Miten kotikurisuhteeseen päädytään? Onko ne miehet henkisesti ihan hirviöitä vai osaavatko aidosti välittää?

Sain juuri ylinopeussakon. Harmittaa ja maksan sakon. Ei kotona voi muuta kuin harmitella yhdessä. Minä en tehnyt sitä tahallaan.... Ja tarvitsen tukea harkitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.

Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.

Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.

Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.

Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?

Mikä siihen oikeuttaa?

Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.

Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.

Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.

No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.

Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).

Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä

Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.

Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.

Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamista

Koulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.

Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.

Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.

Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.

Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.

Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?

Mikä siihen oikeuttaa?

Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.

Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.

Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.

No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.

Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).

Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä

Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.

Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.

Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamista

Koulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.

Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.

Täydellisen aukotonta keppiä ei ole. Vaikka se poika olisi saanut remmiä, emme voi tietää toimiiko se. Aika monta kertaa tuo yksikin vastaaja otti selkään, ennen kuin oppi lukitsemaan pyöränsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.

Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.

Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.

Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.

Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?

Mikä siihen oikeuttaa?

Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.

Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.

Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.

No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.

Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).

Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä

Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.

Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.

Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamista

Koulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.

Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.

Ihminen tekee itse valintansa. Oppii. Kasvaa ja kehittyy. Ihan ilman keppiä kehittyy parhaiten. Tämä ihminen olisi tarvinnut tukea ja kannustusta jo paljon aikaisemmin

Tällaisia leikkejä on tosi hauska leikkiä, kunnes oikeasti kerran päätyy sen sadistin leluksi. Tai raiskaajan. Mutta ehkä se on tosiaan koettava, että voi kuitata haaveet täytetyiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.

Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.

Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.

Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.

Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?

Mikä siihen oikeuttaa?

Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.

Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.

Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.

No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.

Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).

Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä

Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.

Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.

Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamista

Koulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.

Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.

Täydellisen aukotonta keppiä ei ole. Vaikka se poika olisi saanut remmiä, emme voi tietää toimiiko se. Aika monta kertaa tuo yksikin vastaaja otti selkään, ennen kuin oppi lukitsemaan pyöränsä.

Todennäköisesti keppiä oli tullut. Mutta ei ohjausta oppia itse tekemään oikeita valintoja. Ulkoapäin ohjaus ei toimi. Sisäinen motivaatio syntyy aina ilman pelkoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.

Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.

Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.

Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.

Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?

Mikä siihen oikeuttaa?

Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.

Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.

Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.

No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.

Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).

Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä

Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.

Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.

Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamista

Koulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.

Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.

Täydellisen aukotonta keppiä ei ole. Vaikka se poika olisi saanut remmiä, emme voi tietää toimiiko se. Aika monta kertaa tuo yksikin vastaaja otti selkään, ennen kuin oppi lukitsemaan pyöränsä.

Ei tietenkään ole aukotonta keppiä kuten ei ole myöskään aukotonta porkkanaa tai aukotonta kasvatuskeskustelua. Välillä toimii yksi keino, välillä joku muu ja välillä joku erilaisten keinojen yhdistelmä. Sitten on toki jonkin verran niitä ihmisiä joihin ei vaikuta tepsivän mikään, mutta tällöin on yleensä kyse jostain poikkeavuudesta tai sitten sairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.

Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.

Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.

Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.

Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?

Mikä siihen oikeuttaa?

Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.

Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.

Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.

No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.

Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).

Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä

Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.

Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.

Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamista

Koulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.

Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.

Ihminen tekee itse valintansa. Oppii. Kasvaa ja kehittyy. Ihan ilman keppiä kehittyy parhaiten. Tämä ihminen olisi tarvinnut tukea ja kannustusta jo paljon aikaisemmin

Aika erikoinen teoria, kun yhteiskunta on täynnä erilaisia keppejä. Kepitön yhteiskunta romahtaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.

Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.

Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.

Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.

Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?

Mikä siihen oikeuttaa?

Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.

Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.

Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.

No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.

Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).

Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä

Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.

Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.

Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamista

Koulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.

Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.

Täydellisen aukotonta keppiä ei ole. Vaikka se poika olisi saanut remmiä, emme voi tietää toimiiko se. Aika monta kertaa tuo yksikin vastaaja otti selkään, ennen kuin oppi lukitsemaan pyöränsä.

