Lue keskustelun säännöt.
Sara Forsberg lihonut 22 kiloa
14.04.2018 |
Ilmeisesti parissa vuodessa. Vielä pari kolme vuotta sitten julkaisi videon kiinteytymisestään.
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat kyllä niin erilaisia.
Tuttuni herätessään ajattelee aamupalaa, heti aamiaisen jälkeen lounasta ja päivällistä. Päivällisen jälkeen pohtii maha täynnä, että mitä ruokaa huomenna söisi. Tiedän kun olen lomaillut hänen kanssaan.
Hänellä on painon kanssa ongelmia ja ajatukset ihan oikeasti pyörivät ruokailun ympärillä.
Olen itse hoikka. Ajattelen yleensä ruokaa kun alkaa olla sellainen tunne, että on nälkä. En maha täynnä jaksa yhtään ajatella huomisen ja ylihuomisen ruokia. Syön kun on nälkä.
Tässä piileekin normaalipainon / lihavuuden ydin. Joillakin syömisen mieliteko alkaa jo lapsuudessa. He ajattelevat syömistä alinomaan.
Toiset taas miltei unohtavat syödä. Ruoka ei huuda heille.
Mie ajattelin jo ala-aste ikäisenä heti herätessä"jee aamupalaa!"
Olin luokkakaverilla yötä ja hän toi vain lasin tuoremehua "ei maistu heti aamusta ruoka" hän hoikka, minä lihava lapsi :D Samoin toisellä kaverilla yötä ollessa, minä söin aamupalaa, hän ei. Oltiin jotain 7-9v en muista tarkkaan.
Toinen asia mitä ihmettelen edelleen kun jollekin ei maistu ruoka kipeänä. Minulla maistuu vielä paremmin kun olen kipeä! Varmaan jotenkin tuo mielihyväö huonoon oloon.
Paino vaihdellut minulla paljon. Esim 13v painoin 63kg, 14v 82kg ja 15v 58kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kausia.
Joskus voi mennä puolikin vuotta, että ruoka ei ole ongelma ja "unohdan" sen, syön normaalisti, todella terveellisesti ja nautin ja tykkään tästä terveellisestä ruoasta.
Sitten joku mielenterveyshäiriö aiheuttaa yhtäkkisen ruoan himon ja alan mässätä kaikkea epäteveellistä paskaa ja ruoka pyörii mielessä koko ajan, lihoan, ahdistun ja vihaan ruokaa.
Aivan kuin mulla olisi syöppö Hyde ja kohtuullinen Jekyll - puoli itsessäni.
Opetelkaa nyt jumala-uta jo vihdoin: LIHON!!!
Oottelinki jo vähä, että millon täällä alkaa puintia tästä aiheesta... huoh
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siitä. Kertoi voivansa nyt paremmin ja aloittavansa uuden elämäntaparemontin.
Eikä kertonut. Saara sanoi videollaan, että lihominen on perseestä, koska on vaikeaa löytää hienoja vaatteita. Lisäksi hän kertoi että lihavana hänen elämänsä on kurjaa/onnetonta (engl. miserable), lihavuus haittaa hänen terveyttänsä, heikentää ulkonäköä, on epäluonnollista sekä vaikeuttaa elämää arkiaskareissa ja työssä.
Itse lihoin 25 kg kahdessa vuodessa aloitettuani Ketipinor-lääkityksen. Nälkä on jatkuva ja syön järkyttäviä määriä enkä pysty hillitsemään itseäni : ( Uskon että Saarallakin joku lääkitys minkä takia lihonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ku ryhävalas. Kamala kroppa ja kierot silmät. Hyi.
Itse olet kamala ja kiero ja näytät ihan harmaalta betonikerrostalolta, vähintään luonteeltasi. Lukee selvästi rivien välissä.
Ryhävalas on hieno vertaus. Myös ne tunnetaan kauniista laulustaan.
Lihomisessa ei sinänsä ole mitään pahaa jos viihtyy lihavana. Mutta harvempi viihtyy. Säälittää jotenkin Sara.. Ajatus siitä, ettei menestys kestänytkään ja syönyt yksinäisyyteensä ja masennukseensa pizzaa. Mitä tekee elämässään tällä hetkellä, muuta kuin youtube-videoita? Onkohan aloittanut jonkun masennuslääkityksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat kyllä niin erilaisia.
