Lue keskustelun säännöt.
Miten kotikurisuhteeseen päädytään? Onko ne miehet henkisesti ihan hirviöitä vai osaavatko aidosti välittää?
17.04.2018 |
Olen nainen, jota aihe kiinnostaa. Hallitsevat miehet siis. Minulla on halu totella miestäni kaikessa sängyn ulkopuolellakin. Valitettavasti olen huomannut tässä deittaillessani, ettei ainakaan minun kohtaamistani miehistä ole moiseen vaan he vaativat naisen olevan sellainen määräävä. Tämä näkyy jo ihan ennen ensitreffejä ja siellä treffeilläkin miehet tahtovat naisen päättävän kaiken. Mutta jos sanon suoraan etsiväni sellaista kotikurisuhdetta, niin sehän houkuttelisi varmaan pelkkiä pervoja. :/ Minä kuitenkin etsin ihan rakkautta ja ihan oikeaa parisuhdetta, johon sitoudutaan.
Aihe kiinnostaa minua kovasti. Toivoisin kuulevani kokemuksia. :)
Kommentit (727)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko bdsm sitten tutumpaa? Siinä voidaan leikkiä vaikka ja mitä. Ja ihan ilman, että muut vaikuttaisivat olevan yhtään huolissaan, tuleeko alistuva osapuoli oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Kk taas houkuttaa paljon väkeä epäilemään keskenkasvuisten puuhiksi tai kotiväkivallaksi.
Saahan se bdsm-osapuolikin kiksit siitä alistus_leikistä_. Ilman, että jonkun täytyisi mielivaltaisesti häntä hyväksikäyttää. Pääseehän siitäkin roolista ja tilanteesta pois, ihan vain turvasanalla. Eikö se sitten olekaan tarpeeksi aitoa, kun ei tarvitse pelätä tulevansa vaikka ihan oikeasti raiskatuksi, jos on kyseisen aihepiirin _leikkejä_ toivonut?
Miksi kk otetaan niin hirveän tosissaan? Saako sitä harrastaa vaikka vain reksi-koulutyttö -asetelmassa, että kaikki varmasti ymmärtävät "roolit" oikein?
Tässä on nyt aika moneen kertaan mielestäni selitetty, että tästä kotikurijutusta tekee omituisen se, että ne roolit ovat päällä ihan koko ajan. Elämä on yhtä teatteria. Se, mitä tapahtuu makuuhuoneessa parin tunnin ajan on ymmärrettävää, koska siinä jää valtaosa ajasta sille muulle elämälle ja rajat ovat selkeät eikä sitä piiskaa viuhutella tuolla turuilla ja toreilla. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa ymmärtää?
Jos harrastat niitä bdsm-touhuja ja haluat sen lopettaa, voit siitä puhua vaikka aamupalapöydässä, joka on selkeästi erillään siitä sessiosta ja sinut otetaan vakavasti. Mutta miten puhut kotikurisuhteen lopettamisesta aamupalapöydässä, kun siinäkin ollaan jonkin näytelmän keskellä lausumassa vuorosanoja ja mitä tahansa sanot, voidaan ottaa leikkiin kuuluvana vastusteluna, joka vain lisää kierroksia? Tässä se olennainen ero. Missä menee raja sen todellisen minän ja roolin välillä? Bdsm-sessioissa käsittääkseni se rooli loppuu, kun sessiokin loppuu ja raja on selkeä.
Tähän oikaisen sen verran, että bdsm ei ole läheskään aina sessioluonteista. Dom/sub rooli voi olla päällä joka hetki molempien osapuolien sitä halutessa. Esim. sub elää ihan normaalia elämäänsä, mutta dom on silti joka hetki läsnä (puhunut nyt ei parisuhteessa olevasta dom/sub parista). Subilla saattaa olla domin käskemät asusteet, välineet yllään, hän tekee normaalien askareiden ohessa domin antamia tehtäviä. Dom voi soittaa, tekstata milloin tahansa ja käskeä tekemään jotain ja sub tottelee. Eli vaikka eläisit yksin, dom on elämässä valtansa kanssa jatkuvasti läsnä.
Jaahas. No mitenkäs tämä sitten taas eroaa kotikuri suhteesta? Siinä ei vain ole sitä kotia?
Oikeastiko tuolla väki kulkee kahleet kaulassa ja tapit suolessa? Voi luoja, en vain voi ymmärää.
Kyllä kulkevat, ja paljon muutakin tapahtuu... Päällisin puolin kaikki on kuten muullakin, pinnan alla tapahtuu. En edes ala arvailla, montako seksilelua vaikka ruokakaupan kassan läpi kulkee päivässä - asiakkaiden tai kassahenkilön mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko bdsm sitten tutumpaa? Siinä voidaan leikkiä vaikka ja mitä. Ja ihan ilman, että muut vaikuttaisivat olevan yhtään huolissaan, tuleeko alistuva osapuoli oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Kk taas houkuttaa paljon väkeä epäilemään keskenkasvuisten puuhiksi tai kotiväkivallaksi.
Saahan se bdsm-osapuolikin kiksit siitä alistus_leikistä_. Ilman, että jonkun täytyisi mielivaltaisesti häntä hyväksikäyttää. Pääseehän siitäkin roolista ja tilanteesta pois, ihan vain turvasanalla. Eikö se sitten olekaan tarpeeksi aitoa, kun ei tarvitse pelätä tulevansa vaikka ihan oikeasti raiskatuksi, jos on kyseisen aihepiirin _leikkejä_ toivonut?
Miksi kk otetaan niin hirveän tosissaan? Saako sitä harrastaa vaikka vain reksi-koulutyttö -asetelmassa, että kaikki varmasti ymmärtävät "roolit" oikein?
