mukaan juurikaan tiedä, mitä kk on, mutta haluaa silti päättää muiden puolesta? Erikoista.

Kallistun arviossani provon puolelle.

Yllättävän pitkä ketju tästä on joka tapauksessa tullut.

Tämä juuri. Harvassa on ihminen, jolla ei olisi jotain ristiriitoja elämässään. Tunnen monia ihmisiä (itseni mukaan lukien), jotka rakastavat työtään, mutta lottoavat sillä ajatuksella, että voisivat jäädä oloneuvoksiksi.

Antaa ihmisten rauhassa toteuttaa itseään, kun eivät ole muille haitaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko bdsm sitten tutumpaa? Siinä voidaan leikkiä vaikka ja mitä. Ja ihan ilman, että muut vaikuttaisivat olevan yhtään huolissaan, tuleeko alistuva osapuoli oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Kk taas houkuttaa paljon väkeä epäilemään keskenkasvuisten puuhiksi tai kotiväkivallaksi.

Saahan se bdsm-osapuolikin kiksit siitä alistus_leikistä_. Ilman, että jonkun täytyisi mielivaltaisesti häntä hyväksikäyttää. Pääseehän siitäkin roolista ja tilanteesta pois, ihan vain turvasanalla. Eikö se sitten olekaan tarpeeksi aitoa, kun ei tarvitse pelätä tulevansa vaikka ihan oikeasti raiskatuksi, jos on kyseisen aihepiirin _leikkejä_ toivonut?

Miksi kk otetaan niin hirveän tosissaan? Saako sitä harrastaa vaikka vain reksi-koulutyttö -asetelmassa, että kaikki varmasti ymmärtävät "roolit" oikein?

Tässä on nyt aika moneen kertaan mielestäni selitetty, että tästä kotikurijutusta tekee omituisen se, että ne roolit ovat päällä ihan koko ajan. Elämä on yhtä teatteria. Se, mitä tapahtuu makuuhuoneessa parin tunnin ajan on ymmärrettävää, koska siinä jää valtaosa ajasta sille muulle elämälle ja rajat ovat selkeät eikä sitä piiskaa viuhutella tuolla turuilla ja toreilla. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa ymmärtää? 

Jos harrastat niitä bdsm-touhuja ja haluat sen lopettaa, voit siitä puhua vaikka aamupalapöydässä, joka on selkeästi erillään siitä sessiosta ja sinut otetaan vakavasti. Mutta miten puhut kotikurisuhteen lopettamisesta aamupalapöydässä, kun siinäkin ollaan jonkin näytelmän keskellä lausumassa vuorosanoja ja mitä tahansa sanot, voidaan ottaa leikkiin kuuluvana vastusteluna, joka vain lisää kierroksia? Tässä se olennainen ero. Missä menee raja sen todellisen minän ja roolin välillä? Bdsm-sessioissa käsittääkseni se rooli loppuu, kun sessiokin loppuu ja raja on selkeä. 

Tähän oikaisen sen verran, että bdsm ei ole läheskään aina sessioluonteista. Dom/sub rooli voi olla päällä joka hetki molempien osapuolien sitä halutessa. Esim. sub elää ihan normaalia elämäänsä, mutta dom on silti joka hetki läsnä (puhunut nyt ei parisuhteessa olevasta dom/sub parista). Subilla saattaa olla domin käskemät asusteet, välineet yllään, hän tekee normaalien askareiden ohessa domin antamia tehtäviä. Dom voi soittaa, tekstata milloin tahansa ja käskeä tekemään jotain ja sub tottelee. Eli vaikka eläisit yksin, dom on elämässä valtansa kanssa jatkuvasti läsnä.

Jaahas. No mitenkäs tämä sitten taas eroaa kotikuri suhteesta? Siinä ei vain ole sitä kotia? 

Oikeastiko tuolla väki kulkee kahleet kaulassa ja tapit suolessa? Voi luoja, en vain voi ymmärää. 

Bdsm perustuu puhtaasti nöyryyttämiseen alistamiseen ja kipuun. Dom kohtelee subia mielivaltaisesti, eikä rangaistuksia tarvitse mitenkään perustella, eli ne eivät tavallaan ole edes rangaistuksia. Bdsm on myös pääsääntöisesti jollain tapaa seksuaalista.

