Mistä lajista sulla on huonoimmat muistot koululiikunnassa?

Kaikki joukkuelajit oli kamalia. Olin huono niissä, en osannut sääntöjä tai jos ne kerrottiin niin ei jäänyt muistiin yhden kerran jälkeen. Minut valittiin aina joukkueeseen viimeisten joukossa. Kun pelissä mokasi, hyvät pelaajat haukkuivat. Opettajat ei edes puuttuneet noihin huuteluihin, mikä jälkikäteen ajateltuna on tosi kummallista. 

Koululiikunta ei ikinä kannustanut liikkumaan tai löytämään liikunnan iloa. Opettajat tykkäsi niistä urheilullisista lapsista jotka vapaa-ajallakin harrastivat paljon urheilua. Minä sain kommentteja tyyliin "sun uintitekniikka on väärä", mutta oikeaa tekniikkaa ei edes yritetty opettaa.

Onneksi aikuisena olen löytänyt itselle sopivat liikuntalajit.

Hiihdossa olin aina viimeinen.

Luistella en osaa vieläkään.

Voimistelu oli kamalaa koska olin kaikkein jäykin.

Jumppafakingkärpänen! Teline- ja permantovoimistelu siis.

Koripallo sisällä. Olin viimeisenä valittu ja kaiken lisäksi ainoa jolla oli karvoja jo 12-vuotiaana. Suihkuun oli pakko mennä. Armeijan jälkeen en ole yleisissä suihkuissa käynyt.

Lentopallo ja velttohyppely tamburiinilla (= rytminen "voimistelu"). Noita vedettiin 12v talvet, pesäpalloa syksyt ja keväät.

Suunnistus ja hiihto. Meillä oli vielä niin hiihtohullu luokanopettaja, että vietettiin välillä tavallisiakin päiviä ladulla, eikä vain liikuntatunteja.

Mua harmitti kantaa koko laukkua kirjoineen yleisurheilustadionille, jos oli eka tai viimeinen tunti siellä. Koulumme oli mäen päällä ja se stadion toisen mäen päällä.

Lenkkeilystä en myöskään tykännyt. Ei yleensä ollut samankuntoista kaveria. Olin aika hidas.

Kaikki.

Sähly. Jatkuvasti sai mailasta jaloille ja jalat mustelmia täynnä. :(

Äänestin hiihtoa. Olin urheilullinen, mutta jostain syystä hiihto oli yhtä tuska. Nykyään hiihtäminen on ihan kivaa.

Uinti. Tai ei uimisessa itsessään mitään vikaa, mutta kun murrosikä tuli viiveellä niin en todellakaan halunnut muiden näkevän mua altaan ulkopuolella alasti tai uikkareissa. Ne suihkussakäynnit ja kävelyt altaaseen ja sieltä pois oli tosi ahdistavia. Aina kauheeta suunnittelua ja taktikointia et onnistui käymään suihkussa muiden näkemättä.

Kaikki joukkuelajit, koska ei saanut valita joukkueita, jouduin pelaamaan kusipäiden kanssa ja kuuntelemaan vittuilua. Tai pesäpallo oli melkein siedettävää, menin vaan takakentän äärimmäiseen nurkkaan ja toivoin ettei pallo lennä sinne 😄

Joskus harvoin oli tennistä tai sulkapalloa, niistä tykkäsin.

Uinti. Pelkään vettä

Miten pesäpallo voi olla ykkösenä, se oli oma suosikkilajini. Telinevoimistelu oli kaikista hirveintä ja sitä osasi vain ne jotka sitä harrastivat

Permanto, teline ja ihan yleinen voimistelu joka muistuttaa kansallissosialismista.

Kaikki yleinen tervehenkinen raittiusliikunta salissa rekillä tai ilman.

Sellainen kansallinen ja sosialistinen urheilu joka parantaa työkuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Jumppafakingkärpänen! Teline- ja permantovoimistelu siis.

Tätä mäkin tulin kirjoittamaan. Mä muistan vieläkin sen hemmetin puomisarjan. Voi jessus! Sitä sitten tahkottiin ja tahkottiin, kun liikkamaikka oli myös telinevoimistelussa vapaa-ajalla mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Koripallo. En vaan osannut. Ja toki olin aina se viimeiseksi valittu.

Sama, mikään ei ollut niin pyllystä kuin koripallo.

Valitsin voimistelun, koska vieläkin inhottaa ne hikiset matot ja telineet joiden päällä piti tehdä tippumisen uhalla jotain kuperkeikkoja liian vähissä vaatteissa toisten tuijottaessa.

Jääkiekko puuttuu.

Hiihto oli niin perseestä, en ikinä oppinut sitä kunnolla. Oma lukunsa oli myös ne pakolliset hiihtokilpailut ala-asteella, olin aina viimeisten joukossa ja se hävetti.