Tässä on nyt aika moneen kertaan mielestäni selitetty, että tästä kotikurijutusta tekee omituisen se, että ne roolit ovat päällä ihan koko ajan. Elämä on yhtä teatteria. Se, mitä tapahtuu makuuhuoneessa parin tunnin ajan on ymmärrettävää, koska siinä jää valtaosa ajasta sille muulle elämälle ja rajat ovat selkeät eikä sitä piiskaa viuhutella tuolla turuilla ja toreilla. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa ymmärtää?
Jos harrastat niitä bdsm-touhuja ja haluat sen lopettaa, voit siitä puhua vaikka aamupalapöydässä, joka on selkeästi erillään siitä sessiosta ja sinut otetaan vakavasti. Mutta miten puhut kotikurisuhteen lopettamisesta aamupalapöydässä, kun siinäkin ollaan jonkin näytelmän keskellä lausumassa vuorosanoja ja mitä tahansa sanot, voidaan ottaa leikkiin kuuluvana vastusteluna, joka vain lisää kierroksia? Tässä se olennainen ero. Missä menee raja sen todellisen minän ja roolin välillä? Bdsm-sessioissa käsittääkseni se rooli loppuu, kun sessiokin loppuu ja raja on selkeä.
Tähän oikaisen sen verran, että bdsm ei ole läheskään aina sessioluonteista. Dom/sub rooli voi olla päällä joka hetki molempien osapuolien sitä halutessa. Esim. sub elää ihan normaalia elämäänsä, mutta dom on silti joka hetki läsnä (puhunut nyt ei parisuhteessa olevasta dom/sub parista). Subilla saattaa olla domin käskemät asusteet, välineet yllään, hän tekee normaalien askareiden ohessa domin antamia tehtäviä. Dom voi soittaa, tekstata milloin tahansa ja käskeä tekemään jotain ja sub tottelee. Eli vaikka eläisit yksin, dom on elämässä valtansa kanssa jatkuvasti läsnä.
Jaahas. No mitenkäs tämä sitten taas eroaa kotikuri suhteesta? Siinä ei vain ole sitä kotia?
Oikeastiko tuolla väki kulkee kahleet kaulassa ja tapit suolessa? Voi luoja, en vain voi ymmärää.
Kyllä kulkevat, ja paljon muutakin tapahtuu... Päällisin puolin kaikki on kuten muullakin, pinnan alla tapahtuu. En edes ala arvailla, montako seksilelua vaikka ruokakaupan kassan läpi kulkee päivässä - asiakkaiden tai kassahenkilön mukana.
No huvinsa kullakin, niin kuin sillä Uuno Turhapuroksi esittäytyvälläkin. Mutta et vastannut kysymykseen, miten tuo eroaa kotikurisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on hyvin bdsm-orientoitunut ja haluaisi elää rooliaan 24/7. Haluaisi vaatteiden alle vaikka lateksiasun tai nipistimiä ym. Paljon muutakin. Meillä minä olen kk:ni kanssa paljon realistisempi! Mutta en halua yleistää, että muilla olisi näin. Ja koen vaikeana/mahdottomana/ällöttävänä ajatella, että olisi sessio päällä lasten läsnäollessa, vaikka eivät mitään huomaisikaan. Eli on meitä kk-väessäkin ihan "normaaleja"
Kiitos! Palautit uskoni ihmiskuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko bdsm sitten tutumpaa? Siinä voidaan leikkiä vaikka ja mitä. Ja ihan ilman, että muut vaikuttaisivat olevan yhtään huolissaan, tuleeko alistuva osapuoli oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Kk taas houkuttaa paljon väkeä epäilemään keskenkasvuisten puuhiksi tai kotiväkivallaksi.
Saahan se bdsm-osapuolikin kiksit siitä alistus_leikistä_. Ilman, että jonkun täytyisi mielivaltaisesti häntä hyväksikäyttää. Pääseehän siitäkin roolista ja tilanteesta pois, ihan vain turvasanalla. Eikö se sitten olekaan tarpeeksi aitoa, kun ei tarvitse pelätä tulevansa vaikka ihan oikeasti raiskatuksi, jos on kyseisen aihepiirin _leikkejä_ toivonut?
Miksi kk otetaan niin hirveän tosissaan? Saako sitä harrastaa vaikka vain reksi-koulutyttö -asetelmassa, että kaikki varmasti ymmärtävät "roolit" oikein?
Tässä on nyt aika moneen kertaan mielestäni selitetty, että tästä kotikurijutusta tekee omituisen se, että ne roolit ovat päällä ihan koko ajan. Elämä on yhtä teatteria. Se, mitä tapahtuu makuuhuoneessa parin tunnin ajan on ymmärrettävää, koska siinä jää valtaosa ajasta sille muulle elämälle ja rajat ovat selkeät eikä sitä piiskaa viuhutella tuolla turuilla ja toreilla. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa ymmärtää?
Jos harrastat niitä bdsm-touhuja ja haluat sen lopettaa, voit siitä puhua vaikka aamupalapöydässä, joka on selkeästi erillään siitä sessiosta ja sinut otetaan vakavasti. Mutta miten puhut kotikurisuhteen lopettamisesta aamupalapöydässä, kun siinäkin ollaan jonkin näytelmän keskellä lausumassa vuorosanoja ja mitä tahansa sanot, voidaan ottaa leikkiin kuuluvana vastusteluna, joka vain lisää kierroksia? Tässä se olennainen ero. Missä menee raja sen todellisen minän ja roolin välillä? Bdsm-sessioissa käsittääkseni se rooli loppuu, kun sessiokin loppuu ja raja on selkeä.
