Lue keskustelun säännöt.
Vaimo raskaana ja suhde umpikujassa.
VitutusMaximus
16.04.2018 |
Vaimoni on raskaana ja meidän suhteemme on umpikujassa. Emme tule toimeen, joka päivä jokin riita tai erimielisyys. Olemme kummatkin todella väsyneitä ja vittuuntuneita. Yritän ymmärtää ja teen kaikkeni että voisimme jatkaa yhdessä mutta teen ns. kaiken väärin.
Teen niin tai näin niin saan paskaa niskaani AIVAN KAIKESTA. Se on ihan sama mikä se asia on, kun vaimoni mielestä se on väärin tai sanon jotain väärin niin näin se on. Näitä ongelmia oli jo ennen raskautta ja nyt ne ovat pahentuneet entisestään. Hänestä minun pitäisi vaan kasvattaa itsehillintää ja niellä lähestulkoon kaikki paska mitä hänen suustaan tulee. Olen iloinen raskaudesta ja lapsi on toivottu, mutta tuntuu siltä ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta yhdessä. Tekee mieli lähinnä jättää vaimo ja lähteä lätkimään, sillä en ole ollut onnellinen kuukausiin.
Olen hyväksynyt sen tosiasian, että laitan oman onnellisuuteni taka-alalle ja yritän miellyttää vaimoani ja tehdä hänelle mahdollisimman hyvän fiiliksen raskauden ajaksi, sillä edistää se myös yhteisen lapsemme hyvinvointia. Tuntuu vaan siltä, että omat voimavarat loppuvat aivan täysin kun en osaa tehdä ikinä mitään oikein ja olen vaan ärsyttävä, vittumainen, turha paska, joka riitelee joka asiasta. MIKÄ AVUKSI? Olemme asiasta puhuneet ja vaimo sanoo ettei aio tai voi muuttua. Minun pitää vain olla hiljaa ja sietää kohtaloni. Asia ok, mutta uskoisin, että tilanne ei varmasti helpota kun lapsi syntyy. Silloinhan varmaan teenkin kaiken vielä enemmän päin vittua.
Onko ainut ratkaisu tilanne siis nyt se, että yritän vaan olla mahdollisimman neutraali ja feikata hymyä ja iloa vaikka vituttaa 24/7? On tää saatana yks työmaa...
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VitutusMaximus kirjoitti:
Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoi ettei voi muuttua vaan minun pitää nyt vaan yrittää sietää häntä. Jossen kestä niin voin lähteä lätkimään.
Ei siitä mitään tule jos on tarve yrittää muuttaa toista, siinä mielessä vaimo on oikeassa että ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on tai olla hyväkymättä, jolloin on myös parasta lähteä (=erota)
Kyllä miehen pitää vahvana kestää kaikki. Ensin raskaus, sitten vauva-aika, vuosikymmenen kestävä synnytyksen jälkeinen masennus. Sitten tuleekin tyhjän pesänsyndrooma, keski-iänkriisi, eikä mies voi lähteä suhteesta ettei ole auttamatta se sika, joka jättää naisen joka vuosia hoiti niitä lapsia kotona!
Lapsia ei pidä tehdä jos ei niitä pysty hoitamaan ja kyllä minä edellytämme että isä osallistuu siihen hoitamiseen yhtälailla kuin äitikin vaikka he ei keskenään parisuhteessa olisikaan.
Siinäs ap kuulit. Kyllä sinun pitää nyt vaan kestää kun sen lapsen menit tekemään!
Lasta mutta ei mikään pakko ole kestää puolisoa.
Nyt pu-hu-taan-kin puo-li-son käy-tök-ses-tä.
Puo-li-so-a ei ole pak-ko ke-nen-kään sie-tää vaikka lap-si hänen kanssa olisikin tai olisi tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VitutusMaximus kirjoitti:
Kyllä, olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoi ettei voi muuttua vaan minun pitää nyt vaan yrittää sietää häntä. Jossen kestä niin voin lähteä lätkimään.
Ei siitä mitään tule jos on tarve yrittää muuttaa toista, siinä mielessä vaimo on oikeassa että ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on tai olla hyväkymättä, jolloin on myös parasta lähteä (=erota)
Kyllä miehen pitää vahvana kestää kaikki. Ensin raskaus, sitten vauva-aika, vuosikymmenen kestävä synnytyksen jälkeinen masennus. Sitten tuleekin tyhjän pesänsyndrooma, keski-iänkriisi, eikä mies voi lähteä suhteesta ettei ole auttamatta se sika, joka jättää naisen joka vuosia hoiti niitä lapsia kotona!
Ei tarvii, mutta minusta ero ei välttämättä ole oikea ratkaisu jos suhde on ollut hyvä ja pariskunta rakastanut toisiaan ennen raskautta, ja vaimon käytös on muuttunut yhtäkkiä raskauden myötä.
Jos vastaavia ongelmia oli jo aiemmin, niin miksi nyt rupesitte lapsentekoon?
Onhan se selvä ettei se ratkaise mitään olemassaolevia ongelmia, vaan ainoastaan pahentaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Pari ensimmäistä kuukautta olin niin väsynyt ja huonovointinen, että en tehnyt muuta, kuin käytin koiran aamulla ulkona, kävin töissä ja nukuin. Mies hoiti muut ja mitään ylimääräistä ei tehty. Mikset anna sen väsyneen vaimosi nukkua vaikka 14h vuorokaudessa. Ei se unissaan vittuile.
