Lue keskustelun säännöt.
Vaimo raskaana ja suhde umpikujassa.
VitutusMaximus
16.04.2018 |
Vaimoni on raskaana ja meidän suhteemme on umpikujassa. Emme tule toimeen, joka päivä jokin riita tai erimielisyys. Olemme kummatkin todella väsyneitä ja vittuuntuneita. Yritän ymmärtää ja teen kaikkeni että voisimme jatkaa yhdessä mutta teen ns. kaiken väärin.
Teen niin tai näin niin saan paskaa niskaani AIVAN KAIKESTA. Se on ihan sama mikä se asia on, kun vaimoni mielestä se on väärin tai sanon jotain väärin niin näin se on. Näitä ongelmia oli jo ennen raskautta ja nyt ne ovat pahentuneet entisestään. Hänestä minun pitäisi vaan kasvattaa itsehillintää ja niellä lähestulkoon kaikki paska mitä hänen suustaan tulee. Olen iloinen raskaudesta ja lapsi on toivottu, mutta tuntuu siltä ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta yhdessä. Tekee mieli lähinnä jättää vaimo ja lähteä lätkimään, sillä en ole ollut onnellinen kuukausiin.
Olen hyväksynyt sen tosiasian, että laitan oman onnellisuuteni taka-alalle ja yritän miellyttää vaimoani ja tehdä hänelle mahdollisimman hyvän fiiliksen raskauden ajaksi, sillä edistää se myös yhteisen lapsemme hyvinvointia. Tuntuu vaan siltä, että omat voimavarat loppuvat aivan täysin kun en osaa tehdä ikinä mitään oikein ja olen vaan ärsyttävä, vittumainen, turha paska, joka riitelee joka asiasta. MIKÄ AVUKSI? Olemme asiasta puhuneet ja vaimo sanoo ettei aio tai voi muuttua. Minun pitää vain olla hiljaa ja sietää kohtaloni. Asia ok, mutta uskoisin, että tilanne ei varmasti helpota kun lapsi syntyy. Silloinhan varmaan teenkin kaiken vielä enemmän päin vittua.
Onko ainut ratkaisu tilanne siis nyt se, että yritän vaan olla mahdollisimman neutraali ja feikata hymyä ja iloa vaikka vituttaa 24/7? On tää saatana yks työmaa...
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vaimon pitäis ymmärtää, ettei raskaus oo mikään tekosyy vittuilla ja käyttäytyä epäasiallisesti toista kohtaan. Selvästi oot pohtinut tilannetta ja omaa käytöstäs, joten seuraava askel on se, että vaimo tekee saman.
En nyt puolusta vaimoa, mutta joskus sitä ei itse edes "huomaa". Mulle käy noin, jos yritän elää liian tiukasti ilman hiilareita. Voin kuvitella, että raskaushormoonit ovat vielä pahemmat.
Mutta kun asiasta on sanottu ja keskusteltu, totta kai se pitäisi silloin tiedostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
VitutusMaximus kirjoitti:
Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoi ettei voi muuttua vaan minun pitää nyt vaan yrittää sietää häntä. Jossen kestä niin voin lähteä lätkimään.
Ei siitä mitään tule jos on tarve yrittää muuttaa toista, siinä mielessä vaimo on oikeassa että ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on tai olla hyväkymättä, jolloin on myös parasta lähteä (=erota)
Kyllä miehen pitää vahvana kestää kaikki. Ensin raskaus, sitten vauva-aika, vuosikymmenen kestävä synnytyksen jälkeinen masennus. Sitten tuleekin tyhjän pesänsyndrooma, keski-iänkriisi, eikä mies voi lähteä suhteesta ettei ole auttamatta se sika, joka jättää naisen joka vuosia hoiti niitä lapsia kotona!
Miksi mun korvaan usein särähtää tuo "terapia." Mikä mahtoi olla terapian sisältö? Oliko siellä mitään konkreettisia neuvoa tavalliseen kommunikointiin? Ja siihen että millä tavalla ihminen kuuntelee aktiivisesti. Jos siellä ei edes näitä perusasioita käyty läpi niin terapiat voi unohtaa ja hakeutua peruskommunikoinnin kurssille.
