sadistikätilön "raiskattavana"

”Kesken hirveän kivun kätilö pakotti minut ammeesta selälleni vuoteelle jotta antaisi pudentaalipuudutuksen. selällään oo oli jo hirveä tuska, mutta hirvein hetki seurasi:ketarat levälleen ja piikillä pisto emättimeen, joka sattui järjettömästi eikä puuduttanut yhtään.”

Tässä kohtaa sain keskivahvan siemensyösyn.

Vierailija kirjoitti:

Kätilön on erittäin tärkeää pitää tilanne niin sanotusti hallinnassa. Siinä on kätilöllä ihan valtava vastuu kun synnytys on käynnissä. Jos olet huutanut hysteerisenä, niin se on tietysti ollut kötilöllekin kova paikka. On saattanut Hyvinkin hieman säikähtää tilannetta ja selkeästi on pyrkinyt siihen, että lapsi syntyisi mahdollisimman äkkiä.

Kyllä asenteet on syvällä, tuntematta todellisuutta, kuorossa lauletaan ylistyslaulua kätilölle ja ap. syyllistetään ja lyötyä lyödään entisestään.

Kaikki on äidin syytä. Aina. Ap.on itse aiheuttanut tilanteen. Turha toivoa edes pientä myötätuntoa, toisin kuin

tässäkin kommentissa sympatiapisteet saa kätilö, vaikka luulisi kätilön ammatissa olevan niitä, jotka eivät sovi alalle ja on ap. oma syy päätyä tuollaiseen tilanteeseen missä ap. on ollut.

Kyllä nainen on toiselle naiselle susi.

Intti oli pahempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytykset ovat erilaisia. Ihmisten kokemus ja muistikuvat vaihtelevat. Ap on ollut hädässä ja sekaisin. Se on normaalia ja siihen saa apua.

Jos huutaa, kätilön on pakko korottaa äänensä. Vauva voi tukehtua napanuoraansa, mutta lujaa huutava nainen on hyvässä hapessa.

Kipuun ei kuole, eikä terve ihminen jää marisemaan kivun aiheuttamaa kasvojen menetystä. Kivun kokemus pitää vain hyväksyä: se oli ja meni eikä ollut kenenkään syy (ellei miehen :) )

Synnyttäminen sattuu. Puudutus ei onnistu enää myöhäisessä vaiheessa.

Tsemppiä, selvitä asia pääsi sisällä ja iloitse lapsesta.

Jos kätilön käytös on ollut epäasiallista niin se pitäisi vain hiljaa mielessään hyväksyä? Ei todellakaan! Asia on selvitettävä synnytyssairaalan henkilökunnan kanssa, ei vain oman pään sisällä.

Monet jättävät asian selvittämättä, sillä pelkäävät leimaantuvansa hankalaksi potilaaksi ja sen vuoksi saisivat vielä heikompaa hoitoa.

Miksi oli vain yksi kätilö?

No, ei kukaan ole koskaan väittänyt että synnytys on helppoa ja kivutonta. Mitenkähän ennen on selvitty? Ei tuo nyt miltään järisyttävältä kuulosta. Sitä kyllä ihmettelin ettei vettä annettu kun pyydettiin.

En tiedä mitä aloittaja oli synnytyssuunnitelmaan tehnyt, ainakin hän oli itse pyytänyt pudentaalin sillä ei ne kätilöt sitä pistä jos sitä ei pyydä. Miten ohmeessä aloittaja luuli ettei puudutuspiikin laitto satu? Hammaslääkärissäkin ikeneen pistäminen sattuu ja tuntuu ja kun pistetään kohdunkaulan alueelle sattuu aivan tuhottomasti. Tiedän tämän kun olen kokenut sen. Ammeeseen kätilö ei varmaankaan voinut enää päästää jos oli yksin hoitamassa synnytyksen jostain syystä, sillä kuka ottaa lapsen vastaan ammeessa ja kuka auttaa ja pitää synnyttäjää ettei hän liu veden alle jos voimat loppuu kesken? Se vauva pitää nostaa kerralla ylös vedestä sitä ei saa pompottaa veden ja ilman välillä jottei vedä vettä keuhkoon. Tämä tapahtuu heti kun kasvot nousee vedenpinnan päälle ja napanuoran vaikutus lakkaa. pKertomuksesta tuli sellainen kuva että paikalla oli vain kätilö ja synnyttäjä.

