Lue keskustelun säännöt.
Ihminen pelastaa tulipalosta koiran eikä lasta, on psykopaatti/sosiopaatti
13.04.2018 |
Ymmärrän näkökulman, että ihmisellä on enemmän tunnesidettä omaan koiraan kuin vieraaseen lapseen, mutta olen sitä mieltä että jos valitsee oman koiran tulipalosta tai uppoavasta laivasta, kärsii voimakkaasti mielenterveyshäiriöstä /-sairaudesta. Tällainen ihminen on tunnekylmä, epäempaattinen ja äärimmäisen itsekäs.
Ihmettelen kun menneiden ketjujen mukaan näitä suuri osa. Ja käsitykseni mukaan ovat aina naisia!
Mistä tällainen johtuu?
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos jättää vieraan lapsen palavaan taloon kuolemaan koiran takia niin miltä hänen vanhemmistaan tuntuu? Koiran vanhemmat tuskin reagoisivat tapahtuneeseen millään tavalla elleivät ole samassa taloudessa. He tuskin murehtivat tapahtunutta koko eliniän ajan kun taas ihmisiin voi jäädä pysyvä trauma tapahtuneesta..
No ei koiran vanhemmat mutta minä. Skenaario=pelastan talosta lapsen jonne oma koirani kuolee. Lapsen vanhemmat on että jee, saan kiitosta ja selkään taputtelua. Sitten elän loppuikäni ajatuksissa liekkeihin kuoleva koirani. Ei.
Älyttömiä spekulaatioita. Mutta näin se vain on.Eli minäminäminä.
Mitä itse tekisit jos voisit pelastaa tulipalosta vain yhden lapsen, toinen olisi omasi ja toinen vieras?
Miksi valitset kuten valitset ja mitä se kertoo sinusta?
Aivan eri asia versus koiran vai lapsen pelastaminen.
Vastaahan nyt vain kysymykseen äläkä yritä kiertää sitä.
Pelastaisin omani, kukaan ei minua siitä syyttäisi. Toisin kuin sinua kun jos pelastaisitpelastaisi koiran ennemmin kuin ihmishengen.
Miksi? Sitä toista lastahan voisi jäädä useampi ihminen suremaan kuin jäisi sinun lastasi. Tällaisia perustelujahan täällä on ollut. Miksi sinun lapsesi on tärkeämpi kuin jonkun toisen lapsi?
Aivan, hän on tärkeä SINULLE eli oletko itsekäs kun pelastat omasi jonkun toisen lapsen hengen kustannuksella?
Olisin ehkä vähän sairas äiti jos mun äidinvaisto ei toimisi enkä pelastaisi omaa jälkeläistä, olkoonkin rakkauteni häntä kohtaan sitten kuinka vaan pelkkä kemiallinen reaktio (ihan kuin mikään muu rakkaus ei olisi kemiallinen reaktio, rakkaus koiraa kohtaan muka aidompi kuin lastaan, hahhhhahhha 😂). Ja kyllä kyseessä olisi itsekkyys kun valitsisin oman lapsen toisen lapsen edestä. Mutta edelleen, koiran henki ei ole millään tasolla sama juttu kuin ihmishenki, tajua jo se.
Eihän vierailla ihmisillä ole mitään aivokemiaa tuntemattomia lapsia kohtaan, lemmikkejänsä kylläkin. Tajua jo se.
Ja sano mitä sanot, olet ihan yhtälailla itsekäs jos jätät vieraan lapsen palamaan ja pelastat omasi kuin jos joku pelastaa koiransa ja jättää tuntemattoman lapsen.
Et sinä voi sanella ja määrätä muille millä tasolla heidän tulee elävien olentojen henkiä pitää.
Niin eli että sinä itket rekkuasi neljä viikkoa vastaan se että lasta itkee, suree ja kaipaa monet ihmiset läpi loppuelämän? En ymmärrä miten joku voi ajautua noin minäkeskeiseen umpioelämään missä elämän realiteetit ei mitenkään kohtaa.
