Ystävä räjähti täysin! Olenko kohtuuton?

Sovin ystäväni kanssa eiliselle treffit leikkipuistoon, tarkoituksena ottaa mukaan sekä minun että hänen lapset.

Emme ole nähneet aikoihin, aika usein on tullut jokin viime hetken este joka sitten on minun osaltani vaikeuttanut tätä pääsemistä. On myös käynyt niin, että olen ihan oikeasti unohtanut koko jutun ja vielä niin, että en ole sitten tullut edes hänelle mitään ilmoittaneeksi. Olen kyllä pahoitellut hänelle asiaa ja ajatellut, että asia varmaan on ok. Ystävä on siis ollut joskus tuohtunut ja toki syystäkin, ymmärrän.

No, eilen menin lasteni kanssa leikkipuistoon ja odottelimme siellä lähemmäksi kaksi tuntia, että ystävä lapsineen tulisi. Viimein kysyin viestillä, ovatko he tulossa ja ystävältä tuli melko välinpitämätön vastaus tyylillä "Valitettavasti emme nyt pääsekään, katsotaan joku toinen kerta."

Kerroin lapsille (jotka olivat odottaneet kavereita paikalle) että Sirkka ja Saku eivät nyt tulekaan, ja itkuhan siitä tuli. Oli pakko lähteä pois puistosta, lässähti koko puistoilu siihen. Ystävälle lähetin viestiä jossa kerroin että olisi voinut ilmoittaa aiemmin niin emme ylipäätään olisi tulleet ja kerroin senkin, että lapsilla on nyt tosi paha mieli, itkevät sun muuta. Ajattelin, että ystävä olisi pahoitellut asiaa mutta mitä vielä! Vastaukseksi tuli taas välinpitämättömän tuntuinen viesti, jossa ystävä laittoi surullisen hymiön ja kirjoitti: Voi harmi :( Joskus tällaista sattuu."

Toistin sanani uudelleen - että miksi ei voinut aiemmin sanoa etteivät tule, niin lapset eivät olisi odotelleet turhaan... Ystävä "räjähti" täysin! Sitten sainkin kuulla syyllistämistä siitä, kuinka nyt varmaan ymmärrän millaista on odotella lasten kanssa ja lohdutella sitten itkuja, kun toinen aina peruu ja ajella pitkiäkin matkoja ihan turhaan.

Myönnän tosiaankin, että näitä perumisia on taholtani tullut aika monta, ja kuten sanottu, en myöskään aina ole muistanut edes perua mitään. Puheet pitkistä matkoistakin on ihan totta. Myönnetään. Mutta asiaa olen jo pahoitellut, ja minusta on naurettavaa, jos aikuinen ihminen lähtee tällaiselle "kostolinjalle". Sillä jonkinlaiselta kostotoimenpiteeltä tämä minusta vaikuttaa :( Ystävän kanssa en nyt kuitenkaan päässyt tässä asiassa eteenpäin, minun käsketään lähinnä katsoa peiliin - vastaus kuulemma löytyy sieltä. Ok, en vain ihan ymmärrä, mitä hyötyä minun on puida virheeltäni, kun ei ne kuitenkaan tämän päivän aikana ole tapahtuneet.. Ystäväni sanoi myös minun olevan kohtuuton.

Haluaisinkin kuulla, olenko teistä nyt ollut kohtuuton ripittäessäni ystävää tästä tämänpäiväisestä vai olisitteko te itse reagoineet samoin?