Lue keskustelun säännöt.
Ihminen pelastaa tulipalosta koiran eikä lasta, on psykopaatti/sosiopaatti
13.04.2018 |
Ymmärrän näkökulman, että ihmisellä on enemmän tunnesidettä omaan koiraan kuin vieraaseen lapseen, mutta olen sitä mieltä että jos valitsee oman koiran tulipalosta tai uppoavasta laivasta, kärsii voimakkaasti mielenterveyshäiriöstä /-sairaudesta. Tällainen ihminen on tunnekylmä, epäempaattinen ja äärimmäisen itsekäs.
Ihmettelen kun menneiden ketjujen mukaan näitä suuri osa. Ja käsitykseni mukaan ovat aina naisia!
Mistä tällainen johtuu?
Kommentit (285)
Jaa. Pelastaisin silti koiran kuin ihmisen. Mulle eläimet ovat arvokkaampia kuin ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyy varmaan jotenkin nais-sukupuoleen. Meidän narttu-koira oli aina kaikille tosi tosi kiltti ja paras kaveri naapurin koiran kanssa. Sitten naapurin koira sai pentuja ja meidän kiltistä koirasta tuli hirviö niitä kohtaan. Ei ikinä ennen sitä tai sen jälkeen ollut vihainen kenellekkään. Mutta naapurin koiran pennut olisi varmaan tappanut, jos ois päässy käsiksi. Oliko sitten mustasukkaisuutta vai mitä!?
Mutta hirveältä tuntuu, jos eläimen henki on jollekkin ihmishenkeä arvokkaampi, varsinkin lapsen!
Vierailija kirjoitti:
Liittyy varmaan jotenkin nais-sukupuoleen. Meidän narttu-koira oli aina kaikille tosi tosi kiltti ja paras kaveri naapurin koiran kanssa. Sitten naapurin koira sai pentuja ja meidän kiltistä koirasta tuli hirviö niitä kohtaan. Ei ikinä ennen sitä tai sen jälkeen ollut vihainen kenellekkään. Mutta naapurin koiran pennut olisi varmaan tappanut, jos ois päässy käsiksi. Oliko sitten mustasukkaisuutta vai mitä!?
Mutta hirveältä tuntuu, jos eläimen henki on jollekkin ihmishenkeä arvokkaampi, varsinkin lapsen!
Miksi "varsinkin lapsi" olisi tärkeämpi kuin aikuinen tai vanhus? Samaa paskaa kuin nämä "vauva kyydissä" kyltit autoissa. Mulle ei ainakaan oo mitään eroa sillä onko autossa lapsia, aikuisia vai vanhuksia. Yhtä suurella varovaisuudella ajan. Miksi sellaiseen lapselliseen/ vauvalliseen autoon törmääminen on kamalampaa kuin sellaiseen missä on aikuisia/ vanhuksia???
Minä ilman muuta pelastaisin lapseni ennen koiriani tulipalon sattuessa.
Kertokaapa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy varmaan jotenkin nais-sukupuoleen. Meidän narttu-koira oli aina kaikille tosi tosi kiltti ja paras kaveri naapurin koiran kanssa. Sitten naapurin koira sai pentuja ja meidän kiltistä koirasta tuli hirviö niitä kohtaan. Ei ikinä ennen sitä tai sen jälkeen ollut vihainen kenellekkään. Mutta naapurin koiran pennut olisi varmaan tappanut, jos ois päässy käsiksi. Oliko sitten mustasukkaisuutta vai mitä!?
Mutta hirveältä tuntuu, jos eläimen henki on jollekkin ihmishenkeä arvokkaampi, varsinkin lapsen!
Miksi "varsinkin lapsi" olisi tärkeämpi kuin aikuinen tai vanhus? Samaa paskaa kuin nämä "vauva kyydissä" kyltit autoissa. Mulle ei ainakaan oo mitään eroa sillä onko autossa lapsia, aikuisia vai vanhuksia. Yhtä suurella varovaisuudella ajan. Miksi sellaiseen lapselliseen/ vauvalliseen autoon törmääminen on kamalampaa kuin sellaiseen missä on aikuisia/ vanhuksia???