Kätilön kielenkäyttö vaikutti napakalta, mutta millä sävyllä se sanottiin tietää vain paikallaolijat. En siis puolustele huonoa käytöstä. Itselleni kätilö sanoi kovalla äänellä, melkein huusi, että älä huuda! ponnistusvaiheessa mutta ei heti selittänyt miksi ei, sitten vasta seuraavalla ponnistuksen aikana. Loukkaannuin moisesta aikanani, nyt se ei ole merkitsevää ja sain asiasta puhua neuvolassa, se auttoi. Lisäksi synnytyksestäni lapsi vietiin lähes heti pois koska oli hengittänyt vihreää lapsivettä ja näin hänet uudestaan vasta puolentoista vuorokauden päästä koska minua ei siirretty Helsinkiin koska” olin tarpeeksi hyvinvoiva” Kotiuduin mahdollisimman nopeasti kun sain luvan jotta pääsin näkemään lapseni. Imetystä aloittelin hänen kuvansa kanssa ja pumppasin käsin elintärkeitä ensimaitotippoja joita vein hänelle. Maito nousi kunnolla vasta 4. päivänä kun pääsin hänen kanssaan lastenosastolle 24h.

Eli aloittajan kannattaa pyytää päästä puhumaan synnytyksestä kunnolla jotta se ei jää vaivaamaan loppuelämäksi vaan pääset keskittymään lapseesi täysillä. Itselläni synnytyksen hoitanut kätilö ei päässyt sairaalassa keskustelemaan vuorojen vuoksi ja synnytyskeskustelu oli yhtä tyhjän kanssa silloin kun olimme enemmän huolissamme lapsesta kuin mitä synnytyksessä tapahtui. Keskustelijakin ei ollut ottanut selvää mitä lapsellemme kuluu vaan kyseli meiltä miten hänellä menee. Olimme siinä vaiheessa saaneet puhelinnumeron Helsinkiin osastolle ja kysyneet vointia. Ehkä tietosuoja oli jo voimassa ja synnytysosasto ei saanut tietoa enää Helsingistä.

Omituinen keissi. Tulee vahvasti olo, että synnyttäjällä oli aivan toisenlainen, elokuvamainen kuva koko touhusta. Että vähän ähkäistään pää punaisena ja hikisenä ja seuraavassa kuvassa jo ollaankin meikattuna ja hiukset kammatttuina lapsi käärönä kainalossa ja huone täynnä kukkia ja lahjoja.

Kyllä minuakin aikoinaan hirvitti se, että joudun menettämään kontrollini omasta kropastani. Se oli vaikea paikka, mutta ymmärsin sen, että jos alan nyt vastustella ja vetää hommaa omaa päätyyni niin lapselle ja itselleni käy kalpaten. Minun on vaikea olla toisten ihmisten ohjattavana mutta tässä tilanteessa en muuta voinut kuin kuunnella saamiani ohjeita. Ihan napakasti minuakin komennettiin kyllä.

Eppari leikattiin ekassa synnytyksessä, muissa ei tarvittu. En keskittynyt omaan itseeni missään synnytyksissä enkä odottanut päänsilitystä ja paijailua, halusin vain, että joku ohjaa minut nyt läpi synnytyksen, koska itse en siihen kuitenkaan kykenisi yksin. Se asia tuli selväksi.

En muista itse sanaakaan kätilöiden ja itseni välisestä sananvaihdosta. Sen verran oli kyytiä päällä. Siksi uskon, että aloittaja tarinoi aikansa kuluksi. Masokisti ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö mitä raiskaus on? Älä käytä sitä väärin ja vähennä oikeasti raiskattujen tuskaa.