Tuttuni herätessään ajattelee aamupalaa, heti aamiaisen jälkeen lounasta ja päivällistä. Päivällisen jälkeen pohtii maha täynnä, että mitä ruokaa huomenna söisi. Tiedän kun olen lomaillut hänen kanssaan.
Hänellä on painon kanssa ongelmia ja ajatukset ihan oikeasti pyörivät ruokailun ympärillä.
Olen itse hoikka. Ajattelen yleensä ruokaa kun alkaa olla sellainen tunne, että on nälkä. En maha täynnä jaksa yhtään ajatella huomisen ja ylihuomisen ruokia. Syön kun on nälkä.
”Eat to live. Don’t live to eat.” Siinäpä se kiteytettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kausia.
Joskus voi mennä puolikin vuotta, että ruoka ei ole ongelma ja "unohdan" sen, syön normaalisti, todella terveellisesti ja nautin ja tykkään tästä terveellisestä ruoasta.
Sitten joku mielenterveyshäiriö aiheuttaa yhtäkkisen ruoan himon ja alan mässätä kaikkea epäteveellistä paskaa ja ruoka pyörii mielessä koko ajan, lihoan, ahdistun ja vihaan ruokaa.
Aivan kuin mulla olisi syöppö Hyde ja kohtuullinen Jekyll - puoli itsessäni.
Sama täällä! Huonoina hetkinä (jotka saattaa laukaista Ihan Mikä Tahansa senhetkinen ahdistuksenaihe elämässä) saatan ylensyödä muutamasta päivästä jopa pariin kuukauteen Joka Ikinen Päivä. Annokset tavallista arkiruokaa tuplaantuvat tai jopa triplaantuvat, minkä lisäksi ahdan kitaani kaikkea sipseistä kokonaisiin jäätelöpaketteihin ja kylmänä "nautittuihin" 0,90€ roiskeläppäpitsoihin. Rahaa palaa monta satasta enemmän kuin normaalisti kuukaudessa, olo on huono niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja painoa tulee varmaan se +1kg viikossa. Ja tätä kun tapahtuu parikin kertaa vuodessa, pahimmillaan se parin kuukauden pätkä, niin alkaa olla melkoinen paketti kasassa...
Sama täällä. Itse koen pysyväni Jekyllinä vain jos liikun edes lähes päivittäin. Jos liikunta jää pois, roskaruoka (ja -juoma) alkaa kiinnostaa. Mun on pakko tehdä liikunnasta päivän prioriteetti heti unen ja työn jälkeen.
Sama, pystyn ajattelemaan ruokaa pelkkänä polttoaineena vain silloin kun liikun lähes joka pvä kuormittavasti. Jos en liiku, alkaa herkut pyörimään mielessä ja kiusausta on mahdotonta vastuuta. Kroppa ja mieli huutaa sokeria ja rasvaa! Tää jatkuva liikkuminenkin on kuitenkin taistelua, kun lapsuudenkodista saakka koko perhe on vain maannut sohvalla tv:n ääressä eli sellaiseksi olen kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painon kanssa kamppailu ei ole helppoa. Toivotan hänelle onnea koitokseen!
Vierailija kirjoitti:
Miten voi lihoa 25 kg? Eikö siinä 5kg, 10 kg tai viimeistään 15 kg kohdalla ala ymmärtää, että nyt lihotaan ja vois laittaa stopin sille lihomiselle...?
Masennus ja sosiaalinen ahdistus. Kertoi videossa, että eristäytyi ja tilasi noutoruokaa kotiin, kun ei pystynyt olemaan ihmisten ilmoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen lihonnut vuodessa 15 kg. Painoindeksin mukaan en ole vielä ylipainoinen, mutta koska kaikki kilot ovat tullut mättöä syömällä vatsaan ja jenkkakahvoihin, näytän valtamerilaivalta. Toisaalta paranin bulimiasta (ja sitä ennen anoreksiasta) nimenomaan antamalla itselleni luvan syödä.
