Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten kotikurisuhteeseen päädytään? Onko ne miehet henkisesti ihan hirviöitä vai osaavatko aidosti välittää?
17.04.2018 |
Olen nainen, jota aihe kiinnostaa. Hallitsevat miehet siis. Minulla on halu totella miestäni kaikessa sängyn ulkopuolellakin. Valitettavasti olen huomannut tässä deittaillessani, ettei ainakaan minun kohtaamistani miehistä ole moiseen vaan he vaativat naisen olevan sellainen määräävä. Tämä näkyy jo ihan ennen ensitreffejä ja siellä treffeilläkin miehet tahtovat naisen päättävän kaiken. Mutta jos sanon suoraan etsiväni sellaista kotikurisuhdetta, niin sehän houkuttelisi varmaan pelkkiä pervoja. :/ Minä kuitenkin etsin ihan rakkautta ja ihan oikeaa parisuhdetta, johon sitoudutaan.
Aihe kiinnostaa minua kovasti. Toivoisin kuulevani kokemuksia. :)
Kommentit (727)
Kun nyt siirryttiin puolustelemaan "järkevää pakottamista kurittamisen avulla syömään keitto, jota ei halua", koska ei omata itsekuria, niin miten pitkälle nämä ihmiset ovat valmiita tässä kurinpitotoiveessaan menemään?
Voisiko työpaikalla pomon kanssa sopia, että jos myöhästelen, saat antaa minulle piiskaa, toin kotoa mukaan taikinankaavinta-astalon? Miksi ei, tämähän lopettaisi varmaan noin neljännen myöhästymisen jälkeen myöhästelyn.
Jos ajatus on vain siinä, että piiska opettaa itsekuria, ei pitäisi olla rajoitteita, kuka sitä piiskaa antaa. Jos siis olennainen on piiska.
No joo, itse olen huoleton tyyppi ja mieheni huolellinen. Tiedän, että häntä harmittaa, kun minulta on hukkunut lompakko pariin otteeseen ja se nyt tuo elämään omaan ikävän jännityksen hetkeksi. Toivoisin pääseväni tästä tavasta eroon, olla huolellisempi. En hetkeäkään usko, että oppi menisi takapuolen kautta sisään paremmin kuin päänupin.
Lisäksi olen erittäin kiitollinen miehelleni siitä, että noissa tilanteissa hän on ollut vankkumatta tukenani, hommannut mitä tarvittu, lohduttanut ja sanonut, että kyllä se siitä, näitä sattuu, älä nyt murehdi. Ajatuskin siitä, että sen harmituksen, itsesyyttelyn, itkeskelyn, jne. ollessa päällä hän olisi kaivanut opetusvälineen esiin on yksinkertaisesti kammottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.
Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.
Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.
Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.
Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?
Mikä siihen oikeuttaa?
Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.
Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.
Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.
No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.
Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).
Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä
Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.
Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.
Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamistaKoulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.
Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.
Ihminen tekee itse valintansa. Oppii. Kasvaa ja kehittyy. Ihan ilman keppiä kehittyy parhaiten. Tämä ihminen olisi tarvinnut tukea ja kannustusta jo paljon aikaisemmin
Aika erikoinen teoria, kun yhteiskunta on täynnä erilaisia keppejä. Kepitön yhteiskunta romahtaisi.
Yhteiskunnan kepit on olemassa ja ne on selkeitä. Et tee hommia ja tulet erotetuksi. Etsit uuden polun. Teet uusia valintoja. Teet rikoksen ja saat tuomion. Teet taas uusia valintoja.
Ei kenenkään muun tarvitse tarjota keppiä. Ei lapsellekaan. Joskus pahaa tehnyt tarvitsee läheiseltään tukea eniten kun on tehnyt virheitä. Apua saada itsensä kasaan.Pelko ei koskaan kehitä mitään. Eikä toisen alistaminen tee kenestäkään yhtään parempaa.
Lapsi ei ole lain edessä rangaistusvastuussa. Näin ollen lapsen rankaiseminen jää kokonaan vanhempien, hoitajien ja opettajien tehtäväksi. Vanhempi/hoitaja/opettaja tukee lasta ja samalla tarvittaessa rankaisee kielletyistä teoista ja palkitsee hyvistä teoista.
Nämä asiat eivät ole ristiriidassa keskenään vaan täydentävät toisiaan. "Rajat ja rakkaus."
