Lue keskustelun säännöt.
Miten kotikurisuhteeseen päädytään? Onko ne miehet henkisesti ihan hirviöitä vai osaavatko aidosti välittää?
17.04.2018 |
Olen nainen, jota aihe kiinnostaa. Hallitsevat miehet siis. Minulla on halu totella miestäni kaikessa sängyn ulkopuolellakin. Valitettavasti olen huomannut tässä deittaillessani, ettei ainakaan minun kohtaamistani miehistä ole moiseen vaan he vaativat naisen olevan sellainen määräävä. Tämä näkyy jo ihan ennen ensitreffejä ja siellä treffeilläkin miehet tahtovat naisen päättävän kaiken. Mutta jos sanon suoraan etsiväni sellaista kotikurisuhdetta, niin sehän houkuttelisi varmaan pelkkiä pervoja. :/ Minä kuitenkin etsin ihan rakkautta ja ihan oikeaa parisuhdetta, johon sitoudutaan.
Aihe kiinnostaa minua kovasti. Toivoisin kuulevani kokemuksia. :)
Kommentit (727)
Meillä on toiminut hyvin. En oikein osaa kertoa miten tähän päädyttiin, mutta mieheni kanssa vain kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Minä tottelen miestäni ja kunnioitan hänen päätösvaltaansa. Tämä ei tarkoita sitä että konttaisin mieheni perässä kotona tai muualla talutushihnassa :D tms. Käyn töissä, harrastan, tapaan ystäviäni ihan niin kuin muutkin naiset, mutta mieheni luvalla ja päätöksellä (paitsi tuo työssäkäynti). Meillä ei ole mitään "kirjoitettuja sääntöjä", tai vedetä kotona mitään roolileikkejä, arki vain toimii näin. Toki olen aina ollut esim. sängyssä alistuva ja nautin kyllä kun saan silloin tällöin kurinpalautusta.
Yritän kai sanoa, että tällainen suhde voi toimia, mutta se ei voi perustua mihinkään fantasiaan/roolileikkiin, vaan sen on toimittava luonnostaan kummankin puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toiminut hyvin. En oikein osaa kertoa miten tähän päädyttiin, mutta mieheni kanssa vain kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Minä tottelen miestäni ja kunnioitan hänen päätösvaltaansa. Tämä ei tarkoita sitä että konttaisin mieheni perässä kotona tai muualla talutushihnassa :D tms. Käyn töissä, harrastan, tapaan ystäviäni ihan niin kuin muutkin naiset, mutta mieheni luvalla ja päätöksellä (paitsi tuo työssäkäynti). Meillä ei ole mitään "kirjoitettuja sääntöjä", tai vedetä kotona mitään roolileikkejä, arki vain toimii näin. Toki olen aina ollut esim. sängyssä alistuva ja nautin kyllä kun saan silloin tällöin kurinpalautusta.
Yritän kai sanoa, että tällainen suhde voi toimia, mutta se ei voi perustua mihinkään fantasiaan/roolileikkiin, vaan sen on toimittava luonnostaan kummankin puolelta.
Mitä jos miehesi kieltäisi harrastukset ja ystävien tapaamiset?
Vierailija kirjoitti:
Mun exä ois sulle sopiva. Kertoo kyllä tarkkaan, missä saat istua, miten syödä, mitä katsoa telkkarista, mitä tehdä. Katso ettet kuorsaa, syö purkkaa, syömisestä ei saa kuulua ääntä, alkoholia et saa käyttää ellei hän anna lupaa, ja silloinkin sen verran kuin sanoo, miehille ei saa puhua, kavereita ei saa tavata, pöytään ei saa nojata, autossa ei saa laittaa ilmastointia päälle, uloslähdettäessä pitää meikata ja pukeutua, mutta ei liikaa, hänen ei tarvitse maksaa ruokaostoksia, eikä ravintolassa koskaan, ja vain osan vuokrasta, sinun pitää lainata hänelle rahaa, lapsiasi ei saa näkyä eikä kuulua, eikä heidän tavaroita. Hänen täytyy tarkistaa sun kännykkä ja face, sinun pitää pestä hänen pyykkinsä, siivota ja tiskata, hän voi joskus laittaa ruokaa ja siitä voi riittää vähän syötävää sinulle, kun hän on ensin ottanut koska hän on perheen pää. Suomalainen mielestään sivistynyt mies. Haluatko puhelinnumeron, hän on sinkku?