Kaikki on raiskausta. Et taida olla oikein tällä vuosikymnenellä kun raiskaat ihmisiä kieltämällä heidän omakohtaisen kokemuksensa. Jos henkilö tuntee tulleensa raiskatuksi, hän on tullut raiskatuksi! #listenandbelieve #metoo

Suomessa kipuun suhtaudutaan hyvin eri tavalla kuin missään muualla. Kuolevallekaan ei anneta kunnon lievitystä, kun siitähän voisi tulla addikti vielä siinä viimeisen parin päivän sisällä.

Olen synnyttännyt onneksi muualla kuin Suomessa ja kivunlievitys oli ihan huippua. Kun olen kertonut tutuille Suomessa synnyttäneille eivät ole olleet uskoa. Ei tarvinnut pyytää, rukoilla, kaikkea ehdotettiin ja pidettiin huolta että oloni on mukava. Monta kertaa kysyttiin vointiani ja jaksamistani, kannustettiin kivalla tavalla. Oli sellainen olo, että olivat siellä minua auttaakseen eivätkä johtamassa. Koko ajan myös kerrottiin, että valmistaudu nyt tähän, tämä tapahtuu seuraavaksi.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä aloittaja oli synnytyssuunnitelmaan tehnyt, ainakin hän oli itse pyytänyt pudentaalin sillä ei ne kätilöt sitä pistä jos sitä ei pyydä. Miten ohmeessä aloittaja luuli ettei puudutuspiikin laitto satu? Hammaslääkärissäkin ikeneen pistäminen sattuu ja tuntuu ja kun pistetään kohdunkaulan alueelle sattuu aivan tuhottomasti. Tiedän tämän kun olen kokenut sen. Ammeeseen kätilö ei varmaankaan voinut enää päästää jos oli yksin hoitamassa synnytyksen jostain syystä, sillä kuka ottaa lapsen vastaan ammeessa ja kuka auttaa ja pitää synnyttäjää ettei hän liu veden alle jos voimat loppuu kesken? Se vauva pitää nostaa kerralla ylös vedestä sitä ei saa pompottaa veden ja ilman välillä jottei vedä vettä keuhkoon. Tämä tapahtuu heti kun kasvot nousee vedenpinnan päälle ja napanuoran vaikutus lakkaa. pKertomuksesta tuli sellainen kuva että paikalla oli vain kätilö ja synnyttäjä.

Kätilön kielenkäyttö vaikutti napakalta, mutta millä sävyllä se sanottiin tietää vain paikallaolijat. En siis puolustele huonoa käytöstä. Itselleni kätilö sanoi kovalla äänellä, melkein huusi, että älä huuda! ponnistusvaiheessa mutta ei heti selittänyt miksi ei, sitten vasta seuraavalla ponnistuksen aikana. Loukkaannuin moisesta aikanani, nyt se ei ole merkitsevää ja sain asiasta puhua neuvolassa, se auttoi. Lisäksi synnytyksestäni lapsi vietiin lähes heti pois koska oli hengittänyt vihreää lapsivettä ja näin hänet uudestaan vasta puolentoista vuorokauden päästä koska minua ei siirretty Helsinkiin koska” olin tarpeeksi hyvinvoiva” Kotiuduin mahdollisimman nopeasti kun sain luvan jotta pääsin näkemään lapseni. Imetystä aloittelin hänen kuvansa kanssa ja pumppasin käsin elintärkeitä ensimaitotippoja joita vein hänelle. Maito nousi kunnolla vasta 4. päivänä kun pääsin hänen kanssaan lastenosastolle 24h.

Eli aloittajan kannattaa pyytää päästä puhumaan synnytyksestä kunnolla jotta se ei jää vaivaamaan loppuelämäksi vaan pääset keskittymään lapseesi täysillä. Itselläni synnytyksen hoitanut kätilö ei päässyt sairaalassa keskustelemaan vuorojen vuoksi ja synnytyskeskustelu oli yhtä tyhjän kanssa silloin kun olimme enemmän huolissamme lapsesta kuin mitä synnytyksessä tapahtui. Keskustelijakin ei ollut ottanut selvää mitä lapsellemme kuluu vaan kyseli meiltä miten hänellä menee. Olimme siinä vaiheessa saaneet puhelinnumeron Helsinkiin osastolle ja kysyneet vointia. Ehkä tietosuoja oli jo voimassa ja synnytysosasto ei saanut tietoa enää Helsingistä.