Lapsen pitää oppia tekemään päätöksiä. Tämä tulee ohjauksen avulla. Se ei vaadi yhtään rangaistusta. Seuraus on luonnollinen jatkumo tapahtumaan. Esim kännykkää ei ole, jos sen rikkoo. Muita rangaistuksia tästä ei tule.
Luonnollista seurausta (kuten kännykän menettämistä sen rikkomisen seurauksena) ei aina ole olemassa tai sitten luonnollinen seuraus olisi joko kohtuuttoman kova tai aivan liian lievä. Sen takia tarvitaan myös rangaistuksia.
Tämä koskee aivan erityisesti niitä tilanteita, missä ihminen tekee pahaa toiselle.
Milloin tasapainoisesta ja normaaliseksusaali elämän omaavasta (ilman tehosteita tai pelejä/leikkejä/pelleasuja) tuli joku "vanilja"?
Piiskaheikithän oli ennen vanhaan pervoja.
Nut normihemmo on vaniljamies?
Ei ristus tätä nykypäivää.
Olisko aika "Matti loves vanilja"- realitysarjalle.
Ai niin , nykyään tietenkin : "Keisari" -Matti loves vanilja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on teiltä pois ja suurikin huoli, jos aikuiset saavat tuosta huvia?
Ymmärrän, että joku pohtii lapsia, mutta kun täällä jo haukutaan alistuvat naisetkin vammaisiksi ym.
Kurittaja M36
Voitko kertoa, mistä löydän kaltaisesi miehen? Miten tunnistan ihmisestä päällepäin, että tämä voisi häntä kiinnostaa? Sellaista ei oikein voi heti kysyäkään.
Oma mieheni ei suostu lainkaan mohinkään kotikurijuttuun eikä myöskään piiskaamaan, vsikka olen mo esti kertonut haaveeni ja pyytänyt. Hän on itseasiassa reagoinut kuin jotkut av mammat tässä ketjussa ja haukkunut mi ut epänormaaliksi ja uhannut erolla, jos sellaista haluan. Eli en ole koskaan saanut kokea näiden fetissieni toteuttamista plus lisöksi on häpeä ja kurja olo, kun on lytätty ja leimattu epänormaaliksi.
On tosi surullinen ajatus, etten ikinä saisi kokea sellaista, mikä on itselle niin tärkeää. Tuntuu että elämä menee ohi ja surettaa. Asia nousi taas mieleeni tästä ketjusta ja olen ollut allapäin koko päivän. Miten löytäisin sellaisen miehrn, joka jakaisi tällaiset asiat myös? Onko miyään vinnkejä?
N44
Ennen oli olemassa yksi suomenkielinen kotikuriaiheinen sivusto (kotikuri.net) missä oli myös samanmielisten seuranhakua. Valitettavasti tuo sivusto loppui muutama kuukausi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihmisiä joiden ajatuksenjuoksu on kertakaikkiaan sellainen, etten sitä millään ymmärrä.
298, näinhä se on. Toisilla on pienempi itsekuri.
Mutta mitä sitten suosittelisit, että ne rästiin jääneet tehtävät olisi tullut suoritettua?
Olisiko tarvinnut piiskata se itsekuri sille koululaiselle?
Kyllähän aikuiset ihmiset tekevät paljonkin asioita, jotka eivät ole "järkeviä ja hyödyllisiä", se on normaalia. Myös lapsella ja teineillä.
Muutenhan ihmiset olisivat robotteja.
Mutta aikuinen ihminen yleensä tietää, milloin on toimittava vaikka ei huvita ja milloin voi löysätä.
Itse olen alkanut kävellä vastoin punaisia valoja, kun on hiljainen hetki.
Tottakai katson, että autoja ei tule, mutta rikon kyllä lakia.
En pode syllisyytä tai koe olevani vailla itsekuria.
Voin kertoa tämän miehelle ja en saa piiskaa.
Myös monta muuta pikkuasiaa rikon joita en kerro täällä. ;D
Jos itselläni olisi paha itsekuriongelma niin todennäköisesti olisin jälkikäteen hyvin kiitollinen sellaiselle ihmiselle joka saisi sen ratkeamaan esimerkiksi piiskan avulla.
Sinä voit olla, jos olet vinksahtanut...
