sadistikätilön "raiskattavana"

Nyt on kyllä ap:llä puurot ja vellit sekaisin. Yllättävän hyvin muistat tapahtumat ja repliikit. Kätilö on takuulla tehnyt kaikkensa että saa lapsesi syntymään hyväkuntoisena huutavan ja vettä purnaavan äidin kanssa, joka ei selvästikään ollut valmis edes äidiksi. Aivan normaaleita käytäntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kätilön ja synnyttäjän kommunikaatio ei ole pelannut aloittajan synnyttäessä lainkaan. Vaikka synnytys oli normaali, kätilö teki työnsä asiallisesti (vaikka ei varmaan siltä tuntunut) ja vauva syntyi terveenä, synnyttäjälle on jäänyt tilanteesta selvästi trauma. 

Ammattitaitoinen kätilö saa synnyttäjän luottamaan itseensä ja noudattamaan ohjeitaan sekä tukeutumaan kivuissaan kätilöön. Tässä tapauksessa synnyttäjä ei ole tuntenut luottamusta kätilöön ja ei ole ymmärtänyt kätilön tarkoitusperiä ja kätilön sekä synnyttäjän yhteistyö on huonontunut koko ajan synnytyksen edetessä.

Minusta on väärin, että täällä vähätellään aloittajan saamaa traumaa. Synnytys on kivuliasta, mutta ei sen pidä tuntua kidutukselta eikä varsinkaan siltä, että synnyttäjää ei kuunnella, eikä hänelle selitetä miksi mikäkin asia tehdään, miksi jokin asia evätään eikä häntä varoiteta jos jokin toimenpide tulee olemaan kivulias.

Synnytys on herkkä tapahtuma, kivulias ja pelottava sekä vaativa. Se on myös kätilön ja synnyttäjän yhteistyötä. Jos synnyttäjä tuntee jääneensä ilman apua, siinä on ammattilaiselle miettimisen paikka, mitä seuraavalla kerralla voisi tehdä toisin. Ikävä kyllä nyt on saatu aikaiseksi taas yksi nainen, joka pelkää lähteä synnyttämään uudelleen.

Liioitteleva otsikko saa erään vähättelemään.

Niinhän sinäkin teet. Vai onko sinun mielestäsi asiallista toimintaa olla edes kertomatta, mistä syystä synnyttäjä ei saa juoda vettä? En minä tiedä, mikä se syy voisi olla. Kertokaa te jotka tiedätte.

Mistä syystä synnytyksen avustaminen on nykyään niin mahdottoman vaikeaa? Siinä voi olla ristiriita, että synnyttäjän pitäisi tuntea ja kuulostella itseään, omia tuntemuksiaan ja toimia sen mukaan, mutta kätilö on lääketieteellisen ohjeistuksen ja työergonomian orja. Ei synnyttäjä voi olla sellaisessa asennossa, että kätilön ergonomia kärsii - mutta kuka piittaa synnyttäjän ergonomisesta asennosta?

Sen ymmärrän, että ammattitaitoinen ja asiallisesti työtään tekevä kätilö voi olla tarvittaessa hyvinkin topakka, mutta ei silti tarvitse olla suorastaan sadistiselta vaikuttava silloin, kun toinen on niin ilmiselvästi tuskissaan.

Lukisit ketjun ennen kommenttia, selitetty monta kertaa miksei vettä annettu.

Olen synnyttänyt ennen kuin epiduraalia oli keksittykään eikä muita kivunlievytyksiäkään, ja meitä on aika paljon, emmekä ole siitä tuollaista meteliä nostaneet. HUoh;mitä kermaperseitä nykynaiset ovat.

Voimia sinulle ap. Tuo on todella ikävää. Synnytyskipu on pahimmillaan hirveää, aivan kamalaa. Minä synnytin esikoiseni ilman sietämätöntä kipukokemusta mutta toisen kohdalla kipu oli varmaan jotain sellaista, mitä sinä kuvailit. Minäkin sain niitä puudutuspiikkejä ja ne ovat hirveintä mitä voi olla. Mutta minä selvisin niistä ilokaasun avulla. Vedin sitä kaasua naamaan niin etten tuntenut mitään ja leijuin vaan jossakin :) Mene puhumaan jollekin tuosta kokemuksestasi. Voimia sinulle!

Muista ettet naura liian hersyvästi nyt lähi kuukausina ettei tule pissat housuun. Tiiveste kyllä todennäköisesti jää vähän fuskaamaan niin voi vähän lirahdella.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän ap sen valituksen tekee? Kivuista? En ole kuullut kivutomasta synnytyksestä.

Hysteeriselle huutajalle, jonka pitäisi ponnistaa lapsi ulos ei voi olla kuin jämäkkä. Ponnistusvaiheessa ei muuta ole tehtävissä kuin ponnistaa ja olla huutamatta.