Todennäköisesti keppiä oli tullut. Mutta ei ohjausta oppia itse tekemään oikeita valintoja. Ulkoapäin ohjaus ei toimi. Sisäinen motivaatio syntyy aina ilman pelkoa

Jos sisäistä motivaatiota ei ole, niin tuloksia voidaan usein saada aikaan ulkoisella motivaatiolla. Ulkoinen motivaatio (kuten rangaistuksen uhka) on usein erittäin paljon parempi vaihtoehto kuin se tilanne, ettei tulosta saada lainkaan sekä sisäisen että ulkoinen motivaation puuttuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.

Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.

Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.

Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.

Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?

Mikä siihen oikeuttaa?

Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.

Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.

Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.

No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.

Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).

Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä

Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.

Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.

Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamista

Koulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.

Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.

Ihminen tekee itse valintansa. Oppii. Kasvaa ja kehittyy. Ihan ilman keppiä kehittyy parhaiten. Tämä ihminen olisi tarvinnut tukea ja kannustusta jo paljon aikaisemmin

Aika erikoinen teoria, kun yhteiskunta on täynnä erilaisia keppejä. Kepitön yhteiskunta romahtaisi.

Yhteiskunnan kepit on olemassa ja ne on selkeitä. Et tee hommia ja tulet erotetuksi. Etsit uuden polun. Teet uusia valintoja. Teet rikoksen ja saat tuomion. Teet taas uusia valintoja.

Ei kenenkään muun tarvitse tarjota keppiä. Ei lapsellekaan. Joskus pahaa tehnyt tarvitsee läheiseltään tukea eniten kun on tehnyt virheitä. Apua saada itsensä kasaan.

Pelko ei koskaan kehitä mitään. Eikä toisen alistaminen tee kenestäkään yhtään parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ihmisiä joiden ajatuksenjuoksu on kertakaikkiaan sellainen, etten sitä millään ymmärrä.

298, näinhä se on. Toisilla on pienempi itsekuri.

Mutta mitä sitten suosittelisit, että ne rästiin jääneet tehtävät olisi tullut suoritettua?

Olisiko tarvinnut piiskata se itsekuri sille koululaiselle?

Kyllähän aikuiset ihmiset tekevät paljonkin asioita, jotka eivät ole "järkeviä ja hyödyllisiä", se on normaalia. Myös lapsella ja teineillä.

Muutenhan ihmiset olisivat robotteja.

Mutta aikuinen ihminen yleensä tietää, milloin on toimittava vaikka ei huvita ja milloin voi löysätä.

Itse olen alkanut kävellä vastoin punaisia valoja, kun on hiljainen hetki.

Tottakai katson, että autoja ei tule, mutta rikon kyllä lakia.

En pode syllisyytä tai koe olevani vailla itsekuria.

Voin kertoa tämän miehelle ja en saa piiskaa.

Myös monta muuta pikkuasiaa rikon joita en kerro täällä. ;D

Jos itselläni olisi paha itsekuriongelma niin todennäköisesti olisin jälkikäteen hyvin kiitollinen sellaiselle ihmiselle joka saisi sen ratkeamaan esimerkiksi piiskan avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.

Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.

Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.

Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.

Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?

Mikä siihen oikeuttaa?

Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.

Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.

Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.

No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.

Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).

Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä

Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.

Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.

Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamista

Koulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.

Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.

Täydellisen aukotonta keppiä ei ole. Vaikka se poika olisi saanut remmiä, emme voi tietää toimiiko se. Aika monta kertaa tuo yksikin vastaaja otti selkään, ennen kuin oppi lukitsemaan pyöränsä.

Todennäköisesti keppiä oli tullut. Mutta ei ohjausta oppia itse tekemään oikeita valintoja. Ulkoapäin ohjaus ei toimi. Sisäinen motivaatio syntyy aina ilman pelkoa

Jos sisäistä motivaatiota ei ole, niin tuloksia voidaan usein saada aikaan ulkoisella motivaatiolla. Ulkoinen motivaatio (kuten rangaistuksen uhka) on usein erittäin paljon parempi vaihtoehto kuin se tilanne, ettei tulosta saada lainkaan sekä sisäisen että ulkoinen motivaation puuttuessa.