Pari kertaa on tullut isompi riita, mutta mies on oppinut hillitsemään itseään ja molemmat ymmärretään, että riitely ei ole vauvalle hyväksi. Mies oppi aika nopeasti olemaan tukena. Ei tee mieli itsekään riidellä, koska tarvin jonkun "selvä järkisen" toppuuttelemaan kaiken mailman pelkoja ja ahdistuksia. Saan miehestä valtavasti turvaa. Ehkä vaimosi käytös johtuu peloista ja epävarmuudesta. Yritä rakentaa luottamusta ja turvallisuudentunnetta.
Ollaan molemmat yhtä mieltä siitä, että ei haluta lapselle kotia, missä koko ajan riidellään. Raskausaika on hyvä hetki harjoitella konfliktin käsittelyä rakentavasti. Juttele vaimosi kanssa millaisia vanhempia haluatte olla.
Jatkan vielä omaan kommenttiini. Mielestäni sanonta 'avioliitto on lasten koti' on todella hyvä. Pidän todella tärkänä, että lapseni saa turvallisen kodin, jossa kaikkien perheenjäsenten välillä vallitsee arvostus ja kunnioitus. Vaikka mies välillä ärsyttäisikin, olen valmis lapsen takia hillitsemään itseni. Haluan, että lapsi näkee isänsä vahvana ja turvallisena, eikä minään äidin maahan polkemana vässykkänä.
Hyviä kommentteja ja ajatuksia - kiitos niistä teille kaikille! Se jo auttaa, että tietää ettei muillakaan ole välttämättä niin helppoa.
Yritän parhaani mukaan selviytyä ilman konflikteja, päivitän tilannetta tänne mielelläni myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari ensimmäistä kuukautta olin niin väsynyt ja huonovointinen, että en tehnyt muuta, kuin käytin koiran aamulla ulkona, kävin töissä ja nukuin. Mies hoiti muut ja mitään ylimääräistä ei tehty. Mikset anna sen väsyneen vaimosi nukkua vaikka 14h vuorokaudessa. Ei se unissaan vittuile.
Pari kertaa on tullut isompi riita, mutta mies on oppinut hillitsemään itseään ja molemmat ymmärretään, että riitely ei ole vauvalle hyväksi. Mies oppi aika nopeasti olemaan tukena. Ei tee mieli itsekään riidellä, koska tarvin jonkun "selvä järkisen" toppuuttelemaan kaiken mailman pelkoja ja ahdistuksia. Saan miehestä valtavasti turvaa. Ehkä vaimosi käytös johtuu peloista ja epävarmuudesta. Yritä rakentaa luottamusta ja turvallisuudentunnetta.
Ollaan molemmat yhtä mieltä siitä, että ei haluta lapselle kotia, missä koko ajan riidellään. Raskausaika on hyvä hetki harjoitella konfliktin käsittelyä rakentavasti. Juttele vaimosi kanssa millaisia vanhempia haluatte olla.
Sitä tahtoa ja tunteita muuttaa asioita pitääkin löytyä molemmilta, eikä niin että toinen ei edes yritä kun on sattuu nyt olemaan raskaana.
Jep. Siksi mielestäni kannattaakin keskustella vaimon kanssa vanhemmuudesta. Ehkä vaimosi lopettaa pelkän oman navan tuijotuksen, kun ei ajattele vain pelkkää raskautta, vaan sitä tulevaa uutta ihmistä. Kyllä kai se lapsen hyvinvointi sentään on vaimollesi ensisijaisen tärkeää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi jestas, joku toinen ei reagoi niinku sä. Mä en pillitä kun mulla on pahaolla mä huudan. Tekeekö se susta paremman tai musta huonomman? No ei, ainoastaan erilaisen. Lisäksi joku voi oikeasti masentuakkin jo raskausaikana, ei kukaan halua tuntea itseään hirviöksi, joten ehkä pitäisi selvittää miksi sillä tulevalla äidillä on pahaolla?
Mistä sä tiedät miten tämä kirjoittaja rouvaansa kohtelee?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teidän vaan on parasta erota. Mikäli terapia ja keskustelu ei ole auttanut, niin kovin vähän on tehtävissä. Ei raskaus muuta ketään monisteriksi. Ainakin itse olin vaan herkempi ja itkeä tillitin asiasta kuin asiasta. Jos toisen käytös on kohtuutonta ja jatkuvasti tulee riitaa niin ei siinä vaihtoehtoja juuri sitten ole. Ehkä sellainen tuumaustauko suhteesta voisi selventää asioita ne.
Mitä sinä minulle räyhäät? AP kertoi, että ongelmia oli jo ennen raskautta ja nyt ne on pahentuneet. Terapia ja keskustelu ei ole auttanut. Oli minullakin huono olo ekassa raskaudessa ja oksensin koko ajan putkeen. Ei silti tullut mieleen kertaakaan räyhätä ja kiukutella miehelle. Yleensä huutaminen ja varsinkin omalle rakkaalle, on niin wt käytöstä ettei mitään rajaa. Kyllä katsoisin ettei ihmisellä ole käytöstapoja mikäli ei osaa kumppaniaan kunnioittavasti kohdella olipa tilanne mikä hyvänsä. Ja tämä tietenkin koskee molempia osapuolia.