Mutta nyt ajattelin lähteä lasten ja koiran kanssa ulos nauttimaan auringosta, kaikkea hyvää sullekin viikonloppuun ☀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos jättää vieraan lapsen palavaan taloon kuolemaan koiran takia niin miltä hänen vanhemmistaan tuntuu? Koiran vanhemmat tuskin reagoisivat tapahtuneeseen millään tavalla elleivät ole samassa taloudessa. He tuskin murehtivat tapahtunutta koko eliniän ajan kun taas ihmisiin voi jäädä pysyvä trauma tapahtuneesta..
No ei koiran vanhemmat mutta minä. Skenaario=pelastan talosta lapsen jonne oma koirani kuolee. Lapsen vanhemmat on että jee, saan kiitosta ja selkään taputtelua. Sitten elän loppuikäni ajatuksissa liekkeihin kuoleva koirani. Ei.
Älyttömiä spekulaatioita. Mutta näin se vain on.Eli minäminäminä.
Mitä itse tekisit jos voisit pelastaa tulipalosta vain yhden lapsen, toinen olisi omasi ja toinen vieras?
Miksi valitset kuten valitset ja mitä se kertoo sinusta?
Aivan eri asia versus koiran vai lapsen pelastaminen.
Vastaahan nyt vain kysymykseen äläkä yritä kiertää sitä.
Pelastaisin omani, kukaan ei minua siitä syyttäisi. Toisin kuin sinua kun jos pelastaisitpelastaisi koiran ennemmin kuin ihmishengen.
Miksi? Sitä toista lastahan voisi jäädä useampi ihminen suremaan kuin jäisi sinun lastasi. Tällaisia perustelujahan täällä on ollut. Miksi sinun lapsesi on tärkeämpi kuin jonkun toisen lapsi?
Aivan, hän on tärkeä SINULLE eli oletko itsekäs kun pelastat omasi jonkun toisen lapsen hengen kustannuksella?
Olisin ehkä vähän sairas äiti jos mun äidinvaisto ei toimisi enkä pelastaisi omaa jälkeläistä, olkoonkin rakkauteni häntä kohtaan sitten kuinka vaan pelkkä kemiallinen reaktio (ihan kuin mikään muu rakkaus ei olisi kemiallinen reaktio, rakkaus koiraa kohtaan muka aidompi kuin lastaan, hahhhhahhha 😂). Ja kyllä kyseessä olisi itsekkyys kun valitsisin oman lapsen toisen lapsen edestä. Mutta edelleen, koiran henki ei ole millään tasolla sama juttu kuin ihmishenki, tajua jo se.
Eihän vierailla ihmisillä ole mitään aivokemiaa tuntemattomia lapsia kohtaan, lemmikkejänsä kylläkin. Tajua jo se.
Ja sano mitä sanot, olet ihan yhtälailla itsekäs jos jätät vieraan lapsen palamaan ja pelastat omasi kuin jos joku pelastaa koiransa ja jättää tuntemattoman lapsen.
Et sinä voi sanella ja määrätä muille millä tasolla heidän tulee elävien olentojen henkiä pitää.
Niin eli että sinä itket rekkuasi neljä viikkoa vastaan se että lasta itkee, suree ja kaipaa monet ihmiset läpi loppuelämän? En ymmärrä miten joku voi ajautua noin minäkeskeiseen umpioelämään missä elämän realiteetit ei mitenkään kohtaa.
Mutta nyt ajattelin lähteä lasten ja koiran kanssa ulos nauttimaan auringosta, kaikkea hyvää sullekin viikonloppuun ☀
Mistä keksit tuon neljä viikkoa?
Suren lemmikkejäni vuosia, todennäköisesti lopun elämääni. En toki enää päivittäin itke yli kymmenen vuotta sitten kuollutta kissaani -vaan eipä itke päivittäin monikaan yli kymmenen vuotta aiemmin kuollutta lastaan.
Miksi vähättelet minun tai yleensä kenenkään tuntemattoman tunteita ja suhdetta lemmikkiinsä?
Kuten sanottu, et voi sanella miltä muista pitäisi tuntua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos jättää vieraan lapsen palavaan taloon kuolemaan koiran takia niin miltä hänen vanhemmistaan tuntuu? Koiran vanhemmat tuskin reagoisivat tapahtuneeseen millään tavalla elleivät ole samassa taloudessa. He tuskin murehtivat tapahtunutta koko eliniän ajan kun taas ihmisiin voi jäädä pysyvä trauma tapahtuneesta..
