Miten kotikurisuhteeseen päädytään? Onko ne miehet henkisesti ihan hirviöitä vai osaavatko aidosti välittää?

Tulee niin paljon asioita, että en pysty kerralla viestiin laittamaan, mutta jotain.

Alistetun otivaatiosta joku jo sanoikin. On ihan totta, että mitään motivaatiota alsitetulta ei tarvita tai sillä ei edes ole merkitystä, koska mies kuitenkin rankaisee tai haluaa, että se "motivaatio" on juuri oikealainen ja -tasoinen? Jos tulosta ei synny miehen haluamalla tavalla tai määrällä.

Tuon on kauhistuttavaa, että alistaja määrää aivan kaiken ja vielä, että alistamisella ja rankaisemisella ei ole päätä eikä häntää ja rankaistukset ja syyt vaihtelee esimerkiksi vedoten "kun mies on stressaantunut".

Mieshän voi keksiä olevansa stressaantunut milloin tahansa, vaikkka sillä siunaamalla hetkellä,  kun saa halun piiskata, käskyttää tai vaihtaa annettua käskyä tai sääntöä?

Kuvitellaan vaikka aamua alistetun, oletetaan, että tässä nainen, pukeutuessa.

Nainen kysyy: Mitä saan tänään pukea päälleni?

Alistaja: Vihreä pusero ja mustat housut.

Nainen pukeutuu niihin: Kelpaako nyt?

Alistaja: Ei, vaihdoinkin mieleni, laita sininen pusero ja farkut.

Tätä kuviota toistetaan muutama kerta.

Lopulta alistaja suuttuu: Olet tänään niin vaikea ja päättämätön, että aivan hermostuin sinuun, saat siitä rangaistuksena piiskaa. Lisärangaistuksena saat jäädä kotiin, soitan töihin, että olet sairaana.

Jne. Jne.

Miten kenenkään ihmsen psyyke kestää tällaista 24 tuntia vuorokaudesta?

Joku myös kertoi, että mies määrää milloin nainen saa seksin aikana. Miten tämä on edes mahdollista. Tämä jos mikä on lopullixesti oman tahdon viemistä ja seksissä ei ole edes sitä mahdollisuutta, että päättää omasta orgasmistaan.

Miten jos mies päättää, että tänään en anna naisen saada lainkaan orgasmia? Miten nainen sen pidättää jos mies toisaalta kiusaa ja hyväilee naista orgasmin partaalle. Hyytävää.

Mä tajuan jotenkin näitä, jotka sanovat suoraan saavansa kiksejä siitä, että toinen määräilee ja kurittaa ja piiskaa. Että kunnon selkäsaunan jälkeen olo on niin hyvä, että sitä tekee mieli uudelleen. Heille ilmeisesti tässä on kyseessä todellakin eroottinen, nautinnollinen nautinto. Siis sama, kuin itsellä koskien hyvää panoa. Kyllähän sen jälkeen tekee lähes heti mieli uusiksi ja sillä on kiva herutella puolin ja toisin partnerin kanssa. Että kuka mistäkin, niin oudolta kun se omasta mielestä tuntuukin, että seksuaalisen mielihyvän saa sattumisesta tai satuttamisesta.

Sen sijaan en tajua ollenkaan näitä, jotka selittevät miehen määräilyä ja todella satuttavia rangaistuksia (se taikina-astalo tyyppi esim) sillä, että heidän elämänhallintansa ja -laatunsa paranee näin. Että saavuttavat itsekuria, jota heillä ei muuten ole. En ymmärrä, koska tuollaista henkistä toisen varaan heittäytymistä pidän epäterveenä. Haukkukaa nipoksi ja tuomitsevaksi, mutta mielestäni aikuisuuteen kuuluu kasvaminen juuri sillä tavalla, että ottaa vastuun itsestään. Pidän epäterveenä, että ihminen, jolla itsellään lapsia kasvatettavana, ei halua tätä vastuuta ottaa.

