sadistikätilön "raiskattavana"

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan normaalilta synnytykseltä.

Opettele kuitenkin oikeinkirjoitus, pisteiden jälkeiset isot kirjaimet ja yritä saada tekstiä edes vähän lohkotuksi, vaikka kännykällä se onkin vaikeaa. Tekee lukemisesta huomattavasti mukavampaa.

Ei kuulosta ainakaan mun synnytykseltä. Oli hyvät kätilöt, jotka ymmärsivät kipua.

Olisi ollut kiva lukea yksityiskohtaisempaa kuvausta sadistikätilöstä ja hänen kokemastaan nautinnosta. Nyt Ap keskittyy ihan liikaa kuvailemaan itseänsä uhrina.

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut kiva lukea yksityiskohtaisempaa kuvausta sadistikätilöstä ja hänen kokemastaan nautinnosta. Nyt Ap keskittyy ihan liikaa kuvailemaan itseänsä uhrina.

Sadistinen ja empatiakyvytön kätilö taitaakin olla ainoa hahmo, johon sinä kykenet samaistumaan. 

Itse olen synnyttänyt Jorvissa vuosia vuosia sitten ja ensimmäinen synnytys oli todellinen sadistikätilöiden kokoontumispäivä. Arvon rouvat eivät ilmeisesti olleet koskaan nähneet synnytyksen vähemmän mukavia puolia, koska kommentit olivat todella typeriä. "Kuka sulle on ruokaa antanut?" Olin tullut jo edellisenä päivänä sairaalaan, ilmeisesti olisi pitänyt olla syömättä. Vihamielisiä, tylyjä kommentteja ja todella ala-arvoista käytöstä koko ajan. Synnytys kesti lähes 30 tuntia, ja karmeiden kipujen lisäksi koko ajan hirvittävän kivulias koko jalan hermokipu, joka johtui ilmeisesti taitamattoman lääkärin n. 10 epiduraalipistoyrityksestä selkäytimeen. Yhtäkkiä minulla olikin muka skolioosi eikä oikeaa pistopaikkaa löytynyt, mutta totuus on, että huonosti suomea vääntävä tohtori ei vaan osannut asiaansa. Ponnistusvaihe  kesti n.2 tuntia, lakitarjonnassa ollut vauva juuttui pahasti kiinni päästään  ja lopuksi kätilö iski täysillä kahdella kädellä vatsaani, jolloin jo sinertävä vauva singahti ulos ja repi tullessaan paikkojani oikein kunnolla.  Gynekologi totesi jälkeen päin, että olisi pitänyt ehdottomasti tehdä keisarinleikkaus, mutta eipä vaan tehty, vaikka tiedettiin, että lapsella on iso pää ja kyseessä lakitarjonta. Onneksi lapsen päähän muodostunut karmea pahka laski pian eikä lapsi saanut pysyviä vaurioita toisin kuin äiti. Toisella kerralla, kun vihdoin vuosien kuluttua uskalsin toisen lapsen hankkia,  olin menossa Naistenklinikalle, mutta suostuin neuvolan ehdotuksesta kuitenkin menemään keskustelemaan Jorvin kätilön kanssa pieleen menneestä ensimmäisestä synnytyksestä. Ja kas kummaa, kohtelu oli täysin erilaista, kätilöt ihan ok , kivunlievitys parempaa, kätilöopiskelija lisäapuna synnytys ihan siedettävä. Eli kyllä kannattaa valittaa eikä huonoa kohtelua kannata hyväksyä.

Mulla oli hyvät kätilöt ja myös tosi kiva opiskelija oli! Epiduraali mulle suorastaan annettiin väkisin, vaikken tiennyt haluanko sitä. Erilaisia puudutteita tuli joka tuutista. Lopputulos lähes kivuton ja nopea synnytys.

Vierailija kirjoitti:

Kappaleet voivat olla rakenteeltaan monenlaisia. Kappale voi muodostua esimerkiksi sen perusteella, millaista argumentointitapaa kirjoittaja käyttää. Ohessa joitakin esimerkkirakenteita:

- ideavirke + tukivirkkeitä, esim.

- ideavirke + perustelu

- ideavirke + esimerkki

- ideavirke + täsmennys

- virkkeitä + ideavirke

- aikajärjestykseen rakennettu tai ajan ilmausten mukaan jäsentyvä kappale

- aihepiirin mukaan järjestetty kappale

Noilla pääsee jo pitkälle.