Voin nyt vielä exästäni lisätä, että olin aina silmä mustana ja kroppa mustelmilla, eli alatteko lämmetä?
Häntä vieläkin harmittaa että erottiin, hänestä meillä oli hyvä avoliitto, pikkasen oisin voinut joissakin asioissa, esim jäin kiinni kolmen pullon siiderin juomisesta. Sain kyllä selkäsaunan, mutta silti se oli miehelle traumaattista kun en totellut.
Tällainen kultakimpale ois tarjolla, ruma on kuin peikko, mutta jäätävän sadistinen ja väkivaltainen? Anyone?
Miten joku voi kuvitella, että kun sadisti pääsee valtaan, hän välittää turvasanoista tai häneltä löytyisi empatiaa? Ei löydy. Ja näistä asioista ei kodin ulkopuolella keskustella. Ja hänestä ei pääse eroon millään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos miehesi kieltäisi harrastukset ja ystävien tapaamiset?
En tiedä miksi hän haluaisi tehdä niin koska hän tietää niiden olevan minulle tärkeitä. Mieheni myös perustelee isot päätöksensä. Mutta jos näin kävisi, tottelisin. Ja olen kerran yhden harrastuksen kohdalla näin tehnytkin.
Kyllähän jotkut aikuiset ihmiset haluaa istua vaipat jalassa pinnasängyssäkin kun ”isi” tai ”äiti” hoitaa. Samaa sarjaa tämä ”kotikurisuhde”. Aikuinen ihminen ei halua ottaa vastuuta itsestään vaan heittäytyy holhottavaksi, mutta kukin toki tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos miehesi kieltäisi harrastukset ja ystävien tapaamiset?
En tiedä miksi hän haluaisi tehdä niin koska hän tietää niiden olevan minulle tärkeitä. Mieheni myös perustelee isot päätöksensä. Mutta jos näin kävisi, tottelisin. Ja olen kerran yhden harrastuksen kohdalla näin tehnytkin.
Saatko itse päättää mistään?
Saatko puhua miehellesi ilman lupaa?
Minua kiinnostaa analysoida kurittajamiestä.
Miksi haluaa olla tahdottoman nuken kanssa, joka tekee asioita piiskan pelossa?
Mistä kumpuaa kyky piiskata vaimoa, joka huutaa kivusta?
Analyysia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toiminut hyvin. En oikein osaa kertoa miten tähän päädyttiin, mutta mieheni kanssa vain kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Minä tottelen miestäni ja kunnioitan hänen päätösvaltaansa. Tämä ei tarkoita sitä että konttaisin mieheni perässä kotona tai muualla talutushihnassa :D tms. Käyn töissä, harrastan, tapaan ystäviäni ihan niin kuin muutkin naiset, mutta mieheni luvalla ja päätöksellä (paitsi tuo työssäkäynti). Meillä ei ole mitään "kirjoitettuja sääntöjä", tai vedetä kotona mitään roolileikkejä, arki vain toimii näin. Toki olen aina ollut esim. sängyssä alistuva ja nautin kyllä kun saan silloin tällöin kurinpalautusta.
Yritän kai sanoa, että tällainen suhde voi toimia, mutta se ei voi perustua mihinkään fantasiaan/roolileikkiin, vaan sen on toimittava luonnostaan kummankin puolelta.
Eli mistä hän sitten määrää ja miten tuo näkyy teidän suhteessanne? Et kertonut yhtään esimerkkiä vaan kerroit, miten tavallista elämää elätte.