Tähän oikaisen sen verran, että bdsm ei ole läheskään aina sessioluonteista. Dom/sub rooli voi olla päällä joka hetki molempien osapuolien sitä halutessa. Esim. sub elää ihan normaalia elämäänsä, mutta dom on silti joka hetki läsnä (puhunut nyt ei parisuhteessa olevasta dom/sub parista). Subilla saattaa olla domin käskemät asusteet, välineet yllään, hän tekee normaalien askareiden ohessa domin antamia tehtäviä. Dom voi soittaa, tekstata milloin tahansa ja käskeä tekemään jotain ja sub tottelee. Eli vaikka eläisit yksin, dom on elämässä valtansa kanssa jatkuvasti läsnä.
Jaahas. No mitenkäs tämä sitten taas eroaa kotikuri suhteesta? Siinä ei vain ole sitä kotia?
Oikeastiko tuolla väki kulkee kahleet kaulassa ja tapit suolessa? Voi luoja, en vain voi ymmärää.
Bdsm perustuu puhtaasti nöyryyttämiseen alistamiseen ja kipuun. Dom kohtelee subia mielivaltaisesti, eikä rangaistuksia tarvitse mitenkään perustella, eli ne eivät tavallaan ole edes rangaistuksia. Bdsm on myös pääsääntöisesti jollain tapaa seksuaalista.
Kotikurissa taas ei käytetä sadistista mielivaltaa. Joku täällä esitti kotikuri esimerkkinä kuvion jossa nainen vaihtaa miehen mielivaltaisesta käskystä vaatteita uudestaan ja uudestaan ja lopulta saa piiskaa rangaistukseksi. Tämä ei ole kotikuria, vaan enemmänkin sitä bdsm-osastoa. Kotikuri on kokonaisvaltainen elämäntapa, johon sisältyy aina toisen kunnioitus ja rangaistusten järkevät perustelut.
Ja kyllä, yllättävän monet kulkevat julkisesti anaalitapin, kauko-ohjattavan vibran tai geisha-kuulien kanssa, eivätkä he suinkaan aina ole bdsm-porukkaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko bdsm sitten tutumpaa? Siinä voidaan leikkiä vaikka ja mitä. Ja ihan ilman, että muut vaikuttaisivat olevan yhtään huolissaan, tuleeko alistuva osapuoli oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Kk taas houkuttaa paljon väkeä epäilemään keskenkasvuisten puuhiksi tai kotiväkivallaksi.
Saahan se bdsm-osapuolikin kiksit siitä alistus_leikistä_. Ilman, että jonkun täytyisi mielivaltaisesti häntä hyväksikäyttää. Pääseehän siitäkin roolista ja tilanteesta pois, ihan vain turvasanalla. Eikö se sitten olekaan tarpeeksi aitoa, kun ei tarvitse pelätä tulevansa vaikka ihan oikeasti raiskatuksi, jos on kyseisen aihepiirin _leikkejä_ toivonut?
Miksi kk otetaan niin hirveän tosissaan? Saako sitä harrastaa vaikka vain reksi-koulutyttö -asetelmassa, että kaikki varmasti ymmärtävät "roolit" oikein?
Tässä on nyt aika moneen kertaan mielestäni selitetty, että tästä kotikurijutusta tekee omituisen se, että ne roolit ovat päällä ihan koko ajan. Elämä on yhtä teatteria. Se, mitä tapahtuu makuuhuoneessa parin tunnin ajan on ymmärrettävää, koska siinä jää valtaosa ajasta sille muulle elämälle ja rajat ovat selkeät eikä sitä piiskaa viuhutella tuolla turuilla ja toreilla. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa ymmärtää?
Jos harrastat niitä bdsm-touhuja ja haluat sen lopettaa, voit siitä puhua vaikka aamupalapöydässä, joka on selkeästi erillään siitä sessiosta ja sinut otetaan vakavasti. Mutta miten puhut kotikurisuhteen lopettamisesta aamupalapöydässä, kun siinäkin ollaan jonkin näytelmän keskellä lausumassa vuorosanoja ja mitä tahansa sanot, voidaan ottaa leikkiin kuuluvana vastusteluna, joka vain lisää kierroksia? Tässä se olennainen ero. Missä menee raja sen todellisen minän ja roolin välillä? Bdsm-sessioissa käsittääkseni se rooli loppuu, kun sessiokin loppuu ja raja on selkeä.
Tähän oikaisen sen verran, että bdsm ei ole läheskään aina sessioluonteista. Dom/sub rooli voi olla päällä joka hetki molempien osapuolien sitä halutessa. Esim. sub elää ihan normaalia elämäänsä, mutta dom on silti joka hetki läsnä (puhunut nyt ei parisuhteessa lolevasta dom/sub parista). Subilla saattaa olla domin käskemät asusteet, välineet yllään, hän tekee normaalien askareiden ohessa domin antamia tehtäviä. Dom voi soittaa, tekstata milloin tahansa ja käskeä tekemään jotain ja sub tottelee. Eli vaikka eläisit yksin, dom on elämässä valtansa kanssa jatkuvasti läsnä.
Jaahas. No mitenkäs tämä sitten taas eroaa kotikuri suhteesta? Siinä ei vain ole sitä kotia?
Oikeastiko tuolla väki kulkee kahleet kaulassa ja tapit suolessa? Voi luoja, en vain voi ymmärää.
Kyllä kulkevat, ja paljon muutakin tapahtuu... Päällisin puolin kaikki on kuten muullakin, pinnan alla tapahtuu. En edes ala arvailla, montako seksilelua vaikka ruokakaupan kassan läpi kulkee päivässä - asiakkaiden tai kassahenkilön mukana.
No huvinsa kullakin, niin kuin sillä Uuno Turhapuroksi esittäytyvälläkin. Mutta et vastannut kysymykseen, miten tuo eroaa kotikurisuhteesta.