Vielä Ap saisi lauserakenteista ehjempiä.

Pin kirjoitti:

Ei minusta kuulosta ollenkaan normaalilta, ja aika monta synnytystarinaa on tullut kuultua.

Tällä palstalla ollaan aina niin asiantuntijoita vain kuultujen tarinoiden perusteella :-D

Pudendiaalin voi antaa siihen koulutettu kätilö. Ainakin Jorvissa vuosi sitten näin kerrottiin, ja siis laitettiin.

Lääkärit selittävät potilaalle mitä toimenpiteessä tapahtuu, kätilöiden pitäisi myös tehdä näin synnyttäjille eikä kohdella  kuin lihapalaa jota pistetään, käännellään, kiskotaan jaloista ja käskytetään huutamalla, kun hämmentynyt ja epävarma synnyttäjä ei tee arvon kätilön mielen mukaan.

Itselläni  teki mieli mustikkasoppaa ja kun pyysin lasillista, kätilö ärähti " et todellakaan saa !"

Tunsin suututtaneeni kätilön ja olin hämilläni , tämä olisi hitto vie voinut selittää miksi en saa juoda . 

Muutenkin tällä kätilöllä oli asenne " Käänny, ota polvista kiinni POLVISTA!  KUUNTELE ! KÄÄNNY! ÄLÄ HUUDA!"

Jos en olisi niin kivuissani, olisin karjaissut takaisin että sinähän siinä huudat...

Mies on verikammoinen joten sovittiin että menen synnyttämään yksin,  en olisi ikinä arvannut että jonkun olisi pitänyt olla pitämässä puoliani kätilöä vastaan  :( 

Mikäli oikeasti syöksysynnytys ei yleensä epiduraalia kerkeä antaa. Sitä ei anneta liian lähellä ponnistusvaihetta.

Kuulostaa siltä, että olisit ollut jossainmäärin hysteerinen jonka vuoksi kätilö oli napakkana ettei tilanne karkaa käsistä. Toisaalta tulee myös ajatus, että sinun on käsketty ponnistaa liian aikaisin. Kyllä puuduttamattomana tuntee milloin pitää ponnistaa, ponnistaminen tulee silloin luonnostaan eikä sitä tarvitse miettiä.

Itse synnyttänyt 2 lasta kotiin ilman kätilöä ja kivunlievitystä koska synnytykset niin nopeita ettei kerennyt lähteä mihinkään eikä ambulanssi tai mediheli kerennyt paikalle. Ponnistusta ei kauaa pystynyt pidättämään ja lapset putkahti maailmaan kahdella ponnistuksella.

Kivuliasta hommaa kyllä oli, mutta siitäkin huolimatta tykkäsin enemmän näistä synnytyksistä kuin synnytyksestä sairaalassa epiduraalin kanssa. Sekin tosin oli hyvä kokemus. Syöksysynnytyksen etu on se, että vaikka kipu olisi jotain käsittämättömän hirveää niin se on nopeasti ohi.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Tämmöistä se on Suomessa. Itse synnytin 10 h ja silti ei "ehditty" antaa kivunlievitystä. Samaten pakotettiin selälleen heti alussa ja nousta ei saanut edes hetkeksi, että olisi saanut kipuja lievitettyä. Tuloksena elinikäiset vammat ja sininen vauva. Ja turha kai sanoakaan, että päätin heti että toista ei tule ja se päätös on pitänyt.

Itse pelkäsin tällaista kokemusta ja olin tehnyt pitkän listan kuinka synnytyksessäni toimitaan eri tilanteissa. Ilmoitin myös heti alkuunsa haluavani olla mahdollisimman paljon keskenään mieheni kanssa. Hyvin toimi. Listaa noudatettiin parhaan mahdollisen tavan mukaan.

Toivottavasti kätilöt saavat käyttää kuulosuojia töissä. Tuohan on aivan kauheaa joutua kuuntelemaan tuollaista päivittäin. Vaikuttaa varmaan kuulon heikkenemiseen pidemmällä aikavälillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletpa epäitsekäs, itselle kyllä on oma henki ja terveys syntymätöntä lasta tärkeämpi ja toivoisin hoitohenkilökunnankin niin ajattelevan.

