Lue keskustelun säännöt.
Miten kotikurisuhteeseen päädytään? Onko ne miehet henkisesti ihan hirviöitä vai osaavatko aidosti välittää?
17.04.2018 |
Olen nainen, jota aihe kiinnostaa. Hallitsevat miehet siis. Minulla on halu totella miestäni kaikessa sängyn ulkopuolellakin. Valitettavasti olen huomannut tässä deittaillessani, ettei ainakaan minun kohtaamistani miehistä ole moiseen vaan he vaativat naisen olevan sellainen määräävä. Tämä näkyy jo ihan ennen ensitreffejä ja siellä treffeilläkin miehet tahtovat naisen päättävän kaiken. Mutta jos sanon suoraan etsiväni sellaista kotikurisuhdetta, niin sehän houkuttelisi varmaan pelkkiä pervoja. :/ Minä kuitenkin etsin ihan rakkautta ja ihan oikeaa parisuhdetta, johon sitoudutaan.
Aihe kiinnostaa minua kovasti. Toivoisin kuulevani kokemuksia. :)
Kommentit (727)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Et voi sysätä vastuuta tekemisistäsi /tekemättä jättämisistäsi miehellesi, äidillesi, lapsellesi, ystävällesi tai kenellekään muullekaan.
Kristinuskossa mies on perheen pää, ja se tarkoittaa sitä, että naiset tulee kunnioittaa miestään, ja miehen tulee naista niin, että olisi valmis antamaan henkensä tämän edestä. Se ei tarkoita mielivaltaa, tai mitään outoa "kotikuria", vaan tervettä asetelmaa, jonka seurauksena molempien tulisi voida hyvin. Nainen on todellakin edelleen vastuussa itsestään, mies myös, ja aikuisia lapsia ei ole oikeus olla kummallakaan.
Kotikurissa molemmat nimenomaan voivat hyvin. Siinä on tehty sopimus, että molempien edun vuoksi mies auttaa naista toimimaan tietyissä asioissa sillä tavalla kuin nainen haluaisi (mutta johon pelkkä naisen itsekuri ei riitä). Tämä järjestely ei kumoa mitenkään naisen aikuisuutta.
Ymmärtäisin tämän, jos asia olisi molemmin puolinen. Parisuhteen tarkoitus on se että molemmat tukevat toisiaan asioissa, jossa toinen tarvitsee sparrausta. Tässä "kotikuri" asetelmassa oletetaan, että mies ei tarvitse tukea ollenkaan. Mielestäni tämä on utopiaa. Vai oletko tosissasi sitä mieltä, että miehen itsekuri toimii aina täydellisen hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas , vai mies käyttää valtaansa "älykkäästi", sallikaa mun nauraa. Joku sanoi, anteeksi nyt, että luottaa mieheensä ja mieheen taitoon päättää asioista 110 prosenttiseti.
Ensikin, älykäs mies ei menisi tuollaiseen mukaan. Älykäs mies ei hyväksy kuritusta ja vallanpitoa, saati kiinnostaa naisen kukkamekot.
Siksi juuri täällä ihmettelen, kuinka ihmiset pystyy olemaan noin älyttömiä.
Ja kauhulla ajattelen miten käy näille naisille jos ja kun mies kuolee tai lähtee pois kuviosta. Tai sairastuu, ettei pysty enää pitämään valtaa.
Jossa kuvio muuttuukin toisinpäin, nainen joutuu hoitamaan ja päättämään myös miehen asioista. Ja myös omistaan.
Ajattelevatko nämä naiset yhtään nokkaansa pitemmälle.
Vai luottavatko, että löytyy uusi vastaavanlainen mies tilalle?
En naisena van ymmärrä, vaikak en haluaiis olla ilkeä, mutta teksi mieli ravistella näitä naisia. Ettekö lue, ota selvää asioista tai ajattele omilla aivoillanne tosiaan MITÄÄN?