Siksi, että lapsi on viattomampi ja riippuvaisempi aikuisten avusta ja ohjauksesta. Lisäksi enemmän elämää edessä. Miten vajaa pitää olla, että tätä ei tajua?
Sinun mielestäsi on 100% sama asia lyökö mies nyrkillä päähän miestä, naista vai lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole juuri päinvastoin? Jos rakastaa omaa koiraansa, mutta pystyy kylmän rauhallisesti hylkäämään tämän liekkeihin, koska "kuuluu" pelastaa vieras lapsi, on minun mittapuuni mukaan aika tunnekylmä ihminen.
Miten voi olla tunnekylmä, epäempaattinen ja äärimmäisen itsekäs jos välittää koirasta?
Jotain muuta voi ehkä ollakin.
Välitän eläimistä ehkä enemmän kuin ihmisistä, mutta en voisi jättää ihmistä pelastamatta koiran kustannuksella jos sellainen tilanne tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole juuri päinvastoin? Jos rakastaa omaa koiraansa, mutta pystyy kylmän rauhallisesti hylkäämään tämän liekkeihin, koska "kuuluu" pelastaa vieras lapsi, on minun mittapuuni mukaan aika tunnekylmä ihminen.
Missä sanottiin, että rauhallisesti pystyy hylkäämään?
Joo, ennemmin oma koira kuin vieras lapsi. En edes miettisi, en voisi elää enää itse ajatellen että koirani kuoli vaikka olisin voinut estää sen. Koira on minun lapseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole juuri päinvastoin? Jos rakastaa omaa koiraansa, mutta pystyy kylmän rauhallisesti hylkäämään tämän liekkeihin, koska "kuuluu" pelastaa vieras lapsi, on minun mittapuuni mukaan aika tunnekylmä ihminen.
Ihan sama tekeekö tämän vai pelastaako koiran, mutta jos kummankaan tilanteen jälkeen ei välitä että se toinen jäi kuolemaan, on kenties jotain vialla. Kumman tahansa valitsisikaan, pitäisi olla järkyttynyt jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei oo koiria mutta kyllä, pelastaisin kissan/koiran/muun eläimen ennemmin kuin tuntemattoman ihmisen. Oli lapsi taikka aikuinen. Eläimet ovat mulle arvokkaampia kuin joku randomi tyyppi.
Muutenkin tällaiset ajatusleikit ovat ihan typeriä, koska milloinkaan ei tule vastaan sellaista tilannetta, missä pitäisi pysähtyä arpomaan, kenet tässä nyt pelastaisi. Katastrofissa pelastetaan kaikki ne ketkä ovat ulottuvilla, ja lähdetään karkuun.
Tavallisen tallaajan ei kannata savusukeltaa pelastamaan edes omaa lasta. Tehokkaammin saa lapsikin apua jos aikuinen juoksee ulos ja soittaa heti hätäkeskukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri kun on lukenut miten lapset heittelevät tappouhkauksia ja heiluttelevat veitsiä niin melkein väkisin kallistuu päätös omaan rakkaaseen koiraan joka ei ole eläessään mitään pahaa tehnyt kellekään. Ihmisiä on muutenkin aivan liikaa tällä pallolla.
Kertokaapa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy varmaan jotenkin nais-sukupuoleen. Meidän narttu-koira oli aina kaikille tosi tosi kiltti ja paras kaveri naapurin koiran kanssa. Sitten naapurin koira sai pentuja ja meidän kiltistä koirasta tuli hirviö niitä kohtaan. Ei ikinä ennen sitä tai sen jälkeen ollut vihainen kenellekkään. Mutta naapurin koiran pennut olisi varmaan tappanut, jos ois päässy käsiksi. Oliko sitten mustasukkaisuutta vai mitä!?
Mutta hirveältä tuntuu, jos eläimen henki on jollekkin ihmishenkeä arvokkaampi, varsinkin lapsen!