Onpa tympeä sävy monella. Että kun en minä vaan, niin ei sun muijaskaan saa. Lopettakaa nyt jo. Omaa häntää nostaaksenne yritätte ajaa toista pariskuntaa eroon kesken raskausajan, heitä mitenkään tuntematta. Ei ole nyt oikein aitoa teidän suuri hyvyytenne. Wt-kommentointi on ala-arvoista sekin. Ihmisiä on monenlaisia, ja ne teidän mielestänne epähienot saavat myös lisääntyä. Ettekö mitään rakentavampaa paikkaa keksisi pätemisentarpeellenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi jestas, joku toinen ei reagoi niinku sä. Mä en pillitä kun mulla on pahaolla mä huudan. Tekeekö se susta paremman tai musta huonomman? No ei, ainoastaan erilaisen. Lisäksi joku voi oikeasti masentuakkin jo raskausaikana, ei kukaan halua tuntea itseään hirviöksi, joten ehkä pitäisi selvittää miksi sillä tulevalla äidillä on pahaolla?
Mistä sä tiedät miten tämä kirjoittaja rouvaansa kohtelee?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teidän vaan on parasta erota. Mikäli terapia ja keskustelu ei ole auttanut, niin kovin vähän on tehtävissä. Ei raskaus muuta ketään monisteriksi. Ainakin itse olin vaan herkempi ja itkeä tillitin asiasta kuin asiasta. Jos toisen käytös on kohtuutonta ja jatkuvasti tulee riitaa niin ei siinä vaihtoehtoja juuri sitten ole. Ehkä sellainen tuumaustauko suhteesta voisi selventää asioita ne.
Mitä sinä minulle räyhäät? AP kertoi, että ongelmia oli jo ennen raskautta ja nyt ne on pahentuneet. Terapia ja keskustelu ei ole auttanut. Oli minullakin huono olo ekassa raskaudessa ja oksensin koko ajan putkeen. Ei silti tullut mieleen kertaakaan räyhätä ja kiukutella miehelle. Yleensä huutaminen ja varsinkin omalle rakkaalle, on niin wt käytöstä ettei mitään rajaa. Kyllä katsoisin ettei ihmisellä ole käytöstapoja mikäli ei osaa kumppaniaan kunnioittavasti kohdella olipa tilanne mikä hyvänsä. Ja tämä tietenkin koskee molempia osapuolia.
Onpa tympeä sävy monella. Että kun en minä vaan, niin ei sun muijaskaan saa. Lopettakaa nyt jo. Omaa häntää nostaaksenne yritätte ajaa toista pariskuntaa eroon kesken raskausajan, heitä mitenkään tuntematta. Ei ole nyt oikein aitoa teidän suuri hyvyytenne. Wt-kommentointi on ala-arvoista sekin. Ihmisiä on monenlaisia, ja ne teidän mielestänne epähienot saavat myös lisääntyä. Ettekö mitään rakentavampaa paikkaa keksisi pätemisentarpeellenne?
Sinusta on pätemisentarvetta jos odottaa, että ihmisillä on edes alkeellisimmat käytöstavat ja kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan? Valitettavasti lisääntymiseen ei mitään tutkintoa tarvita. Monesti kyllä tulee mieleen, että se olisi kovasti tarpeellista. Mitä esimerkiksi itse tunnet saavuttavansa huutamisella ja räyhäämisellä? Tuskin mitään kovin rakentavaa siitä koituu. Jokainen , myös ne epähienot, voivat yrittää kehittää myös itseään.
Tässä tapauksessa sympatia ihan ovat kokonaan APN puolella. Odotusaika ja vauvan tulon pitäisi olla onnellista aikaa molemmille vanhemmille, mutta tässä tapauksessa niin ei ole. Mielestäni on kohtuutonta vaatia, että toisen pitää ottaa kiukuttelua ja kuraa koko ajan niskaansa. Siitä vaan katkeroitunut. Tämän kierteen katkaiseminen sitten ainakin tauko tuossa suhteessa on tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia tekstejä pitäisi näyttää kaikille miehille, jotka keskutelevat naistystävän/vaimon kanssa mahdollisesta jälkikasvusta. Aina vedotaan hormooneihin, mutta kyllähän se ottaa koville, kun 9kk kuuntelee nalkuttamista joka asiasta. Edes astianpesukoneen täyttäminen ei mennyt oikein.
No ei tuo kyllä raskaudesta johdu. Ap sanookin, että ongelmia oli jo ennen raskautta.
Itse olin supistelun takia kotona saikulla, kärsin jatkuvasta yöheräilystä, liitoskivuista ja närästyksestä - ja silti käyttäydyin ihan inhimillisesti.
Jotkut vaan antavat itselleen alitajuisesti luvan käyttäytyä "raskaushormonien" takia huonosti. Ei se vittumaisuus raskaudesta johdu.
Tämä. Itsellä nyt tv 36+2 ja juurikin nuo yllämainitut vaivat. Välillä itkettää kun koskee ja turhauttaa, silloin mies halaa, silittää ja sanoo että olen jaksanut hienosti ja enää vähän jäljellä. Ei tulisi mieleenkään huutaa tai haukkua miestä, joka on ollut koko raskauden tukena ja tehnyt kaikkensa että minulla olisi hyvä tai edes siedettävää olla. Ainoat kerrat kun olen vähän äyskähtänyt on liittyneet siihen, että mies on vältellyt seksin harrastamista koska pelkää että minuun sattuu. On yrittänyt kyllä halia ja pitää lähellä senkin edestä, mutta itse haluaisin vielä tässäkin vaiheessa sitä seksiä edes 1-2 kertaa viikossa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi jestas, joku toinen ei reagoi niinku sä. Mä en pillitä kun mulla on pahaolla mä huudan. Tekeekö se susta paremman tai musta huonomman? No ei, ainoastaan erilaisen. Lisäksi joku voi oikeasti masentuakkin jo raskausaikana, ei kukaan halua tuntea itseään hirviöksi, joten ehkä pitäisi selvittää miksi sillä tulevalla äidillä on pahaolla?