En vastannut, kun en ole se, jota lainasit. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nahkaremmin pauke ja se tunne paljaalla iholla. Rottinki on hiljaisempi mutta jättää kauniit jäjet viikoksi:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on hyvin bdsm-orientoitunut ja haluaisi elää rooliaan 24/7. Haluaisi vaatteiden alle vaikka lateksiasun tai nipistimiä ym. Paljon muutakin. Meillä minä olen kk:ni kanssa paljon realistisempi! Mutta en halua yleistää, että muilla olisi näin. Ja koen vaikeana/mahdottomana/ällöttävänä ajatella, että olisi sessio päällä lasten läsnäollessa, vaikka eivät mitään huomaisikaan. Eli on meitä kk-väessäkin ihan "normaaleja"
Kiitos! Palautit uskoni ihmiskuntaan.
Haluan lapsilleni tasa-arvoisen parisuhteen mallin ja kodin, jossa ei ole väkivaltaa. Väkivallaksihan he aikuisten leikkimme tulkitsisivat. Sellainen olisi vahingollista ja tuhoisaa. Miettiköön itse sitten isompana, mikä heitä miellyttää. Se malli ei saa tulla vanhemmilta! Meidän on siis tyytyminen leikkimään vain harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko bdsm sitten tutumpaa? Siinä voidaan leikkiä vaikka ja mitä. Ja ihan ilman, että muut vaikuttaisivat olevan yhtään huolissaan, tuleeko alistuva osapuoli oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Kk taas houkuttaa paljon väkeä epäilemään keskenkasvuisten puuhiksi tai kotiväkivallaksi.
Saahan se bdsm-osapuolikin kiksit siitä alistus_leikistä_. Ilman, että jonkun täytyisi mielivaltaisesti häntä hyväksikäyttää. Pääseehän siitäkin roolista ja tilanteesta pois, ihan vain turvasanalla. Eikö se sitten olekaan tarpeeksi aitoa, kun ei tarvitse pelätä tulevansa vaikka ihan oikeasti raiskatuksi, jos on kyseisen aihepiirin _leikkejä_ toivonut?
Miksi kk otetaan niin hirveän tosissaan? Saako sitä harrastaa vaikka vain reksi-koulutyttö -asetelmassa, että kaikki varmasti ymmärtävät "roolit" oikein?
Tässä on nyt aika moneen kertaan mielestäni selitetty, että tästä kotikurijutusta tekee omituisen se, että ne roolit ovat päällä ihan koko ajan. Elämä on yhtä teatteria. Se, mitä tapahtuu makuuhuoneessa parin tunnin ajan on ymmärrettävää, koska siinä jää valtaosa ajasta sille muulle elämälle ja rajat ovat selkeät eikä sitä piiskaa viuhutella tuolla turuilla ja toreilla. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa ymmärtää?
Jos harrastat niitä bdsm-touhuja ja haluat sen lopettaa, voit siitä puhua vaikka aamupalapöydässä, joka on selkeästi erillään siitä sessiosta ja sinut otetaan vakavasti. Mutta miten puhut kotikurisuhteen lopettamisesta aamupalapöydässä, kun siinäkin ollaan jonkin näytelmän keskellä lausumassa vuorosanoja ja mitä tahansa sanot, voidaan ottaa leikkiin kuuluvana vastusteluna, joka vain lisää kierroksia? Tässä se olennainen ero. Missä menee raja sen todellisen minän ja roolin välillä? Bdsm-sessioissa käsittääkseni se rooli loppuu, kun sessiokin loppuu ja raja on selkeä.
Tähän oikaisen sen verran, että bdsm ei ole läheskään aina sessioluonteista. Dom/sub rooli voi olla päällä joka hetki molempien osapuolien sitä halutessa. Esim. sub elää ihan normaalia elämäänsä, mutta dom on silti joka hetki läsnä (puhunut nyt ei parisuhteessa olevasta dom/sub parista). Subilla saattaa olla domin käskemät asusteet, välineet yllään, hän tekee normaalien askareiden ohessa domin antamia tehtäviä. Dom voi soittaa, tekstata milloin tahansa ja käskeä tekemään jotain ja sub tottelee. Eli vaikka eläisit yksin, dom on elämässä valtansa kanssa jatkuvasti läsnä.
Jaahas. No mitenkäs tämä sitten taas eroaa kotikuri suhteesta? Siinä ei vain ole sitä kotia?
Oikeastiko tuolla väki kulkee kahleet kaulassa ja tapit suolessa? Voi luoja, en vain voi ymmärää.
Bdsm perustuu puhtaasti nöyryyttämiseen alistamiseen ja kipuun. Dom kohtelee subia mielivaltaisesti, eikä rangaistuksia tarvitse mitenkään perustella, eli ne eivät tavallaan ole edes rangaistuksia. Bdsm on myös pääsääntöisesti jollain tapaa seksuaalista.
Kotikurissa taas ei käytetä sadistista mielivaltaa. Joku täällä esitti kotikuri esimerkkinä kuvion jossa nainen vaihtaa miehen mielivaltaisesta käskystä vaatteita uudestaan ja uudestaan ja lopulta saa piiskaa rangaistukseksi. Tämä ei ole kotikuria, vaan enemmänkin sitä bdsm-osastoa. Kotikuri on kokonaisvaltainen elämäntapa, johon sisältyy aina toisen kunnioitus ja rangaistusten järkevät perustelut.
