Vaimo raskaana ja suhde umpikujassa.
Vaimoni on raskaana ja meidän suhteemme on umpikujassa. Emme tule toimeen, joka päivä jokin riita tai erimielisyys. Olemme kummatkin todella väsyneitä ja vittuuntuneita. Yritän ymmärtää ja teen kaikkeni että voisimme jatkaa yhdessä mutta teen ns. kaiken väärin.
Teen niin tai näin niin saan paskaa niskaani AIVAN KAIKESTA. Se on ihan sama mikä se asia on, kun vaimoni mielestä se on väärin tai sanon jotain väärin niin näin se on. Näitä ongelmia oli jo ennen raskautta ja nyt ne ovat pahentuneet entisestään. Hänestä minun pitäisi vaan kasvattaa itsehillintää ja niellä lähestulkoon kaikki paska mitä hänen suustaan tulee. Olen iloinen raskaudesta ja lapsi on toivottu, mutta tuntuu siltä ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta yhdessä. Tekee mieli lähinnä jättää vaimo ja lähteä lätkimään, sillä en ole ollut onnellinen kuukausiin.
Olen hyväksynyt sen tosiasian, että laitan oman onnellisuuteni taka-alalle ja yritän miellyttää vaimoani ja tehdä hänelle mahdollisimman hyvän fiiliksen raskauden ajaksi, sillä edistää se myös yhteisen lapsemme hyvinvointia. Tuntuu vaan siltä, että omat voimavarat loppuvat aivan täysin kun en osaa tehdä ikinä mitään oikein ja olen vaan ärsyttävä, vittumainen, turha paska, joka riitelee joka asiasta. MIKÄ AVUKSI? Olemme asiasta puhuneet ja vaimo sanoo ettei aio tai voi muuttua. Minun pitää vain olla hiljaa ja sietää kohtaloni. Asia ok, mutta uskoisin, että tilanne ei varmasti helpota kun lapsi syntyy. Silloinhan varmaan teenkin kaiken vielä enemmän päin vittua.
Onko ainut ratkaisu tilanne siis nyt se, että yritän vaan olla mahdollisimman neutraali ja feikata hymyä ja iloa vaikka vituttaa 24/7? On tää saatana yks työmaa...
Kommentit (88)
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu…
Kun koemme tunne-yhteyden puuttuvan meillä on kaksi tapaa reagoida joko vetäytyminen tai hyökkäys.
Pohjimmiltaan ei ole kyse tiskeistä, siitä onko ne laitettu oikein, ei ole kyse siitä miten pyykit on lajiteltu, välttämättä sitä syytä pahalle ololle ei edes itse tajua. Kyse on reagoinnista siihen että toinen ei ole tunnetasolla saatavissa.
Kysy nyt ap itseltäsi miksi et näe että sun puolisolla on pahaolla. Kysy itseltäsi huomioita puolison tarpeet, tunteeko hän että on turvassa? Että sä välität hänestä. Tai toinen vaihtoehto , onko hän masentunut?
Onko teillä seksiä? Sanotko hänelle että hän on kaunis? Hierot kipeitä jalkoja? Haet kaupasta mitä hänen mieli tekee. Annat hänen levätä hoitamalla kotityöt?
Osaatko siivota oikeasti ? Vai ootko niinku mun mies oli alkuun, piti pöytä siivoo leivän muruista niin vetäs keskeltä rätillä, käytännössä pöytä näytti samalta kun ennen "siivousta"', kyllä mä sillon sanoin että tee se kunnolla. Nykyään kyllä osaa siivoo, osaa leipoo vaikka täytekakun vaikka 10 vuotta sitten ei osannut ostaa edes jauhoja kaupasta 😀
Vierailija kirjoitti:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu…
Kun koemme tunne-yhteyden puuttuvan meillä on kaksi tapaa reagoida joko vetäytyminen tai hyökkäys.
Pohjimmiltaan ei ole kyse tiskeistä, siitä onko ne laitettu oikein, ei ole kyse siitä miten pyykit on lajiteltu, välttämättä sitä syytä pahalle ololle ei edes itse tajua. Kyse on reagoinnista siihen että toinen ei ole tunnetasolla saatavissa.
Kysy nyt ap itseltäsi miksi et näe että sun puolisolla on pahaolla. Kysy itseltäsi huomioita puolison tarpeet, tunteeko hän että on turvassa? Että sä välität hänestä. Tai toinen vaihtoehto , onko hän masentunut?