Miksi kuvittelet, että kk-suhteessa elävänä naisena en pystyisi pärjäämään omillani, tai osaisi itse tehdä päätöksiä? Kyse ei ole siitä että nainen olisi tyhmä ja kykenemätön, kyse on siitä että nainen luovuttaa vapaaehtoisesti päätäntävaltaa miehelle, ja kumpikin ovat tilanteessa onnellisia.
Kun tarpeeksi kauan on alistettuna ja toinen tekee päätökset, menettää kyvyn itsenäiseen elämään.
Onhan näitä esimerkkejä. Sillä ei ole merkitystä onko vapaaehtoisesti tai väkisin toisen vallan alla.
Oma äitini on tuollainen.
Isäni on äärimmäisen dominoiva ja väkivaltainen mies, ja äitini meni 19v naimisiin ja alkoi tehdä lapsia.
Ero tuli tietysti isäni pettämisen takia sitten, äitini ei osannut edes tehdä veroilmoitusta, tai maksaa vuokraa yms.
Vanhempani olivat hyvin väkivaltaisia myös meitä lapsia kohtaan, äitini lopetti kyllä meidän pahoinpitelyn eroon. Tuo väkivalta lapsia kohtaan kuuluu tuollaiseen, koska väkivalta nähdään välittämisenä ja hyvänä asiana, ja sillä tavalla "välitetään" myös lapsista noissa perheissä.
No, äitini alkoholisoitui hyvin nopeasti eron jälkeen, eikä osannut hoitaa mitään, nykyään se viettää aikaa vierotuksessa ja mielisairaalajaksoilla.
Toivon tosiaankin ettei noilla "mies osaa ja päättää, rankaisee" tyypeillä ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas , vai mies käyttää valtaansa "älykkäästi", sallikaa mun nauraa. Joku sanoi, anteeksi nyt, että luottaa mieheensä ja mieheen taitoon päättää asioista 110 prosenttiseti.
Ensikin, älykäs mies ei menisi tuollaiseen mukaan. Älykäs mies ei hyväksy kuritusta ja vallanpitoa, saati kiinnostaa naisen kukkamekot.
Siksi juuri täällä ihmettelen, kuinka ihmiset pystyy olemaan noin älyttömiä.
Ja kauhulla ajattelen miten käy näille naisille jos ja kun mies kuolee tai lähtee pois kuviosta. Tai sairastuu, ettei pysty enää pitämään valtaa.
Jossa kuvio muuttuukin toisinpäin, nainen joutuu hoitamaan ja päättämään myös miehen asioista. Ja myös omistaan.
Ajattelevatko nämä naiset yhtään nokkaansa pitemmälle.
Vai luottavatko, että löytyy uusi vastaavanlainen mies tilalle?
En naisena van ymmärrä, vaikak en haluaiis olla ilkeä, mutta teksi mieli ravistella näitä naisia. Ettekö lue, ota selvää asioista tai ajattele omilla aivoillanne tosiaan MITÄÄN?
Miksi kuvittelet, että kk-suhteessa elävänä naisena en pystyisi pärjäämään omillani, tai osaisi itse tehdä päätöksiä? Kyse ei ole siitä että nainen olisi tyhmä ja kykenemätön, kyse on siitä että nainen luovuttaa vapaaehtoisesti päätäntävaltaa miehelle, ja kumpikin ovat tilanteessa onnellisia.
Kun tarpeeksi kauan on alistettuna ja toinen tekee päätökset, menettää kyvyn itsenäiseen elämään.
Onhan näitä esimerkkejä. Sillä ei ole merkitystä onko vapaaehtoisesti tai väkisin toisen vallan alla.
Oma äitini on tuollainen.
Isäni on äärimmäisen dominoiva ja väkivaltainen mies, ja äitini meni 19v naimisiin ja alkoi tehdä lapsia.
Ero tuli tietysti isäni pettämisen takia sitten, äitini ei osannut edes tehdä veroilmoitusta, tai maksaa vuokraa yms.
Vanhempani olivat hyvin väkivaltaisia myös meitä lapsia kohtaan, äitini lopetti kyllä meidän pahoinpitelyn eroon. Tuo väkivalta lapsia kohtaan kuuluu tuollaiseen, koska väkivalta nähdään välittämisenä ja hyvänä asiana, ja sillä tavalla "välitetään" myös lapsista noissa perheissä.