Vielä vähemmän ymmärrän näitä "man's gotta do, what man's gotta do"-miehiä. Jotka "ymmärtäväisesti" ottavat taakan rankaista vaimojaan piiskaamalla. Väittävät vielä, että tähän kykenee jokainen normaali mies. Ei kyllä saatana kykene. Jos minulle sattuisi jokin iso, kuvattu harmi, kuten vaikkapa polkupyörän varastaminen, ei mieheni varmaan muutoin kuin pyssyllä uhaten pystyisi piiskaamaan minua, kun siinä jo muutenkin harmista itken. No tietysti näiden piiskurimiesten mielestä ei minun mieheni olekaan mikään oikea, normaali mies, kun  hänen ei tulisi mieleenkään alkaa vastailemaan kysymyksiin, mitä laitan päälleni tai voinko tavata kaveriani. Hän ei jaksaisi päivääkään moista souvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei perustele tai se perustelu on mielestäsi tyhmä? Voitko kieltäytyä?

Mieheni ei käyttäydy mielivaltaisesti. Mutta tottakai voin kieltäytyä, olen aikuinen ihminen jonka ei ole pakko olla huonossa suhteessa jos sellaisessa kokisin olevani. Mutta tyhmänkään perustelun edessä en kieltäydy, mieheni ajattelee minun parasta. Tiedän myös saavani rangaistuksen jos hangoittelen vastaan. 

Tottakai voin kieltäytyä olen aikuinen.

Tiedän, että saan rangaistuksen, jos hangoittelen vastaan.

Siis miten tää nyt menikään?

Hupaisaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Et voi sysätä vastuuta tekemisistäsi /tekemättä jättämisistäsi miehellesi, äidillesi, lapsellesi, ystävällesi tai kenellekään muullekaan. 

Kristinuskossa mies on perheen pää, ja se tarkoittaa sitä, että naiset tulee kunnioittaa miestään, ja miehen tulee naista niin, että olisi valmis antamaan henkensä tämän edestä. Se ei tarkoita mielivaltaa, tai mitään outoa "kotikuria", vaan tervettä asetelmaa, jonka seurauksena molempien tulisi voida hyvin. Nainen on todellakin edelleen vastuussa itsestään, mies myös, ja aikuisia lapsia ei ole oikeus olla kummallakaan. 

Kotikurissa molemmat nimenomaan voivat hyvin. Siinä on tehty sopimus, että molempien edun vuoksi mies auttaa naista toimimaan tietyissä asioissa sillä tavalla kuin nainen haluaisi (mutta johon pelkkä naisen itsekuri ei riitä). Tämä järjestely ei kumoa mitenkään naisen aikuisuutta.

Kyllä kumoaa. Nainen taantuu lapsen asteelle ja eikä ilman lupaa pysty tekemään mitään.

Millainen mies haluaa olla olla typerän lapsinaisen kanssa ja vielä ihan pokalla kasvattaa aikuista ihmistä? Ehkä mies, joka salaa nauraa vaimolleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei perustele tai se perustelu on mielestäsi tyhmä? Voitko kieltäytyä?

Mieheni ei käyttäydy mielivaltaisesti. Mutta tottakai voin kieltäytyä, olen aikuinen ihminen jonka ei ole pakko olla huonossa suhteessa jos sellaisessa kokisin olevani. Mutta tyhmänkään perustelun edessä en kieltäydy, mieheni ajattelee minun parasta. Tiedän myös saavani rangaistuksen jos hangoittelen vastaan. 

Eli et kyseenalaista mitään, mitä mies päättää? Etkö osaa ajatella omilla aivoillasi, etkö välitä vai pidätkö miestä kaikkivaltiaana, joka ei koskaan tee virhearvioita? Luhistuisiko maailmasi, jos joku kertoisi, että miehesikin on vain ihminen ja tekee joskus yhtä tyhmiä päätöksiä kuin sinä?

Narsistin kanssa elämisessä on käytetty sanamuotoa "kananmunankuorilla kävelemistä".

Eli alistettu kävelee kuin munakuorilla koko ajan.

Miten kotikurisuhde eroaa narsistisesta suhteesta?

Samoin on tyypillistä hyvä/huono kausi jatkuvista ja ennakoimattomista vaihteluista.

Aamulla narsisiti saattaa olla kuin aurinko ja sitten odottamatta suuttuu jostain ennakoimattomasta asiasta ja syyttää siitä toista. Asia voi olla ihan sama mistä mies ei eilen suuttunut, mutta tänään sama asia saa suuttumaan rajustikin.