Kotikurissa taas ei käytetä sadistista mielivaltaa. Joku täällä esitti kotikuri esimerkkinä kuvion jossa nainen vaihtaa miehen mielivaltaisesta käskystä vaatteita uudestaan ja uudestaan ja lopulta saa piiskaa rangaistukseksi. Tämä ei ole kotikuria, vaan enemmänkin sitä bdsm-osastoa. Kotikuri on kokonaisvaltainen elämäntapa, johon sisältyy aina toisen kunnioitus ja rangaistusten järkevät perustelut.

Ja kyllä, yllättävän monet kulkevat julkisesti anaalitapin, kauko-ohjattavan vibran tai geisha-kuulien kanssa, eivätkä he suinkaan aina ole bdsm-porukkaa :)

Eli kotikuri on kiltimpi versio tuosta. Nyt taas meni kyllä pasmat sekaisin, kun koko ketjun ajan on puhuttu siitä, että kotikurissa nimenomaan alistetaan ja piiskataan ja että siitä saadaan seksuaalisia kiksejä. Ja nyt se ei sitten pädekään taas ollenkaan. Olen ymmärtänyt, että kotikuri on kuitenkin jotain vähän rankempaa kuin "hei kulta, sovitaan niin, että jos sorrun taas tupakkaan, tuon sinulle vuoden ajan aamupalan sänkyn" -osastoa. Mutta tämäkö nyt sitten onkin tätä kohuttua kotikuria myös? 

Ymmärtämättömyytesi syy voi olla se, että vetelet mutkat vähän turhan suoraksi ja ajattelet, että kotikuria on vain yhdenlaista. Jokainen pari toteuttaa kotikuria omalla tavallaan. Kotikurissa kyllä piiskataan ja toinen on hallitsevassa roolissa, mutta kyse ei ole missään nimessä bdsm-tyylisestä alistamisesta. Rangaistuksen päätarkoitus ei ole tuottaa seksuaalisia kiksejä, mutta monillehan se kuitenkin niitä tuottaan. Tämä on lisämauste :) Keskityt kovin paljon tuohon piiskaamiseen, se on kuitenkin vain pieni osa kotikuria. Joissain tapauksissa taas kotikurin ja bdsm:n raja on kovin häilyvä, tällöin on taas kyse erilaisesta suhteesta. Kotikuri voi myös joillain olla juuri esittämääsi aamupala sänkyyn-osastoa. Jokainen pari/yksilö löytää itselleen ominaisen tavan toteuttaa mieltymyksiään.

Kotikuri ja  pitkäkestoinen bdsm ovat kokonaisvaltisia elämäntyylejä ja molemmille on oma "yleisönsä". Ihmiset viehättyvät erilaisista asioista ja joskus erilaisuutta on vaikea ymmärtää. Sekä kotikurille ja bdsm:lle yhteistä on kuitenkin se, että kaikki jutussa mukana olevat osapuolet ovat hommassa täysin vapaasta tahdostaan. Toki harrastajissa on oikeita vikapäitä, mutta niinhän niitä on ihan joikaisessa muussakin ihmisryhmässä.

Eli jälleen kerran olemme siinä pisteessä, että kuka tahansa voi sanoa olevansa kotikurisuhteessa, eikä kukaan saa siitä mitään kysellä, koska "eihän näitä voi määritellä". Miksi sitä sanaa sitten pitää käyttää? Jos kotikurisuhde on sitä, että haluan lopettaa tupakanpolton ja miehelle heitin tällaisen itseäni kannustavan lupauksen, niin eiköhän suurin osa ihmisistä sitten elä kotikurisuhteessa. 

Tottakai saa kysellä, mutta täytyy ymmärtää, että jokainen toteuttaa suhdettaan omalla tavalla. Eihän kattotermi parisuhteenkaan alle sijoitu yhtä homogeenista joukkoa, joista jokainen elää samanlaisessa parisuhteessa.

Mutta jos minä kerron omasta parisuhteestani ja joku kyselee siitä asioita ja huomauttaa, että kertomassani on jotain ristiriitaista, en minä voi vain huutaa, että naapurin Minnalla voi olla erilainen parisuhde kuin minulla, jos olen itse nimenomaan kertonut, että tämä asiat koskevat nimenomaan omaa suhdettani. Tässä ketjussa on kuitenkin näin tehty nyt jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, onko tuo yksi (tai vaikka kaksikin) vastarannankiiski vain hidas ymmärtämään vai provosoiko vain. Mitä sitten, jos jonkun sisäisessä maailmassa on ristiriitoja? Kaikilla on jossain asiassa.

