Lue keskustelun säännöt.
Miten kotikurisuhteeseen päädytään? Onko ne miehet henkisesti ihan hirviöitä vai osaavatko aidosti välittää?
17.04.2018 |
Olen nainen, jota aihe kiinnostaa. Hallitsevat miehet siis. Minulla on halu totella miestäni kaikessa sängyn ulkopuolellakin. Valitettavasti olen huomannut tässä deittaillessani, ettei ainakaan minun kohtaamistani miehistä ole moiseen vaan he vaativat naisen olevan sellainen määräävä. Tämä näkyy jo ihan ennen ensitreffejä ja siellä treffeilläkin miehet tahtovat naisen päättävän kaiken. Mutta jos sanon suoraan etsiväni sellaista kotikurisuhdetta, niin sehän houkuttelisi varmaan pelkkiä pervoja. :/ Minä kuitenkin etsin ihan rakkautta ja ihan oikeaa parisuhdetta, johon sitoudutaan.
Aihe kiinnostaa minua kovasti. Toivoisin kuulevani kokemuksia. :)
Kommentit (727)
501/727
|
19.04.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Joo meillä tuo kaatuisi myös siihen, että koska miehellä tosiaan on aika rassaava ja vastuullinen duuni, hän ei millään jaksaisi ottaa enää kotona kantaa mun paitoihin tai kaverien näkemisiin. Ja juuri tuohonkin, että varmaan on niin itsekeskeinen, että millään ei sietäisi sitä, että elämä pyörii mun elämän ympärillä, mitä teen oikein ja mitä väärin ja riittääkö mun itsekuri suoriutua siitä elämästäni.
Mähän huomaan, että uhrin asemassa tässä ollaan ja mun mies ei rakasta mua oikeasti ollenkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koko ketjua lukenut mutta ajattelin kertoa omia näkökulmia/kokemuksia. Meillä vahvasti perinteisiä arvoja noudattava suhde,on selkeät sukupuoli roolit. Mies on äärimmäisen huolehtiva ja rakastava,jota minulla on luontainen halu ja tarve "palvella" kaikin tavoin,elää miestäni varten,olla hänen käytettävissään. Olen myös ihan koulutettu ja siten pärjäävä ihminen,mutta jonkinlainen tarve alistua on suuri. Mies tykkää olla päättävämmässä/määräävämmässä osassa suhteessamme ja tiedän että voin luottaa 110% että hän tekee oikeat päätökset. Odottaa minulta tietynlaisia asioita ja minä parhaani mukaan paikkani täytän. ;) Seksin saralla tämä toimii/näkyy siten että haluan siinäkin alistua,pidän siitä kun mieheni ottaa minut,huolehtien ihan aina oman nautintonsa lisäksi siitä että minä varmasti saan. Mies on minulle juuri niin täydellinen että minun on helppoa ja turvallista olla tässä. Saan olla tavallaan naisena se heikompi osapuoli.
En ehkä käyttäisi suhteestamme varsinaisesti termiä kotikurisuhde,mutta ehkä jotain sinne päin.
Tämä kaikki tulee luonnostaan ja vapaasta halusta,tiedän että jos jokin tuntuisi pahalta,voin sen sanoa ja asia muuttuu. Saan myöskin ääneni kuuluviin ja päättää asioista mitkä koen tärkeiksi,mieheni ei jyrää minua. Tiedän hänen kunnioittavan äärettömän paljon minua,minun on todella helppo kunnioittaa häntä. Mitään esittämistä ja teatteria tämä ei meiltä vaadi, kaikki tulee luonnostaan. Koen meidän olevan valtavan onnekkaita kun suhteessamme molempien halut ja tarpeet kohtaavat.
Vastaan mielelläni jos on kysyttävää,en osaa ehkä riittävän selkeästi kirjoittaen kuvailla suhdettamme. Toivottavasti tämä antoi ap:lle jotain. :)
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voin kieltäytyä olen aikuinen.