Narsistin ei tarvitse myöskään perustella mitenkään epäloogisuuttaan.

Narsistin kanssa juuri ennakoimattomuus, epäloogisuus, sovittujen asioiden jatkuva muuttaminen tai peruminen, myös tehtyjen epäloogisten asioiden kieltäminen tai ainakaan tunnustaminen.

Narsisti halitsee juuri tuolla ennakoimattomuudellaan ja ylivallaan toista, saa toisen pään niin sekaisin, että alistettu alkaa itsekin olevansa huono ja että huono käytös toiselta onkin ihan oikeutettua, hän ansaitseekin sen huonon kohtelun.

Tai, että hän on heikko ja ei osaa hoitaa asioita, että onkin parempi, että alistaja ne tekee hänen puolestaan.

Tähänhän alistaja (narsisti/kotikuri) juuri pyrkiikin, saamaan yliotteen kaikesta, myös uhrin päänsisäisestä maailmasta ja omasta tahdosta.

Surullista kyllä, usein siinä onnistuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Et voi sysätä vastuuta tekemisistäsi /tekemättä jättämisistäsi miehellesi, äidillesi, lapsellesi, ystävällesi tai kenellekään muullekaan. 

Kristinuskossa mies on perheen pää, ja se tarkoittaa sitä, että naiset tulee kunnioittaa miestään, ja miehen tulee naista niin, että olisi valmis antamaan henkensä tämän edestä. Se ei tarkoita mielivaltaa, tai mitään outoa "kotikuria", vaan tervettä asetelmaa, jonka seurauksena molempien tulisi voida hyvin. Nainen on todellakin edelleen vastuussa itsestään, mies myös, ja aikuisia lapsia ei ole oikeus olla kummallakaan. 

Kotikurissa molemmat nimenomaan voivat hyvin. Siinä on tehty sopimus, että molempien edun vuoksi mies auttaa naista toimimaan tietyissä asioissa sillä tavalla kuin nainen haluaisi (mutta johon pelkkä naisen itsekuri ei riitä). Tämä järjestely ei kumoa mitenkään naisen aikuisuutta.

Kyllä kumoaa. Nainen taantuu lapsen asteelle ja eikä ilman lupaa pysty tekemään mitään.

Millainen mies haluaa olla olla typerän lapsinaisen kanssa ja vielä ihan pokalla kasvattaa aikuista ihmistä? Ehkä mies, joka salaa nauraa vaimolleen?

Miehen kurinpito-oikeus ei ainakaan normaalisti koske kaikkea mitä nainen tekee. Vaan pelkästään niitä tiettyjä asioita joista on sovittu ja joiden kanssa nainen kokee, että hänellä on itsekuriongelmia. Eli jos on vaikka sovittu, että tenttiin lukemisen laiminlyönnistä ja herkkujen liikasyönnistä saa piiskaa, niin sitten piiskaa tosiaan saa vaan niistä asioista. Jos mies ilman lupaa alkaakin piiskata vaikka sen takia, että naisella on "väärän" värinen paita päällä, niin voi olla, että nainen päättääkin lopettaa koko kotikurisuhteen siihen.

Kotikurissa eivät nimenomaan molemmat voi hyvin.

Kotikurissa nimenomaan molemmat voivat erittäin pahoin.

Vaikka ovatkin niin ulkona, että eivät itse sitä tiedosta tai ymmärrä.

On aivan sama, mitä väitetään, mutta normaalipäinen aikuinen ihminen ei voi kunnioittaa toista aikuista, joka kyselee, mitä mun pitäis laittaa päälle tai saanko käydä töiden jälkeen kahvilla. Eli ihan voi kotikuritusmorsiamet unohtaa sen ajatuksen, että mies heitä kunnioittaa ja rakastaa ja samanaikaisesti on ihan tavallinen, normaali tervepäinen mies. Ei ole näin.