Miksi "varsinkin lapsi" olisi tärkeämpi kuin aikuinen tai vanhus? Samaa paskaa kuin nämä "vauva kyydissä" kyltit autoissa. Mulle ei ainakaan oo mitään eroa sillä onko autossa lapsia, aikuisia vai vanhuksia. Yhtä suurella varovaisuudella ajan. Miksi sellaiseen lapselliseen/ vauvalliseen autoon törmääminen on kamalampaa kuin sellaiseen missä on aikuisia/ vanhuksia???
Siksi "varsinkin lapsi", koska lapsi on aika avuton yksin. Silloin, kun tulin äidiksi, maailmankuvani muuttui. Huomasin kantavani huolta ja vastuuta jollakin tapaa "kaikista maailman lapsista", en vain omistani! Sulla ei varmaan ole lapsia? Tai sitten olet pelottavan tunnekylmä ihminen. Onko sinusta pidetty huolta, kun olit lapsi?
Vanha aihe, mutta todetaan taas kerran, että ihminen joka pitää eläintä lapsenaan, on hieman vajaa... Ihminen, joka pelastaa koiran vaikka olisi voinut pelastaa lapsen, tekee rikoksen.
Olen lapseton, omistan koiran, ja tietenkin pelastaisin vieraan lapsen / aikuisen ennen koiraani. Koska se on oikein. Mieluiten tietysti molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole juuri päinvastoin? Jos rakastaa omaa koiraansa, mutta pystyy kylmän rauhallisesti hylkäämään tämän liekkeihin, koska "kuuluu" pelastaa vieras lapsi, on minun mittapuuni mukaan aika tunnekylmä ihminen.
Missä sanottiin, että rauhallisesti pystyy hylkäämään?
No aika kylmä saa olla, jos ylipäätään pystyy hylkäämään rakkaan koiran kuolemaan. Tai sitten ei yksinkertaisesti ole kummoista tunnesidettä koiraan.
Hätätilanteessa ihminen vaistomaisesti pyrkii pelastamaan ne, keitä rakastaa. Oma rakas mummo menee naapurin vauvalle ja niin edelleen. Oma rakas koira on itselle tärkeä myös, jos se on tosiaan RAKAS. Jos rakkaat ovat hädässä, ihminen hätääntyy ja tekee parhaansa ensisijaisesti niiden omien rakkaiden pelastamiseksi.
Tämä on ihan normaalia. Siihen se kiintymys juuri perustuu, sen tunteen tarkoituskin on se, että se saa meidät pitämään läheisistämme huolta.
Ihme asioista tällä palstalla saa ongelman aikaiseksi.
Minä voin suoraan sanoa etten tee eroa ihmislapsen ja koiran välillä. Minulla ei elämässä muutenkaan ole mitään "sisäänrakennettua maksiimia" jonka mukaan tekisin sokeita "valintoja".
Jos pitäisi hetkessä pelastaa söpö pikku nappisimmu tai joku rääkyvä kakara, valinta ei olisi vaikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole juuri päinvastoin? Jos rakastaa omaa koiraansa, mutta pystyy kylmän rauhallisesti hylkäämään tämän liekkeihin, koska "kuuluu" pelastaa vieras lapsi, on minun mittapuuni mukaan aika tunnekylmä ihminen.
Missä sanottiin, että rauhallisesti pystyy hylkäämään?
No aika kylmä saa olla, jos ylipäätään pystyy hylkäämään rakkaan koiran kuolemaan. Tai sitten ei yksinkertaisesti ole kummoista tunnesidettä koiraan.
Hätätilanteessa ihminen vaistomaisesti pyrkii pelastamaan ne, keitä rakastaa. Oma rakas mummo menee naapurin vauvalle ja niin edelleen. Oma rakas koira on itselle tärkeä myös, jos se on tosiaan RAKAS. Jos rakkaat ovat hädässä, ihminen hätääntyy ja tekee parhaansa ensisijaisesti niiden omien rakkaiden pelastamiseksi.
Tämä on ihan normaalia. Siihen se kiintymys juuri perustuu, sen tunteen tarkoituskin on se, että se saa meidät pitämään läheisistämme huolta.
Ihme asioista tällä palstalla saa ongelman aikaiseksi.
*"naapurin vauvan edelle" siis
Naiselle koira vastaa omaa lasta. Ikiaikaiset vaistot kohdistuvat koiraan.