On minä-viestejä ja sinä-viestejä. "Miks sä aina teet noin?" Sinä et koskaan... Sinä aina....
"Ymmärsinkö nyt oikein kun sanoit että..." (aktiivista kuuntelua. Varmistaa ymmärsikö oikeasti mitä toinen tarkoitti).
"Minusta tuntuu kurjalta kun enne kuuntele toisiamme..." (Minä viestit ovat sinä-viestejä positiivisempia)
"Minusta tuntuu ikävältä, kun sinulla ei tunnu olevan hyvä olla..."
"Mitä sitä haluaisit juuri nyt?"
Tiedän, ei ole ihan helpoimmasta päästä kommunikoida silloin, kun itse yrittää ja toinen silti heittää lokaa niskaan. Kerro että haluat yrittää, koska muuten teistä kumpikaan ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
VitutusMaximus kirjoitti:
Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoi ettei voi muuttua vaan minun pitää nyt vaan yrittää sietää häntä. Jossen kestä niin voin lähteä lätkimään.
Ei siitä mitään tule jos on tarve yrittää muuttaa toista, siinä mielessä vaimo on oikeassa että ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on tai olla hyväkymättä, jolloin on myös parasta lähteä (=erota)
Vähän nyt voisi se rouvakin yrittää. Ei kai tuollainen käytös hyväksi ole itsellekään saatika lapselle. Hän tarvitsee ympärilleen hyvin voivat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VitutusMaximus kirjoitti:
Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoi ettei voi muuttua vaan minun pitää nyt vaan yrittää sietää häntä. Jossen kestä niin voin lähteä lätkimään.
Ei siitä mitään tule jos on tarve yrittää muuttaa toista, siinä mielessä vaimo on oikeassa että ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on tai olla hyväkymättä, jolloin on myös parasta lähteä (=erota)
Kyllä miehen pitää vahvana kestää kaikki. Ensin raskaus, sitten vauva-aika, vuosikymmenen kestävä synnytyksen jälkeinen masennus. Sitten tuleekin tyhjän pesänsyndrooma, keski-iänkriisi, eikä mies voi lähteä suhteesta ettei ole auttamatta se sika, joka jättää naisen joka vuosia hoiti niitä lapsia kotona!
Lapsia ei pidä tehdä jos ei niitä pysty hoitamaan ja kyllä minä edellytämme että isä osallistuu siihen hoitamiseen yhtälailla kuin äitikin vaikka he ei keskenään parisuhteessa olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo kiukuttelee koska ei saa munaa ja joutuu siksi tuntemaan itsensä vastenmieliseksi ison mahan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro 16 jatkaa vielä sen verran että yksi vinkki tuli mieleen: asumusero joksikin aikaa.
Nyt olisi tuhannen taalan paikka. Ei vielä ole pientä vauvaa siinä hoidettavana. Sanot vaimolle, että tekee per**ke hommansa just niinkuin itse tykkää, ja että sinun mitta on nyt täynnä ja piste. Sitten lähdet pois ja annat rouvan elellä omassa erinomaisuudessaan.
Ehkä hän tulee järkiinsä, ehkä ei, mutta onpahan yritetty.Näin naisenakin v-tuttaa välillä nämä tapauksrt, että pidetään raskautta jonakin sellaisena tilana että saa käyttäytyä ilman mitään rajoja. Joo, kyllä itselläkin on hormonit heitelleet ja olen ollut silloin itkuherkempi, mutta olen myös osannut nauraa itselleni ja sanoa ääneen että anteeksi, en taida olla oma itseni.
Pitäähän töissäkin osata käyttäytyä, niin miksei sitten kotona? Ei se puoliso mikään roskasanko ole.