Mistä sä tiedät miten tämä kirjoittaja rouvaansa kohtelee?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teidän vaan on parasta erota. Mikäli terapia ja keskustelu ei ole auttanut, niin kovin vähän on tehtävissä. Ei raskaus muuta ketään monisteriksi. Ainakin itse olin vaan herkempi ja itkeä tillitin asiasta kuin asiasta. Jos toisen käytös on kohtuutonta ja jatkuvasti tulee riitaa niin ei siinä vaihtoehtoja juuri sitten ole. Ehkä sellainen tuumaustauko suhteesta voisi selventää asioita ne.
Mitä sinä minulle räyhäät? AP kertoi, että ongelmia oli jo ennen raskautta ja nyt ne on pahentuneet. Terapia ja keskustelu ei ole auttanut. Oli minullakin huono olo ekassa raskaudessa ja oksensin koko ajan putkeen. Ei silti tullut mieleen kertaakaan räyhätä ja kiukutella miehelle. Yleensä huutaminen ja varsinkin omalle rakkaalle, on niin wt käytöstä ettei mitään rajaa. Kyllä katsoisin ettei ihmisellä ole käytöstapoja mikäli ei osaa kumppaniaan kunnioittavasti kohdella olipa tilanne mikä hyvänsä. Ja tämä tietenkin koskee molempia osapuolia.
Onpa tympeä sävy monella. Että kun en minä vaan, niin ei sun muijaskaan saa. Lopettakaa nyt jo. Omaa häntää nostaaksenne yritätte ajaa toista pariskuntaa eroon kesken raskausajan, heitä mitenkään tuntematta. Ei ole nyt oikein aitoa teidän suuri hyvyytenne. Wt-kommentointi on ala-arvoista sekin. Ihmisiä on monenlaisia, ja ne teidän mielestänne epähienot saavat myös lisääntyä. Ettekö mitään rakentavampaa paikkaa keksisi pätemisentarpeellenne?
Sinusta on pätemisentarvetta jos odottaa, että ihmisillä on edes alkeellisimmat käytöstavat ja kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan? Valitettavasti lisääntymiseen ei mitään tutkintoa tarvita. Monesti kyllä tulee mieleen, että se olisi kovasti tarpeellista. Mitä esimerkiksi itse tunnet saavuttavansa huutamisella ja räyhäämisellä? Tuskin mitään kovin rakentavaa siitä koituu. Jokainen , myös ne epähienot, voivat yrittää kehittää myös itseään.
Tässä tapauksessa sympatia ihan ovat kokonaan APN puolella. Odotusaika ja vauvan tulon pitäisi olla onnellista aikaa molemmille vanhemmille, mutta tässä tapauksessa niin ei ole. Mielestäni on kohtuutonta vaatia, että toisen pitää ottaa kiukuttelua ja kuraa koko ajan niskaansa. Siitä vaan katkeroitunut. Tämän kierteen katkaiseminen sitten ainakin tauko tuossa suhteessa on tarpeen.
Miksi sinun sympatiasi ovat maailman tärkein asia? Vaikka antaisit ylläolevan lausuntosi miten vienosti hymyillen, niin paheksuntasi raikuu seuraavaan galaksiin asti. Käytöstapapoliisina olet erinomaisen ponteva, mutta psykologiasta ja tilastomatematiikasta et ymmärrä mitään. Miksi siis oletat olevasi pätevä neuvomaan toista asumuseroon?
Tällä palstalla vallitsee normaalisti suloinen yksimielisyys siitä, että tiskikoneen voi todellakin täyttää väärin. Mutta kaltaisesi ryntäävät kilvan nuolemaan jokaista miestä, joka tulee tänne ymmärrystä kerjäämään. Se mies ei ole voinut teoriassakaan tehdä mitään väärin, mutta nainen on syyllinen jopa siihen paratiisin ensimmäiseen omenaan.
Tosielämässä todella monessa suhteessa eletään jatkuvassa kiukuttelukierteessä joka tapauksessa, ja syyllisiä on yleensä enemmän kuin yksi. Saati että ihan todelliseen kriisiin joudutaan vähemmänkin riitaisissa komboissa jo raskausvaiheessa, ja sitten vauvavuosi on enää kirsikka kakun päälle. Molemmat ovat elämänsä suurimman muutoksen kourissa, samaan aikaan kun ympärillä vain hymistellään ja käsketään nauttia ja miettiä ihanan söpöjä lastenhuoneratkaisuja. Sinun vaatimuksesi ei asiaa mitenkään muuta, paitsi että yrität pakottaa tosiasiat maton alle.
Lisäksi vihjaat, että minunkin olisi pitänyt jättää lisääntymättä - vain, koska kehtasin arvostella sinua. Tämäkö se nyt on sitä hienoa käytöstäsi? Tälläkö tavoin teillä perherauha ylläpidetään, kukaan ei arvostele koska ei uskalla, niin sitten on helppo hymyillä?
En usko, että vanhemmuuteen on mahdollista kasvaa kunnialla, jos ollaan noin puolustuskannalla lähtökohtaisesti, että mitään arvostelua ei saisi kuulua. Nimittäin arvostellakseen se lapsi maailmaan tulee. Voi sen arvostelun toki pitkälle kieltää, mutta silloin kasvatetaan salavihaisia teeskentelijäaikuisia.