Se, jos kaksi samalla tavalla vinksahtanutta löytää toisensa, on tietysti pelkästään onnellinen asia. Sen vuoksihan yleensä ne puolisot löytyykin saman uskonnnon, elämänkatsomuksen, jne. parista. Eli en tätä arvostele tai tuomitse, mutta ehkä olisi hyvä kuitenkin huomioda ihan todellisuudentajuisuuden kannalta, että tälläinen ajattelutapa on kuin onkin aika erikoinen, eikä sitä suinkaan suurin osa ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan en tajua ollenkaan näitä, jotka selittevät miehen määräilyä ja todella satuttavia rangaistuksia (se taikina-astalo tyyppi esim) sillä, että heidän elämänhallintansa ja -laatunsa paranee näin. Että saavuttavat itsekuria, jota heillä ei muuten ole. En ymmärrä, koska tuollaista henkistä toisen varaan heittäytymistä pidän epäterveenä. Haukkukaa nipoksi ja tuomitsevaksi, mutta mielestäni aikuisuuteen kuuluu kasvaminen juuri sillä tavalla, että ottaa vastuun itsestään. Pidän epäterveenä, että ihminen, jolla itsellään lapsia kasvatettavana, ei halua tätä vastuuta ottaa.

Kuten jokainen varmaan tietää, niin se on äärettömän yleistä, ettei aikuisen ihmisen itsekuri toimi monissa tärkeissäkään asioissa. Vaikka ideaalitilanne on tietysti se, että itsekuria löytyy riittävästi, niin tämä nyt vaan on se todellisuus.

Kotikurissa lähtökohtana on nimenomaan se todellisen elämän tilanne, eikä mikään haavekuva täydestä vastuun ottajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Et voi sysätä vastuuta tekemisistäsi /tekemättä jättämisistäsi miehellesi, äidillesi, lapsellesi, ystävällesi tai kenellekään muullekaan. 

Kristinuskossa mies on perheen pää, ja se tarkoittaa sitä, että naiset tulee kunnioittaa miestään, ja miehen tulee naista niin, että olisi valmis antamaan henkensä tämän edestä. Se ei tarkoita mielivaltaa, tai mitään outoa "kotikuria", vaan tervettä asetelmaa, jonka seurauksena molempien tulisi voida hyvin. Nainen on todellakin edelleen vastuussa itsestään, mies myös, ja aikuisia lapsia ei ole oikeus olla kummallakaan. 

Kotikurissa molemmat nimenomaan voivat hyvin. Siinä on tehty sopimus, että molempien edun vuoksi mies auttaa naista toimimaan tietyissä asioissa sillä tavalla kuin nainen haluaisi (mutta johon pelkkä naisen itsekuri ei riitä). Tämä järjestely ei kumoa mitenkään naisen aikuisuutta.

Kyllä kumoaa. Nainen taantuu lapsen asteelle ja eikä ilman lupaa pysty tekemään mitään.

Millainen mies haluaa olla olla typerän lapsinaisen kanssa ja vielä ihan pokalla kasvattaa aikuista ihmistä? Ehkä mies, joka salaa nauraa vaimolleen?

Miehen kurinpito-oikeus ei ainakaan normaalisti koske kaikkea mitä nainen tekee. Vaan pelkästään niitä tiettyjä asioita joista on sovittu ja joiden kanssa nainen kokee, että hänellä on itsekuriongelmia. Eli jos on vaikka sovittu, että tenttiin lukemisen laiminlyönnistä ja herkkujen liikasyönnistä saa piiskaa, niin sitten piiskaa tosiaan saa vaan niistä asioista. Jos mies ilman lupaa alkaakin piiskata vaikka sen takia, että naisella on "väärän" värinen paita päällä, niin voi olla, että nainen päättääkin lopettaa koko kotikurisuhteen siihen.

No tässähän on nyt monta kertaa sanottu, että säännöistä ei sovita etukäteen, vaan mies päättää, mistä kulloinkin rankaisee.

Täällä ovat monet sanoneet, että jos haluavat, voivat päättää kotikurisuhteen.

Onko täällä kirjoittavista joku siihen pystynyt, olisi ihan mielenkiintoista tietää.

Tai osaa kertoa, että joku muu on pystynyt.

Nimittäin en ihan helpolla sitä usko, että pystyy.

Kirjoitin nimittäin viestin narsismista ja se kertonee miten alsitaja toimii.