Yleensä piiska ja muu pakko saa aikaan vihaa, epäoikeudenmukaisuuden kokemusta, vastustusta. Eli opettaa tekemään kahta enemmän väärin. Tämä koskee myös lapsia. Piiska ja pelko opettaa vain vihaamaan.
Aikuisella ajatus on absurdi. Aikuinen osaa välitä. Miettiä tekojen seurauksia. Mikä on oikein ja mikä on väärin. Jos syy tehdä jotain on rangaistuksen pelko, on tämä hyvin arveluttavaa. Ihminen ei erota oikeaa ja väärää. Sääti seuraamusta asiasta. Oppii siis avuttomaksi ja vastuuttomaksi.Oikeutettu ja teon vakavuuteen suhteutettu rangaistus harvoin saa aikaan sen paremmin vihaa kuin epäoikeudenmukaisuudenkaan kokemusta. Sen sijaan aiheeton tai kohtuuttoman kova rangaistus kyllä tyypillisesti johtaa sellaisiin tunteisiin.
Myös pieni lapsi ymmärtää erittäin hyvin eron toisaalta oikeutetun ja toisaalta epäoikeudenmukaisen rangaistuksen välillä. Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen on meissä sisälle koodattuna.
Ideaalitilanne on totta kai se, että kaikki sisäistäisivät järkevän käytöksen ja toimisivat sen mukaan. Mutta käytännössä tämä ei toteudu useinkaan myöskään aikuisten kohdalla. Sen takia tarvitaan rangaistuksia ylläpitämään sääntöjä myös niissä tilanteissa, kun joku ei halua sääntöjä noudattaa.
Piiskaaminen on aina suhteeton rangaistus. Ja kaikki mikä ei ole suora seuraus teosta. Hukkasin pyörän. Harmittaa. Nut ei ole pyörää.
Kaikki muu on väärin
Jos aikuinen tekee väärin, tulee seuraus. Sakko. Potkut koulusta tai turhaa rahan menoa. Sitten hän itse pohtii miten tekee seuraavaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.
Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.
Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.
Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.
Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?
Mikä siihen oikeuttaa?
Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.
Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.
Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.
No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.
Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).
Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä
Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.
Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.
Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamistaKoulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.
Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.
Ihminen tekee itse valintansa. Oppii. Kasvaa ja kehittyy. Ihan ilman keppiä kehittyy parhaiten. Tämä ihminen olisi tarvinnut tukea ja kannustusta jo paljon aikaisemmin
Aika erikoinen teoria, kun yhteiskunta on täynnä erilaisia keppejä. Kepitön yhteiskunta romahtaisi.
Yhteiskunnan kepit on olemassa ja ne on selkeitä. Et tee hommia ja tulet erotetuksi. Etsit uuden polun. Teet uusia valintoja. Teet rikoksen ja saat tuomion. Teet taas uusia valintoja.
Ei kenenkään muun tarvitse tarjota keppiä. Ei lapsellekaan. Joskus pahaa tehnyt tarvitsee läheiseltään tukea eniten kun on tehnyt virheitä. Apua saada itsensä kasaan.Pelko ei koskaan kehitä mitään. Eikä toisen alistaminen tee kenestäkään yhtään parempaa.
Lapsi ei ole lain edessä rangaistusvastuussa. Näin ollen lapsen rankaiseminen jää kokonaan vanhempien, hoitajien ja opettajien tehtäväksi. Vanhempi/hoitaja/opettaja tukee lasta ja samalla tarvittaessa rankaisee kielletyistä teoista ja palkitsee hyvistä teoista.
Nämä asiat eivät ole ristiriidassa keskenään vaan täydentävät toisiaan. "Rajat ja rakkaus."
Lapsen pitää oppia tekemään päätöksiä. Tämä tulee ohjauksen avulla. Se ei vaadi yhtään rangaistusta. Seuraus on luonnollinen jatkumo tapahtumaan. Esim kännykkää ei ole, jos sen rikkoo. Muita rangaistuksia tästä ei tule.
Luonnollista seurausta (kuten kännykän menettämistä sen rikkomisen seurauksena) ei aina ole olemassa tai sitten luonnollinen seuraus olisi joko kohtuuttoman kova tai aivan liian lievä. Sen takia tarvitaan myös rangaistuksia.
Tämä koskee aivan erityisesti niitä tilanteita, missä ihminen tekee pahaa toiselle.