Kun et lukenut aloitusta, minä lainaan sinulle tähän muutaman kohdan ja kommentin:

"Siinä vaiheessa kun en enää kyennyt puhumaan, vain huutamaan, hän sitten kyseli "no nostanko ilokaasua? nostanko? nostanko"en tiedä nostiko kun kerran en kyennyt sanomaan "joo".tosin irtoileva letku vei senkin avun.

Olisi kertonut, miksi aloitetaan pienemmällä annoksella, jota tarvittaessa nostetaan ja laittamaan letkun kiinn.

kesken hirveän kivun kätilö pakotti minut ammeesta selälleni vuoteelle jotta antaisi pudentaalipuudutuksen. selällään oo oli jo hirveä tuska, mutta hirvein hetki seurasi:ketarat levälleen ja piikillä pisto emättimeen, joka sattui järjettömästi eikä puuduttanut yhtään.

Huusin kivusta. "Mun pitää antaa vielä toinen toisellekin puolelle, kätilö ilmoitti. "Mä annan sen supistuksen aikana." ja toinen kidutuspiikki.

Ensimmäisenkin olisi voinut antaa supistuksen aikana, ja toisekseen olisi voinut antaa synnyttäjän olla ammeessa, jos se helpotti SYNNYTTÄJÄN oloa.

"No, nyt ponnistat. jos et ponnista, kipu ei lopu. ala ponnistamaan. Tajuatko että tämä on ohi heti kun vain nyt ponnistat.älä nyt huuda, se vie energiaa ponnistamiselta."Hän hoki kuin idiootille näitä lauseita loppuun asti.

Ap olisi tuntenut itsensä vähemmän idiootiksi, jos kätilö ei olisi vaan hokenut samaa vaan vaikka laulanut.

Sen ohessa hän yritti että ponnistaisin selälleen vuoteessa. yritin kammeta puoli-istuvaan asentoon mutten kyennyt, ja sanoin etten halua synnyttää selälläni,ja kätilö totesi vain että "no, sä itse valut siihen." Sitten hän yritti saada minut synnytysjakkaralle mistä kieltäydyin koska olen kokeillut eikä se sovi minulle, sain todella taistella vastaan hirveän kivun keskellä.

Miksi ei sitten voinut mennä ammeeseen, kun se siinä oli jo valmiina?

En kyennyt ponnistamaan kun kipu oli niin järjetön. Taistelin että pääsin takaisin ammeeseen kun tajusin etten mitään muuta lievitystä tule saamaan. Suuta kuivasi järjettömästi ja pyysin vettä."Ei käy. Nyt me ponnistetaan."kätilö sanoi.

Miksi vettä ei voinut antaa, kun tuskin siitä haittaa olisi ollut. Ap:lla olisi ollut yksi kiusa vähempänä ja olisi voinut janon sijasta keskittyä enemmän ponnistamiseen.

Tämä oli kaikista hetkistä se järjettömin. "Miksen saa edes vettä? Miksi?" En saanut vastausta. Kuitenkin hän alussa ilmoitti että ammeessa ollessa on tärkeää juoda. Mutta kertaakaan hän ei tarjonnut vettä."tajuatko että kipu lakkaa heti kun sinä nyt vain uskaltaisit ponnistamaan."Hän hoki ja hoki. 

Miksi ei tehnyt yhtään mitään saadakseen ap:n rauhoittumaan ja ponnistamaan loitsun lukemisen sijaan?"

Ilmeisesti ap ei "uskaltanut" ponnistaa kun sattui niin kamalasti, ei jaksanut eikä "osannut" . Outoa, jos ei kätilöltä tuon enempää neuvoja löytynyt.

Mulla oli kaksi kiireistä, tylyä ja piittaamatonta kätilöä synnytykseni alussa. Menin Oysin nettisivuille ja täytin siellä palautekaavakkeen. Kirjoitin pitkästi ja tarkasti tilanteen. Synnärin johtajahoitaja soitti minulle, ja puhelusta jäi todella hyvä olo. Hän ymmärsi minua ja sanoi, että kenelläkään ei pitäisi olla niin kiire, ettei pysty kivunlievitystä, tukea tai tietoa synnytyksen etenemisestä antamaan. Kun olin valmis muutaman kuukauden päästä, käsittelin asiat myös näiden kahden kätilön kanssa. Toisen kanssa saimme käytyä rakentavasti ja pahoitellen tilanteet läpi, toinen oli samanlainen vihamielinen minua kohtaan kuin synnytyksessäkin. Pääsin kuitenkin yli asiasta, vaikka alussa tuntui, että en millään pääse eroon vihasta ja katkeruudesta. Toisaalta minut pelasti se, että sain synnytyksen loppuun eli käynnistykseen ja ponnistusvaiheeseen aivan ihanan ja välittävän kätilön. En varmaan koskaan olisi selvinnyt henkisesti synnytyksestä ilman häntä. Voi kun olisit sinäkin saanut hyvän kätilön. Eihän sitä kätilöä hoksaa itse ensisynnyttäjä vaihtaa.

