Mistä lajista sulla on huonoimmat muistot koululiikunnassa?

Koripallo. En vaan osannut. Ja toki olin aina se viimeiseksi valittu.

TELINEvoimistelu, muu voimistelu meni, mutta telineet, hui!

Jalkapallo, harrastajat otti vähän turhan tosissaan, teki kipeetä nilkoille.

Miksi uinti noin monella? Mun kouluaikoina se oli tykätyin, tosin meillä oli aika rentoa, pelattiin vesipalloa, oli vesijuoksua yms.

Laitoin pesäpallon, vaikka taisi olla melkein kaikki. En osunut palloon. Suunnistaessa eksyin metsään. Hiihtäessä olin aina viimeinen kilpailuissa. Lentopallossa en saanut palloa syötettyä verkon yli. Jumpassa en saanut sormia lattiaan, kun olin niin jäykkä. Juoksussa olin myös aina viimeinen.

Hassua, että silti aikuisena olen voittanut monta kilpailua kuntoilijoiden sarjoissa triathlonissa ja maratoneilla.

Lentopallo. Voi että käsiin sattui se pallon iskeminen.

Paritanssin ja uimahallin välillä vaikea valinta. Paritanssi oli nöyryyttävää ja kaikin puolin kamalaa, koska se tehtiin selväksi, että olen vastenmielinen tanssipari. Uimahalli oli myös nöyryyttävää, mutta itse vedessä oleminen oli sentään kivaa.

Koko koululiikunta oli niin syvältä paria kivaa juttua lukuunottamatta, että vaikea valita. "Liikunnan on tarkoitus olla hauskaa ja koululiikunnan tarkoitus on kannustaa nuoria liikkumaan positiivisten kokemusten avulla :)" Juu, todellakin. Pahimmat lapsuusmuistot olivat niiltä ajoilta, kun viimeiseksi jääneenä minut ottanut joukkue huusi: "Hyi, miks meijän piti ottaa tuo?" Tai kun jouduin loskaisilla ja huonokuntoisilla laduilla yrittää pinnistellä muiden perässä ja hiki vaan virtasi. Tai kun vertailimme omia tuloksiamme eri kilpailussa ja minullahan oli ne kaikkin huonoimmat.

Pesäpallo. Pelkkää huutoa ja tappelua koko peli yritys.

Ope meni sisälle ja antoi jengin tapella.

Juokseminen. Hervottoman kokoiset ryntäät, jotka ei pysyneet kurissa edes kaksilla päällekkäisillä urheiluliiveillä. Se oli yleisölaji aina ja karmeat kivut.

-Sittemmin pienennyttänyt

En asunut pienenä Suomessa joten hiihtotaidot olivat olemattomat palatessa ala-asteelle. Mitään ei opetettu vaan oletus oli että kaikki lapset osaa hiihtää. Joka vuosi oli pakolliset hiihtokisat tai vaihtoehtona kilometrien retkihiihto. Valitsin kisat koska matka oli lyhyempi ja lipsuttelin sitten viimeisenä maaliin verenmaku suussa. Vieläkin muistan miten hiki valui niskassa ja yritti sauvoa eteenpäin pimenevässä iltapäivässä.

Olen yrittänyt oppia tykkäämään maastohiihdosta myöhemmin mutta ei pysty.

Jo tosiaan telinevoimistelu oli ihan kauheaa. 

Kaikista joukkuelajeista. Olin koulukiusattu ja liikuntatunnit olivat tuskaa. Pidin suunnistuksesta, koska sai olla rauhassa metsässä.

Uinti. Se oli kaikkein kauheinta.

Piti riisuutua ja paljastaa murrosikäinen vartalo kaikkien nähtäväksi. Piti kuunnella päivittelyjä laihuudestani. Piti sietää rasvaisten vanhojen miesten tuijottelu uima-altaalla. Piti yrittää uida reippaasti, kun altaan vierellä juoksi opettaja hoputtamassa. Piti sietää sitä, etten kyennyt uimaan riittävän pitkään ja riittävän nopeasti, kun uintitekniikka oli aivan akusessa. Piti palella, kun altaasta ei saanut lähteä lämmittelemään. Piti lähteä kouluun tukka märkänä.

Siitä on jo yli 30 vuotta mutta uimahalliin ei minua ole saatu enää sen jälkeen.

Hiihto. En koskaan oppinut kunnolla, olin aina hitain ja se oli kamalaa kidutusta. Päälle vielä pakolliset koulujen väliset kilpailut ala-asteella joissa olin aina viimeinen.

Polttopallo. Suurin osa heitti sitä palloa niin kovaa kun pystyi ja sattui todella paljon kun se pallo osui. Laji ihan perkeleestä.

Vastasin pesäpallo, mutta oikeastaan voisi sanoa kaikki palloilulajit.

Ehdottomasti uinti.

Telinevoimistelu oli pelottavaa. Hirveä paniikki päällä ja pakko oli yrittää. Siihen vielä telinejumppaharrastajien hihittely ja tirskunta päälle.

Äänestin pesäpalloa. Pahempi kuin itse peli oli tekniikkaharjoitukset yläasteella, pelkäsin niitä. Kerran lyöty pallo osui kaulaani, ja kopitteluharjoituksissa kovan pallon kiinniottaminen sattui. Tai sitten meni ohi ja jouduin hakemaan sen kauempaa.

Telinevoimistelu olisi varmaan ollut kärkisijoilla, mutta sitä ei mun kouluaikoina paljoa ollut. Kömpelölle  sellainen on vaarallista. Hiihto ja jääkiekko koulun välineillä, ei stana. Pallopeleissä valittiin viimeisten joukossa. Uinnista jäi mieleen vain eteläamerikkalaisen sijaisopettajan tylytys kuinka surkea meidän uintitekniikkamme oli. Siis 4. luokalla.