No, äitini alkoholisoitui hyvin nopeasti eron jälkeen, eikä osannut hoitaa mitään, nykyään se viettää aikaa vierotuksessa ja mielisairaalajaksoilla.
Toivon tosiaankin ettei noilla "mies osaa ja päättää, rankaisee" tyypeillä ole lapsia.
Niin, ja haluan vielä lisätä miten tuo liittyi tähän asiaan.
Olen melko varma, että äitini alkoholin käyttöön liittyi juuri se, että isäni oli päättänyt kaiken (kyllä myös äitini pukeutumisen esim. ja painon), äidilleni ei tuon takia kehittynyt normaaleita aikuisen itsesäätelymekanismeja ja lopputulos oli sitten tuo.
Vierailija kirjoitti:
Ethän ole vapaaehtoisesti.
Ehdot ovat, että hyväksyt kotikurin tai lähdet suhteesta.
Ei ole mitään ehtoja. Sinä näet asian niin että kk-suhde olisi jotenkin miehen määräys tai miehen asettama ehto johon heikomman naisen tulisi taipua. Ei näin ole. Meillä on toimiva ja tasa-arvoinen kk-suhde jossa kumpikin on vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Et voi sysätä vastuuta tekemisistäsi /tekemättä jättämisistäsi miehellesi, äidillesi, lapsellesi, ystävällesi tai kenellekään muullekaan.
Kristinuskossa mies on perheen pää, ja se tarkoittaa sitä, että naiset tulee kunnioittaa miestään, ja miehen tulee naista niin, että olisi valmis antamaan henkensä tämän edestä. Se ei tarkoita mielivaltaa, tai mitään outoa "kotikuria", vaan tervettä asetelmaa, jonka seurauksena molempien tulisi voida hyvin. Nainen on todellakin edelleen vastuussa itsestään, mies myös, ja aikuisia lapsia ei ole oikeus olla kummallakaan.
Kotikurissa molemmat nimenomaan voivat hyvin. Siinä on tehty sopimus, että molempien edun vuoksi mies auttaa naista toimimaan tietyissä asioissa sillä tavalla kuin nainen haluaisi (mutta johon pelkkä naisen itsekuri ei riitä). Tämä järjestely ei kumoa mitenkään naisen aikuisuutta.
Ymmärtäisin tämän, jos asia olisi molemmin puolinen. Parisuhteen tarkoitus on se että molemmat tukevat toisiaan asioissa, jossa toinen tarvitsee sparrausta. Tässä "kotikuri" asetelmassa oletetaan, että mies ei tarvitse tukea ollenkaan. Mielestäni tämä on utopiaa. Vai oletko tosissasi sitä mieltä, että miehen itsekuri toimii aina täydellisen hyvin?
Ei miehen itsekuri tietenkään toimi täydellisen hyvin ja on myös ainakin jonkin verran kotikurisuhteita, missä rangaistuksen uhka koskee molempia osapuolia.
Mutta ei sillä ole sinällään välttämättä merkitystä vaikka miehellä olisikin jopa yhtä huono itsekuri kuin naisella. Toisen ihmisen puutteellinen itsekuri ei useinkaan ole toiselta pois. Jos kotikuri parantaa naisen käytöstä vaikka suklaan syönnin suhteen, mutta miehellä on yhä ongelma esim. grillimakkaran syönnin suhteen niin sehän on vaan naisen etu jos suklaaongelmastaan eroon eikä miehen toinen ongelma liity siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän ole vapaaehtoisesti.
Ehdot ovat, että hyväksyt kotikurin tai lähdet suhteesta.
Ei ole mitään ehtoja. Sinä näet asian niin että kk-suhde olisi jotenkin miehen määräys tai miehen asettama ehto johon heikomman naisen tulisi taipua. Ei näin ole. Meillä on toimiva ja tasa-arvoinen kk-suhde jossa kumpikin on vapaaehtoisesti.