Vierailija kirjoitti:
Saatko puhua miehellesi ilman lupaa?
Tottakai saan :D Mies kyllä kertoo jos haluaa olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli mistä hän sitten määrää ja miten tuo näkyy teidän suhteessanne? Et kertonut yhtään esimerkkiä vaan kerroit, miten tavallista elämää elätte.
Mies päättää aikataulumme, menomme, rahan käytön, seksin... Jos sovimme vaikka ystävän kanssa näkemisestä, kysyn siihen luvan. Minusta on ihan luonnollista kysyä aamulla voinko laittaa nämä vaatteet päälle töihin, tai antaa mieheni päättää mihin menemme lomalla. Kaikki lähtee siitä että tunnen asioiden olevan hyvin ja luotan mieheeni, niin kuin sanoin, tällaisen suhteen on toimittava luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos miehesi kieltäisi harrastukset ja ystävien tapaamiset?
En tiedä miksi hän haluaisi tehdä niin koska hän tietää niiden olevan minulle tärkeitä. Mieheni myös perustelee isot päätöksensä. Mutta jos näin kävisi, tottelisin. Ja olen kerran yhden harrastuksen kohdalla näin tehnytkin.
Entä jos ei perustele tai se perustelu on mielestäsi tyhmä? Voitko kieltäytyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mistä hän sitten määrää ja miten tuo näkyy teidän suhteessanne? Et kertonut yhtään esimerkkiä vaan kerroit, miten tavallista elämää elätte.
Mies päättää aikataulumme, menomme, rahan käytön, seksin... Jos sovimme vaikka ystävän kanssa näkemisestä, kysyn siihen luvan. Minusta on ihan luonnollista kysyä aamulla voinko laittaa nämä vaatteet päälle töihin, tai antaa mieheni päättää mihin menemme lomalla. Kaikki lähtee siitä että tunnen asioiden olevan hyvin ja luotan mieheeni, niin kuin sanoin, tällaisen suhteen on toimittava luonnostaan.
Eli miten tuo eroaa sellaisesta parisuhteesta, jossa miehellä on paljon mielipiteitä ja nainen niitä monessa asiassa kyselee?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toiminut hyvin. En oikein osaa kertoa miten tähän päädyttiin, mutta mieheni kanssa vain kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Minä tottelen miestäni ja kunnioitan hänen päätösvaltaansa. Tämä ei tarkoita sitä että konttaisin mieheni perässä kotona tai muualla talutushihnassa :D tms. Käyn töissä, harrastan, tapaan ystäviäni ihan niin kuin muutkin naiset, mutta mieheni luvalla ja päätöksellä (paitsi tuo työssäkäynti). Meillä ei ole mitään "kirjoitettuja sääntöjä", tai vedetä kotona mitään roolileikkejä, arki vain toimii näin. Toki olen aina ollut esim. sängyssä alistuva ja nautin kyllä kun saan silloin tällöin kurinpalautusta.
Yritän kai sanoa, että tällainen suhde voi toimia, mutta se ei voi perustua mihinkään fantasiaan/roolileikkiin, vaan sen on toimittava luonnostaan kummankin puolelta.
Meillä samanlainen suhde. Toimii 24/7.
Näen ystäviä ja harrastan. Mies ei halunnut että harrastan yhtä lajia, koska se on niin riskialtis, joten lopetin. Meillä on yksi lapsi. Mies ei raskausaikana halunnut, että ratsastan, joten pidin taukoa, vaikka monet tallilla ratsastaa läpi raskauden.
Kysyn mieheltä onko ok, jos näen jotain kaveria/ lähden kaupingille/ osallistun polttareihin yms.
Mies päättää koska meillä on seksiä. Hänellä on oikeus tarvittaessa kurittaa. Minä tykkään piiskaamisesta, ja meillä se johtaa lähes aina seksiin. Mies päättää koska saan tulla seksin aikana yms. Välillä saisi piiskata useamminkin.