Jos minä valitsen olla tekemättä tehtäviä ja tulen erotetuksi koulusta, se on minun valintani. Hyödyn tuesta oppia tekemään oikein. Ulkoinen motivaatio (pelko) ei auta mitään. Minulla on oikeus tehdä itse omat virheeni. Ei täysivaltainen ihmisen puolesta voi elää. Hän tekee itse valintansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.

Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.

Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.

Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.

Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?

Mikä siihen oikeuttaa?

Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.

Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.

Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.

No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.

Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).

Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä

Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.

Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.

Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamista

Koulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.

Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.

Ihminen tekee itse valintansa. Oppii. Kasvaa ja kehittyy. Ihan ilman keppiä kehittyy parhaiten. Tämä ihminen olisi tarvinnut tukea ja kannustusta jo paljon aikaisemmin

Aika erikoinen teoria, kun yhteiskunta on täynnä erilaisia keppejä. Kepitön yhteiskunta romahtaisi.

Yhteiskunnan kepit on olemassa ja ne on selkeitä. Et tee hommia ja tulet erotetuksi. Etsit uuden polun. Teet uusia valintoja. Teet rikoksen ja saat tuomion. Teet taas uusia valintoja.

Ei kenenkään muun tarvitse tarjota keppiä. Ei lapsellekaan. Joskus pahaa tehnyt tarvitsee läheiseltään tukea eniten kun on tehnyt virheitä. Apua saada itsensä kasaan.

Pelko ei koskaan kehitä mitään. Eikä toisen alistaminen tee kenestäkään yhtään parempaa.

Lapsi ei ole lain edessä rangaistusvastuussa. Näin ollen lapsen rankaiseminen jää kokonaan vanhempien, hoitajien ja opettajien tehtäväksi. Vanhempi/hoitaja/opettaja tukee lasta ja samalla tarvittaessa rankaisee kielletyistä teoista ja palkitsee hyvistä teoista.

Nämä asiat eivät ole ristiriidassa keskenään vaan täydentävät toisiaan. "Rajat ja rakkaus."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ihmisiä joiden ajatuksenjuoksu on kertakaikkiaan sellainen, etten sitä millään ymmärrä.

298, näinhä se on. Toisilla on pienempi itsekuri.

Mutta mitä sitten suosittelisit, että ne rästiin jääneet tehtävät olisi tullut suoritettua?

Olisiko tarvinnut piiskata se itsekuri sille koululaiselle?

Kyllähän aikuiset ihmiset tekevät paljonkin asioita, jotka eivät ole "järkeviä ja hyödyllisiä", se on normaalia. Myös lapsella ja teineillä.

Muutenhan ihmiset olisivat robotteja.

Mutta aikuinen ihminen yleensä tietää, milloin on toimittava vaikka ei huvita ja milloin voi löysätä.

Itse olen alkanut kävellä vastoin punaisia valoja, kun on hiljainen hetki.

Tottakai katson, että autoja ei tule, mutta rikon kyllä lakia.

En pode syllisyytä tai koe olevani vailla itsekuria.

Voin kertoa tämän miehelle ja en saa piiskaa.

Myös monta muuta pikkuasiaa rikon joita en kerro täällä. ;D

Jos itselläni olisi paha itsekuriongelma niin todennäköisesti olisin jälkikäteen hyvin kiitollinen sellaiselle ihmiselle joka saisi sen ratkeamaan esimerkiksi piiskan avulla.

Sinä voit olla, jos olet vinksahtanut...

Yleensä piiska ja muu pakko saa aikaan vihaa, epäoikeudenmukaisuuden kokemusta, vastustusta. Eli opettaa tekemään kahta enemmän väärin. Tämä koskee myös lapsia. Piiska ja pelko opettaa vain vihaamaan.