Ja kyllä, yllättävän monet kulkevat julkisesti anaalitapin, kauko-ohjattavan vibran tai geisha-kuulien kanssa, eivätkä he suinkaan aina ole bdsm-porukkaa :)
Eli kotikuri on kiltimpi versio tuosta. Nyt taas meni kyllä pasmat sekaisin, kun koko ketjun ajan on puhuttu siitä, että kotikurissa nimenomaan alistetaan ja piiskataan ja että siitä saadaan seksuaalisia kiksejä. Ja nyt se ei sitten pädekään taas ollenkaan. Olen ymmärtänyt, että kotikuri on kuitenkin jotain vähän rankempaa kuin "hei kulta, sovitaan niin, että jos sorrun taas tupakkaan, tuon sinulle vuoden ajan aamupalan sänkyn" -osastoa. Mutta tämäkö nyt sitten onkin tätä kohuttua kotikuria myös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on hyvin bdsm-orientoitunut ja haluaisi elää rooliaan 24/7. Haluaisi vaatteiden alle vaikka lateksiasun tai nipistimiä ym. Paljon muutakin. Meillä minä olen kk:ni kanssa paljon realistisempi! Mutta en halua yleistää, että muilla olisi näin. Ja koen vaikeana/mahdottomana/ällöttävänä ajatella, että olisi sessio päällä lasten läsnäollessa, vaikka eivät mitään huomaisikaan. Eli on meitä kk-väessäkin ihan "normaaleja"
Kiitos! Palautit uskoni ihmiskuntaan.
Haluan lapsilleni tasa-arvoisen parisuhteen mallin ja kodin, jossa ei ole väkivaltaa. Väkivallaksihan he aikuisten leikkimme tulkitsisivat. Sellainen olisi vahingollista ja tuhoisaa. Miettiköön itse sitten isompana, mikä heitä miellyttää. Se malli ei saa tulla vanhemmilta! Meidän on siis tyytyminen leikkimään vain harvoin.
Noin juuri sen pitääkin olla! Lasten etu pitää mennä näissä asioissa edelle ja sen oman ajattelun pitää riittää myös tälle tasolle, vaikka tekisi mieli liitää vaikka missä fantasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kolmanneksi, itse en ainakaan ole laittanut kuraa kenenkään niskaan siitä, että he elävät väärin, vaan siksi, että heidän kertomuksissaan on suuria ristiriitoja. Suuri ristiriita on esimerkiksi siinä, että ilman tällaista kurittamista ei ole minkäänlaista itsekuria, mutta kuitenkin tuolla joku kertoi, että rangaistuksen kohdalla sitä itsekuria löytyy kyllä (se, joka kertoi, ettei uhmaa miehensä orgasmikieltoa masturboimalla). Ja toinen suuri ristiriita on se, että tykätään siitä kurittamisesta, mutta silti sen pelko on niin suuri kannuste, että se itsekurikin jostain tupsahtaa.
Olen lukenut koko ketjun enkä kyllä ole huomannut sellaisia viestejä missä olisi väitetty itsekurin puuttuvan kurituksen kohteena olevalta kokonaan.
Sen sijaan sitä on kyllä sanottu, että monella (useimmilla?) ihmisillä on itsekurissa isoja aukkoja joidenkin asioiden kohdalla.
Esimerkiksi ihminen saattaa olla oikein motivoitunut vaikka siivoamisen ja lastenhoidon osalta, mutta hyvin huono käymään lenkillä vaikka pohjimmiltaan haluaisi kuntoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kolmanneksi, itse en ainakaan ole laittanut kuraa kenenkään niskaan siitä, että he elävät väärin, vaan siksi, että heidän kertomuksissaan on suuria ristiriitoja. Suuri ristiriita on esimerkiksi siinä, että ilman tällaista kurittamista ei ole minkäänlaista itsekuria, mutta kuitenkin tuolla joku kertoi, että rangaistuksen kohdalla sitä itsekuria löytyy kyllä (se, joka kertoi, ettei uhmaa miehensä orgasmikieltoa masturboimalla). Ja toinen suuri ristiriita on se, että tykätään siitä kurittamisesta, mutta silti sen pelko on niin suuri kannuste, että se itsekurikin jostain tupsahtaa.
Olen lukenut koko ketjun enkä kyllä ole huomannut sellaisia viestejä missä olisi väitetty itsekurin puuttuvan kurituksen kohteena olevalta kokonaan.
Sen sijaan sitä on kyllä sanottu, että monella (useimmilla?) ihmisillä on itsekurissa isoja aukkoja joidenkin asioiden kohdalla.
Esimerkiksi ihminen saattaa olla oikein motivoitunut vaikka siivoamisen ja lastenhoidon osalta, mutta hyvin huono käymään lenkillä vaikka pohjimmiltaan haluaisi kuntoilla.
Saivartelua. Itsekurin puute on kuitenkin niin suuri, ettei pysty ilman apua jotain pikkujuttua tekemään, mutta kuitenkaan sitä itsekuria löytyy kummasti, kun himottaa ihan sairaasti, mutta ei salli itselleen masturbointia moneen päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko bdsm sitten tutumpaa? Siinä voidaan leikkiä vaikka ja mitä. Ja ihan ilman, että muut vaikuttaisivat olevan yhtään huolissaan, tuleeko alistuva osapuoli oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Kk taas houkuttaa paljon väkeä epäilemään keskenkasvuisten puuhiksi tai kotiväkivallaksi.
Saahan se bdsm-osapuolikin kiksit siitä alistus_leikistä_. Ilman, että jonkun täytyisi mielivaltaisesti häntä hyväksikäyttää. Pääseehän siitäkin roolista ja tilanteesta pois, ihan vain turvasanalla. Eikö se sitten olekaan tarpeeksi aitoa, kun ei tarvitse pelätä tulevansa vaikka ihan oikeasti raiskatuksi, jos on kyseisen aihepiirin _leikkejä_ toivonut?