En ole tottelematta piiskan toivossa, eikä meillä ole mitään laihduta/ tee kotityöt -systeemiä.
Jos mies on oikeasti vihainen, saan usein kovempaa piiskaa. Mutta mies leppyy usein heti session jälkeen.
Ulkoapäin tätä ei meistä näe. Toki lapsiarki vähentää näitä juttuja paljon, mutta onneksi meillä on osallistuvat isovanhemmat, ja saadaan 1 vkl kuussa jolloin sitten saan joko rangaistuksia, tai pidetään bdsm-sessio, jolloin saatan olla mökillä koko vkl korkkarit jalassa yms.
Mies on paras ystäväni, saan puhua mitä haluan ja saan sanoa mitä ajattelen. Meillä on normaaleja kinoja. Huutaa tai kimittää en saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toiminut hyvin. En oikein osaa kertoa miten tähän päädyttiin, mutta mieheni kanssa vain kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Minä tottelen miestäni ja kunnioitan hänen päätösvaltaansa. Tämä ei tarkoita sitä että konttaisin mieheni perässä kotona tai muualla talutushihnassa :D tms. Käyn töissä, harrastan, tapaan ystäviäni ihan niin kuin muutkin naiset, mutta mieheni luvalla ja päätöksellä (paitsi tuo työssäkäynti). Meillä ei ole mitään "kirjoitettuja sääntöjä", tai vedetä kotona mitään roolileikkejä, arki vain toimii näin. Toki olen aina ollut esim. sängyssä alistuva ja nautin kyllä kun saan silloin tällöin kurinpalautusta.
Yritän kai sanoa, että tällainen suhde voi toimia, mutta se ei voi perustua mihinkään fantasiaan/roolileikkiin, vaan sen on toimittava luonnostaan kummankin puolelta.
Meillä samanlainen suhde. Toimii 24/7.
Näen ystäviä ja harrastan. Mies ei halunnut että harrastan yhtä lajia, koska se on niin riskialtis, joten lopetin. Meillä on yksi lapsi. Mies ei raskausaikana halunnut, että ratsastan, joten pidin taukoa, vaikka monet tallilla ratsastaa läpi raskauden.
Kysyn mieheltä onko ok, jos näen jotain kaveria/ lähden kaupingille/ osallistun polttareihin yms.
Mies päättää koska meillä on seksiä. Hänellä on oikeus tarvittaessa kurittaa. Minä tykkään piiskaamisesta, ja meillä se johtaa lähes aina seksiin. Mies päättää koska saan tulla seksin aikana yms. Välillä saisi piiskata useamminkin.
En ole tottelematta piiskan toivossa, eikä meillä ole mitään laihduta/ tee kotityöt -systeemiä.
Jos mies on oikeasti vihainen, saan usein kovempaa piiskaa. Mutta mies leppyy usein heti session jälkeen.
Ulkoapäin tätä ei meistä näe. Toki lapsiarki vähentää näitä juttuja paljon, mutta onneksi meillä on osallistuvat isovanhemmat, ja saadaan 1 vkl kuussa jolloin sitten saan joko rangaistuksia, tai pidetään bdsm-sessio, jolloin saatan olla mökillä koko vkl korkkarit jalassa yms.
Mies on paras ystäväni, saan puhua mitä haluan ja saan sanoa mitä ajattelen. Meillä on normaaleja kinoja. Huutaa tai kimittää en saa.