Tiedän, että saan rangaistuksen, jos hangoittelen vastaan.
Siis miten tää nyt menikään?
Hupaisaa.
Tarkoitan sitä, että olen ihmissuhteessani vapaaehtoisesti. Jos mieheni alkaisi käyttäytyä täysin mielivaltaisesti, tai tekisi sellaisia päätöksiä jotka romuttaisivat elämäni (käskisi ottaa lopputilin tms.) olen aina vapaa lähtemään suhteesta. Mutta niin pitkään kun olen onnellinen tottelen miestäni.
Monet eivät näytä ymmärtävän toimivan kk-suhteen (tai millä nimellä sitä haluaakin kutsua) ja mielivaltaisen tyrannian eroa. Toimivassa suhteessa mies käyttää valtaansa älykkäästi ja perustellusti kummankin parhaaksi.
Aikuinen/lapsi-asetelma on eri kuin aikuinen/aikuinen.
Vanhemmalla oletetaan olevan elämänkokemusta ja muutakin kapasiteettia enemmän kuin lapsella, lapsen hoito ja kasvatus ei perustu pelkästään vanhemman (yli)valtaan, ei siis pitäisi, poikkeuksia on, ikävä kyllä.
Vaan takoituksena on, että vanhemman opastuksella lapsesta kasvaa sellainen aikuinen, että kykenee hoitamaan omat asiansa ja osaa päättää omista asioistaan. Melko hyvin, mutta täydellinen ei tarvitse olla.
Lapselta puuttu myös käytännön tietoa ja lapsen ei tarvitse eikä oletetakaan olevan kykenevä hoitamaan isompia päätöksiä. Lapsi voi päättää sovittaessa leluauton ostosta, mutta ei perheen käyttöauton. Lapsella ei ole rahaa eikä rahankäyttöoikeutta, ei edes kykyä hahmottaa isompia raha-asioita.
Monekin asian vuoksi aikuinen päättää osaa lapsen asiosta. Se on nimenomaan lapsen parhaaksi. Jos kyseessä on täysipäinen aikuinen.
Kun puhutaan aikuisesta tuota "aikuisen parhaaksi" näkökantaa ei tarvita, ainakaan kurinpidollisesti tai ylivaltaisesti.
Neuvot ja mielipiteet on asia erikseen, mutta niitäkin on hyvä vain joissain tilanteessa eikä ylenmäärin jaella. Jos siis halua pysyä väleissä tai ei määritellä hankalaksi tai kaikkitietäväksi ihmiseksi, jota aletaan vastaantullessa kartella.
Aikuistenkin kesken tarvitaan (on suositeltavaa) hienotunteisuutta, sosisaalisen kanssakäymisen kykyä ja toisen ihmisen huomioonottamista. Myös kunnioittamista toisen koskemattomuuteen.
Hyvä olis olla myös kykyä asettua toisen ihmisen asemaan tai nähdä asiat sen toisen ihmisen näkökulmasta. Toki tämä on tärkeää myös lasten kanssa.
Perusoletus siis on, että aikuiselle ei tarvitse määrätä mitä laittaa päällensä tai miksi täytyy lukea tentteihin. Aikuinen myös osaa ajatella ja tietää ITSE seuraukset jos ajaa ylinopeutta. Jos hänellä on ajamiseen oikeuttava ajokortti, niin eiköhän se ole tullut selväksi autokoulussa viimeistään.
Piiska ja mielivaltaiset ja älyttömyydet ja rangaistukset ei kuulu niin lapselle kuin aikuisellekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotikurissa lähtökohtana on nimenomaan se todellisen elämän tilanne, eikä mikään haavekuva täydestä vastuun ottajasta.
No siis nimenomaan on haavekuva täydestä vastuunottajasta. Se vaan ei ole ihminen itse, vaan hänen puolisonsa, jonka haaveillaan olevan täydellinen vastuunottaja.