Muuten kannatan ideaa, mutta asian voi ilmaista rakentavammin kuin ylhäällä ehdotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia tekstejä pitäisi näyttää kaikille miehille, jotka keskutelevat naistystävän/vaimon kanssa mahdollisesta jälkikasvusta. Aina vedotaan hormooneihin, mutta kyllähän se ottaa koville, kun 9kk kuuntelee nalkuttamista joka asiasta. Edes astianpesukoneen täyttäminen ei mennyt oikein.
No ei tuo kyllä raskaudesta johdu. Ap sanookin, että ongelmia oli jo ennen raskautta.
Itse olin supistelun takia kotona saikulla, kärsin jatkuvasta yöheräilystä, liitoskivuista ja närästyksestä - ja silti käyttäydyin ihan inhimillisesti.
Jotkut vaan antavat itselleen alitajuisesti luvan käyttäytyä "raskaushormonien" takia huonosti. Ei se vittumaisuus raskaudesta johdu.
Niin ja ap, luovuta jo. Lapsesi pärjää paremmin, kun olette yhteishuoltajia ja asutte erillään. Ainainen riitely ei todellakaan ole lapsellekaan hyväksi.
34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 16 jatkaa vielä sen verran että yksi vinkki tuli mieleen: asumusero joksikin aikaa.
Nyt olisi tuhannen taalan paikka. Ei vielä ole pientä vauvaa siinä hoidettavana. Sanot vaimolle, että tekee per**ke hommansa just niinkuin itse tykkää, ja että sinun mitta on nyt täynnä ja piste. Sitten lähdet pois ja annat rouvan elellä omassa erinomaisuudessaan.
Ehkä hän tulee järkiinsä, ehkä ei, mutta onpahan yritetty.Näin naisenakin v-tuttaa välillä nämä tapauksrt, että pidetään raskautta jonakin sellaisena tilana että saa käyttäytyä ilman mitään rajoja. Joo, kyllä itselläkin on hormonit heitelleet ja olen ollut silloin itkuherkempi, mutta olen myös osannut nauraa itselleni ja sanoa ääneen että anteeksi, en taida olla oma itseni.
Pitäähän töissäkin osata käyttäytyä, niin miksei sitten kotona? Ei se puoliso mikään roskasanko ole.Muuten kannatan ideaa, mutta asian voi ilmaista rakentavammin kuin ylhäällä ehdotetaan.
Voi, mutta kun on kerta jo keskusteltu, käyty terapiat ja kaikki, niin aika moni olisi jo hoksannut ajat sitten, että minunkin käytöksessäni taitaa olla jotakin pielessä. Ap:n vaimo ei tätä ole varmaan halunjut edes ajatella, koska aina voi vedota siihen että on raskaana.
Siihen nähden suora puhe alkaisi pikkuhiljaa ehkä olla paikallaan.
Jotkut ihmisethän ihan nauttii toisten pompottelemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VitutusMaximus kirjoitti:
Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoi ettei voi muuttua vaan minun pitää nyt vaan yrittää sietää häntä. Jossen kestä niin voin lähteä lätkimään.
Ei siitä mitään tule jos on tarve yrittää muuttaa toista, siinä mielessä vaimo on oikeassa että ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on tai olla hyväkymättä, jolloin on myös parasta lähteä (=erota)
Kyllä miehen pitää vahvana kestää kaikki. Ensin raskaus, sitten vauva-aika, vuosikymmenen kestävä synnytyksen jälkeinen masennus. Sitten tuleekin tyhjän pesänsyndrooma, keski-iänkriisi, eikä mies voi lähteä suhteesta ettei ole auttamatta se sika, joka jättää naisen joka vuosia hoiti niitä lapsia kotona!
Lapsia ei pidä tehdä jos ei niitä pysty hoitamaan ja kyllä minä edellytämme että isä osallistuu siihen hoitamiseen yhtälailla kuin äitikin vaikka he ei keskenään parisuhteessa olisikaan.
Siinäs ap kuulit. Kyllä sinun pitää nyt vaan kestää kun sen lapsen menit tekemään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi jestas, joku toinen ei reagoi niinku sä. Mä en pillitä kun mulla on pahaolla mä huudan. Tekeekö se susta paremman tai musta huonomman? No ei, ainoastaan erilaisen. Lisäksi joku voi oikeasti masentuakkin jo raskausaikana, ei kukaan halua tuntea itseään hirviöksi, joten ehkä pitäisi selvittää miksi sillä tulevalla äidillä on pahaolla?