Missä käyt hammaslääkärissä? Puudutuspiikin laitto EI satu. Ensin alue paikallispuudutetaan geelillä ja sitten kun se on vaikuttanut laitetaan piikki. Ei satu yhtään.

Vierailija kirjoitti:

No, ei kukaan ole koskaan väittänyt että synnytys on helppoa ja kivutonta. Mitenkähän ennen on selvitty? Ei tuo nyt miltään järisyttävältä kuulosta. Sitä kyllä ihmettelin ettei vettä annettu kun pyydettiin.

Ennen synnytettiim paljon turvallisimmassa ilmapiirissä ja helpommin, toisin kuin nykyään kun äiti on oman onnensa nojassa ja niin kuin ap. tapauksessa oli vain yksi kätilö apuna.

Ennen, eli vielä 90-luvulle saakka lähes jokaisessa sairaalassa oli synnytysvalmennus, myös yksilötasolla, sairaalaan tutustuttiin etukäteen ja henkilökuntaa oli moninkertaisesti, myös lastenhoitajat, jolloin äiti saattoi synnyttää hallitusti ja turvallisessa ympäristössä. Tilanne muuttui, kun isät tulivat synnytykseen ja korvasivat alanammattilaisen äidin tukihenkilön.

Vaikka ennen ei ollut kipulääkitystä, mutta oli muita ei-lääketiett. kivunlievitysmenelmiä, johon henkilökunnalla oli aikaa ja osaamista.

Minulla avautumisvaihe kesti 36h ja ponnistusvaihekin toista tuntia, joten monenlaista kätilöä tuli nähtyä..

Ensimmäinen oli nuori, ihana ja reipas, mutta hän ei kauaa kanssamme ollut.

Toinen oli vanhempi, joka vähätteli kipujani minkä ehti (ilokaasu ei minulle sopinut ja muuta ei voinut vielä antaa). Tuosta jäi todella tyly kuva.

Kolmannet (tässä vaiheessa kätilöitä oli kaksi) eivät tienneet mistään mitään ja ihmettelivät minun ja mieheni kuullen etteivät tiedä mitä seuraavaksi yritettäisiin?!?! Kysyin parista tuntemuksesta että onko normaalia ja vastaus oli "Ei me tiedetä" WTF? Miten kätilöt voivat sanoa noin ensisynnyttäjälle joka on täysin heidän varassaan? Mies meinasi hermostua tuossa jo tosissaan.

Neljäs kätilö oli taas aivan mahtava. Iloinen, mutta otti ohjat varmasti käsiinsä ja itsellänikin luottamus suoritukseen palasi. Hän tajusi heti että ensimmäinen epiduraalineula oli vaturallaan ja sain uuden joka toimi! Harmi ettei lapsi ehtinyt ihan hänen vuoronsa aikana syntymään. Edistyttiin kuitenkin huimasti.

Viimeisten kanssa oli jälleen mielenkiintoisempaa... Minulla oksetti ja kommentti oli ettei nyt ehdi. Siis ihan kuin se olisi ollut minun vallassa. Onneksi mies oli nopea ja ehti antaa pussin ennen kuin oksot lensi kaaressa! Näillä kätilöillä oli myös tapana jutella omia juttujaan ponnistusvaiheessa kun eniten ohjeita tarvitsin (epi vei ponnistustarpeentunteen kokonaan, joten en tiennyt tarkkaan milloin toimia) ja närkästyivät useaan otteeseen kun jouduin heidän omat jutut keskeyttämään. Kerran karjahdinkin heille että MINÄKIN OLEN TÄÄLLÄ!

Tuohon kaikkeen kun lisätään kolme unetonta yötä, syömättömyys, järkyttävät kivut ennen toista epiä ja se ettei me edes tiedetä ketä kaikkia "ylimääräisiä" harjoittelijoita tms huoneessa ramppasi niin voi sanoa että aika kaoottinen kokemus oli. Silti olen toista menossa tekemään.