Anna ehdottomasti palautetta!!!!!

Suomalaisen terveyden- ja sairaanhoidon koko kuva: välinpitämätöntä, kylmää, töykeää, sadistista, hällä väliä "hoitoa" syntymästä vanhainkotiin.

En kyllä ymmärrä miten puudutuksen pudentaalipuudutuksen ammeessa veden alla? Ja ei missään ( suomessa ainakkan) olla ponnistusvaiheessa ammeeessa, vain avautumisvaiheess.

Kiva provo ja paljon kommentteja tullut. Hyvä toimittajanplanttu!

Se millä voidaan lääkitä rippuu siitä missä vaiheessa synnytys on.

Ensimmäinen synnytys on useimmiten erittäin kivulias.

Muutama vuosikymmen sitten kaikki synnyttivät luomuna. Niin minäkin viisi lasta.

Uuden elämän saattaminen on tuskaa, mutta sen tuskan unohtaa ennen seuraavaa synnytystä. Luonto on asian hoitanut hienosti.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan alapeukkujen syyksi, että tuskin sinua vain silvottiin auki ilman puudutteita.

Okei, avaan vähän tarkemmin. Olin siis liki kahden vuorokauden aikana saanut jo kaksi epiduraalipuudutusta. Leikkaussalissa minulle sanottiin, että minua EI voida enää puuduttaa. Muistan selvästi, kun lääkäri kokeili vatsanpeitteiden päältä kostealla pumpulilla tai vanulla... ja tunsin sen. Siinä vaiheessa minuun iski hirveä paniikki. En kuitenkaan muista tunteneeni kipua, kun vatsanpeitteet avattiin. Kukaan ei vain tuossa tilanteessa ehtinyt rauhoitella minua, että se epiduraalipuudutus kyllä vaikuttaa jossakin syvemmällä ihon alla. Ja kyllä, ihan oikeasti minua piteli käsistä kaksi ihmistä, ei siis varsinaisesti kivun, vaan oman paniikkini vuoksi. Tilanne oli vauvan osalta hyvin täpärällä, ja henkilökunta teki aivan oikein priorisoidessaan lapsen edun minun edelleni. Pointti oli siis siinä, että minä menin paniikkiin, koska oman väsymykseni vuoksi en enää kyennyt ajattelemaan järkevästi. Siitä paniikkireaktiosta syntyi se traumaattinen kokemus! Sori, jos olen kirjoittanut epäselvästi.

Olenko ainoa jonka mielestä tämä on keksitty/liioiteltu tarina?

Kätilö voi olla ikävä ja tuntua sadistilta, mutta jotenkin tuli mieleen että tämä on jonkun synnytyskertomuksia paljon lukeneen synnyttämättömän tarinointia.

Olen itse saanut kerran pudendaalipuudutteen, eikä sitä ainakaan Kysissä anna kätilö, vaan aina anestesialääkäri, mites muilla?

Mutta jos tarina on tosi (muutama seikka saattaa olla vähän vinksallaan), on tietenkin äärimmäisen kurjaa että sinusta tuntui tuolta.

T. Neljän äiti, jolla on kokemusta vain asiallisista ja ihanista kätilöistä

Kuulostaa että olet ollut paniikkikohtauksen partaalla. Siksi kätilö on toistanut samaa lausetta jotta keskityt olennaiseen. Kurkku suorana huutaminen jännittää väärät lihakset eikä ponnistaminen onnistu. Vettä et saanut koska jos tilanne tuosta olisi pahemmaksi mennyt olisi ollut hätäsektio mahdollinen. Muutenkin on tavallista että oksentaa kivusta ja kun samalla huutaa hallitsemattomasti niin aspiraatio on todennäköinen. Sinulla on ollut ammattitaitoinen kätilö joka on huolehtinut sinun ja vauvan turvallisuudesta.

Tietty valitus. Ne on pakko aina käsitellä.

Harmittaa kun en omasta kätilöstäni tehnyt.

Tuli ihan mieleen omat kouluhammaslääkärikokemukset tuosta! Silloin ei myöskään saanut puudutusta, ja jos sai, niin todella kitsaasti hammashoitaja laittoi sitä. Huvitti ihan, kun kävin viikko sitten kunnallisella hammaslääkärillä ja puudutusta laitettiin tosi reippaasti.

Ei ollut siis tarkoitus verrata synnytystä ja hammaslääkäriä toisiinsa, mutta jotain tuttua tuossa sadistikätilössä oli (vrt.lapsuuden hammaslääkäri). 

Onneksi olen saanut synnyttää turvallisesti, vaikka synnytys kestikin yli 24 tuntia ja lopulta piti turvautua imukuppiin.

Ap katosi! Häntä ei ollutkaan!!! Satu sellainen!!!!

Ei kyllä kuulosta normaalilta synnytykseltä, tai ei ainakaan mun synnytykseltä. Hyvänen aika.

Synnytys jäi yhteen kertaan. Lapseni on 20.