Mistä sä tiedät miten tämä kirjoittaja rouvaansa kohtelee?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teidän vaan on parasta erota. Mikäli terapia ja keskustelu ei ole auttanut, niin kovin vähän on tehtävissä. Ei raskaus muuta ketään monisteriksi. Ainakin itse olin vaan herkempi ja itkeä tillitin asiasta kuin asiasta. Jos toisen käytös on kohtuutonta ja jatkuvasti tulee riitaa niin ei siinä vaihtoehtoja juuri sitten ole. Ehkä sellainen tuumaustauko suhteesta voisi selventää asioita ne.
Mitä sinä minulle räyhäät? AP kertoi, että ongelmia oli jo ennen raskautta ja nyt ne on pahentuneet. Terapia ja keskustelu ei ole auttanut. Oli minullakin huono olo ekassa raskaudessa ja oksensin koko ajan putkeen. Ei silti tullut mieleen kertaakaan räyhätä ja kiukutella miehelle. Yleensä huutaminen ja varsinkin omalle rakkaalle, on niin wt käytöstä ettei mitään rajaa. Kyllä katsoisin ettei ihmisellä ole käytöstapoja mikäli ei osaa kumppaniaan kunnioittavasti kohdella olipa tilanne mikä hyvänsä. Ja tämä tietenkin koskee molempia osapuolia.
Vierailija kirjoitti:
Sanot vaimolle, että tekee per**ke hommansa just niinkuin itse tykkää, ja että sinun mitta on nyt täynnä ja piste. Sitten lähdet pois ja annat rouvan elellä omassa erinomaisuudessaan.
Ei se puoliso mikään roskasanko ole.
Just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VitutusMaximus kirjoitti:
Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoi ettei voi muuttua vaan minun pitää nyt vaan yrittää sietää häntä. Jossen kestä niin voin lähteä lätkimään.
Ei siitä mitään tule jos on tarve yrittää muuttaa toista, siinä mielessä vaimo on oikeassa että ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on tai olla hyväkymättä, jolloin on myös parasta lähteä (=erota)
Kyllä miehen pitää vahvana kestää kaikki. Ensin raskaus, sitten vauva-aika, vuosikymmenen kestävä synnytyksen jälkeinen masennus. Sitten tuleekin tyhjän pesänsyndrooma, keski-iänkriisi, eikä mies voi lähteä suhteesta ettei ole auttamatta se sika, joka jättää naisen joka vuosia hoiti niitä lapsia kotona!
Lapsia ei pidä tehdä jos ei niitä pysty hoitamaan ja kyllä minä edellytämme että isä osallistuu siihen hoitamiseen yhtälailla kuin äitikin vaikka he ei keskenään parisuhteessa olisikaan.
Siinäs ap kuulit. Kyllä sinun pitää nyt vaan kestää kun sen lapsen menit tekemään!
Lasta mutta ei mikään pakko ole kestää puolisoa.
Pari ensimmäistä kuukautta olin niin väsynyt ja huonovointinen, että en tehnyt muuta, kuin käytin koiran aamulla ulkona, kävin töissä ja nukuin. Mies hoiti muut ja mitään ylimääräistä ei tehty. Mikset anna sen väsyneen vaimosi nukkua vaikka 14h vuorokaudessa. Ei se unissaan vittuile.
Pari kertaa on tullut isompi riita, mutta mies on oppinut hillitsemään itseään ja molemmat ymmärretään, että riitely ei ole vauvalle hyväksi. Mies oppi aika nopeasti olemaan tukena. Ei tee mieli itsekään riidellä, koska tarvin jonkun "selvä järkisen" toppuuttelemaan kaiken mailman pelkoja ja ahdistuksia. Saan miehestä valtavasti turvaa. Ehkä vaimosi käytös johtuu peloista ja epävarmuudesta. Yritä rakentaa luottamusta ja turvallisuudentunnetta.