Hyi kauhistus, miten kamala kokemus sinulla on ollut :'( En voi edes kuvitella tuota tuskaa. Kyllä ainakin meille synnytysvalmennuksessa painotettiin moneen otteeseen, kuinka tärkeää kivunlievitys on ja sitä pitää pyytää ja saada tarvittaessa. Noh, onneksi en joutunut koskaan alatiesynnytykseen, koska vaadin suunnitellun sektion. Siinä oli kyllä kivunlievitykset paikoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kipuun suhtaudutaan hyvin eri tavalla kuin missään muualla. Kuolevallekaan ei anneta kunnon lievitystä, kun siitähän voisi tulla addikti vielä siinä viimeisen parin päivän sisällä.

Olen synnyttännyt onneksi muualla kuin Suomessa ja kivunlievitys oli ihan huippua. Kun olen kertonut tutuille Suomessa synnyttäneille eivät ole olleet uskoa. Ei tarvinnut pyytää, rukoilla, kaikkea ehdotettiin ja pidettiin huolta että oloni on mukava. Monta kertaa kysyttiin vointiani ja jaksamistani, kannustettiin kivalla tavalla. Oli sellainen olo, että olivat siellä minua auttaakseen eivätkä johtamassa. Koko ajan myös kerrottiin, että valmistaudu nyt tähän, tämä tapahtuu seuraavaksi.

Samat kokemukset. Suomessa en suostuisi ikinä synnyttämään, niin kylmää kyytiä äiti saa.

Voi voi. Kun kätilö neuvoo, niin on syytä kuunnella ja noudattaa neuvoja. Ja jos puudutuspiikin laitto tekee niiin kipeää, niin jätä lapsen teko muille. Kätilö on synnytyksessä vastuussa kahdesta ihmisestä, äidistä ja lapsesta. Jos hän käskee työntää, niin silloin työnnetään, ei aleta "tarjoiluja" tilaamaan. Kukaan ei kuole vartissa janoon. Vauvalla ei kovin hyvin mene, jos jää synnytyskanavaan pitkäksi aikaa sen takia, ettei äiti toimi neuvojen mukaan.

Mulle sanottiin heti kärkeen, että ”meille lapsi on tietysti ykkönen” ja sen kyllä huomasi! Äidistä vius!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä aloittaja oli synnytyssuunnitelmaan tehnyt, ainakin hän oli itse pyytänyt pudentaalin sillä ei ne kätilöt sitä pistä jos sitä ei pyydä. Miten ohmeessä aloittaja luuli ettei puudutuspiikin laitto satu? Hammaslääkärissäkin ikeneen pistäminen sattuu ja tuntuu ja kun pistetään kohdunkaulan alueelle sattuu aivan tuhottomasti. Tiedän tämän kun olen kokenut sen. Ammeeseen kätilö ei varmaankaan voinut enää päästää jos oli yksin hoitamassa synnytyksen jostain syystä, sillä kuka ottaa lapsen vastaan ammeessa ja kuka auttaa ja pitää synnyttäjää ettei hän liu veden alle jos voimat loppuu kesken? Se vauva pitää nostaa kerralla ylös vedestä sitä ei saa pompottaa veden ja ilman välillä jottei vedä vettä keuhkoon. Tämä tapahtuu heti kun kasvot nousee vedenpinnan päälle ja napanuoran vaikutus lakkaa. pKertomuksesta tuli sellainen kuva että paikalla oli vain kätilö ja synnyttäjä.