Tämä ei pidä paikkaansa. Erityisesti pahan tekeminen lisääntyy rangaistuksista. Hyvällä kohdeltu osaa ajatella seurauksena myös toisen pahan olon. Ei satuta. Ei alista
Eikä koe tarvetta tulla alistetuksi
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on teiltä pois ja suurikin huoli, jos aikuiset saavat tuosta huvia?
Ymmärrän, että joku pohtii lapsia, mutta kun täällä jo haukutaan alistuvat naisetkin vammaisiksi ym.
Kurittaja M36
Pitääkö aina olla itseltä pois ja suuri huoli, että voi kysyä, miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee? Ei ole kuule ollenkaan pois minulta, mutta loogisena ihmisenä tämä järjettömyys ihmetyttää todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin tasapainoisesta ja normaaliseksusaali elämän omaavasta (ilman tehosteita tai pelejä/leikkejä/pelleasuja) tuli joku "vanilja"?
Piiskaheikithän oli ennen vanhaan pervoja.
Nut normihemmo on vaniljamies?
Ei ristus tätä nykypäivää.
Olisko aika "Matti loves vanilja"- realitysarjalle.
Ai niin , nykyään tietenkin : "Keisari" -Matti loves vanilja.
Kyllä sulle on paljon kanssaihmisten sosiaalisia ryhmiä. Ei muuta kuin liityt ensi töiksesi vaikka Aito avioliitto-porukkaan. Siellä on totutti paheksumaan ja tuomitsemaan. Kannattaa myös muuttaa jollekin pikkupaikkakunnalle, kehä kolmosen toiselle puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt siirryttiin puolustelemaan "järkevää pakottamista kurittamisen avulla syömään keitto, jota ei halua", koska ei omata itsekuria, niin miten pitkälle nämä ihmiset ovat valmiita tässä kurinpitotoiveessaan menemään?
Voisiko työpaikalla pomon kanssa sopia, että jos myöhästelen, saat antaa minulle piiskaa, toin kotoa mukaan taikinankaavinta-astalon? Miksi ei, tämähän lopettaisi varmaan noin neljännen myöhästymisen jälkeen myöhästelyn.
Jos ajatus on vain siinä, että piiska opettaa itsekuria, ei pitäisi olla rajoitteita, kuka sitä piiskaa antaa. Jos siis olennainen on piiska.
No joo, itse olen huoleton tyyppi ja mieheni huolellinen. Tiedän, että häntä harmittaa, kun minulta on hukkunut lompakko pariin otteeseen ja se nyt tuo elämään omaan ikävän jännityksen hetkeksi. Toivoisin pääseväni tästä tavasta eroon, olla huolellisempi. En hetkeäkään usko, että oppi menisi takapuolen kautta sisään paremmin kuin päänupin.
Lisäksi olen erittäin kiitollinen miehelleni siitä, että noissa tilanteissa hän on ollut vankkumatta tukenani, hommannut mitä tarvittu, lohduttanut ja sanonut, että kyllä se siitä, näitä sattuu, älä nyt murehdi. Ajatuskin siitä, että sen harmituksen, itsesyyttelyn, itkeskelyn, jne. ollessa päällä hän olisi kaivanut opetusvälineen esiin on yksinkertaisesti kammottava.
Taikinankaavinta-astalo😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kiihottuvat kukin mistäkin.
Aika moni ottaa seksipartneriltaan vapaaehtoosesti esim suihin, vaikkei sitäkään voi perustella järkisyillä. Siten ei lisäännytä eikä jatketa sukua, eikä suussa ole kohtaa, joka tuottaisi seksuaalista nautintoa. Osa tekee niin, osa ei suostu mistään hinnasta ja pitää oksettavana.
Kotikuri on sama juttu. Joitain se kiihottaa suunnattomasti, jotkut eivät halua sellaista ja pitävät sitä oksettavana.
Tässä ketjussa on paljon ehdottomuutta ja tuomitsevaa ahdasmielistä suhtautumista. Kumma miten jotakuta häiritsee, mitä jotkut toiset omasta halustasn keskenään tekevät. En haluaisi olla tuon kiihkeimmän haukkuja av-mamman ystävä irl, sen verran ikävä suhtautuminen hänellä on kanssaihmisiinsä.
Kyllä minä sitäkin kummastelisin, jos joku kertoisi tällä palstalla olevansa muna suussa 24/7. Eihän tässä sitä kurittamista itsessään ihmetellä, vaan sitä, miksi se vedetään arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihmisiä joiden ajatuksenjuoksu on kertakaikkiaan sellainen, etten sitä millään ymmärrä.