Onko siis mahdollista, että jos toivot/haluat kk-suhteen loppuvan, että voitte jatkaa normaalissa parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi liittyä Isisiin: sieltä löytyy jämäköitä ja kontrollinhaluisia miehiä.
Eikä tarvitse edes liittyä Isisiin, ihan tavallinen muslimimies luultavasti riittää tarpeisiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkkinä voin kertoa entisestä avioliitostani, vaikka ei ollut lähellekään kotikuria.
Mieheni oli määräileväinen ja olin paljon nuorempi kuin nyt. Ja kiltimpi. :D
Kävimme siis molemmat töissä. Mieheni esimerkikisi kun tulin kaupasta, purkikauppakassin tai itse ladoin tavarat esille ja hän ne sitten "arvosteli".
Aijai, olet ostanut näin kallista juustoa, eikös halvempikin olsi kelvannut. Tarvitseekoko nyt tätäkin ostaa jne.
Sitten esimerkiksi perustelin, että ostin tänään sitä tai tätä, ettei taas tarvitse huomenna mennä kauppaan sitä varten tms. Ostin siis ihan perusruokia.
Ruuat ostin sen mukaan mistä mies tykkäsi tai ei tykännyt.
Jos menin kampaajalle niin kierrellen ja kaarrellen sanoin, että menen huomenna kampaajalle. Mies siihen, että onko se nyt tarpellista tai etkös juuri käynyt tms.
Kävin siis vain tarvitatessa.
Nyt nämä esimerkkeinä, ruumiillisesti meillä ei kuritettu. Sellaista tasaista marinaa miehellä siis.
Kun erosin, niin oli tosi vaikeaa ja tein oikein töitä, että esim. kauppaan mennessä opin, että sain ostaa niitä tuotteita ja kukaan ei kotona arvostellut ostoksiani.
Saatoin esimerkikis juustohyllyllä miettiä, että tuo olisi hyvää ja samaan hetkeen tuli ajatus, että en vois sitä ostaa kun XXX ei tykkää.
En osannut ajatella kuinka ihanaa oli mennä kampaajalle silloin kun halusin ja se sai maksaa niin paljon kuin itse halusin siitä maksaa.
Kuapiissa voin tehdä heräteosoksia rahapussini puitteissa.
Kotona sain katsoa sitä ohjelmaa kuin halusin, voin kutsua omia kavereita kylään ilman pelkoa, että mies ei tykkää jne.
Vasta nyt jälkeenpäin olen tajunnut ja olen siitä ystävienikin kanssa jutellut kuinka paljon annoin valtaa, turhaan ja kiltteyttäni, miehelle.
Tosiaan se oma elämä oli miltei opeteltava, olin sen kyllä ja raha-asiat ja monet päätökset olinkin tehnyt jo avioliiton aikana kuitenkin.
En uskalla ajatella millainen ihminen olisin, jos olisin siihen silloin jäänyt.
Voin todistaa, että kyllä ihmiseen vaikuttaa jos liikaa antaa päätösvaltaa toiselle, joko vapaaehtoisesti tai pakolla. Vaikka siihen ei edes liity varsinainen pelko väkivallasta tai toisen suuttumisesta ylenmäärin. Se on vaan sellainen henkinen ja psykologinen juttu. Syyllistyminen on yksi, jos toinen osaa taitavasti syyllistää ja olet siihen taipuvainen.
Riippuu myös ihmistyypistä. Ilmeisesti olin kiltti ja miellyttämishaluinen, myös helposti mukautuva. Tai helpommin kuitenkin kuin jotkut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän ole vapaaehtoisesti.
Ehdot ovat, että hyväksyt kotikurin tai lähdet suhteesta.
Ei ole mitään ehtoja. Sinä näet asian niin että kk-suhde olisi jotenkin miehen määräys tai miehen asettama ehto johon heikomman naisen tulisi taipua. Ei näin ole. Meillä on toimiva ja tasa-arvoinen kk-suhde jossa kumpikin on vapaaehtoisesti.