Mitä se muilta on pois, jos joku elää ihan itse määrittelemässään kk-suhteessa? Yritetäänkö tässä saada ihmiset luopumaan siitä sanasta, koko suhteesta vai elämään sitä jotenkin oikeammalla tavalla? Ja tämän tavan sitten määritteleekin joku tuntematon palstalainen, joka ei sanojensa mukaan juurikaan tiedä, mitä kk on, mutta haluaa silti päättää muiden puolesta? Erikoista.

Kallistun arviossani provon puolelle.

Yllättävän pitkä ketju tästä on joka tapauksessa tullut.

Tämä juuri. Harvassa on ihminen, jolla ei olisi jotain ristiriitoja elämässään. Tunnen monia ihmisiä (itseni mukaan lukien), jotka rakastavat työtään, mutta lottoavat sillä ajatuksella, että voisivat jäädä oloneuvoksiksi.

Antaa ihmisten rauhassa toteuttaa itseään, kun eivät ole muille haitaksi.

Tottakai voi olla ristiriitoja. En minä nyt mikään idiootti kuitenkaan ole, vaikka sellaiseksi tässä nyt minut leimaattekin. Pointti onkin se, miksi niitä ristiriitoja ei voi myöntää, vaan niiden huomauttamiseen vastaukset ovat "parisuhteet ovat erilaisia", "kukin tehkööt miten haluaa", "ihmiset tykkäävät eri asioista" jne. Miksei voi vain sanoa, että joo, onhan se järjellä ajatellen tosi omituista, mutta näin se nyt vain on eikä ristiriita ole ongelma. Sen ristiriidan kieltäminen tekee vaikutelman, että sitä ei haluta myöntää, sitä ei huomata tai että ongelma on todella iso ja se vaivaa itseäkin. 

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, onko tuo yksi (tai vaikka kaksikin) vastarannankiiski vain hidas ymmärtämään vai provosoiko vain. Mitä sitten, jos jonkun sisäisessä maailmassa on ristiriitoja? Kaikilla on jossain asiassa.

Mitä se muilta on pois, jos joku elää ihan itse määrittelemässään kk-suhteessa? Yritetäänkö tässä saada ihmiset luopumaan siitä sanasta, koko suhteesta vai elämään sitä jotenkin oikeammalla tavalla? Ja tämän tavan sitten määritteleekin joku tuntematon palstalainen, joka ei sanojensa mukaan juurikaan tiedä, mitä kk on, mutta haluaa silti päättää muiden puolesta? Erikoista.

Kallistun arviossani provon puolelle.

Yllättävän pitkä ketju tästä on joka tapauksessa tullut.

Minä ainakin yritän tässä nyt vain saada selkoa tuolle sanalle. Jotenkin ottaa päähän tälläiset epämääräisyydet, kun ollaan ja sitten ei ollakaan ja kaikki saa olla mitä haluaa ja käytetään termejä miten sattuu. Sitten kun joku oikeasti asiasta olisi kiinnostunut tietämään lisää, kaikki puhuvat ihan ristiin ja mitään punaista lankaa ei ole olemassakaan. Ei toki kaikkien tarvitse olla samanlaisia, mutta jonkinlainen yhtenäinen linja pitäisi olla, että voidaan jollekin asialle ottaa tällainen oma termi käyttöön. 

Ihan vain siis siinä mielessä ärsyttää, että aiheesta keskustelukin muuttuu mahdottomaksi, kun kukaan ei tiedä, mistä edes puhutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko bdsm sitten tutumpaa? Siinä voidaan leikkiä vaikka ja mitä. Ja ihan ilman, että muut vaikuttaisivat olevan yhtään huolissaan, tuleeko alistuva osapuoli oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Kk taas houkuttaa paljon väkeä epäilemään keskenkasvuisten puuhiksi tai kotiväkivallaksi.

Saahan se bdsm-osapuolikin kiksit siitä alistus_leikistä_. Ilman, että jonkun täytyisi mielivaltaisesti häntä hyväksikäyttää. Pääseehän siitäkin roolista ja tilanteesta pois, ihan vain turvasanalla. Eikö se sitten olekaan tarpeeksi aitoa, kun ei tarvitse pelätä tulevansa vaikka ihan oikeasti raiskatuksi, jos on kyseisen aihepiirin _leikkejä_ toivonut?