No ei koiran vanhemmat mutta minä. Skenaario=pelastan talosta lapsen jonne oma koirani kuolee. Lapsen vanhemmat on että jee, saan kiitosta ja selkään taputtelua. Sitten elän loppuikäni ajatuksissa liekkeihin kuoleva koirani. Ei.
Älyttömiä spekulaatioita. Mutta näin se vain on.Eli minäminäminä.
Mitä itse tekisit jos voisit pelastaa tulipalosta vain yhden lapsen, toinen olisi omasi ja toinen vieras?
Miksi valitset kuten valitset ja mitä se kertoo sinusta?
Aivan eri asia versus koiran vai lapsen pelastaminen.
Vastaahan nyt vain kysymykseen äläkä yritä kiertää sitä.
Pelastaisin omani, kukaan ei minua siitä syyttäisi. Toisin kuin sinua kun jos pelastaisitpelastaisi koiran ennemmin kuin ihmishengen.
Miksi? Sitä toista lastahan voisi jäädä useampi ihminen suremaan kuin jäisi sinun lastasi. Tällaisia perustelujahan täällä on ollut. Miksi sinun lapsesi on tärkeämpi kuin jonkun toisen lapsi?
Aivan, hän on tärkeä SINULLE eli oletko itsekäs kun pelastat omasi jonkun toisen lapsen hengen kustannuksella?
Olisin ehkä vähän sairas äiti jos mun äidinvaisto ei toimisi enkä pelastaisi omaa jälkeläistä, olkoonkin rakkauteni häntä kohtaan sitten kuinka vaan pelkkä kemiallinen reaktio (ihan kuin mikään muu rakkaus ei olisi kemiallinen reaktio, rakkaus koiraa kohtaan muka aidompi kuin lastaan, hahhhhahhha 😂). Ja kyllä kyseessä olisi itsekkyys kun valitsisin oman lapsen toisen lapsen edestä. Mutta edelleen, koiran henki ei ole millään tasolla sama juttu kuin ihmishenki, tajua jo se.
Eihän vierailla ihmisillä ole mitään aivokemiaa tuntemattomia lapsia kohtaan, lemmikkejänsä kylläkin. Tajua jo se.
Ja sano mitä sanot, olet ihan yhtälailla itsekäs jos jätät vieraan lapsen palamaan ja pelastat omasi kuin jos joku pelastaa koiransa ja jättää tuntemattoman lapsen.
Et sinä voi sanella ja määrätä muille millä tasolla heidän tulee elävien olentojen henkiä pitää.
Niin eli että sinä itket rekkuasi neljä viikkoa vastaan se että lasta itkee, suree ja kaipaa monet ihmiset läpi loppuelämän? En ymmärrä miten joku voi ajautua noin minäkeskeiseen umpioelämään missä elämän realiteetit ei mitenkään kohtaa.
Mutta nyt ajattelin lähteä lasten ja koiran kanssa ulos nauttimaan auringosta, kaikkea hyvää sullekin viikonloppuun ☀
Jos nyt ajatuksella luet omia kommenttejasi niin huomannet olevasi itse kovin itsekäs ja välinpitämätön muiden ihmisten tunteista ja tuskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos jättää vieraan lapsen palavaan taloon kuolemaan koiran takia niin miltä hänen vanhemmistaan tuntuu? Koiran vanhemmat tuskin reagoisivat tapahtuneeseen millään tavalla elleivät ole samassa taloudessa. He tuskin murehtivat tapahtunutta koko eliniän ajan kun taas ihmisiin voi jäädä pysyvä trauma tapahtuneesta..
No ei koiran vanhemmat mutta minä. Skenaario=pelastan talosta lapsen jonne oma koirani kuolee. Lapsen vanhemmat on että jee, saan kiitosta ja selkään taputtelua. Sitten elän loppuikäni ajatuksissa liekkeihin kuoleva koirani. Ei.
Älyttömiä spekulaatioita. Mutta näin se vain on.Eli minäminäminä.
Mitä itse tekisit jos voisit pelastaa tulipalosta vain yhden lapsen, toinen olisi omasi ja toinen vieras?
Miksi valitset kuten valitset ja mitä se kertoo sinusta?
Aivan eri asia versus koiran vai lapsen pelastaminen.
Vastaahan nyt vain kysymykseen äläkä yritä kiertää sitä.