Onko teillä seksiä? Sanotko hänelle että hän on kaunis? Hierot kipeitä jalkoja? Haet kaupasta mitä hänen mieli tekee. Annat hänen levätä hoitamalla kotityöt?
Osaatko siivota oikeasti ? Vai ootko niinku mun mies oli alkuun, piti pöytä siivoo leivän muruista niin vetäs keskeltä rätillä, käytännössä pöytä näytti samalta kun ennen "siivousta"', kyllä mä sillon sanoin että tee se kunnolla. Nykyään kyllä osaa siivoo, osaa leipoo vaikka täytekakun vaikka 10 vuotta sitten ei osannut ostaa edes jauhoja kaupasta 😀
Tässä on varmaan hyvä neuvo. Mies voisi kokeilla uhrautumista ja tehdä näitä juttuja naiselle, vaikkei huvittaisikaan. Kyllä nainen alkaa muuttua ajan myötä positiivisemmaksi. Uhrautumis-sanaa käytin siksi, että nainen on tässä selvästi pahis ja miehen pitää silti ruveta pelastamaan naista itsensä kustannuksella.
VitutusMaximus kirjoitti:
Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoi ettei voi muuttua vaan minun pitää nyt vaan yrittää sietää häntä. Jossen kestä niin voin lähteä lätkimään.
Ai että, tämä on varmaan yksi niistä perseisimmistä lauseista, jonka voi kumppanilta kuulla, varsinkin silloin kun se käytös on loukkaavaa ja satuttavaa.
"Mä vaan oon tämmönen." "Mä nyt oon vähän kusipää, mutta sun pitää vaan kestää se." Hah hah haaa.
Ja mitä potaskaa. Aikuisen ihmisen tulisi kyllä pystyä vähän kontrolloimaan käytöstään, varsinkin jos se toistuvasti loukkaa muita.
Melko tuttua. Vaimo alkoi vaikeaksi, ei tosin yhtä vaikeaksi kuin sinulla, 6 kk ennen synnytystä. Joko ollaan hiljaa tai riidellään. Miksi ei olla erottu? En tiedä. Ehkä ollaan molemmat vässyköitä ja on se lapsikin. Juokse kun voit.
Sama meillä. Eukko ei siedä yhtään poikkipuolista sanaa hänestä, koska hän haluaa olla perheensä Neitsyt Maria. Vanhemmilleen ja sukulaisilleen kääntää kaiken aina muiden syyksi ja korostaa omaa huomaavaisuuttaan, että hänen äitinsä kehuu hänet maasta taivaaseen ja sanoo, että jättää poikansa perinnöttömäksi, kun veljeänsäkin vaimo puukottaa selkään. Hän saa tehdä ihan mitä vain, kunhan saa äidilleen kerrottua olevansa kaikista pyhin.
Eipä tässä, vältellään hänen ärsyttämistään ja nautitaan siitä kun ollaan erillään. Onneksi meillä on ihana lapsi. Mutten kehtaa sanoa, että odotan hänen äitinsä kuolemaa enemmän kuin mitään, ettei tarvitse tuota enää sietää. Tosin pelkään myös, että hän ottaa samanlaisen suhteen lapseensa kuin mitä heillä äitinsä kanssa on.
Parhaat puolisot on viety jo lukioikään mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Meistä tukisi varmaan hyvä pari, koska minulla on vaimoasi vastaava mies. Teettää kaikki hommat minulla ja sitten kehtaa valittaa miten ne muka olisi pitänyt tehdä.
Jos vaihdetaan päikseen? :-D Siinä ne olis sitten kaksi täydellistä yhdessä, minun mieheni ja sinun vaimosi...Joo huono vitsi. Luulen ymmärtäväni sinua täydellisesti, vaikka olenkin nainen.
Meillä meni niin, että mittani lopulta täyttyi ja nyt ero on vireillä. Vapauteni koittaa syyskuussa. En siis osaa sinua valitettavasti auttaa.
Näin meilläkin.
Maailman vanhin tarina, tehtäväsi oli antaa hänelle lapsi ja rahasi, teit sen ja nyt olet tarpeeton.
Tuo on lopulta jokaisen miehen kohtalo
Vihainen kirjoitti:
Mä en edes ollut raskaana kun huusin ja haukuin miestä ja käytyäydyin vittumaisesti, en vaan jaksanut enää yrittää ja ottaa vastaan torjutuksi tulemista. Olin ihan valtavan vihainen koko ajan, viha oli ainoa jolla pystyin estää henkistä totaalista romahdusta!
