Lue keskustelun säännöt.
Ystävä räjähti täysin! Olenko kohtuuton?
17.04.2018 |
Sovin ystäväni kanssa eiliselle treffit leikkipuistoon, tarkoituksena ottaa mukaan sekä minun että hänen lapset.
Emme ole nähneet aikoihin, aika usein on tullut jokin viime hetken este joka sitten on minun osaltani vaikeuttanut tätä pääsemistä. On myös käynyt niin, että olen ihan oikeasti unohtanut koko jutun ja vielä niin, että en ole sitten tullut edes hänelle mitään ilmoittaneeksi. Olen kyllä pahoitellut hänelle asiaa ja ajatellut, että asia varmaan on ok. Ystävä on siis ollut joskus tuohtunut ja toki syystäkin, ymmärrän.
No, eilen menin lasteni kanssa leikkipuistoon ja odottelimme siellä lähemmäksi kaksi tuntia, että ystävä lapsineen tulisi. Viimein kysyin viestillä, ovatko he tulossa ja ystävältä tuli melko välinpitämätön vastaus tyylillä "Valitettavasti emme nyt pääsekään, katsotaan joku toinen kerta."
Kerroin lapsille (jotka olivat odottaneet kavereita paikalle) että Sirkka ja Saku eivät nyt tulekaan, ja itkuhan siitä tuli. Oli pakko lähteä pois puistosta, lässähti koko puistoilu siihen. Ystävälle lähetin viestiä jossa kerroin että olisi voinut ilmoittaa aiemmin niin emme ylipäätään olisi tulleet ja kerroin senkin, että lapsilla on nyt tosi paha mieli, itkevät sun muuta. Ajattelin, että ystävä olisi pahoitellut asiaa mutta mitä vielä! Vastaukseksi tuli taas välinpitämättömän tuntuinen viesti, jossa ystävä laittoi surullisen hymiön ja kirjoitti: Voi harmi :( Joskus tällaista sattuu."
Toistin sanani uudelleen - että miksi ei voinut aiemmin sanoa etteivät tule, niin lapset eivät olisi odotelleet turhaan... Ystävä "räjähti" täysin! Sitten sainkin kuulla syyllistämistä siitä, kuinka nyt varmaan ymmärrän millaista on odotella lasten kanssa ja lohdutella sitten itkuja, kun toinen aina peruu ja ajella pitkiäkin matkoja ihan turhaan.
Myönnän tosiaankin, että näitä perumisia on taholtani tullut aika monta, ja kuten sanottu, en myöskään aina ole muistanut edes perua mitään. Puheet pitkistä matkoistakin on ihan totta. Myönnetään. Mutta asiaa olen jo pahoitellut, ja minusta on naurettavaa, jos aikuinen ihminen lähtee tällaiselle "kostolinjalle". Sillä jonkinlaiselta kostotoimenpiteeltä tämä minusta vaikuttaa :( Ystävän kanssa en nyt kuitenkaan päässyt tässä asiassa eteenpäin, minun käsketään lähinnä katsoa peiliin - vastaus kuulemma löytyy sieltä. Ok, en vain ihan ymmärrä, mitä hyötyä minun on puida virheeltäni, kun ei ne kuitenkaan tämän päivän aikana ole tapahtuneet.. Ystäväni sanoi myös minun olevan kohtuuton.
Haluaisinkin kuulla, olenko teistä nyt ollut kohtuuton ripittäessäni ystävää tästä tämänpäiväisestä vai olisitteko te itse reagoineet samoin?
Kommentit (72)
Molemmat te tyhmästi olette käyttäytyneet, mutta ehkä ystäväsi koki tällaisen näpäytyksen aiheelliseksi, kun sinulle ei suoraan sanominen ole auttanut? Olet toki pahoittelut, mutta hyvin vähäiseksi pahoittelujen merkitys jää, jolleivat ne konkretisoidu mitenkään. Pahoittelu on itsestäänselvyys, se mitä sinulta on odotettu, mitä keneltä tahansa odotetaan, on se ettei toista samaa virhettä kerta toisensa jälkeen vaan korjaa tapansa. Ja tämän sinä olet ilmeisesti laiminlyönyt.
Sanoit ettet ymmärrä mitä hyötyä sinun on puida virheitäsi, kun ne eivät ole tänään tapahtuneet. Etkö todella ymmärrä? Etkö näe omassa toiminnassasi sen vertaa korjaamisen varaa, että ymmärtäisit, kun saat tekemäsi virheet oikein tarjottimella eteesi kannettuna?