Pelastaisin omani, kukaan ei minua siitä syyttäisi. Toisin kuin sinua kun jos pelastaisitpelastaisi koiran ennemmin kuin ihmishengen.
Miksi? Sitä toista lastahan voisi jäädä useampi ihminen suremaan kuin jäisi sinun lastasi. Tällaisia perustelujahan täällä on ollut. Miksi sinun lapsesi on tärkeämpi kuin jonkun toisen lapsi?
Aivan, hän on tärkeä SINULLE eli oletko itsekäs kun pelastat omasi jonkun toisen lapsen hengen kustannuksella?
Olisin ehkä vähän sairas äiti jos mun äidinvaisto ei toimisi enkä pelastaisi omaa jälkeläistä, olkoonkin rakkauteni häntä kohtaan sitten kuinka vaan pelkkä kemiallinen reaktio (ihan kuin mikään muu rakkaus ei olisi kemiallinen reaktio, rakkaus koiraa kohtaan muka aidompi kuin lastaan, hahhhhahhha 😂). Ja kyllä kyseessä olisi itsekkyys kun valitsisin oman lapsen toisen lapsen edestä. Mutta edelleen, koiran henki ei ole millään tasolla sama juttu kuin ihmishenki, tajua jo se.
Eihän vierailla ihmisillä ole mitään aivokemiaa tuntemattomia lapsia kohtaan, lemmikkejänsä kylläkin. Tajua jo se.
Ja sano mitä sanot, olet ihan yhtälailla itsekäs jos jätät vieraan lapsen palamaan ja pelastat omasi kuin jos joku pelastaa koiransa ja jättää tuntemattoman lapsen.
Et sinä voi sanella ja määrätä muille millä tasolla heidän tulee elävien olentojen henkiä pitää.
Niin eli että sinä itket rekkuasi neljä viikkoa vastaan se että lasta itkee, suree ja kaipaa monet ihmiset läpi loppuelämän? En ymmärrä miten joku voi ajautua noin minäkeskeiseen umpioelämään missä elämän realiteetit ei mitenkään kohtaa.
Mutta nyt ajattelin lähteä lasten ja koiran kanssa ulos nauttimaan auringosta, kaikkea hyvää sullekin viikonloppuun ☀
Kuten jo sanottu, jollekulle se koira voi olla ainoa ystävä ja syy elää. Kovin ovat julmia monet näistä itseään filantrooppina pitävistä.
Vierailija kirjoitti:
Minut taas en haluaisi elää ihmisen kanssa jonka aivoissa muhii tällaista soopaa.
Ensinnäkin äidin rakkaus ei ole mitään taivaasta laskeutunutta pyhyyttä vaan silkkaa aivokemiaa. On jo ajan päivät tutkittu että kun koiranomistaja katsoo koiraansa aivoissa erittyy samaa kiintymyshormoonia kuin ihmisen katsoessa omaa jälkeläisiään. Erittäin yksinkertaista, mutta toki ihmisillä on tapana romantisoida asioita. Oma perhe on yleensä tärkein ja omaan perheenjäseniä kohtaan tunnetaan kiintymystä.
Se että jotkut kohtelevat eläintä huonosti eivätkä pidä perheenjäsenenä on jonkinlaista tunnekylmyyttä. Se että jonkun naapurin koira tuli vihaiseksi toisen koiran pennuille ei tarkoita että kaikki koirat reagoisivat samoin.
Sama pätee ihmisiin, huostaanotot ovat Suomessa arkipäivää, silti kaikki vanhemmat eivät jätä lapsiaan heitteille. Seinäjoen teinisurmaajasta tai näistä nyt uutisoiduista veitsellä uhkailevista lapsista ei voi vetää johtopäätöstä että kaikki teinit ja lapset ovat luonnevikaisia tilaisuuden tullen.
Eläin tietenkin toimii kuten eläin, mutta eipä hurraamista ole ihminenkään toiminnassa. Tiesitkö että keskiajalla me ihmiset pidimme vielä omia lapsiammekin ällöttävinä? Lapset puettiin aikuisten vaatteisiin, joita teetettiin lasten koossa, lapsia ei imetetty itse (vain köyhät joiden oli pakko tekivät näin) eikä niiden kanssa nukuttu samassa tilassa saati että niiden kanssa olisi erityisemmin vietetty aikaa. Vammaiset lapset tapettiin jo vauvana. On erittäin uutta ihmiskunnan historiassa että omille lapsille uhrataan näin paljon aikaa ja resursseja. Kyllä historia kertoo mielestäni surullista tarinaa siitä millainen laji on ihminen. Siksi minua aina ottaa aivoon kun ihmistä nostetaan jalustalle.