Joten ap, nyt on sinulla elämäsi tilaisuus opetella neuvottelemaan ja luomaan win-win -tilanteita. Ja totuttautua miettimään sitä, miksi toinen räyhää. Lotkauttamatta liikaa korvaa sille, mistä aiheesta räyhätään. Samaan aikaan, kun kuitenkin pitäisi kyetä poimimaan kritiikin asiallinen ydin esiin. Ota tilaisuus haasteena.
Miksi ap oletat, että tiskikoneen täytöstä keskusteleminen on lähtökohtaisesti väärin? Yleensä, jos toinen ei suostu keskustelemaan pikkujutuista liian mitättöminä, niin sitten ne suuremmat asiat paisuvatkin niin isoiksi, että niitä ei enää pystytä käsittelemään. Eli mitä jos yrittäisitte ihan pohjia myöten käsitellä vaikka sen tiskikoneasian ensin, ja etsiä siihen ratkaisun, jonka kanssa molemmat voivat elää. Selvittäkää, mikä toista pelottaa siinä, että pesukone on väärin täytetty, ja miksi toisesta on niin uhkaavaa kuunnella toisen näkökulma tiskikoneenkäsittelytieteeseen? Lopultakin suunnilleen kaikki riidanaiheethan ovat pelkistettävissä toisiaan ruokkiviksi peloiksi.
Tuo asenne ettei aio edes muuttua kuulostaa hälyttävimmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi jestas, joku toinen ei reagoi niinku sä. Mä en pillitä kun mulla on pahaolla mä huudan. Tekeekö se susta paremman tai musta huonomman? No ei, ainoastaan erilaisen. Lisäksi joku voi oikeasti masentuakkin jo raskausaikana, ei kukaan halua tuntea itseään hirviöksi, joten ehkä pitäisi selvittää miksi sillä tulevalla äidillä on pahaolla?
Mistä sä tiedät miten tämä kirjoittaja rouvaansa kohtelee?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teidän vaan on parasta erota. Mikäli terapia ja keskustelu ei ole auttanut, niin kovin vähän on tehtävissä. Ei raskaus muuta ketään monisteriksi. Ainakin itse olin vaan herkempi ja itkeä tillitin asiasta kuin asiasta. Jos toisen käytös on kohtuutonta ja jatkuvasti tulee riitaa niin ei siinä vaihtoehtoja juuri sitten ole. Ehkä sellainen tuumaustauko suhteesta voisi selventää asioita ne.
Mitä sinä minulle räyhäät? AP kertoi, että ongelmia oli jo ennen raskautta ja nyt ne on pahentuneet. Terapia ja keskustelu ei ole auttanut. Oli minullakin huono olo ekassa raskaudessa ja oksensin koko ajan putkeen. Ei silti tullut mieleen kertaakaan räyhätä ja kiukutella miehelle. Yleensä huutaminen ja varsinkin omalle rakkaalle, on niin wt käytöstä ettei mitään rajaa. Kyllä katsoisin ettei ihmisellä ole käytöstapoja mikäli ei osaa kumppaniaan kunnioittavasti kohdella olipa tilanne mikä hyvänsä. Ja tämä tietenkin koskee molempia osapuolia.
Onpa tympeä sävy monella. Että kun en minä vaan, niin ei sun muijaskaan saa. Lopettakaa nyt jo. Omaa häntää nostaaksenne yritätte ajaa toista pariskuntaa eroon kesken raskausajan, heitä mitenkään tuntematta. Ei ole nyt oikein aitoa teidän suuri hyvyytenne. Wt-kommentointi on ala-arvoista sekin. Ihmisiä on monenlaisia, ja ne teidän mielestänne epähienot saavat myös lisääntyä. Ettekö mitään rakentavampaa paikkaa keksisi pätemisentarpeellenne?
Sinusta on pätemisentarvetta jos odottaa, että ihmisillä on edes alkeellisimmat käytöstavat ja kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan? Valitettavasti lisääntymiseen ei mitään tutkintoa tarvita. Monesti kyllä tulee mieleen, että se olisi kovasti tarpeellista. Mitä esimerkiksi itse tunnet saavuttavansa huutamisella ja räyhäämisellä? Tuskin mitään kovin rakentavaa siitä koituu. Jokainen , myös ne epähienot, voivat yrittää kehittää myös itseään.
Tässä tapauksessa sympatia ihan ovat kokonaan APN puolella. Odotusaika ja vauvan tulon pitäisi olla onnellista aikaa molemmille vanhemmille, mutta tässä tapauksessa niin ei ole. Mielestäni on kohtuutonta vaatia, että toisen pitää ottaa kiukuttelua ja kuraa koko ajan niskaansa. Siitä vaan katkeroitunut. Tämän kierteen katkaiseminen sitten ainakin tauko tuossa suhteessa on tarpeen.
Miksi sinun sympatiasi ovat maailman tärkein asia? Vaikka antaisit ylläolevan lausuntosi miten vienosti hymyillen, niin paheksuntasi raikuu seuraavaan galaksiin asti. Käytöstapapoliisina olet erinomaisen ponteva, mutta psykologiasta ja tilastomatematiikasta et ymmärrä mitään. Miksi siis oletat olevasi pätevä neuvomaan toista asumuseroon?
Tällä palstalla vallitsee normaalisti suloinen yksimielisyys siitä, että tiskikoneen voi todellakin täyttää väärin. Mutta kaltaisesi ryntäävät kilvan nuolemaan jokaista miestä, joka tulee tänne ymmärrystä kerjäämään. Se mies ei ole voinut teoriassakaan tehdä mitään väärin, mutta nainen on syyllinen jopa siihen paratiisin ensimmäiseen omenaan.