Mikä sitten johti tilanteeseen?
Mies jätti mulle kaikki kotityöt, olin uupunut, stressaantunut, lopulta nukuin 5 tuntia/yö pätkissä. Koin joka päivä tulleeni monella tapaa torjutuksi.Pohjimmiltaan kyse oli miehen seksuaalisesta haluttomuudesta. Tästä seurasi monta asiaa.
1.se että koin olevani viallinen ja ruma, ja sain pelätä että mies pettää kohta kun mä en kelpaa.
2.yritin puhua asiasta , mies yleensä sano ainq en tiedä. Kun kysyin miksi ei halua.
> minulle viesti että hän ei halua edes ajatella asiaa= eipä paljon kiinnosta vaikka musta tuntuu pahalta = EI välitä pätkääkään meidän avioliitosta
3.pyysin miestä menee lääkäriin ja s
Ai että mitä kaunista syyllistämistä. Naisen haluttomuus = miehen syytä (AINA) mutta ai että kun mies on haluton... lääkäriin pitäisi mennä?
Hei, sun pitää ymmärtää että seksi kanssasi oli huonoa, taisit olla aika itsekäs rakastaja. Hyvää seksiä haluaa aina. Mitä teit jotta olisit huomioinut miehen tarpeet paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Melko tuttua. Vaimo alkoi vaikeaksi, ei tosin yhtä vaikeaksi kuin sinulla, 6 kk ennen synnytystä. Joko ollaan hiljaa tai riidellään. Miksi ei olla erottu? En tiedä. Ehkä ollaan molemmat vässyköitä ja on se lapsikin. Juokse kun voit.
Ja sitten ihmetellään, kun suomalaiset naiset eivät enää synnytä.
VitutusMaximus kirjoitti:
Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoi ettei voi muuttua vaan minun pitää nyt vaan yrittää sietää häntä. Jossen kestä niin voin lähteä lätkimään.
Narsistit sanovat noin. Ja ovat hyvin riitaisia. Ja imevät ihmsestä mehut. Jos vaimo on narsisti, ainoa vaihtoehto on juosta.
"Ai että mitä kaunista syyllistämistä. Naisen haluttomuus = miehen syytä (AINA) mutta ai että kun mies on haluton... lääkäriin pitäisi mennä?
Hei, sun pitää ymmärtää että seksi kanssasi oli huonoa, taisit olla aika itsekäs rakastaja. Hyvää seksiä haluaa aina. Mitä teit jotta olisit huomioinut miehen tarpeet paremmin?"
Öö, siemen on istutettu niin mies voi pitää loput palleissaan. Jos haluaa pornoh uoran vaimokseen niin menee onlyfansiin "deittailemaan".
Vihainen kirjoitti:
Mä en edes ollut raskaana kun huusin ja haukuin miestä ja käytyäydyin vittumaisesti, en vaan jaksanut enää yrittää ja ottaa vastaan torjutuksi tulemista. Olin ihan valtavan vihainen koko ajan, viha oli ainoa jolla pystyin estää henkistä totaalista romahdusta!
Mikä sitten johti tilanteeseen?
Mies jätti mulle kaikki kotityöt, olin uupunut, stressaantunut, lopulta nukuin 5 tuntia/yö pätkissä. Koin joka päivä tulleeni monella tapaa torjutuksi.Pohjimmiltaan kyse oli miehen seksuaalisesta haluttomuudesta. Tästä seurasi monta asiaa.
1.se että koin olevani viallinen ja ruma, ja sain pelätä että mies pettää kohta kun mä en kelpaa.
2.yritin puhua asiasta , mies yleensä sano ainq en tiedä. Kun kysyin miksi ei halua.
> minulle viesti että hän ei halua edes ajatella asiaa= eipä paljon kiinnosta vaikka musta tuntuu pahalta = EI välitä pätkääkään meidän avioliitosta
3.pyysin miestä menee lääkäriin ja s
Olet jättänyt jättämästä miestä.
Olet jättänyt pitämättä rajojasi.
Olet jättänyt tarpeesi huomiotta.
Olet jättänyt ottamatta selvää, mistä tuollainen johtuu (persoonallisuushäiriö tai muu luonnevika, luultavasti narsisti, ei muutu).
Olet jättänyt omanarvontuntosi.
Olet jättänyt seisomasta omilla jaloillasi.