Näen onnellisia koiria, jotka saa olla koiria. Sitten niitä jotka joutuu olemaan vauvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Pelastaisin silti koiran kuin ihmisen. Mulle eläimet ovat arvokkaampia kuin ihmiset.
Sua ei ole rakastettu tarpeeksi, olen pahoillani :(
I
Totta kai pelastaisin lapsen, jos molemmat olisi omiani enkä voisi jostain kumman syystä kumpaakin pelastaa. Mutta jos koira olisi omani, ja lapsi jonkun muun niin tietenkin pelastaisin oman koirani. Se olisi kuitenkin samassa asunnossa kanssani, toisin kuin vieras lapsi. Ja totta kai oma koira on rakkaampi kuin tuntematon lapsi. En ole psykopaatti tai sosiopaatti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämmoinen ajatuskuvio on tosiaan ihan turha. Jotain samaa olen lukenut jostain muustakin keskusteluketjusta aikaisemmin. Sielläkin ihmiset kävi kuumina, ja lähinnä raivottiin, kuinka ei pätkääkään kiinnosta kenenkään toisen kakara, oma lemmikki ilman muuta jne.
Enitenhän tällainen keskustelu ruokkii lapsettomien lapsivastaisuutta, ollaan siis taas kerran "jännän äärellä" ärsyttämässä mammoja! Pelastaisin liekeistä ennemmin eläimen kuin sinun kersasi!
Tositilanteessahan ihminen, joka jättäisi toisen ihmisen pelastamatta, vaikka voisi sen tehdä, olisi rikosoikeudellisessa vastuussa teostaan. Asia tutkittaisiin perin pohjin, mutta voisi tietenkin olla vaikea osoittaa selvää näyttöä tästä pelastamisen mahdollisuudesta. Aika selkeä tilanne pitäisi olla, ja siinäkin voitaisiin käyttää vielä henkisiä juttuja puolustuksena. Joku voi mennä kriisitilanteessa niin shokkiin, että ei pysty toimimaan, vaikka mahdollisuus muuten olisikin.
Mutta luulen, että aika ikävä tilanne olisi tuo kuulustelu- ja selvittelyjuttu kuitenkin ihmiselle, joka syöksyy liekeistä pelastamaan eläimen, mutta jättää ihmisen pelastamatta, varsinkin pienen lapsen.
Tässähän voisi kysyä: Mitä tekisit jos laiva olisi uppoamassa. On vain yksi pelastuslautta ja matkalla sekä eri ikäisiä ihmisiä että eläimiä. Auttaisitko pelastuslautalle vain eläimet, eikä lainkaan laivassa olevia lapsia? Tästä tulisi syyte aivan varmasti.
Eikä tätä kuitenkaan kannata vakavissaan pohtiakaan. Kriisitilanteessahan ihmisen vaistot ja voimavarat voi toimia aivan eri tavalla kuin mitä näin ajatusleikkinä kuvittelee. Olen aika varma siitä, että ihmisyys voittaa joka tapauksessa. Sekä ihmisen että eläimen elämä on arvokas.
Nämä kaikki räävittelyt täällä "toisten pershedelmistä" on rumia ja tarkoitettukin vain loukkaamaan. Joidenkin ihmisten ajattelumaailma on noin ruma. Sille ei vain voi mitään. Mutta kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos jättää vieraan lapsen palavaan taloon kuolemaan koiran takia niin miltä hänen vanhemmistaan tuntuu? Koiran vanhemmat tuskin reagoisivat tapahtuneeseen millään tavalla elleivät ole samassa taloudessa. He tuskin murehtivat tapahtunutta koko eliniän ajan kun taas ihmisiin voi jäädä pysyvä trauma tapahtuneesta..
No ei koiran vanhemmat mutta minä. Skenaario=pelastan talosta lapsen jonne oma koirani kuolee. Lapsen vanhemmat on että jee, saan kiitosta ja selkään taputtelua. Sitten elän loppuikäni ajatuksissa liekkeihin kuoleva koirani. Ei.