298, näinhä se on. Toisilla on pienempi itsekuri.
Mutta mitä sitten suosittelisit, että ne rästiin jääneet tehtävät olisi tullut suoritettua?
Olisiko tarvinnut piiskata se itsekuri sille koululaiselle?
Kyllähän aikuiset ihmiset tekevät paljonkin asioita, jotka eivät ole "järkeviä ja hyödyllisiä", se on normaalia. Myös lapsella ja teineillä.
Muutenhan ihmiset olisivat robotteja.
Mutta aikuinen ihminen yleensä tietää, milloin on toimittava vaikka ei huvita ja milloin voi löysätä.
Itse olen alkanut kävellä vastoin punaisia valoja, kun on hiljainen hetki.
Tottakai katson, että autoja ei tule, mutta rikon kyllä lakia.
En pode syllisyytä tai koe olevani vailla itsekuria.
Voin kertoa tämän miehelle ja en saa piiskaa.
Myös monta muuta pikkuasiaa rikon joita en kerro täällä. ;D
Jos itselläni olisi paha itsekuriongelma niin todennäköisesti olisin jälkikäteen hyvin kiitollinen sellaiselle ihmiselle joka saisi sen ratkeamaan esimerkiksi piiskan avulla.
Sinä voit olla, jos olet vinksahtanut...
Yleensä piiska ja muu pakko saa aikaan vihaa, epäoikeudenmukaisuuden kokemusta, vastustusta. Eli opettaa tekemään kahta enemmän väärin. Tämä koskee myös lapsia. Piiska ja pelko opettaa vain vihaamaan.
Aikuisella ajatus on absurdi. Aikuinen osaa välitä. Miettiä tekojen seurauksia. Mikä on oikein ja mikä on väärin. Jos syy tehdä jotain on rangaistuksen pelko, on tämä hyvin arveluttavaa. Ihminen ei erota oikeaa ja väärää. Sääti seuraamusta asiasta. Oppii siis avuttomaksi ja vastuuttomaksi.Oikeutettu ja teon vakavuuteen suhteutettu rangaistus harvoin saa aikaan sen paremmin vihaa kuin epäoikeudenmukaisuudenkaan kokemusta. Sen sijaan aiheeton tai kohtuuttoman kova rangaistus kyllä tyypillisesti johtaa sellaisiin tunteisiin.
Myös pieni lapsi ymmärtää erittäin hyvin eron toisaalta oikeutetun ja toisaalta epäoikeudenmukaisen rangaistuksen välillä. Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen on meissä sisälle koodattuna.
Ideaalitilanne on totta kai se, että kaikki sisäistäisivät järkevän käytöksen ja toimisivat sen mukaan. Mutta käytännössä tämä ei toteudu useinkaan myöskään aikuisten kohdalla. Sen takia tarvitaan rangaistuksia ylläpitämään sääntöjä myös niissä tilanteissa, kun joku ei halua sääntöjä noudattaa.
Piiskaaminen on aina suhteeton rangaistus. Ja kaikki mikä ei ole suora seuraus teosta. Hukkasin pyörän. Harmittaa. Nut ei ole pyörää.
Kaikki muu on väärin
Jos aikuinen tekee väärin, tulee seuraus. Sakko. Potkut koulusta tai turhaa rahan menoa. Sitten hän itse pohtii miten tekee seuraavaksi
Sakko on rangaistus eikä luonnollinen seuraus, koska sillä ei ole usein mitään yhteyttä tekoon josta se tuli.
Sille väitteelle, että piiskaaminen olisi aina suhteeton rangaistus ei ole mitään perustetta. On paljon tekoja joista piiskaus olisi täysin alimitoitettu seuraamus. Esimerkiksi puolison vakava pettäminen tai ihan laissa kielletyt vakavat rikokset eivät ole sovitettavissa piiskalla vaan silloin on syytä ottaa kovemmat keinot käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihmisiä joiden ajatuksenjuoksu on kertakaikkiaan sellainen, etten sitä millään ymmärrä.
298, näinhä se on. Toisilla on pienempi itsekuri.
Mutta mitä sitten suosittelisit, että ne rästiin jääneet tehtävät olisi tullut suoritettua?