Kätilön kielenkäyttö vaikutti napakalta, mutta millä sävyllä se sanottiin tietää vain paikallaolijat. En siis puolustele huonoa käytöstä. Itselleni kätilö sanoi kovalla äänellä, melkein huusi, että älä huuda! ponnistusvaiheessa mutta ei heti selittänyt miksi ei, sitten vasta seuraavalla ponnistuksen aikana. Loukkaannuin moisesta aikanani, nyt se ei ole merkitsevää ja sain asiasta puhua neuvolassa, se auttoi. Lisäksi synnytyksestäni lapsi vietiin lähes heti pois koska oli hengittänyt vihreää lapsivettä ja näin hänet uudestaan vasta puolentoista vuorokauden päästä koska minua ei siirretty Helsinkiin koska” olin tarpeeksi hyvinvoiva” Kotiuduin mahdollisimman nopeasti kun sain luvan jotta pääsin näkemään lapseni. Imetystä aloittelin hänen kuvansa kanssa ja pumppasin käsin elintärkeitä ensimaitotippoja joita vein hänelle. Maito nousi kunnolla vasta 4. päivänä kun pääsin hänen kanssaan lastenosastolle 24h.

Eli aloittajan kannattaa pyytää päästä puhumaan synnytyksestä kunnolla jotta se ei jää vaivaamaan loppuelämäksi vaan pääset keskittymään lapseesi täysillä. Itselläni synnytyksen hoitanut kätilö ei päässyt sairaalassa keskustelemaan vuorojen vuoksi ja synnytyskeskustelu oli yhtä tyhjän kanssa silloin kun olimme enemmän huolissamme lapsesta kuin mitä synnytyksessä tapahtui. Keskustelijakin ei ollut ottanut selvää mitä lapsellemme kuluu vaan kyseli meiltä miten hänellä menee. Olimme siinä vaiheessa saaneet puhelinnumeron Helsinkiin osastolle ja kysyneet vointia. Ehkä tietosuoja oli jo voimassa ja synnytysosasto ei saanut tietoa enää Helsingistä.

Missä käyt hammaslääkärissä? Puudutuspiikin laitto EI satu. Ensin alue paikallispuudutetaan geelillä ja sitten kun se on vaikuttanut laitetaan piikki. Ei satu yhtään.

Ei ole ikinä missään hammaslääkärissä julkisella jossa olen ollut, ole annettu vaihtoehtoa mihinkään puudutegeeliin. Ehkä jos sanoisi että on neulakammo tai hammaslääkäripelko niin ehkä sitten. Ja yksi hammas on poistettu alaleuasta kirurgisesti pelkän puudutteiden kanssa. Silloin kyllä pelotti ja oli inhoittavaa se piikkien laitto ja niitä tuli monta ympäri leukoja.

Hoituri, synnyttänyt kirjoitti:

Voi voi. Kun kätilö neuvoo, niin on syytä kuunnella ja noudattaa neuvoja. Ja jos puudutuspiikin laitto tekee niiin kipeää, niin jätä lapsen teko muille. Kätilö on synnytyksessä vastuussa kahdesta ihmisestä, äidistä ja lapsesta. Jos hän käskee työntää, niin silloin työnnetään, ei aleta "tarjoiluja" tilaamaan. Kukaan ei kuole vartissa janoon. Vauvalla ei kovin hyvin mene, jos jää synnytyskanavaan pitkäksi aikaa sen takia, ettei äiti toimi neuvojen mukaan.

Jotta Suomessa lapsi saadaan turvallisesti maailmaan kätilön tulee olla tuimailmeinen ja epäystövällinen Justiina, mahdollisesti kaulin kädessä, toisin kuin esim.Ranskassa, jossa kätilöt ovat ystävällisiä, hienotunteisia, tekevät kaikkensa äidin olon helpottamiseksi, kyselevät äidin vointia ja tuntemuksia, kertovat tarkasti mitä tapahtuu seuraavaksi ja miksi jne. Kätilöt ovat äidin turva ja tuki, toisin kuin Suomessa.