Aikuisella ajatus on absurdi. Aikuinen osaa välitä. Miettiä tekojen seurauksia. Mikä on oikein ja mikä on väärin. Jos syy tehdä jotain on rangaistuksen pelko, on tämä hyvin arveluttavaa. Ihminen ei erota oikeaa ja väärää. Sääti seuraamusta asiasta. Oppii siis avuttomaksi ja vastuuttomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.

Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.

Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.

Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.

Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?

Mikä siihen oikeuttaa?

Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.

Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.

Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.

No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.

Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).

Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä

Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.

Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.

Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamista

Koulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.

Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.

Täydellisen aukotonta keppiä ei ole. Vaikka se poika olisi saanut remmiä, emme voi tietää toimiiko se. Aika monta kertaa tuo yksikin vastaaja otti selkään, ennen kuin oppi lukitsemaan pyöränsä.

Todennäköisesti keppiä oli tullut. Mutta ei ohjausta oppia itse tekemään oikeita valintoja. Ulkoapäin ohjaus ei toimi. Sisäinen motivaatio syntyy aina ilman pelkoa

Jos sisäistä motivaatiota ei ole, niin tuloksia voidaan usein saada aikaan ulkoisella motivaatiolla. Ulkoinen motivaatio (kuten rangaistuksen uhka) on usein erittäin paljon parempi vaihtoehto kuin se tilanne, ettei tulosta saada lainkaan sekä sisäisen että ulkoinen motivaation puuttuessa.

Jos minä valitsen olla tekemättä tehtäviä ja tulen erotetuksi koulusta, se on minun valintani. Hyödyn tuesta oppia tekemään oikein. Ulkoinen motivaatio (pelko) ei auta mitään. Minulla on oikeus tehdä itse omat virheeni. Ei täysivaltainen ihmisen puolesta voi elää. Hän tekee itse valintansa.

Sinulla on toki oikeus tehdä tuollainen virhe. Mutta epäilen, että et haluaisi tehdä sellaista virhettä siinäkään tapauksessa vaikka sen tosielämässä tekisit.

Miksi se on teiltä pois ja suurikin huoli, jos aikuiset saavat tuosta huvia?

Ymmärrän, että joku pohtii lapsia, mutta kun täällä jo haukutaan alistuvat naisetkin vammaisiksi ym.

Kurittaja M36

Ihmiset kiihottuvat kukin mistäkin.

Aika moni ottaa seksipartneriltaan vapaaehtoosesti esim suihin, vaikkei sitäkään voi perustella järkisyillä. Siten ei lisäännytä eikä jatketa sukua, eikä suussa ole kohtaa, joka tuottaisi seksuaalista nautintoa. Osa tekee niin, osa ei suostu mistään hinnasta ja pitää oksettavana.

Kotikuri on sama juttu. Joitain se kiihottaa suunnattomasti, jotkut eivät halua sellaista ja pitävät sitä oksettavana.

Tässä ketjussa on paljon ehdottomuutta ja tuomitsevaa ahdasmielistä suhtautumista. Kumma miten jotakuta häiritsee, mitä jotkut toiset omasta halustasn keskenään tekevät. En haluaisi olla tuon kiihkeimmän haukkuja av-mamman ystävä irl, sen verran ikävä suhtautuminen hänellä on kanssaihmisiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologisesti alan ymmärtää, kun joku sanoi, että kun hänellä ei ole itsekuria tehdä asioita niin on oikein rankaisemalla kompensoida sitä itsekurin/saamattomuuden puutetta.

Eli asia on niinkuin uumoilinkin ja kirjoitin, että se rankaiseminen ikäänkuin hyvittää hänen puutteensa tai huonoutensa.

Kun on niin huono ja heikko ihminen niin häntä saakin rangaista.

Siis luulen ymmärtäväni miten tämä kuvio toimii, mutta ei se siitä rankaisemisesta mihinkään parane vaan vaatii terapiaa ja keskusteluja, ihan jonkun muun kanssa kuin pelkästään sen kotikuri-miehen.

Sitä en edelleenkään ymmärrä mikä siinä miehessä on niin ylivertaista ja täydellistä, että voi toimia ylimpänä tuomarina ja piiskaajana?

Mikä siihen oikeuttaa?