Olisiko tarvinnut piiskata se itsekuri sille koululaiselle?
Kyllähän aikuiset ihmiset tekevät paljonkin asioita, jotka eivät ole "järkeviä ja hyödyllisiä", se on normaalia. Myös lapsella ja teineillä.
Muutenhan ihmiset olisivat robotteja.
Mutta aikuinen ihminen yleensä tietää, milloin on toimittava vaikka ei huvita ja milloin voi löysätä.
Itse olen alkanut kävellä vastoin punaisia valoja, kun on hiljainen hetki.
Tottakai katson, että autoja ei tule, mutta rikon kyllä lakia.
En pode syllisyytä tai koe olevani vailla itsekuria.
Voin kertoa tämän miehelle ja en saa piiskaa.
Myös monta muuta pikkuasiaa rikon joita en kerro täällä. ;D
Jos itselläni olisi paha itsekuriongelma niin todennäköisesti olisin jälkikäteen hyvin kiitollinen sellaiselle ihmiselle joka saisi sen ratkeamaan esimerkiksi piiskan avulla.
Sinä voit olla, jos olet vinksahtanut...
Yleensä piiska ja muu pakko saa aikaan vihaa, epäoikeudenmukaisuuden kokemusta, vastustusta. Eli opettaa tekemään kahta enemmän väärin. Tämä koskee myös lapsia. Piiska ja pelko opettaa vain vihaamaan.
Aikuisella ajatus on absurdi. Aikuinen osaa välitä. Miettiä tekojen seurauksia. Mikä on oikein ja mikä on väärin. Jos syy tehdä jotain on rangaistuksen pelko, on tämä hyvin arveluttavaa. Ihminen ei erota oikeaa ja väärää. Sääti seuraamusta asiasta. Oppii siis avuttomaksi ja vastuuttomaksi.Oikeutettu ja teon vakavuuteen suhteutettu rangaistus harvoin saa aikaan sen paremmin vihaa kuin epäoikeudenmukaisuudenkaan kokemusta. Sen sijaan aiheeton tai kohtuuttoman kova rangaistus kyllä tyypillisesti johtaa sellaisiin tunteisiin.
Myös pieni lapsi ymmärtää erittäin hyvin eron toisaalta oikeutetun ja toisaalta epäoikeudenmukaisen rangaistuksen välillä. Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen on meissä sisälle koodattuna.
Ideaalitilanne on totta kai se, että kaikki sisäistäisivät järkevän käytöksen ja toimisivat sen mukaan. Mutta käytännössä tämä ei toteudu useinkaan myöskään aikuisten kohdalla. Sen takia tarvitaan rangaistuksia ylläpitämään sääntöjä myös niissä tilanteissa, kun joku ei halua sääntöjä noudattaa.
Piiskaaminen on aina suhteeton rangaistus. Ja kaikki mikä ei ole suora seuraus teosta. Hukkasin pyörän. Harmittaa. Nut ei ole pyörää.
Kaikki muu on väärin
Jos aikuinen tekee väärin, tulee seuraus. Sakko. Potkut koulusta tai turhaa rahan menoa. Sitten hän itse pohtii miten tekee seuraavaksiSakko on rangaistus eikä luonnollinen seuraus, koska sillä ei ole usein mitään yhteyttä tekoon josta se tuli.
Sille väitteelle, että piiskaaminen olisi aina suhteeton rangaistus ei ole mitään perustetta. On paljon tekoja joista piiskaus olisi täysin alimitoitettu seuraamus. Esimerkiksi puolison vakava pettäminen tai ihan laissa kielletyt vakavat rikokset eivät ole sovitettavissa piiskalla vaan silloin on syytä ottaa kovemmat keinot käyttöön.
Sakko on yhteiskunnan asetta.a seuraus. Ok kaikin tavoin
Väkivalta ei ole milloinkaan hyväksyttävää. Olen suhteessa vapaasta tahdosta ja lähden jos haluan. Puoliso tekee itse valintansa ja elleivät ne ole omiksi, voin lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.
Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.
Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.
Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.
Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?
Mikä siihen oikeuttaa?
Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.
Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.
Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.
No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.
Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).
Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä
Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.
Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.
Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamistaKoulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.
Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.