Suurinpiirtein näin se toimii meilläkin :D. Mun harrastus vei liikaa aikaa, ja se alkoi stressaamaan töissä jne. Mies sitten kielsi harrastuksen. Meillä ei kyllä ole mitään bdsm-juttuja, mulle riittää kun saan piiskaa, ja muutenkaan ei olla kovin rangaistuskeskeisiä. Minäkään en tietoisesti tottelematon. Ja tuo on tosiaan tärkeä juttu, että ollaan toistemme parhaat ystävät, rakastajat ja kunnioituksen kohteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toiminut hyvin. En oikein osaa kertoa miten tähän päädyttiin, mutta mieheni kanssa vain kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Minä tottelen miestäni ja kunnioitan hänen päätösvaltaansa. Tämä ei tarkoita sitä että konttaisin mieheni perässä kotona tai muualla talutushihnassa :D tms. Käyn töissä, harrastan, tapaan ystäviäni ihan niin kuin muutkin naiset, mutta mieheni luvalla ja päätöksellä (paitsi tuo työssäkäynti). Meillä ei ole mitään "kirjoitettuja sääntöjä", tai vedetä kotona mitään roolileikkejä, arki vain toimii näin. Toki olen aina ollut esim. sängyssä alistuva ja nautin kyllä kun saan silloin tällöin kurinpalautusta.
Yritän kai sanoa, että tällainen suhde voi toimia, mutta se ei voi perustua mihinkään fantasiaan/roolileikkiin, vaan sen on toimittava luonnostaan kummankin puolelta.
Meillä samanlainen suhde. Toimii 24/7.
Näen ystäviä ja harrastan. Mies ei halunnut että harrastan yhtä lajia, koska se on niin riskialtis, joten lopetin. Meillä on yksi lapsi. Mies ei raskausaikana halunnut, että ratsastan, joten pidin taukoa, vaikka monet tallilla ratsastaa läpi raskauden.
Kysyn mieheltä onko ok, jos näen jotain kaveria/ lähden kaupingille/ osallistun polttareihin yms.
Mies päättää koska meillä on seksiä. Hänellä on oikeus tarvittaessa kurittaa. Minä tykkään piiskaamisesta, ja meillä se johtaa lähes aina seksiin. Mies päättää koska saan tulla seksin aikana yms. Välillä saisi piiskata useamminkin.
En ole tottelematta piiskan toivossa, eikä meillä ole mitään laihduta/ tee kotityöt -systeemiä.
Jos mies on oikeasti vihainen, saan usein kovempaa piiskaa. Mutta mies leppyy usein heti session jälkeen.
Ulkoapäin tätä ei meistä näe. Toki lapsiarki vähentää näitä juttuja paljon, mutta onneksi meillä on osallistuvat isovanhemmat, ja saadaan 1 vkl kuussa jolloin sitten saan joko rangaistuksia, tai pidetään bdsm-sessio, jolloin saatan olla mökillä koko vkl korkkarit jalassa yms.
Mies on paras ystäväni, saan puhua mitä haluan ja saan sanoa mitä ajattelen. Meillä on normaaleja kinoja. Huutaa tai kimittää en saa.
Mitä tarkoitat kun sanot, että kurittaa tarvittaessa? Milloin se tarve on? Ja mitä tarkoitat kun mies on vihainen? Se asiako hoituu sillä että saat piiskaa ja sen jälkeen asiasta ei edes puhuta? Kuulostaa tosi terveeltä tavalta ratkaista konflikteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo amerikkalainen HOH-meininki (head of household) on ihan ihme teatteria. Sääntöä säännön päälle ja älyttömän tuntuista konservatismia. En suostuisi. Oma käsitykseni kotikurista on niin toisenlainen.
Eka ja tärkein ero: mielestäni munat eivät tee miestä. En missään nimessä ole kiinnostunut "alistumisesta miehelle", ellei mies ole hyvin, hyvin tarkkaan valittu. Mikään patalaiska pallinraapija ei minua pomota, mieheyteensä vedoten. Mutta aikuinen, vastuullinen ja minua arvostava mies onkin ihan toinen juttu. Hot!
Ja millä tavalla ns. akan pistäminen ruotuun eli sen puolison käskyttäminen ja määräily kertoo arvostuksesta?