Tosielämässä todella monessa suhteessa eletään jatkuvassa kiukuttelukierteessä joka tapauksessa, ja syyllisiä on yleensä enemmän kuin yksi. Saati että ihan todelliseen kriisiin joudutaan vähemmänkin riitaisissa komboissa jo raskausvaiheessa, ja sitten vauvavuosi on enää kirsikka kakun päälle. Molemmat ovat elämänsä suurimman muutoksen kourissa, samaan aikaan kun ympärillä vain hymistellään ja käsketään nauttia ja miettiä ihanan söpöjä lastenhuoneratkaisuja. Sinun vaatimuksesi ei asiaa mitenkään muuta, paitsi että yrität pakottaa tosiasiat maton alle.
Lisäksi vihjaat, että minunkin olisi pitänyt jättää lisääntymättä - vain, koska kehtasin arvostella sinua. Tämäkö se nyt on sitä hienoa käytöstäsi? Tälläkö tavoin teillä perherauha ylläpidetään, kukaan ei arvostele koska ei uskalla, niin sitten on helppo hymyillä?
En usko, että vanhemmuuteen on mahdollista kasvaa kunnialla, jos ollaan noin puolustuskannalla lähtökohtaisesti, että mitään arvostelua ei saisi kuulua. Nimittäin arvostellakseen se lapsi maailmaan tulee. Voi sen arvostelun toki pitkälle kieltää, mutta silloin kasvatetaan salavihaisia teeskentelijäaikuisia.
Joten ap, nyt on sinulla elämäsi tilaisuus opetella neuvottelemaan ja luomaan win-win -tilanteita. Ja totuttautua miettimään sitä, miksi toinen räyhää. Lotkauttamatta liikaa korvaa sille, mistä aiheesta räyhätään. Samaan aikaan, kun kuitenkin pitäisi kyetä poimimaan kritiikin asiallinen ydin esiin. Ota tilaisuus haasteena.
Miksi ap oletat, että tiskikoneen täytöstä keskusteleminen on lähtökohtaisesti väärin? Yleensä, jos toinen ei suostu keskustelemaan pikkujutuista liian mitättöminä, niin sitten ne suuremmat asiat paisuvatkin niin isoiksi, että niitä ei enää pystytä käsittelemään. Eli mitä jos yrittäisitte ihan pohjia myöten käsitellä vaikka sen tiskikoneasian ensin, ja etsiä siihen ratkaisun, jonka kanssa molemmat voivat elää. Selvittäkää, mikä toista pelottaa siinä, että pesukone on väärin täytetty, ja miksi toisesta on niin uhkaavaa kuunnella toisen näkökulma tiskikoneenkäsittelytieteeseen? Lopultakin suunnilleen kaikki riidanaiheethan ovat pelkistettävissä toisiaan ruokkiviksi peloiksi.
Totta. En hyväksy huonoa käytöstä. Mielestäni huonosti käyttäytyvän kannattaa mennä itseensä ja miettiä miksi riehuu ja miten asiat voisi hoitaa paremmin. Itsehillintä on hyväksi. Harvoin kannattaa huutaa sitä ensiksi päähän pälkähtävää ajatustaan ilmoille. Se, ettei huuda ja räyhää ei tarkoita sitä, että asioita lakaistaan maton alle. Asioista pitää voida keskustella avoimesti ja kiihtymättä. Jos vanhemmat ei pysty tähän, niin väkisin tulee mieleen se, miten epävakaat olot ja huonot elämän mallit lapset saa vanhempien huudon ja riitelyn takia.
Mielestäni astianpesukonetta ei voi täyttää väärin. Mieheni täyttää sen eri tavalla kuin itse teen, mutta minulle se ei ole maailman loppu. Minulla ei ole tarvetta kontrolloida kaiken aikaa miestäni ja hänen toimiaan. Olen kiitollinen kaikesta avusta ja tuesta, jonka häneltä saan. Kannattaisi varmaan muidenkin antaa arvoa sille kumppanille, joka parhaansa yrittää. Mielestäni huonoon suhteeseen ei kenenkään kannata tyytyä, vaikka kuinka olisi vauva tulossa. Tässäkin tapauksessa toinen ei aio muuttua, vaan itsekkin on asettanut ehdot hyväksy tämä tai lähde. Itse tuossa tilanteessa lähtisin, mikäli toinen ei tule yhtään vastaan.
Mistenkäs psykologian ja tilastomatematiikanosaaminen asiaan liittyy? Täytyy myöntää, että psykologia on vieraampi tieteenala. Sen sijaan tilastotiedettä on tullut opiskelua kurssi jos toinenkin yliopistossa.
Kyllä siinä räyhäämisen taustalla on usein joku syvempi syy. Ja en tarkoita, että huono käytös on ok, mutta varmasti kummallekin teistä olisi hyvä selvittää se syy/syyt. Vyyhdin selvittely voi tosin viedä vuosia ja tilanne ei välttämättä teidän kohdalla enää auta. Tuossa taustalla voi olla useita tekijöitä, lapsuuden opitut mallit, masennustaipumus, paha olo parisuhteessa, pelot miten pärjää yksin ja äitinä jne.