Toivon, että avaat silmäsi ja lakkaat anomasta mitään mieheltä. Mitään ei tule tapahtumaan paitsi voimiesi ja mielenterveytesi menetys.
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa ihan perus raskaudelta.
Tää homma on oikeasti niin perseestä, että kyllä äijän naama vituttaa.
Ihan pelkkä olemassa olo, siis kaikkien ihmisten olemassa olo.
Koko ajan särkee ja oksettaa ja olo on yhtä tuskaa.
Lapsia ei vaan ilman tätä paskaa tule.
No ei kuulosta normaalilta .🙄
t. 3 lasta synnyttänyt
Vierailija kirjoitti:
VitutusMaximus kirjoitti:
Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoi ettei voi muuttua vaan minun pitää nyt vaan yrittää sietää häntä. Jossen kestä niin voin lähteä lätkimään.
Ai että, tämä on varmaan yksi niistä perseisimmistä lauseista, jonka voi kumppanilta kuulla, varsinkin silloin kun se käytös on loukkaavaa ja satuttavaa.
"Mä vaan oon tämmönen." "Mä nyt oon vähän kusipää, mutta sun pitää vaan kestää se." Hah hah haaa.
Ja mitä potaskaa. Aikuisen ihmisen tulisi kyllä pystyä vähän kontrolloimaan käytöstään, varsinkin jos se toistuvasti loukkaa muita.
Monta prosenttia miehistä, luultavasti lähes kymmenesosa on narsisteja, asosiaalisia ja psykopaatteja. Oletko ihan tosissasi, että heitä kiinnostaa käyttäytyä niin, etteivät loukkaa muita, kun agenda on loukata muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VitutusMaximus kirjoitti:
Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoi ettei voi muuttua vaan minun pitää nyt vaan yrittää sietää häntä. Jossen kestä niin voin lähteä lätkimään.
Ai että, tämä on varmaan yksi niistä perseisimmistä lauseista, jonka voi kumppanilta kuulla, varsinkin silloin kun se käytös on loukkaavaa ja satuttavaa.
"Mä vaan oon tämmönen." "Mä nyt oon vähän kusipää, mutta sun pitää vaan kestää se." Hah hah haaa.
Ja mitä potaskaa. Aikuisen ihmisen tulisi kyllä pystyä vähän kontrolloimaan käytöstään, varsinkin jos se toistuvasti loukkaa muita.
Monta prosenttia miehistä, luultavasti lähes kymmenesosa on narsisteja, asosiaalisia ja psykopaatteja. Oletko ihan tosissasi, että heitä kiinnostaa käyttäytyä niin, etteivät loukkaa muita, kun agenda on loukata muita.
Ja siis kun tuollainen käytös on havaittu, lähdetään. Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Ero, tietysti.
Lapsen tekeminen parisuhteen pelastamiseksi ei toimi koskaan.
Katumus tulee aina jossain vaiheessa.
Vasektomiaa kannattaa ainakin harkita jos ei halua että vastaava toistuu suhteissa.
Vierailija kirjoitti:
VitutusMaximus kirjoitti:
Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoi ettei voi muuttua vaan minun pitää nyt vaan yrittää sietää häntä. Jossen kestä niin voin lähteä lätkimään.
Ai että, tämä on varmaan yksi niistä perseisimmistä lauseista, jonka voi kumppanilta kuulla, varsinkin silloin kun se käytös on loukkaavaa ja satuttavaa.
"Mä vaan oon tämmönen." "Mä nyt oon vähän kusipää, mutta sun pitää vaan kestää se." Hah hah haaa.
Ja mitä potaskaa. Aikuisen ihmisen tulisi kyllä pystyä vähän kontrolloimaan käytöstään, varsinkin jos se toistuvasti loukkaa muita.
Pappi sanoo niissä puheissaan alttarilla: lupaatko/tahdotko kunnioittaa puolisoasi maan tappiin asti?
Johon vastataan: Tahdon
Vaimo voisi miettiä, vaikka raskaana onkin, kuinka se kunnioitus näkyy hänen päivittäisessä käytöksessä.
Vihainen kirjoitti:
Mä en edes ollut raskaana kun huusin ja haukuin miestä ja käytyäydyin vittumaisesti, en vaan jaksanut enää yrittää ja ottaa vastaan torjutuksi tulemista. Olin ihan valtavan vihainen koko ajan, viha oli ainoa jolla pystyin estää henkistä totaalista romahdusta!
Mikä sitten johti tilanteeseen?