Miksi kk otetaan niin hirveän tosissaan? Saako sitä harrastaa vaikka vain reksi-koulutyttö -asetelmassa, että kaikki varmasti ymmärtävät "roolit" oikein?
Tässä on nyt aika moneen kertaan mielestäni selitetty, että tästä kotikurijutusta tekee omituisen se, että ne roolit ovat päällä ihan koko ajan. Elämä on yhtä teatteria. Se, mitä tapahtuu makuuhuoneessa parin tunnin ajan on ymmärrettävää, koska siinä jää valtaosa ajasta sille muulle elämälle ja rajat ovat selkeät eikä sitä piiskaa viuhutella tuolla turuilla ja toreilla. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa ymmärtää?
Jos harrastat niitä bdsm-touhuja ja haluat sen lopettaa, voit siitä puhua vaikka aamupalapöydässä, joka on selkeästi erillään siitä sessiosta ja sinut otetaan vakavasti. Mutta miten puhut kotikurisuhteen lopettamisesta aamupalapöydässä, kun siinäkin ollaan jonkin näytelmän keskellä lausumassa vuorosanoja ja mitä tahansa sanot, voidaan ottaa leikkiin kuuluvana vastusteluna, joka vain lisää kierroksia? Tässä se olennainen ero. Missä menee raja sen todellisen minän ja roolin välillä? Bdsm-sessioissa käsittääkseni se rooli loppuu, kun sessiokin loppuu ja raja on selkeä.
Tähän oikaisen sen verran, että bdsm ei ole läheskään aina sessioluonteista. Dom/sub rooli voi olla päällä joka hetki molempien osapuolien sitä halutessa. Esim. sub elää ihan normaalia elämäänsä, mutta dom on silti joka hetki läsnä (puhunut nyt ei parisuhteessa olevasta dom/sub parista). Subilla saattaa olla domin käskemät asusteet, välineet yllään, hän tekee normaalien askareiden ohessa domin antamia tehtäviä. Dom voi soittaa, tekstata milloin tahansa ja käskeä tekemään jotain ja sub tottelee. Eli vaikka eläisit yksin, dom on elämässä valtansa kanssa jatkuvasti läsnä.
Jaahas. No mitenkäs tämä sitten taas eroaa kotikuri suhteesta? Siinä ei vain ole sitä kotia?
Oikeastiko tuolla väki kulkee kahleet kaulassa ja tapit suolessa? Voi luoja, en vain voi ymmärää.
Bdsm perustuu puhtaasti nöyryyttämiseen alistamiseen ja kipuun. Dom kohtelee subia mielivaltaisesti, eikä rangaistuksia tarvitse mitenkään perustella, eli ne eivät tavallaan ole edes rangaistuksia. Bdsm on myös pääsääntöisesti jollain tapaa seksuaalista.
Kotikurissa taas ei käytetä sadistista mielivaltaa. Joku täällä esitti kotikuri esimerkkinä kuvion jossa nainen vaihtaa miehen mielivaltaisesta käskystä vaatteita uudestaan ja uudestaan ja lopulta saa piiskaa rangaistukseksi. Tämä ei ole kotikuria, vaan enemmänkin sitä bdsm-osastoa. Kotikuri on kokonaisvaltainen elämäntapa, johon sisältyy aina toisen kunnioitus ja rangaistusten järkevät perustelut.
Ja kyllä, yllättävän monet kulkevat julkisesti anaalitapin, kauko-ohjattavan vibran tai geisha-kuulien kanssa, eivätkä he suinkaan aina ole bdsm-porukkaa :)
Eli kotikuri on kiltimpi versio tuosta. Nyt taas meni kyllä pasmat sekaisin, kun koko ketjun ajan on puhuttu siitä, että kotikurissa nimenomaan alistetaan ja piiskataan ja että siitä saadaan seksuaalisia kiksejä. Ja nyt se ei sitten pädekään taas ollenkaan. Olen ymmärtänyt, että kotikuri on kuitenkin jotain vähän rankempaa kuin "hei kulta, sovitaan niin, että jos sorrun taas tupakkaan, tuon sinulle vuoden ajan aamupalan sänkyn" -osastoa. Mutta tämäkö nyt sitten onkin tätä kohuttua kotikuria myös?
Ymmärtämättömyytesi syy voi olla se, että vetelet mutkat vähän turhan suoraksi ja ajattelet, että kotikuria on vain yhdenlaista. Jokainen pari toteuttaa kotikuria omalla tavallaan. Kotikurissa kyllä piiskataan ja toinen on hallitsevassa roolissa, mutta kyse ei ole missään nimessä bdsm-tyylisestä alistamisesta. Rangaistuksen päätarkoitus ei ole tuottaa seksuaalisia kiksejä, mutta monillehan se kuitenkin niitä tuottaan. Tämä on lisämauste :) Keskityt kovin paljon tuohon piiskaamiseen, se on kuitenkin vain pieni osa kotikuria. Joissain tapauksissa taas kotikurin ja bdsm:n raja on kovin häilyvä, tällöin on taas kyse erilaisesta suhteesta. Kotikuri voi myös joillain olla juuri esittämääsi aamupala sänkyyn-osastoa. Jokainen pari/yksilö löytää itselleen ominaisen tavan toteuttaa mieltymyksiään.
Kotikuri ja pitkäkestoinen bdsm ovat kokonaisvaltisia elämäntyylejä ja molemmille on oma "yleisönsä". Ihmiset viehättyvät erilaisista asioista ja joskus erilaisuutta on vaikea ymmärtää. Sekä kotikurille ja bdsm:lle yhteistä on kuitenkin se, että kaikki jutussa mukana olevat osapuolet ovat hommassa täysin vapaasta tahdostaan. Toki harrastajissa on oikeita vikapäitä, mutta niinhän niitä on ihan joikaisessa muussakin ihmisryhmässä.