Huono itsekuri ei tarkoita, että olisi jotenkin ihmisenä huono tai kelpaamaton. Lähes kaikilla ihmisillä on joidenkin asioiden suhteen huono itsekuri.

Miehen ei tarvitse olla täydellinen jotta voisi pitää kotikuria naiselleen. Ihan niin kuin vanhemman tai lastenhoitajankaan ei tarvitse olla täydellinen pitääkseen kuria lapsille.

Sitä en ymmärrä, miksei asia muka paranisi rankaisemisesta kun se tosiasiassa tapahtuu juuri niin. Keskustelu ei ratkaise kaikkea, vaan monesti ihminen tarvitsee rinnalle niitä pakkokeinoja.

No siksihän se kurittaminen onkin turhaa, kun on ihan ok, ettei aina ole itsekuria. Se kurittaminenhan nimenomaan tekee siitä kurin puuttumisesta tuomittavaa.

Itsekurin puutteesta on usein ihmiselle paljon haittaa. Esim. tunnen yhden joka sai koulusta potkut kun oli liikaa tehtäviä tekemättä (tehtävät jäivät laiskuuden vuoksi tekemättä vaikka hän sinällään tiesi, että niiden tekeminen olisi järkevää ja hyödyllistä).

Vain hän itse voi päättää toisenlaisesta tiestä. Motivointi tapahtuu hyvällä

Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan.

Se keppi on koulusta erottaminen. Normaali seuraus. Muuta ei tarvita.

Paitsi mahdollisesti tukea elämänhallintaan. Itsetunnon vahvistamista

Koulusta erottaminen on toki keppi. Mutta se ei enää korjaa sitä alkuperäistä ongelmaa vaan tulee liian myöhään, kun vahinko eli opintojen jääminen kesken on jo silloin tapahtunut.

Parhaan tuloksen saamiseksi seuraus/rangaistus/keppi tarvittaisiin jo paljon aikaisemmin.

Ihminen tekee itse valintansa. Oppii. Kasvaa ja kehittyy. Ihan ilman keppiä kehittyy parhaiten. Tämä ihminen olisi tarvinnut tukea ja kannustusta jo paljon aikaisemmin

Aika erikoinen teoria, kun yhteiskunta on täynnä erilaisia keppejä. Kepitön yhteiskunta romahtaisi.

Yhteiskunnan kepit on olemassa ja ne on selkeitä. Et tee hommia ja tulet erotetuksi. Etsit uuden polun. Teet uusia valintoja. Teet rikoksen ja saat tuomion. Teet taas uusia valintoja.

Ei kenenkään muun tarvitse tarjota keppiä. Ei lapsellekaan. Joskus pahaa tehnyt tarvitsee läheiseltään tukea eniten kun on tehnyt virheitä. Apua saada itsensä kasaan.

Pelko ei koskaan kehitä mitään. Eikä toisen alistaminen tee kenestäkään yhtään parempaa.

Lapsi ei ole lain edessä rangaistusvastuussa. Näin ollen lapsen rankaiseminen jää kokonaan vanhempien, hoitajien ja opettajien tehtäväksi. Vanhempi/hoitaja/opettaja tukee lasta ja samalla tarvittaessa rankaisee kielletyistä teoista ja palkitsee hyvistä teoista.

Nämä asiat eivät ole ristiriidassa keskenään vaan täydentävät toisiaan. "Rajat ja rakkaus."

Lapsen pitää oppia tekemään päätöksiä. Tämä tulee ohjauksen avulla. Se ei vaadi yhtään rangaistusta. Seuraus on luonnollinen jatkumo tapahtumaan. Esim kännykkää ei ole, jos sen rikkoo. Muita rangaistuksia tästä ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ihmisiä joiden ajatuksenjuoksu on kertakaikkiaan sellainen, etten sitä millään ymmärrä.

298, näinhä se on. Toisilla on pienempi itsekuri.

Mutta mitä sitten suosittelisit, että ne rästiin jääneet tehtävät olisi tullut suoritettua?

Olisiko tarvinnut piiskata se itsekuri sille koululaiselle?