Ei ihmisen tarvitse olla täydellinen vastuunottaja voidakseen pitää kuria toiselle. Ei kukaan lasten vanhempikaan ole täydellinen vastuunottaja tai muutenkaan täydellinen ihminen vaikka rankaisee ja muuten pitää kuria lapsilleen.
Lapsen kasvattaja on A IKUINEN.
Kotikurissa aikuinen ”kasvattaa” aikuista. Todellisuudessa alistaa.
Miten näiden alistettujen käy, kun sihde loppuu, mies kuolee, eivät osaa vaatteitakaan valita itselleen!
Ja kuten joku sanoikon, kuka normaali mies jaksaa miettiä mitä vaatteita vaimo päällensä laittaa.
Eipä taida mies kavereillensa kertoa että tänään laitoin vaimon laittamaan sinikukallisen mekon:)
Jos olisit lukenut tämän ketjun niin tietäisit, ettei kotikuri ollenkaan välttämättä tarkoita mitään sen tason kontrollia, että mies päättää vaimonsa vaatetuksen. Sen sijaan yleisempää on, että miehen tekemä kurinpito ja kuritus koskee vain tiettyjä asioita. Kuten esimerkiksi ruokailutottumuksia siinä tilanteessa, missä vaimolla on tapana syödä liikaa ja nainen itsekin haluaa löytää kurituksen kautta motivaation terveellisempään ruokavalioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ovat monet sanoneet, että jos haluavat, voivat päättää kotikurisuhteen.
Onko täällä kirjoittavista joku siihen pystynyt, olisi ihan mielenkiintoista tietää.
Tai osaa kertoa, että joku muu on pystynyt.
Nimittäin en ihan helpolla sitä usko, että pystyy.
Kirjoitin nimittäin viestin narsismista ja se kertonee miten alsitaja toimii.
Jos on toisen saanut jo esimerkikis sille tasolle, että joistain asioista saa piiskaa, yhdessä sovitatessa.
Siinä vaiheessa (piiskaus/rangaistus aikuiselle) jo ollaan menty niin pahasti vinksalleen ja alistaja saanut vallan itselleen, että keksii kyllä keinot, enkä halua ajtella edes mitkä, jolla saa tai pakottaa alistetun jatkamaan kurisuhdetta.
Normaalista ihmisestä ei kehity narsistia vaikka antaisikin välillä piiskaa vaimolleen.
Ei tavitse yksityiskohtia, mutta miten mies päättää, tai siis toimii tai sinä toimit, ettet saa tulla koko session aikana?
Jos tarpeeksi kauan ärsyttää tietyllälailla, niin tuleehan se, jos siis yleensäkin tulee?
Saatko myös itse päättää että tänään mies ei saakaan tulla, vaikka olis siinä hilkulla?
Minä en kyllä saisi mitään "kiksejä" jos en saisi tulla ja olisi kova paine siihen, päinvastoin, tuntisin mieheni täydeksi sadistiksi.
En kunnioittaisi häntä tippaakaan ja ihan varmana, miehen kiusallakin, antaisin tulla, ja vielä oikei äänekkäästi. :D :D :D
Tarkennuksena, että meidän suhteessa nimenomann halutaan, että molemmat nauttivat ja mies ei mitenkään estä tai kiusaa minua, päinvastoin.
Jos rakastelun alueelle puolin tai toisin tulisi määräilyä, pakottamista tai estämistä, (toisen kiusaamista) se olisi aika pian sen lorun loppu.
Myös tietty muillakin alueilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voin kieltäytyä olen aikuinen.
Tiedän, että saan rangaistuksen, jos hangoittelen vastaan.
Siis miten tää nyt menikään?
Hupaisaa.
Tarkoitan sitä, että olen ihmissuhteessani vapaaehtoisesti. Jos mieheni alkaisi käyttäytyä täysin mielivaltaisesti, tai tekisi sellaisia päätöksiä jotka romuttaisivat elämäni (käskisi ottaa lopputilin tms.) olen aina vapaa lähtemään suhteesta. Mutta niin pitkään kun olen onnellinen tottelen miestäni.