Mies jätti mulle kaikki kotityöt, olin uupunut, stressaantunut, lopulta nukuin 5 tuntia/yö pätkissä. Koin joka päivä tulleeni monella tapaa torjutuksi.Pohjimmiltaan kyse oli miehen seksuaalisesta haluttomuudesta. Tästä seurasi monta asiaa.
1.se että koin olevani viallinen ja ruma, ja sain pelätä että mies pettää kohta kun mä en kelpaa.
2.yritin puhua asiasta , mies yleensä sano ainq en tiedä. Kun kysyin miksi ei halua.
> minulle viesti että hän ei halua edes ajatella asiaa= eipä paljon kiinnosta vaikka musta tuntuu pahalta = EI välitä pätkääkään meidän avioliitosta
3.pyysin miestä menee lääkäriin ja s
Narsistit pihtaavat seksiä vallan ja turhauttamisen välineenä. Heillehän seksi kanssasi on samalla viivalla masturboinnin kanssa, joten turhauttamalla vaimon saa tuplanautinnon -> seksuaalisen pornosta ja narsistisen lähteen vaimon härkkimisestä.
Mä en edes ollut raskaana kun huusin ja haukuin miestä ja käytyäydyin vittumaisesti, en vaan jaksanut enää yrittää ja ottaa vastaan torjutuksi tulemista. Olin ihan valtavan vihainen koko ajan, viha oli ainoa jolla pystyin estää henkistä totaalista romahdusta!
Mikä sitten johti tilanteeseen?
Mies jätti mulle kaikki kotityöt, olin uupunut, stressaantunut, lopulta nukuin 5 tuntia/yö pätkissä. Koin joka päivä tulleeni monella tapaa torjutuksi.
Pohjimmiltaan kyse oli miehen seksuaalisesta haluttomuudesta. Tästä seurasi monta asiaa.
1.se että koin olevani viallinen ja ruma, ja sain pelätä että mies pettää kohta kun mä en kelpaa.
2.yritin puhua asiasta , mies yleensä sano ainq en tiedä. Kun kysyin miksi ei halua.
> minulle viesti että hän ei halua edes ajatella asiaa= eipä paljon kiinnosta vaikka musta tuntuu pahalta = EI välitä pätkääkään meidän avioliitosta
3.pyysin miestä menee lääkäriin ja selvittää onko kyse hormonivajeesta. (Ajan saa netistä varattua ja aikaa meni 5min kun minä lopulta varasin ajan), mies ei aikaa varannut, puhuin siitä varmaan vuoden. kyllä olin helvetin turhautunut, loukkaantunut ja vihainen. Näin paljon minä ja meidän suhde miestä kiinnosti.
4.meni lääkäriin vasta kun uhkasin että lähden ovesta, sai lähetteen verikokeisiin, mutta ei koskaan mennyt niihin! Kuinka vaikeaa!!! (kysyin kerran viikossa että onko käynyt)
5.perui pariterapia ajan , odotin 2 vuotta että varaa uuden (olisi vaatinut yhden txt laiton)
Eipä varannut, vaikka pyysin,itkin , huusin, raivosin ja odotin. Olisi kyllä tullut mukaan jos minä olisin sen varannut, mutta ite ei voi nähdä edes pientä vaivaa.
Sattui somasti että oltiin viime syksystä asti pääosin samaan aikaan kotona kun lapset oli koulussa! Olisi siis kerrankin voinut rauhassa, ilman stressiä rakastella vaikka kuinka kauan, mitä teki mies? No nukkui klo 14-15 päivällä ja mä istuin katkerana yksin hereillä!
Tota halurtomuutta jatku vuotta ja toi et ois ollut aikaa rauhassa rakastella
jatku muutaman kuukauden, ja päivä päivältä olin vaan enemmän rikki ja vihaisempi.
Pariterapia olisi todennäköisesti pelastanut suhteen tuholta, koska ilmeisesti mies ajattelee vain jos terapeutti on 3:na pyöränä mukana, jos mä puhun niin sillä ei oo välii, mutta jos terapeutti sanoo saman niin johan äijän käytös muuttuu ja oikeasti ajattelee asioita. Kahdestaan ollessa työntää vaan maton alle ongelmat eikä puhu!! (Tää o kerran koettu).
Niin ja mun miehen puolustu : mä en.oo tehnyt mitään!!!
Aivan, se se ongelma kultaseni on!
Ei se mitä oot tehnyt vaan se mitä oot jättänyt tekemättä!