Eihän minun henkeni tai terveyteni ollut millään tavalla vaarassa, syntymässä olleen vauvan oli. Muistan, kun minua lähdettiin viemään leikkaussaliin, paikalle hälytetty lääkäri totesi, että aikaa ei ole kuin viisi tai korkeintaan kymmenen minuuttia. Täydellisessä maailmassa joku olisi tietenkin huomannut alkavan paniikkini ja saanut minut rauhoitettua. Olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen, että sain lapsen, jonka apgar -pisteet olivat siis heti syntymän jälkeen ne yhdeksän, ja muutaman minuutin kuluttua jo täydet kymmenen. Lapsen, josta on ollut pelkkää iloa kaikki nämä 30 vuotta!  

Muuten hyvä, mutta hätäsektiossa äiti nukutetaan.

Minustakin kuulostaa, että olit hysteerinen koska synnytys ei mennyt käsikirjoituksesi mukaan. Olit suunnitellut epiduraalin, mutta syöksysynnytyksessä sitä ei ehditä antaa. Ei se ole mikään mikä kätilöllä on tarjota tosta noin vaan. Kätilöllä oli mahdollisuus antaa se toinen puudutus, mikä nyt olikaan, mutta koit senkin laiton kidutuksena. Etkä halunnut ponnistaa selällään, mutta itsekin sanoit, että yritit olla puoli-istuvassa asennossa, mutta et pysynyt (eli kyllä, sä itse valuit siihen selällesi, ei se kätilön vika ole) ja suutuit tarjotusta jakkarastakin. On siinä aika kaoottinen tilanne, kun vauvankin vointia pitäisi seurata ja äiti huutaa hysteerisesti, ei ponnista vaan jumittaa tuota "en voi tässä selälläni ponnistaa" ajatusta muttei muuhunkaan pysty. Ei siinä mihinkään ammeeseen siirtymistä enää voi kuvitellakaan, miten se kätilö siellä olisi pystynyt huolehtimaan vauvan turvallisuudesta? Ehkä oli jotain syytä myös tuolle, että et saanut vettä, itsekään en saanut, koska kätilö valmisteli samalla sektioon menoa. Ehkä sulle ei ole voinut sanoa, että vauva on vaarassa, olisit mennyt vielä enemmän paniikkiin, mutta kyllä tuommoinen ponnistamisesta kieltäytyminen ja hysteria toki pistää miettimään, että missä vaiheessa sinne sektioon on vaan mentävä, vauvan takia! Mäkään en kyllä työkseni haluaisi päivät pitkät kuunnella huutoa ja haukkumista ja en varmaan olisi uskaltanut edes sitä puudutusta laittaa, kuulostaa siltä, et olisit voinut vaikka potkaista ja varmaan olet sitä mieltä, että sekin olisi ollut ihan ok, koska sut on "raiskattu". Kehtaatkin. 

Tapahtuneet asiat liittyvät toki normaaliin synnytykseen, muttä kätilön käytös vaikuttaa asiattomalta. Jutut voi sanoa niin monella tapaa. Kuulostaa elämäänsä kyllästyneeltä tyypiltä joka saa tyydytystä olemalla muille ylimielinen ja ilkeä. Toivottavasti pääset yli kokemuksesta! Neuvolasta voit pyytää päästä puhumaan synnytyksestä, vaikka oletkin jo kotiutunut.

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvä, mutta hätäsektiossa äiti nukutetaan.

Oletko varma, että näin toimitaan aina... ? Synnytyksestä on aikaa siis se 30 vuotta. Tällä ei tietty ole erityistä merkitystä, koska paniikkikohtauksen syy ei ollut ulkoinen vaan oman pääni sisäisen. Ymmärtääkseni täällä puhutaan juuri synnyttäjän omasta kokemuksesta, mikä voi suurestikin erota siitä, miten asiat ikään kuin oikeasti menivät. Kaikki me ei olla yhtä vahvaa tekoa. Itse tosin hämmästyin reaktioitani. Sillä, kuten olen jo todennutkin, minut oli kyllä leikattu vaikean endometrioosin vuoksi kaksi kertaa jo varsin nuorena. Sitä ennen tietysti kärsin myös hyvin voimakkaista endometrioosikivuista, joten sietämättömiltä tuntuvien endometrioosikipujen vuoksi lattioilla konttailukin oli tuttua.