Monet eivät näytä ymmärtävän toimivan kk-suhteen (tai millä nimellä sitä haluaakin kutsua) ja mielivaltaisen tyrannian eroa. Toimivassa suhteessa mies käyttää valtaansa älykkäästi ja perustellusti kummankin parhaaksi.
Toisin sanoen, lähdet elämässäsi oletuksesta, että miehesi on jokaisessa asiassa, josta hän haluaa päätäntävallan ottaa, sinua älykkäämpi, aikuisempi, fiksumpi ja ns. parempi? Eli olet hänen rinnallaan tyhmempi, lapsellisempi, typerämpi ja huonompi, ainakin, mitä päätöksen tekoon tulee?
Ja sitten aidosti uskot, että miehesi kunnioittaa sinua sen vuoksi, että olet tyhmempi, et kykene päätöksiin, jotka ovat teidän molempien parhaaksi? Aikamoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voin kieltäytyä olen aikuinen.
Tiedän, että saan rangaistuksen, jos hangoittelen vastaan.
Siis miten tää nyt menikään?
Hupaisaa.
Tarkoitan sitä, että olen ihmissuhteessani vapaaehtoisesti. Jos mieheni alkaisi käyttäytyä täysin mielivaltaisesti, tai tekisi sellaisia päätöksiä jotka romuttaisivat elämäni (käskisi ottaa lopputilin tms.) olen aina vapaa lähtemään suhteesta. Mutta niin pitkään kun olen onnellinen tottelen miestäni.
Monet eivät näytä ymmärtävän toimivan kk-suhteen (tai millä nimellä sitä haluaakin kutsua) ja mielivaltaisen tyrannian eroa. Toimivassa suhteessa mies käyttää valtaansa älykkäästi ja perustellusti kummankin parhaaksi.
Eli paluuta tavalliseen suhteeseen ei enää ole, vaikka haluaisit? Tuollahan joku selittikin, miten narsisti koukuttaa kumppaninsa. Miten tämä mielestäsi eroaa siitä. Paitsi että valitsit tämän alussa ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas , vai mies käyttää valtaansa "älykkäästi", sallikaa mun nauraa. Joku sanoi, anteeksi nyt, että luottaa mieheensä ja mieheen taitoon päättää asioista 110 prosenttiseti.
Ensikin, älykäs mies ei menisi tuollaiseen mukaan. Älykäs mies ei hyväksy kuritusta ja vallanpitoa, saati kiinnostaa naisen kukkamekot.
Siksi juuri täällä ihmettelen, kuinka ihmiset pystyy olemaan noin älyttömiä.
Ja kauhulla ajattelen miten käy näille naisille jos ja kun mies kuolee tai lähtee pois kuviosta. Tai sairastuu, ettei pysty enää pitämään valtaa.
Jossa kuvio muuttuukin toisinpäin, nainen joutuu hoitamaan ja päättämään myös miehen asioista. Ja myös omistaan.
Ajattelevatko nämä naiset yhtään nokkaansa pitemmälle.
Vai luottavatko, että löytyy uusi vastaavanlainen mies tilalle?
En naisena van ymmärrä, vaikak en haluaiis olla ilkeä, mutta teksi mieli ravistella näitä naisia. Ettekö lue, ota selvää asioista tai ajattele omilla aivoillanne tosiaan MITÄÄN?
Tarkennan vielä, että tavallaan mies voi olla hyvinkin älykäs, tai antaa älykkään kuvan, mutta on toisaalta hyvin kieroontunut tai tunnekylmä ihminen.
Sanotaan, että narsisteissakin älykäs narsisti on kaikkein pahin.
Niin on varmaan näissä kotikurimiehissä/naisissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen, lähdet elämässäsi oletuksesta, että miehesi on jokaisessa asiassa, josta hän haluaa päätäntävallan ottaa, sinua älykkäämpi, aikuisempi, fiksumpi ja ns. parempi? Eli olet hänen rinnallaan tyhmempi, lapsellisempi, typerämpi ja huonompi, ainakin, mitä päätöksen tekoon tulee?