Kyllähän aikuiset ihmiset tekevät paljonkin asioita, jotka eivät ole "järkeviä ja hyödyllisiä", se on normaalia. Myös lapsella ja teineillä.

Muutenhan ihmiset olisivat robotteja.

Mutta aikuinen ihminen yleensä tietää, milloin on toimittava vaikka ei huvita ja milloin voi löysätä.

Itse olen alkanut kävellä vastoin punaisia valoja, kun on hiljainen hetki.

Tottakai katson, että autoja ei tule, mutta rikon kyllä lakia.

En pode syllisyytä tai koe olevani vailla itsekuria.

Voin kertoa tämän miehelle ja en saa piiskaa.

Myös monta muuta pikkuasiaa rikon joita en kerro täällä. ;D

Jos itselläni olisi paha itsekuriongelma niin todennäköisesti olisin jälkikäteen hyvin kiitollinen sellaiselle ihmiselle joka saisi sen ratkeamaan esimerkiksi piiskan avulla.

Sinä voit olla, jos olet vinksahtanut...

Yleensä piiska ja muu pakko saa aikaan vihaa, epäoikeudenmukaisuuden kokemusta, vastustusta. Eli opettaa tekemään kahta enemmän väärin. Tämä koskee myös lapsia. Piiska ja pelko opettaa vain vihaamaan.

Aikuisella ajatus on absurdi. Aikuinen osaa välitä. Miettiä tekojen seurauksia. Mikä on oikein ja mikä on väärin. Jos syy tehdä jotain on rangaistuksen pelko, on tämä hyvin arveluttavaa. Ihminen ei erota oikeaa ja väärää. Sääti seuraamusta asiasta. Oppii siis avuttomaksi ja vastuuttomaksi.

Oikeutettu ja teon vakavuuteen suhteutettu rangaistus harvoin saa aikaan sen paremmin vihaa kuin epäoikeudenmukaisuudenkaan kokemusta. Sen sijaan aiheeton tai kohtuuttoman kova rangaistus kyllä tyypillisesti johtaa sellaisiin tunteisiin.

Myös pieni lapsi ymmärtää erittäin hyvin eron toisaalta oikeutetun ja toisaalta epäoikeudenmukaisen rangaistuksen välillä. Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen on meissä sisälle koodattuna.

Ideaalitilanne on totta kai se, että kaikki sisäistäisivät järkevän käytöksen ja toimisivat sen mukaan. Mutta käytännössä tämä ei toteudu useinkaan myöskään aikuisten kohdalla. Sen takia tarvitaan rangaistuksia ylläpitämään sääntöjä myös niissä tilanteissa, kun joku ei halua sääntöjä noudattaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on teiltä pois ja suurikin huoli, jos aikuiset saavat tuosta huvia?

Ymmärrän, että joku pohtii lapsia, mutta kun täällä jo haukutaan alistuvat naisetkin vammaisiksi ym.

Kurittaja M36

Voitko kertoa, mistä löydän kaltaisesi miehen? Miten tunnistan ihmisestä päällepäin, että tämä voisi häntä kiinnostaa? Sellaista ei oikein voi heti kysyäkään.

Oma mieheni ei suostu lainkaan mohinkään kotikurijuttuun eikä myöskään piiskaamaan, vsikka olen mo esti kertonut haaveeni ja pyytänyt. Hän on itseasiassa reagoinut kuin jotkut av mammat tässä ketjussa ja haukkunut mi ut epänormaaliksi ja uhannut erolla, jos sellaista haluan. Eli en ole koskaan saanut kokea näiden fetissieni toteuttamista plus lisöksi on häpeä ja kurja olo, kun on lytätty ja leimattu epänormaaliksi.

On tosi surullinen ajatus, etten ikinä saisi kokea sellaista, mikä on itselle niin tärkeää. Tuntuu että elämä menee ohi ja surettaa. Asia nousi taas mieleeni tästä ketjusta ja olen ollut allapäin koko päivän. Miten löytäisin sellaisen miehrn, joka jakaisi tällaiset asiat myös? Onko miyään vinnkejä?

N44