Miksi kk otetaan niin hirveän tosissaan? Saako sitä harrastaa vaikka vain reksi-koulutyttö -asetelmassa, että kaikki varmasti ymmärtävät "roolit" oikein?

Tämä koko ihmettelyhän alkoi siitä, että tuo kotikuri on fantasiaa, joka kuitenkin on päällä 24/7.

On ihan normaalia harrastaa bdsm seksiä, tai vaikka jotain lapsivaippajuttuja, mutta ei kukaan muukaan pidä fetissiä päällä 24/7.

Tuo kotikuri eroaa tuon takia erittäin paljon bdsm seksistä ja suhteista, eikä juuri kukaan tuollainen ulota sitä fetissiä arkeen niin kuin kotikurilaiset. 

Ai miten niin on normaalia? Kuka sanoi, Seta varmaan? Juu ei ole lapsivaippajutut ja bdsm -leikit normaaleja. Se jos löytyy paljon ihmisiä jotka niitä harrastavat, ei tee asiasta normaalia. Kyllä on paljon niitäkin jotka tappavat ihmisiä, ei se silti tee asiasta normaalia saati hyvää asiaa.

Kyllä on ihmisillä paljon kieroutumia, mutta älkää nyt hyvän tähden alkako väittämään, että ne on normaaleja asioita!  Tämä kotikuri-kiinnostuskin kertoo siitä, miten ihmiset ovat hukassa itsensä ja elämänsä kanssa, ja yritetään löytää sitä "omaa juttua" ja sapluunaa, missä pystyisi elämään jotta saa jotain kiksejä, millä unohtaa ahdistuksensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, onko tuo yksi (tai vaikka kaksikin) vastarannankiiski vain hidas ymmärtämään vai provosoiko vain. Mitä sitten, jos jonkun sisäisessä maailmassa on ristiriitoja? Kaikilla on jossain asiassa.

Mitä se muilta on pois, jos joku elää ihan itse määrittelemässään kk-suhteessa? Yritetäänkö tässä saada ihmiset luopumaan siitä sanasta, koko suhteesta vai elämään sitä jotenkin oikeammalla tavalla? Ja tämän tavan sitten määritteleekin joku tuntematon palstalainen, joka ei sanojensa mukaan juurikaan tiedä, mitä kk on, mutta haluaa silti päättää muiden puolesta? Erikoista.

Kallistun arviossani provon puolelle.

Yllättävän pitkä ketju tästä on joka tapauksessa tullut.

Minä ainakin yritän tässä nyt vain saada selkoa tuolle sanalle. Jotenkin ottaa päähän tälläiset epämääräisyydet, kun ollaan ja sitten ei ollakaan ja kaikki saa olla mitä haluaa ja käytetään termejä miten sattuu. Sitten kun joku oikeasti asiasta olisi kiinnostunut tietämään lisää, kaikki puhuvat ihan ristiin ja mitään punaista lankaa ei ole olemassakaan. Ei toki kaikkien tarvitse olla samanlaisia, mutta jonkinlainen yhtenäinen linja pitäisi olla, että voidaan jollekin asialle ottaa tällainen oma termi käyttöön. 

Ihan vain siis siinä mielessä ärsyttää, että aiheesta keskustelukin muuttuu mahdottomaksi, kun kukaan ei tiedä, mistä edes puhutaan. 

Mielestäni tässä on ihan selkeä punainen lanka. Kotikurisuhde on suhde, jossa toisella osapuolella on valta ja vastuu ja toinen osapuoli on alistuva. Se miten tämä toteutetaan, tuo ketjussakin ilmenevän monimuotoisuuden asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut tätä keskustelua ihan mielenkiinnolla. Keskustelu on äitinyt melkoiseksi jankkaamiseksi, joten nyt on pakko lisätä vähän kierroksia.

Kotikuri ei ole pelkästään pariskuntien juttu, myös sinkuilla saattaa olla kotikuri käytössä, silloin toinen osapuoli on vain haettava muuta reittiä. Ilmiö tuntuu olevan yllättävän yleinen (sori sille Prisma-mielensäpahoittajalle) ja toteutustavat vaihtelevat laajalla skaalalla. Siksi sitä on täällä varmasti niin vaikea monien selittää. Yksi pariskunta toteuttaa kotikuria yhdellä tavalla ja toinen toisella. Koko kuvio on niin kokonaisvaltainen kk-ihmiselle, ettei sitä voi nähdä pelkkänä rike-rangaistus-asiana. Oman kirjonsa tuovat sinkut ja ne joiden puoliso ei lähde juttuun mukaan.