Eli jos sä kerran kieltäydyt syömästä soppaasi ja kieltäydyt jostain vatkain-astalo läimäytyksistä, sanot vaan että vitut, ota ite selkääs jostain kapustasta.
Eihän silloin ehdot täyty eikä sääntöjä noudateta, jos siis on sovittu että aikuisen ruokailua on kontrolloitava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän ole vapaaehtoisesti.
Ehdot ovat, että hyväksyt kotikurin tai lähdet suhteesta.
Ei ole mitään ehtoja. Sinä näet asian niin että kk-suhde olisi jotenkin miehen määräys tai miehen asettama ehto johon heikomman naisen tulisi taipua. Ei näin ole. Meillä on toimiva ja tasa-arvoinen kk-suhde jossa kumpikin on vapaaehtoisesti.
Juurihan tuolla sanoit, että vapaus tarkoittaa, että olet vapaa lähtemään suhteesta. Jos mielesi muuttuisi, sinulla olisi ainoa vaihtoehto lopettaa suhde. Sinulla ei ole sellaista vaihtoehtoa, että jatkatte ilman kotikuria. Kyllähän uskottomissa ja väkivaltaisissa suhteissa on aina tämä vaihtoehto. Ei tämä silti tee itse suhteesta tasa-arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos sä kerran kieltäydyt syömästä soppaasi ja kieltäydyt jostain vatkain-astalo läimäytyksistä, sanot vaan että vitut, ota ite selkääs jostain kapustasta.
Eihän silloin ehdot täyty eikä sääntöjä noudateta, jos siis on sovittu että aikuisen ruokailua on kontrolloitava.
Mitä sinä höpötät :D?
Missä olen kertonut "ruokailun kontrolloinnista tai vatkain-astalosta" :D?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Et voi sysätä vastuuta tekemisistäsi /tekemättä jättämisistäsi miehellesi, äidillesi, lapsellesi, ystävällesi tai kenellekään muullekaan.
Kristinuskossa mies on perheen pää, ja se tarkoittaa sitä, että naiset tulee kunnioittaa miestään, ja miehen tulee naista niin, että olisi valmis antamaan henkensä tämän edestä. Se ei tarkoita mielivaltaa, tai mitään outoa "kotikuria", vaan tervettä asetelmaa, jonka seurauksena molempien tulisi voida hyvin. Nainen on todellakin edelleen vastuussa itsestään, mies myös, ja aikuisia lapsia ei ole oikeus olla kummallakaan.
Kotikurissa molemmat nimenomaan voivat hyvin. Siinä on tehty sopimus, että molempien edun vuoksi mies auttaa naista toimimaan tietyissä asioissa sillä tavalla kuin nainen haluaisi (mutta johon pelkkä naisen itsekuri ei riitä). Tämä järjestely ei kumoa mitenkään naisen aikuisuutta.
Ymmärtäisin tämän, jos asia olisi molemmin puolinen. Parisuhteen tarkoitus on se että molemmat tukevat toisiaan asioissa, jossa toinen tarvitsee sparrausta. Tässä "kotikuri" asetelmassa oletetaan, että mies ei tarvitse tukea ollenkaan. Mielestäni tämä on utopiaa. Vai oletko tosissasi sitä mieltä, että miehen itsekuri toimii aina täydellisen hyvin?
Ei miehen itsekuri tietenkään toimi täydellisen hyvin ja on myös ainakin jonkin verran kotikurisuhteita, missä rangaistuksen uhka koskee molempia osapuolia.
Mutta ei sillä ole sinällään välttämättä merkitystä vaikka miehellä olisikin jopa yhtä huono itsekuri kuin naisella. Toisen ihmisen puutteellinen itsekuri ei useinkaan ole toiselta pois. Jos kotikuri parantaa naisen käytöstä vaikka suklaan syönnin suhteen, mutta miehellä on yhä ongelma esim. grillimakkaran syönnin suhteen niin sehän on vaan naisen etu jos suklaaongelmastaan eroon eikä miehen toinen ongelma liity siihen.
Miten niin etu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Et voi sysätä vastuuta tekemisistäsi /tekemättä jättämisistäsi miehellesi, äidillesi, lapsellesi, ystävällesi tai kenellekään muullekaan.