Ei millään tavalla. Ei minua käskytetä eikä määräillä. Mutta voidaan tosiaan vaikka sopia siihen tenttiin motivoimisesta, jos on tarvis. Ei kotikurisuhteen tarvitse olla sitä, että toinen mielivaltaisesti komentelee. En tunne yhtään tällaista tapausta, vaikka monta alan "harrastajaa" Suomessa tunnenkin.
Trollit ovat sitten luku erikseen, heidän suhteessaan voi olla kaikki vinossa...
Mä en vaan ymmärrä tätä logiikkaa. Siis tarkoituksena on motivoida toinen lukemaan tenttiin ja ellei lue, tulee rangaistus. Tähän saakka selvää. Mutta kun tarkoitus on siis motivoida lukemaan tenttiin, niin sen rangaistuksen pelossahan siihen tenttiin sitten luetaan. Joten alusta saakka on selvää, että tenttiin luetaan (sitä en sano, tehdäänkö se motivoituneena sitten, mutta se tehdään), joten mitä pelkäämistä siinä rangaistuksessa on? Eihän sitä voi olla olemassakaan, koska alun perin on tiedossa, että tenttiin luetaan? En käsitä.
Jotta tästä voisi saada niitä kutkuttavia pelon, nautinnon, hellittelyn ja rangaistuksien kierrettä, mitä yksi kuvaili - oli muuten sivumennen sanoen kipeydessään suorin ja sikäli älykkäin kuvio - niin tottakai rangaistuksen pitää olla summamutikkainen ja odottamaton. Eihän se, että tiedän tekeväni kuten parasta on todettu yhdessä olevan, voi mitenkään kutkuttaa mihinkään suuntaan.
Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Et voi sysätä vastuuta tekemisistäsi /tekemättä jättämisistäsi miehellesi, äidillesi, lapsellesi, ystävällesi tai kenellekään muullekaan.
Kristinuskossa mies on perheen pää, ja se tarkoittaa sitä, että naiset tulee kunnioittaa miestään, ja miehen tulee naista niin, että olisi valmis antamaan henkensä tämän edestä. Se ei tarkoita mielivaltaa, tai mitään outoa "kotikuria", vaan tervettä asetelmaa, jonka seurauksena molempien tulisi voida hyvin. Nainen on todellakin edelleen vastuussa itsestään, mies myös, ja aikuisia lapsia ei ole oikeus olla kummallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei perustele tai se perustelu on mielestäsi tyhmä? Voitko kieltäytyä?
Mieheni ei käyttäydy mielivaltaisesti. Mutta tottakai voin kieltäytyä, olen aikuinen ihminen jonka ei ole pakko olla huonossa suhteessa jos sellaisessa kokisin olevani. Mutta tyhmänkään perustelun edessä en kieltäydy, mieheni ajattelee minun parasta. Tiedän myös saavani rangaistuksen jos hangoittelen vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Et voi sysätä vastuuta tekemisistäsi /tekemättä jättämisistäsi miehellesi, äidillesi, lapsellesi, ystävällesi tai kenellekään muullekaan.
Kristinuskossa mies on perheen pää, ja se tarkoittaa sitä, että naiset tulee kunnioittaa miestään, ja miehen tulee naista niin, että olisi valmis antamaan henkensä tämän edestä. Se ei tarkoita mielivaltaa, tai mitään outoa "kotikuria", vaan tervettä asetelmaa, jonka seurauksena molempien tulisi voida hyvin. Nainen on todellakin edelleen vastuussa itsestään, mies myös, ja aikuisia lapsia ei ole oikeus olla kummallakaan.
Kotikurissa molemmat nimenomaan voivat hyvin. Siinä on tehty sopimus, että molempien edun vuoksi mies auttaa naista toimimaan tietyissä asioissa sillä tavalla kuin nainen haluaisi (mutta johon pelkkä naisen itsekuri ei riitä). Tämä järjestely ei kumoa mitenkään naisen aikuisuutta.
Nämähän ovat hyviä piirteitä. Haluaako miehesi sinusta tahdottoman nuken, joka hissuttelee kotona kun ei muuta uskalla?