Jos on toisen saanut jo esimerkikis sille tasolle, että joistain asioista saa piiskaa, yhdessä sovitatessa.

Siinä vaiheessa (piiskaus/rangaistus aikuiselle) jo ollaan menty niin pahasti vinksalleen ja alistaja saanut vallan itselleen, että keksii kyllä keinot, enkä halua ajtella edes mitkä, jolla saa tai pakottaa alistetun jatkamaan kurisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan en tajua ollenkaan näitä, jotka selittevät miehen määräilyä ja todella satuttavia rangaistuksia (se taikina-astalo tyyppi esim) sillä, että heidän elämänhallintansa ja -laatunsa paranee näin. Että saavuttavat itsekuria, jota heillä ei muuten ole. En ymmärrä, koska tuollaista henkistä toisen varaan heittäytymistä pidän epäterveenä. Haukkukaa nipoksi ja tuomitsevaksi, mutta mielestäni aikuisuuteen kuuluu kasvaminen juuri sillä tavalla, että ottaa vastuun itsestään. Pidän epäterveenä, että ihminen, jolla itsellään lapsia kasvatettavana, ei halua tätä vastuuta ottaa.

Kuten jokainen varmaan tietää, niin se on äärettömän yleistä, ettei aikuisen ihmisen itsekuri toimi monissa tärkeissäkään asioissa. Vaikka ideaalitilanne on tietysti se, että itsekuria löytyy riittävästi, niin tämä nyt vaan on se todellisuus.

Kotikurissa lähtökohtana on nimenomaan se todellisen elämän tilanne, eikä mikään haavekuva täydestä vastuun ottajasta.

Tuossahan nimenomaan on haaveena se täydellisyys, kun normaalielämään kuuluvista pikkuvirheistäkin rankaistaan vain siksi, kun ei osata vältellä edes niitä isoja mokia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan en tajua ollenkaan näitä, jotka selittevät miehen määräilyä ja todella satuttavia rangaistuksia (se taikina-astalo tyyppi esim) sillä, että heidän elämänhallintansa ja -laatunsa paranee näin. Että saavuttavat itsekuria, jota heillä ei muuten ole. En ymmärrä, koska tuollaista henkistä toisen varaan heittäytymistä pidän epäterveenä. Haukkukaa nipoksi ja tuomitsevaksi, mutta mielestäni aikuisuuteen kuuluu kasvaminen juuri sillä tavalla, että ottaa vastuun itsestään. Pidän epäterveenä, että ihminen, jolla itsellään lapsia kasvatettavana, ei halua tätä vastuuta ottaa.

Kuten jokainen varmaan tietää, niin se on äärettömän yleistä, ettei aikuisen ihmisen itsekuri toimi monissa tärkeissäkään asioissa. Vaikka ideaalitilanne on tietysti se, että itsekuria löytyy riittävästi, niin tämä nyt vaan on se todellisuus.

Kotikurissa lähtökohtana on nimenomaan se todellisen elämän tilanne, eikä mikään haavekuva täydestä vastuun ottajasta.

No toimiiko tämä siinä tapauksessa myös toisin päin? Mies sanoo ottavansa yhden oluen, mutta koska itsekuri ei riitä, ottaakin kolme ja vaimo nappaa piiskan käteen?

Onko miehellä myös oikeus odottaa vaimolta itsekurinsa vahvistamista rangaistuksin, vai onko hänen itsekurinsa riitettävä vain ilman tukea?

Eikö sellainen tilanne olisi nimenomaan todellisessa elämässä kamalan epäreilu, jossa vain toinen voi luottaa siihen, että hänen itsekuriaan vahvistetaan ja toinen joutuu hoitamaan itsekuriasiansa aivan yksin ja - itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikurissa lähtökohtana on nimenomaan se todellisen elämän tilanne, eikä mikään haavekuva täydestä vastuun ottajasta.

No siis nimenomaan on haavekuva täydestä vastuunottajasta. Se vaan ei ole ihminen itse, vaan hänen puolisonsa, jonka haaveillaan olevan täydellinen vastuunottaja.

Tuota minäkin ihmettelen, miehen kanssa eläneenä naisena, miten nuo kotikurimiehet jaksavat tuollaista souvia ja veivaamista. Pikkuasioista ja pelkästään sitä naista koskevaa. Huh huh!