Haluaako vaimosi jatkaa suhteessa? Mun korvaan kuulostaa, että se on jo luovuttanut, mutta ei uskalla/jaksa tehdä päätöstä, mikä ei toki ole reilua sua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi jestas, joku toinen ei reagoi niinku sä. Mä en pillitä kun mulla on pahaolla mä huudan. Tekeekö se susta paremman tai musta huonomman? No ei, ainoastaan erilaisen. Lisäksi joku voi oikeasti masentuakkin jo raskausaikana, ei kukaan halua tuntea itseään hirviöksi, joten ehkä pitäisi selvittää miksi sillä tulevalla äidillä on pahaolla?
Mistä sä tiedät miten tämä kirjoittaja rouvaansa kohtelee?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teidän vaan on parasta erota. Mikäli terapia ja keskustelu ei ole auttanut, niin kovin vähän on tehtävissä. Ei raskaus muuta ketään monisteriksi. Ainakin itse olin vaan herkempi ja itkeä tillitin asiasta kuin asiasta. Jos toisen käytös on kohtuutonta ja jatkuvasti tulee riitaa niin ei siinä vaihtoehtoja juuri sitten ole. Ehkä sellainen tuumaustauko suhteesta voisi selventää asioita ne.
Mitä sinä minulle räyhäät? AP kertoi, että ongelmia oli jo ennen raskautta ja nyt ne on pahentuneet. Terapia ja keskustelu ei ole auttanut. Oli minullakin huono olo ekassa raskaudessa ja oksensin koko ajan putkeen. Ei silti tullut mieleen kertaakaan räyhätä ja kiukutella miehelle. Yleensä huutaminen ja varsinkin omalle rakkaalle, on niin wt käytöstä ettei mitään rajaa. Kyllä katsoisin ettei ihmisellä ole käytöstapoja mikäli ei osaa kumppaniaan kunnioittavasti kohdella olipa tilanne mikä hyvänsä. Ja tämä tietenkin koskee molempia osapuolia.
Onpa tympeä sävy monella. Että kun en minä vaan, niin ei sun muijaskaan saa. Lopettakaa nyt jo. Omaa häntää nostaaksenne yritätte ajaa toista pariskuntaa eroon kesken raskausajan, heitä mitenkään tuntematta. Ei ole nyt oikein aitoa teidän suuri hyvyytenne. Wt-kommentointi on ala-arvoista sekin. Ihmisiä on monenlaisia, ja ne teidän mielestänne epähienot saavat myös lisääntyä. Ettekö mitään rakentavampaa paikkaa keksisi pätemisentarpeellenne?
Sinusta on pätemisentarvetta jos odottaa, että ihmisillä on edes alkeellisimmat käytöstavat ja kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan? Valitettavasti lisääntymiseen ei mitään tutkintoa tarvita. Monesti kyllä tulee mieleen, että se olisi kovasti tarpeellista. Mitä esimerkiksi itse tunnet saavuttavansa huutamisella ja räyhäämisellä? Tuskin mitään kovin rakentavaa siitä koituu. Jokainen , myös ne epähienot, voivat yrittää kehittää myös itseään.
Tässä tapauksessa sympatia ihan ovat kokonaan APN puolella. Odotusaika ja vauvan tulon pitäisi olla onnellista aikaa molemmille vanhemmille, mutta tässä tapauksessa niin ei ole. Mielestäni on kohtuutonta vaatia, että toisen pitää ottaa kiukuttelua ja kuraa koko ajan niskaansa. Siitä vaan katkeroitunut. Tämän kierteen katkaiseminen sitten ainakin tauko tuossa suhteessa on tarpeen.
Miksi sinun sympatiasi ovat maailman tärkein asia? Vaikka antaisit ylläolevan lausuntosi miten vienosti hymyillen, niin paheksuntasi raikuu seuraavaan galaksiin asti. Käytöstapapoliisina olet erinomaisen ponteva, mutta psykologiasta ja tilastomatematiikasta et ymmärrä mitään. Miksi siis oletat olevasi pätevä neuvomaan toista asumuseroon?
Tällä palstalla vallitsee normaalisti suloinen yksimielisyys siitä, että tiskikoneen voi todellakin täyttää väärin. Mutta kaltaisesi ryntäävät kilvan nuolemaan jokaista miestä, joka tulee tänne ymmärrystä kerjäämään. Se mies ei ole voinut teoriassakaan tehdä mitään väärin, mutta nainen on syyllinen jopa siihen paratiisin ensimmäiseen omenaan.
Tosielämässä todella monessa suhteessa eletään jatkuvassa kiukuttelukierteessä joka tapauksessa, ja syyllisiä on yleensä enemmän kuin yksi. Saati että ihan todelliseen kriisiin joudutaan vähemmänkin riitaisissa komboissa jo raskausvaiheessa, ja sitten vauvavuosi on enää kirsikka kakun päälle. Molemmat ovat elämänsä suurimman muutoksen kourissa, samaan aikaan kun ympärillä vain hymistellään ja käsketään nauttia ja miettiä ihanan söpöjä lastenhuoneratkaisuja. Sinun vaatimuksesi ei asiaa mitenkään muuta, paitsi että yrität pakottaa tosiasiat maton alle.
Lisäksi vihjaat, että minunkin olisi pitänyt jättää lisääntymättä - vain, koska kehtasin arvostella sinua. Tämäkö se nyt on sitä hienoa käytöstäsi? Tälläkö tavoin teillä perherauha ylläpidetään, kukaan ei arvostele koska ei uskalla, niin sitten on helppo hymyillä?
En usko, että vanhemmuuteen on mahdollista kasvaa kunnialla, jos ollaan noin puolustuskannalla lähtökohtaisesti, että mitään arvostelua ei saisi kuulua. Nimittäin arvostellakseen se lapsi maailmaan tulee. Voi sen arvostelun toki pitkälle kieltää, mutta silloin kasvatetaan salavihaisia teeskentelijäaikuisia.
