Lue keskustelun säännöt.
Vaimo raskaana ja suhde umpikujassa.
VitutusMaximus
16.04.2018 |
Vaimoni on raskaana ja meidän suhteemme on umpikujassa. Emme tule toimeen, joka päivä jokin riita tai erimielisyys. Olemme kummatkin todella väsyneitä ja vittuuntuneita. Yritän ymmärtää ja teen kaikkeni että voisimme jatkaa yhdessä mutta teen ns. kaiken väärin.
Teen niin tai näin niin saan paskaa niskaani AIVAN KAIKESTA. Se on ihan sama mikä se asia on, kun vaimoni mielestä se on väärin tai sanon jotain väärin niin näin se on. Näitä ongelmia oli jo ennen raskautta ja nyt ne ovat pahentuneet entisestään. Hänestä minun pitäisi vaan kasvattaa itsehillintää ja niellä lähestulkoon kaikki paska mitä hänen suustaan tulee. Olen iloinen raskaudesta ja lapsi on toivottu, mutta tuntuu siltä ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta yhdessä. Tekee mieli lähinnä jättää vaimo ja lähteä lätkimään, sillä en ole ollut onnellinen kuukausiin.
Olen hyväksynyt sen tosiasian, että laitan oman onnellisuuteni taka-alalle ja yritän miellyttää vaimoani ja tehdä hänelle mahdollisimman hyvän fiiliksen raskauden ajaksi, sillä edistää se myös yhteisen lapsemme hyvinvointia. Tuntuu vaan siltä, että omat voimavarat loppuvat aivan täysin kun en osaa tehdä ikinä mitään oikein ja olen vaan ärsyttävä, vittumainen, turha paska, joka riitelee joka asiasta. MIKÄ AVUKSI? Olemme asiasta puhuneet ja vaimo sanoo ettei aio tai voi muuttua. Minun pitää vain olla hiljaa ja sietää kohtaloni. Asia ok, mutta uskoisin, että tilanne ei varmasti helpota kun lapsi syntyy. Silloinhan varmaan teenkin kaiken vielä enemmän päin vittua.
Onko ainut ratkaisu tilanne siis nyt se, että yritän vaan olla mahdollisimman neutraali ja feikata hymyä ja iloa vaikka vituttaa 24/7? On tää saatana yks työmaa...
Kommentit (88)
Meillä miehen käsitys siivoamisesta oli suurpiirteisempi kuin minulla. Nyt voi huoletta mies siivota, jälki on oikein hyvää, mutta en minä siinäkään vaadi täydellistä toisintoa omasta tavastani.
Tiskikoneen täytössä meillä on eri tapa, mutta mitäpä väliä sillä on vaikka se on täytetty eri tavalla kuin miten minä teen. Tapoja on erilaisia, mun tapa ei ole ainoa oikea. Jos joku astia ei putsaannu, laitetaan uudestaan tai pestään käsin.
En minä ole parisuhteessa nalkuttaakseni. Enkä minä osaa miehen apuna toimiessani tehdä niitä asioita niin hyvin kuin mies tekee. Yritän osaltani oppia, kuten mieskin. Särmät on hioutuneet vuosien varrella puolin ja toisin.
Yhdessä tässä ollaan, rinnakkain samaan suuntaan katsellaan, eikä päätarkoitus ole se kumpi on oikeassa. Joustetaan tilanteen mukaan MOLEMMAT jos toisella huono päivä. Rakkautta riittää, on riittänyt yli 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen käsitys siivoamisesta oli suurpiirteisempi kuin minulla. Nyt voi huoletta mies siivota, jälki on oikein hyvää, mutta en minä siinäkään vaadi täydellistä toisintoa omasta tavastani.
Tiskikoneen täytössä meillä on eri tapa, mutta mitäpä väliä sillä on vaikka se on täytetty eri tavalla kuin miten minä teen. Tapoja on erilaisia, mun tapa ei ole ainoa oikea. Jos joku astia ei putsaannu, laitetaan uudestaan tai pestään käsin.
En minä ole parisuhteessa nalkuttaakseni. Enkä minä osaa miehen apuna toimiessani tehdä niitä asioita niin hyvin kuin mies tekee. Yritän osaltani oppia, kuten mieskin. Särmät on hioutuneet vuosien varrella puolin ja toisin.
Yhdessä tässä ollaan, rinnakkain samaan suuntaan katsellaan, eikä päätarkoitus ole se kumpi on oikeassa. Joustetaan tilanteen mukaan MOLEMMAT jos toisella huono päivä. Rakkautta riittää, on riittänyt yli 30 vuotta.
Vaikka itse toimisi noin, ei auta yhtään, ellei toinen toimi myös. Riitaan riittä yksi, hyvään suhteeseen tarvitaan kaksi.
VitutusMaximus kirjoitti:
Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoi ettei voi muuttua vaan minun pitää nyt vaan yrittää sietää häntä. Jossen kestä niin voin lähteä lätkimään.
Siinä sinulle vastaus: joko jäät kitumaan tai lähdet lätkimään.
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa ihan perus raskaudelta.
Tää homma on oikeasti niin perseestä, että kyllä äijän naama vituttaa.
Ihan pelkkä olemassa olo, siis kaikkien ihmisten olemassa olo.
Koko ajan särkee ja oksettaa ja olo on yhtä tuskaa.
Lapsia ei vaan ilman tätä paskaa tule.
Ei tuollainen ole mikääm "perusraskaus". En tiedä ketään, itseni mukaan lukien, jolla raskaus olisi muuttanut naisen ihmishirviöksi. Tiedän kyllä, että heitä on, mutta ei sitä pidä normalisoida.
Jos kaikkien ihmisten olemassaolo ottaa noin koville, ja sen miehen erityisesti, niin tulevan äidin kannattaisi laskeutua sieltä täydellisyyden tornistaan hiukan alas ja miettiä omaa käytöstään. Hormonien piikkiin ei kannata yrittää ihan kaikkea laittaa, ikään kuin ei omaa käytöstään voisi mitenkään kontrolloida. Ei työpaikoillakaan katsella hyvällä sellaista raskaana olevaa työntekijää, joka ei osaa olla ihmisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisen parisuhteen mallin annat lapsellesi, jos jäät tuohon suhteeseen?
Luuletko, että lapsen syntymän jälkeen voit olla lapsellesi sellainen isä kuin haluat, jos jatkat vaimosi kanssa samassa asunnossa elämistä ja yhdessäoloa?
Oliko raskaus siis suunniteltu? Miksi tehdä tarkoituksella lapsia suhteeseen joka ei ole alunperinkään terve ja onnellinen...? Niin itsellä kaksi raskautta ollut ja toki jotain vaivaa niiden aikana, mutta minkäänlainen hirviötä minusta ei tullut hormonien takia, koska en ollut sellainen alunperinkään.
Teidän ihan itsenne vuoksi olisi opiskeltava rajojen asettamista ja pitämistä ja omanarvontunnon kehittämistä ja omien tarpeiden tunnistamista ja niistä huolehtimista, kun olette ensin juosseet.