Ja sitten aidosti uskot, että miehesi kunnioittaa sinua sen vuoksi, että olet tyhmempi, et kykene päätöksiin, jotka ovat teidän molempien parhaaksi? Aikamoista.
Arvaa mitä :D Olemme mieheni kanssa hyvin tasa-arvoisia ja onnellisia. Kunnioitamme ja rakastamme toisiamme ilman että kukaan pitää ketään tyhmempänä tai huonompana. Tällaiset ajatukset eivät kuulu toimivaan parisuhteeseen, perustuu se suhde sitten millaiseen maailmankatsomukseen tahansa.
Vierailija kirjoitti:
En koko ketjua lukenut mutta ajattelin kertoa omia näkökulmia/kokemuksia. Meillä vahvasti perinteisiä arvoja noudattava suhde,on selkeät sukupuoli roolit. Mies on äärimmäisen huolehtiva ja rakastava,jota minulla on luontainen halu ja tarve "palvella" kaikin tavoin,elää miestäni varten,olla hänen käytettävissään. Olen myös ihan koulutettu ja siten pärjäävä ihminen,mutta jonkinlainen tarve alistua on suuri. Mies tykkää olla päättävämmässä/määräävämmässä osassa suhteessamme ja tiedän että voin luottaa 110% että hän tekee oikeat päätökset. Odottaa minulta tietynlaisia asioita ja minä parhaani mukaan paikkani täytän. ;) Seksin saralla tämä toimii/näkyy siten että haluan siinäkin alistua,pidän siitä kun mieheni ottaa minut,huolehtien ihan aina oman nautintonsa lisäksi siitä että minä varmasti saan. Mies on minulle juuri niin täydellinen että minun on helppoa ja turvallista olla tässä. Saan olla tavallaan naisena se heikompi osapuoli.
En ehkä käyttäisi suhteestamme varsinaisesti termiä kotikurisuhde,mutta ehkä jotain sinne päin.
Tämä kaikki tulee luonnostaan ja vapaasta halusta,tiedän että jos jokin tuntuisi pahalta,voin sen sanoa ja asia muuttuu. Saan myöskin ääneni kuuluviin ja päättää asioista mitkä koen tärkeiksi,mieheni ei jyrää minua. Tiedän hänen kunnioittavan äärettömän paljon minua,minun on todella helppo kunnioittaa häntä. Mitään esittämistä ja teatteria tämä ei meiltä vaadi, kaikki tulee luonnostaan. Koen meidän olevan valtavan onnekkaita kun suhteessamme molempien halut ja tarpeet kohtaavat.
Vastaan mielelläni jos on kysyttävää,en osaa ehkä riittävän selkeästi kirjoittaen kuvailla suhdettamme. Toivottavasti tämä antoi ap:lle jotain. :)
Eli sinäkin pidät miestäsi jonain yliluonnollisena olentona, joka tekee kaiken aina oikein.
Hassu ristiriita tämäkin, että koko ajan selitetään, miten ihminen epätäydellinen, mutta tämäpäs ei koskekaan sitä alistajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaahas , vai mies käyttää valtaansa "älykkäästi", sallikaa mun nauraa. Joku sanoi, anteeksi nyt, että luottaa mieheensä ja mieheen taitoon päättää asioista 110 prosenttiseti.
Ensikin, älykäs mies ei menisi tuollaiseen mukaan. Älykäs mies ei hyväksy kuritusta ja vallanpitoa, saati kiinnostaa naisen kukkamekot.
Siksi juuri täällä ihmettelen, kuinka ihmiset pystyy olemaan noin älyttömiä.
Ja kauhulla ajattelen miten käy näille naisille jos ja kun mies kuolee tai lähtee pois kuviosta. Tai sairastuu, ettei pysty enää pitämään valtaa.