Älyttömiä spekulaatioita. Mutta näin se vain on.Eli minäminäminä.
Mitä itse tekisit jos voisit pelastaa tulipalosta vain yhden lapsen, toinen olisi omasi ja toinen vieras?
Miksi valitset kuten valitset ja mitä se kertoo sinusta?
Aivan eri asia versus koiran vai lapsen pelastaminen.
Vastaahan nyt vain kysymykseen äläkä yritä kiertää sitä.
Pelastaisin omani, kukaan ei minua siitä syyttäisi. Toisin kuin sinua kun jos pelastaisitpelastaisi koiran ennemmin kuin ihmishengen.
Miksi? Sitä toista lastahan voisi jäädä useampi ihminen suremaan kuin jäisi sinun lastasi. Tällaisia perustelujahan täällä on ollut. Miksi sinun lapsesi on tärkeämpi kuin jonkun toisen lapsi?
Aivan, hän on tärkeä SINULLE eli oletko itsekäs kun pelastat omasi jonkun toisen lapsen hengen kustannuksella?
Olisin ehkä vähän sairas äiti jos mun äidinvaisto ei toimisi enkä pelastaisi omaa jälkeläistä, olkoonkin rakkauteni häntä kohtaan sitten kuinka vaan pelkkä kemiallinen reaktio (ihan kuin mikään muu rakkaus ei olisi kemiallinen reaktio, rakkaus koiraa kohtaan muka aidompi kuin lastaan, hahhhhahhha 😂). Ja kyllä kyseessä olisi itsekkyys kun valitsisin oman lapsen toisen lapsen edestä. Mutta edelleen, koiran henki ei ole millään tasolla sama juttu kuin ihmishenki, tajua jo se.
Tarkoitat siis että minun tulisi oman koirani sijaan pelastaa sinun lapsesi? Ja sinä jättäisit minun lapseni kuolemaan ja pelastaisit oman lapsesi.
Mielenkiintoista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämmoinen ajatuskuvio on tosiaan ihan turha. Jotain samaa olen lukenut jostain muustakin keskusteluketjusta aikaisemmin. Sielläkin ihmiset kävi kuumina, ja lähinnä raivottiin, kuinka ei pätkääkään kiinnosta kenenkään toisen kakara, oma lemmikki ilman muuta jne.
Enitenhän tällainen keskustelu ruokkii lapsettomien lapsivastaisuutta, ollaan siis taas kerran "jännän äärellä" ärsyttämässä mammoja! Pelastaisin liekeistä ennemmin eläimen kuin sinun kersasi!
Tositilanteessahan ihminen, joka jättäisi toisen ihmisen pelastamatta, vaikka voisi sen tehdä, olisi rikosoikeudellisessa vastuussa teostaan. Asia tutkittaisiin perin pohjin, mutta voisi tietenkin olla vaikea osoittaa selvää näyttöä tästä pelastamisen mahdollisuudesta. Aika selkeä tilanne pitäisi olla, ja siinäkin voitaisiin käyttää vielä henkisiä juttuja puolustuksena. Joku voi mennä kriisitilanteessa niin shokkiin, että ei pysty toimimaan, vaikka mahdollisuus muuten olisikin.
Mutta luulen, että aika ikävä tilanne olisi tuo kuulustelu- ja selvittelyjuttu kuitenkin ihmiselle, joka syöksyy liekeistä pelastamaan eläimen, mutta jättää ihmisen pelastamatta, varsinkin pienen lapsen.
Tässähän voisi kysyä: Mitä tekisit jos laiva olisi uppoamassa. On vain yksi pelastuslautta ja matkalla sekä eri ikäisiä ihmisiä että eläimiä. Auttaisitko pelastuslautalle vain eläimet, eikä lainkaan laivassa olevia lapsia? Tästä tulisi syyte aivan varmasti.
Eikä tätä kuitenkaan kannata vakavissaan pohtiakaan. Kriisitilanteessahan ihmisen vaistot ja voimavarat voi toimia aivan eri tavalla kuin mitä näin ajatusleikkinä kuvittelee. Olen aika varma siitä, että ihmisyys voittaa joka tapauksessa. Sekä ihmisen että eläimen elämä on arvokas.