En ole juuri koskaan puhunut tästä kokemuksesta. Eikä ehkä olisi kannattanut nytkään. ;)

Olen kuullut, että joillain kätilöillä on niin vahvat omat mielipiteet, jotka ovat heidän mielestään ainoat oikeat. Erikoisia tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvä, mutta hätäsektiossa äiti nukutetaan.

Oletko varma, että näin toimitaan aina... ? Synnytyksestä on aikaa siis se 30 vuotta. Tällä ei tietty ole erityistä merkitystä, koska paniikkikohtauksen syy ei ollut ulkoinen vaan oman pääni sisäisen. Ymmärtääkseni täällä puhutaan juuri synnyttäjän omasta kokemuksesta, mikä voi suurestikin erota siitä, miten asiat ikään kuin oikeasti menivät. Kaikki me ei olla yhtä vahvaa tekoa. Itse tosin hämmästyin reaktioitani. Sillä, kuten olen jo todennutkin, minut oli kyllä leikattu vaikean endometrioosin vuoksi kaksi kertaa jo varsin nuorena. Sitä ennen tietysti kärsin myös hyvin voimakkaista endometrioosikivuista, joten sietämättömiltä tuntuvien endometrioosikipujen vuoksi lattioilla konttailukin oli tuttua.

En ole juuri koskaan puhunut tästä kokemuksesta. Eikä ehkä olisi kannattanut nytkään. ;)

Jatkan vielä sen verran, että ehkä nukuttamisesta/kevyestä humauksesta olisi kannattanut mainita minullekin... ? Sitä ei kukaan tehnyt. Paniikkikohtaukseni sai alkunsa juuri siitä kauhun tunteesta, kun en ymmärtänyt, että vaikka epiduraalia ei enää voida antaa, minut tainnutetaan jollakin muulla tapaa. Siinä vaiheessa ajatustoimintani oli jo melko sumeaa. Sen kuitenkin aistin, että henkilökunnalla oli kiire ja oli tosi kyseessä. (Minähän en ollut ulkomailla asumiseni vuoksi käynyt myöskään äitiysneuvolassa, jossa tällainen hätäsektiomahdollisuuskin ehkä otetaan esille... ?).

Vierailija kirjoitti:

Mikäli oikeasti syöksysynnytys ei yleensä epiduraalia kerkeä antaa. Sitä ei anneta liian lähellä ponnistusvaihetta.

Kuulostaa siltä, että olisit ollut jossainmäärin hysteerinen jonka vuoksi kätilö oli napakkana ettei tilanne karkaa käsistä. Toisaalta tulee myös ajatus, että sinun on käsketty ponnistaa liian aikaisin. Kyllä puuduttamattomana tuntee milloin pitää ponnistaa, ponnistaminen tulee silloin luonnostaan eikä sitä tarvitse miettiä.

Itse synnyttänyt 2 lasta kotiin ilman kätilöä ja kivunlievitystä koska synnytykset niin nopeita ettei kerennyt lähteä mihinkään eikä ambulanssi tai mediheli kerennyt paikalle. Ponnistusta ei kauaa pystynyt pidättämään ja lapset putkahti maailmaan kahdella ponnistuksella.

Kivuliasta hommaa kyllä oli, mutta siitäkin huolimatta tykkäsin enemmän näistä synnytyksistä kuin synnytyksestä sairaalassa epiduraalin kanssa. Sekin tosin oli hyvä kokemus. Syöksysynnytyksen etu on se, että vaikka kipu olisi jotain käsittämättömän hirveää niin se on nopeasti ohi.

En kyllä muista kummastakaan synnytyksestäni tarvetta ponnistaa, molemmat syntyneet noin 4h, ilman kivunlievitystä, toinen oli kyllä hirveän kivulias ja rauhaton synnytys, opiskelijoita 3kpl, kätilöiden vuoronvaihto, mutta kyllä molemmissa synnytyksissä on kätilön pitänyt sanoa nyt ponnistat, toisessa ponnistusvaihe 4min, ensimmäisessä 7min.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, että joillain kätilöillä on niin vahvat omat mielipiteet, jotka ovat heidän mielestään ainoat oikeat. Erikoisia tapauksia.

Ja ne mielipiteet ovat paljon paremmat kuin jonkun hysteerisen huutajan mielipiteet, kun se ei edes kyllä tai ei pysty vastaamaan kysymykseen