Nimim. Juuri eilen sinkulle opiskelijatytölle lukumotiavaatiota piiskannut :)

Juuri tälläiset heitot sekoittavat pakkaa. Jos siis käyt jonkun sinkun luona piiskaamassa vaikka kerran kuussa, et sinä mikään kotikurittaja ole, vaan harrastat varmaan jotain vaniljaSM:ää. Jos olen näitä selostuksia nyt yhtään ymmärtänyt.

Et ole sinkun kotona valvomassa 24/7 lukeeko hän vai ei. Joudut tyytymään sanaansa, että luvut ei suju, tulepas (setä?) piiskan kanssa. Kävit siis ihan normipanopuuhissa piiskan kanssa, mikä on kevyttä kamaa täällä luetun perusteella.

No niin tai näin, nyt tulee se tuomio: en voi mitään sille, että mua todella ällöttää nuo kuvaukset siitä, miten orgasmi ei saa tulla ja sitten vihdoin saa itkun kanssa tulla, miten lapset ovat tajunneet jotain kaverin äidin ja iskän puuhasteluista, jne. En yksinkertaisesti ikinä pysty ymmärtämään, mitä iloa joku voi saada siitä, että ihminen, jonka pitäisi rakastaa minua kaikkein eniten, haluaa hallita - tai edes "auttaa" minua itsekurin kanssa - mitenkään painostaen, pakottaen tai saatana sentään rankaisten.

Meillä ei ole kyseisen tytön kanssa seksiä, hänelle ei kotikurissa ole kyse lainkaan seksistä. Enkä minä käy koskaan hänen luonaan, vaan hän tulee luokseni kun kokee tarvitsevansa kuritusta. Viimeksi oli siis luistanut opiskeluista bilettämisen takia. Hän tulee luokseni, koska ei ole löytänyt itselleen miestä kotikurisuhteeseen. Moni sinkku kaipaa suhdetta, vaikka ei sellaisessa ole, suhteita on vain kovin erilaisia.

Ja täti, ei setä ☺

Mutta eihän sinulla ole kuin tytselin sana siitä, että biletetty eikä opiskeltu. Juuri tätä tarkoitan kummallisella asioiden sekoittamisella. Tyttö haluaa piiskaa, kertoo, mitä tarvitsee sanoa sitä saadakseen ja tätä nimitetään kotikurisuhteeksi.

Nyt tahtoisin tietää kylläkin, mitä te molemmat siis tästä suhteesta saatte, ellette seksuaalista mielihyvää? Piiskaatko todella tyttöä vastentahtoisesti hänen omaksi parhaakseen, motivoidaksesi häntä opiskelemaan? Ja hän tulee luoksesi jalat laahaten, mutta tietäen, että muuten ei koulu suju?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, onko tuo yksi (tai vaikka kaksikin) vastarannankiiski vain hidas ymmärtämään vai provosoiko vain. Mitä sitten, jos jonkun sisäisessä maailmassa on ristiriitoja? Kaikilla on jossain asiassa.

Mitä se muilta on pois, jos joku elää ihan itse määrittelemässään kk-suhteessa? Yritetäänkö tässä saada ihmiset luopumaan siitä sanasta, koko suhteesta vai elämään sitä jotenkin oikeammalla tavalla? Ja tämän tavan sitten määritteleekin joku tuntematon palstalainen, joka ei sanojensa mukaan juurikaan tiedä, mitä kk on, mutta haluaa silti päättää muiden puolesta? Erikoista.

Kallistun arviossani provon puolelle.

Yllättävän pitkä ketju tästä on joka tapauksessa tullut.

Tämä juuri. Harvassa on ihminen, jolla ei olisi jotain ristiriitoja elämässään. Tunnen monia ihmisiä (itseni mukaan lukien), jotka rakastavat työtään, mutta lottoavat sillä ajatuksella, että voisivat jäädä oloneuvoksiksi.

Antaa ihmisten rauhassa toteuttaa itseään, kun eivät ole muille haitaksi.