Kristinuskossa mies on perheen pää, ja se tarkoittaa sitä, että naiset tulee kunnioittaa miestään, ja miehen tulee naista niin, että olisi valmis antamaan henkensä tämän edestä. Se ei tarkoita mielivaltaa, tai mitään outoa "kotikuria", vaan tervettä asetelmaa, jonka seurauksena molempien tulisi voida hyvin. Nainen on todellakin edelleen vastuussa itsestään, mies myös, ja aikuisia lapsia ei ole oikeus olla kummallakaan.
Kotikurissa molemmat nimenomaan voivat hyvin. Siinä on tehty sopimus, että molempien edun vuoksi mies auttaa naista toimimaan tietyissä asioissa sillä tavalla kuin nainen haluaisi (mutta johon pelkkä naisen itsekuri ei riitä). Tämä järjestely ei kumoa mitenkään naisen aikuisuutta.
Ymmärtäisin tämän, jos asia olisi molemmin puolinen. Parisuhteen tarkoitus on se että molemmat tukevat toisiaan asioissa, jossa toinen tarvitsee sparrausta. Tässä "kotikuri" asetelmassa oletetaan, että mies ei tarvitse tukea ollenkaan. Mielestäni tämä on utopiaa. Vai oletko tosissasi sitä mieltä, että miehen itsekuri toimii aina täydellisen hyvin?
Niinpä! Onko niin, että mies ei saisi koskaan olla heikko? Tämä on aika julmaa ja armotonta ajattelua. Emme elä täydellisessä maailmassa, siispä ei voi olettaa keltään, että aina jaksaisi olla vahva. Miehelläkin on myös oikeus olla välillä heikko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Et voi sysätä vastuuta tekemisistäsi /tekemättä jättämisistäsi miehellesi, äidillesi, lapsellesi, ystävällesi tai kenellekään muullekaan.
Kristinuskossa mies on perheen pää, ja se tarkoittaa sitä, että naiset tulee kunnioittaa miestään, ja miehen tulee naista niin, että olisi valmis antamaan henkensä tämän edestä. Se ei tarkoita mielivaltaa, tai mitään outoa "kotikuria", vaan tervettä asetelmaa, jonka seurauksena molempien tulisi voida hyvin. Nainen on todellakin edelleen vastuussa itsestään, mies myös, ja aikuisia lapsia ei ole oikeus olla kummallakaan.
Kotikurissa molemmat nimenomaan voivat hyvin. Siinä on tehty sopimus, että molempien edun vuoksi mies auttaa naista toimimaan tietyissä asioissa sillä tavalla kuin nainen haluaisi (mutta johon pelkkä naisen itsekuri ei riitä). Tämä järjestely ei kumoa mitenkään naisen aikuisuutta.
Ymmärtäisin tämän, jos asia olisi molemmin puolinen. Parisuhteen tarkoitus on se että molemmat tukevat toisiaan asioissa, jossa toinen tarvitsee sparrausta. Tässä "kotikuri" asetelmassa oletetaan, että mies ei tarvitse tukea ollenkaan. Mielestäni tämä on utopiaa. Vai oletko tosissasi sitä mieltä, että miehen itsekuri toimii aina täydellisen hyvin?
Ei miehen itsekuri tietenkään toimi täydellisen hyvin ja on myös ainakin jonkin verran kotikurisuhteita, missä rangaistuksen uhka koskee molempia osapuolia.
Mutta ei sillä ole sinällään välttämättä merkitystä vaikka miehellä olisikin jopa yhtä huono itsekuri kuin naisella. Toisen ihmisen puutteellinen itsekuri ei useinkaan ole toiselta pois. Jos kotikuri parantaa naisen käytöstä vaikka suklaan syönnin suhteen, mutta miehellä on yhä ongelma esim. grillimakkaran syönnin suhteen niin sehän on vaan naisen etu jos suklaaongelmastaan eroon eikä miehen toinen ongelma liity siihen.
Miten niin etu?