Jossa kuvio muuttuukin toisinpäin, nainen joutuu hoitamaan ja päättämään myös miehen asioista. Ja myös omistaan.
Ajattelevatko nämä naiset yhtään nokkaansa pitemmälle.
Vai luottavatko, että löytyy uusi vastaavanlainen mies tilalle?
En naisena van ymmärrä, vaikak en haluaiis olla ilkeä, mutta teksi mieli ravistella näitä naisia. Ettekö lue, ota selvää asioista tai ajattele omilla aivoillanne tosiaan MITÄÄN?
Miksi kuvittelet, että kk-suhteessa elävänä naisena en pystyisi pärjäämään omillani, tai osaisi itse tehdä päätöksiä? Kyse ei ole siitä että nainen olisi tyhmä ja kykenemätön, kyse on siitä että nainen luovuttaa vapaaehtoisesti päätäntävaltaa miehelle, ja kumpikin ovat tilanteessa onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotikurissa lähtökohtana on nimenomaan se todellisen elämän tilanne, eikä mikään haavekuva täydestä vastuun ottajasta.
No siis nimenomaan on haavekuva täydestä vastuunottajasta. Se vaan ei ole ihminen itse, vaan hänen puolisonsa, jonka haaveillaan olevan täydellinen vastuunottaja.
Ei ihmisen tarvitse olla täydellinen vastuunottaja voidakseen pitää kuria toiselle. Ei kukaan lasten vanhempikaan ole täydellinen vastuunottaja tai muutenkaan täydellinen ihminen vaikka rankaisee ja muuten pitää kuria lapsilleen.
Lapsen kasvattaja on A IKUINEN.
Kotikurissa aikuinen ”kasvattaa” aikuista. Todellisuudessa alistaa.
Miten näiden alistettujen käy, kun sihde loppuu, mies kuolee, eivät osaa vaatteitakaan valita itselleen!
Ja kuten joku sanoikon, kuka normaali mies jaksaa miettiä mitä vaatteita vaimo päällensä laittaa.
Eipä taida mies kavereillensa kertoa että tänään laitoin vaimon laittamaan sinikukallisen mekon:)
Jos olisit lukenut tämän ketjun niin tietäisit, ettei kotikuri ollenkaan välttämättä tarkoita mitään sen tason kontrollia, että mies päättää vaimonsa vaatetuksen. Sen sijaan yleisempää on, että miehen tekemä kurinpito ja kuritus koskee vain tiettyjä asioita. Kuten esimerkiksi ruokailutottumuksia siinä tilanteessa, missä vaimolla on tapana syödä liikaa ja nainen itsekin haluaa löytää kurituksen kautta motivaation terveellisempään ruokavalioon.
Jos olisit lukenut tämän ketjun, tietäisit, että kotikurisuhtrista löytyy miehiä, jotka päättävät naisen vaatetuksen.
Toisaalta kun ajattelee, ei siitä nyt niin kauan ole, kun koko Suomi oli täynnä näitä kk-suhteita. Naisia, jotka hössöttivät miestensä ympärille, vastasivat kaikkeen, että pitää kysyä, mitä pertti siitä ajattelee ja sanoivat, että kyllä isä tietää parhaiten. Ja "leikkisesti" sanottiin, että hyvältä mieheltä pitää peittää yksi silmä ja pahalta molemmat.
Sitten ajat muuttuivat ja näille naisille alettiin naureskella. On meillä varmaan sketsiviihdettäkin asiasta. Lisäksi heitä tosiaan surkuteltiin tilanteessa, jossa oltiin arkun äärellä, missä avuton leski ei enää tiennyt, mitä ajatella tai tehdä. Toki monet salaa mielessään ja jotkut ääneenkin riemuitsivat, että hyvä, vihdoin pääsee ajattelemaan itse!