Tottakai voi olla ristiriitoja. En minä nyt mikään idiootti kuitenkaan ole, vaikka sellaiseksi tässä nyt minut leimaattekin. Pointti onkin se, miksi niitä ristiriitoja ei voi myöntää, vaan niiden huomauttamiseen vastaukset ovat "parisuhteet ovat erilaisia", "kukin tehkööt miten haluaa", "ihmiset tykkäävät eri asioista" jne. Miksei voi vain sanoa, että joo, onhan se järjellä ajatellen tosi omituista, mutta näin se nyt vain on eikä ristiriita ole ongelma. Sen ristiriidan kieltäminen tekee vaikutelman, että sitä ei haluta myöntää, sitä ei huomata tai että ongelma on todella iso ja se vaivaa itseäkin. 

Monet asiat ovat melko omituisia, kun niitä järjellä alkaa ajattelemaan. Varsinkin ihmisten käyttäytymisessä.

Ristiriitaa ei täällä "myönnetä" luultavasti sen takia, että itselleen täysin loogisessa ja luonnollisessa tavassa elää ei nähdä mitään ristiriitaista, vaikka ulkopuolisen silmin se sellaiselta näyttääkin. Eli ristiriita tuntuu olevan tässä lähinnä sinulle kovin suuri päänvaiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, onko tuo yksi (tai vaikka kaksikin) vastarannankiiski vain hidas ymmärtämään vai provosoiko vain. Mitä sitten, jos jonkun sisäisessä maailmassa on ristiriitoja? Kaikilla on jossain asiassa.

Mitä se muilta on pois, jos joku elää ihan itse määrittelemässään kk-suhteessa? Yritetäänkö tässä saada ihmiset luopumaan siitä sanasta, koko suhteesta vai elämään sitä jotenkin oikeammalla tavalla? Ja tämän tavan sitten määritteleekin joku tuntematon palstalainen, joka ei sanojensa mukaan juurikaan tiedä, mitä kk on, mutta haluaa silti päättää muiden puolesta? Erikoista.

Kallistun arviossani provon puolelle.

Yllättävän pitkä ketju tästä on joka tapauksessa tullut.

Minä ainakin yritän tässä nyt vain saada selkoa tuolle sanalle. Jotenkin ottaa päähän tälläiset epämääräisyydet, kun ollaan ja sitten ei ollakaan ja kaikki saa olla mitä haluaa ja käytetään termejä miten sattuu. Sitten kun joku oikeasti asiasta olisi kiinnostunut tietämään lisää, kaikki puhuvat ihan ristiin ja mitään punaista lankaa ei ole olemassakaan. Ei toki kaikkien tarvitse olla samanlaisia, mutta jonkinlainen yhtenäinen linja pitäisi olla, että voidaan jollekin asialle ottaa tällainen oma termi käyttöön. 

Ihan vain siis siinä mielessä ärsyttää, että aiheesta keskustelukin muuttuu mahdottomaksi, kun kukaan ei tiedä, mistä edes puhutaan. 

Mielestäni tässä on ihan selkeä punainen lanka. Kotikurisuhde on suhde, jossa toisella osapuolella on valta ja vastuu ja toinen osapuoli on alistuva. Se miten tämä toteutetaan, tuo ketjussakin ilmenevän monimuotoisuuden asiaan.

Jos luet ketjun, löydät kommentteja, joiden mukaan tuokaan määrittely ei kuulemma pidä paikkaansa. Esimerkiksi tuolla kerrottiin siitä tenttiin lukemisesta, jossa rankaisu ei liittynyt mihinkään muuhun elämänalueeseen. Toisella oli ainoastaan oikeus rankaista tenttiin lukijan luvalla, mutta missään vaiheessa varsinaista alistumista ei ole. 

Ja toisaalta, kuten olen jo monta kertaa sanonut, tuohan voi liittyä suunnilleen joka toiseen parisuhteeseen, jos tarpeeksi laveasti tulkitaan. Eli keskustelu on mahdotonta ja koko määritelmä oikeastaan aika turha. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut tätä keskustelua ihan mielenkiinnolla. Keskustelu on äitinyt melkoiseksi jankkaamiseksi, joten nyt on pakko lisätä vähän kierroksia.

Kotikuri ei ole pelkästään pariskuntien juttu, myös sinkuilla saattaa olla kotikuri käytössä, silloin toinen osapuoli on vain haettava muuta reittiä. Ilmiö tuntuu olevan yllättävän yleinen (sori sille Prisma-mielensäpahoittajalle) ja toteutustavat vaihtelevat laajalla skaalalla. Siksi sitä on täällä varmasti niin vaikea monien selittää. Yksi pariskunta toteuttaa kotikuria yhdellä tavalla ja toinen toisella. Koko kuvio on niin kokonaisvaltainen kk-ihmiselle, ettei sitä voi nähdä pelkkänä rike-rangaistus-asiana. Oman kirjonsa tuovat sinkut ja ne joiden puoliso ei lähde juttuun mukaan.