Ajattele kuinka kurjalta sinusta ja lapsistasi tuntui tänään kun ystävä ei tullutkaan puistoon vaikka olitte sopineet. Ja sitten kuvittele, että kaverisi tekee sinulle saman tempun monta kertaa. Kuinka monta kertaa sinä jaksaisit kuunnella pelkkiä tyhjiä pahoitteluja, kun mikään ei oikeasti muutu, ennen kuin se alkaisi hiertää mielessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, en ole provo. Tiedän ja myönnän, että olen itsekin toiminut väärin mutta tosiaan tätä aiemmin pahoitellut tälle ystävälle. Luulisi siis, että asia on ok. Mutta näköjään ei sitten ollutkaan.
Kyllä mä ajattelen että tässä on kysymys jonkinlaisesta kostosta. Ystävän kanssa on muutama viesti vaihdettu tänään myöhemmin ja ystävä on kirjoittanut suoraan, että "Toivottavasti nyt ymmärrät, miltä tilanne on tuntunut MINUN lapsistani ja minusta. On todella ikävää aina perua tai jättää ilmoittamatta niin, että toinen joutuu odotella määrättämän ajan tietämättä, onko sopimus voimassa vaiko ei."
Eli kyllähän tää joku kosto aivan selvästi on.
Mutta vaikka itse olenkin toiminut väärin, onko sitä pakko muistella koko loppuikä ja onko samalla linjalla pakko jatkaa...?! Sitä en ymmärrä.
T: Ap
Mutta olisitko ilman tätä episodia oppinut jotain?
Vierailija kirjoitti:
Joo, en ole provo. Tiedän ja myönnän, että olen itsekin toiminut väärin mutta tosiaan tätä aiemmin pahoitellut tälle ystävälle. Luulisi siis, että asia on ok. Mutta näköjään ei sitten ollutkaan.
Kyllä mä ajattelen että tässä on kysymys jonkinlaisesta kostosta. Ystävän kanssa on muutama viesti vaihdettu tänään myöhemmin ja ystävä on kirjoittanut suoraan, että "Toivottavasti nyt ymmärrät, miltä tilanne on tuntunut MINUN lapsistani ja minusta. On todella ikävää aina perua tai jättää ilmoittamatta niin, että toinen joutuu odotella määrättämän ajan tietämättä, onko sopimus voimassa vaiko ei."
Eli kyllähän tää joku kosto aivan selvästi on.
Mutta vaikka itse olenkin toiminut väärin, onko sitä pakko muistella koko loppuikä ja onko samalla linjalla pakko jatkaa...?! Sitä en ymmärrä.
T: Ap
Miten olisi, jos te molemmat nyt vetäisitte tahoillanne henkeä, ja sopisitte seuraavaksi uudet pelisäännöt siitä, että tästedes sovitusta pidetään kiinni, ja muutoksista ilmoitetaan hyvissä ajoin. Jos siis kumpikin olette halukkaita vielä jatkamaan ystävyyttänne ja yhdessä puistoilua. Ja toivon teidän molempien muistavan, että mitä ikinä te aikuiset sähläättekin, se vaikuttaa väistämättä myös teidän lapsiinne.
Vierailija kirjoitti:
Mutta vaikka itse olenkin toiminut väärin, onko sitä pakko muistella koko loppuikä ja onko samalla linjalla pakko jatkaa...?! Sitä en ymmärrä.
T: Ap
Olet ihan oikeassa. Unohda jo ystäväsi temppu ja mene eteenpäin. Sovi vaikka ensi viikolle uusi tapaaminen ja mene paikalle ihan ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, en ole provo. Tiedän ja myönnän, että olen itsekin toiminut väärin mutta tosiaan tätä aiemmin pahoitellut tälle ystävälle. Luulisi siis, että asia on ok. Mutta näköjään ei sitten ollutkaan.
Kyllä mä ajattelen että tässä on kysymys jonkinlaisesta kostosta. Ystävän kanssa on muutama viesti vaihdettu tänään myöhemmin ja ystävä on kirjoittanut suoraan, että "Toivottavasti nyt ymmärrät, miltä tilanne on tuntunut MINUN lapsistani ja minusta. On todella ikävää aina perua tai jättää ilmoittamatta niin, että toinen joutuu odotella määrättämän ajan tietämättä, onko sopimus voimassa vaiko ei."
Eli kyllähän tää joku kosto aivan selvästi on.
Mutta vaikka itse olenkin toiminut väärin, onko sitä pakko muistella koko loppuikä ja onko samalla linjalla pakko jatkaa...?! Sitä en ymmärrä.
T: Ap
Niinhän se olikin kosto ja sinä ansaitsit sen täysin. Anteeksipyytely ei paljoa auta jos kerta toisensa jälkeen toistat virheesi. Yhden kerran nyt vielä ymmärtää mutta sen jälkeen pitäisi osata muuttaa tapojaan. Ehkä nyt vihdoin ymmärrät kuinka perseestä käytöksesi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, en itse koe tätä kostamiseksi toisen puolelta vaan totaaliseksi väsymiseksi ja jotenkin on sellainen tunne, että ystäväsi on kokenut olevansa vain itsestäänselvyys. Mielestäni olet ap käyttäytynyt todella välin pitämättömästi ystävääsi ja hänen lapsiaan kohtaan, samalla myös opettanut lapsillesi tietämättäsi miten käyttäytyä.