Joten ap, nyt on sinulla elämäsi tilaisuus opetella neuvottelemaan ja luomaan win-win -tilanteita. Ja totuttautua miettimään sitä, miksi toinen räyhää. Lotkauttamatta liikaa korvaa sille, mistä aiheesta räyhätään. Samaan aikaan, kun kuitenkin pitäisi kyetä poimimaan kritiikin asiallinen ydin esiin. Ota tilaisuus haasteena.
Miksi ap oletat, että tiskikoneen täytöstä keskusteleminen on lähtökohtaisesti väärin? Yleensä, jos toinen ei suostu keskustelemaan pikkujutuista liian mitättöminä, niin sitten ne suuremmat asiat paisuvatkin niin isoiksi, että niitä ei enää pystytä käsittelemään. Eli mitä jos yrittäisitte ihan pohjia myöten käsitellä vaikka sen tiskikoneasian ensin, ja etsiä siihen ratkaisun, jonka kanssa molemmat voivat elää. Selvittäkää, mikä toista pelottaa siinä, että pesukone on väärin täytetty, ja miksi toisesta on niin uhkaavaa kuunnella toisen näkökulma tiskikoneenkäsittelytieteeseen? Lopultakin suunnilleen kaikki riidanaiheethan ovat pelkistettävissä toisiaan ruokkiviksi peloiksi.
Kyllä minä odotan toiselta ihmiseltä itsehillintää, jotta asioista voidaan keskustella. Minä en ala huutokilpailuun, mutten myöskään jatkuvasti kuuntele nälvimistä ja kritiikkiä aivan kaikesta, kuten ap nyt saa kokea. Raskaus, kivut, ym. ei ole mikään tekosyy käyttäytyä huonosti JATKUVASTI. Kyllä mä ymmärrän, että paha olo tai kivut turhauttaa, mutta jos toinen yrittää kommunikoida, mielestäni asiassa pitäisi tulla vastaan.
Meillä pidetään perherauha siten, että se, ketä suututtaa, puhisee pahimmat höyryt itsekseen, jonka jälkeen asioista voidaan keskustella rauhallisemmin. Ja kumpikin oikeasti miettii, että onko nyt kyseessä asia, jonka kuitenkin voisi antaa olla. Lisäksi on sovittu, että toista ei nälvitä.
Miksi ap edes yrität sietää tuollaista ämmää? Veikkaan, että omat jauhosi eivät todellakaan ole niin puhtaat, kuin annat ymmärtää, mutta sinunhan ei tietenkään tarvitse täällä mainita minkälainen kus*pää sinä oikeasti olet. Ei nainen yksinään varmasti riehu, tai ei hän riehu ainakaan kovin kauan, vaan varmasti sinä olet jatkuvasti lisäämässä vettä myllyyn ja oikein nautit, kun saat toisen tuohon tilaan. Olisipa mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa seuraamassa tilannetta, sillä olen täysin varma, että tarina ei mene noin kenenkään muun mielestä.
Hmm, itse olen raskaana hieman yli puolen välin ja olo alkaa jo olla tukala. Ja tätä onnea pitäisi vielä melkein toinen mokoma jaksaa, päivä päivältä vaan tukalammassa voinnissa. Voin sanoa, että pinna on kohtuullisen kireä kaikelle ylimääräiselle säädölle.
Yritän olla purkamatta tätä yhtään keneenkään, mutta aika yli-ihminen saa olla, että koko ajan onnistuisi sysäämään syrjään sen, ettei vaan jaksa ja pysty enää samaan kuin ennen raskautta. Jos tässä olisi muuta parisuhdeongelmaa taustalla, ihan varmasti hyökkäisi pintaan. Nytkin joku pieni arjen vääntö, tyyliin kuka hakee vanhemmat lapset harkoista, voi saada itkun pintaan vaikka yrittääkin olla fiksu.
Siksi se oletus, että raskaana oleva kestää kaiken kuten ennenkin (on se fyysistä tai henkistä rasitusta) on hieman absurdi omasta mielestäni. Eri asia, jos on helppo raskaus, mutta useimmilla kuitenkin jossain määrin fyysinen jaksamattomuus vetää mieltäkin matalaksi, saati sitten kuinka hormonimuutoksiin reagoi.
Jaaha, ap on täydellinen mies, mutta akka se vaan räyhää! Ap yrittää tehdä kaikkensa mutta muija vaan tappelee. Ap on yrittänyt puhua, mutta ämmää ei kiinnosta. Miten ap:n vaimo tämän tarinan kertoisi? No ei mitenkään, koska tämä aloitus on vain onneton provo vain joltakin kyllästyneeltä. Moni siihen on mukaan mennytkin.
Tuossa on video jonka voisit katsoa vaimon kanssa.
Voi olla näin! Ja huomaatteko mies ottaa uhrin osan, sen sijaan että kertoisi miksi naisella on pahaolla.
Minulla se oli se isoin just tämä mitä kirjoitit, mutta eniten kuitenkin siinä suututti se ettei kelpaa ihmiselle jota eniten rakastaa
Vierailija kirjoitti:
Vaimo kiukuttelee koska ei saa munaa ja joutuu siksi tuntemaan itsensä vastenmieliseksi ison mahan kanssa.
Sitä tahtoa ja tunteita muuttaa asioita pitääkin löytyä molemmilta, eikä niin että toinen ei edes yritä kun on sattuu nyt olemaan raskaana.