Nimim. Juuri eilen sinkulle opiskelijatytölle lukumotiavaatiota piiskannut :)

Juuri tälläiset heitot sekoittavat pakkaa. Jos siis käyt jonkun sinkun luona piiskaamassa vaikka kerran kuussa, et sinä mikään kotikurittaja ole, vaan harrastat varmaan jotain vaniljaSM:ää. Jos olen näitä selostuksia nyt yhtään ymmärtänyt.

Et ole sinkun kotona valvomassa 24/7 lukeeko hän vai ei. Joudut tyytymään sanaansa, että luvut ei suju, tulepas (setä?) piiskan kanssa. Kävit siis ihan normipanopuuhissa piiskan kanssa, mikä on kevyttä kamaa täällä luetun perusteella.

No niin tai näin, nyt tulee se tuomio: en voi mitään sille, että mua todella ällöttää nuo kuvaukset siitä, miten orgasmi ei saa tulla ja sitten vihdoin saa itkun kanssa tulla, miten lapset ovat tajunneet jotain kaverin äidin ja iskän puuhasteluista, jne. En yksinkertaisesti ikinä pysty ymmärtämään, mitä iloa joku voi saada siitä, että ihminen, jonka pitäisi rakastaa minua kaikkein eniten, haluaa hallita - tai edes "auttaa" minua itsekurin kanssa - mitenkään painostaen, pakottaen tai saatana sentään rankaisten.

Meillä ei ole kyseisen tytön kanssa seksiä, hänelle ei kotikurissa ole kyse lainkaan seksistä. Enkä minä käy koskaan hänen luonaan, vaan hän tulee luokseni kun kokee tarvitsevansa kuritusta. Viimeksi oli siis luistanut opiskeluista bilettämisen takia. Hän tulee luokseni, koska ei ole löytänyt itselleen miestä kotikurisuhteeseen. Moni sinkku kaipaa suhdetta, vaikka ei sellaisessa ole, suhteita on vain kovin erilaisia.

Ja täti, ei setä ☺

Mutta eihän sinulla ole kuin tytselin sana siitä, että biletetty eikä opiskeltu. Juuri tätä tarkoitan kummallisella asioiden sekoittamisella. Tyttö haluaa piiskaa, kertoo, mitä tarvitsee sanoa sitä saadakseen ja tätä nimitetään kotikurisuhteeksi.

Nyt tahtoisin tietää kylläkin, mitä te molemmat siis tästä suhteesta saatte, ellette seksuaalista mielihyvää? Piiskaatko todella tyttöä vastentahtoisesti hänen omaksi parhaakseen, motivoidaksesi häntä opiskelemaan? Ja hän tulee luoksesi jalat laahaten, mutta tietäen, että muuten ei koulu suju?

Tuhmuuksien tunnustaminen on monelle "se" juttu. Siinä on omanlaisensa tunnelma. Vaikka ei varmaan saisi olla, tai kyseessä ei ole oikeanlainen kk...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, onko tuo yksi (tai vaikka kaksikin) vastarannankiiski vain hidas ymmärtämään vai provosoiko vain. Mitä sitten, jos jonkun sisäisessä maailmassa on ristiriitoja? Kaikilla on jossain asiassa.

Mitä se muilta on pois, jos joku elää ihan itse määrittelemässään kk-suhteessa? Yritetäänkö tässä saada ihmiset luopumaan siitä sanasta, koko suhteesta vai elämään sitä jotenkin oikeammalla tavalla? Ja tämän tavan sitten määritteleekin joku tuntematon palstalainen, joka ei sanojensa mukaan juurikaan tiedä, mitä kk on, mutta haluaa silti päättää muiden puolesta? Erikoista.

Kallistun arviossani provon puolelle.

Yllättävän pitkä ketju tästä on joka tapauksessa tullut.

Tämä juuri. Harvassa on ihminen, jolla ei olisi jotain ristiriitoja elämässään. Tunnen monia ihmisiä (itseni mukaan lukien), jotka rakastavat työtään, mutta lottoavat sillä ajatuksella, että voisivat jäädä oloneuvoksiksi.