Jos naisella on tavoitteena oppia syömään vähemmän suklaata ja miehensä avustuksella hän onnistuu siinä tavoitteessaan, niin totta kai se on naisen etu.
Mies saa olla heikko. Mies saa olla rikki. Ihan normaaleja aikuisia me kk:ssa elävät naiset ollaan. Käydään töissä, lohdutetaan, autetaan, ollaan läsnä.
Joissain suhteessa molemmat kurittaa. Voisin itsekin, jos mies haluaisi.
Te kotikurisuhteessa olevat, tietävätkö ystävänne ja sukulaisenne asiasta?
Vai onko se nolo salaisuutenne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Et voi sysätä vastuuta tekemisistäsi /tekemättä jättämisistäsi miehellesi, äidillesi, lapsellesi, ystävällesi tai kenellekään muullekaan.
Kristinuskossa mies on perheen pää, ja se tarkoittaa sitä, että naiset tulee kunnioittaa miestään, ja miehen tulee naista niin, että olisi valmis antamaan henkensä tämän edestä. Se ei tarkoita mielivaltaa, tai mitään outoa "kotikuria", vaan tervettä asetelmaa, jonka seurauksena molempien tulisi voida hyvin. Nainen on todellakin edelleen vastuussa itsestään, mies myös, ja aikuisia lapsia ei ole oikeus olla kummallakaan.
Kotikurissa molemmat nimenomaan voivat hyvin. Siinä on tehty sopimus, että molempien edun vuoksi mies auttaa naista toimimaan tietyissä asioissa sillä tavalla kuin nainen haluaisi (mutta johon pelkkä naisen itsekuri ei riitä). Tämä järjestely ei kumoa mitenkään naisen aikuisuutta.
Ymmärtäisin tämän, jos asia olisi molemmin puolinen. Parisuhteen tarkoitus on se että molemmat tukevat toisiaan asioissa, jossa toinen tarvitsee sparrausta. Tässä "kotikuri" asetelmassa oletetaan, että mies ei tarvitse tukea ollenkaan. Mielestäni tämä on utopiaa. Vai oletko tosissasi sitä mieltä, että miehen itsekuri toimii aina täydellisen hyvin?
Ei miehen itsekuri tietenkään toimi täydellisen hyvin ja on myös ainakin jonkin verran kotikurisuhteita, missä rangaistuksen uhka koskee molempia osapuolia.
Mutta ei sillä ole sinällään välttämättä merkitystä vaikka miehellä olisikin jopa yhtä huono itsekuri kuin naisella. Toisen ihmisen puutteellinen itsekuri ei useinkaan ole toiselta pois. Jos kotikuri parantaa naisen käytöstä vaikka suklaan syönnin suhteen, mutta miehellä on yhä ongelma esim. grillimakkaran syönnin suhteen niin sehän on vaan naisen etu jos suklaaongelmastaan eroon eikä miehen toinen ongelma liity siihen.
Miten niin etu?
Jos naisella on tavoitteena oppia syömään vähemmän suklaata ja miehensä avustuksella hän onnistuu siinä tavoitteessaan, niin totta kai se on naisen etu.
Mutta mitä etua siitä grillimakkarasta oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Et voi sysätä vastuuta tekemisistäsi /tekemättä jättämisistäsi miehellesi, äidillesi, lapsellesi, ystävällesi tai kenellekään muullekaan.
Kristinuskossa mies on perheen pää, ja se tarkoittaa sitä, että naiset tulee kunnioittaa miestään, ja miehen tulee naista niin, että olisi valmis antamaan henkensä tämän edestä. Se ei tarkoita mielivaltaa, tai mitään outoa "kotikuria", vaan tervettä asetelmaa, jonka seurauksena molempien tulisi voida hyvin. Nainen on todellakin edelleen vastuussa itsestään, mies myös, ja aikuisia lapsia ei ole oikeus olla kummallakaan.