Ymmärrän kyllä, että sinne työmaalle ei riitä energiaa, kuten joku kertoi, että kokee oman työn kuormittavana.

Ja onhan se stressaavaa kun alistaja joutuu olemaan kahdeksan tuntia töissä eikä pysty kontrolloimmaan silla aikaa alistettuaan.

Mahtaa muuten olla helvetinmoista. Varmaan puhelin kuumana ja tekstarit viuhuu koko ajan. Eihän se raukkaparka pysty mitään päättämään kuitenkaan sinä aikana.

Täytyyhän alistajan tietää missä alistettu on ja tekee ja myös antaa viisaita neuvojaan päivän mittaan.

Tuohan on juuri ristiriitaista. Joku haukkui kyselijöitä tyhmiksi kun eivät ymmärrä, että mitään sääntöjä ei ole.

Sitten toisetbtaas sanovat, että säännöt ovat .

Sitten toiset, että tietyt säännöt on päätetty yhdessä ja niiden ulkopuolella ei rangaista tai nainen voi kieltäytyä. (mutta sitten kyllä voi tulla piiskaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikurissa lähtökohtana on nimenomaan se todellisen elämän tilanne, eikä mikään haavekuva täydestä vastuun ottajasta.

No siis nimenomaan on haavekuva täydestä vastuunottajasta. Se vaan ei ole ihminen itse, vaan hänen puolisonsa, jonka haaveillaan olevan täydellinen vastuunottaja.

Ei ihmisen tarvitse olla täydellinen vastuunottaja voidakseen pitää kuria toiselle. Ei kukaan lasten vanhempikaan ole täydellinen vastuunottaja tai muutenkaan täydellinen ihminen vaikka rankaisee ja muuten pitää kuria lapsilleen.

Ymmärrän tuon jutun lyhytaikaisena leikkinä (olen siis mies). Voin kuvitella, että hetken aikaa itsetunto kasvaisi, kun toinen tekisi mitä käsken ja palvoisi päälle. Mutta kuka loppujenlopuksi jaksaa semmoista pitkän aikaa, ettei toisella ole lainkaan omaa tahtoa eikä toisesta ole mitään henkistä apua mihinkään? Kuka jaksaa naurettavaa näyttelemistä vuosikausia? Kuka muka KUNNIOITTAA tällaista naista joka on täysin avuton ja perässävedettävä?

Minua ainakin alkaisi lopulta todella paljon ärsyttämään tällainen ihmisen kuori, jossa ei ole mitään omaa. En halua olla minkään ohjelmoidun robotin kanssa, vaan ihmisen, jolla on oma sielu ja omat ajatukset.

Pahasti vaan pelkään, että kun tuo ärsytys alkaa miehessä nostaa päätään, muuttuvat "pikku rangaistukset" entistä kovemmiksi ja mielivaltaisemmiksi ja suhtautuminen naiseen muuttuu halveksivaksi. Teen mitä vaan, ja toinen on aina että kyllä rakas. Kuka semmoista ihmistä kunnioittaa?

Ja kuka jaksaa ylipäätään elää kahden ihmisen edestä ja päättää joka ainoan typerän yksityiskohdan toisen elämästä? No, en varmaan ole sellainen vahva mies sitten.

Ei meillä rankaista jos mies on stressaantunut. Se taisi olla jonkun muistelu siitä jenkkisarjasta.

Puhutaan kyllä miksi saan rangaistuksen, eli ei ole mitään mielivaltaista "katsoit/sanoit/puit väärin"- rangaistuksia.

Itse saan rangaistuksista kiksejä, mutta en niitä tahallani kerjää.

Saan kiksejä siitäkin, kun mies päättää milloin saan tulla (mutta näiden selostus menee vähän kinkyksi täällä).

Jos mies mielivaltaisti kieltäisi, määräisi ja olisi epäoikeudenmukainen, jättäisin hänet. Välillä on ollut tilanteita joiden en koe olleen ok, on keskusteltu niistä ja mies jatkossa luopunut tai pienentänyt rangaistusta.

Rangaistus voi olla myös se etten saa tulla koko session aikana.