Antaa ihmisten rauhassa toteuttaa itseään, kun eivät ole muille haitaksi.

Tottakai voi olla ristiriitoja. En minä nyt mikään idiootti kuitenkaan ole, vaikka sellaiseksi tässä nyt minut leimaattekin. Pointti onkin se, miksi niitä ristiriitoja ei voi myöntää, vaan niiden huomauttamiseen vastaukset ovat "parisuhteet ovat erilaisia", "kukin tehkööt miten haluaa", "ihmiset tykkäävät eri asioista" jne. Miksei voi vain sanoa, että joo, onhan se järjellä ajatellen tosi omituista, mutta näin se nyt vain on eikä ristiriita ole ongelma. Sen ristiriidan kieltäminen tekee vaikutelman, että sitä ei haluta myöntää, sitä ei huomata tai että ongelma on todella iso ja se vaivaa itseäkin. 

Monet asiat ovat melko omituisia, kun niitä järjellä alkaa ajattelemaan. Varsinkin ihmisten käyttäytymisessä.

Ristiriitaa ei täällä "myönnetä" luultavasti sen takia, että itselleen täysin loogisessa ja luonnollisessa tavassa elää ei nähdä mitään ristiriitaista, vaikka ulkopuolisen silmin se sellaiselta näyttääkin. Eli ristiriita tuntuu olevan tässä lähinnä sinulle kovin suuri päänvaiva.

Siis sinustako se ei ole mitenkään ongelma, että ilmiselvää ristiriitaa ei suostuta näkemään? Ristiriidan kanssa voi toki elää sopusoinnussa, mutta sen kieltäminenhän sen ongelman tekee. Tämähän koskee aika monia muitakin ihmisen vakavia ongelmia ja silloin nimenomaan se ulkopuolisen objektiivinen tarkastelu on tärkeää. 

Jos tunnistat ristiriidan ja kykenet elämään sen kanssa, ei siinä mitään. Tuo sokeushan tässä huolestuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, onko tuo yksi (tai vaikka kaksikin) vastarannankiiski vain hidas ymmärtämään vai provosoiko vain. Mitä sitten, jos jonkun sisäisessä maailmassa on ristiriitoja? Kaikilla on jossain asiassa.

Mitä se muilta on pois, jos joku elää ihan itse määrittelemässään kk-suhteessa? Yritetäänkö tässä saada ihmiset luopumaan siitä sanasta, koko suhteesta vai elämään sitä jotenkin oikeammalla tavalla? Ja tämän tavan sitten määritteleekin joku tuntematon palstalainen, joka ei sanojensa mukaan juurikaan tiedä, mitä kk on, mutta haluaa silti päättää muiden puolesta? Erikoista.

Kallistun arviossani provon puolelle.

Yllättävän pitkä ketju tästä on joka tapauksessa tullut.

Minä ainakin yritän tässä nyt vain saada selkoa tuolle sanalle. Jotenkin ottaa päähän tälläiset epämääräisyydet, kun ollaan ja sitten ei ollakaan ja kaikki saa olla mitä haluaa ja käytetään termejä miten sattuu. Sitten kun joku oikeasti asiasta olisi kiinnostunut tietämään lisää, kaikki puhuvat ihan ristiin ja mitään punaista lankaa ei ole olemassakaan. Ei toki kaikkien tarvitse olla samanlaisia, mutta jonkinlainen yhtenäinen linja pitäisi olla, että voidaan jollekin asialle ottaa tällainen oma termi käyttöön. 

Ihan vain siis siinä mielessä ärsyttää, että aiheesta keskustelukin muuttuu mahdottomaksi, kun kukaan ei tiedä, mistä edes puhutaan. 

Mielestäni tässä on ihan selkeä punainen lanka. Kotikurisuhde on suhde, jossa toisella osapuolella on valta ja vastuu ja toinen osapuoli on alistuva. Se miten tämä toteutetaan, tuo ketjussakin ilmenevän monimuotoisuuden asiaan.

Tämä onkin selkeää. Sen sijaan toisaalla selitetään, että kotikurisuhde on sellainen, jossa toinen ylläpitää toisen itsekuria rangaistuksien voimalla, mutta kyse ei ole rangaistuksista eikä kyse ole itsekurista, saadaan tosiaan kyselijä näyttämään sangen typerykseltä, kun hän ei ymmärtänyt, mistä tässä itsekurikotikuri-suhteessa onkaan kysymys.