Kadehdin sellaisia ihmisiä, jotka eivät ajattele ruokaa juuri ollenkaan. Minulla ajatukset rupesivat pyörimään sapuskan ympärillä jo kymmenenvuotiaana. Miten te oikein teette sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siitä. Kertoi voivansa nyt paremmin ja aloittavansa uuden elämäntaparemontin.
Eikä kertonut. Saara sanoi videollaan, että lihominen on perseestä, koska on vaikeaa löytää hienoja vaatteita. Lisäksi hän kertoi että lihavana hänen elämänsä on kurjaa/onnetonta (engl. miserable), lihavuus haittaa hänen terveyttänsä, heikentää ulkonäköä, on epäluonnollista sekä vaikeuttaa elämää arkiaskareissa ja työssä.
Kertoipas. Kertoi, että sairastui masennukseen ja sosiaalisen ahdistuksen takia eristäytyi kotiinsa ja päätyi tilaamaan noutoruokaa. Nyt voi paremmin (henkisesti) ja on valmis aloittamaan kuntokuurin. Sulle ilmeisesti hyvinvointi tarkoittaa vain fyysistä terveyttä? Nyt oli kyse siitä, että HENKISESTI voi paremmin ja pystyy taas tekemään asioita. Ei eristäydy kotiin, on parempi olo masennuksen suhteen, ilmeisesti ei tilaa enää noutoruokaa ja jaksaa taas liikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sara on tyypillinen jojoilija. Hänhän oli jo teini-ikäisenä lihava.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat kyllä niin erilaisia.
Tuttuni herätessään ajattelee aamupalaa, heti aamiaisen jälkeen lounasta ja päivällistä. Päivällisen jälkeen pohtii maha täynnä, että mitä ruokaa huomenna söisi. Tiedän kun olen lomaillut hänen kanssaan.
Hänellä on painon kanssa ongelmia ja ajatukset ihan oikeasti pyörivät ruokailun ympärillä.
Olen itse hoikka. Ajattelen yleensä ruokaa kun alkaa olla sellainen tunne, että on nälkä. En maha täynnä jaksa yhtään ajatella huomisen ja ylihuomisen ruokia. Syön kun on nälkä.
Näinpä. Ruoka on monelle epäjumala, meille muille sitten joku muu asia on sitä. Laihuus ja terveyskin voi olla epäjumalia. En sano että sinulla, mutta yleisenä kommenttina vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi lihoa 25 kg? Eikö siinä 5kg, 10 kg tai viimeistään 15 kg kohdalla ala ymmärtää, että nyt lihotaan ja vois laittaa stopin sille lihomiselle...?
Helposti, varsinkin, jos on ollut leijonaosan elämästään ylipainoinen ja lihava jo lapsena/teininä. Itse olin kaikista painavimmillani 15-vuotiaana, ja vaikka olen aikuisiällä lihonut +20kg, en ole vieläkään samassa kokoluokassa kuin tuolloin yläasteella. Kyllähän sitä toki jollain tasolla tiedostaa, että "tällä ruokavaliolla nyt varmaan lihotaan", mutta aina ei vain löydy henkisiä voimavaroja muuttaa kurssia.
Ettekö omista vaakaan? Eikö vois kerran kuussa punnita itsensä ja aloittaa ryhtiliike heti kun on tullut yli 3kg lisää?
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen lihonnut vuodessa 15 kg. Painoindeksin mukaan en ole vielä ylipainoinen, mutta koska kaikki kilot ovat tullut mättöä syömällä vatsaan ja jenkkakahvoihin, näytän valtamerilaivalta. Toisaalta paranin bulimiasta (ja sitä ennen anoreksiasta) nimenomaan antamalla itselleni luvan syödä.
Kadehdin sellaisia ihmisiä, jotka eivät ajattele ruokaa juuri ollenkaan. Minulla ajatukset rupesivat pyörimään sapuskan ympärillä jo kymmenenvuotiaana. Miten te oikein teette sen?
Geenit. Joillakin aivot reagoi ruokaärsykkeisiin enemmän.
Eihän hän edes tuolla videolla näytä oikeasti _lihavalta_. Veikkaan että on joko normaalipainon ylärajoilla tai korkeintaan hyvin lievästi ylipainoinen...