Ei tarvitse ihmetellä, jos suomalaiset naiset eivät halua synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä aloittaja oli synnytyssuunnitelmaan tehnyt, ainakin hän oli itse pyytänyt pudentaalin sillä ei ne kätilöt sitä pistä jos sitä ei pyydä. Miten ohmeessä aloittaja luuli ettei puudutuspiikin laitto satu? Hammaslääkärissäkin ikeneen pistäminen sattuu ja tuntuu ja kun pistetään kohdunkaulan alueelle sattuu aivan tuhottomasti. Tiedän tämän kun olen kokenut sen. Ammeeseen kätilö ei varmaankaan voinut enää päästää jos oli yksin hoitamassa synnytyksen jostain syystä, sillä kuka ottaa lapsen vastaan ammeessa ja kuka auttaa ja pitää synnyttäjää ettei hän liu veden alle jos voimat loppuu kesken? Se vauva pitää nostaa kerralla ylös vedestä sitä ei saa pompottaa veden ja ilman välillä jottei vedä vettä keuhkoon. Tämä tapahtuu heti kun kasvot nousee vedenpinnan päälle ja napanuoran vaikutus lakkaa. pKertomuksesta tuli sellainen kuva että paikalla oli vain kätilö ja synnyttäjä.

Kätilön kielenkäyttö vaikutti napakalta, mutta millä sävyllä se sanottiin tietää vain paikallaolijat. En siis puolustele huonoa käytöstä. Itselleni kätilö sanoi kovalla äänellä, melkein huusi, että älä huuda! ponnistusvaiheessa mutta ei heti selittänyt miksi ei, sitten vasta seuraavalla ponnistuksen aikana. Loukkaannuin moisesta aikanani, nyt se ei ole merkitsevää ja sain asiasta puhua neuvolassa, se auttoi. Lisäksi synnytyksestäni lapsi vietiin lähes heti pois koska oli hengittänyt vihreää lapsivettä ja näin hänet uudestaan vasta puolentoista vuorokauden päästä koska minua ei siirretty Helsinkiin koska” olin tarpeeksi hyvinvoiva” Kotiuduin mahdollisimman nopeasti kun sain luvan jotta pääsin näkemään lapseni. Imetystä aloittelin hänen kuvansa kanssa ja pumppasin käsin elintärkeitä ensimaitotippoja joita vein hänelle. Maito nousi kunnolla vasta 4. päivänä kun pääsin hänen kanssaan lastenosastolle 24h.

Eli aloittajan kannattaa pyytää päästä puhumaan synnytyksestä kunnolla jotta se ei jää vaivaamaan loppuelämäksi vaan pääset keskittymään lapseesi täysillä. Itselläni synnytyksen hoitanut kätilö ei päässyt sairaalassa keskustelemaan vuorojen vuoksi ja synnytyskeskustelu oli yhtä tyhjän kanssa silloin kun olimme enemmän huolissamme lapsesta kuin mitä synnytyksessä tapahtui. Keskustelijakin ei ollut ottanut selvää mitä lapsellemme kuluu vaan kyseli meiltä miten hänellä menee. Olimme siinä vaiheessa saaneet puhelinnumeron Helsinkiin osastolle ja kysyneet vointia. Ehkä tietosuoja oli jo voimassa ja synnytysosasto ei saanut tietoa enää Helsingistä.

Missä käyt hammaslääkärissä? Puudutuspiikin laitto EI satu. Ensin alue paikallispuudutetaan geelillä ja sitten kun se on vaikuttanut laitetaan piikki. Ei satu yhtään.

Ei ole ikinä missään hammaslääkärissä julkisella jossa olen ollut, ole annettu vaihtoehtoa mihinkään puudutegeeliin. Ehkä jos sanoisi että on neulakammo tai hammaslääkäripelko niin ehkä sitten. Ja yksi hammas on poistettu alaleuasta kirurgisesti pelkän puudutteiden kanssa. Silloin kyllä pelotti ja oli inhoittavaa se piikkien laitto ja niitä tuli monta ympäri leukoja.

Kyllä suurin osa hammaslääkäreistä, ainakin nuoremman sukupolven hammaslääkäreistä laittavat puudutusgeelin ja sen jälkeen ekaksi antavat pienen annoksen puudutusainetta, jonka antavat hetken vaikuttaa, jonka jälkeen vasta varsinainen puudutus. Tietysti tämä vie ylimääräistä aikaa. Näin on aina minulle tehty, vaikka en ole pyytänyt ja kipukynnys on korkea, eikä ole pelkotiloja. Nykyisin tämä on itsestään selvä juttu.