Eli kai tässä pohjimmiltaan on tosiaan kyse siitäkin, että halutaan palata sinne muka-turvalliseen pikkurouvan elämään, joka ei vaatimuksineen todellakaan ollut ihan tätä luokkaa kuin mitä naiset nykyään yleisesti ottaen saavat kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen, lähdet elämässäsi oletuksesta, että miehesi on jokaisessa asiassa, josta hän haluaa päätäntävallan ottaa, sinua älykkäämpi, aikuisempi, fiksumpi ja ns. parempi? Eli olet hänen rinnallaan tyhmempi, lapsellisempi, typerämpi ja huonompi, ainakin, mitä päätöksen tekoon tulee?
Ja sitten aidosti uskot, että miehesi kunnioittaa sinua sen vuoksi, että olet tyhmempi, et kykene päätöksiin, jotka ovat teidän molempien parhaaksi? Aikamoista.
Arvaa mitä :D Olemme mieheni kanssa hyvin tasa-arvoisia ja onnellisia. Kunnioitamme ja rakastamme toisiamme ilman että kukaan pitää ketään tyhmempänä tai huonompana. Tällaiset ajatukset eivät kuulu toimivaan parisuhteeseen, perustuu se suhde sitten millaiseen maailmankatsomukseen tahansa.
Koko systeeminhän sanotaan perustuvan sille faktalle, että mies tietää ja osaa kaiken paremmin kuin nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen, lähdet elämässäsi oletuksesta, että miehesi on jokaisessa asiassa, josta hän haluaa päätäntävallan ottaa, sinua älykkäämpi, aikuisempi, fiksumpi ja ns. parempi? Eli olet hänen rinnallaan tyhmempi, lapsellisempi, typerämpi ja huonompi, ainakin, mitä päätöksen tekoon tulee?
Ja sitten aidosti uskot, että miehesi kunnioittaa sinua sen vuoksi, että olet tyhmempi, et kykene päätöksiin, jotka ovat teidän molempien parhaaksi? Aikamoista.
Arvaa mitä :D Olemme mieheni kanssa hyvin tasa-arvoisia ja onnellisia. Kunnioitamme ja rakastamme toisiamme ilman että kukaan pitää ketään tyhmempänä tai huonompana. Tällaiset ajatukset eivät kuulu toimivaan parisuhteeseen, perustuu se suhde sitten millaiseen maailmankatsomukseen tahansa.
Sori, ellet kykene tekemään ikiomaa elämääsi koskevia päätöksiä, vaan joku toinen on sinua pätevämpi tekemään ne sinun parhaaksesi sinun puolestasi, et ole tasa-arvoinen. Tarvitset tuota toista päätöksen teossa, hän ei tarvitse sinua.
Rakastaa voitte ja varmaan olette onnellisiakin, mutta tuota kunnioituspuolta epäilen, ts. varmasti hän kunnioittaa kuuliaisuuttasi, mutta ei sinua kokonaisuutena. Hän ei voi tehdä sitä, koska sinulla ei ole kokonaisuutta tarjota, ainoastaan tarvitsevaisuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voin kieltäytyä olen aikuinen.
Tiedän, että saan rangaistuksen, jos hangoittelen vastaan.
Siis miten tää nyt menikään?
Hupaisaa.
Tarkoitan sitä, että olen ihmissuhteessani vapaaehtoisesti. Jos mieheni alkaisi käyttäytyä täysin mielivaltaisesti, tai tekisi sellaisia päätöksiä jotka romuttaisivat elämäni (käskisi ottaa lopputilin tms.) olen aina vapaa lähtemään suhteesta. Mutta niin pitkään kun olen onnellinen tottelen miestäni.
Monet eivät näytä ymmärtävän toimivan kk-suhteen (tai millä nimellä sitä haluaakin kutsua) ja mielivaltaisen tyrannian eroa. Toimivassa suhteessa mies käyttää valtaansa älykkäästi ja perustellusti kummankin parhaaksi.
Ethän ole vapaaehtoisesti.
Ehdot ovat, että hyväksyt kotikurin tai lähdet suhteesta.