Ollaan molemmat yhtä mieltä siitä, että ei haluta lapselle kotia, missä koko ajan riidellään. Raskausaika on hyvä hetki harjoitella konfliktin käsittelyä rakentavasti. Juttele vaimosi kanssa millaisia vanhempia haluatte olla.
Vierailija kirjoitti:
Nro 16 jatkaa vielä sen verran että yksi vinkki tuli mieleen: asumusero joksikin aikaa.
Nyt olisi tuhannen taalan paikka. Ei vielä ole pientä vauvaa siinä hoidettavana. Sanot vaimolle, että tekee per**ke hommansa just niinkuin itse tykkää, ja että sinun mitta on nyt täynnä ja piste. Sitten lähdet pois ja annat rouvan elellä omassa erinomaisuudessaan.
Ehkä hän tulee järkiinsä, ehkä ei, mutta onpahan yritetty.Näin naisenakin v-tuttaa välillä nämä tapauksrt, että pidetään raskautta jonakin sellaisena tilana että saa käyttäytyä ilman mitään rajoja. Joo, kyllä itselläkin on hormonit heitelleet ja olen ollut silloin itkuherkempi, mutta olen myös osannut nauraa itselleni ja sanoa ääneen että anteeksi, en taida olla oma itseni.
Pitäähän töissäkin osata käyttäytyä, niin miksei sitten kotona? Ei se puoliso mikään roskasanko ole.
Juuri näin minäkin ajattelen. Raskaus on oma valinta ja se ei oikeuta mihinkään diivailuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VitutusMaximus kirjoitti:
Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoi ettei voi muuttua vaan minun pitää nyt vaan yrittää sietää häntä. Jossen kestä niin voin lähteä lätkimään.
Ei siitä mitään tule jos on tarve yrittää muuttaa toista, siinä mielessä vaimo on oikeassa että ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on tai olla hyväkymättä, jolloin on myös parasta lähteä (=erota)
Kyllä miehen pitää vahvana kestää kaikki. Ensin raskaus, sitten vauva-aika, vuosikymmenen kestävä synnytyksen jälkeinen masennus. Sitten tuleekin tyhjän pesänsyndrooma, keski-iänkriisi, eikä mies voi lähteä suhteesta ettei ole auttamatta se sika, joka jättää naisen joka vuosia hoiti niitä lapsia kotona!
Lapsia ei pidä tehdä jos ei niitä pysty hoitamaan ja kyllä minä edellytämme että isä osallistuu siihen hoitamiseen yhtälailla kuin äitikin vaikka he ei keskenään parisuhteessa olisikaan.
Siinäs ap kuulit. Kyllä sinun pitää nyt vaan kestää kun sen lapsen menit tekemään!
Lasta mutta ei mikään pakko ole kestää puolisoa.
Nyt pu-hu-taan-kin puo-li-son käy-tök-ses-tä.
Nro 16 jatkaa vielä sen verran että yksi vinkki tuli mieleen: asumusero joksikin aikaa.
Nyt olisi tuhannen taalan paikka. Ei vielä ole pientä vauvaa siinä hoidettavana. Sanot vaimolle, että tekee per**ke hommansa just niinkuin itse tykkää, ja että sinun mitta on nyt täynnä ja piste. Sitten lähdet pois ja annat rouvan elellä omassa erinomaisuudessaan.
Ehkä hän tulee järkiinsä, ehkä ei, mutta onpahan yritetty.
Näin naisenakin v-tuttaa välillä nämä tapauksrt, että pidetään raskautta jonakin sellaisena tilana että saa käyttäytyä ilman mitään rajoja. Joo, kyllä itselläkin on hormonit heitelleet ja olen ollut silloin itkuherkempi, mutta olen myös osannut nauraa itselleni ja sanoa ääneen että anteeksi, en taida olla oma itseni.
Pitäähän töissäkin osata käyttäytyä, niin miksei sitten kotona? Ei se puoliso mikään roskasanko ole.