Itse varmaan sanoisin samalla tavalla kuin ystäväsi. Ehkäpä hänellä on sattunut omalle kohdalle jotain, minkä vuoksi tapaamisenne peruuntui? Ethän sinäkään ole aina muistanut sovittuja juttuja ja ystäväsi on varmasti näpäyttänyt nyt, että tiedät varmasti miltä hänestä tuntuu. Ei aina tarvitse olla kyseessä koston.
Nyt riippuu täysin sinusta itsestäsi, miten selität asian omille lapsillesi. Kerrotko heille, että ystäväsi kosti vai valkoisen valheen, kuten esim. sairastumisen.
Samaistuin nimittäin täysin ystäväsi asemaan. Minulle on käynyt vastaavanlaisesti ja myönnän, että näpäytin häntä. Elämässäni oli tapahtunut vakava asia, mutta en halunnut jakaa tätä ystävälleni, joka oli omalla käytöksellään osoittanut että en edes kiinnosta. Tuolloin näpäytin häntä, mutta eipä käynyt mielessä kosto.
Asioilla on aina kaksi puolta. Nyt sinusta saa kuvan, että olet todella itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Ap on vahingossa unohtanut tapaamiset ja pahoitellut aidosti, toinen ei tule tahallaan ja kostaakseen, siinä on pieni ero.
Ensimmäinen unohdus on vahinko ja pahoittelu riittää. Toinen unohdus on jo sen verran pahempi moka, että pahoittelun lisäksi pitäisi tehdä jotain ettei sama virhe enää toistuisi. Kolmas unohdus alkaa menemään jo välinpitämättömyyden puolelle ja tässä vaiheessa viimeistään pitäisi opetella pitämään kiinni siitä mitä lupaa. Esimerkiksi kännykkähälytys tai pyyntö ystävälle, että soita mulle pari tuntia ennen tapaamista luulisi auttavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, en ole provo. Tiedän ja myönnän, että olen itsekin toiminut väärin mutta tosiaan tätä aiemmin pahoitellut tälle ystävälle. Luulisi siis, että asia on ok. Mutta näköjään ei sitten ollutkaan.
Kyllä mä ajattelen että tässä on kysymys jonkinlaisesta kostosta. Ystävän kanssa on muutama viesti vaihdettu tänään myöhemmin ja ystävä on kirjoittanut suoraan, että "Toivottavasti nyt ymmärrät, miltä tilanne on tuntunut MINUN lapsistani ja minusta. On todella ikävää aina perua tai jättää ilmoittamatta niin, että toinen joutuu odotella määrättämän ajan tietämättä, onko sopimus voimassa vaiko ei."
Eli kyllähän tää joku kosto aivan selvästi on.
Mutta vaikka itse olenkin toiminut väärin, onko sitä pakko muistella koko loppuikä ja onko samalla linjalla pakko jatkaa...?! Sitä en ymmärrä.
T: Ap
Vika onkin just siinä kun et ymmärrä.
Ystävä teki väärin. Jos ap on toiminut itsekkäästi ja hölmösti niin ystävä toimi tässä omien tunteidensa perusteella kusipäisesti kostaakseen.
Tämä palsta pelottaa mua, ihmisten mielestä kosto on jotenkin oikeutettua ja vielä niin että lapset on sijaiskärsijänä? Ap on kuitenkin jo pyytänyt anteeksi ja käsitellyt nuo mokansa ystävän kanssa.
Itse laittaisin välit poikki ihmiseen, joka ryhtyy kostamaan ja "näpäyttelemään". Eiköhän tuossa ole jo välit niin rikki ettei kannata olla tekemisissä. Jos se ystävä todella olisi halunnut käyttäytyä aikuisesti, hän olisi vaan sanonut, ettei enää sovi tuollaisia treffejä, kun ei voi tietää, peruuko ap taas ja että meiltä kotoa voi tulla hakemaan ja mennään siitä sitten yhdessä, emme enää odottele yksin puistossa pitkien ajomatkojen päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on siinä, että ap teki tyhmästi toistuvasti mutta kuitenkin vahingossa, ystävä teki puhdasta ilkeyttään, tahallaan.
Ap:n kaltasia ihmisiä on yllättävän paljon. Voikohan aivoissa olla jokin vaurio, mikä estää näkemästä omaa toimintaa?
Hyvin toimittu tuolta kaverilta 👏. Itse en ole osannut olla noin "pedagoginen" vaan jättänyt ap:n kaltaiset omaan arvoonsa ja jatkanut elämääni ilman heitä.
Ap on vahingossa unohtanut tapaamiset ja pahoitellut aidosti, toinen ei tule tahallaan ja kostaakseen, siinä on pieni ero.