Ihminen tekee itse valintansa. Oppii. Kasvaa ja kehittyy. Ihan ilman keppiä kehittyy parhaiten. Tämä ihminen olisi tarvinnut tukea ja kannustusta jo paljon aikaisemmin
Aika erikoinen teoria, kun yhteiskunta on täynnä erilaisia keppejä. Kepitön yhteiskunta romahtaisi.
Yhteiskunnan kepit on olemassa ja ne on selkeitä. Et tee hommia ja tulet erotetuksi. Etsit uuden polun. Teet uusia valintoja. Teet rikoksen ja saat tuomion. Teet taas uusia valintoja.
Ei kenenkään muun tarvitse tarjota keppiä. Ei lapsellekaan. Joskus pahaa tehnyt tarvitsee läheiseltään tukea eniten kun on tehnyt virheitä. Apua saada itsensä kasaan.Pelko ei koskaan kehitä mitään. Eikä toisen alistaminen tee kenestäkään yhtään parempaa.
Lapsi ei ole lain edessä rangaistusvastuussa. Näin ollen lapsen rankaiseminen jää kokonaan vanhempien, hoitajien ja opettajien tehtäväksi. Vanhempi/hoitaja/opettaja tukee lasta ja samalla tarvittaessa rankaisee kielletyistä teoista ja palkitsee hyvistä teoista.
Nämä asiat eivät ole ristiriidassa keskenään vaan täydentävät toisiaan. "Rajat ja rakkaus."
Lapsen pitää oppia tekemään päätöksiä. Tämä tulee ohjauksen avulla. Se ei vaadi yhtään rangaistusta. Seuraus on luonnollinen jatkumo tapahtumaan. Esim kännykkää ei ole, jos sen rikkoo. Muita rangaistuksia tästä ei tule.
Luonnollista seurausta (kuten kännykän menettämistä sen rikkomisen seurauksena) ei aina ole olemassa tai sitten luonnollinen seuraus olisi joko kohtuuttoman kova tai aivan liian lievä. Sen takia tarvitaan myös rangaistuksia.
Tämä koskee aivan erityisesti niitä tilanteita, missä ihminen tekee pahaa toiselle.
Tämä ei pidä paikkaansa. Erityisesti pahan tekeminen lisääntyy rangaistuksista. Hyvällä kohdeltu osaa ajatella seurauksena myös toisen pahan olon. Ei satuta. Ei alista
Eikä koe tarvetta tulla alistetuksi
Oletko koskaan ollut tekemisissä pikkulasten kanssa? Jos olet, niin olet todennäköisesti huomannut, että kiusan tekeminen toiselle ja pyrkimys alistaa toisia on ihmisessä sisäsyntyistä, eli sitä ei tarvitse oppia mistään.
Sen sijaan kohteliaisuus ja toisten huomioon ottaminen pitää oppia, ja suurelta osin se oppiminen tapahtuu kurinpidon (mukaan lukien rangaistukset) kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse sellaisessa suhteessa jossa mies vaan määräilee ja päättää kaikesta. Aika p^rseestähän tuo on. 7 vuotta takana. Alussa oli jees, nykyään tuntuu kuin ei voisi hengittää.. Mies oli vasta viikon reissussa ja olin itse ihan pihalla pari ekat päivää, kun sai itse päättää kaikesta.
Käy ap tutustumassa www.bdsmbaari.net -sivustoon, sieltä löydät samanhenkistä keskustelu- ja varmaan muutakin seuraa.
Onko täällä ketään alistajamiestä?
Miten pystyy piiskaamaan kivusta itkevää vaimoaan ihan normaali mies vai onko kaikki alistajat jotain naisenhakkaajia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.
Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.
Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.
Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.
Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?
Mikä siihen oikeuttaa?
Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.
Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.
Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.
No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.
Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).
Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä
Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.
Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.
Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamistaKoulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.
Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.
Ihminen tekee itse valintansa. Oppii. Kasvaa ja kehittyy. Ihan ilman keppiä kehittyy parhaiten. Tämä ihminen olisi tarvinnut tukea ja kannustusta jo paljon aikaisemmin
Aika erikoinen teoria, kun yhteiskunta on täynnä erilaisia keppejä. Kepitön yhteiskunta romahtaisi.
Yhteiskunnan kepit on olemassa ja ne on selkeitä. Et tee hommia ja tulet erotetuksi. Etsit uuden polun. Teet uusia valintoja. Teet rikoksen ja saat tuomion. Teet taas uusia valintoja.