Onko täällä ketään miehiä, joita kuritetaan kotona? Jos on, voisitteko kertoa omista kokemuksistanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään miehiä, joita kuritetaan kotona? Jos on, voisitteko kertoa omista kokemuksistanne?
Ihan omaan havaintoon, eli rankkaan mutuun, perustaen voin sanoa, että alistumishaluisia miehiä on paljon. Alistumishalu tuntuu ylipäätään olevan molemmilla sukupuolilla suurempaa kuin halu dominoida.
Itse tunnen paremmin bdsm-puolta, mutta onpa tuossa lähellä yksi kotikurimies, jonka vaimo ei halua ottaa johtajan roolia.
Jep. Vaikea varmaan käsittää mutta kotikurissa kurittaja välittää. Bdsm:ssä master voi toteuttaa omia fantasioitaan. Meillä bdsm-sessioissa virhe voi olla, että liikun, nauran, katson silmiin. Aika eri kuin kotikuri, jossa kurittaja selittää, silittää ja on ns johtaja, eli myös enemmän vastuussa.
Ihanaa, että jotkut jaksaa yritttää selittää.
Ja niin, bdsm voi kestää päiviä, viikkoja, kuukausia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tuo menee, jos vaikka mies rajoittaa naisen herkkujen syömistä rankaisemalla. Tähän tilanteeseenhan on ajauduttu siksi, että naisen itsekuri on olematon. Sitten kun silmä välttää nainen mättää suuhunsa kaikki mahdolliset herkut. Miksi ihmeessä ei mättäisi, kun itsekuria ei ole eikä miestä ole vahtimassa? Sitten hetken kuluttua tajuaa, että jää kiinni, jos alkaa paisumaan. Ongelmahan ratkeaa oksentamalla. Ja kas, näin meillä on bulimikko, joka pelkää jäävänsä kiinni. Hänhän ei tietenkään voi lopettaa, koska ei ole itsekuria ja mies ei vartioi 24/7.
Se ongelma on kaikissa rangaistuksissa, että kiellettyjä asioita voidaan yrittää tehdä salassa. Mutta silti se tilanne on huomattavasti parempi kuin se missä kaikki on vaan itsekontrollin varassa.
Mutta tuossahan piiskaamisen pelko synnyttää bulimian. Toinen vaihtoehto olisi tukea siihen laihduttamiseen positiivisen kautta, jolloin niitä pieniä repsahtamisia ei tarvitse pelätä ja niistä päästää yli käsittelemällä se tilanne toisella tavalla.
Huomattavaa on, että jollekulle juurikin se kutkuttava tunne pikku piiskaleikeistä on juuri se paras motivaattori. Leikkiin saa mukavasti aitouden tuntua, kun valitaan rangaistuksen aiheeksi tällainen arkipäivän asia, kuin vaikka liika herkuttelu. Joku pelkkä "syö 1200 kcal päivässä ja laihdut" -ohjelma ei ole yhtään niin vetävä. Tylsää pakkopullaa ilman mitään kivaa. Mutta kun siitä saakin tehtyä kivan pikku valtaleikin ja kipinää parisuhteeseen, niin jopas alkaa onnistua. Luultavasti sitä laihtumista tapahtuu, ja jos välillä meinaa homma junnata, ei tulekaan "eiminustaoletähänolenluuseri"-mielialaa, vaan päästään toteuttamaan vähän fantasioita.
Voi olla, ettei tuloksena ole langanlaiha laihduttaja, mutta eipä sitä takaa se 1200 kcal/päiväkään, kun siihen kyllästyy ja mässäilee kohta menemään entiseen malliin. Pieni hauskanpito matkan varrella piiskaleikkien parissa sen sijaan voi olla se ylläpitävä tekijä.
Jaa, minä en taas juuri tätä aspektia ymmärrä. Kun sanotaan, että keppi motivoi joitakin, mutta sitten sanotaan, että itse asiassa keppi kuitenkin kutkuttaa. No jos tekisi juuri, kuten käsketään, niin eihän koskaan saisi sitä keppiä. Käytännössähän tuo sitten meinaisi sitä, että "hihi, haluun laihduttaa, eikun en mä oikeestaan haluakaan" eikä kyseessä olisi minkään sortin ohjaus.
En osaa selittää tuon paremmin enää. En kai oikein hahmota, mikä tässä on hankala juttu ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tuo menee, jos vaikka mies rajoittaa naisen herkkujen syömistä rankaisemalla. Tähän tilanteeseenhan on ajauduttu siksi, että naisen itsekuri on olematon. Sitten kun silmä välttää nainen mättää suuhunsa kaikki mahdolliset herkut. Miksi ihmeessä ei mättäisi, kun itsekuria ei ole eikä miestä ole vahtimassa? Sitten hetken kuluttua tajuaa, että jää kiinni, jos alkaa paisumaan. Ongelmahan ratkeaa oksentamalla. Ja kas, näin meillä on bulimikko, joka pelkää jäävänsä kiinni. Hänhän ei tietenkään voi lopettaa, koska ei ole itsekuria ja mies ei vartioi 24/7.
Se ongelma on kaikissa rangaistuksissa, että kiellettyjä asioita voidaan yrittää tehdä salassa. Mutta silti se tilanne on huomattavasti parempi kuin se missä kaikki on vaan itsekontrollin varassa.
Mutta tuossahan piiskaamisen pelko synnyttää bulimian. Toinen vaihtoehto olisi tukea siihen laihduttamiseen positiivisen kautta, jolloin niitä pieniä repsahtamisia ei tarvitse pelätä ja niistä päästää yli käsittelemällä se tilanne toisella tavalla.