Nämä kaikki räävittelyt täällä "toisten pershedelmistä" on rumia ja tarkoitettukin vain loukkaamaan. Joidenkin ihmisten ajattelumaailma on noin ruma. Sille ei vain voi mitään. Mutta kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Nyt olet lukenut jonkun väristen lasien läpi tiettyjä kommentteja, muu ei selitä omituista asennettasi lapsettomia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa nykylapsista on käytöstavattomia kusipäitä, pelastaisin koiran, kissan ja minkä vaan eläimen ennen kenenkään ihmisen penikkaa.
Ei saatana mitä porukkaa täällä pyörii. Taitaa palstailu riittää tältä päivältä minun osaltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään laki ei velvoita pelastamaan yhtään ketään oman henkensä uhalla, eli ottaisin koirani ja poistuisin pihalle ,naapurit saisivat huolehtia ihan itse itsestään ja lapsistaan.
Pelastaisin mieluuimmin lapsen, sitten oman läppärin, ja sitten vieraan koiran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätäkö halusit ? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin äärettömän vaikeaa ja tuskallista kuin mun olisikin jättää se lemmikki pelastamatta, niin aika itsestäänselvää on, että pelastaisin sen lapsen kuitenkin. Se eläin olisi tärkeä mulle mutta ei juuri muille ja sen odotettavissa oleva elinikä olisi suht' lyhyt. Tällä lapsella luultavasti olisi perhe ja läheisiä ja hänen kuolemallaan kauaskantoisempi ja laajempi merkitys. Hänellä olisi elämä edessään ja ehkäpä hän olisi joku tuleva syöpähoitojen kehittäjä tai Altzheimerintaudin etenemisen pysäyttäjä. Ihmisessä on kuitenkin aina potentiaalia niin suurempaan hyvään, kuin suurempaan pahaan kuin eläimessä.
Voi, oletpa sinä sitten luonteeltasi niin kovin jalo ja uhrautuvainen ...
En varmaan erityisen, mutta jotenkin asiat nyt menee mun mielessä ja tärkeysjärjestyksessä näin. Ihmiselämä menee edelle. Niin rakas ja tärkeä kuin eläin onkin, se ei ole aivan samalla tavalla "arvokas", edellämainituista syistä. Sitähän ei kukaan voi etukäteen vannoa, miten tuollaisessa tilanteessa toimisi.
Lapsen kuolema suistaa ihmisen työkyvyttömyyteen, jopa loppuelämäksi. Lapsen kuolema rikkoo avioliitot, kaataa firmat ja vie ihmiset oikeuteen. Koiranpelastajat ovat todnäk lapsettomia eivätkä ole kokeneet ihmisen tunteiden kirjoa vielä oikein kunnon skaalalla.
Murheen asteikolla 0-100, lapsen kuolema 100, vakava sairaus 50, koiran kuolema about 10.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläin ei ole lapsesi. Jos et ole sitä itse synnyttänyt kohdustasi, se ei ole sinun lapsesi. Voit kutsua itseäsi mammaksi ja koiraasi lapseksesi, mutta sitä se ei ole vaikka kuinka jankkaisit.
Ihmistä on pakko auttaa, jos sen voi tehdä omaa henkeään vaarantamatta, sen sanoo jo laki. Tämä ei ole tulkintakysymys.
Koirani on joka tapauksessa MINULLE tärkeämpi kuin sinun MIKÄÄN. Totesin jo että tuomiolle sitten vaan, en kärsi loppuelämääni tunnontuskissa jonkun ventovieraan vuoksi.
Kuulostat juurikin "sosiopaatilta", sellaiselta jonka emotoniaalinen elämä ja ajatukset pyörii vain oman itsen ympärillä.
Toivottavasti ymmärrät, että virallisesti teet RIKOKSEN jos valitse pelastaa eläimen etkä esimerkiksi lasta?
Mihinkä rikokseen sinä olet syyllistynyt, kun se lapsesi on yksin tulipalon keskellä?
Miksi te pöyristyjät ette vastaa tähän? Vai tarviiko vain tuntemattomien välittää teidän lapsistanne?
En välttämätää mihinkään. Lapsi on esimerkiksi karannut talon ikkunasta mökkiin joka syttyy tuleen.