Ei kenenkään muun tarvitse tarjota keppiä. Ei lapsellekaan. Joskus pahaa tehnyt tarvitsee läheiseltään tukea eniten kun on tehnyt virheitä. Apua saada itsensä kasaan.Pelko ei koskaan kehitä mitään. Eikä toisen alistaminen tee kenestäkään yhtään parempaa.
Lapsi ei ole lain edessä rangaistusvastuussa. Näin ollen lapsen rankaiseminen jää kokonaan vanhempien, hoitajien ja opettajien tehtäväksi. Vanhempi/hoitaja/opettaja tukee lasta ja samalla tarvittaessa rankaisee kielletyistä teoista ja palkitsee hyvistä teoista.
Nämä asiat eivät ole ristiriidassa keskenään vaan täydentävät toisiaan. "Rajat ja rakkaus."
Lapsen pitää oppia tekemään päätöksiä. Tämä tulee ohjauksen avulla. Se ei vaadi yhtään rangaistusta. Seuraus on luonnollinen jatkumo tapahtumaan. Esim kännykkää ei ole, jos sen rikkoo. Muita rangaistuksia tästä ei tule.
Luonnollista seurausta (kuten kännykän menettämistä sen rikkomisen seurauksena) ei aina ole olemassa tai sitten luonnollinen seuraus olisi joko kohtuuttoman kova tai aivan liian lievä. Sen takia tarvitaan myös rangaistuksia.
Tämä koskee aivan erityisesti niitä tilanteita, missä ihminen tekee pahaa toiselle.
Tämä ei pidä paikkaansa. Erityisesti pahan tekeminen lisääntyy rangaistuksista. Hyvällä kohdeltu osaa ajatella seurauksena myös toisen pahan olon. Ei satuta. Ei alista
Eikä koe tarvetta tulla alistetuksiOletko koskaan ollut tekemisissä pikkulasten kanssa? Jos olet, niin olet todennäköisesti huomannut, että kiusan tekeminen toiselle ja pyrkimys alistaa toisia on ihmisessä sisäsyntyistä, eli sitä ei tarvitse oppia mistään.
Sen sijaan kohteliaisuus ja toisten huomioon ottaminen pitää oppia, ja suurelta osin se oppiminen tapahtuu kurinpidon (mukaan lukien rangaistukset) kautta.
Olen ollut. Paljonkin. Olen huomannut että empatia opitaan empatian avulla. Olen myös huomannut ettei rajoja tarvitse asettaa rangaistuksilla. Olen huomannut että rangaistukset vain lisää uhmaa ja toisten kiusaamista. Pyrkimys alistaa tai alistua on seuraus alistetuksi tulemisesta.
Itsellä on lapsia. Tapaan työkseni nuoria.
Ihan jokainen oppii hyvällä parhaiten.
Omia lapsiani ei ole koskaan rangaistu. Rajat on ollut aina.
Minun maailmassa kukaan ei alista. Ihmiset oppii tekemään oikein ja jokaisessa on hyvää.
Kysymys on varmaan maailmankuvasta. Sinun kuvasi ei ole kovin kaunis
Iloisesti menee ap:lla ja muilla "kotikuri"-ihmisillä sekaisin vellit ja puurot: mikä on fetissiä ja seksuaalisen tyydytyksen etsimistä ja mikä taas puolestaan elämänhallintaa ja arjen rutiinien pyörittämistä.
Itse BDSM:ää jms harrastaneena tiedän, että jos se seksi- ja fetissipuoli laajennetaan koskemaan koko elämää, ei siitä mitään hyvää seuraa. Kukaan ei oikeasti halua tai pystykään olemaan roolissa 24/7 niin, että se olisi jotenkin kivaa, kiihottavaa tai tyydyttävää.
Toivotaan N44 että tärppää.
Nykyisen puolisoni löysin sattumalta. Sattumaa oli myös yhteneväiset mieltymykset.
Ensimmäisen kanssa oli haastavaa, kun hän ei kotikuria halunnut missään muodossa.
Nykyisen kanssa juttu alkoi seksistä ja kehittyi siitä varsin mallikkaasti.
Kurittaja M36
Alue: Aihe vapaa
Kukaan miu ei voi siihen puuttua. Se on minun valintani. Seuraavaksi voin välitä toisin. Jos päätän niin.
Kenenkään kuritusta en lisäriesaksi halua. Se on pahempaa kuin koulusta erottaminen