Huomattavaa on, että jollekulle juurikin se kutkuttava tunne pikku piiskaleikeistä on juuri se paras motivaattori. Leikkiin saa mukavasti aitouden tuntua, kun valitaan rangaistuksen aiheeksi tällainen arkipäivän asia, kuin vaikka liika herkuttelu. Joku pelkkä "syö 1200 kcal päivässä ja laihdut" -ohjelma ei ole yhtään niin vetävä. Tylsää pakkopullaa ilman mitään kivaa. Mutta kun siitä saakin tehtyä kivan pikku valtaleikin ja kipinää parisuhteeseen, niin jopas alkaa onnistua. Luultavasti sitä laihtumista tapahtuu, ja jos välillä meinaa homma junnata, ei tulekaan "eiminustaoletähänolenluuseri"-mielialaa, vaan päästään toteuttamaan vähän fantasioita.
Voi olla, ettei tuloksena ole langanlaiha laihduttaja, mutta eipä sitä takaa se 1200 kcal/päiväkään, kun siihen kyllästyy ja mässäilee kohta menemään entiseen malliin. Pieni hauskanpito matkan varrella piiskaleikkien parissa sen sijaan voi olla se ylläpitävä tekijä.
Jaa, minä en taas juuri tätä aspektia ymmärrä. Kun sanotaan, että keppi motivoi joitakin, mutta sitten sanotaan, että itse asiassa keppi kuitenkin kutkuttaa. No jos tekisi juuri, kuten käsketään, niin eihän koskaan saisi sitä keppiä. Käytännössähän tuo sitten meinaisi sitä, että "hihi, haluun laihduttaa, eikun en mä oikeestaan haluakaan" eikä kyseessä olisi minkään sortin ohjaus.
Erilaisia tapoja on niin paljon kuin on tämän sukuisia juttuja harrastavia ihmisiäkin. Se selittää moninaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tuo menee, jos vaikka mies rajoittaa naisen herkkujen syömistä rankaisemalla. Tähän tilanteeseenhan on ajauduttu siksi, että naisen itsekuri on olematon. Sitten kun silmä välttää nainen mättää suuhunsa kaikki mahdolliset herkut. Miksi ihmeessä ei mättäisi, kun itsekuria ei ole eikä miestä ole vahtimassa? Sitten hetken kuluttua tajuaa, että jää kiinni, jos alkaa paisumaan. Ongelmahan ratkeaa oksentamalla. Ja kas, näin meillä on bulimikko, joka pelkää jäävänsä kiinni. Hänhän ei tietenkään voi lopettaa, koska ei ole itsekuria ja mies ei vartioi 24/7.
Se ongelma on kaikissa rangaistuksissa, että kiellettyjä asioita voidaan yrittää tehdä salassa. Mutta silti se tilanne on huomattavasti parempi kuin se missä kaikki on vaan itsekontrollin varassa.
Mutta tuossahan piiskaamisen pelko synnyttää bulimian. Toinen vaihtoehto olisi tukea siihen laihduttamiseen positiivisen kautta, jolloin niitä pieniä repsahtamisia ei tarvitse pelätä ja niistä päästää yli käsittelemällä se tilanne toisella tavalla.
Huomattavaa on, että jollekulle juurikin se kutkuttava tunne pikku piiskaleikeistä on juuri se paras motivaattori. Leikkiin saa mukavasti aitouden tuntua, kun valitaan rangaistuksen aiheeksi tällainen arkipäivän asia, kuin vaikka liika herkuttelu. Joku pelkkä "syö 1200 kcal päivässä ja laihdut" -ohjelma ei ole yhtään niin vetävä. Tylsää pakkopullaa ilman mitään kivaa. Mutta kun siitä saakin tehtyä kivan pikku valtaleikin ja kipinää parisuhteeseen, niin jopas alkaa onnistua. Luultavasti sitä laihtumista tapahtuu, ja jos välillä meinaa homma junnata, ei tulekaan "eiminustaoletähänolenluuseri"-mielialaa, vaan päästään toteuttamaan vähän fantasioita.
Voi olla, ettei tuloksena ole langanlaiha laihduttaja, mutta eipä sitä takaa se 1200 kcal/päiväkään, kun siihen kyllästyy ja mässäilee kohta menemään entiseen malliin. Pieni hauskanpito matkan varrella piiskaleikkien parissa sen sijaan voi olla se ylläpitävä tekijä.
Jaa, minä en taas juuri tätä aspektia ymmärrä. Kun sanotaan, että keppi motivoi joitakin, mutta sitten sanotaan, että itse asiassa keppi kuitenkin kutkuttaa. No jos tekisi juuri, kuten käsketään, niin eihän koskaan saisi sitä keppiä. Käytännössähän tuo sitten meinaisi sitä, että "hihi, haluun laihduttaa, eikun en mä oikeestaan haluakaan" eikä kyseessä olisi minkään sortin ohjaus.
No nimenomaan, onneksi en ole ainoa, joka tätä ihmettelee. Juuri tuo kiteyttää tämän sekavuuden. Saadaan kiksejä asiasta, minkä ei edes ollut tarkoitus tapahtua. Ei se laihduttajakaan oikeasti halutessan laihtua saa kiksejä siitä, että "ajatella, jos en laihdukkaan, voi miten jännittävää". Kyllähän siinä on nimenomaan sitten vain yksi toive, eikä epäonnistumisen pitäisi kutkuttaa millään tavalla.
Jaahas. No mitenkäs tämä sitten taas eroaa kotikuri suhteesta? Siinä ei vain ole sitä kotia?
Oikeastiko tuolla väki kulkee kahleet kaulassa ja tapit suolessa? Voi luoja, en vain voi ymmärää.