Ei sinun välittää tarvitse, mutta lain mukaan sinun pitää kykysi mukaan auttaa ihmistä, ei eläintä. Muuten olet rikollinen.
Eli mökkiin, jossa ilmeisesti on jo se koira, tulee lapsi ja tuikkaa koko höskän tuleen. Vai verenhimoinen koirako sen sytyttää? Se koirahan nostaisi jo siinä vaiheessa metelin, kun kersa puskee sinne mökkiin. Vai onko kyseessä sankarikoira, joka syöksyy palavaan mökkiin pelastamaan pikku pyromaania?
Tuossa skenaariossa ei kannata antaa lapsen karata ikkunasta tulitikkujen kanssa. Tai olla niin kännissä, että ei huomaa lapsen poistumista. Tai jättää tulivälineitä lapsen ulottuville.
Btw, en ole missään vaiheessa sanonut pelastavani koiraa, perään vaan sen oman osuuden miettimistä, ennen kuin kehittelee näitä kauhuskenaarioita, joissa pääsee syyttelemään tuntemattomia rikollisiksi sosiopaateiksi.
Kuvitteletko olevasi isostikin fiksu? Kyse ei ole siitä koska ja missä tuollainen tilanne on vaan teidän mammojen asenteesta ja arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy varmaan jotenkin nais-sukupuoleen. Meidän narttu-koira oli aina kaikille tosi tosi kiltti ja paras kaveri naapurin koiran kanssa. Sitten naapurin koira sai pentuja ja meidän kiltistä koirasta tuli hirviö niitä kohtaan. Ei ikinä ennen sitä tai sen jälkeen ollut vihainen kenellekkään. Mutta naapurin koiran pennut olisi varmaan tappanut, jos ois päässy käsiksi. Oliko sitten mustasukkaisuutta vai mitä!?
Mutta hirveältä tuntuu, jos eläimen henki on jollekkin ihmishenkeä arvokkaampi, varsinkin lapsen!
Miksi "varsinkin lapsi" olisi tärkeämpi kuin aikuinen tai vanhus? Samaa paskaa kuin nämä "vauva kyydissä" kyltit autoissa. Mulle ei ainakaan oo mitään eroa sillä onko autossa lapsia, aikuisia vai vanhuksia. Yhtä suurella varovaisuudella ajan. Miksi sellaiseen lapselliseen/ vauvalliseen autoon törmääminen on kamalampaa kuin sellaiseen missä on aikuisia/ vanhuksia???
Siksi, että lapsi on viattomampi ja riippuvaisempi aikuisten avusta ja ohjauksesta. Lisäksi enemmän elämää edessä. Miten vajaa pitää olla, että tätä ei tajua?
Sinun mielestäsi on 100% sama asia lyökö mies nyrkillä päähän miestä, naista vai lasta?
Ja eläinkö sitten ei ole viaton ja riippuvainen ihmisen avusta? Jotenkin on aika vaikea ymmärtää tätä ihmisten tarvetta nostaa itsensä aina muiden lajien yläpuolelle. Elämä on aina arvokas, oli se sitten ihmisen tai eläimen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kuolema suistaa ihmisen työkyvyttömyyteen, jopa loppuelämäksi. Lapsen kuolema rikkoo avioliitot, kaataa firmat ja vie ihmiset oikeuteen. Koiranpelastajat ovat todnäk lapsettomia eivätkä ole kokeneet ihmisen tunteiden kirjoa vielä oikein kunnon skaalalla.
Murheen asteikolla 0-100, lapsen kuolema 100, vakava sairaus 50, koiran kuolema about 10.
Tuo on sinun mielipiteesi. Mutta jos viitsit vähän googletella huomaat että koiran (lemmikin yleensä) menettäminen voi aiheuttaa omistajalleen yhtä suuren tai suuremmankin surun kuin jonkun -läheisenkin- ihmisen menettäminen.
Tämäkin on ihan tutkittu ja todistettu asia.
On paljon tapauksia, joissa koira tai kissa on herättämällä pelastanut ihmiset tulipalosta.
Minkä ikäinen lapsi? Vähän isompi on helppo pelastaa "käskyttämällä", pieni on sitten eri asia. Harva koira taitaa tuntea sopivia komentoja, että sen voisi sanallisesti kehottaa poistumaan.