Kotikurissa molemmat nimenomaan voivat hyvin. Siinä on tehty sopimus, että molempien edun vuoksi mies auttaa naista toimimaan tietyissä asioissa sillä tavalla kuin nainen haluaisi (mutta johon pelkkä naisen itsekuri ei riitä). Tämä järjestely ei kumoa mitenkään naisen aikuisuutta.
Ymmärtäisin tämän, jos asia olisi molemmin puolinen. Parisuhteen tarkoitus on se että molemmat tukevat toisiaan asioissa, jossa toinen tarvitsee sparrausta. Tässä "kotikuri" asetelmassa oletetaan, että mies ei tarvitse tukea ollenkaan. Mielestäni tämä on utopiaa. Vai oletko tosissasi sitä mieltä, että miehen itsekuri toimii aina täydellisen hyvin?
Ei miehen itsekuri tietenkään toimi täydellisen hyvin ja on myös ainakin jonkin verran kotikurisuhteita, missä rangaistuksen uhka koskee molempia osapuolia.
Mutta ei sillä ole sinällään välttämättä merkitystä vaikka miehellä olisikin jopa yhtä huono itsekuri kuin naisella. Toisen ihmisen puutteellinen itsekuri ei useinkaan ole toiselta pois. Jos kotikuri parantaa naisen käytöstä vaikka suklaan syönnin suhteen, mutta miehellä on yhä ongelma esim. grillimakkaran syönnin suhteen niin sehän on vaan naisen etu jos suklaaongelmastaan eroon eikä miehen toinen ongelma liity siihen.
Eli siis suhteessanne mies on yksin ongelmiensa kanssa, mutta naisen ongelmiin keskitytään yhdessä? Mikä tasa-arvon määritelmä tämä on?
Kuten sanottua, mun mieleen on huomattavasti enemmän ne tyypit, jotka suoraan sanoo saavansa seksuaalisia kiksejä alistamisesta kuin nämä, jotka "järkeilevät" sitä, että miehelle on annettu lupa päättää asioista, joista terveessä parisuhteessa ei toinen osapuoli edes halua päättää.
Vierailija kirjoitti:
Ei tavitse yksityiskohtia, mutta miten mies päättää, tai siis toimii tai sinä toimit, ettet saa tulla koko session aikana?
Jos tarpeeksi kauan ärsyttää tietyllälailla, niin tuleehan se, jos siis yleensäkin tulee?
Saatko myös itse päättää että tänään mies ei saakaan tulla, vaikka olis siinä hilkulla?
Minä en kyllä saisi mitään "kiksejä" jos en saisi tulla ja olisi kova paine siihen, päinvastoin, tuntisin mieheni täydeksi sadistiksi.
En kunnioittaisi häntä tippaakaan ja ihan varmana, miehen kiusallakin, antaisin tulla, ja vielä oikei äänekkäästi. :D :D :D
Tarkennuksena, että meidän suhteessa nimenomann halutaan, että molemmat nauttivat ja mies ei mitenkään estä tai kiusaa minua, päinvastoin.
Jos rakastelun alueelle puolin tai toisin tulisi määräilyä, pakottamista tai estämistä, (toisen kiusaamista) se olisi aika pian sen lorun loppu.
Myös tietty muillakin alueilla.
Tottelemisella on usein myös palkinto. Se kun saan luvan tulla, on täydellistä. Tulen usein monta kertaa ja itken. Vaikea selittää.
Jos mies ei anna tulla koko aikana, on kyse rangaistuksesta. Usein kuitenkin tästäkin seuraa palkkio, kun sitten vaikka seuraavana päivänä asia on sovittu, on seksi täydellistä.
Eroottisen latauksen takia tämä koko juttu toimii omalla kohdallani erinomaisesti.
Saan altistumisesta ihan mielettömät kiksit, ja tulisin helposti ihan vain ottamalla suihin.
Minä olin se joka vei suhdettamme tähän, ja mies innostuttuaan keksi lisämausteita.
Kun tarpeeksi kauan on alistettuna ja toinen tekee päätökset, menettää kyvyn itsenäiseen elämään.
Onhan näitä esimerkkejä. Sillä ei ole merkitystä onko vapaaehtoisesti tai väkisin toisen vallan alla.